Kauniit kädet

Tuore ranskalainen manikyyri kynsissä, ihailen käsiäni.  Kynnet ovat kauniit, kynsinauhat siistit ja en piilottele käsiäni niinkuin yleensä arkipäivän puuhien jäljiltä.  Olen viime aikoina siirtynyt geelilakkojen faniksi, ne kun pysyvät kauan kauniina.  Erityisesti jos jonnekin on menoa tai matkaa, on kiva aloittaa huolitelluilla käsillä ja kynsilakalla, joka ei heti raapiudu rumaksi.  Lapsiperheessä ei kun voi oikein välttyä asioilta, jotka pilaavat kynsilakat...

Kauniit kynnet käsissäni olen melkein kuin eri ihminen, joku vähän hienompi, vähän parempi :)

Ulkonaisesti kauniit kädet saavat hyvän mielen, mutta kauneimmillaan kädet eivät ole manikyyrin jäljiltä.

Kirjoitin muutama viikko sitten päiväkirjaani pohdintoja kauneudesta.  Kun kerran mietiskelen näitä naisasioita blogissani, kauneus osana naiseutta saa pähkäilemään tätäkin puolta feminiinisyydestämme.

Olin pohtinut naisten sisäistä tarvetta tulla huomatuksi ihan vain ulkonäön vuoksi.  Tämä voi kuulostaa todella pinnalliselta: että haluaisimme posiitivista palautetta ulkonäkömme perusteella.  Mutta minusta se on päinvastoin syvällistä kaipuuta - naiset haluavat olla kauniita ja tulla huomatuksi kauneudestaan.  Miksi muuten kauneusbisnes olisi niin miljoonaluokkaa ympäri maailmaa?

Haluan olla kaunis mieheni silmissä.  Ja ennen kuin olin naimisissa ja olin ihastunut, halusin, että ulkonäköni miellyttäisi.  Ei se tietenkään ainoa asia ole, joka ihmisessä viehättää, mutta aika iso juttu tutustuttaessa.

Pohtiessani tätä kauniina olemisen kaipuuta ja huomatuksi tulemisen tarvetta, kirjoitin seuraavaa päiväkirjaani:

Todellinen kauneus ja puoleensavetävät asiat ovat ihan jotain muuta kuin fyysinen täydellisyys, ulkonäkö tms.  

Viisaus on kauneutta.  Nöyryys on kauneutta.  Ilo ja rauha on kauneutta.  Toisten palveleminen on kauneutta.  Epäitsekkyys ja uhrautuminen on kauneutta.   

Uskon, että naisen sydämessä on aina halu olla kaunis.  Emme vain ymmärrä millaista todellinen, puhdas kauneus on.  Haluamme vaikuttaa miehissä, mutta emme osaa vaikuttaa niin, että haastaisimme heitä olemaan parempia miehiä, rohkeita, epäitsekkäitä, suojelemaan heikompia, hillitsemään itsensä, taistelemaan pahaa vastaan.  Osaisinpa olla tällainen nainen.   

Sankaritar.  

Kauneus on kommunikointia.  Kauniiksi luotu maailmamme kertoo meille sen, että elämässä ei ole kysymys vain eloonjäämisestä, selviytymisestä, vaan osa ihmisyyttä on estetiikkaa, kauneuden ja wow-tunteen arvostamista.  Kauneus tuo esille olemuksemme herkän ja haavoituvan puolen. 

Meillä naisilla on paljon vaikutusvaltaa miehiin.  Jokaisen tytön elämässä tulee tilanne, jossa sen ymmärtää.  Jokainen meistä osaa vaikuttaa, tavalla tai toisella, mutta moni ei pohdi loppuun saakka vaikutusvaltaansa.  Jäämme kiinni pinnallisiin, vetoamme heikkouksiin, käytämme hyväksi. Muistelen posket hehkuen montaa kypsymätöntä päätöstä, jonka olen tehnyt tällä elämän alueella.

Sillä kuten moni muukin luonnollinen asia, kauneudella vaikuttaminen on vääristyneissä mittasuhteissa viemässä naisia kahteen ääripäähän.  On niitä, jotka panostavat paljon aikaa, rahaa ja energiaa ulkonäköön ja antavat sen vaikuttaa mielialaansa.  Sitten on niitä, jotka jättävät kauneuden täysin huomiotta, koska kokevat vastenmielisyyttä pinnallista kulttuuriamme kohtaan.

Samoin käytöksessämme muita ihmisiä kohtaan on kahden ääripään ihmisiä.  On niitä, jotka pyrkivät vain ulkoisesti miellyttävien seuraan ja sitten niitä, jotka syrjivät kauniita ihmisiä, tuomiten heidät mielessään pinnallisiksi.

Ääripäistä en halua itseäni löytää, mutten myöskään tarjoa tilalle kultaista keskitietä.

Sen sijaan yritän kaivautua Raamatusta löytämään Jumalan arvomaailman kauneuden suhteen.  Haluan olla avoin Pyhän Hengen ohjaukselle, kun Hän tönii minua todellista kauneutta kohti.  Hyväksymään ihmisyyteni ja kurkottumaan taivaallista kohti.  Sellaiseen kauneuteen, joka herättää toisia elämään paremmin, rakastamaan syvemmin, tekemään oikeita valintoja.

Kauniit kädet tarttuvat ystävän käteen.  Ne valmistavat ruokaa. Ne ruopsuttavat kasvimaalla ja kukkapenkissä. Ne silittävät hiuksia ja taputtavat aplodeja.  Kauniit kädet tarttuvat imuriin tai autonrattiin tai lapioon tai virkkuukoukkuun.  Ne pyyhkivät kyyneleitä, kantavat arkkua, heittävät multaa.

Kauniit kädet ovat aktiivisia, mutta ne myös menevät ristiin, avaavat Raamatun ja osaavat odottaa.

Kauniit kädet seuraavat Kristuksen käsien esimerkkiä.  Kristuksen kädet rakensivat, paransivat, siunasivat, kutsuivat, palvelivat, ja lopulta antautuivat naulojen alle.

Ihana laulu kauneudesta on Twila Parisin How Beautiful.
...


Photo by Valeria Boltneva from Pexels

Valokuvassa toinen lakkasuosikkini: vaaleanpunainen!  Vierastan jotenkin kirkkaita värejä sormien kynsissä, vaikka niitä varpaisiin laitankin.  Sormiin valitsen näiden kahden lisäksi myös kullanhohtoisia lakkoja, mutta enpä juuri muita värejä. Tällä hetkellä varpaissa on mintunvihreää.

Entäs sinä, oletko manikyyrien tai lakkojen ystävä? Mitkä värit ovat suosikkisi?

Hyvää juhannusta!!!

Miksi Sapatti on välttämätöntä nykyaikana

- Mitkä ovat tunne-elämältään tasapainoisen henkilön tuntomerkkejä? kysyin kerran eräässä koulutuksessa. 

Henkilö ottaa vastuuta omista tunteistaan ja teoistaan.  Ei syytä toisia omista ongelmistaan.  Kestää pettymyksiä ja vastoinkäymisiä.    

Vastauksia oli varmasti muitakin.  Itselleni tuli kuitenkin mieleen eräs tärkeä asia, jota ei niin helposti yhdistetä emotionaaliseen terveyteen. 

Tunne-elämältään tasapainoinen ihminen osaa pysähtyä ja viettää lepopäivää. 

Kristityt kutsuvat viikottaista vapaapäivää Sapatiksi.  Sana tulee Vanhasta Testamentista ja se tarkoittaa lepoa.  Sapattipäivä eli lepopäivä on siis tuhansia vuosia vanha perinne.  

Raamatun ensimmäisissä luvuissa kerrotaan, kuinka Jumala luo maailman kuudessa päivässä, ja lepää seitsemäntenä päivänä. 

"Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt." 1 Moos 2:2,3.

Moni muistaa, että Sapatinvietto on osa kymmentä käskyä. 

"Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi,  joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen." 2 Moos 20:1-17.

On huomionarvoista, että Jumala asetti lepopäivän satoja vuosia ennen kymmenen käskyn antamista.  Lepopäivä on olennainen osa Jumalan luomistyötä, asetettu rytmittämään viikkoamme ja työntekoamme.  

Sapatti on Vanhan Testamentin tarkimmin määritelty käsky.  Israelin kansalla oli kymmeniä sääntöjä siitä, mitä sapattina sai tehdä, tai pikemminkin mitä sapattina ei saa tehdä.  Sen tuli olla päivä, jolloin ihmiset jättivät normaalit arkipäivän askareet tekemättä 24 tunnin ajaksi. 

Emme noudata juutalaisten sapatinkäskyjä, joissa on useita perinnäissääntöjä mukana, mutta on selvää, että Sapattina levätään työnteosta.    

En yritä tehdä perinpohjaista selvitystä Sapatista ja sen merkityksestä.  Sapatin vietosta on kirjoitettu kirjoja ja pidetty seminaareja.  Osallistuin kerran retriittiin, jonka aiheena oli Sapatti.  Siitä riitti asiaa koko viikonlopuksi.  Haluan vain nostaa esille perusteluja sille, miksi Sapattipäivä on tärkeä edelleenkin kristittyjen keskuudessa, vaikka moni mieltääkin sen Vanhan Testamentin eli siten vanhentuneeksi käskyksi.  

Miksi vietämme Sapattia? 

Tärkein peruste Sapatille on se, että Jumala vietti lepopäivää.  Hän ei tarvinnut sitä, koska väsyi tai tuli rajojensa loppuun.  Uskon, että Jumala lepäsi työstänsä, koska Hän halusi nauttia luomastaan maailmasta.  Meille ei kerrota mitä Jumala teki seitsemäntenä päivänä luomisen jälkeen, mutta voin kuvitella Hänen viettäneen aikaa Aadamin ja Eevan kanssa, kun he ihastelivat paratiisia, jonne Jumala oli heidät asettanut. 

Jumala tuntee luomansa ihmisen rajoitukset ja tietää meidän tarvitsevan lepoa.  Niinpä Hän hyvyydessään antoi meille luvan levätä joka viikko.  Sapattina on tärkeää pysähtyä arjesta.  Me tarvitsemme sitä, fyysisesti, henkisesti, hengellisesti.  

Sapatti ei ole pelastuskysymys.  Mutta vaikka sen vietto ei pelastakaan sieluasi, se voi pelastaa henkesi.  Ihminen, joka osaa levätä, pysyy paremmassa kunnossa kuin jatkuvasti työtä tekevä.

Viisas osaa tiedostaa oman rajoittuneisuutensa ja oppii nauttimaan tarpeesta levätä. 

Sapattina levätään sekä palkatusta että palkattomasta työstä.  Vaatii luottamusta pystyä unohtamaan tekeminen yhden päivän ajaksi. Se on terveellinen muistutus siitä, että maailma jatkaa pyörimistään, vaikken olisikaan sitä pyörittämässä.  Jumala pitää ohjakset käsissään, vaikka viettäisin päivän leväten ja nauttien. 

On pysähdyttävää ajatella, että työpaikalla meidät korvataan viikon sisällä, kun kuolemme.  Emme ole kukaan niin ainutlaatuisia, etteikö työtämme pystyisi kukaan muu tekemään.  Työ voi toki tuoda sisältöä elämään, mutta meitä ei ole luotu vain työntekoa varten. 

Moni liittää ihmisarvonsa suorittamiseen.  Sapatinvietto katkaisee tehokkaasti riippuvaisuudet tekemiseen ja aikaansaamiseen.  Viikottainen pysähtyminen tehokkuudesta muistuttaa siitä, että Jumala hyväksyy meidät silloinkin kun lepäämme ja nautimme elämästä, silloinkin kun emme ole hyödyllisiä.

Jotta voimme todella levätä työnteosta kerran viikossa, meidän tulee suunnitella se hyvin.  Huolehdi kaikki mahdollinen kuutena muuna päivänä.  Laske laskut, siivoa, pese pyykkiä, käy kaupassa, ja tee vaikka ruoka valmiiksi, jotta voit todella levätä vapaapäivänä. 

Lupa nauttia

Sapattina voi nauttia elämästä.  Itse nautin siitä, että saan vain ihailla jotain kaunista.  Maisemaa, musiikkia, ihmisiä, Jumalaa.  Se ei ole hyödytöntä ajanhukkaa, vaan se ruokkii sieluani ja mieltäni tavalla, jota tarvitsen voidakseni kaikin puolin hyvin.  Jumalan maailma on todella hyvä ja Hän kutsuu meitä nauttimaan siitä.  Maailman kauneus on esimakua tulevasta, jonka ihmeellisyyttä voimme täällä vain kuvitella.  

Kun valmistut Sapattiin, mieti millaiset asiat tuovat sinulle iloa.  Ota nämä asiat osaksi Sapatinviettoasi.  Joku haluaa laitaa erityisen hienoa ruokaa.  Toinen haluaa mennä kirjakauppaan.  Joku muu taas lähtee vaeltamaan metsään.  Saamme iloita elämästä kaikilla aisteillamme. 

Nautinnosta on lyhyt matka ylistämiseen.  Kiitollisuus hyvästä Jumalasta, joka antaa runsaasti, ilman taka-ajatuksia.  Kiitollisuus rakkaudesta.  Kiitollisuus mahdollisuudesta levätä.  Sapatti on pyhä ja sen aikana voimme keskittää ajatuksiamme Jumalan pyhyyteen ja viettää aikaa Hänen läsnäolossaan.  Emme lepää Sapattina Jumalasta, vaan keskitymme Häneen. 

Vietä aikaa rukouksessa, kuunnelleen ylistysmusiikkia, laulaen, tai lukien kirjoja, jotka tuovat sinua lähemmäksi Jumalaa.  Koko Sapattia ei tarvitse viettää polvirukouksessa, mutta ota hengellinen ravinto osaksi Sapatinviettoasi. 

Todistus maailmalle

Lepopäivän vietto on ihme ja merkki maailmalle, joka saa heidän huomionsa kiinnittymään Jeesukseen.  Kun kieltäydymme menoista ja työtehtävistä, koska pyhitämme lepopäivän, julistamme evankeliumia, olemme esimerkkinä toisenlaisesta elämäntavasta.  

Maailma ei voi hyväksyä levollista ajatusmallia.  Se yrittää pitää meidät kiireisenä joka päivä, aina olisi jotain tärkeää hoidettavaa, jos vielä tämän tekisin alta pois.  Jatkuva oranvanpyörässä juokseminen on saatanallinen juoni rääkätä meidät näännyksiin saakka.  

Vaatii koko arvojärjestyksen uudeksi oppimista, että osaa pyhittää viikostaan yhden päivän lepoon.  Että osaa sanoa ei ihmisille, hyvillekin tarjouksille.  Voin aiheuttaa pettymyksiä jonkun toisen odotuksille.  Sen kanssa on opittava elämään. 

Israelin kansa oli elänyt 400 vuotta orjuudessa, jossa he tekivät työtä aamusta iltaan, 7 päivää viikossa.  Vaati ihan uudenlaista opettelua olla paikoillaan ja hiljaa yhden päivän ajan joka viikko.  Lepopäivä oli käsky, koska muuten he eivät olisi levänneet.  On aina joku, joka itsepäisesti ajattelee, että vielä tämä yksi juttu, ja eihän tämän nyt niin vakavaa ole, jos vähän tässä näin...  Lepopäivän rikkomisen rangaistus oli kova: kuolemantuomio.  

Nykyaikana emme tuomitse lepopäivän rikkomisesta, mutta sillä on edelleenkin seurauksensa.  Ruumiimme kärsii, ihmissuhteet kärsivät, jopa suuresti rakastamamme työnteon taso alkaa laskea, kun ei koskaan lepää.  Rauhaton ihminen on emotionaalisesti epätasapainossa ja se vaikuttaa negatiivisesti moniin elämänalueisiin.     

Omien rajojen tunnistaminen tuo tasapainoa elämän kaikille osa-alueille.  Raamatun lupaus lepoon on kutsu olla Jumalan lapsi.  Moni kokee olevansa Jumalan työntekijä, palvelija, jopa orja.  Mutta meitä kutsutaan perhesuhteeseen Isän kanssa, luottamaan Hänen huolenpitoonsa ja kykyihinsä kantaa koko elämäämme Hänen käsissään.