Julkaisin tämän jutun viime vuoden lokakuussa. Aihe on edelleen ajankohtainen. Mitä mieltä sinä olet? Onko maapallolle parempi, että olemme kaikki tulevaisuudessa lapsettomia?
Luin juuri Ylen sivuilta jutun, jossa haastateltiin kolmea lapsettomuuden valinnutta naista. Kaikkia heitä yhdisti huoli ympäristöstä, luonnonsuojelu ja maapallon ylikansoitus.
Artikkelin ajatukset eivät ole uusia. Olen kuullut vuosien varrella erilaisia syitä sille, miksi ei pitäisi synnyttää enää yhtään lasta tänne maailmaan. Mitä mieltä olen tästä, neljän lapsen äitinä?
Ensimmäiseksi ajattelin, miten hienoja vanhempia näistä naisista olisi tullut. He selvästikin ajattelevat muiden hyvää ja välittävät yhteisestä kodistamme, maapallosta. He ovat tehneet suuria ja kauaskantavia valintoja suojellakseen luontoa ja edistääkseen kestävää kehitystä, jopa uhranneet ihmissuhteita vakaumuksensa vuoksi. He olisivat voineet kasvattaa tulevaisuuden muutoksentekijöitä ja maailmanparantajia, uuden sukupolven edustajia, jotka jatkavat vanhempiensa aloittamaa hyvää.
Heidän perustelunsa lapsettomuuteen eivät kuitenkaan vakuuta minua. Tässä vastaukseni heidän syihinsä jäädä lapsettomaksi.
'Lapsista tulee kuluttajia jo ennen syntymäänsä'
Lapsi ei ole kuluttaja ennen syntymäänsä. Hän ei tee yhtäkään päätöstä moneen vuoteen syntymänsä jälkeen (vaikka voi tietenkin ilmaista tahtonsa). Hänen vanhempansa toisaalta voivat tietenkin ostaa turhaa ja ylimääräistä, mutta ei se ole lapsen vika. On paljon ihmisiä, jotka ostavat turhaa ja ylimääräistä ihan vain itselleen.
Yleisesti ottaen perheet, joissa on useampi lapsi, ovat hyvin tarkkoja kuluttajia. He kierrättävät vauvanvaatteet, auton turvaistuimet sekä lelut ja kirjat ensin omilla lapsillaan, sitten mahdollisuuksien mukaan eteenpäin antaen.
Sain itse ensimmäisen upouuden toppatakkini 13-vuotiaana, koska kierrätys suvun keskuudessa toimi erinomaisesti. Olemme jatkaneet samoja periaatteita omassa perheessä ja olen nähnyt samaa muiden isojen perheiden parissa. Luonnonsuojelu on minulle tärkeää, mutta kierrätän myös taloudellisista syistä. Samaa aion opettaa omille lapsilleni ja toivon heistä kasvavan aktiivisia muutoksentekijöitä yhteiskuntaan. Laatua ja kestävyyttä halvan ja huonon tilalle.
Kuluttamista ei ratkaista jättämällä lapset tekemättä.
Olisi tarpeen kurkistaa kuluttajan sydämeen: mikä siellä ajaa ostamaan lisää, uutta, enemmän? Onko syynä tyhjyys, jota pullistelevat kauppakassit täyttävät? Elämän tarkoituksettomuus, välinpitämättömyys, toivottomuus? Ahneus, kateus, ylpeys, huono itsetunto?
Lapset voivat tuoda elämään iloa ja merkitystä, jonka kannustamana haluaa tehdä maailmasta paremman paikan tuleville sukupolville. Lapset tuovat toivoa elämän hyvyydestä vaikeuksista huolimatta.
'Maailmassa on liikaa ihmisiä'
Minun mielestäni maailmassa on liian vähän ihmisiä. Liian vähän niitä, jotka välittävät. Maailma tarvitsee enemmän ihmisiä, jotka rakastavat ihmisiä. Enemmän niitä, jotka haluavat muille hyvää. Lisää ihmisiä, jotka tulevat tekemään maailmasta paremman paikan.
Kehitysmaiden ihmiset, ne jotka lisääntyvät "liikaa", voivat kyllä kohteliaasti nyökytellä rikkaiden maiden vaatimuksille (tehkää vähemmän lapsia!). Hehän niitä rahapussien nyörejä pitelevät. Mutta milloin on raha poistanut kaiken väärän ja ongelmallisen maailmasta? Onko mikään maa muuttunut maksamalla?
Ihmiset muuttuvat, kun he kohtaavat ihmisiä, jotka ovat kanssakulkijoita, rohkaisijoita, jotka uskovat heihin ja heidän mahdollisuuksiinsa. Me tarvitsemme maailmaan lisää esimerkkejä ihmisistä, jotka tuovat toivoa köyhien maiden ihmisille. Kehitysmaiden asukkaat näkevät yhteiskuntiensa korruption ja parempiosaisten ahneuden sekä valtaapitävien täydellisen piittaamattomuuden luonnosta, köyhistä, huono-osaisista. Heidän toivonsa on heidän lapsissaan.
Olen vakuuttunut siitä, että emme voi ylikansoittaa maailmaa. Maapallolta löytyy tarpeeksi luonnonvaroja pitämään huolta jokaisesta ihmisestä, mutta se ei ole jakautunut tasaisesti. Meidät on laitettu keskelle pelilautaa tekemään yhteistyötä, jotta löydetyt aarteet hyödyttäisivät kaikkia. Sen sijaan muutama nopea ja ahne nappasi aarrenappulat ja rakensi itsekkäästi bunkkerinsa piikkilanka-aidan taakse. Tällaisessa pelissä kaikki häviävät. Ihmiskunnan on opittava jakamaan yltäkylläisyydestä niille, joilla ei ole. Mutta me emme tee niin ja elämme nyt seuraamusten kanssa. Mitä sinä teet miljoonilla?
Kehitysmaiden "liian suuret perheet" ei tule muuttumaan, ellei muutos ala yhteiskunnan joka tasolla. Turha on tyrkyttää yksi/kaksilapsimallia, jos samalla avustusrahat katoavat harvojen ja valittujen taskuihin. Mutta jos tarjoamme todellista toivoa, autamme heikkoja yhteiskuntia vahvistumaan jokaisella sektorilla, niin maailmamme muuttuu, yksi ihminen kerrallaan.
Se ei ole nopea tapa, mutta kestävää muutosta ei tapahdu päivässä. Ehkäpä joku lapsistani on tulevaisuudessa vaikuttamassa positiiviseen muutokseen negatiivisissa maissa.
'Kaikkien pitäisi adoptoida'
Tämä on aika uskomaton ja naiivi väite, jossa
sorkitaan kosketellaan ihmisten syviä henkilökohtaisia toiveita ja arvoja. Miksi et adoptoinut lapsiasi sen sijaan, että teit heidät itse? on uskomattoman röyhkeä kysymys. Pystytkö katsomaan lapsiani silmiin ja sanomaan, että heidän ei pitäisi olla olemassa, että vanhempasi olivat itsekkäitä kun sallivat sinun syntyä maailmaan, että heidän olisi pitänyt adoptoida neljä lasta ulkomailta?
Äidiksi ja isäksi tuleminen ovat luonnollinen ja hyvä halu, enkä aio kokea häpeää sen toteuttamisesta. Halusin kokea äitiyden fyysisyyden. Halusin nähdä, miten minun ja mieheni piirteet ja ominaisuudet yhdistyvät lapsissamme, jotka silti ovat yksilöitä ja ainutlaatuisia. Iloitsen siitä, miten suvusta löytyviä lahjakkuuksia tulee näkyviin uudessa sukupolvessa. Hauan sallia vanhemmuuden ilon myös muille.
Olemme kyllä harkinneet adoptiota.
Se on ollut sydäntäni lähellä jo vuosia. Olisin edelleen valmis tarjoamaan kodin kodittomalle. Mutta adoptioprosessi ei ole mikään matka Linnanmäelle. Se on kallis prosessi, enkä puhu nyt rahasta. Ja loppujen lopuksi, eikö tässä pidä miettiä lapsen parasta, sillä lapsihan jää tänne jälkeeni elämämään, vuosien ajaksi.
Haluaisin maailman, jossa ei olisi yhtäkään orpoa. Olen ehkä sinisilmäinen idealisti, mutta haluaisin, että vanhempien kuoltua sukulaiset ja ystävät huolehtisivat orpolapsista. Haluaisin maailman, jossa vanhemmat eivät hylkäisi lapsiaan sukupuolen, sairauden tai köyhyyden vuoksi. Haluaisin maailman, jossa kotien ovet olisivat avoinna teiniäideille, avioliiton ulkopuolella syntyneille, "vääränlaisille" lapsille. Haluan maailman, jossa lapsia ei tehtailla rikkaiden maiden adoptiovanhemmille, jossa lapsia ei ryöstetä omilta vanhemmiltaan joillekin sopivimmille kasvattajille.
Orpolapset ovat onnellisimmillaan omien sukulaistensa hoitamana, omissa kotimaissaan. On tietenkin uskomattoman hienoa adoptoida lapsi ulkomailta. Siinä on käyty läpi kaikinpuolin rankka prosessi. Monelle se on unelmien täyttymys, mahdollisuus saada perhe, tehdä hyvää. Mutta onhan se totta, että adoptio on olemassa vain, koska lapsen varhaisissa elämäntilanteissa on ollut suuria ongelmia, tragediaa, surua.
Ehkäpä omat lapseni ovat tulevaisuudessa ratkaisemassa perheiden ongelmia niin, että yhtäkään uutta koditonta ei tarvitse maailmasta löytää. Ehkäpä he ovat vahvistamassa perheitä, auttamassa ongelmallisissa ihmissuhteissa, luomassa yhteisöjä, jotka huolehtivat heikommistaan.
Sitä odotellessa voin olla tukemassa huono-osaisia lapsia tukivanhempana, tukea eri järjestöjen kestävän kehityksen arvoilla tehtävää työtä maissa, joissa perheet ja lapset kärsivät. Kehitysmaiden lasten ja perheiden elantoon ja koulutukseen luotettavien kanavien välityksellä annettu tuki ei ole koskaan turhaa.
'En halua tänne lasta kärsimään'
Ymmärrän pelon ja avuttomuuden tunteet, jos keskittyy seuraamaan uutisia maailman tilasta. Ja on myös rehellistä myöntää, että elämä ei ole helppoa, edes niinkään hyvässä yhteiskunnassa kuin Suomi. Mutta minä haluan lapsia maailmaan, omia ja muiden.
Kyllä, he tulevat kärsimään, mutta he tulevat kokemaan myös huimaa iloa, rajatonta onnea, syvää ystävyyttä, vapautta ja kauneutta. Elämään kuuluu kaipuu ja täyttymys, rakkaus ja pettymys, menestys ja luopuminen. Haluan heidän kokevan ihmisyyden ilot ja surut, ja haluan valmistaa heitä näihin elämän tosiasioihin.
Voi kuulostaa hienolta haluta elää ongelmatonta ja helppoa elämää, mutta se on täysin naiivi ja todellisuudenpakoinen halu. Näytä minulle ihminen, joka ei ole koskaan kärsinyt, ja minä haluan itseni ja lapseni mahdollisimman kauas hänestä.
En usko kärsimykseen kärsimyksen vuoksi. Olen vain realisti ja tiedän, että jokainen kärsii, kokee pettymyksiä, kipua ja ahdistusta. Haluan valmistaa lapsiani elämään kärsimysten, kipujen ja pettymysten läpi, ja löytämään itsestään uusia vahvuuksia ja kykyjä ne läpikäytyään.
Haluan lasteni löytävän elämälleen tarkoituksen kärsimysten ja vaikeuksien voittamiseksi. Olkoon se sitten muiden tai oman elämän vaikeuksien helpottamista, elämän negatiivit voivat tuoda sille tarkoitusta tavalla, josta positiivisen päivänpaisteen alla eläneet voivat vain haaveilla.
Maailmankatsomus: toivo
Kristinuskoon perustuva maailmankatsomus on perustuu toivoon. Alku oli täydellinen, sitten tapahtui suuri retkahdus, mutta pelastussuunnitelma on valmiina. Lopusta tulee hyvä, vaikkakaan ei helppo.
Minä uskon siihen, mitä Jumala on Raamatussa sanonut: lapset ovat siunaus ja perintö, he ovat ihmeellisiä lahjoja ja esimerkkinä meille aikuisille siitä, miten elää luottamuksen ja uskon ilmapiirissä. Jeesus sanoi, että kukaan ei pääse taivasten valtakuntaan, ellei tule lapsen kaltaiseksi. Minulla on paljon opittavaa lapsilta ja toivon, että en tule koskaan liian vanhaksi ja kärttyiseksi hätistääkseni heitä pois luotani.
Uskon myös siihen, mitä Jumala on Raamatussa sanonut maailman tilasta. Jesaja kirjoitti 800 vuotta ennen ajanlaskun alkua, eli n. 2800 vuotta sitten näin:
3 Maa tyhjentämällä tyhjennetään
ja ryöstämällä ryöstetään.
Sillä Herra on tämän sanan puhunut.
4 Maa murehtii ja lakastuu,
maanpiiri nääntyy ja lakastuu;
kansan ylhäiset maassa nääntyvät.
5 Maa on saastunut asukkaittensa alla,
sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt,
hyljänneet iankaikkisen liiton.
6 Sentähden kirous kalvaa maata,
ja sen asukkaat syystänsä kärsivät;
sentähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat,
ja vähän jää ihmisiä jäljelle.
(Jesaja, luku 24)
En ole yllättynyt maailman tilasta, koska se on ollut selvästi luettavissa Raamatussa. Ihmisten piittaamattomuudella on seurauksensa ja ihmeellistä on vain se, miten kauan meidän on annettu jatkaa. Mutta samoilta sivuilta löytyy myös toivo ja tulevaisuus!
2 Tulee vielä aika,
jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana.
Ylimpänä vuorista se kohoaa,
korkeimpana kukkuloista,
ja kansat virtaavat sinne.
3 Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen:
– Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle,
nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön!
Hän opastaa meitä tiellään, ja me,
me tahdomme kulkea hänen polkujaan,
sillä Siionista tulee Herran sana
ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.
4 Hän, Herra, ratkaisee kansanheimojen riidat,
hän jakaa oikeutta kaikille kansoille.
Niin taotaan miekat auran teriksi
ja keihäät vesureiksi.
Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan
eikä harjoittele sotataitoja.
(Jesaja, luku 2)
Minä en voi kontrolloida maailman tilaa enkä tulevaisuutta, mutta olen sellaisen Jumalan leirissä, joka voi. Tulen tekemään parhaani, että minä ja lapseni noudattavat Luojan käskyjä Luomakunnan hoidossa, ajaen oikeudenmukaisuutta ja huolenpitoa ja jakamisen periaatteita. Mutta samalla voin olla kuin pieni lapsi vanhempiensa hoidossa, luottaen siihen, että minusta pidetään huolta. Ihan niinkuin jokainen lapseni on hyväksytty, mieluisa ja haluttu, olen rakas Taivaallisen Isäni silmissä. Tällaiseen suhteeseen on turvallista tuoda myös omat lapset.
Oletko sinä törmännyt ihmisiin, jotka eivät halua lapsia maapallon tilan vuoksi? Mitä mieltä olet heidän päätöksistään?
p.s. Olen kirjoittanut lastenhankkimiseen liittyvistä aiheista
täällä ja
täällä.
Kuva: FreeDigitalPhotos, “Cute Baby Shoes With The Word Love Written With The Laces” by Amanda Steed
