Olen käymässä läpi Sananlaskujen kirjan lukua 31, mutta päätin pitää tauon siitä mielenkiintoisen aiheen tullessa esille.
Päättääkö teidän perheessä vanhemmat lasten lukemisesta? Jos kyllä, millaisia rajoja olette laittaneet lapsille? Jos et, millaisin perustein?
Kun törmäsin tähän kysymykseen, hämmästyin sitä, että olisi olemassa vanhempia, jotka eivät pidä silmällä lasten valitsemia kirjoja. Vanhempian tehtävä on suojella lapsia asioilta, jotka eivät heidän maailmaansa vielä kuulu. Tähän liittyy televisio, internet, musiikki, kaveripiiri ja tietenkin kirjat.
Olen kirjoittanut aiemmin siitä, miten lapsia pitää suojella pahalta, ei "totuttaa" heitä elämään siinä. Kyse ei ole vainoharhaisuudesta, vaan vanhemman velvollisuudesta suojella lapsia asioilta, jotka ovat pahoja, ja opettaa heitä rakastamaan hyvää,
Meillä on paljon kirjoja ja käymme ahkerasti kirjastossa. Oikeastaan esille on tullut vain muutama tapaus, jossa meidän on täytynyt sanoa lapselle ei. (Puhun siis alle teini-ikäisistä, koska meillä ei vielä ole teinejä :)
Sarjakuvat
Kirjastossa silloin eskari-ikäinen poika törmäsi sarjakuviin, joissa oli hyvin epämiellyttäviä, väkivaltaisia hahmoja. En muista nyt nimeä, mutta joku japanilainen manga-tyylinen sarjakuva se taisi olla. Huom! En laita pannaan kaikkia mangoja. Käy lukemassa esim. wikipediasta, millaisia sarjakuva-haaroja mangaan kuuluu. Osa on varmasti ihan sopivaa lapsillekin. Mutta osassa kuvataan väkivaltaa, hirviöitä, alastomuutta tai noitutta, ja se ei mielestäni sovi lapsille.
Me hämmästelimme mieheni kanssa sitä, että tällaiset sarjakuvat oli kirjastossa laitettu hyvin näkyvälle paikalle lastenosaston tuntumaan ja lasten helposti saataville. Mainitsimme siitä kirjastonhoitajalle. Näiden sarjakuvien lukijat ne varmasti löytävät, vaikka ne olisivatkin vähän ylemmillä hyllyillä lasten ulottumattomissa.
Joskus lapset näkevät mainoksia W.I.T.C.H.-sarjakuvasta. En aio antaa heidän sitä lukea. Juonena viisi teininoitaa seikkailevat ja yrittävät samalla elää teininä niin, ettei kukaan saa vihiä heidän taikavoimistaan. Jos luet Wikipedian artikkelin sarjakuvasta, huomaat varmasti monia aiheita, jotka eivät sovi lapsille.
Tytär huomautti, että kielsin häneltä Mimu-sarjakuvan, kun hän oli 9-10-vuotias. Mimu kertoo 12-vuotiaasta tytöstä, arkielämästä ja ihastumisista. Ehkäpä nyt voisin antaa hänen lukea myös Mimua.
Mukavia sarjakuvia lapsille ovat mm. Lassi ja Leevi, Lucky Luke, Aku Ankka, Asterix ja Obelix, Batman, Tintti, Niilo Pielinen, Ahmed Ahne.
Muita ehdotuksia?
Lehdet
Tilaisin mielelläni lapsille hyviä lastenlehtiä. Tällä hetkellä meille tulee Hevoshullu ja Donkki-lehti.Kriteereinä tällä hetkellä lehdille on, että en halua niissä olevan teini-ikään kuuluvaa asiaa, kuten seurustelu, meikkaus tai laihduttaminen. Nämä asiat itsessään eivät ole pahoja ja ne ovat osa normaalia nykyajan maailmaa, mutta haluan päättää millä tavoin niitä tuodaan esille lapsillemme.
Kun lapset tulevat teini-ikään, en aio silloinkaan tilata heille tällaisia lehtiä. Ehkäpä omaksi tehtäväkseni kasvattajana olisi nyt käydä tutustumassa nuorisolehtivalikoimaan, jotta tiedän sitten mitä lapseltani kiellän :)
Tiedätkö sinä, millaisia lehtiä lapsesi ja nuoresi lukevat? Vietin nuorena aikaa Saksassa ja järkytyin nuortenlehtien tasosta. Niissä puhuttiin seksistä, haastateltiin teinipareja heidän seksielämästään ja näytettiin intiimikuvia nuorista pareista. Ja näitä lehtiä myytiin ruokakauppojen lehtihyllyillä ja näin ala-asteikäisten lasten vanhempien ostavan niitä kun lapset pyysivät.
Jos tilaat kotiisi lehtiä, oletko selvillä niiden sisällöstä? Laavailen itse Hevoshullut läpi, osittain, koska hevoset ovat kauniita ja minua kiinnostaa tallijutut. Mutta osittain haluan myös olla tietoinen, millaisia asioita lapseni lukevat. Joskus siellä on sarjakuvia aavehevosista tms. ja olen silloin nostanut asian esille lapsen kanssa.
En ole kovin tyytyväinen naistenlehtien tasoonkaan, joten ehkä lehdissä on kynnys matalalla kirjoittaa asioista ja henkilöistä, joiden arvoja ja mielenkiinnon kohteita en jaa.
Joskus ostamme lehtiä irtonumeroita, mutta erityisesti pojille on ollut vaikea löytää laadukkaita lehtiä, joita hän jaksaisi lukea. Olisiko sinulla lehtiehdotuksia?
Kirjat
Nyt sitten pääsemme pääruokaan käsiksi. Rakastan kirjoja ja olen todella iloinen, että lapsetkin lukevat mielellään ja paljon. Tämä toisaalta tulee onglemaksi, koska paljon lukeva lapsi ehtii käydä satoja kirjoja läpi!
Hyvien kirjojen lista olisi liian pitkä tähän postaukseen. Olen viitannut tähän listaan joskus kirjoista puhuttaessa. Se on englanninkielinen, mutta useimmat kirjat on suomennettu.
Olen kieltänyt tähän mennessä lapsilta Harry Potter-kirjat. Miksi? Kun Harry Potter-kirjat ilmestyivät, monet uskovaiset kauhistuivat sen aihetta: ilkeiden sukulaisten kasvattama orpo, joka tajuaa 11-vuotiaana olevansa noita, ja joka lähetetään noitien sisäoppilaitokseen oppimaan lisää. Noituus on ehdottomasti kiellettyä Raamatussa. Se on synti. Mutta en kiellä lapsiltani Harry Pottereita noituuden vuoksi.
Lukemissamme kirjoissa on kaikissa jotain synnillistä. Et voi lukea edes Raamattua törmäämättä asioihin, joita Jumala ei halua meidän tekevän! En siis yritä sulkea lasteni silmiä aina, kun joku kiroilee, on tottelematon, varastaa, juoruilee tai kiusaa ystäväänsä, koska silloin en voisi antaa heidän lukea yhtikäs mitään.
Päätin itse lukea Harry Potter-kirjat läpi, jotta osaisin perustella päätökseni. Mitä löysin? Löysin kiehtovat päähenkilöt, erinomaisen juonen, seikkailua, huumoria ja yllätyksiä. J.K.Rowling on todella taitavasti luonut maailman, jossa Harry Potter ystävineen seikkailee ja taistelee arkkivihollistaan vastaan. Kun sain sarjan viimeisen kirjan loppuun, toivoin, että kirjailija olisi jatkanut sarjaa toiset seitsemän kirjaa. Ne ovat todella hyviä kirjoja. Mieheni analysoi ne klassiseksi orpo-kertomukseksi.
Kirjoissa noituus ei ole pimeyden voimien kanssa olevaa yhteyttä (mitä se raamatullisesti määriteltynä on), vaan kyky, joka joillakin on ja joillakin ei. Toiset käyttävät sitä väärin, ja se on myös Harry Potter kirjoissa kuvattu vääränä.
Syy, miksi en halua lasteni lukea vielä Harry Pottereita, on se, että haluan heidän olevan hiukan kypsempiä lukemaan aiheista, joita kirjoissa tulee esiin. Ensimmäisessä kirjassa Harry on 11-vuotias, mutta viimeisessä kirjassa jo 17. Päätimme mieheni kanssa, että lapset saavat lukea Harry Potter-kirjat sitten yläasteiässä,
Olemme saaneet lapsille kirjoja, joista jotkut olen laittanut yläkaappiin odottelemaan lasten kasvamista. Luen kirjojen takakannet läpi, ja teen päätökset oman harkintakykyni mukaan Kerran eräs opettaja antoi meille Gudrun Mebsin kirjan Sunnuntailapsi ja sanoi, että odota vielä ennen kuin annat lasten lukea se. Tuolla se odottaa sitä samaa yläasteikää.
Annan myös palautetta opettajille, jos heidän suosittelemansa kirja ei ole minun mielestäni lapselle sopiva. Palautteen voi antaa ystävällisesti perustellen. Moni opettaja ei välttämättä edes ajattele asiaa, varsinkaan, jos kirjaa yleisesti suositellaan lapsille tai jos hänellä ei ole omia lukuiässä olevia lapsia.
Otin kerran ystävän lapset mukaan kirjastoon. Kävin lasten kirjapinot läpi ennen lainausta ja lähetin kaksi kirjaa ystävän lapsen pinosta takaisin hyllyyn. Toinen oli juuri tuo manga-tyylinen hirviösarjakuva, ja toisessa kerrottiin homoparin elämästä. Olin valmis keskustelemaan päätöksistäni kristityn ystäväni kanssa ja olen varma, että hän olisi ollut samaa mieltä kanssani. Mutta lapsi tyytyi päätökseeni ilman mitään traumoja eikä asia meitä paina.
Hyviä kirjoja on niin paljon, että lapset eivät jää paitsi mistään, kun estän heitä lukemasta joitain kirjoja. Ja tiedän, että tulee aika, jolloin en enää sensuroi kirjastossa käyntiä enkä sitä, millaiseen lukemiseen he rahansa laittavat. Yläasteella lapsi alkaa jättämään lapsuuden turvallista maailmaa taakseen ja astumaan aikuisuuteen. Silloin hän pystyy käsittelemään vaikeitakin aiheita eri tavalla.
Tiedän, että moni lapsi kasvaa turvattomassa ympäristössä. Eikö sillon ole hullua ja tekopyhää kieltää heitä lukemasta aiheista, jotka ovat osa heidän elämäänsä jo nyt? Alkoholismi, huumeet, väkivalta, pahoinpitely, insesti, raiskaus, ryöstöt, sota, avioero jne. Mutta sitä suuremmalla syyllä lapsilla on oikeus uppoutua kirjan avulla maailmaan, joka on turvallinen ja jossa hyvä voittaa.
Lapset ovat myös erilaisia ja kypsyvät eri vauhtia. Se, mikä sopii jollekin on aivan sopimatonta toiselle. Siksi olen aktiivivanhempi, että ymmärtäisin lapsiani ja heidän tarpeitaan. Viime viikolla miltei nelivuotias kuopus kertoi, että Vau-kirjan Numeroiskirjoista hän ei tykkää kirjasta, jossa on haamuja tai jättiläisiä (ne olivat pelottavia). Hän ei myöskään tykännyt tietokonegrafiikalla tehdyistä lehmistä. Kiinnitänki siis hänen tapauksessaan erityistä huomiota kirjan kuviin tästä lähtien.
Olen tietoinen siitä, että lukemamme muokkaa meitä ja kirjojen kuvat jäävät mieleen. Siksi lapsille kirjoja valitessa nojaudun klassikoihin ja suhteellisen viattomiin kertomuksiin. Ja olemme vanhempia, jotka kontrolloivat lastemme lukemisia. Keskustelemme kielloista lasten kanssa ja tähän mennessä he ovat olleet tyytyväisiä vastauksiimme.
Miten teidän perheessä? Annatko lasten lukea kaikkea, mitä he haluavat? Millaiset kirjat olet kieltänyt?
Kuvat
Free Digital Photos
“Family With One Child” by Ambro
Hyvien kirjojen lista olisi liian pitkä tähän postaukseen. Olen viitannut tähän listaan joskus kirjoista puhuttaessa. Se on englanninkielinen, mutta useimmat kirjat on suomennettu.
Olen kieltänyt tähän mennessä lapsilta Harry Potter-kirjat. Miksi? Kun Harry Potter-kirjat ilmestyivät, monet uskovaiset kauhistuivat sen aihetta: ilkeiden sukulaisten kasvattama orpo, joka tajuaa 11-vuotiaana olevansa noita, ja joka lähetetään noitien sisäoppilaitokseen oppimaan lisää. Noituus on ehdottomasti kiellettyä Raamatussa. Se on synti. Mutta en kiellä lapsiltani Harry Pottereita noituuden vuoksi.
Lukemissamme kirjoissa on kaikissa jotain synnillistä. Et voi lukea edes Raamattua törmäämättä asioihin, joita Jumala ei halua meidän tekevän! En siis yritä sulkea lasteni silmiä aina, kun joku kiroilee, on tottelematon, varastaa, juoruilee tai kiusaa ystäväänsä, koska silloin en voisi antaa heidän lukea yhtikäs mitään.
Päätin itse lukea Harry Potter-kirjat läpi, jotta osaisin perustella päätökseni. Mitä löysin? Löysin kiehtovat päähenkilöt, erinomaisen juonen, seikkailua, huumoria ja yllätyksiä. J.K.Rowling on todella taitavasti luonut maailman, jossa Harry Potter ystävineen seikkailee ja taistelee arkkivihollistaan vastaan. Kun sain sarjan viimeisen kirjan loppuun, toivoin, että kirjailija olisi jatkanut sarjaa toiset seitsemän kirjaa. Ne ovat todella hyviä kirjoja. Mieheni analysoi ne klassiseksi orpo-kertomukseksi.
Kirjoissa noituus ei ole pimeyden voimien kanssa olevaa yhteyttä (mitä se raamatullisesti määriteltynä on), vaan kyky, joka joillakin on ja joillakin ei. Toiset käyttävät sitä väärin, ja se on myös Harry Potter kirjoissa kuvattu vääränä.
Syy, miksi en halua lasteni lukea vielä Harry Pottereita, on se, että haluan heidän olevan hiukan kypsempiä lukemaan aiheista, joita kirjoissa tulee esiin. Ensimmäisessä kirjassa Harry on 11-vuotias, mutta viimeisessä kirjassa jo 17. Päätimme mieheni kanssa, että lapset saavat lukea Harry Potter-kirjat sitten yläasteiässä,
LISÄYS: Kuuntelin Tsh Oxenreider:in podcastin Raising Kids with Harry Potter, jossa hän keskustelee Harry Potterista ja sen sopivuudesta lapsille. Tsh antoi lastensa aloittaa kirjat paljon nuorempana kuin mitä me suunnittelemme, mutta myöntää, että isommat lapset saavat niistä enemmän irti. Tsh huomasi myös, että kirja kirjalta tekstin kirjallisuuden taso nousee, joten vanhempi lapsi ymmärtää myöhempiä kirjoja paremmin. Kirjojen sävy muuttuu myös synkemmäksi loppua kohti. Tsh on myös sitä mieltä, että Harry Potter kirjoissa on erinomaisia teemoja, joista keskustella lasten kanssa, kuten ystävyys, kiusaaminen, ulkonäkö vs. sisäinen hyvyys, uhrautuva rakkaus jne.
Olemme saaneet lapsille kirjoja, joista jotkut olen laittanut yläkaappiin odottelemaan lasten kasvamista. Luen kirjojen takakannet läpi, ja teen päätökset oman harkintakykyni mukaan Kerran eräs opettaja antoi meille Gudrun Mebsin kirjan Sunnuntailapsi ja sanoi, että odota vielä ennen kuin annat lasten lukea se. Tuolla se odottaa sitä samaa yläasteikää.
Annan myös palautetta opettajille, jos heidän suosittelemansa kirja ei ole minun mielestäni lapselle sopiva. Palautteen voi antaa ystävällisesti perustellen. Moni opettaja ei välttämättä edes ajattele asiaa, varsinkaan, jos kirjaa yleisesti suositellaan lapsille tai jos hänellä ei ole omia lukuiässä olevia lapsia.
Otin kerran ystävän lapset mukaan kirjastoon. Kävin lasten kirjapinot läpi ennen lainausta ja lähetin kaksi kirjaa ystävän lapsen pinosta takaisin hyllyyn. Toinen oli juuri tuo manga-tyylinen hirviösarjakuva, ja toisessa kerrottiin homoparin elämästä. Olin valmis keskustelemaan päätöksistäni kristityn ystäväni kanssa ja olen varma, että hän olisi ollut samaa mieltä kanssani. Mutta lapsi tyytyi päätökseeni ilman mitään traumoja eikä asia meitä paina.
Hyviä kirjoja on niin paljon, että lapset eivät jää paitsi mistään, kun estän heitä lukemasta joitain kirjoja. Ja tiedän, että tulee aika, jolloin en enää sensuroi kirjastossa käyntiä enkä sitä, millaiseen lukemiseen he rahansa laittavat. Yläasteella lapsi alkaa jättämään lapsuuden turvallista maailmaa taakseen ja astumaan aikuisuuteen. Silloin hän pystyy käsittelemään vaikeitakin aiheita eri tavalla.
Tiedän, että moni lapsi kasvaa turvattomassa ympäristössä. Eikö sillon ole hullua ja tekopyhää kieltää heitä lukemasta aiheista, jotka ovat osa heidän elämäänsä jo nyt? Alkoholismi, huumeet, väkivalta, pahoinpitely, insesti, raiskaus, ryöstöt, sota, avioero jne. Mutta sitä suuremmalla syyllä lapsilla on oikeus uppoutua kirjan avulla maailmaan, joka on turvallinen ja jossa hyvä voittaa.
Lapset ovat myös erilaisia ja kypsyvät eri vauhtia. Se, mikä sopii jollekin on aivan sopimatonta toiselle. Siksi olen aktiivivanhempi, että ymmärtäisin lapsiani ja heidän tarpeitaan. Viime viikolla miltei nelivuotias kuopus kertoi, että Vau-kirjan Numeroiskirjoista hän ei tykkää kirjasta, jossa on haamuja tai jättiläisiä (ne olivat pelottavia). Hän ei myöskään tykännyt tietokonegrafiikalla tehdyistä lehmistä. Kiinnitänki siis hänen tapauksessaan erityistä huomiota kirjan kuviin tästä lähtien.
Olen tietoinen siitä, että lukemamme muokkaa meitä ja kirjojen kuvat jäävät mieleen. Siksi lapsille kirjoja valitessa nojaudun klassikoihin ja suhteellisen viattomiin kertomuksiin. Ja olemme vanhempia, jotka kontrolloivat lastemme lukemisia. Keskustelemme kielloista lasten kanssa ja tähän mennessä he ovat olleet tyytyväisiä vastauksiimme.
Miten teidän perheessä? Annatko lasten lukea kaikkea, mitä he haluavat? Millaiset kirjat olet kieltänyt?
Kuvat
Free Digital Photos
“Family With One Child” by Ambro
“Boy Reading Book” by Stuart Miles
“Mother And Son Reading A Book ” by David Castillo Dominici
Erinomainen pohdinta lukemisesta. Voin yhtyä lähes kaikkeen. Omat ei vielä lue isojen lasten kirjoja. Hämmästyin kun läheinen tyttö luki samoja kirjoja kuin itsekin luin. Anni Seania, Runotyttöä,Annaa, Tiinaa ja Viisikkoa. Monet ovat suhtautuneet Pottereihin tosi "syntisinä". Mutta perustelusi ovat hyvät.
VastaaPoistaTuttu perhe kyseli meiltä koululaiselleen evoluution vastaisia kirjoja kun vastustavat koulun biologian opetusta. En osannut neuvoa. Miten näet tämän kirjallisuuden.
Joka tapauksessa lukemaan oppiminen on yhtä ihanaa kuin puhumaan oppiminen. Se avaa uuden maailman.
Uusi maailma, kyllä! Oli ihanaa kuulla, kun 10-vuotias poikani kertoi, että kun hän lukee kirjaa hän on aivain kuin siellä kirjassa sisällä, osa seikkailua. Juuri näin sen pitää ollakin!
PoistaOletko tutustunut Saku Salapoliisi-kirjoihin? Kirjailija Jerry D. Thomas aloitti kirjasarjan, kun hänen omat poikansa kysyivät, että mistä tiedämme, että kertomus Nooasta ja tulvasta on totta. Kirjat ovat seikkailukirjoja, joissa on Raaamtullinen teema. Päähenkilö on nuori poika ja tutkimusmatkat ovat ympäri maailmaa. Sarjassa on kymmenen kirjaa, mutta suomeksi taitaa olla vain kuusi.
Olen itse lukenut "Evolution: The Grand Experiment Vol 1.", kirjailija Dr. Carl Werner. Se on englanniksi, mutta oikein mielenkiintoinen koulukirja. Se siis käy kouluikäisille. Esimerkiksi ns. puuttuvia linkkejä ei ole vieläkään löydetty yhden yhtäkään, vaikka siihen perustuu koko homma.
Hyvä kirjoitus. Meillä ei vielä olla siinä iässä, vaikka hyvä näitä on miettiä jo etukäteenkin.
VastaaPoistaHuh, onneksi et teilannut Harry Potteria :D Perustelusi ovat hyviä, voin allekirjoittaa ne itsekin.
Oon nykyään kauhistellut, kuinka kamalaa soopaa itse tuli luettua teininä ja esiteininäkin jo. Luin tosi tosi paljon, ja ihan varmasti moni lukemani asia muokkasi sen hetkisiä ajatuksia asioista ja sitä kautta ohjasi tekemisiäni.
Lurre, en voi teilata Harry Pottereita ne luettuani, koska ovat vaan niin hyviä kirjoja! Mutta luin ne vasta nyt tänä vuonna, kun ne tulivat kirjastossa vastaan ja ajattelin, että haluan tietää mitä mieltä niistä olen. Kuuntelin juuri tänä aamuna mielenkiintoisen podcastin aiheesta, ja taidan lisätä pienen editin tuohon tekstiin.
PoistaJätin tarkoituksella teini-iän pois tästä tekstistä :) Itsekin luin teininä kirjoja, jotka näin jälkeenpäin ajatellen olisin voinut jätää lukematta ja mitään en olisi menettänyt.
Lurre, en voi teilata Harry Pottereita ne luettuani, koska ovat vaan niin hyviä kirjoja! Mutta luin ne vasta nyt tänä vuonna, kun ne tulivat kirjastossa vastaan ja ajattelin, että haluan tietää mitä mieltä niistä olen. Kuuntelin juuri tänä aamuna mielenkiintoisen podcastin aiheesta, ja taidan lisätä pienen editin tuohon tekstiin.
PoistaJätin tarkoituksella teini-iän pois tästä tekstistä :) Itsekin luin teininä kirjoja, jotka näin jälkeenpäin ajatellen olisin voinut jätää lukematta ja mitään en olisi menettänyt.
On suorastaan ällistyttävää lukea teksti, jossa kielletään jonkun kirjan lukeminen. Siis kielletään lasta lukemasta!?! Ja että sitten yläkouluikäisenä saa lukea... oijoi! Onko tässä maassa vielä joku lapsi, jota voi kieltää lukemasta?
VastaaPoistaMinä olen yläkoulun äidinkielen opettaja ja minun kokemukseni mukaan yläkouluikäinen ei enää nykyisin lue mitään vapaaehtoisesti. Heitä ei todellakaan voi kieltää lukemasta, vaan maanitella, suostutella ja pakkopakottaa lukemaan edes selkokirja (kyllä, meillä ihan normioppilaat lukevat selkokirjoja, koska eivät nyt vaan suostu lukemaan tavallisia. Ja on parempi kun sentään jotain lukevat)
Ymmärtäisin kysymyksen, kielletäänkö lasta pelaamasta tiettyjä pelejä tai somettamasta koko yötä. Aivan ihanaa, että joku jossain lukee niin paljon, että häntä voi kieltää <3 Minä en ole kymmeneen vuoteen törmännyt yhteenkään tällaiseen tapaukseen ja sentään yli sataa nuorta vuosittain opetan.
Hei anonyymi :) Meillä on tosiaan lukutoukka, joka usein tulee kyselemään lisää lukemista, kun on jo kaikki kirjat kotona luettu. Onneksi on kirjasto! Hyviä kirjoja on niin paljon, että olen ohjannut lasta lukemaan hänelle tällä hetkellä sopivia kirjoja, ja miltei kaiken, mitä käsiin annan luetaan heti.
PoistaKiellän tietyt kirjat lapselta, jos ne eivät mielestäni sovi hänelle, lukisipa hän sitten paljon tai vähän. Eli en siis yhdistä sitä, miten paljon lapsi lukee siihen kieltämiseen, vaan haluan pitää kirjojen tason lapsen maailmaan sopivana. En lue itsekään tiettyjen genrejen kirjoja ollenkaan, vaikka rakastankin lukemista.
En ottanut tässä tekstissä esille television katsomista ja muuta elektroniikkaa, mutta molempia on hyvin rajoitetusti tarjolla meidän perheessä, joten kirjat ovat luonnollinen ajanviettotapa.
Meillä on ihan sukuvikaa tämän lukuharrastuksen kanssa, molempien isovanhempien kodeissa on kirjahyllyt täynnä ja omassakin kodissa on hälyttävästi kirjankeruuta ilmassa. Lukutauti vaivaa siis koko perhettä vakavasti.
Onpas jännä kuulla, että nykynuori ei lukisi! Mutta tässäkin on vanhempien esimerkillä suuri merkitys, vai miten ajattelet?
Hei!
VastaaPoistaKiitos loistavasta blogista, joka on siunannut minua monin tavoin. Mieleeni heräsi kysyä oletko tutustunut Twilight-elokuviin? Voitko suositella niitä ikärajasuosituksen ylittäneille nuorille?
Kiitoksi kehuista, Unknown :)
PoistaEnpäs olekaan tutustunut tähän kirjasarjaan enkä niiden perusteella tehtyihin elokuviin. En siis osaa sanoa suosituksiin mitään, mutta jos omat lapset haluaisivat sen katsoa tekisin näin:
Lukisin itse ensin kirjat, ja jos ne ovat lapsen ikätasolle sopivia, antaisin kirjat lapselle luettavaksi. Kirjan sivuilla monet ns. pelottavat teemat (vampyyrit) ovat helpompia, koska oma mielikuvitus päättää aika pitkälle miten kirjan ajatuksissaan näkee. Elokuvissa sen sijaan tarjoillaan suoraan visuaalinen kuva. Netistä lukemani perusteella kirjasarjan aiheena on romanssi, fantasia ja kauhu, ja omasta mielestäni vasta fantasia olisi 12-vuotiaalle sopiva aihe. Kutsu minua sitten vanhanaikaiseksi...
Olemme tehneet esim. Tolkienin kirjojen ja elokuvien kanssa näin, että lapset lukevat ensin ne kirjat ja näkevät elokuvat tiukasti ikäsuositusten jälkeen. On niissä sen verran kauheita kohtia.
Katsoisin myös Twilight-elokuvat itse etukäteen läpi ja olisin valmis keskustelemaan sen tapahtumista lapsen kanssa. Tottakai 12-vuotiaan ja 15-vuotiaan välillä on paljon eroja, ja joskus on parempi odottaa. Omalle 12-vuotiaalle en voisi kuvitellakaan näyttäväni näitä elokuvia, vaan aloittaisin niistä kirjoista. Mutta se riippuu mitä lapsi on jo tottunut katsomaan. Näytti siltä, että Suomessa nostettiin näiden elokuvien ikärajaa 12 vuodesta 13 vuoteen.
Jos en hyväksyisi elokuvia ollenkaan lapselle sopivaksi, kertoisin lapselle miksi näin ja sanoisin, että saa itse isompana päättää, mutta nyt ei ole lupaa katsoa. Se on lapsen suojelemista ja siinä on oma vanhempi asiantuntija.
Eli ei ole suoraan suosituksia, mutta esim. näin voisit ottaa asian puheeksi lapsesi kanssa.