Turvaudutko viiniin äitiyden ahdistaessa? On parempiakin tapoja

Eräässä kristillisessä Facebook-vanhemmuusryhmässä nostettiin esiin se, miten nykyajan trendinä on se, että äidit vitsailevat viininkäytöstään.  On kuulemma hyväksyttävää julkisesti laskea leikkiä siitä, että lapsia ei kestä juomatta viiniä ja viini on “äidin mehua”.



Seuraan myös erästä kristillistä Facebook-sivua, ja vaikka heidän sivun aiheeseen liittyvät postaukset on todella hyviä, usein siellä on myös “En selviä tästä päivästä ilman kahvia”-tyylisiä huumorikuvia.

Instagramissa muutama sisustuslehti postaa upeita kuvia huoneista, taloista ja maisemista (minkä vuoksi niitä seuraan), mutta niissä on aina kuvateksti, jossa kaivataan jonnekin muualle.  “Kunpa saisin viettää aikaa täällä/tämän haluan omakseni/olen kateellinen”. Samoilla sivuilla huokaillaan viikonlopun perään ja maanantaina ankeillaan työviikon alkamisesta.   

Kaikista näistä, ehkä harmittomasti esitetyistä sanoista huokuu yksi tämän ajan ongelmista. 

En ole tyytyväinen siihen mitä minulla on.  En kestä arkea ilman piristeitä. 

Minäkin haluan elämän olevan kaunista ja haluan nauttia päivittäin piristävistä hetkistä.  Mutta se asenne, että arki ja lapset ovat jotain tylsää ja hädin tuskin kestettävää ei ole raamatullinen mielentila.

On huolestuttavaa, jos kristitty nainen ei ymmärrä, että perhe, arki ja työn tekeminen on lahja Jumalalta.  Jokainen kaipaa mielekästä tekemistä, ja perheestä huolehtimisen mielekkyys pitäisi olla itsestään selvää jokaiselle Raamattunsa tuntevalle naiselle. 

Mieti millainen vaikutus omalla lapsuudenkodillasi oli sinuun.  Se ei ole vain marginaalinen vivahde, vaan syvältäluotaava, sinua loppuelämäksi muokkaava ajanjakso.  Lapset, naiset ja miehet, joita näet päivän aikana työpaikalla, opiskelupaikalla ja kaupungilla kulkiessasi, ovat jokainen aamulla sulkeneet kotioven, ja iltaisin he palaavat kotiin.  Koti on yhteiskunnan ydin.

Lasten kasvattaminen on tärkeää työtä, jolla on iankaikkista merkitystä. Se ei tarkoita sitä, etteikö vanhemmuus voi olla vaikeaa.  Jokainen vanhempi käy läpi aikoja, jolloin oma lapsi ja kasvatusvastuu nostattaa esiin paljon tunteita ja sisäisiä prosesseja.  Ehkä siksi moni turvautuu turrukkeisiin, jotta selviäisi päivästä läpi. 

Vaatii paljon rohkeutta kohdata epämiellyttävät ajatukset ja tunteet ja alkaa käsitellä niitä totuuden mittapuu kädessä.  On helpompaa ojentaa kättä herkkukaappiin ja tyydyttää sisäistä onttoutta täyttämällä suu ja vatsa mukavilla jutuilla. 

Mutta fyysinen tyydytys on juuri sellainen tapa, jolla sylivauva ja pikkulapsi tyynnytetään: imurefleksi kun saa työtä ja masu on täynnä, olokin tyyntyy.  Aikuisella ihmisellä pitäisi olla muunlaiset keinot vaikeiden olojen käsittelyyn. 

Tämän vuoksi kirjoitan usein tunne-elämän kypsyydestä ja kristittynä kasvamisen tärkeydestä.  Me emme selviydy lapsuuden eväillä aikuisuuden maailmassa. 

Henkisesti aikuinen kristitty äiti tietää, että hän selviää ihan mistä vain eteensä tulevasta (jopa vauvasta ja taaperosta aamukuudelta), koska Jumalan apu on todellista. 

Kypsä kristitty äiti pyytää apua eli rukoilee päivän mittaan, ja tuo kaikki asiansa Jeesukselle, jopa välipalatappelut ja päiväuniraivarit. 

Tunneterve kristitty äiti ei anna negatiivisten ajatusten ja tunteiden viedä häntä syövereihin, vaan taistelee vastaan Raamatun sanalla (en ole maailman huonoin äiti, vaan kasvatan ja ohjaan tulevaa sukupolvea tuntemaan Jumalan ja Hänen käskynsä). 

Kristitty äiti pystyy selviämään jokaisesta päivästä, koska Jumala on hänen vierellään, joka hetki.  Kristitty äiti iloitsee lapsistaan ja pitää kasvatustehtävää etuoikeutena vaikuttaa tulevaan sukupolveen.  Kristitty äiti ei ole riippuvainen mistään ylimääräisestä, vaikka hän saakin nauttia kupillisesta kahvia ja lasillisesta viiniä, hän ei ole niiden orja, ja pärjää hyvin ilman niiden apua. 

Mitä tehdä?

Kiinnitä huomiota seuraaviin asioihin, jos tuntuu, että et pärjää lasten kanssa ilman jotain piristettä.

Nukutko tarpeeksi?  Unen puutteella on suuri vaikutus päivän kulkuun.

Miten syöt? Sokeri ja liian hiilihydraattipitoinen ruokailu väsyttää ja tekee olosta raskaan.

Juotko tarpeeksi vettä?  Vesi on paras nesteyttäjä ja erityisesti kesän helteillä uhkaavan nestevajauksen yksi oireista on suorituskyvyn lasku (huom: kahvi ja viini kuivattaa). 

Vietätkö lepopäivää?  Jumala on antanut meille lahjan: joka viikko yksi päivä, jonka aikana ei tehdä mitään työtä (palkallista tai palkatonta). Panosta silloin elämäätuoviin ihmissuhteisiin, Jumalaan ja harrastuksiin.

Vietätkö leppoisaa yhdessäoloa lastesi kanssa?  Jos kanssakäyminen on pelkää käskemistä tai kieltämistä, se nakertaa suhteesta ilon ja rauhan.


Jos nämä perusasiat ovat kunnossa ja arki tuntuu edelleen raskaalta, on aika kurkistaa pintaa syvemmälle: tunteisiin, ajatuksiin ja menneisyyden tapahtumiin.  Joskus asioita on hyvä käydä läpi luotettavan ystävän, seurakunnan sielunhoitajan tai kristityn terapeutin kanssa.  Mutta meillä on myös upea mahdollisuus turvautua Jeesuksen apuun, ja Hänellä on aikaa sinulle juuri nyt. 

Mikä saa sinut selviytymään pitkistä päivistä lasten kanssa?  Syötkö suklaata, juotko kahvia tai katsotko iltaisin tv-sarjoja?  Mikään näistä asioista ei ole itsessään väärin...mutta jos niistä tulee päiviemme perusta, on aika pysähtyä tutkimaan millaisia tunteita sydämessä todella liikkuu. 
   

Uusi rakkaus, uusi elämä?

Eräs tuttava ilmoitti yllättäen jättävänsä puolisonsa, koska oli rakastunut työkaveriinsa.  Kommenttikenttään ilmestyi onnitteluja ja sydämenkuvia, mutta minun sydämeni jysähti vatsaan.

Itkin.  Hän oli kristitty, ja useimmat kommentoijat olivat kristittyjä.  Miten olemme päätyneet pisteeseen, jossa avioliiton ja perheen hajoaminen on onnittelujen paikka?

Ainutlaatuinen tilanne?

Onko toiseen ihmiseen rakastuminen asia, jota vastaan ei voi tai ei pidä taistella?  Usein kannustetaan: “Elämä on niin lyhyt, tee mitä tuntuu hyvältä!” ja “Tällaisen rakkauden löytää niin harvoin, että anna palaa vain, jos se tulee kohdalle!”

Kristittynä tiedämme, että avioliitto on tarkoitettu elämän kestäväksi liitoksi.  Silti moni kristitty tekee vastaavanlaisia ratkaisuja.  He tapaavat kivan ihmisen, rakastuvat, jättävät puolisonsa.

“En voinut sille mitään.  Tämän uuden ihmisen kanssa oli niin hyvä olla.  Kukaan ei ole rakastanut minua niin kuin hän.  Tätä tunteiden paloa ei voi verrata mihinkään.  Kukaan ei ymmärrä minua niinkuin hän ymmärtää.  Hän hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen, kukaan muu ei ole koskaan antanut minulle tällaista huomiota.  Tämä on se ihminen, jonka kanssa minun olisi pitänyt mennä naimisiin!”

Rakastunut elää ainutlaatuisuuden harhassa.  Hän luulee, että kukaan muu ei ole koskaan kokenut vastaavia tunteita, eivätkä siten voi ymmärtää tilannetta.  Hän on huumaantunut uudesta ihmisestä, heränneistä tunteista, jännittävästä tilanteesta.

Oma avioliitto jää sivulauseeseen.  Kyllä siellä aikanaan oli syitä, jonka vuoksi hän meni naimisiin tämän henkilön kanssa.  Mutta se oli ennen kuin hän oli kohdannut tämän uuden rakkauden!  Jos hän vain olisi tavannut hänet silloin, koska tässä on se henkilö, jonka kanssa hänen todella pitää viettää loppuelämä! Hän ei edes osaa selittää asiaa muille, koska kukaan ei ole koskaan kokenut tällaista ainutlaatuista tunnekokemusta.

Ihastuminen tai rakastuminen tuntuu niin hyvältä, että ihminen on valmis unohtamaan ennen niin tärkeät arvot, perheen, uskon ja moraaliset periaatteet.  Hän on jopa valmis tekemään syntiä.

Mutta ainutlaatuisuus?  Tuskinpa vain.  Tällaisia tapauksia on tuhansia, joka vuosi.

Seuraukset

Moni voi tehdä voimakkaan tunteen varassa ratkaisuja, jotka tuntuvat tänään hyvältä.  Mutta lyhytnäköisyydessä tapahtuu kohtalokas virhe: he eivät kiinnitä huomiota tekojensa pitkälle vaikuttaviin seurauksiin. 

Rakastunut ei mieti pitkän tähtäimen seurauksia aviopuolisolleen, lapsilleen, edes uudelle rakastetulleen.  Hänen ajatuksensa pyörivät omien, ihastuneiden tunteiden kokemisen ympärillä.  Hänestä tuntuu hyvälle, joten hän on valmis tekemään ratkaisuja, jotka muuttavat radikaalisti toisten ihmisten elämän.

Huuman vallassa ei haluta miettiä vastuuta.  Meillä jokaisella on silti vastuu teoistamme ja niiden seurauksista.  Vastuu muille ihmisille, yhteisöille, Jumalalle.  Tulemme kantamaan tekojemme seuraukset ikuisesti harteillamme. 

Seuraamukset ovat raskaita myös rakastuneelle itselleen.  Tunteiden varaan antautuminen, suhde, aviorikos, avioero, vahingoittaa elämän perustaa, rikkoo uskoa.  Avioliittovala, joka on lausuttu julkisesti todistajien ympäröimänä, on enemmän kuin muutama sana.  Se on sitova sopimus, jolla on vaikutuksia hengellisessä maailmassa.  Sen rikkoutuminen rikkoo myös hengellisyyttämme.

"Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan. 

Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? 

Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumissanne." 

(1 Kor 6:18-20)

Avioliiton ulkopuolisista suhteista ja avioerosta on tullut niin tavallisia asioita, että olemme turtuneet niiden vakavuuteen.  Ymmärtäisimmepä, että erossa tuhoutuu paljon, paljon enemmän kuin vain kahden ihmisen välinen lupaus.  Usein jälkiä korjaillaan vuosikymmeniä ja sukupolvia eron jälkeen.

Psalmin kirjoittaja kipuilee jumalattomien menestyksen ja vanhurskauden kärsimyksen aiheuttaman ristiriidan kanssa.  Miksi syntiä tekevillä ei näytä olevan seuraamuksia teoistaan?  Mutta sitten hän ymmärtää: 

“Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata, 

kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.”

Ps 73:16-17.

Loppu ei tule olemaan kaunis.

Mikä neuvoksi?

Voiko voimakkaita rakkauden tunteita edes estää?  Tai kieltää? Tai häivyttää pois?

Vastaus on kyllä.  Kyllä.  Kyllä. 

Totuus on, että kukaan ei ole oikeasti tunteittensa vallassa.  Meillä on täydellinen mahdollisuus kohdata vahvatkin tunteet ja ottaa niistä ylivalta.  Se vaatii kyllä itsehillintää ja itsekuria, minkä oppiminen on voinut jäädä monelle vajaaksi.  Se ei ole kuitenkaan tekosyy hillittömälle ja kurittomalle käytökselle. 

Jos olet ihastunut tai rakastunut toiseen ihmiseen, mutta olet päättänyt sitoutua omaan avioliittoosi, on asioita, jotka auttavat laimentamaan huumaavat tunteet.

Kysy itseltäsi: Mitä minä oikeasti haluan?  Mikä on minulle tärkeintä?

Kristittynä tiedät suurimman lain ja käskyn:

"Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, 
kaikesta sydämestäsi 
ja kaikesta sielustasi 
ja kaikesta voimastasi 
ja kaikesta mielestäsi, 
ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".

Luuk 10:27.

Kun sanomme rakastavamme Jumalaa, sitoudumme samalla noudattamaan Hänen käskyjään.  Et voi väittää kunnioittavasi Jumalaa, jos jätät huomiotta Hänen lakinsa.

Jumalan tahto on, että aviopuolisot kunnioittavat lupaustaan sitoutua yhteen ihmiseen loppuelämäkseen.  Avioliitto on puolisoiden ympärille piirretty raja, jonka ulkopuolelle jäävät kaikki muut ihmiset.  Heillä ei ole lupaa täyttää syvimpiä tarpeitasi.

Avioliiton raja on kuin puutarhan muuri.  Sen sisäpuolella saa estottomasti etsiä syvää yhteyttä toisen ihmisen kanssa loppuelämän ajan ja nauttia vapaasti puutarhan hedelmistä.  Se on turvallinen paikka kasvaa ja käydä läpi kaikkea mitä elämä tuo tullessaan.  Puutarhassa on Jumalan siunaus ja läsnäolo.

Psalmissa 15 kuvaillaan ihmistä, joka saa olla yhteydessä Jumalaan.  Yksi hänen ominaisuuksistaan on: “...joka ei valaansa riko, vaikka on vannonut vahingokseen.”  Aviolupausta harvoin voi kutsua vahingolliseksi lupaukseksi, mutta periaate on, että Jumalan mielen mukainen ihminen pitää lupauksensa, vaikka se tuntuisi vaikealta, jopa mahdottomalta.

Länsimaiden helpossa elämässä on vallalla yleinen harha, että elämän ja ihmissuhteiden pitäisi olla helppoa.  Vaikeudet ja ongelmat saavat ihmiset suunniltaan.  Itsensä kieltämiselle tai uhrautumiselle nauretaan.  Päätösten oikeus mitataan niiden helppoudella ja miellyttävyydellä.  "Tämä tuntuu kivalta, joten sen on pakko olla oikein".   

Avioliitto ei ole helppoa.  Elämässä tulee esiin vaikeuksia.  Uskoa koetellaan.  Kipu ja kärsimys ja kuolema ovat asioita, joita jokainen tulee kohtaamaan.  Jeesus sanoo: 

"Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. 
Maailmassa teillä on ahdistus; 
mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." 

Joh 16:33.

Rakastumisen tunteiden kuolettaminen kestää aikansa, mutta se on mahdollista.  Muistuta itseäsi totuudesta. 

Ehkä kukaan muu ei tiedä sisimmässäsi käydystä kamppailusta.  Ehkä ihastumisen kohdekaan ei ole tietoinen tunteistasi.  Mutta Jumala on nähnyt mitä olet käynyt läpi viime aikoina.  Hän iloitsee siitä, että valitset Hänet.  Jumala lupaa tulla lähelle niitä, jotka etsivät Häntä.  Hänellä on myötätuntoa ja ymmärrystä heikkouksiamme kohtaan, kun ne tunnustaen etsiydymme jälleen oikealle tielle.   

Sitoutuminen omaan puolisoon tuo kunniaa Jumalalle.  Se on todistus maailmalle siitä, että on täysin mahdollista noudattaa Jumalan käskyjä ja elää yksiavioisena koko elämän ajan.  Uskollisuus avioliitossa tuo julki Jumalan uskollisuutta:  Hän ei koskaan jätä eikä hylkää meitä.

Kanavoi tunteet

Mitä tehdä uuden rakkauden herättämille voimakkaille tunteille, kun päätät sitoutua omaan avioliittoosi?  Kanavoi ne omaan puolisoon ja perheeseen. 

Jos oma puutarha tuntuu näivettyneeltä ja kitukasvuiselta, ala hoitamaan sitä.  Kitke pois asioita, jotka ovat tukahduttaneet läheisyyttänne.  Karsi pois kohtia, jotka vievät energiaa ja elinvoimaa.  Lannoita ja kastele hyviä asioita, ihastele kauneutta omassa suhteessasi. 

Sitoudu tekemään työtä avioliittosi hyväksi.  Keskustele luotettavan ihmisen kanssa ja pyydä häntä pitämään sinua tilivelvollisena.  Ilmottaudu kesän avioliittoleirille.  Aloita yhteinen harrastus puolisosi kanssa.  Hankkikaa lastenvahti ja nauttikaa rauhallisesta yhteisolosta. 

Rakkaus ja yhteys, jota ennen halusit kokea suhteessa, on mahdollista käyttää omassa avioliitossa. Elpyminen on täysin mahdollista, mutta se ei tapahdu ilman, että päätät nähdä vaivaa sen eteen. 

Kiitollisuus?!

Huumaavia tunteita laimentaessa voi esiin nousta vihaa, syytöksiä, häpeää ja katumusta.  Mutta oikeastaan päinvastainen tunne voi olla terveempi tapa käsitellä asiaa: Kiitollisuus.  Ole kiitollinen siitä, että olet tavannut näin hienon ihmisen.  Älä syytä itseäsi tai häntä, älä ole vihainen itsellesi tai hänelle.  Valitse kiitollisuus.

Joskus houkutuksena on maalata ihastumisen kohde mustaksi, jotta olisi helpompi irtautua tunteista.  Mutta sekään ei ole oikein.  Hän voi oikeasti olla todella hieno tyyppi, mutta hän ei vain ole sallittu ihmissuhde sinulle.  Hän on sinun puutarhasi muurien ulkopuolella.  Ja sinä tulet pärjäämään ilman häntä.

Kiitollisuuteen voi liittyä ymmärrys.  Moni nelikymppinen nainen sortuu avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen.  Se on myös ikä, jolloin voidaan hankkia se iltatähti.  40-vuotiaana nainen on pisteessä, jossa tajuaa, että nyt, jos koskaan (ei aina viisas valinta, mutta ymmärrettävä).  Teini-ikä ei ole ainoa aika, jolloin hormonien voiman voi nähdä. 

Samoin keski-iässä rakastuva mies on jo klisee, jota on kuvailtu monessa kirjassa tai elokuvassa.  Mies tulee pisteeseen, jossa hän joutuu kohtaamaan sisäisen tyhjyytensä, jossa hän havahtuu löytämään tyydytystä elämäänsä, jossa hän etsii itseään.  Moni luulee löytävänsä sen nuoren naisen rakkaudesta. 

Todellinen vastaus 

Ehkä tärkein tapa käsitellä rakastumista on Jumalan läsnäoloon etsiytyminen.  Rakastuminen oli kenties tapa, jolla käsittelit syvempiä haavoja ja ongelmia omassa elämässäsi tai sisimmässäsi, koska se toi jotain uutta, positiivisuutta ja toiveikkuutta elämääsi.  Mutta tiedät jo, että se ei ole oikea tapa.

Ole kasvokkain omien kipukohtiesi kanssa.  Jokaisella on elämässä haavoja.  Jokainen hakee parannusta sisimpäänsä.  Ehkä tämä on aika hakeutua sielunhoitajan tai terapeutin puheille.  Ota vastuu omasta käytöksestäsi.  Voit muuttaa vain itseäsi. 

Luonnollinen reaktio on vetäytyä pois kivun läheisyydestä ja etsiä helpotusta.  Mutta joskus kipu on syndrooma vakavammasta ongelmasta, joka ei poistu vetäytymällä. Sitä kohti pitää käydä, jotta se voi parantua.  Kivun hetkellä suojaa tuo avioliiton lupaus: myötä-ja vastoinkäymisessä sitoudumme käsittelemään asioita yhdessä ja tukemaan toista, kun hän kamppailee kipujensa kanssa. 

Ehkä etsit uudesta ihmissuhteesta arvostusta, ihailua, hyväksyntää, tyydytystä.  Mutta ellet löydä tätä kaikkea Jumalan läheisyydestä, et tule löytämään sitä mistään muualtakaan.  Uppoudu löytämään Jumalan Sanasta lupauksia sinulle, vietä aikaa opetellen nauttimaan Hänen läsnäolostaan.  Tuo tunteesi Hänelle; itke ja sure menetyksiä, löydä ilo Hänestä.

Jumalasuhde on ainoa suhde, joka kestää läpi elämäsi täydellisen rakkauden suhteena.  Mitä vahvempi Jumalasuhteesi on, sitä vahvempia tulevat kaikki elämäsi ihmissuhteet olemaan.  Panosta siis siihen, samalla kun vahvistat suhdetta aviopuolisosi kanssa.  Hän on Jumalan lahja sinulle. 

Uusi rakkaus ei tuo uutta elämää tavalla, joka siunaa sinua.  Mutta Jeesuksessa meillä on lupaus yltäkylläisestä elämästä, ikuisesta elämästä.  Elämä, joka herättää sinun aviopuutarhasi henkiin voi olla siunaukseksi lukemattomille muille.  Mutta ennen kaikkea avioliittosi on elämäätuova ihmissuhde sinulle, puolisollesi ja lapsillesi. 


Lisälukemista tai -katsomista:

Työpaikkaromanssi

Kun naimisissa oleva ihastuu

Wendy Alsup: Covenant Vows 

Jason Lepojärvi, Rakkauden ammattilainen, kotisivu

Marriagehelper: Married But In Love With Someone Else - Pt. 1  (Youtube)


HUOM:

En käsittele tässä tilannetta, jossa avioliitossa on väkivaltaa tai hyväksikäyttöä.  Jos sinä tai lapsesi ette ole turvassa, mikään ihmissuhde ei tule kukoistamaan.  Hakeudu välittömästi turvaan.  



Kuva:
FreeDigitalPhotos.net
“Relationship Difficulties Or Couple Problem” by Jolee G

Ammattina äiti

Kun äidit puhuvat äitiydestä, huomio on yleensä tunteissa ja kokemuksissa.  Äiti voi tuntea itsensä epävarmaksi tai epäonnistuneeksi, tai pelätä vastuuta, jonka lapsi tuo tullessaan.  Joskus äitiys tuntuu ihanalta, se tuo tullessaan tyydyttyneisyyttä, jota ei ennen lasta ole kokenut.  Toisaalta äitiys käy sydämeen ja sieluun, etenkin, jos lapsella on vaikeaa.  Äitiys pitää sisällään tunteiden kirjon, jonka olemassaolosta oli vain aavistus ennen lapsen syntymää.

Monet äidit kertovat, kuinka päivittäin lasten kanssa tunteet ovat pinnalla: olipa se sitten huutamista tai hempeilyä, ilon kyyneleitä tai turhautumisen itku.  Monesti tunteet määrittelevät kuinka päivät menevät ja miten tulevaisuutta suunnitellaan.     

Tunteet ovat hyvä ja normaali osa ihmiseloa, mutta haluan tarjota vähän erilaisen näkökulman äitiyteen. 

Voisiko olla, että jokapäiväinen elämä olisi helpompaa, jos ottaisimme välimatkaa tunteisiin ja kohtelisimme äitiyttä työnä?  Jos päättäisimme, että tänään tämä äitiyshomma hoidetaan kunnialla, tuntui minusta miltä vain. Jos uskoisimme, että olen ihan hyvä äiti, vaikka lapseni uhmaa ja vänkyröi enkä saa kiitosta ja huomiota uhrauksistani. 

Olen pyöritellyt tätä näkökulmaa mielessäni miettiessäni vahvaluonteisen lapseni kasvattamista.  Meillä on neljä lasta.  Yksi on todella kiltti ja tottelevainen.  Kaksi on ihan tavallisia lapsia, ja yksi on erittäin vahvaluonteinen, itsepäinen, omapäinen.  Tulevaisuuden johtaja, kunhan vain johtaisi vaikka yhtiötä, eikä mitään rikollisjengiä vankilassa.

Wendy Videlock (ehkä)

 
Itsepäisen lapsen kasvattaminen käy tunteisiin.  Olen sanonut asioita, joita heti kadun, kun lapsen haastava käytös osuu kohti.  Viime aikoina olen sanonut, että en enää jaksa.  Väsyttää kohdata lapsen suuttumus, kun hän ei saa mitä haluaa, taas uudelleen.  Olen ollut sarkastinen, turhautunut ja vihainen. 

Olisi mahtavaa, jos lapsi oppisi ensimmäisestä kerrasta, muuttaisi käytöstään heti, kun siitä hänelle huomautetaan.  Ei enää koskaan käyttäytyisi kuin lapsi. Haluaisi tehdä aina niinkuin vanhempi käskee.  Nämä ovat epärealistisia odotuksia, jotka masentavat idealistisen äitiyden kuvan. 

Olipa mielikuvamme äitiydestä millainen vain, voit olla varma, että se murenee todellisuuden jalkoihin.  Joskus yllätys on positiivinen, joskus nyyhkien lakaisemme särkyneiden unelmien palasia kokoon.  Huumori auttaa selviämään pienten järkytysten yli. 

Mutta jospa ottaisin asenteekseni sen, että tämä kasvatustyö on tällä hetkellä tärkein työni.  Juuri tämä vaikea hetki lapseni kanssa on se, jossa saan käyttää kaikkea osaamistani.  Teen hallaa lapselleni ja suhteellemme, jos alennun käyttäytymään kuin epäkypsä lapseni.  Olen vanhempi, minulla on vuosia kestävä tehtävä kasvatusprosessin ohjaamisessa. 

Vahvaluonteisen lapsen kasvatamisen avaimessa on johdonmukaisuus.  Seuraamuksilla ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että niitä annetaan johdonmukaisesti.  Jos joskus korjaan lapsen käytöstä ja joskus jätän korjaamatta, lapset oppivat nopeasti päättelemään, että katsotaan mitä tapahtuu, ehkä äiti ei puutu tähän tällä kertaa. 

Ojenna poikaasi, se on onneksesi,
saat hänestä paljon iloa.
Sananlaskut 29:17 

Oman asenteen tarkistamisessa avuksi tulee eräs lukemani esimerkki.  Siinä aviomies neuvoi vaimoaan suhtautumaan lasten rikkomuksiin kuin poliisi suhtautuu niihin, jotka rikkovat liikennesääntöjä.  Jos poliisin pitää pysäyttää moottoripyöräilijä kolmannen kerran samasta rikkomuksesta, mitä hän tekee?  Suuttuuko hän kuskille? Tunteeko hän itsensä epäonnistuneeksi poliisina?  Itkeekö hän asian vuoksi?  Ei tietenkään!  Hän vain kirjoittaa uuden sakkolapun. 

Voin äitinä käyttää tätä mielikuvaa, kun kohtaan sääntöjen rikkojan useamman kerran päivässä. Annan “sakkoja” samasta rikkomuksesta ilman tunteiden valtaan joutumista, ja ajan kanssa pieni rikollinen toivottavasti oppii, että hänen käytöksensä tulee muuttua, koska seuraamukset eivät muutu. 

Harkitseva ihminen saa viisaan maineen,
taitava puhe taivuttaa mielet.
Sananlaskut 16:21

Päivittäisten haasteiden kohtaaminen on helpompaa, kun ymmärrän äitiyden olevan pitkän tähtäimen työtä, jonka tuloksilla on suuri merkitys.  Johdonmukaisuus ja tietynlainen pidättyväisyys tilanteissa, joissa lapsi vastustaa ja on itse tunteidensa vallassa helpottaa kasvattamista.  Omat tunteet voin laittaa sivuun ja käsitellä niitä sitten myöhemmin, vaikka miehen kanssa.

Jos olet nuori äiti, älä pelkää seuraamuksien antamista lapsellesi.  Lapset ovat sitkeitä eivätkä mene vähästä rikki.  Lapsi, joka meillä kapinoi aamupäivällä ja sai seuraamuksia, kaipasi illalla perheen kanssa yhdessäoloa.  Traumatisoitumisen sijasta saimme oikein miellyttävän perheenjäsenen.   

Asiallinen suhtautuminen vanhemmuuteen antaa itsevarmuutta ja rauhaa.  Olen täyttämässä Jumalan minulle antamaa tehtävää.  Hän on myös luvannut antaa voimiaan ja armoa jokaiseen hetkeen, jokaiseen keskusteluun lasteni kanssa, olipa sen sävy sitten mikä tahansa.  Kasvattaminen vie aikaa, ehkä tänään en ehdi muuhun kuin seuraamusten jakelemiseen, mutta ei se haittaa.  Tämä on työtäni. 



kuva:
FreeDigitalPhotos.net
“Relationship Difficulties Or Couple Fighting Problem ” by hyena reality

Siveyden juurta etsimässä - Osa III

Olen kirjoittanut Paavalin kirjeestä Tiitukselle, jossa vanhempia naisia kehoitetaan ohjaamaan nuorempia naisia seuraavasti:

"...nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi."  Tiitus 2:3-5

Tämä on kolmas postaus sanan siveys merkityksestä.  

Kun sanan alkuperäistä merkitystä tutkitaan, se onkin ehkä lähempänä suomen kielen sanaa itsehillintä.  Niinpä olen kirjoittanut itsehillinnästä eri elämänalueilla.  

Usko ei ole vain älylle tarkoitettu elämänteoria, jonka periaatteet ovat mielestämme toimivia.  Uskomme pitäisi olla hyvin käytännöllistä.  

Näkyykö sinun uskosi ennen kuin kukaan kysyy sinulta mitään aiheeseen liittyvää? Onko kukaan koskaan kommentoinut, kuinka sinun elämäsi, perhe-elämäsi tai käytöksesi on erilaista?

Viimeksi kirjoitin itsehillinnästä syömisen ja nukkumisen suhteen. Nyt aiheena on itsehillintä myös ajatustemme, tunteittemme ja käytöksemme suhteen.  

Tästä voisi helposti tulla yksi noista naistenlehtien ärsyttävän keveistä ja yksinkertaisista listoista 'Seitsemän askelta parempaan xään' ja 'Näin onnistun asiassa x'.  

Mutta en halua kirjoittaa listaa asioista, joiden avulla voisimme 'parantaa' hengellistä elämäämme.  Me emme voi parannella emmekä parantaa itseämme.  Me olemme parantumattomasti synnin haavoittamia, epätoivoisesti Parantajan tarpeessa.  Meillä ei ole voimaa tehdä oikein, vaikka halu voisikin löytyä (Room. 7:18-19).

Miten hillitä ajatuksia?

Mitä Raamattu sanoo ajatusmaailmastamme?  Sehän on ilmiselvästi hyvin aktiivinen ja olennainen osa jokaista meitä. 

On tutkittu, että mielessämme käy päivän aikan yli 10 000 ajatusta!  Nyt kun luemme Raamatusta, että '...vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle' (2 Kor 10:5), ei se olekaan mikään pieni tehtävä. Ensinnäkin ajatuksia on tuhansia.  Toisekseen ne eivät antaudu taistelutta.  Ne on 'vangittava'. 

Kuinka pakottaa jokainen ajatus Jumalan Sanalle kuuliaiseksi? D. Martyn Lloyd-Jones on sanonut: "Suurin osa elämässäsi kokemasta tyytymättömyydestä johtuu siitä, että kuuntelet itseäsi sen sijaan, että puhuisit itsellesi".

Kun ajatuksesi lähtevät laukkaamaan villisti ja omille teilleen, sinun tehtäväsi on ottaa ne kiinni ja palauttaa ne ruotuun.  Puhu itsellesi totuutta.  Vaikka ääneen!  Lue Raamattua ja opettele ulkoa jakeita.  Lue niitä ääneen itsellesi.  Opettele ylistämään Jumalaa huolimatta siitä kuinka synkät ajatuksesi olisivat.  Totuus ei muutu, mutta se auttaa sinua muuttumaan.

Voiko tunteisiin vaikuttaa?

Tästä pääseekin sopivasti puhumaan tunteista.  Jos saankin ajatukseni vangituksi Jumalan sanalle kuuliaisiksi, mutta tunteeni vievät minua ilon ja onnen kukkuloilta murheen ja epätoivon laaksoihin muutaman tunnin sisällä.  Mitä tehdä?  Olenko tunteitteni vietävissä?

Joskus tarvitsemme muistutusta siitä, että Jumala on antanut meille tunteet! Hän haluaa, että olemme tuntevia olentoja! Mitä olisikaan onnellisten päivien muisteleminen, jos meillä ei olisi tunteita tuomaan niihin väriä?

Psalmeissa on useita käskyjä löytää "ilomme Herrassa" (Ps 37:4) ja "iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa" (Ps 32:11).  Filippiläisille Paavali kirjoitti "Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!" (Fil 4:4).  

Carolyn Mahaney kirjoittaa, että Raamatussa on hyvin selvästi kerrottu, että tunteittemme ensisijainen tarkoitus on nauttia Jumalasta ja tuoda Hänelle kunniaa.  Tämä on hyvin syvällinen aihe.

Mutta on aikoja, jolloin tunteet ovat hyvin suuria ja raskaita (lapsettomuus, läheisen kuolema).  Silloin on ymmärrettävä se, että tunteemme eivät ole elämämme auktoriteetteja.  Vaikka tuntisimme jotain hyvin voimakkaasti, se ei tarkoita sitä, että se olisi totta. 

Tunteitamme ohjaa joko totuus tai synti.  Siksi meidän täytyy löytää tunteidemme juuri; se, mikä niitä ohjaa - onko niiden alkuperä vanhurskas vai synnillinen.  

Kristityn velvollisuus on "olla niin onnellinen kuin hän vain voi" (C.S.Lewis)! Varo, ettet antaudu synnillisten tunteiden vietäväksi.  Voimme vaikeidenkin asioiden keskellä kokea iloa alistamalla sydämemme Jumalan totuudelle.

Voimmeko muuttaa käytöstämme?

Ajatukset, tunteet ja ...

käyttäytyminen...

Voisimme puhua sanoistamme, rahan- ja ajankäytöstämme, työstämme, kotimme hoidosta...Kaikesta mikä liittyy käytökseemme. Mutta miten muuttaa sitä?  

Kaikkein tärkein asia, jolla voimme vaikuttaa käytökseemme on aika yksinkertainen, mutta silti vallankumouksellinen asia.

Vietä päivittäin aikaa Jumalan kanssa.

Rukoile; puhu Hänelle.

Lue Raamattua; kuuntele Häntä.

Vietä aikaa hiljaisuudessa, mietiskele Sananpaikkoja.

Opettele ulkoa jakeita, lukuja, kokonaisia kirjeitä ja kirjoja.

On mahdotonta oppia läheisesti tuntemaan Pyhää Jumalaa ja Hänen tahtoaan ja pysyä jumalattomana käytöksemme suhteen.  Jumalan läsnäolo on parantavaa.

Kun Jeesus sanoi: "Ilman minua te ette voi mitään tehdä." (Joh 15:5), Hän tarkoitti, että emme pysty käyttäytymään Hänen esimerkkinsä mukaan ilman Häntä, Hänen läsnäoloaan ja apuaan.  Sen vuoksi pysähtyminen Jeesuksen luo on ainoa tapa kasvattaa itsehillintää elämän eri osa-alueilla.  

Siveyden juurta etsimässä - Osa II

Viime postauksessani olin etsimässä siveyden juurta, eli merkitystä sanalle siveä.  En olisi uskonut, että sana siveä olisi niin monisyinen ja mielenkiintoinen merkitykseltään! Olen käymässä läpi seuraavaa Raamatunpaikkaa ja nyt on siis aiheena tuo siveys.

"Niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi."

Tiitus 2:3-5

Alkukielen, kreikan, sana sophronos on hyvin lähellä sanaa itsehillintä, jota myös englanninkieliset Raamatut käyttävät tässä kohdassa.  Niinpä käytän sanaa itsehillintä kun kirjoitan näistä jakeista.

Ei varmasti ole elämäntilannetta, jossa ei voisi käyttää vähän itsehillintää.  Vieraisilla toista kakkupalaa tarjottaessa.  Jonkun syyttäessä sinua jostakin.  Illalla kun televisiossa alkaa myöhäiselokuva, mutta aamulla pitäisi nousta töihin. Kaupassa, kun lapset kinuavat kinuamasta päästyäänkin karkkia tai leluja.  Erimielisyyksien noustessa kuka ei haluaisi saada viimeistä sanaa sanottua? Kuten viimeksi kirjoitin, itsehillintä auttaa meitä sanomaan 'ei' synnillisille haluille ja 'kyllä' Jumalan mielen mukaisille haluille.

Carolyn Mahaney kirjoittaa kirjassaan Feminine Appeal itsehillinnästä erityisesti ruokahaluun ja nukkumiseen, tunteisiin ja ajatuksiin sekä käytökseemme liittyen.  Mieleeni jäi monta asiaa...ja ajallaan käsittelen niitä omassa elämässäni.  Älä sinäkään kirjoita mitään pitkää listaa, missä itsehillintää pitäisi heti alkaa harjoittamaan.  Askel kerrallaan!

Ruokahalusta puhuttaessa kristityn tulisi muistaa, että usko ei ole vain ajatusten asia.  Kirjeessään Roomalaisille Paavali käyttää 11 lukua Jumalan armosta puhumiseen.  Sitten hän aloittaa luvun 12 näillä sanoilla:

"Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne."

Jumalalle antautuminen alkaa ihmeellisesti kyllä kehostamme...kun alamme kasvaa Jumalan tuntemisessa ja pyhittymisessä.  Lainaan Elisabeth Elliotin kommenttia tästä Raamatunpaikasta:

"Hengellisestä epäonnistumisesta suuri osa johtuu, uskoakseni, tästä seuraavasta syystä:  Ei tunnusteta, että elävällä keholla olisi mitään tekemistä Jumalan palvomisen ja pyhän uhrauksen kanssa. Tämä kehomme on, yksinkertaisesti, aloituspiste.  Kun epäonnistumme tässä, epäonnistumme kaikkialla muualla... Emme voi antaa sydäntämme Jumalalle ja pitää kehoamme itsellämme." 

Jos haluat tuoda elämälläsi Jumalalle kunniaa, vietä hetki aikaa miettien tämän Raamatunpaikan merkitystä:

"Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi." 1 Kor 10:31.

Kun aloin tutkimaan enemmän tuota syömistä, löysin monia mielenkiintoisia artikkeleita ja saarnoja aiheesta, ja ehkäpä kirjoitan niistä myöhemmin.  Kaikkea ei yhteen postaukseen voi mahduttaa.  Mutta pari sanaa syömisestä: ylensyönti on Raamatun mukaan synti. 

Löysin erään artikkelin aiheesta, mutta sitä ei ole enää saatavilla.  Sen lopussa oli pysäyttäviä kysymyksiä syömisestä.

Syyllistynkö ylensyömiseen?

• Olenko ylisyötetty? Olenko runsaasti täynnä ruokaa? 
• Ahdanko itseni täyteen ruokaa?
• Olenko mielummin ylipainoisten kuin hoikkien ihmisten seurassa?
• Syönkö laiskuuden, tekemisen puutteen, masennuksen, lannistuneisuuden, itsesäälin tai ylitsepääsemättömien ongelmien vuoksi?
• Tunnistetaanko minut siitä, että syön usein?
• Hallitsevatko ajatukset ruoasta päivääni? Käännynkö ruoan puoleen ratkaistaakseni (tai unohtaakseni) ongelmani?
• Hallitseeko ruokahaluni minua? Himoitsenko ruokaa ja osoitan tuskin ollenkaan pidättyväisyyttä kun ruoasta puhutaan? 

Näenkö elämässäni ylensyömiseni sivuvaikutukset tai synnit, jotka säännöllisesti liittyvät ylensyöntiin? 

• Ylimielisyys? Toisten tarpeet eivät kosketa minua (hengelliset tai fyysiset)?
• Laiskuus? Tylsyys? Huolimattomuus?
• Nolaanko tai häpäisenkö niitä, jotka ovat minulle läheisiä? 
• Turtuneisuus syntiä kohtaan? Valehtelu?
• Juoppous? Muut riippuvuudet tai säännöllinen synnillinen käytös?
• Mieli maallisissa?
• Ahneus? Kateus? Mustasukkaisuus? Materialismi? 

Sitten syömisen toiseen puoleen.  Vaikka kulttuurimme arvostaakin hoikkia ihmisiä kauniina, on hyvä muistaa se, että missään Raamatussa ei vaadita eikä rohkaista sitä, että naisen pitäisi olla hoikka.  

Sananlaskuissa muistutetaan, että  "Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!" 31:30.  Todellinen kauneus ei ole ulkonaista, täydellistä vartaloa, muodikkaita vaatteita ja laitettuja hiuksia.  

Ruoka ei saa hallita meitä siinä määrin, että emme pysty lopettamaan syömistä.  Mutta tiukassakaan dieetissä pysyttelevä nainen ei tee sitä välttämättä jumalallisista päämääristä, Jumalan kunniaksi.  Usein tavoitteena on näyttää hyvältä muiden silmissä ja vetää huomiota puoleensa.  

Vartalostaan saa pitää huolta,  mutta tavoitteena ei voi olla itsen palvonta ja huomionhaku, vaan jumalisuus.  Eihän turhamaisuus ole yhtään pienempi synti kuin ylensyöntikään. 

Käytännön ihmisenä uskon, että voin suositella painoindeksin asettamissa rajoissa pysymistä. Siinä on joustovaraa ja se on terveydelle hyväksi.

Sitten unen maailmaan. Ihmiset, jotka kärsivät unettomuudesta tai muista uniongelmista, varmasti tietävät sen, miten tärkeää hyvä yöuni on ihmiselle.  Me tarvitsemme unta.  

Mutta monta kertaa meille naisille uni onkin enemmän itsehillinnän piiriin kuuluva asia.

Raamatussa puhutaan myös nukkumisesta ja unesta.  Onko sinun ongelmasi liika nukkuminen?    

"Älä unta rakasta, ettet köyhtyisi; pidä silmäsi auki, niin saat leipää kyllin." San 20:13. 

Mitäpä jos nousisit juuri siihen aikaan kun herätyskello aamulla soi? Sinähän sen laitoit illalla soimaan juuri tuohon tiettyyn aikaan, joka silloin tuntui oikealta ajalta.  Tämä onnistuu vain silloin, kun olet mennyt ajoissa nukkumaan.

Kutsuisin itseäni iltavirkuksi ja minusta on mukavaa puuhailla illalla monia asioita, joihin innostun, kun lapset ovat menneet nukkumaan.  Mutta sitten luin tämän lainauksen Martha Peacelta...ja korvani punertuivat:

"Minä olen kuullut monen naisen kutsuvan itseään ylpeänä iltaihmiseksi.  Se tarkoittaa sitä, että heidän on vaikeaa nousta ylös aamuisin, koska he heräävät henkiin illalla.  He saattavat valvoa myöhään yöhön lukien, televisiota katsellen, tai harrastaen jotain muuta kiinnostavaa.  Seuraavana aamuna he ovat liian väsyneitä noustakseen ja huolehtiakseen perheestään...

Nämä ihmiset eivät ole 'iltaihmisiä'.  He ovat laiskoja ja itsekkäitä.  Kukapa ei haluaisi mielummin valvoa myöhään ja tehdä mitä itseä huvittaa, ja nukkua sitten aamulla pitkään?

Kunhan nuori vaimo alkaa nousta ylös aikaisemmin kuin lapsensa ja miehensä, hän lakkaa olemasta 'iltaihminen'.  Illalla hän on väsynyt ja menee nukkumaan kohtuulliseen aikaan, jotta hän voi olla aamulla palvelemassa perhettään."  

Martha Peace: Becoming a Titus 2 Woman 

Huomasitko miten ovelasti kutsuin itseäni 'iltavirkuksi', jotten olisi ihan samassa kategoriassa kuin Martha Peacen kuvailemat laiskat ja itsekkäät iltaihmiset.  

Mutta käsi ylös.  Menitkö eilen illalla liian myöhään nukkumaan? Olitko aamulla kärttyinen, ärsyttikö sinua lasten tarpeet ja miehen kyselyt?  Keititkö iltapäivällä pannullisen kahvia ja odotitko huokaillen, että lapset olisivat viimein sängyssä nukkumassa?

Tähänkin asiaan tarvitsemme itsehillintää ja itsekuria.  Olemme erilaisia...minulla on ystäviä, jotka pärjäävät viidellä tunnilla yöunta.  En kuulu itse siihen kategoriaan.  Mutta tunnet itsesi ja perheesi tarpeet. Mihin aikaan sinun pitää mennä nukkumaan, jotta olet aamuisin iloisena tervehtimässä perhettäsi ja auttamassa heitä uuden päivän alkuun?

Yritän itse nousta ennen lapsia, koska tiedän, että kun he heräävät, minulla ei ole aikaa tehdä muuta kuin vaihtaa vaippaa, etsiä kouluvaatteita, laittaa aamupalaa, kiinnittää poninhäntää, vastata kymmeniin kysymyksiin ja etsimään mystisesti yön aikana kadonneita tavaroita.  Ja kaikki tämä pitäisi tehdä kärsivällisesti, jopa iloisesti!  

Mutta aikaisin nouseminen ei onnistunut silloin, kun poikamme oli alle kaksi kolmi nelivuotias ja nousi aina ennen kuutta, usein lähempänä viittä.  Minulta ei riittänyt voimat 'nousemaan ennen lapsia'.  Mutta nyt kaikki lapsemme nukkuvat usein jopa seitsemään asti, ja ehdin hyvin hoitaa monta asiaa, kun herään ennen heitä.

Erityishuomiota vastasyntyneiden tai huonosti nukkuvien lasten äideille: sinä tarvitset unta! Nuku päiväunia, nuku aamulla pitkään, jos lapsetkin silloin nukkuvat.  Nämäkin ajat menevät ohitse ja voit alkaa noudattaa tavallisten ihmisten unirytmiä!

Tässä on ainakin minulle tarpeeksi purtavaa.  Itsehillintä syömisen ja nukkumisen suhteen.  Niin alkeellisia perustarpeita! Niitä, joiden sujuessa pikkuvauvatkin pysyvät tyytyväisenä.  

Ja me onnistumme antamaan hallintavallan ruoalle ja unelle sen sijaan, että alistaisimme nekin Jumalan tahdon alle, tuomaan Hänelle kunniaa.

Me tarvitsemme ihan kaikessa Jumalan apua,
joka kuitenkin sitä miellään antaa niille, jotka pyytävät!

Siveyden juurta etsimässä, osa I

Jatkan Tiituksen kirjeen toisen luvun ohjeiden läpikäymistä. Tämä on neljäs postaus aiheesta.  Edelliset osat:

Vanhemmat naiset - nuoremmat naiset (Tiitus 2:3)

Rakastaa, vai rakastaa? (Tiitus 2:4)

Iloitsen lapsistani (Tiitus 2:4)

Käyn läpi näitä Tiituksen kirjeen jakeita Carolyn Mahaneyn kirjan Feminine Appeal innostamana.  

"Niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi."  Tiitus 2:3-5

Olen jo kirjoittanut aviomiehen ja lasten rakastamisesta.  Kun luin seuraavan sanan listassa, hämmennyin vähän.  'Siveä?  Mutta englanniksi käytetään sanaa self control'.  Mielestäni self control tarkoittaa itsehillintää.  Miksi sitten suomenkielisissä Raamatunkäännöksissä sanan paikalla on siveä?

Löysin vanhoja suomenkielisiä käännöksiä, ja jokaisessa sanana oli siveä:

2:5 Olisivat siviät, puhtaat, kotonansa pysyväiset, hyvät, miehillensä alamaiset, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi. (vuodelta 1776)

 olisit siwiät ja puhtat:  2:5 Talolliset/  hywät/  ja heidän miehillens alammaiset/  ettei Jumalan sana pilcatuxi tulis. (vuodelta 1642)

Koska itsehillinnän ja siveyden välillä on minusta eroa, lähdin taas lukemaan alkukieltä, kreikkaa.  Sillähän Uusi Testamentti on alunperin kirjoitettu.  Olen ottanut kotoa löytyvät Uuden Testamentin kreikan selitysteokset ahkeraan käyttöön!

Sana, joka on suomeksi käännetty 'siveä' on kreikan kielen sana sophron (ja oikeasti noiden o-kirjainten päällä pitäisi olla sellainen kiva aaltoviiva :).  Tämä on sana, joka yllättäen esiintyykin monta kertaa Tiituksen kirjeen toisen luvun alkujakeissa.

Vanhoja miehiä kehoitetaan olemaan siveitä (2:2), sophron, jolle on annettu seuraavat merkitykset: 'omien halujen/himojen/mielitekojen ja impulssien/mielijohteiden hillitseminen, itse-hillintä'.

Kun Paavali puhuu vanhoista naisista, hän sanoo, että heidän pitää voida ohjata nuoria naisia...(2:4), sophronizo, joka tarkoittaa 'tehdä tervejärkikseksi, selvämieliseksi, kutsua henkilö takaisin järkiinsä, palauttaa henkilö järkiinsä'. 

Näin ollen sana tarkoittaa 'hillitä, opettaa, opetuslapseuttaa/pitää kuria' (englanninkielen sanoista 'to moderate, chasten, discipline').  Vanhojen naisten tulee 'kouluttaa, kasvattaa, opettaa, suunnata' nuoria naisia. Suomen kielen sana ohjata on tässä siis mielestäni ihan hyvä.

Sitten sanaan siveä koskien nuoria naisia (2:5), sophronos, joka voidaan kääntää sanoilla 'terveellä mielellä, hillitysti'.

Tykästyin sanaan itsehillintä sen selkeyden ja ymmärrettävyyden vuoksi.  Kirjoitan siis käyttäen sitä sanaa siveyden sijasta (kirjoitan siveydestä sukupuolisiveyden merkityksessä tässä postauksessa).

Me tarvitsemme itsehillintää, jotta voimme sanoa 'ei' synnillisille haluille ja 'kyllä' Jumalan tahdon mukaisille haluille.  

Itsehillintä on niin tärkeää, että Paavali mainitsi sen erikseen jokaiselle ikäryhmälle: vanhoille miehille, vanhoille naisille, nuorille naisille ja nuorille miehille (Tiitus 2).  

On myös hyvä muistaa, että jos Kirjoituksissa vaaditaan itsehillintää Kristityn käytöksessä, sitä ei ole mahdotonta saavuttaa.  Jumala ei anna meille käskyjä, joita me emme voi noudattaa Hänen armonsa avulla. 

Se ei tarkoita sitä, että itsehillintä olisi helppoa. Jos sinulla on vaikeuksia eri elämänalueilla itsehillinnän kanssa, ei se tee sinusta huonompaa Kristittyä.  Mutta sinun tulee huomata tilanteet, jossa et pysty hillitsemään itseäsi ja rukoillen pyytää Jumalan Pyhän Hengen apua oikeiden valintojen tekemiseen tällaisissa tilanteissa.  

"Kuin kaupunki, varustukset hajalla, muuria vailla,

on mies, joka ei mieltänsä hillitse." Sananlaskut 25:28  

Carolyn Mahaney keskittyy kirjassaan puhumaan itsehillinnästä ruokahalun, nukkumisen, ajatusten ja tunteiden sekä käytöksen suhteen (hän puhuu seksuaalisesta itsehillinnästä puhtauden yhteydessä).  Nostan esille ajatuksia näistä aiheista seuraavassa postauksessa, jotta tämä ei veny liian pitkäksi.  Aihe on mielenkiintoinen ja haastava!


Lähteenä käytetty mm. 

Carolyn Mahaney: Feminine Appeal


http://www.finbible.fi/jakeittain/UT/Tiitus_2.htm
http://thebibleforstudents.com/study_notes/Titus_2.html