Kun äidit puhuvat äitiydestä, huomio on yleensä tunteissa ja kokemuksissa. Äiti voi tuntea itsensä epävarmaksi tai epäonnistuneeksi, tai pelätä vastuuta, jonka lapsi tuo tullessaan. Joskus äitiys tuntuu ihanalta, se tuo tullessaan tyydyttyneisyyttä, jota ei ennen lasta ole kokenut. Toisaalta äitiys käy sydämeen ja sieluun, etenkin, jos lapsella on vaikeaa. Äitiys pitää sisällään tunteiden kirjon, jonka olemassaolosta oli vain aavistus ennen lapsen syntymää.
Monet äidit kertovat, kuinka päivittäin lasten kanssa tunteet ovat pinnalla: olipa se sitten huutamista tai hempeilyä, ilon kyyneleitä tai turhautumisen itku. Monesti tunteet määrittelevät kuinka päivät menevät ja miten tulevaisuutta suunnitellaan.
Tunteet ovat hyvä ja normaali osa ihmiseloa, mutta haluan tarjota vähän erilaisen näkökulman äitiyteen.
Voisiko olla, että jokapäiväinen elämä olisi helpompaa, jos ottaisimme välimatkaa tunteisiin ja kohtelisimme äitiyttä työnä? Jos päättäisimme, että tänään tämä äitiyshomma hoidetaan kunnialla, tuntui minusta miltä vain. Jos uskoisimme, että olen ihan hyvä äiti, vaikka lapseni uhmaa ja vänkyröi enkä saa kiitosta ja huomiota uhrauksistani.
Olen pyöritellyt tätä näkökulmaa mielessäni miettiessäni vahvaluonteisen lapseni kasvattamista. Meillä on neljä lasta. Yksi on todella kiltti ja tottelevainen. Kaksi on ihan tavallisia lapsia, ja yksi on erittäin vahvaluonteinen, itsepäinen, omapäinen. Tulevaisuuden johtaja, kunhan vain johtaisi vaikka yhtiötä, eikä mitään rikollisjengiä vankilassa.
 |
| Wendy Videlock (ehkä) |
Itsepäisen lapsen kasvattaminen käy tunteisiin. Olen sanonut asioita, joita heti kadun, kun lapsen haastava käytös osuu kohti. Viime aikoina olen sanonut, että en enää jaksa. Väsyttää kohdata lapsen suuttumus, kun hän ei saa mitä haluaa, taas uudelleen. Olen ollut sarkastinen, turhautunut ja vihainen.
Olisi mahtavaa, jos lapsi oppisi ensimmäisestä kerrasta, muuttaisi käytöstään heti, kun siitä hänelle huomautetaan. Ei enää koskaan käyttäytyisi kuin lapsi. Haluaisi tehdä aina niinkuin vanhempi käskee. Nämä ovat epärealistisia odotuksia, jotka masentavat idealistisen äitiyden kuvan.
Olipa mielikuvamme äitiydestä millainen vain, voit olla varma, että se murenee todellisuuden jalkoihin. Joskus yllätys on positiivinen, joskus nyyhkien lakaisemme särkyneiden unelmien palasia kokoon. Huumori auttaa selviämään pienten järkytysten yli.
Mutta jospa ottaisin asenteekseni sen, että tämä kasvatustyö on tällä hetkellä tärkein työni. Juuri tämä vaikea hetki lapseni kanssa on se, jossa saan käyttää kaikkea osaamistani. Teen hallaa lapselleni ja suhteellemme, jos alennun käyttäytymään kuin epäkypsä lapseni. Olen vanhempi, minulla on vuosia kestävä tehtävä kasvatusprosessin ohjaamisessa.
Vahvaluonteisen lapsen kasvatamisen avaimessa on johdonmukaisuus. Seuraamuksilla ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että niitä annetaan johdonmukaisesti. Jos joskus korjaan lapsen käytöstä ja joskus jätän korjaamatta, lapset oppivat nopeasti päättelemään, että katsotaan mitä tapahtuu, ehkä äiti ei puutu tähän tällä kertaa.
Ojenna poikaasi, se on onneksesi,
saat hänestä paljon iloa.
Sananlaskut 29:17
Oman asenteen tarkistamisessa avuksi tulee eräs lukemani esimerkki. Siinä aviomies neuvoi vaimoaan suhtautumaan lasten rikkomuksiin kuin poliisi suhtautuu niihin, jotka rikkovat liikennesääntöjä. Jos poliisin pitää pysäyttää moottoripyöräilijä kolmannen kerran samasta rikkomuksesta, mitä hän tekee? Suuttuuko hän kuskille? Tunteeko hän itsensä epäonnistuneeksi poliisina? Itkeekö hän asian vuoksi? Ei tietenkään! Hän vain kirjoittaa uuden sakkolapun.
Voin äitinä käyttää tätä mielikuvaa, kun kohtaan sääntöjen rikkojan useamman kerran päivässä. Annan “sakkoja” samasta rikkomuksesta ilman tunteiden valtaan joutumista, ja ajan kanssa pieni rikollinen toivottavasti oppii, että hänen käytöksensä tulee muuttua, koska seuraamukset eivät muutu.
Harkitseva ihminen saa viisaan maineen,
taitava puhe taivuttaa mielet.
Sananlaskut 16:21
Päivittäisten haasteiden kohtaaminen on helpompaa, kun ymmärrän äitiyden olevan pitkän tähtäimen työtä, jonka tuloksilla on suuri merkitys. Johdonmukaisuus ja tietynlainen pidättyväisyys tilanteissa, joissa lapsi vastustaa ja on itse tunteidensa vallassa helpottaa kasvattamista. Omat tunteet voin laittaa sivuun ja käsitellä niitä sitten myöhemmin, vaikka miehen kanssa.
Jos olet nuori äiti, älä pelkää seuraamuksien antamista lapsellesi. Lapset ovat sitkeitä eivätkä mene vähästä rikki. Lapsi, joka meillä kapinoi aamupäivällä ja sai seuraamuksia, kaipasi illalla perheen kanssa yhdessäoloa. Traumatisoitumisen sijasta saimme oikein miellyttävän perheenjäsenen.
Asiallinen suhtautuminen vanhemmuuteen antaa itsevarmuutta ja rauhaa. Olen täyttämässä Jumalan minulle antamaa tehtävää. Hän on myös luvannut antaa voimiaan ja armoa jokaiseen hetkeen, jokaiseen keskusteluun lasteni kanssa, olipa sen sävy sitten mikä tahansa. Kasvattaminen vie aikaa, ehkä tänään en ehdi muuhun kuin seuraamusten jakelemiseen, mutta ei se haittaa. Tämä on työtäni.
kuva:
FreeDigitalPhotos.net
“Relationship Difficulties Or Couple Fighting Problem ” by hyena reality
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!