Miten selvitä maailmanlopusta? Naeman suuri tehtävä

 

Yksi tunnetuimmista Vanhan Testamentin henkilöistä on Nooa.  Kuka ei olisi kuullut suuresta tulvasta ja arkista, joka pelasti yhden perheen ja maailman eläimet?  Kertomus löytyy monien vanhojen kansojen historiasta.  Esim. sumerilaisilla on kiveen hakattu kirjoitus noin vuodelta 1600 eKr., josta löytyy luettelo kuninkaista ennen ja jälkeen suurta vedenpaisumusta. 

Kyse on siis tapahtumasta, joka mainitaan muuallakin kuin Raamatussa.

Kertomuksen päähenkilö Nooa on vaikuttava mies, ja hänen uskonsa Jumalaan oli esimerkillistä.   

Hänen vaimostaan sen sijaan ei tiedetä paljoakaan, ei edes hänen nimeään.  Hänen sanojaan tai tekojaan ei ole tallennettu muistiin, mutta hänen tärkeyttään ei sovi unohtaa.  Päätin siis pohdiskella, millainen rooli Nooan vaimolla on voinut olla kertomuksessa. 

Nimen salaisuus

Nooa ja hänen poikansa ovat nimetty useamman kerran kertomuksen aikana.  Heidän vaimonsa jäävät nimettömiksi, mutta Raamatun ulkopuolisissa lähteissä nimistä on jopa runsaudenpula.  Emme voi tietää varmasti mikä niistä on oikea, vai onko mikään.  Päätin, että on helpompaa kirjoittaa Nooan vaimosta, jos hänellä on nimi, ja valitsin yhden suosituimmista ehdotuksista: Naema.  

Naema mainitaan Raamatussa 1 Moos 4:22 Juubalin tyttärenä ja Tuubal-Kainin sisarena.  Hänet nimetään myös juutalaisessa perimäkirjallisuudessa Nooan vaimoksi.  Naema on ainoa nainen, joka mainitaan hänen sukuluettelossaan, kuvaten jotain hänen tärkeydestään. Naema on viimeinen nimi Adamin ja Evan esikoispojan Kainin sukuluettelossa.  

Nooa taas on viimeinen nimi Adamin ja Eevan kolmannen pojan, Seetin sukuluettelossa (Nooan pojat mainitaan vielä).  Tästä voisi päätellä, että he ovat viimeinen aviopari, henkilöt, jotka Jumala valitsi tulevaisuuden kansojen kantaisäksi ja -äidiksi.  

Tosin voidaan perustella, että Kainin suku ei saa jatkua ja he kaikki menehtyivät tulvassa.  Eräissä lähteissä Naema-niminen vaimo löydetään Hanokin tyttärien joukosta.  Vanhurskas Hanok vaelsi Jumalan yhteydessä, ja sitten kerrotaan "ei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois" (1 Moos 5:22-24).  Mutta olisiko Jumala antanut armon Kainin suvulle, pelastaen yhden tyttären lunastamaan suvun? 

Eli huomioi, että tämä ei ole välttämättä ole oikea henkilö, mutta käytän nimeä Naema helpottamaan kirjoittamista.

Suuri kutsu

Naeman arki muuttui, kun hänen miehensä Nooa saapui kotiin eräänä päivänä mukanaan viesti Jumalalta: “MInä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa; katso, minä hävitän heidät ynnä maan.”

Ihmisten pahuus ei ollut mikään salaisuus.  Maa oli täysin turmeltunut, väkivalta ja pahuus olivat levinneet niin, että syntiä ei tehty salaa, öisin, piilossa katseilta.  Se oli arkipäivää, normaalia, jopa juhlittua. Koko ihmiskunta oli kaiken aikaa ainoastaan paha.   

Nooa oli poikkeus aikalaistensa keskuudessa, hän oli “hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä”. Hurskas mies oli todennäköisesti valinnut vaimokseen naisen, joka myös kunnioitti Jumalaa ja halusi vaeltaa nuhteettomasti. 

Vaikka ihmiskunnan moraalittomuus hallitsi yhteiskuntaa, Jumalan ilmoitus täydellisestä tuhosta oli varmasti Naemalle järkytys.  Vastahan Jumala loi maailman, he odottivat yhä vaimon siementä, joka murskaisi käärmeen pään.  Adamin pojanpojasta Enoksesta lähtien ihmiset huusivat avuksi Herran nimeä.  

Mutta Jumalan luo kääntyminen oli vähentynyt sukupolvi toisensa jälkeen, se hänen täytyi myöntää.  Itse asiassa, miehensä lisäksi Naema ei tuntenut enää ketään, joka olisi elänyt vanhurskasta elämää.  Eikä ollut kulunut kuin kymmenen sukupolvea Adamista.     

Nooa ja Naema epäilemättä kokivat epätoivoa. Jos Jumala sanoi hävittävänsä maan, hän varmasti tulisi sen tekemään. Tämä merkitsisi heidän sukulaistensa ja ystäviensä ja lähikylien, koko ihmiskunnan loppua.  Tilanteen hyväksyminen vei aikansa.    

Onneksi näitä vakavia sanoja seurasi toivo.  Jumala antoi Nooalle tehtävän: “Tee itsellesi arkki honkapuusta, rakenna arkki täyteen kammioita, ja tervaa se sisältä ja ulkoa.”  Käskyä seurasi yksityiskohtaiset ohjeet arkin suhteen.  

Jumala lupasi tehdä liiton Nooan kanssa, arkki pelastaisi hänet, hänen vaimonsa, poikansa ja miniänsä sekä eläimet.  Naema kuunteli ihmeissään Nooan selitystä.  Samalla hänen sydämessään syttyi kiitollisuus - Jumala ei ollut unohtanut heitä.  

Moni voi väittää, että Jumala oli julma ja kohtuuton, koska tuhosi ihmiskunnan.  Mutta Hänen armonsa on koko ajan johtotähtenä tässäkin suunnitelmassa.  Jumala kertoo aikeistaan etukäteen.  Ihmisillä on reilusti aikaa katua ja tehdä parannusta pahoista teoistaan, jos he vain kuuntelevat Nooaa. 

Nooa ja Naema ovat vakavina Jumalan ilmoituksen edessä.  Jumala on nyt konkreettisesti kertonut, että ihminen ei voi tehdä pahaa rangaistuksetta.  Jos he olivat koskaan tehneet jotain jumalatonta, olen varma, että he syvästi katuvat sitä.  Jumalan armollinen suunnitelma pelastaa heidät maailman tuholta saa heidät nöyrästi ylistämään Kaikkivaltiasta.  

Nooalle annettu tehtävä on valtavan suuri.  Sen toteuttamiseen tarvitaan koko perhettä.    

  

Suuri tehtävä

Kun luen lastenraamatuista kertomusta Nooasta ja suuresta tulvasta, kiinnitän lasten huomion Nooaan isänä.  Jumalaa pelkäävä isä on pelastukseksi koko perheelle.  Seemin, Haamin ja Jaafetin ystävät eivät tule pelastumaan tulvalta, koska heidän isänsä valitsivat pahuuden ja epäuskon.  

Haluan lasteni tietävän, että heidän isänsä usko tuo heidänkin elämäänsä siunauksen. Isien valinnoilla on vaikutus lasten elämään.  Nooan pojat, vaikkakin surivat varmasti sukupolvensa kohtaloa, saivat olla elämästään kiitollisia isänsä uskolle, joka ei ollut vain sanahelinää. 

Naeman tehtävä on perheessä korvaamaton.  Hän seisoo miehensä tukena ja apuna.  Sillä, että Naema uskoo Nooaan ja rohkaisee häntä, on suuri merkitys.  Naeman pitää hyväksyä Jumalan Nooalle antama tehtävä myös omaksi elämäntehtäväkseen.  Jumala haluaa pelastaa koko perheen, ja se alkaa isästä ja äidistä.   

Toisekseen Naeman pitää laittaa omat kykynsä likoon, ja olla valmis oppimaan paljon uutta.  Jumala antoi luomistyössään vaimon miehelle sopivaksi avuksi.  Naeman lahjat ja talentit olivat tarpeen Nooan suuren kutsun äärellä.   

Kun maanviljelijä Nooa visioi arkkia, kaataa puita ja suunnittelee rakennustehtävää, Naema saa varmastikin olla selittämässä pojille uudestaan ja uudestaan heidän isänsä tehtävänantoa.  Aika harvassa ovat äidit, joiden täytyy valmistella lapsiaan maailmanloppuun.  Tämä varmasti väritti Naeman poikien kasvuikää vahvasti, tuoden siihen vakavuutta ja syvyyttä. 

Toisaalta kristittyinä tiedämme, että kaunis maailmamme ei ole ikuinen, se tulee loppumaan vaikka aikaa ja hetkeä emme tiedäkään.  Ihmiselämän rajallisuus on toinen tosiasia, ja siitä puhuminen on kristityn vanhemman yksi tärkeimmistä tehtävistä.  Samankaltaista toiveikasta valmistautumista siis käy jokainen kristitty vanhempi lapsiensa kanssa läpi.     

Äidit saavat usein olla vastaamassa lasten kysymyksiin, selittämässä asioita useaan kertaan, rauhoittelemassa heidän pelkojaan ja valvomassa heidän vierellään, kun he heräävät öisin.  Naeman rauhallinen olemus loi poikiin uskoa, ja auttoi heitäkin luottamaan Jumalaan, jota he eivät vielä henkilökohtaisesti olleet kohdanneet.  

Sanat vedenpaisumuksesta olivat varmasti käsittämättömiä.  Siihen aikaan ei ollut todennäköisesti satanut vettä, vaan maan pinnan kasteli maasta nouseva sumu (1 Moos 2:5-6).  Miten on edes mahdollista, että vesi tulee peittämään maan?  Meri oli kaukana, ja joet rauhallisia. 

Naeman piti luottaa siihen, että Nooa todellakin oli kuullut Jumalan äänen.  Jumala puhui Nooalle - ei Naemalle, ei pojille, ei heidän vaimoilleen.  Perhe muisteli Nooan elämänhistoriaa ja tiesivät, että hän oli aina tehnyt oikein, aina vaeltanut Jumalan yhteydessä.  Jos Nooa sanoi, että Jumala puhui hänelle, heidän piti uskoa se. 

Ja varmasti he saisivat naapurinsa ymmärtämään tilanteen vakavuuden?

Uusia työmuotoja 

Naeman ja Nooan lähisuku ja naapurit saivat todennäköisesti kuulla Jumalan viestistä hyvin pian.  Sana lähti leviämään ja kun Nooa aloitti arkin rakentamisen, ehkä he saivat vierailijoita, jotka halusivat omin silmin nähdä tämän ihmeen, ja omin korvin kuulla, mitä oli tapahtunut.  

Uudessa Testamentissa Pietari mainitsee molemmissa kirjeissään vedenpaisumuksen.  Hän kutsuu Nooaa vanhurskauden saarnaajaksi, ja kuvaili Jumalan pitkämielisyyttä ihmiskuntaan kohtaan, kun arkkia valmistettiin. (1 Piet 3:20, 2 Piet 2:5). 

Meille ei kerrota kuinka kauan arkin rakentaminen kestää.  Arvioita on useista kymmenistä vuosista.  Nooa ja Naema saivat varmasti monta mahdollisuutta vastata ihmetteleviin kysymyksiin ja varoittaa ihmisiä pahan tekemisestä.  

Voin nähdä sieluni silmin Naeman laittamassa ruokaa lukemattomille sukulaisille ja ystäville, jotka ilmestyvät rakennuspaikalle.  Ehkä osa heistä auttaa rakentamisessa.  Osa tuli varmasti kääntämään Nooan päätä - olihan mieletöntä tuhlata elämänsä rakentamalla jotain ihan turhaa.  

Naema sai varmasti puolustaa miehensä saamaa näkyä ja kuulla paljon epäilyksiä Nooan mielenterveydestä.  Nooan vanhurskasta elämää ei kukaan voinut kieltää, mutta että Jumala olisi puhunut hänelle ja kertonut tuhoavansa maailman? Ihmisjärjellä ajatellen se on hullua puhetta.  

Rakentamisen aikana ehtivät Nooan ja Naeman pojat kasvaa ja mennä naimisiin.  Tulevista vaimoista tulisi seuraavien sukupolvien kanta-äitejä.  Heidän piti olla rohkeita ja lujia uskossaan.  Aivan kuten myöhemmin Sanalaskujen kirjassa kuninkaan äiti neuvoo poikaansa puolison valinnassa, Naema opasti poikiaan valitsemaan “kelpo vaimoja”, jotka olisivat tämän tehtävän arvoisia. 

Voin kuvitella Naeman keskustelevan miniä-ehdokkaiden kanssa, selittäen millaiseen perheeseen he olivat tulossa.  Kuinkahan monta tyttöä päätti, että hänestä ei ole maailmanloppuun valmistautuvan perheen jäseneksi?  

Naeman tehtävä oli rohkaista näiden nuorten vaimojen uskoa.  Kun he yhdessä valmistautuvat keräämällä arkkiin ruokaa ja kasvien siemeniä, he varmasti kävivät monia keskusteluja Jumalasta, uskosta, ihmiskunnasta, maailmasta ja sen lopusta. 

Nuoret naiset kasvoivat ymmärrykseltään, mutta myös tehtäväänsä vaimona ja äitinä.  Jokainen heistä sai käyttää lahjojaan suunnitellessaan suuren arkin järjestystä, paikkoja eläimille, vesiastioita, keittokomeroa, vaatehuoltoa ja kaikkea muuta elämiseen liittyvää käytännön asiaa, joka usein sujuu naisilta niin luontevasti.  

Naema joutui myös käsittelemään omia tunteitaan ja epäuskoaan, väsymystä, surua ja pelkoa.  Uskon, että Nooa ja Naema tukivat ja rohkaisivat vuorollaan toinen toistaan, kun he iltaisin kävivät levolle ja keskustelivat päivän tapahtumista.   

Evankelioimisen ja opetuslapseuttamisen lisäksi he kaikki oppivat täysin uusia käytännön taitoja Jumalan antaman suuren tehtävän parissa.  Se oli varmasti sekä innostavaa että väsyttävää aikaa.   

Kaiken pohjana on usko

Nooan usko perustui Jumalan ilmestymiseen ja häneltä saatuun tehtävään.  Hän ei välittänyt ihmisten epäilyistä, pilkasta, ei siitä että meni vuosia, jopa vuosikymmeniä ennenkuin Jumalan lupaus tuli todeksi.  Nooa on yksi Heprealaiskirjeen uskon sankareista: 

 

“Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.

Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui. Hänen uskonsa langetti maailmalle tuomion ja antoi hänelle itselleen uskovien perinnön, vanhurskauden.” Hepr 11: 6-7. 

Naeman sydän varmasti särkyi, kun vuosien jälkeen hänen rakkaat ystävänsä, sukulaisensa ja naapurinsa eivät uskoneet sanomaa, joka oli heille niin selkeä ja niin todellinen.  Siinä ei auttanut mitkään vetoomukset.  Jumalaton maailma ei halunnut olla kuuliainen, ei uskonut, että Jumala rankaisee synnin teot. 

Jeesus vertasi Nooan päiviä oman tulemuksensa päiviin: 

“Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee.  Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin.  Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään.

Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään.»Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.” Matteus 24:37-42.

Suuren tehtävän saaneet jäivät näyssään yksin.  Mutta he jatkoivat väsymättä, lujasti luottaen Jumalan olemassaoloon, siihen, että Hän todellakin oli puhunut.  

Arkki on valmis

Totuuden hetki on tullut.  Nooa kertoo Naemalle arkin olevan valmis.  

Jumala on jälleen puhunut Nooalle: “Mene sinä ja koko perheesi arkkiin, sillä sinut minä olen tässä sukukunnassa havainnut hurskaaksi edessäni.  Kaikkia...eläimiä ota luoksesi...sillä seitsemän päivän kuluttua minä annan sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä…” 

Heillä on seitsemän päivää aikaa täyttää ruoka-ja juomavarastot, kerätä eläimet, ja sitten… tulee sade.  

Monesti olen nähnyt kuvattavan, miten eläimet ilmestyvät pareittain arkin luo itsestään, aivan kuin näkymättömän käden kuljettamana.  Mutta Raamatussa Jumala sanoo Nooalle: “Ota luoksesi”  eläimiä.  

Luomisen jälkeen eläimet olivat olleet ihmisten seurana ja läheisyydessä, pelkäämättä ja arkailematta.  Ihmiset ja eläimet söivät kasviksia, ja karjaeläimetkin olivat todennäköisesti maidon, villan ja höyhenten sekä työvoiman merkeissä ihmisten apuna - eivät ruokana.

Ihmisten ravintona oli ainoastaan "kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä." (1 Moos 1:29)

Naema ja muut kokosivat eläimiä, kutakin lajinsa mukaan: villieläimiä, karjaeläimiä, matelijoita, lintuja.  Heidän ei tarvinnut ottaa arkkiin joka ikistä eläintä, jota maan päällä esiintyi.  He valitsivat Jumalan käskyn mukaan kaksi kutakin lajia, koiraan ja naaraan.  

Ehkä he valitsivat kauneimmat kissaeläimet, tai pienikokoisimmat karhut, tai ystävällisimmät koiraeläimet, tai kesyimmät pussieläimet, käyden läpi jokaisen maalajin, jotta kaikki mahtuisivat arkkiin.  

Voi olla, että eläimet olivat aavistelleet suuren muutoksen ollen tulossa.  Maa oli voinut tärähdellä heikosti ennakoiden syvyyden akkunoiden puhkeamista. Jumalan antama vaisto kehoitti eläimiä etsimään turvaa ihmisistä.  Vasta tulvan jälkeen Jumala sanoi, että eläimet tulevat pelkäämään ihmistä, niin kuin tänä päivänä.  

Arkin täyttyminen oli varmasti upea näky! 

Meidän on ehkä vaikea kuvitella arkin kokoa, varsinkin jos olemme katselleet paljon lastenraamattuja, joissa se kuvataan pikku mökin kokoisena laivana.  

Itse asiassa arkki oli noin 134×22×13 metrin kokoinen ja siinä oli kolme kerrosta (vaikka Raamatussa annetaan arkille tarkat mitat, ne ovat entisaikojen mittoja ja löysin useita eri vaihtoehtoja sille kuinka suuri arkki olisi metreissä.  Tämä arvio on yksi pienimmistä).  

Raamatun mittojen mukaan valmistettu arkki.  Sinne mahtuisi 432 kaksikerroksista linja-autoa.  

Arkki oli tehty kellumista, ei ohjausta varten, siinä oli pieni ikkuna/valoaukko sekä ovi kyljessä.  Sisälle oli rakennettu kammioita ja huoneita.  Pienille eläimille oli todennäköisesti häkkejä ja laatikoita. 

Kaikki oli järjestyksessä.  Jumala on järjestyksen Jumala, ja kun hän puhuu arkkiin tulevista eläimistä, Hän toistuvasti sanoo “lajiensa mukaan” ja “pareja” ja “koiras ja naaras”.  Jopa arkista poistuminen tapahtuu “suvuittain”.  Niinpä on loogista ajatella, että eläimet olivat järjestetty arkkiin omille paikoillensa.  Perhe oli ehkä suunnitellut eläinten järjestäytymisen jo kuukausia aiemmin, jotta kaikki sujuisi hyvin.  

Sitten oli aika ihmisten mennä sisälle arkkiin.  

Tämä oli kohtalon hetki.  Vaikka sydämessäsi olisi ollut sekä uskoa että epäilystä, nyt piti päättää mille annat vallan.  Mikä ohjaa päätöksiäsi?  Minkä varaan rakennat tulevaisuuttasi?  

Emme tiedä millaisessa tilanteessa Nooa ja Naema perheineen astuivat arkkiin.  Oliko ympärillä suuri väkijoukko, joita he vielä saivat kutsua astumaan sisälle heidän kanssaan?  Pilkkasivatko he, hurrasivatko he, katselivatko he hiljaa?  Vai olivatko ihmisjoukot väsyneet vuosikausia kestäneeseen rakennusprojektiin ja jättäneet Nooan perheineen yksin?  Voin kuvitella, että ainakin läheisimpiä ja rakkaimpia ystäviään he vielä kerran kutsuivat tulemaan kanssaan arkkiin.  

Kun Naema astuu arkin kynnyksen yli, on se viimeinen askel vuosia kestäneessä tottelevaisuudessa vaeltamisessa.  Luopuminen ja sureminen on käsitelty kauan sitten.  Hän on valmis, hän ei epäile.  Hän ei ehkä edes katso taakseen.  

  

Varmaa on, että kun Nooa ja Naema perheineen menivät arkkiin sisään, armon aika loppui.  Jumala sulki oven heidän jälkeensä, ja en usko, että sitä olisi voinut enää avata mistään syystä. 

Jatkan perheen elämän pohtimista seuraavassa postauksessa.

Nooan kertomukseen liittyvät jakeet löydät 1 Mooseksen kirjasta luvuista 6-10. 

Kuvat Pixabay.com  Jeff Jacobs ja Greg Reese

Maria - Jeesuksen äiti

Jumala valitsi Marian Jeesuksen äidiksi. 

Millainen nainen on saanut kunnian tuoda maailmaan sen Pelastajan?  Emme voi viettää aikaa joulun sanoman äärellä kiinnittämättä huomiota tähän ainutlaatuiseen nuoreen naiseen.

Vuosi 2020 jää varmasti jokaisen muistiin aivan erityisen rajoittavana vuotena.  Kun pohdiskelin tätä vuotta, lähestyvää joulua, ja tulevaisuutta, olen miettinyt sanaa kommunikaatio.  

Alkuvuodesta kun korona-pandemia hiipi lähemmäksi ja lähemmäksi arkielämäämme, ja lävähti sitten kasvoillemme, odotimme johtajilta selkeää kommunikaatiota siitä, mitä odottaa. Tämä ei varmastikaan ollut helppo tehtävä, koska Covid19-tilanne muuttui päivä päivältä.  Maasta riippuen kukin hallitus valitsi erilaisia kommunikaatio-strategioita.  

Mieleeni jäi yksi uutisotsikko maaliskuulta, jossa ilmoitettiin suurin mustin kirjaimin järisyttävä askel Suomen historiassa: “Rajat kiinni”.  Mietin miten tämä tulisi vaikuttamaan meidän tulevaisuudensuunnitelmiimme, ja mitä se tarkoittaisi käytännössä?  Halusin tietoa.  

Joskus johtajien pitää tehdä vaikeita päätöksiä sen suhteen, miten paljon informaatiota jakaa julkisesti.  Vanhempana teen samoin.  Joku tieto on hyvää ja auttaa tilannetta eteenpäin.  Joku tieto aiheuttaa tarpeetonta stressiä, jopa paniikkia.  

Aikuisena ihmisenä haluan enemmän tietoa, koska mielestäni osaan käsitellä sitä.  Hallituksemme kieltäytyi sanomasta tiettyjä asioita ääneen pandemian eri vaiheissa, koska he olivat päättäneet kuinka paljon julkisesti on hyvä kertoa.  Olivatko he oikeassa? En tiedä.  

Jumalakin kommunikoi.  Hän on antanut meille Kirjansa, Raamatun.  Hän lähetti Jeesuksen elämään keskuuteemme, havainnollistamaan miltä näyttää elämä, joka miellyttää Jumalaa.  Hän antoi meille Pyhän Hengen ohjaamaan meitä päivittäin.  

Mutta kertooko Jumala meille kaiken mahdollisen kaikista asioista?  Ei.  Kertooko hän meille tarpeeksi, jotta pääsemme eteenpäin?  Ehdottomasti. 

Jumala oli puhunut tulevasta Messiaasta vuosisatojen ajan. Mutta sitten Hän lopetti kommunikoinnin.  Miksi?  Jumalalla on aina syy tekoihinsa.  

Eräs nuori nainen uskoi Jumalaan.  Hän tiesi mitä Jumala on sanonut, ja hän odotti lupausten toteutumista hetkellä millä hyvänsä.  Varmasti monet hänen ystävänsä väsyivät odottamiseen. “Hei Maria, elä vähän.  Profeetat eivät ole puhua pukahtaneetkaan satoihin vuosiin.  Kuka tietää, ehkä menee vielä sata vuotta ennen kuin mitään tapahtuu.  Ja joka tapauksessa me asumme väärässä kylässä!”

Mutta Maria oli valmis.  Hän tunsi Kirjoitukset, hän jatkoi uskomista tähän Jumalaan, joka ei enää kommunikoinut, hän luotti Jumalan lupauksiin.  Luonnollisesti hän ei osannut kuvitellakaan, että hänet valittaisiin äidiksi Jumalan Pojalle.  

  

Jumala suosi Mariaa, ja olen varma, että Marian luottamus ja usko, jotka tulevat selkeästi esiin hänen sanoissaan Luukkaan evankeliumin ensimmäisessä luvussa miellyttivät Häntä.  Maria ei masentunut edeltävien 400 hiljaisen vuoden takia.  Hän oli täynnä ylistystä ja iloitsemista.  

Marialla oli varmasti muitakin ominaisuuksia, joita tarvittiin hänen maailmaamuuttavassa roolissaan.  Jeesuksen äitinä oleminen vaati sinnikästä, vakaata, aktiivista uskoa.  Hänen oma elämänsä olisi vaarassa, ja hänen poikaansa jahtasi vallanhimoinen kuningas, ja joka välissä ihmiset epäilivät Marian kertomusta Jeesuksen sikiämisen ja syntymän ajoista.  

Jumala näki Marian ja tiesi hänen tarpeensa.  Hän lähetti vahvistusta kutsulle ja tehtävälle, jonka oli Marialle antanut.  Vierailu Elisabetin luo, Joosefin unessa näkemät enkelit, talliin saapuvat paimenet, vanha Anna ja Simeon temppelissä, Itämaan tietäjät….Jumala lähetti heidät Marian luo kommunikoimaan Hänen suunnitelmaansa, Hänen sanojaan, Hänen tahtoaan Marian elämää varten.  Jumala kommunikoi toisten ihmisten kautta.  

Mutta Jumala ei kertonut Marialle kaikkea, mitä tulisi tapahtumaan.  

Maria ja Joosef elivät uskon kautta.  Se tarkoittaa, että heillä ei ollut kaikkea tietoa.  Mutta kun he luottivat Jumalaan, he pystyivät elämään iloisina ja rauhassa kasvattaen Jeesusta.  

Toivon, että heidän esimerkkinsä saa rohkaista sinua!  On mahdotonta tietää mitä ensi vuonna tulee tapahtumaan.  Joskus tuntuu, että Jumalakin on lakannut kommunikoimasta.  Mutta Hän on syvästi sitoutunut meihin, hän tekee aina työtänsä, ja Hän tulee kommunikoimaan tarpeeksi, jotta tiedämme mitä tehdä, tänään. 

Jumala ei odota meiltä täydellisyyttä.  Ei Mariakaan ollut täydellinen.  Mutta Maria rakasti koko sydämestänsä Jumalaa, uskoen Hänen lupauksiinsa ja tätä meiltäkin odotetaan.  Aikoina, jolloin sinusta tuntuu, että kukaan ei näe haasteitasi, et voi suunnitella tulevaisuutta, et pysty vaikuttamaan kotiolosuhteisiisi, et koe arvostusta työsi suhteen - Jumala näkee sinut.  Hän haluaa kommunikoida, ja Hän aina kertoo tarpeeksi, että pääsemme eteenpäin, tänään.  

Vaikka Jumala oli hiljaa 400 vuoden ajan, Hänen lupauksensa eivät muuttuneet.  Ne toteutuivat täydellisellä aikataululla, tuoden maailmaan Pelastajan, jonka syntymää me edelleen juhlimme.  

Jesaja 7:14.  Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. 

Jesaja 9:1-6.  Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. 

2. Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi, niinkuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. 

3. Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; 

4. ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. 

5. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. 

6. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti.

Jooel 2:28-32. Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. 

29. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni. 

30. Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita; 

31. aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä. 

32. Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.

Siunattua Joulua!  

Henna Maria

Image by Karen Nadine from Pixabay 

Safiira ja hänen surkea loppunsa

Luen tällä hetkellä läpi Apostolien tekoja.  Etsiessäni kirjasta naista, josta kirjoittaa, pysähdyin aina Safiiran kohdalle (luku 5).  Hän ei ole tyypillinen Raamattutuntien kohde.  Kukaan nainen ei tietenkään ole täydellinen eikä aina tee hyviä valintoja, eikä Raamatussakaan anneta mitään kiiltokuvaversiota naisten elämästä.

Mutta Safiiran elämästä saamme valitettavasti tietää vain hänen suurimman epäonnistumisensa ja surkean lopun. Kaunista tarkoittava nimi jää todellakin vain nimeksi. Silti Safiirasta kertovat jakeet ovat täynnä tärkeitä periaatteita seurakunnan elämästä ja avioliitosta, ja haluan kiinnittää niihin tässä huomiota. 

Ananias ja Safiira ovat aviopari.  He olivat ehkä osa uskovien joukkoa, jotka mainitaan jo Apostolien tekojen luvuissa 1 ja 2: “[Apostolit] pysyivät yksimielisesti rukouksessa vaimojen kanssa ja Marian, Jeesuksen äidin kanssa ja Jeesuksen veljien kanssa...kun väkeä oli koolla noin sata kaksikymmentä henkeä....Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla…”

Tai ehkä he olivat osa niitä kolmeatuhatta, jotka tulivat uskoon ja kastettiin Helluntaina Pietarin puheen jälkeen (Apt. 2:41).  Tai ehkä Ananias ja Safiira olivat osa niitä, jotka liittyivät uskovien joukkoon Helluntaita seuraavina päivinä, sillä “Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen” (Apt. 2:47). Oli miten oli, he ovat osa alkuseurakuntaa.

Jerusalemin uskovien joukossa merkittävää oli, että “he olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi.” (Apt 2:44-45).

Luku 4, joka luo pohjan Ananiaasta ja Safiirasta kertoville jakeille, loppuu näin:

“34 Kukaan ei kärsinyt puutetta. Ne, jotka omistivat tilan tai talon, myivät sen ja luovuttivat kauppasumman 35 apostolien haltuun, ja näiltä jokainen sai rahaa tarpeensa mukaan. 36 Myös Joosef, Kyproksesta kotoisin oleva leeviläinen, jota apostolit kutsuivat Barnabakseksi – nimi merkitsee: rohkaisija – 37 myi omistamansa pellon ja toi rahat apostolien jaettavaksi.”

On tärkeää ymmärtää muutamia periaatteita Jerusalemin uskovien omaisuuden jakamisesta.  Uudet uskovat kokoontuivat päivittäin yhteen ja pitivät huolta toisistaan.  He, saatuaan kokea Jumalan anteliaisuuden elämässään, halusivat jakaa omansa muiden hyväksi.

Seurakunta oli tunnettu yhteydestään; mutta sen jäsenten sydänten ja sielujen yhteys ei ollut jotain, jonka voi organisoida tai ohjelmoida.  Se oli Jumalan lahja.  He kuuluivat toinen toisilleen, kuten perheenjäsenet.

Jerusalemin seurakunnan jäsenet tiesivät olevansa samalla viivalla kaikessa: he kaikki ovat syntisiä, heillä kaikilla on Pelastaja, sama Henki asuu heissä ja he kuuluvat samaan seurakuntaan, joka on Kristuksen ruumis.  Kaikki tämä tuli esiin heidän avokätisyydessään.  Koska kaikki kuuluu Jumalalle, ja kaikki heidän omansa tuli Jumalalta, ja he olivat kaikki sitoutuneet toisiinsa, he antoivat kaiken niiden ulottuville, joilla oli tarpeita.

Jeesuksen omien tunnusmerkkejä onkin, että tavara menettää merkitystään ja ihmiset tulevat tärkeämmäksi.  Jerusalemilaiset eivät uskoon tultuaan vain lopettaneet väärän tekemistä, vaan he myös todella rakastivat toinen toisiaan.  He ottivat todesta Jeesuksen sanat, jotka Luukas oli kirjoittanut muistiin vain vähän aikaisemmin:

»Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan. »Myykää, mitä teillä on, ja antakaa köyhille. Hankkikaa kukkarot, jotka eivät tyhjene, kootkaa taivaisiin aarre, joka ei ehdy. Siellä ei varas pääse siihen käsiksi eikä koi tee tuhojaan. Missä on aarteenne, siellä on myös sydämenne.” (Luuk 12:32-34)

Jerusalemin seurakunnan omaisuuden jakaminen ei ole kommunismia.  Hallitus ei ollut osallinen rahan ja tavaran jakamisessa, ja antaminen oli vapaaehtoista.  He luottivat Jeesuksen lupaukseen Isän valtakunnasta, jonka rinnalla maallisen omaisuuden kerääminen tuli vain esteeksi sydämelle, joka halusi olla täysin sitoutunut Jeesukseen.

On hyvä myös huomioida, että jakeiden mainitsemana aikana Pietari ja Johannes olivat juuri viettäneet yön vankilassa (luku 4), koska kansan johtajia ei miellyttänyt heidän sanomansa.  Ei lienee liikaa päätellä, että vaikka seurakuntaan liittyikin päivittäin uusia ihmisiä, valtaapitävien keskuudessa uskovia ei katsottu hyvällä.  Menettikö joku työpaikkansa Jeesuksen tähden?  Heitettiinkö joku ulos perheyhteydestä, koska halusi seurata Jeesusta?  Kiellettiinkö joltain hänen oikeutensa, koska hän valitsi Jeesuksen? Tällaisissa ilmapiireissä ja tilanteissa seurakunnan merkitys uutena perheenä korostuu. 

Barnabas oli yksi näistä rakkauden täyttämistä, anteliaista ja huolehtivista seurakunnan jäsenistä.  Hän myi omistamansa pellon ja toin rahat apostolien jaettavaksi. Kun luemme hänen elämästään myöhemmin Apostolien teoissa, huomaamme, miten täydellisesti Barnabas oli sitoutunut Jeesukseen ja evankeliumin levittämiseen.  Olen sitä mieltä, että ilman Barnabasta meillä ei olisi Paavalia, eli hänen roolinsa oli erittäin merkittävä tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana!   

Tällaista yhteyden, anteliaisuuden ja rakkauden täyttämää taustaa vasten meille esitellään Ananias ja Safiira:

5:1 Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan...

Huomioi sana, jolla luku alkaa.  Mutta.  Alkukielen sana “de” luo kontrastin edellä mainitun ja seuraavaksi tulevan välille.  Seurakunnassa vallitsee pyhyys ja puhtaus, epäitsekkyys ja uhrautuva huolenpito on todellista.  Mutta…! Eipä liene seurakuntaa, josta ei tällaisia muttaa aiheuttavaa henkilöä löytyisi jopa parhaimpina aikoina.  On olemassa Barnabas-uskovia, ja Ananias ja Safiira-uskovia.

5:1 “Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan, 2 ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen eteen. 

3 Mutta Pietari sanoi: "Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta? 4 Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle." 5 Kun Ananias kuuli nämä sanat, kaatui hän maahan ja heitti henkensä. Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat. 6 Ja nuoret miehet nousivat ja korjasivat hänet ja kantoivat hänet pois ja hautasivat. 

7 Noin kolmen hetken kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään eikä tiennyt, mitä oli tapahtunut. 8 Niin Pietari kysyi häneltä: "Sano minulle: siihenkö hintaan te myitte maatilan?" Hän vastasi: "Kyllä, juuri siihen hintaan". 9 Mutta Pietari sanoi hänelle: "Miksi olette yksissä neuvoin käyneet kiusaamaan Herran Henkeä? Katso, niiden jalat, jotka hautasivat sinun miehesi, ovat oven takana, ja he kantavat sinutkin pois." 10 Niin hän heti kaatui hänen jalkojensa eteen ja heitti henkensä; ja kun nuorukaiset tulivat sisään, tapasivat he hänet kuolleena, kantoivat pois ja hautasivat hänet hänen miehensä viereen. 11 Ja suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka tämän kuulivat.”

Motiivilla on väliä

Safiira myi maatilan miehensä kanssa.  Itse asiassa alkukielessä he myivät omaisuutta "ktēma", joka voi tarkoittaa taloa tai maata.  Heillä oli siis omaisuutta, he olivat hyvin toimeentulevia. Emme voi tietää heidän todellista motiiviaan omaisuuden myymiseen, mutta heidän tekonsa ja sanansa paljastavat heidän ajatuksiaan ja arvojaan.

Safiira oli todennäköisesti nähnyt miehensä kanssa, miten seurakuntalaiset myivät omaisuuttaan ja toivat rahat julkisesti, kaikkien nähden, apostolien jalkojen juureen.  Ehkäpä hänkin halusi tehdä hyvää, olla siunaukseksi köyhille, auttaa tarvitsevia.  Meillä on omaisuutta, hän ajattelee.  Voimme jakaa sen uskovien kesken! hän ehdottaa miehelleen.

Ehkäpä alunperin heidän halunsa auttaa oli todellista, heidän rakkautensa aitoa.

Mutta kun omaisuus on myyty ja he katselevat rahoja, epäilys alkaa hiipiä heidän mieleensä.  Jos annamme tämän kaiken seurakunnalle, meille ei jää mitään, he ehkä keskustelevat.  Mutta miltä se näyttää muiden silmissä, he epäilevät.  On niin hienoa nähdä muita, jotka antavat kaiken, kyselemättä. Heidän uhraustaan arvostetaan, heidän uskoaan ihaillaan, ihmiset kiittävät heitä.  He ovat tunnettuja ja kunnioitettuja, heistä tulee johtajia.   

Safiirakin haluaa näyttää hyvältä muiden silmissä.  Hänkin haluaa tunnustusta hyvistä teoistaan.  Hän haluaa miehensä kanssa olla seurakunnan tunnettujen ihmisten joukossa.  Mutta hän ei halua luopua kaikista rahoistaan. 

Miksi Safiira miehensä kanssa ei yksinkertaisesti ollut avoin siitä, että he antavat vain osan maatilan myynnistä saaduista rahoista apostoleille?  Tämä on sen kysymys, jonka Pietari kysyi Ananiaalta.

Koska he halusivat ihmisten ajattelevan, että he olivat täydellisen anteliaita, eivätkä pitäneet mitään itsellään.  Ihmisten mielipide oli tärkeämpää kuin avoimuus ja rehellisyys. Tietyn kuvan, brändin luominen, tuli ennen totuutta.  ‘Safiira, antelias seurakuntalainen’.  ‘Pariskunta, joka antoi kaikkensa’.  He halusivat näyttää paremmalta kuin he todella olivat.

Ananias ja Safiira olivat tekopyhiä.

Onko vaimo vastuussa miehen tehdessä syntiä?

“ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen eteen.”(5:2) 

Ananias oli se, joka kätki osan rahoista.  Hän teki päätöksen, hän oli aktiivinen osapuoli petosyrityksessä.  Miksi myös Safiiraa rangaistiin?  Koska hän oli tietoinen miehensä päätöksestä, ja päätti olla osallinen teosta hiljaisella hyväksymisellä.

Vaimo ei voi nauttia miehen vääryydellä saamasta hyödystä väittämällä, että ei hän itse ole tehnyt mitään väärin.  Sama pätee myös toisinpäin.  Ensimmäisessä Kuningasten kirjassa on kertomus kuningas Ahabista ja hänen vaimostaan Iisebelistä.  Vaimo hankkii miehelle hänen haluamansa maatilan murhauttamalla ja varastamalla.  Mutta kun profeetta Elia saa Jumalalta kuulla asiasta, hän menee kuninkaan luo:

“Oletko sinä sekä tappanut että anastanut perinnön?” (1 Kun 21:19).  Kuningas oli tietoinen vaimonsa hirveistä töistä, mutta nautti niiden hedelmistä häpeämättä.  Jumala otti hänet vastuuseen, ja molemmat saivat rangaistuksen. 

Safiira oli vastuussa rahojen kätkemisestä yhtä paljon kuin miehensäkin, se tulee selväksi kertomuksesta. "Miksi olette yksissä neuvoin käyneet kiusaamaan Herran Henkeä?" (5:9) kysyy Pietari häneltä.

Vaimona hänen tehtävänsä on olla miehelleen avuksi (1 Moos 2:18), mutta Safiira antoi miehensä tehdä syntiä, eikä tehnyt mitään sen estämiseksi.  Hän päätti nauttia synnin tuomista etuuksista ja nautinnoista.  Hän ei auttanut miestään syvemmälle hyvyyteen tai totuuteen, vaan rohkaisi hyväksynnällään petosyrityksen.

Sana “kätki” on mielenkiintoinen sana.  Kreikankielen sana “nosphizō” esiintyy vain muutaman kerran Raamatussa.  Joosuan kirjassa luvussa 7 kerrotaan Aakanista, joka “otti itselleen” sitä, minkä Jumala oli käskenyt vihkiä tuhon omaksi. Sana tarkoittaa itselle syrjään laittamista varastamalla, kavaltamalla, salaa.

Molemmissa tilanteissa kavallus ja varastaminen hidastaa Jumalan kansan voitokasta etenemistä! Jerusalemin seurakunta oli kasvuvaiheessa, kansan suosiossa.  Uskovien yhteys oli käsittämättömän uhrautuvaista, rakkaus käsinkosketeltavaa.  Pyhä Henki oli saanut hämmästyttäviä muutoksia aikaan.  Ja vihollinen aloitti vastahyökkäyksen... etsien niitä, jotka voisi pettää ja niellä...

Ananias vie yksin rahat apostolien luo.  Olen miettinyt, miksi pariskunta ei mennyt yhdessä.  Olisi luullut, että Safiira olisi halunnut olla siellä nähtävän yhdessä miehensä kanssa, kun heidän tuomansa rahat lasketaan apostolien eteen.  Kun Ananias saa kiitosta ja huomiota lahjan antamisesta, Safira haluaa olla siellä yhtä lailla julkisesti kiitettävänä.

Voin spekuloida eri syitä.  Ehkä hänelle tuli yllätysvieras, jota piti viihdyttää.  Ehkäpä lapset tarvitsivat häntä.  Ehkä hän ei osannut päättää, mitä pukisi päälleen!

Itse uskon, että olipa todellinen syy mikä tahansa, Jumala antoi sen tapahtua näin, jotta Safiiralla olisi henkilökohtaisesti mahdollisuus ottaa vastuu teostaan, tunnustaa, olla rehellinen.  Jumalan armoa on, että hänelle annettiin tilaisuus yksilönä tehdä tilit selviksi Jumalan kanssa, seurakunnan edessä.

Raamatussa on selvää, että sekä miehet että naiset ovat yhtä lailla kykeneviä tekemään valintoja ja kantamaan niistä vastuun.  He voivat valita oikein tai he voivat valita väärin, mutta jokainen tuomitaan omista teoistaan.  Vaimon ei tule automaattisesti seurata miehen jokaista päätöstä. Aviopari on “yhtä lihaa”, kyllä, mutta Jumalan edessä ei pelastuskysymyksessä ole miestä eikä naista (Gal 3:23-29), vaan kaikki ovat samalla viivalla.

Tämä mahdollisuus on myös Safiiralla.

Kun Ananias astuu apostolien eteen, Pietari saa yliluonnollisen tiedon sanat.  Sen sijaan, että Ananias saisi osakseen kiitosta ja kunniaa, Pietari haastaa häntä suoraan: "Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta?” Tavoittelemansa julkisen kunnian sijaan Ananias sai julkista nuhtelua. Mikä järkytys!

Lahjan antaminen tai rahan määrä ei ollut Pietarille tärkeää. Lahjoitukset olivat vapaaehtoisia, ja jäsenet saivat itse päättää kuinka paljon rahaa he antoivat.  Tärkeää oli se, millä mielellä ja sydämen asenteella se annettiin, millaisen hengen vaikutuksesta seurakuntalainen toimi.

Ananias oli päättänyt valehdella ja pettää apostoleita teeskentelemällä antavansa kaiken maatilan myymisestä saavansa rahan.  Ylpeys, ahneus ja kuvitelma, että Jumalaa ja seurakuntaa voi pettää, koituivat Ananiaan kohtaloksi. Hän ei toiminut Pyhän Hengen alaisuudessa, ei pelännyt Jumalaa, ja oli sen sijaan antanut valheiden isän täyttää sydämensä.

Ananias ja Safiira lankesivat vihollisen asettamaan ansaan. He tavoittelivat valtaa ja asemaa, ja se ei koskaan saa olla päämääränä, kun palvelee Jumalaa ja elää seurakuntayhteydessä. He eivät uskoneet, että Jumala voi täyttää kaikki heidän tarpeensa, vaan näkivät tarpeelliseksi pitää itse itsestään huolen.  He eivät odottaneet Jumalan nostavan heitä johto- tai vastuuasemaan, vaan hakeutuivat sinne itse...hinnalla millä hyvänsä.

Ananias on kohtalonsa kokenut, ja Safiira tulee apostolien eteen.  Pietari ja muut paikalla olevat antavat Safiiralle mahdollisuuden tunnustaa rehellisesti juonittelunsa.  Pietari olisi voinut selittää mitä Ananiaalle oli tapahtunut, olisi voinut varoittaa Safiiraa Jumalan rangaistuksesta. Mutta hän tarjoaa Safiiralle vain yhden mahdollisuuden tunnustaa: "Sano minulle: siihenkö hintaan te myitte maatilan?"

Me tiedämme mikä Safiiran vastaus oli.

Safiira päättää pitäytyä valheessa, jonka he yhdessä Ananiaan kanssa olivat sepittäneet, ja sinetöi oman kohtalonsa Jumalan ja seurakunnan edessä.

Mutta mitä muuta hän olisi voinut vastata? Jos hän olisi valinnut toisin, mitä hän olisi tehnyt?

Ja mitä Safiiran vastaus kertoo hänestä?

Oppitunteja Safiiran elämästä

Tulisiko meidän edelleen jakaa omaisuutemme seurakuntalaisten kesken?

Missään muualla Uudessa Testamentissa ei puhuta seurakuntalaisten myyvän omaisuuttaan puutteellisten jäsenten auttamiseksi sääntönä. Auttaa toki saa, ja kehoitus on omasta jakamiseen.

Kun myöhemmin tehdään keräystä köyhille seurakunnille, nimenomaan Jerusalemin seurakunta saa apua muilta seurakunnilta.  Niinpä tämä alussa tapahtunut omaisuuden myyminen ja jakaminen ei näyttänyt pitkällä tähtäimellä tuovan omavaraisuutta seurakunnan keskuuteen.   Se näyttää olevan paikallinen tilanne, joka tapahtui tietyllä hetkellä seurakunnan kasvutilanteessa.

Antamisen motiivista puhutaan Raamatussa myöhemminkin: “Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.” (2 Kor 9:7)  “... jotta et tekisi sitä hyvää, minkä teet, pakosta vaan vapaaehtoisesti.” (Fil 14). 

Ananiaan ja Safiiran elämä paljastaa, miten vaikeaa on tehdä hyvää.  Kristittyinä tiedämme, että Jumala haluaa meidän tekevän niin.  Kun olemme tilanteessa, jossa todella haluamme puhtaasta sydämestä tehdä hyvää, olemme vaarassa ylpistyä hyvän tekemisestämme!

Kuten Lutheri kirjoitti ensimmäisessä teesissään: “1. Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: Tehkää parannus jne., niin hän tahtoo, että uskovaisen koko elämä on oleva parannusta.” 

Kristityn pitää tehdä parannusta pahoista teoistaan, mutta erityisen tärkeää kristityn on tehdä parannusta hyvistä teoistaan!  Ihmisluonnolle on niin helppoa alkaa ajatella, että minäpä olen nyt niin hyvä ja tottelevainen kristitty.  Ylpeys on erittäin salakavala asenne, ja mitä kypsempi kristitty on uskossaan, sitä tarkempi hän on sydämensä suhteen silloin, kun onnistuu tekemään oikein Jumalan silmien edessä.

Siksikin tämän päivän vaivihkaa annettu kolehtiraha tai muiden näkemättä annetut lahjoitukset seurakunnalle ovat turvallisempi tapa olla antelias kuin julkinen rahojen esiintuominen.

Toinen oppitunti Safiiran elämästä liittyy avioliittoon.  On upeaa, kun aviopari tekee yhdessä päätöksiä!  Moni uskollinen pariskunta on saanut paljon hyvää aikaan jakaen yhteisistä varoistaan muiden hyväksi.

Mutta varoituksen sana on tarpeen, kun luemme aviopareista, joissa toisen tai molempien “sydämen on saatana täyttänyt”.  Silloin pitää muistaa, että jokainen tuomitaan omista teoistaan.  Vaimo ei voi syyttää miestään, jos itse lankeaa syntiin, tai päinvastoin.

Mutta puolisoilla on vastuuasema toinen toistensa suhteen.  Avioliitto on ainutlaatuinen yhteys, jossa oma elämä jaetaan täysin toisen ihmisen kanssa. Siinä näkee toisen hyvät ja huonot päivät. Jos puolisosi tekee väärin, sinun täytyy nostaa asia esille ja haastaa hänet täyskäännökseen eli parannuksen tekoon.

Ja jos puolisosi kieltäytyy kuuntelemasta ja jatkaa vääryyden tiellä, sinun ei tule seurata häntä syntiin.  Safiira olisi voinut säästyä kohtaloltaan, jos hän olisi henkilökohtaisesti päättänyt olla rehellinen Pietarin kysyessä asiasta.

Kolmas varteenotettava opetus liittyy seurakuntaelämään.

Jeesus varoitti ihmisiä siitä, että paha tekee tekojaan sekä maailmassa että seurakunnassa.  Vihollinen kylvää lustetta nisun sekaan ja se saa vapaasti kasvaa siellä elonkorjuuseen saakka (Matt 13:24-43).  Eivät kaikki, jotka sanovat Jeesukselle “Herra, Herra!” pääse taivasten valtakuntaan (Matt 7:21). Yksi hänen omista opetuslapsistaan kavalsi Hänet.

Pietarikin kirjoitti myöhemmin: “Olkaa raittiit, valvokaa.  Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.” (1 Piet 5:8).  Olikohan Pietarilla mielessä Ananias ja Safiira, kun hän kirjoitti näitä sanoja? Pietari kirjoitti kirjeensä kristityille! Kuka vain voi olla seuraava uhri, jopa sinä itse, jos et valvo itseäsi ja sitä, miten kuljet.

Tämä kertomus antaa realistisen kuvan seurakuntaelämästä.  Joskus asiat ovat hienosti, ja uskovat kokevat yhteyttä, kasvua ja menestystä.  Mutta usein seurakuntaelämään liittyy vaikeuksia, vastustusta ja ongelmia, joiden juuret ovat seurakuntalaisissa itsessään.  Ja näihin täytyy aina puuttua.

Eivät kaikki, jotka näennäisesti tekevät hyvää seurakunnassa, tee sitä oikealla motiivilla.  Loppujen lopuksi Jumala tuomitsee jokaisen sydämen motiivit.  Sen vuoksi ketään ei pitäisi nostaa jalustalle, vaan katsoa, millaista hedelmää itse kenenkin työstä ja elämästä kasvaa.  Siihen voi mennä kauan aikaa.

Miksi Ananiaan ja Safiiran piti kuolla?  Eikö jokin lievempi rangaistus olisi ollut riittävä?  Tähän en osaa antaa tyhjentävää selitystä.  Jumala otti hyvin vakavasti tekopyhän asenteen, valheet ja petosyrityksen alkuseurakunnan keskuudessa. 

Mutta tapahtumalla oli myös yhteiskunnallisia seurauksia:

“Ja suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka tämän kuulivat. Ja apostolien kätten kautta tapahtui kansassa monta tunnustekoa ja ihmettä; ja he olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä. Eikä muista kukaan uskaltanut heihin liittyä, mutta kansa piti heitä suuressa kunniassa. Ja yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan, sekä miehiä että naisia suuret joukot.” (Apt. 5: 11-14).

On hyvä muistaa, että me kaikki ansaitsemme kuoleman.  On vain Jumalan armoa, että saamme elää ja palvella Häntä, vajavaisina, virheitä tekevinä ja syntiinkin lankeavina kristittyinä.  Oman sydämen motiivien tutkailu on tarpeellinen harjoitus jokaiselle kristitylle.

Safiiran elämä saakoon muistuttaa meitä siitä, että meiltä vaaditaan sydäntä, joka on täydellisesti antautunut Jumalalle, ilman taka-ajatuksia ja valtapyrkimyksiä.  Ja, siitä, että emme voi vierittää vastuuta omista valinnoista edes aviopuolison harteille.

Millaisia ajatuksia tämä kertomus herättää sinussa?

   

Vaikutusvaltaisia naisia ~ osa 3

Esterin kirjassa mainitaan nimeltä kolme naista:

Kuningatar Vasti, joka menettää asemansa kuningattarena kieltäydyttyään tottelemasta miestään kuningas Ahasverosta. 

Kuningatar Ester, kaunis, orpo juutalaistyttö, joka valitaan Vastin seuraajaksi. 

Kolmas nainen on Seres, agagilaisen Haamaksen vaimo. 

Jokaisella heillä oli vaikutusvaltaa ja he käyttivät sitä eri tavoin kirjan tapahtumien aikaan. Mutta ennenkuin siirrymme puhumaan Sereksestä, Esterin kirjan sanoman ymmärtämiseksi on tärkeää kerrata vähän historiaa. 

Haaman

Seresin aviomies Haaman esitellään luvussa kolme: Kuningas Ahasveros koroittaa agagilaisen Haamanin pääministeriksi.

3: 1 Näiden tapausten jälkeen kuningas Ahasveros korotti agagilaisen Haamanin, Hammedatan pojan, ylensi hänet ja antoi hänelle ylimmän sijan kaikkien ruhtinasten joukossa, jotka olivat hänen luonansa. 

Agagilaiset ovat vanhoja tuttuja Vanhan Testamentin historiallisissa tapahtumissa. He ovat amalekilaisia, jotka Israelilaiset kohtaavat Egyptistä vapautumisen jälkeen. 

Israel oli väsynyt ja heikko vaeltaessaan viimeiset päivät ilman vettä.  Tilaisuutta hyväkseen käyttäen amalekilaiset hyökkäävät israelilaisten kimppuun.  Tämä taistelu muistetaan parhaiten siitä, miten Aaron ja Hur kannattelivat Mooseksen käsivarsia ylhäällä, jotta israelilaiset saivat Joosuan johdolla voiton. 

Israel voitti, mutta Jumalalla oli kovia sanoja amalekilaisille:

2 Moos 17:16 “Herra on käyvä sotaa amalekilaisia vastaan sukupolvesta toiseen.”

Myöhemmin Mooseksen ollessa jo vanha mies, hän kertaa Jumalan antamia lakeja israelilaisille:

5 Moos 25:17 »Muistakaa, mitä amalekilaiset tekivät teille, kun olitte tulossa Egyptistä. 18 Nähdessään, kuinka heikkoina ja näännyksissä te silloin olitte, he Jumalaa pelkäämättä surmasivat kaikki, jotka olivat jääneet teidän joukostanne jälkeen. 19 Kun Herra, teidän Jumalanne, on antanut teidän päästä rauhaan kaikista ympärillänne olevista vihollisista siinä maassa, jonka hän antaa omaksenne, pyyhkikää pois maan päältä amalekilaiset ja heidän muistonsakin. Älkää unohtako tätä. 

Neljäsataa vuotta myöhemmin kuningas Saul, benjamilainen, saa profeetta Samuelin kautta käskyn Jumalalta toteuttaa Jumalan tuomio amalekilaisia kohtaan:

1 Samuel 15:1 Samuel sanoi Saulille: »Herra lähetti minut voitelemaan sinut kansansa Israelin kuninkaaksi. Kuule siis, mitä Herra käskee. 2 Näin on Herra Sebaot puhunut: ’Olen päättänyt rangaista amalekilaisia, koska he asettuivat israelilaisten tielle, kun nämä tulivat Egyptistä. 3 Mene siis nyt ja kukista amalekilaiset. Julista heidät ja heidän omaisuutensa Herralle kuuluvaksi uhriksi. Älä sääli heitä vaan tapa kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, härät ja lampaat, kamelit ja aasit.’»

Sen sijaan, että olisi totellut Jumalan käskyä sanasta sanaan, Saul säästää amalekilaisten kuninkaan Agagin hengen ja pitää parhaat palat heidän omaisuudestaan.  Tämä tottelemattomuus maksaa Saulille kuninkuuden.  Profeetta Samuel joutuu tekemään työn loppuun ja kuningas Agag menettää henkensä.

Amalekin kansa ei kuitenkaan täysin kadonnut, todennäköisesti toisilla alueilla asuneita heimoja jäi vielä jäljelle. Myöhemmin kuningas Daavid, toinen benjamilainen, sotii amalekilaisia vastaan.

Ja nyt Esterin kirjassa Mordokai, hänkin benjamilainen, kieltäytyy polvistumasta agagilaisen Haamanin edessä.  Vuosisatoja vanha konflikti käydään läpi pienoiskoossa.  Jokainen juutalainen, joka lukee Esterin kirjaa, tunnistaa heti jännitteen Mordokain ja Haamanin välillä. Tässä on todennäköisiä syitä sille, että Mordokai kieltäytyy polvistumasta Haamanin edessä, ja Haamanin valtavalle raivolle Mordokaita ja tämän edustamaa kansaa kohtaan.

Seres

Millainen nainen on Persian valtakunnan pääministerin vaimona? 

Seres on älykäs, valtaapitävien kodissa kasvanut, eikä hän pelkää neuvoa miestään.  Joidenkin lähteiden mukaan Seres saa viisautensa harjoittamastaan noituudesta. 

Juutalaisen perimäkirjallisuuden mukaan Sereksen isä on Persian valtakunnan Eufratin länsipuolisen maakunnan käskynhaltija Tattenai, joka mainitaan Esran kirjassa.  Tattenai kyseenalaistaa Jerusalemin temppelin rakentamisen ja kirjoittaa pääkaupunkiin kyselyn, että onko tämä jälleenrakennus todellakin luvan kanssa tehty.  (Esra luvut 5-6).

Seres on siis kasvanut rikkaissa oloissa, eikä Haamankaan vierasta omaisuutensa lisäämistä. Nyt he ovat päässeet niin pitkälle kuin Persian valtakunnassa on mahdollista: Haaman on kuninkaasta seuraava, ja saa käyttää jopa kuninkaan sinettisormusta asioita järjestellessään.  Koska Haaman kuuntelee vaimonsa neuvoja, on Sereksellä erittäin suurta valtaa valtakunnan asioista päätettäessä.

Esterin kirjassa on kaksi esimerkkiä tilanteista, joissa Seres mainitaan.  Molemmissa hän neuvoo miestään.   

Muistathan, miten tyytyväisenä Haaman poistui kuningatar Esterin järjestämistä juhlista ensimmäisenä iltana.  Mutta kotimatkalla tapahtui jotain, joka latisti hänen voitonriemunsa:

Ester 5:9 “Sinä päivänä Haman lähti pois iloisena ja hyvillään. Mutta kun hän näki Mordokain kuninkaan hovissa eikä tämä noussut osoittamaan hänelle kunnioitustaan, hän raivostui. 10 Hän kuitenkin hillitsi itsensä ja meni kotiinsa. Sitten hän kutsui luokseen ystäviään ja vaimonsa Seresin.”

Haaman käsittelee raivoaan kehumalla itseään ääneen ystäviensä ja vaimonsa edessä.  Hänellä on suuria rikkauksia, lukuisia poikia, erityisasema kuninkaan valitsemana päällysmiehenä, valtaa ja kunniaa. Jopa kuningatar Ester kunnioittaa häntä järjestämällä juhlat vain hänelle ja kuninkaalle.  Selvästikin hän on erityinen ja arvokas, parempi kuin muut. 

Ystävät ja vaimo myöntelevät Haamanin sanoja.  Kukapa ei ole nähnyt, miten korkealle Haaman on päässyt vallan huipulle. Mutta Haamanin mielestä kaikki tämä on arvotonta, niin kauan kuin Mordokai on elossa.

Vaikka Haaman on järjestänyt juutalaisten tuhon, siihen on vielä pitkä aika.  Arpa oli langennut kahdennentoista kuukauden, adar-kuun, kolmannelletoista päivälle.  Siihen oli vielä 11 kuukautta aikaa ja Mordokain niskoittelu pilaa Haamanin elämää joka päivä. Mitä tehdä? 

Seres ja Haamanin ystävät neuvovat häntä rakentamaan korkean hirsipuun ja pyytämään kuninkaalta lupaa ripustaa Mordokai siihen.  Kun Mordokai on kuollut, voi Haamas mennä “iloisella mielellä kuninkaan kanssa pitoihin”!  Haaman oli sokaistunut omasta suosiostaan.  Hän kuvittelee, että voi noin vain pyytää kuninkaalta miehen henkeä. 

Mutta kuten tiedämme, samana yönä uneton kuningas on saanut selville, miten Mordokai-niminen mies on pelastanut hänen henkensä salamurhaajilta ja jäänyt ilman palkkiota.  Heti seuraavana aamuna Haaman, joka on pystyttänyt hirsipuun ja  tullut pyytämään kuninkaalta Mordokain henkeä, joutuukin järjestämään Mordokaille kunniakulkueen Suusanin kaduilla.  Haamanin suunnitelmat alkavat mennä vakavasti pieleen.

Ester 6:12 Haman kiiruhti kotiinsa harmissaan ja nöyryytettynä. 13 Hän kertoi vaimolleen Seresille ja ystävilleen, miten hänen oli käynyt, ja hänen viisaat ystävänsä ja hänen vaimonsa Seres sanoivat hänelle: »Jos kerran tuo Mordokai, joka nyt on pääsemässä sinusta voitolle, on juutalaista sukua, niin silloin et voi hänelle mitään, vaan kärsit perinpohjaisen tappion.» 14 Heidän vielä puhuessaan tulivat kuninkaan eunukit saattamaan Hamania kiireesti kuningatar Esterin pitoihin.

Vaikka Seres viisaasti ymmärtää, että hänen miehensä ei pysty voittamaan Mordokaita, hän ei varmastikaan osaa aavistaa, miten suuri Haamanin “perinpohjainen tappio” tulee todella olemaan.  Kukaan ei nimittäin vielä tiedä, että kuningatar Ester itse on juutalainen, ja on juuri näillä hetkillä pysäyttämässä Haamanin suunnittelemaa kansanmurhaa. 

Kuten tiedämme, kuningatar Esterin pidot ovat Haamanin loppu.  Kaikki hänen omaisuutensa joutuu kuningattaren käsiin, joka antaa ne Mordokain hoitoon.  Raamatussa ei kerrota Sereksen kohtaloa, mutta perimäkirjallisuudessa kerrotaan, että hän pakenee ja joutuu kerjuulle lastensa kanssa.

Kun juutalaisten kohtalon päivä koittaa adar-kuun kolmastoista päivä, heillä on nyt lupa puolustautua.  Suusanin kaupungissa tapetaan Haamanin kymmenen poikaa muiden vihollisten joukossa.  Ei ole selvää, ovatko nämä myös Sereksen poikia, vai oliko Haamanilla ollut vaimo ennen häntä (tai yhtä aikaa). 

Luulen, että nämä juutalaisten viholliset Persian valtakunnan alueella ovat juurikin amalekilaisia eli agogilaisia.  Huomionarvoista on myös se, että vaikka juutalaisilla olisi ollut lupa ryöstää heidän omaisuutensa, missään sitä ei kuitenkaan tehty.  He eivät halunneet tehdä kuningas Saulin virhettä.

Pohdintoja Sereksen elämästä

Pääministerin vaimona Sereksellä on vaikutusvaltaa.  Muut ylhäiset naiset seuraavat häntä ja varmasti hakeutuvat hänen seuraansa.  Jos Seres järjestää juhlat, kaikki haluavat olla siellä.  Jos joku lankeaa pois Sereksen suosiosta, ei kukaan muukaan halua näyttäytyä tällaisen naisen seurassa. 

Seres on päässyt myös vaikuttamaan mieheensä.  Hänellä on viisautta (ehkä yliluonnollista, noituudesta tullutta) ja Haaman kuuntelee hänen neuvojaan.  Haamanin pääsy pääministeriksi on unelmien täyttymys molempien elämässä - mutta Haamanin käytöstä seuraamalla voi jo aavistaa, että hän kurottelee kohti valtaistuinta.  Ehkä Sereskin jo miettii, miltä kultainen kruunu tulisi näyttämään hänen kutreillaan. 

Kun mietin Serestä, hänen asemaansa ja tapojaan, mieleeni tuli kirjoittamani teksti Aamoksen kirjasta.  Profeetta Aamos moittii rikkaita, jotka rahaa tavoitellessaan sortivat köyhiä.  Osansa saavat myös ylhäiset naiset, joiden käytös on ala-arvoista:

Kuulkaa tämä sana, te Baasanin lehmät, jotka olette Samarian vuorella, jotka sorratte vaivaisia ja runtelette köyhiä, jotka sanotte herroillenne: "Tuokaa meille juomista".  Aamos 4:1 

“Kuosmanen osasi kirjassaan kertoa, että Baasanin lehmät olivat hyvin ruokittua ja syötettyä karjaa, hyvinvoivia nautaeläimiä siis.  Kansan yläluokan hyvinvointi, syömingit ja juomingit, perustuivat toisaalta riistoon, väkivaltaan ja epäoikeudenmukaisuuteen.  Ylhäiset hemmotellut naiset ylellisine elämäntapoineen ja musiikkijuhlineen vaativat luksusta miehiltään eivätkä välittäneet, jos muutamaa köyhää sorrettiin siinä sivussa.”

Sereskään ei näytä välittävän Haamanin suunnittelemasta kansanmurhasta.  Ehkä se on jopa Sereksen ratkaisu miehensä pahaan mieleen, jonka juutalainen Mordokai sai aikaan kun ei suostunut kumartamaan häntä!  Ja kun Mordokain käytös raastaa Haamania edelleen, Seres kohauttaa harteitaan: ripusta hänet hirsipuuhun.  Sillähän siitä päästään! 

Vaimoilla on suurta vaikutusvaltaa miehiinsä.  Miten moni mies tekee työelämän ratkaisuja pitääkseen vaimon tyytyväisenä kumppanina.  Miehet myös kaipaavat vaimonsa neuvoja ja viisautta: onhan meidät annettu miehillemme avuksi, meillä on paljon annettavaa!  Mutta kuten Sananlaskuissa sanotaan: 

14:1 Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.

Sereksellä oli huono vaikutus mieheensä.  Hän hyväilee Haamanin ylisuurta egoa ja rohkaisee häntä julmuuksiin.  Raha ja valta ovat voimakkaita motivaattoreita.  Mutta loppujen lopuksi Sereksen jumalattomat neuvot saavat Haamanin ja hänen koko talonsa sortumaan. 

Sereksen tilannetaju tulee esiin, kun hän huomaa miehensä alkaneen sortua juutalaisen Mordokain edessä.  Lohdutusta tai neuvoa häne ltä ei irtoa, vaan kylmä tilanteen analysointi: perinpohjainen tappio odottaa, mies-kulta. 

Tämän jälkeen Kirjoituksissa ei mainita Serestä.  Ehkä hän pakeni heti kun Haaman joutui pystyttämäänsä hirsipuuhun.  Palasiko hän isänsä kotiin häntä koipien välissä, vai joutuiko kerjuulle, kuten perimäkirjallisuus kertoo?  Joka tapauksessa Haamanin sortuminen veti Seresin myös mukanaan, ja joka vuosi juutalaisten Purim-juhlassa hänen nimeään kirotaan. 

~ ~ ~

Esterin kirjan opiskelu on ollut mielenkiintoinen katsaus Jumalan kansan historiaan.  Kuten sanoin jo aiemmin, vaikka kirjassa esiintyy kolme vaikutusvaltaista naista, ei sen sanoma liity naisten ja miesten asemaan, naisten voimaannuttamiseen tai feminismin eteenpäin viemiseen. 

Esterin kirjan päähenkilö on Taivaan ja maan Luoja, Jumala, joka jälleen kerran ihmeellisesti pelastaa kansansa vihollisten käsistä.  Hänen tahdostaan ihmiset saavat tai menettävät maallisen asemansa tai omaisuutensa. 

Esterin kirjassa naisilla on suuri osa ja he tekevät kauaskantavia ratkaisuja ja päätöksiä, aivan kuten kirjassa esiintyvät miehetkin.  He muuttavat sen aikaista maailmaa.

Meillä jokaisella on osamme Jumalan suunnitelmassa.  Meillä on vaikutusvaltaa.  Käyttäkäämme sitä Jumalan mielen mukaisesti ja Hänen suunnitelmaansa eteenpäin vieden!  Koskaan ei tiedä, millä tavoin nimemme voivat jäävät historian kirjoihin. 

Mitä sinulle jäi mieleen Esterin kirjasta? 

Kuningatar Ester tekee päätöksen

Esterin päätös

Kun Persian kaunis kuningatar Ester saa kuulla, että valtakunnassa on annettu määräys surmata kaikki juutalaiset, hänen elämänsä tulee murroskohtaan.  Kukaan hovissa ei tiedä Esterin taustasta.  Nyt hänen kasvatti-isänsä Mordokai, jota Ester on totellut uskollisesti koko elämänsä ajan, käskee Esteriä anelemaan armoa kuninkaalta heidän kaikkien puolesta.

Ongelma on, että Ester ei ole nähnyt miestään kuukauteen.  Kuningas Ahasveroksella on lukuisia sivuvaimoja, ja kuka tietää miksi Esteriä ei ole kutsuttu hänen seuraansa.  Kuningas ei ole viettänyt öitään yksin.  Onko hän kyllästynyt Esteriin? Onko joku sivuvaimoista voittanut hänet omakseen?

Kaiken lisäksi kukaan, ei edes kuningatar, saa mennä kuninkaan luo ilman kutsua.  Lain rikkomisesta seuraa kuolema, ja valtakunnassa on lukuisia esimerkkejä kuninkaan räjähtävästä temperamentista ja julmuuksista. Aiemmin kuningas, uuden sillan sorruttua meren aaltojen vuoksi, oli tapattanut kaikki rakentajat ja ruoskittanut meren aallot ketjuilla.  Ester tietää hänen olevan julma ja kohtuuton vihastuessaan.

Ketä Ester aikoo nyt totella?  

Nuori kuningatar ottaa ohjat käsiinsä. Hänellä ei ole profeetallista näkyä, jota seurata, ei Jumalalta tullutta käskyä, jota noudattaa.  Hän aikoo seurata omaa suunnitelmaansa.  Ester on piilottanut todellisen identiteettinsä jo neljän vuoden ajan.  Nyt hän valitsee Jumalan kansan.

4:15 Ester käski vastata Mordokaille: 16 »Kutsu koolle kaikki Susan juutalaiset paastoamaan minun puolestani. Älkää syökö älkääkä juoko mitään kolmeen päivään ja kolmeen yöhön. Minäkin paastoan samalla tavoin palvelijattarieni kanssa, ja sitten lähden kuninkaan luo, vaikka se onkin vastoin lakia. Kun minun kerran on kuoltava, niin kuolen.» 17 Mordokai meni pois ja teki niin kuin Ester oli käskenyt tehdä.

Pehmeästä ja tottelevaisesta tytöstä kasvaa yhdessä yössä päätöksiä tekevä kuningatar.  Tällä kertaa Mordokai tottelee Esteriä.

Tehtyään päätöksen olla avoimesti juutalainen, Ester on varma, että tulee kuolemaan tavalla tai toisella.  Tuntien miehensä luonteen, ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tämä tuomitsisi kuolemaan kenet vain, jos niin haluaa.  Edes vaimolla ei ole erioikeuksia tai vapautuksia säännöistä, sen sai edellinen kuningatar Vasti karvaasti kokea. 

Valtavan paineen alla tulee esiin Esterin todellinen luonne.  Hän ei aio enää piileksiä ja peitellä taustaansa.  Hän ymmärtää olevansa palatsissa juuri tätä hetkeä varten, ja on valmis tekemään kaikkensa, jopa uhraamaan itsensä kansansa pelastumisen puolesta.  Kun päätös on tehty, hänellä ei ole enää mitään hävittävää.

Paasto, johon hän kutsuu kaupungin kaikki juutalaiset osallistumaan, on hengellinen sota-ase.  Vaikka Vanhan Testamentin Esterin kirjassa ei mainita Jumalaa tai rukousta edes tässä kriittisessä kohdassa, on kuningatar selvästikin tietoinen paaston käytöstä tiukassa tilanteessa juutalaisten historiassa.  (Toisaalta juutalaisessa perimäkirjallisuudessa Ester kyllä rukoilee.)

Kolmen päivän paaston jälkeen Ester pukeutuu kauneimpiin vaatteisiinsa.  Hän ei astu valtaistuinsaliin, vaan jää sisäpihalle, oviaukon kohdalle, josta on suora näköyhteys valtaistuimelle.  Seuraavat hetket tulevat päättämään hänen kohtalonsa.

Kun kuningas näkee hänet, hän heltyy ja kutsui Esterin luokseen ojentamalla valtikkansa häntä kohti.  Hän on edelleenkin mieltynyt vaimoonsa ja lupaa kaikkien kuullen Esterille kaiken, mitä hän vain toivoo. 

Vaikka Ester ei voinut tietää, millaisen vastaanoton hän saisi kuninkaan edessä, hänellä on suunnitelma valmiina.  Hän ei esitä heti pyyntöään juutalaisten pelastamiseksi, ei heittäydy polvilleen anelemaan armoa kuninkaan ja koko hoviväen edessä.  Sen sijaan hän herättää kuninkaan kiinnostuksen; hän haluaa kunnioittaa kuningasta ja pääministeri Haamania järjestämällä heille pidot.

Kuningatar Esterin juhlat

Kuningas suostuu heti pyyntöön.  Juhlat sujuvat hyvin ja viiniä juotaessa kuningas toistaa lupauksensa: Saat vaikka puoli valtakuntaa, jos sitä pyydät.  Hänen sydämensä on edelleen mielistynyt nuoreen, suloiseen vaimoonsa. Mitä tällä voi olla mielessä?

Ihailen Esterin kärsivällisyyttä.  Eikö tämä olisi ollut sopiva hetki pyytää kuningasta pelastamaan hänen kansansa; Ahasveros on juonut viiniä, hyvällä tuulella ja jo kaksi kertaa luvannut täyttää hänen toiveensa.  Miksi Ester viivyttelee?

Ihailen myös hänen itsehillintäänsä. Hän syöttää ja juottaa kansansa vihollista, Haamania, jonka suunnittelema joukkomurha on.  Mutta Ester ei anna tunteidensa häiritä illan kulkua.  Nöyrästi hän pyytää kuningasta odottamaan huomiseen. Haaman lähtee iloisena juhlista, varmana suosiostaan kuningasparin silmissä.

Kun seuraava päivä koittaa, Ester jatkaa juhlan emännöintiä.  Mutta edellisen yön aikana on tapahtunut paljon.  Ei ole tietoa, kuinka paljon Ester on kuullut sen tapahtumista.

Uneton kuningas oli löytänyt aikakirjoista merkinnän Mordokain uroteosta, ja palkinnut hänet kunnialla ja korkeudella.  Ja kuka muu kuin Haaman oli joutunut sen julkisesti tekemään.  Haaman on nöyryytetty ja harmissaan ja lisäksi hän alkaa aavistella suunnitelmansa olevan tuhoon tuomittu (Haamanista ja hänen erikoisesta vihastaan juutalaisia kohtaan lisää seuraavassa osassa).

Haaman kiirehtii kuningattaren juhliin.  Edellisen illan voitonriemusta ei ole nyt jälkeäkään.

Ester esittää pyyntönsä

Kuningas esittää uudelleen kysymyksen:  »Mitä haluat saada, kuningatar Ester? Saat kaiken mitä haluat. Vaikka pyytäisit puolta valtakuntaa, saat sen.»

Nyt Ester on valmis esittämään pyyntönsä kuninkaalle.

“7:3 Niin kuningatar Ester vastasi ja sanoi: "Jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, kuningas, ja jos kuningas hyväksi näkee, niin annettakoon minulle oma henkeni, kun sitä pyydän, ja kansani, kun sitä haluan. 4 Sillä meidät on myyty, minut ja kansani, hävitettäviksi, tapettaviksi ja tuhottaviksi. Jos meidät olisi myyty vain orjiksi ja orjattariksi, olisin siitä vaiti, sillä sen vaivan takia ei kannattaisi kuningasta vaivata." 

Miten taitavasti esitetty pyyntö!  Ester on miellyttänyt kuningasta koko sen ajan, kun he ovat olleet yhdessä.  Kun hän nyt pyytää omaa elämäänsä, eihän kuningas voi siitä kieltäytyä.  Ester jättää myös taktisesti mainitsematta, mistä kansasta on kyse.

“7:5 Niin sanoi kuningas Ahasveros ja kysyi kuningatar Esteriltä: "Kuka se on, ja missä se on, joka on rohjennut tehdä sellaista?" 6 Ester vastasi: "Se vastustaja ja vihamies on tuo paha Haaman". Niin Haaman peljästyi kuningasta ja kuningatarta.”

Ester paljastaa Haamanin todellisen luonteen: hän ei ole kuninkaan ystävä ja neuvonantaja, vaan vastustaja ja vihollinen, joka kaiken lisäksi suunnittelee kuninkaan vaimon murhaamista.  Ei ole ihmekään, että Haaman kauhistuu.

Kuningas Ahasveros suuttuu ja menee linnan puutarhaan.  Hän tietää, että viime kädessä vastuu on hänen.  Ovela Haaman sai hänet kirjoittamaan lain, jota ei voi enää perua.  Ahasveros kihisee kiukusta Haamanin juonittelujen vuoksi.  Ihanan Esterin henki on nyt hänen käskynsä vuoksi todellisessa vaarassa.  Voi Haamania, joka sai hänet viekoiteltua allekirjoittamaan lain.

Sisällä juhlissa Haaman on epätoivoissaan heittäytymässä lepovuoteella olevan Esterin eteen henkeään kerjäämään - mutta juuri sillä hetkellä kuningas astuu taas huoneeseen.  Haamanin liike näyttää siltä, että hän aikoo hyökätä Esterin kimppuun.

Tai ehkä kuningas tekee salamannopean päätöksen, että tältä se tulee näyttämään. "7:8 Vai tekee hän vielä väkivaltaa kuningattarelle linnassa, minun läsnäollessani!"  Tuskin huudahdus on päässyt kuninkaan suusta, kun Haamanin kasvot jo peitetään.  Hovin palvelijoilla, jotka kaikki rakastavat Esteriä, on rangaistusehdotus Haamanin suhteen. Kuningas, vielä vihoissaan, hyväksyy sen.  Haaman raahataan ulos.

Täyskäännös

Kuningas antaa Haamanin pääministerinä keräämänsä omaisuuden Esterin haltuun.  Ester paljastaa Mordokain olevan hänen kasvatus-isänsä eli kuninkaan appi-puoli! Kuningas tekee Mordokaista pääministerin Haamanin sijasta ja Ester antaa Haamanilta saaneen omaisuutensa Mordokain hoitoon.  Palatsissa on nopeasti muuttunut moni asia.

Nyt Ester heittäytyy itkien kerjäämään kansansa henkeä polvillaan kuninkaan edessä.  Kuningas haluaisi antaa vaimolleen kaiken, mitä tämä anoo, mutta pyyntö on vaikea, koska maan lakien mukaan kuninkaan käskyä ei voi perua.  Toisaalta asian voi kiertää, ja kuningas antaa Mordokaille luvan käyttää sinettisormustaan kirjoittaakseen uuden lain kuninkaan nimissä.

Vaikka edellinen pääministeri käytti asemaansa hyväksi, kuningas luottaa täydellisesti Mordokaihin.  Onhan tämä pelastanut sekä kuninkaan että kuningattaren hengen.

8:11 “Kirjeissä kuningas antoi juutalaisille luvan kokoontua kaikissa niissä kaupungeissa, joissa heitä asui, ja puolustaa henkeään. He saivat yhden päivän aikana tuhota, tappaa ja hävittää jokaisen kansan tai maakunnan aseellisia joukkoja, jos nämä vainosivat heitä, surmata vieläpä naisia ja lapsia sekä ryöstää vastustajiensa omaisuutta.”

Uusi laki kiiruhdettiin ympäri valtakuntaa, ja juutalaiset juhlivat. 8:17 “Monet maan muihin kansoihin kuuluvat halusivat käydä juutalaisista, sillä nyt he tunsivat pelkoa juutalaisia kohtaan.”  Jumalan kansa lisääntyi ja kukaan ei asettunut heitä vastaan.  Esterin ratkaisu oli tehnyt enemmänkin kuin vain pelastanut juutalaiset verilöylyltä.

Kohtalokas päivä

Adar-kuun kolmastoista päivä koittaa.  Juutalaiset ovat valmiina ja hyökkäävät heidän tuhoansa suunnitelleiden ihmisten kimppuun.  Vihollisia kuolee yhteensä 75 000 koko valtakunnan alueella.

Kun kuningas juttelee Esterin kanssa illalla kuluneen päivän tapahtumista, hän sanoo:

9:12  »Susan kaupungissa juutalaiset ovat tappaneet ja tuhonneet viisisataa miestä, myös Hamanin kymmenen poikaa. Mitä he lienevätkään tehneet kuninkaan muissa maakunnissa! Mitä haluat nyt? Saat kaiken mitä haluat! Mitä tahtoisit vielä pyytää? Joka pyyntö täytetään!»

Kuningas Ahasveros on edelleenkin valmis täyttämään Esterin kaikki toiveet.  Kuningattaren seuraava pyyntö on saanut monet kritisoimaan häntä verenhimoisuudesta tai kostonhalusta.

9:13 »Jos suvaitset, kuningas, niin sallittakoon Susan juutalaisten toimia vielä huomenna samoin oikeuksin kuin tänään, ja ripustettakoon Hamanin kymmenen pojan ruumiit hirsipuuhun.»

En näe mitään Esterin luonteessa, joka kertoisi hänen olevan ilkeä, katkera tai kostoa haluava henkilö.  Uskon, että hänen pyyntönsä on halu varmistaa, että juutalaisten henkeä vainoavat ja heidän jälkeläisensä ovat todellakin pyyhitty pois Persian valtakunnasta. Jumala on antanut samansuuntaisia käskyjä Vanhan Testamentin sivuilla, kun Hänen kansansa on taistellut Jumalan vihollisia vastaan.  Sillä Jumalan kansan vainoaminen tarkoittaa Jumalan itsensä vainoamista (taustoista lisää seuraavassa osassa).

Ester ja Mordokai kirjoittavat säännön Purim-juhlan juhlimisesta.

9:22 muistoksi niistä päivistä, joina juutalaiset olivat päässeet vihollisiltaan rauhaan, ja siitä kuukaudesta, jolloin heidän pelkonsa oli vaihtunut iloksi ja heidän surunsa juhlaksi. Niinä päivinä heidän tuli pitää iloisia juhlia ja pitoja, lähettää toisilleen herkkuja ja antaa lahjoja köyhille.

Vielä tänäkin päivänä juutalaiset viettävät kaksipäiväistä Purimia, ja lukevat Esterin kirjan läpi kahteen kertaan juhlan aikana.

Pohdintoja Esterin elämästä

Ensimmäisissä luvuissa Ester onnistuu ärsyttämään vähän kaikkia.  Feministien mielestä hän on liian kiltti ja passiivinen, ja konservatiivit surevat Esterin uskon piilottelua, joka johtaa avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen sekä avioliittoon ei-uskovaisen miehen kanssa.

Mutta on hyvä muistaa, että Esterin kirjaa ei ole kirjoitettu naisasialiikkeen käsikirjaksi.  Sen pääteema ei ole naisten voimaannuttaminen tai feminististen periaatteiden levittäminen.  Kyseessä on Jumalan kansan saama kuolemantuomio.

Kirjassa ei keskitytä miesten ja naisten väliseen vallankäyttöön, vaan Jumalan kansan ja Hänen vihollistensa välisiin suhteisiin.  Teemana on juutalaiset ja pakanat.

Me emme tiedä syytä sille, miksi Mordokai käski Esterin peitellä taustansa.  Kirjassa ei selitetä Esterin ja Mordokain motiivia tai ajatuksia.  Voimme vain katsoa, millaisia valintoja ihmiset tekevät kussakin elämäntilanteessa, ja yrittää ymmärtää millaisia he ovat sanojen ja tekojen perusteella.

Nuori juutalaistyttö viedään Persian mahtavan kuninkaan haaremiin.  Millaisia todellisia valintoja hänellä oikein oli tässä tilanteessa? Ei kovinkaan monia.

Kun ratkaiseva hetki koittaa, Ester on pakkotilanteen edessä.  Hänen täytyy tehdä ratkaisu puoleen tai toiseen.  Ja tässä näemme millaisen muutoksen Ester käy läpi.  Kun hän on aiemmin totellut kasvatti-isäänsä, haaremin valvojaa sekä miestään kuningasta, hänen on vihdoin alettava tekemään omia päätöksiä.

Esterin käsky Mordokaille osoittaa, että moni asia hänen elämässään loksahtaa kohdalleen: identiteetti, elämäntehtävä ja tottelevaisuus.  Mihin ryhmään hän samaistuu?  Millaista tehtävää varten hänet on luotu?  Ketä hän aikoo totella? 

Voimme olla monin tavoin Esterin kirjan kuvaamassa tilanteessa.  Sekulaari yhteiskunta, jossa olemme saavuttaneet ammatillista tai sosiaalista valtaa ja asemaa.  Joskus esiin nousee kysymyksiä identiteetistämme, ja ratkaisut voivat käydä kalliiksi.

Vaikka Esterin elämä ei käykään meille täydelliseksi esimerkiksi, meillä on eräs edelläkulkija, jonka esimerkkiä voimme aina noudattaa, olipa tilanne mikä tahansa.

Jeesus Kristus jätti kotinsa kuninkaan valtakunnassa, eli keskuudessamme syntiä tekemättä, ja valitsi itsensä uhraamisen, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä.  Kun identiteettimme on Hänessä - ei urassa, ei ihmissuhteissa, ei omaisuudessa, ei asemassa - olemme todellisesti vapaita tekemään oikeita ratkaisuja.  Ja kun evankeliumi tulee meille rakkaaksi, huomaamme, että kyseessä ei ole vain minun hyväni, vaan kaikkien hyvä.

Olipa asemasi yhteiskunnassa mikä vain, ja oletpa päässyt siihen millä vain keinoilla (jopa ei-niin-jumalallisilla-ratkaisuilla), sinulla on mahdollisuus käyttää lahjojasi ja kykyjäsi toisten hyväksi ja evankeliumin eteenpäin viemiseksi.  Kun tulee tilanne, jossa Jumala kutsuu sinut ratkaisun paikalle, kuuntele Häntä.  Se on sen arvoista.   



Esterin kirjassa esiintyy vielä yksi vaikutusvaltainen nainen.  Lue juutalaisia vihaavasta Haamanista ja hänen vaimostaan Sereksestä:

Vaikutusvaltaisia naisia ~ osa 3

Vaikutusvaltaisia naisia ~ osa 2

Kun Esterin kirjan luku 2 alkaa, kuningas Ahasveros on palannut epäonnistuneelta sotamatkalta Kreikkaan.  Hän on jälleen kotona, mutta asiat eivät ole niinkuin ennen: kuningatar Vasti on poissa.

“2:1 Näiden tapausten jälkeen, kun kuningas Ahasveroksen viha oli asettunut, muisti hän Vastia ja mitä tämä oli tehnyt ja mitä hänestä oli päätetty.”

Lain mukaan on mahdotonta peruuttaa kuninkaan käskyä, joten vaikka kuningas olisikin ikävöinyt Vastia, hänellä ei ollut mahdollisuutta ottaa häntä takaisin.  Palvelijoilla oli houkutteleva vastaus kuninkaan yksinäisyydelle: järjestetään kauneuskilpailu, jonka voittaja pääsee uudeksi kuningattareksi!

2:4 “Ja tämä puhe miellytti kuningasta, ja hän teki niin.”

Mordokai ja Ester

Nyt kirjan huomio siirtyy tiettyyn juutalaiseen mieheen, Mordokaihin ja hänen kasvatti-tyttäreensä, orpoon Esteriin.

“5. Susan kaupungissa asui juutalainen mies, jonka nimi oli Mordokai... 7. Hänellä oli kasvattityttärenään setänsä tytär Hadassa, toiselta nimeltään Ester, jolla ei enää ollut isää eikä äitiä. Ester oli kaunis ja sorea, ja Mordokai oli tytön vanhempien kuoltua ottanut hänet omaksi tyttärekseen.”

Ester ja Mordokai asuvat Suusanin kaupungissa.  Se kiinnittää huomiota, sillä juutalaiset olivat saaneet vuosikymmeniä sitten kuningas Koorekselta luvan palata Jerusalemiin vietettyään 70 vuotta Babyloniassa pakkosiirtolaisuudessa.  Tuhannet juutalaiset palasivat jälleenrakentamaan kotimaataan useassa eri aallossa.

Miksi Mordokai ja Ester eivät palanneet Jerusalemiin?  Itse asiassa suurin osa juutalaisista pakkosiirtolaisista jäi alueelle.  Olivatko he niin sopeutuneita persialaiseen elämäntyyliin, että paluu luvattuun maahan ei houkutellut?  Olihan vanha maa köyhä ja raunioina, sinne paluu merkitsi kovaa työtä ja jälleenrakentamista, eikä vastustajista ollut puutetta.  Monet juutalaiset olivat korkeassa asemassa ja menestyneitä Persian valtakunnan alueella.

Toisaalta, kun sekä Esra että Nehemia listaavat Jerusalemiin palanneita miehiä, heidän joukossaan on mies nimeltä Mordokai (Esra 2:2, Nehemia 7:7).  Ehkä Mordokai oli kuuliainen ja palasi kotimaahan, mutta kun temppelin jälleenrakennus pysäytettiin, hän tuli takaisin Suusaniin aikomuksenaan puhua palatsissa työn jatkumisen puolesta.  Joka tapauksessa siellä he ovat, siellä heidän piti olla, kun kuninkaalle aletaan etsiä kauniita neitoja. 

Ester joutuu hoviin

Ei ole varmuutta siitä, oliko palatsiin joutuneilla tytöillä valinnanvapautta asian suhteen. Niinpä joudumme kuvittelemaan erilaisia mahdollisia skenaarioita.  Ehkä palatsiin kisailemaan pääseminen oli unelmien täyttymys monelle tytölle, ovathan kauneuskilpailut nykyäänkin suosittuja nuorten kauniiden naisten keskuudessa.

Se, että häviäjät jäävät sivuvaimoksi ei ehkä ole kaikkein kamalin vaihtoehto muinaisen Persian valtakunnassa elävän nuoren tytön mielessä.  Kuningas on suunnattoman rikas, ja sivuvaimot saavat elää ja kasvattaa mahdollisia lapsiaan palatsin loistossa.  Jos he järjestelevät asiansa hyvin, ehkä he tai heidän lapsensa pääsevät valtaistuimelle saakka. Tyttöjen perheistä tuli kuninkaan sukulaisia - luultavasti he saivat taloudellista tukea ja suosionosoituksia hovista.

Siihen aikaan järjestetyt avioliitot ovat normaali tapa (kuten nykyäänkin juuri näillä alueilla), ja miehen tärkeä ominaisuus on juurikin kyky elättää vaimoa ja lapsia.  Ystävyys ja rakkaus, luottamus ja ajatustenvaihto puolisoiden välillä ei ole automaattista eikä kriteeri puolison valintaan.

“8. Kun kuninkaan käsky ja määräys oli tullut tunnetuksi ja neitoja koottiin suurin joukoin Susan kaupunkiin haareminvalvoja Hegain huostaan, Esterkin joutui kuninkaan palatsiin Hegain hoiviin.”

Emme tiedä Mordokain tai Esterin ajatuksia Esterin hoviin joutumisesta - sanotaan vain, että Ester “otettiin palatsiin”.  Ei kuulosta siltä, että hän olisi aktiivisesti sinne hakenut. Luultavasti valtakunnan alueella kierrettiin keräämässä kauniita tyttöjä heiltä kysymättä.  Ester oli jo pääkaupungissa, ollen ehkä ensimmäisten tyttöjen joukossa.

Mordokai kieltää Esteriä paljastamasta kansaansa ja syntyperäänsä hovissa.  Sekä Mordokai että Ester käyttävät persialaisia nimiä, joten he käyvät persialaisista.  Heitä ei myöskään näytä huolettavan hovin ruokien syöminen ja avioliiton ulkopuolinen suhde tai mahdollinen avioliitto vääräuskoisen miehen kanssa, asiat mitkä ovat Jumalalle ja juutalaisille kauhistus. He pitävät taustansa visusti salassa. 

Kun Esteristä kerrotaan, että haareminvalvoja Hegai alkaa suosia häntä, alamme nähdä Jumalan käden hänen päällään. Kaikki, jotka tapaavat hänet, ihastuvat häneen.  Vuoden kestävien kauneushoitojen aikana Ester saa omat palvelijattaret ja parhaan huoneen haaremissa. 

Ester kruunataan kuningattareksi

Ester on monin tavoin kuningatar Vastin vastakohta. Vasti kasvoi hovissa, juutalaisia vihaavan kuninkaan lapsenlapsenlapsena, hän oli ylpeä ja omapäinen.  Ester oli orpo, juutalais-siirtolainen, nöyrä ja tottelevainen. Vasti ei totellut edes miestään, Ester teki kaiken mitä kasvatti-isä Mordokai ja haaremin vartija Heegai neuvoi.

Olivatko Esterin kuuliaisuus ja pehmeät ominaisuudet kauneuden lisäksi niitä avuja, jotka saivat kuninkaan valitsemaan hänet uudeksi kuningattareksi?  Joka tapauksessa, yhden yhdessä vietetyn yön jälkeen kuningas valitsee Esterin uudeksi kuningattareksi.

“2:17 Hänestä tuli kuninkaalle kaikkia muita naisia rakkaampi, eikä kukaan toinen neitsyt osannut hänen laillaan voittaa puolelleen kuninkaan mieltymystä ja suosiota. Kuningas asetti kuninkaallisen kruunun Esterin päähän ja julisti hänet kuningattareksi Vastin sijaan.”

Meille ei kerrota Esterin tunteita ja ajatuksia.  Jo vuoden ajan hän on tiennyt, että on mahdollisuus, että hänet valitaan uudeksi kuningattareksi, siksihän hän on hovissa.  Tyttöjä on tullut ja mennyt kuninkaan makuuhuoneeseen, eikä ketään ole kutsuttu toista kertaa takaisin.

Nyt odotus on päättynyt, ja Esterin nimi on kaikkien huulilla.

Hän on valtakunnan ensimmäinen nainen - mutta onko hänellä minkäänlaista todellista valtaa elämänsä suhteen?  Jopa hoviin kauneuskilpailuun joutuminen oli hänen päätösvaltansa ulkopuolella.  Kuningas valitsi hänet, mutta kysyttiinkö Esteriltä kertaakaan "Tahdotko?"

Emme saa Esteristä kuvaa katkerana tai vihamielisenä naisena.  Hän näytti hyväksyvän elämänsä tapahtumat kun ne tulivat, luottaen Mordokain huolenpitoon ja myöhemmin haaremin valvojan Hegain neuvoihin. 

Jumala on jo maailman luomisen aikaan määrännyt, että aviopuolisot jättävät vanhempansa ja tulevat yhdeksi lihaksi oman puolisonsa kanssa.  Mutta jopa häiden jälkeen Ester pysyy kuuliaisena Mordokaille.  Mordokain sekaantuminen Esterin elämään vielä avioliiton jälkeenkin on jälleen yksi erikoisuus tässä kirjassa. 

Jossain vaiheessa Mordokai kuulee salamurhahankkeesta kuninkaan pään menoksi ja kertoo sen Esterille, joka varoittaa kuningasta Mordokain nimissä.  Hanke paljastuu, ja syylliset saavat rangaistuksensa.  Mordokain nimi kirjoitetaan ylös aikakirjoihin, mutta hän ei saa palkkiota kuninkaan hengen pelastamisesta.  Vielä. 

Ratkaiseva hetki

Sitten alkaa tapahtua.  Politiikassa korkeaan asemaan päässyt mies, joka vihaa juutalaisia, näkee hetkensä tulleen. Hänen mielistelevä kielensä esittää ajatuksen kuninkaalle:

"4:8 On yksi kansa hajallaan ja erillään muiden kansojen seassa sinun valtakuntasi kaikissa maakunnissa. Heidän lakinsa ovat toisenlaiset kuin kaikkien muiden kansojen, he eivät noudata kuninkaan lakeja, eikä kuninkaan sovi jättää heitä rauhaan. 9 Jos kuningas hyväksi näkee, kirjoitettakoon määräys, että heidät on tuhottava; ja minä punnitsen kymmenentuhatta talenttia hopeata virkamiehille, vietäväksi kuninkaan aarrekammioihin."

Haaman saa kuninkaan suostumaan kansanmurhaan mainitsematta edes mistä kansasta on kyse!  Hänen lupaamansa summa "kymmenentuhatta talenttia hopeaa" on noin 375 000 kiloa...jos tiedät hopen kilohinnan, saat tietää kuinka paljon rahaa tämä on nykyajassa!

Kuten luimme ensimmäisessä luvussa, rikkaudet olivat tärkeitä kuningas Ahasverokselle, ja tästä määrästä hopeaa saatava raha oli moninkertainen hänen valtakuntansa vuosituloihin verrattuna.  Kun lisäksi Haaman kuvailee tämän kansan noudattavan omia sääntöjään, ei kuninkaan ole vaikea kirjoittaa määräystä heidän tuhoamisekseen.

Kun Mordokai kuulee kuninkaan käskystä tuhota kaikki juutalaiset Persian valtakunnan alueella, hän pukeutuu säkkiin ja tuhkaan. 

Ester on palatsissa eläessään kaukana arkipäivän tapahtumista.  Kuningas ei keskustele päätöksistään kuningattaren kanssa, eikä kukaan muukaan ajatellut kertoa Esterille tulevista tuhoisista suunnitelmista.  Eiväthän he tiedä Esterin olevan juutalainen.  Miksi rasittaa kuningatarta valtakunnassa tapahtuvilla ikävillä asioilla, joille hän ei voi mitään? 

Ester saa tietää, että jotain on vialla, kun hänen palvelijattarensa ja hoviherransa kertovat Mordokain kulkevan säkkiin pukeutuneena, itkien ja valittaen.  Ester huolestuu syvästi Mordokain puolesta.  Hän lähettää tälle vaatteita säkkikankaan sijasta, mutta Mordokai kieltäytyy lohdutuksesta.  Hän lähettää sanansaattajan välityksellä Esterille uutiset ja jälleen kertoo hänelle, mitä tehdä.

“4:8. Hän antoi Hatakille myös jäljennöksen Susassa julkaistusta juutalaisten tuhoamista koskevasta kirjeestä, jotta Hatak näyttäisi sen Esterille. Mordokai pyysi, että Hatak kertoisi asiat Esterille ja kehottaisi häntä menemään kuninkaan luo rukoilemaan armoa kansalleen.

9 Hatak palasi kertomaan Esterille, mitä Mordokai oli sanonut. 
10 Ester käski Hatakin viedä Mordokaille tämän vastauksen: 11 »Kaikki kuninkaan virkamiehet ja kuninkaan maakuntien kansatkin tietävät, että sille miehelle tai naiselle, joka kutsumatta menee kuninkaan palatsin sisäpihaan, on laissa yksi ainoa rangaistus: kuolema. Vain jos kuningas ojentaa häntä kohden kultavaltikkansa, hän saa jäädä eloon. Eikä minua itseäni ole kolmeenkymmeneen päivään kutsuttu kuninkaan luo.»

12 Saatuaan kuulla Esterin viestin 13 Mordokai käski sanoa hänelle: »Vaikka asutkin kuninkaan palatsissa, älä kuvittele, että voit juutalaisista ainoana pelastaa henkesi. 14 Jos sinä nyt tässä tilanteessa pysyt vaiti, niin juutalaiset saavat kyllä avun ja pelastuksen muualta, mutta sinua ja isäsi sukua kohtaa tuho. Ja kukaties sinusta tulikin kuningatar vain tällaisia aikoja varten.»”

Nyt pehmeän ja nöyrän Esterin pitää kasvaa aikuiseksi.  Hän on itse hengenvaarassa, mutta hänellä on myös ainutlaatuinen mahdollisuus pyytää pelastusta itselleen ja kansalleen.

Toisaalta tämän tehdäkseen joutuu hän asettumaan toiseen hengenvaaraan, koska kuninkaan luo ei kukaan mene kutsumatta.  Jos Vastin kohtalo opetti hänelle yhtään mitään, se on se, että kuninkaan käskyjä tulee jopa kuningattaren totella.

On mielenkiintoista huomata, että Mordokai on varma, että juutalaiset tulevat pelastumaan tavalla tai toisella.  Hän varoittaa Esteriä vaiti olemisen seuraamuksista, mutta myös rohkaisee häntä miettimään, olisiko tämä se syy, miksi hänet valittiin kuningattareksi.

Ester on tähän mennessä hyväksynyt näennäisen tyynesti elämänsä tapahtumat, mutta pystyykö hän näkemään suurta kokonaisuutta tilanteessa, jossa hänen henkensä on oikeasti vaarassa?

Ketä Ester aikoo totella? Kasvatti-isäänsä vai miestään kuningasta?  Se selviää seuraavaksi!

Kuningatar Ester tekee päätöksen

...

Millaisen mielikuvan sinä saat Esteristä näiden tapahtumien perusteella?

Vaikutusvaltaisia naisia ~ osa 1

Tervetuloa lukemaan kolmesta vaikutusvaltaisesta naisesta, joista kerrotaan Vanhan Testamentin Esterin kirjassa! Linkki seuraavaan postaukseen löytyy jokaisen jutun lopusta.  

Esterin kirja on kiehtova monella tapaa:

Ester ja Ruut ovat ainoat Raamatun kirjat, jotka on nimetty naisen mukaan.

Esterin kirjan sivuilla ei mainita Jumalan nimeä yhtään kertaa.

Uuden Testamentin sivuilta ei löydy yhtään viittausta Esterin kirjaan (tässä kategoriassa ovat myös Korkea Veisu, Obadja sekä Naahum).


Esterin kirjan kuuluisat tapahtumat alkavat vuonna 483 eKr Persian valtakunnassa.  Ennenkuin syvennymme opiskelemaan kirjalle nimensä antanutta Esteriä, kirjan ensimmäisessä luvussa esiintyy eräs toinen, hyvin vaikutusvaltainen nainen.

Kuningatar Vasti

Kuningatar Vasti on jumalaisen kaunis.  Hänen miehensä, kuningas Kserkses I eli Ahasveros, hallitsee suunnattoman suurta valtakuntaa Intiasta Etiopiaan, sataa kahtakymmentä seitsemää maakuntaa. Hän on todellakin kuningasten kuningas.

Tällaisen kuninkaan vaimoksi ei valita ihan ketä tahansa nättiä tyttöä.  Vasti on todennäköisesti arvokkaasta, mahtavasta suvusta, jossa häntä on valmisteltu korkea-arvoiseen avioliittoon pienestä saakka.  Joidenkin lähteiden mukaan Vasti on Babylonian Kuninkaan Nebukadnessar II:n lapsenlapsenlapsi. Niinpä Vasti on kasvanut oman arvonsa tuntien ja asemastaan varmana.

   
Luku yksi alkaa kuvailemalla, kuinka kolme vuotta hallinnut ja muutamia kapinoita kukistanut kuningas Ahasveros kestitsee arvovieraita talvipalatsissaan Suusanissa kuuden kuukauden ajan.

Kuningas Ahasveros esittelee rikkauksiaan ja mahtiaan, valmistellen isänsä kuningas Darius I:n aloittamaa Kreikan valloitusta mahtavan armeijansa voimalla (Darius I hävisi ratkaisevasti Marathonin taistelun, josta jäi kuuluisa juoksumatka meillekin muistoksi).

Kestityksen huipennukseksi palatsissa järjestetään kaikille seitsemän päivää kestävä juhla.  Esterin kirjassa kuvaillaan sisäpihan marmorilattioita, kultaisia ja hopeisia lepotuoleja, upeita verhoja ja kultaisia juomapikareita. Samaan aikaan kuningatar Vasti laittaa pidot naisille palatsissa.

Ulkoapäin Ahasveros ja Vasti näyttävät julkisuuden kultaparilta: mies on mittaamattoman rikas ja nainen mittaamattoman kaunis.  Nämä ovat aina olleet maailman arvoja, niitä avuja, joita yhteiskunta ihailee ja juhlii.  Rahalla, vallalla ja ulkonäöllä pääsee pitkälle, ja tämä kuninkaallinen pari on sen aikaisen maailman huipulla.

Mutta kun opimme tuntemaan heitä, kultaisuus karisee.

Ahasveros on julma, äkkipikainen ja itsekäs.  Vasti ei varmastikaan jää kauas miehensä jälkeen, sillä sen ajan vallan huipulla on juonitteluita, kaappausyrityksiä ja murhanhimoista kilpailua, jopa perheenjäsenten kesken.  Sen lisäksi kuninkaalla on useita sivuvaimoja, joten Vastin asema ei ole turvattu, hän ei ole ainoa rakastettu.  Kuningattaren asemassa olevan naisen pitää olla piinkova, juonikas ja aina selustaansa tarkkaileva. 

Eräässä artikkelissa sanotaankin, että Vasti järjesti pidot ylhäisille naisille samaan aikaan, kun kuningas kestitsi miehiä, jotta hänellä olisi nopeasti arvovaltainen panttivankijoukko, jos kuninkaan juhlissa jokin menisi pieleen.   

Juhlien lopulla kuningas Ahasveros on humalassa ja silloin hän keksii mielestään hyvän idean: Vasti pitää kutsuttaman miesten eteen kultainen kruunu päässään, jotta kaikki vieraat saisivat nähdä, miten kaunis hän on (eräässä lähteessä sanotaan, että ylhäiset olivat kiistelleet siitä, kenellä on kaunein vaimo).

Mutta eunukit, jotka lähetetään hakemaan kuningatar Vastia, saavat palata tyhjin käsin takaisin.  Vasti kieltäytyy tulemasta kuninkaan luo.

“10 Seitsemäntenä päivänä, kun kuninkaan sydän oli viinistä iloinen, käski hän Mehumanin, Bistan, Harbonan, Bigtan, Abagtan, Seetarin ja Karkaan, niiden seitsemän hoviherran, jotka toimittivat palvelusta kuningas Ahasveroksen luona, 11 tuoda kuningatar Vastin, kuninkaallinen kruunu päässä, kuninkaan eteen, että hän saisi näyttää kansoille ja ruhtinaille hänen kauneutensa, sillä hän oli näöltään ihana. 12 Mutta kuningatar Vasti kieltäytyi tulemasta, vaikka kuningas hoviherrojen kautta oli käskenyt. Silloin kuningas suuttui kovin, ja hänessä syttyi viha.”

Vasti ei loukkaa kuningasta vain henkilökohtaisesti, vaan häpäisee hänet kaikkien ylhäisten vieraiden silmien edessä.  On ennen kuulumatonta, että joku ei tottelisi kuninkaan käskyä, varsinkaan nainen.  Niinpä Ahasveroksen pitää kysyä viisailta miehiltään mitä tehdä tässä tilanteessa.

Kiireesti he laativat suunnitelman, koska

“17 Kun kuningattaren teko tulee kaikkien vaimojen tietoon, saattaa se heidät halveksimaan aviomiehiänsä, he kun voivat sanoa: 'Kuningas Ahasveros käski tuoda kuningatar Vastin eteensä, mutta tämä ei tullut'. 18 Jo tänä päivänä voivat Persian ja Meedian ruhtinattaret, jotka kuulevat kuningattaren teon, puhua siitä kaikille kuninkaan ruhtinaille, ja siitä tulee halveksimista ja suuttumusta riittämään asti.”

Seuraamuksista kaksi tulee heti voimaan.

Vasti ei enää koskaan saa tulla kuninkaan silmien eteen.  Hän menettää asemansa kuningattarena, mutta jää luultavasti asumaan palatsin haaremin takahuoneisiin.  Todennäköisesti hän on nyt sivuvaimojakin alempana, koska nämä ainakin silloin tällöin kutsutaan viettämään yötä kuninkaan kanssa.  Vasti on hylätty yksinäisyyteen.

Toinen seuraamus on, että koko valtavan suuren valtakunnan alueella annetaan seuraava määräys:

“20 Kuninkaan antama säädös tulee tunnetuksi koko hänen valtakunnassansa, vaikka se onkin suuri, ja kaikki vaimot, niin suuret kuin pienetkin, antavat kunnian aviomiehillensä."

Tämä säädös miellyttää kuningasta ja ruhtinaita.  Mies saa lain mukaan olla herra talossaan ja puhua omaa kieltään.  Tämä säädös koskettaa nykyisen Turkin, Irakin, Iranin, Pakistanin, Jordanin, Lebanonin, Israelin sekä Egyptin, Sudanin, Libyan ja Arabian alueita.

Tästä lähtien miljoonilla naisilla ei ole mitään turvaa, jos he uskaltautuvat vastustamaan miehensä tahtoa ja käskyjä.  Laki sallii heidän rankaisemisensa, jopa hylkäämisensä.

Juhlat on nyt juhlittu.  Palvelijat siivoavat hovia, Vasti on poistettu kuninkaallisista kammioista, ja kuningas Ahasveros lähtee valloittamaan Kreikkaa.

Kolmas seuraamus Vastin tottelemattomuudesta ei ole vielä paljastunut.  Mutta se selviää, kun kuningas palaa sodastaan neljä vuotta myöhemmin.

Mitä voimme oppia Vastilta?

Vasti on saavuttanut jännän aseman raamatullista naiskuvaa pohtivien parissa.  Feministiset kristityt (sekä feministiset juutalaiset) juhlivat Vastin omapäisyyttä, sitä, että hän kieltäytyy menemästä humalaisten miesten tuijotettavaksi vain, koska hänen miehensä (kuningas) käskee.  Feministit juhlivat Vastia ensimmäisenä naisena, joka uskaltaa puolustaa naisten oikeuksia.

Osa tulkitsee kertomusta jopa niin, että kuningas olisi käskenyt Vastin esittäytyä vierailleen ilkialasti, vain kruunu päässään.  En itse löydä tekstistä mitään tähän viittaavaa.

Konservatiivien puheissa korostuu Vastin tottelemattomuuden seuraamukset: Näin käy naisille, jotka eivät kunnioita miehiään.  He sitovat ensimmäisen luvun opetukset Uuden Testamentin käskyyn, jossa vaimon tulee alistua omalle miehelleen.  Vasti on varoittava esimerkki epäkunnioittavan käytöksen seuraamuksista.

Me emme tietenkään voi tietää todellista syytä sille, miksi kuningatar Vasti kieltäytyy tulemasta kuninkaan ja hänen vieraidensa silmien eteen.  Moninaisia syitä arvuutellaan eri lähteissä.  

Halusiko hän varjella siveyttään, kuten Midrash:ssa ehdotetaan.  Vai oliko hän tyytymätön ulkonäköönsä juuri sinä päivänä, kuten Babylonian Talmud kirjoittaa (Pitaali? Taianomaisesti ilmestynyt häntä? Molempia versioita spekuloidaan em. kirjassa).  Oliko hän oikukas, kapinallinen, väsynyt? Oliko hän feministisen liikkeen ensimmäisiä edustajia, taistellen itsenäisyytensä ja arvokkuutensa puolesta?

Oli miten oli, Vastin tottelemattomuus tuhoaa silmänräpäyksessä hänen uransa kuningattarena ja hänen kohtalonsa on tarkoituksella annettu oppitunniksi kaikille naisille.  Hänen vaikutusvaltansa loppui tähän yhteen tapahtumaan.

Vastia ei mainita enää ensimmäisen luvun jälkeen, mutta hänen varjonsa lankeaa myös Esterin ylle, kuten seuraavassa postauksessa tulen pohtimaan. 

Mutta ennen selvitämme  Kuka on Esterin kirjan todellinen päähenkilö?

Millaista opetusta sinä olet kuullut kuningatar Vastista?