Miksi Sapatti on välttämätöntä nykyaikana

- Mitkä ovat tunne-elämältään tasapainoisen henkilön tuntomerkkejä? kysyin kerran eräässä koulutuksessa. 

Henkilö ottaa vastuuta omista tunteistaan ja teoistaan.  Ei syytä toisia omista ongelmistaan.  Kestää pettymyksiä ja vastoinkäymisiä.    

Vastauksia oli varmasti muitakin.  Itselleni tuli kuitenkin mieleen eräs tärkeä asia, jota ei niin helposti yhdistetä emotionaaliseen terveyteen. 

Tunne-elämältään tasapainoinen ihminen osaa pysähtyä ja viettää lepopäivää. 

Kristityt kutsuvat viikottaista vapaapäivää Sapatiksi.  Sana tulee Vanhasta Testamentista ja se tarkoittaa lepoa.  Sapattipäivä eli lepopäivä on siis tuhansia vuosia vanha perinne.  

Raamatun ensimmäisissä luvuissa kerrotaan, kuinka Jumala luo maailman kuudessa päivässä, ja lepää seitsemäntenä päivänä. 

"Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt." 1 Moos 2:2,3.

Moni muistaa, että Sapatinvietto on osa kymmentä käskyä. 

"Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi,  joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen." 2 Moos 20:1-17.

On huomionarvoista, että Jumala asetti lepopäivän satoja vuosia ennen kymmenen käskyn antamista.  Lepopäivä on olennainen osa Jumalan luomistyötä, asetettu rytmittämään viikkoamme ja työntekoamme.  

Sapatti on Vanhan Testamentin tarkimmin määritelty käsky.  Israelin kansalla oli kymmeniä sääntöjä siitä, mitä sapattina sai tehdä, tai pikemminkin mitä sapattina ei saa tehdä.  Sen tuli olla päivä, jolloin ihmiset jättivät normaalit arkipäivän askareet tekemättä 24 tunnin ajaksi. 

Emme noudata juutalaisten sapatinkäskyjä, joissa on useita perinnäissääntöjä mukana, mutta on selvää, että Sapattina levätään työnteosta.    

En yritä tehdä perinpohjaista selvitystä Sapatista ja sen merkityksestä.  Sapatin vietosta on kirjoitettu kirjoja ja pidetty seminaareja.  Osallistuin kerran retriittiin, jonka aiheena oli Sapatti.  Siitä riitti asiaa koko viikonlopuksi.  Haluan vain nostaa esille perusteluja sille, miksi Sapattipäivä on tärkeä edelleenkin kristittyjen keskuudessa, vaikka moni mieltääkin sen Vanhan Testamentin eli siten vanhentuneeksi käskyksi.  

Miksi vietämme Sapattia? 

Tärkein peruste Sapatille on se, että Jumala vietti lepopäivää.  Hän ei tarvinnut sitä, koska väsyi tai tuli rajojensa loppuun.  Uskon, että Jumala lepäsi työstänsä, koska Hän halusi nauttia luomastaan maailmasta.  Meille ei kerrota mitä Jumala teki seitsemäntenä päivänä luomisen jälkeen, mutta voin kuvitella Hänen viettäneen aikaa Aadamin ja Eevan kanssa, kun he ihastelivat paratiisia, jonne Jumala oli heidät asettanut. 

Jumala tuntee luomansa ihmisen rajoitukset ja tietää meidän tarvitsevan lepoa.  Niinpä Hän hyvyydessään antoi meille luvan levätä joka viikko.  Sapattina on tärkeää pysähtyä arjesta.  Me tarvitsemme sitä, fyysisesti, henkisesti, hengellisesti.  

Sapatti ei ole pelastuskysymys.  Mutta vaikka sen vietto ei pelastakaan sieluasi, se voi pelastaa henkesi.  Ihminen, joka osaa levätä, pysyy paremmassa kunnossa kuin jatkuvasti työtä tekevä.

Viisas osaa tiedostaa oman rajoittuneisuutensa ja oppii nauttimaan tarpeesta levätä. 

Sapattina levätään sekä palkatusta että palkattomasta työstä.  Vaatii luottamusta pystyä unohtamaan tekeminen yhden päivän ajaksi. Se on terveellinen muistutus siitä, että maailma jatkaa pyörimistään, vaikken olisikaan sitä pyörittämässä.  Jumala pitää ohjakset käsissään, vaikka viettäisin päivän leväten ja nauttien. 

On pysähdyttävää ajatella, että työpaikalla meidät korvataan viikon sisällä, kun kuolemme.  Emme ole kukaan niin ainutlaatuisia, etteikö työtämme pystyisi kukaan muu tekemään.  Työ voi toki tuoda sisältöä elämään, mutta meitä ei ole luotu vain työntekoa varten. 

Moni liittää ihmisarvonsa suorittamiseen.  Sapatinvietto katkaisee tehokkaasti riippuvaisuudet tekemiseen ja aikaansaamiseen.  Viikottainen pysähtyminen tehokkuudesta muistuttaa siitä, että Jumala hyväksyy meidät silloinkin kun lepäämme ja nautimme elämästä, silloinkin kun emme ole hyödyllisiä.

Jotta voimme todella levätä työnteosta kerran viikossa, meidän tulee suunnitella se hyvin.  Huolehdi kaikki mahdollinen kuutena muuna päivänä.  Laske laskut, siivoa, pese pyykkiä, käy kaupassa, ja tee vaikka ruoka valmiiksi, jotta voit todella levätä vapaapäivänä. 

Lupa nauttia

Sapattina voi nauttia elämästä.  Itse nautin siitä, että saan vain ihailla jotain kaunista.  Maisemaa, musiikkia, ihmisiä, Jumalaa.  Se ei ole hyödytöntä ajanhukkaa, vaan se ruokkii sieluani ja mieltäni tavalla, jota tarvitsen voidakseni kaikin puolin hyvin.  Jumalan maailma on todella hyvä ja Hän kutsuu meitä nauttimaan siitä.  Maailman kauneus on esimakua tulevasta, jonka ihmeellisyyttä voimme täällä vain kuvitella.  

Kun valmistut Sapattiin, mieti millaiset asiat tuovat sinulle iloa.  Ota nämä asiat osaksi Sapatinviettoasi.  Joku haluaa laitaa erityisen hienoa ruokaa.  Toinen haluaa mennä kirjakauppaan.  Joku muu taas lähtee vaeltamaan metsään.  Saamme iloita elämästä kaikilla aisteillamme. 

Nautinnosta on lyhyt matka ylistämiseen.  Kiitollisuus hyvästä Jumalasta, joka antaa runsaasti, ilman taka-ajatuksia.  Kiitollisuus rakkaudesta.  Kiitollisuus mahdollisuudesta levätä.  Sapatti on pyhä ja sen aikana voimme keskittää ajatuksiamme Jumalan pyhyyteen ja viettää aikaa Hänen läsnäolossaan.  Emme lepää Sapattina Jumalasta, vaan keskitymme Häneen. 

Vietä aikaa rukouksessa, kuunnelleen ylistysmusiikkia, laulaen, tai lukien kirjoja, jotka tuovat sinua lähemmäksi Jumalaa.  Koko Sapattia ei tarvitse viettää polvirukouksessa, mutta ota hengellinen ravinto osaksi Sapatinviettoasi. 

Todistus maailmalle

Lepopäivän vietto on ihme ja merkki maailmalle, joka saa heidän huomionsa kiinnittymään Jeesukseen.  Kun kieltäydymme menoista ja työtehtävistä, koska pyhitämme lepopäivän, julistamme evankeliumia, olemme esimerkkinä toisenlaisesta elämäntavasta.  

Maailma ei voi hyväksyä levollista ajatusmallia.  Se yrittää pitää meidät kiireisenä joka päivä, aina olisi jotain tärkeää hoidettavaa, jos vielä tämän tekisin alta pois.  Jatkuva oranvanpyörässä juokseminen on saatanallinen juoni rääkätä meidät näännyksiin saakka.  

Vaatii koko arvojärjestyksen uudeksi oppimista, että osaa pyhittää viikostaan yhden päivän lepoon.  Että osaa sanoa ei ihmisille, hyvillekin tarjouksille.  Voin aiheuttaa pettymyksiä jonkun toisen odotuksille.  Sen kanssa on opittava elämään. 

Israelin kansa oli elänyt 400 vuotta orjuudessa, jossa he tekivät työtä aamusta iltaan, 7 päivää viikossa.  Vaati ihan uudenlaista opettelua olla paikoillaan ja hiljaa yhden päivän ajan joka viikko.  Lepopäivä oli käsky, koska muuten he eivät olisi levänneet.  On aina joku, joka itsepäisesti ajattelee, että vielä tämä yksi juttu, ja eihän tämän nyt niin vakavaa ole, jos vähän tässä näin...  Lepopäivän rikkomisen rangaistus oli kova: kuolemantuomio.  

Nykyaikana emme tuomitse lepopäivän rikkomisesta, mutta sillä on edelleenkin seurauksensa.  Ruumiimme kärsii, ihmissuhteet kärsivät, jopa suuresti rakastamamme työnteon taso alkaa laskea, kun ei koskaan lepää.  Rauhaton ihminen on emotionaalisesti epätasapainossa ja se vaikuttaa negatiivisesti moniin elämänalueisiin.     

Omien rajojen tunnistaminen tuo tasapainoa elämän kaikille osa-alueille.  Raamatun lupaus lepoon on kutsu olla Jumalan lapsi.  Moni kokee olevansa Jumalan työntekijä, palvelija, jopa orja.  Mutta meitä kutsutaan perhesuhteeseen Isän kanssa, luottamaan Hänen huolenpitoonsa ja kykyihinsä kantaa koko elämäämme Hänen käsissään.  

4 tapaa pilata adventtiaika - ja neljä tapaa löytää joulurauha

Joulu on taas, joulu on taas…

Kun joulukuun ensimmäinen saapuu, huomaan, että lasten joulukalenterit puuttuvat, yhtään ei ole leivottu etukäteen, ja joulucd:t on jossain kaapin perukoilla.  Die-hard-jouluihmiset, jotka juovat ensimmäiset glöginsä 100 päivää ennen joulua ovat elämässäni toisen maailmankaikkeuden supersankareita.

Haluaisin olla unelmien jouluihminen ensimmäisestä adventista lähtien, mutta en koskaan onnistu pääsemään joulutunnelmaan niin aikaisin.  Tyyliini kuuluu viime hetken paniikki ja stressi ja kovistelin jo miestäni, että tänä vuonna ei sitten kääritä lahjoja pikkutunneilla 23.12. tai myöhemmin, mutta voin jo arvata, että niin me kuitenkin teemme.

Kun pääsen vauhtiin, koristelu on kivaa ja leipominenkaan ei vie paljon aikaa, mutta miten päästä sisäisesti orientoitumaan Joulun sanomaan?  Usein se jää monenlaisen touhuamisen jalkoihin.  

Tässä 4 vinkkiä, miten pilaat adventtiajan itseltäsi ja perheeltäsi ja vastaavasti 4 tapaa, joilla joulurauha saa tulla teille asumaan.

1. Ahdistu kunnolla ennen joulua.  Päätä, että onnistuminen tavoitteissa joulun aikaan määrittelee seuraavan vuoden menenstyksen, oli kyseessä sitten täydellinen perhejoulu, yrityksen menestyminen tai seurakunnan kävijämäärän kasvu.  Ruoki ahdistusta kiireellä, kts. seuraava kohta.

2. Ole mahdollisimman kiireinen.  Kasaa ylimääräisiä juhlia, vierailuja ja ostosreissuja joulukuun ajalle. Ole vapaaehtoinen pikkujoulukoordinaattori työpaikalla, kerhoissa ja seurakunnassa. Ota henkilökohtainen vastuu kaiken onnistumisesta.    

3. Älä kunnioita elämässäsi olevia rajoituksia.  Näännytä itsesi henkisesti, fyysisesti ja emotionaalisesti.  Suostu kaikkeen, mitä toiset ehdottavat, vaikka et haluasikaan sitä tehdä.  Jouluhan on vain kerran vuodessa!

4. Päätä, että kova työ on kaiken perusta.  Ole varma siitä, että omalla panoksellasi autat Jumalaa tekemään työnsä paremmin ja tehokkaammin.  Joulu tuntuu joululta vasta kun kaikki mahdollinen on tehty täydellisesti valmiiksi, ja rentoutua voit vasta 25.12.  

4 vinkkiä joulurauhan lisäämiseen: 

 
1. Rentoudu. Perheesi tai työsi kasvu ja elinvoimaisuus ei ole kiinni joulusesongista.  Se on kiinni Jumalasta ja pitkäntähtäimen hyvistä toimintatavoista.  Kiire sanoo, että et luota Jumalan tekevän työtään.  Rentoutuminen on sen myöntämistä, että Jumalalla on ohjakset käsissään.   Kuinka paljon kiireisyytesi on todella osa ahdistuneisuuttasi?

2. Hidasta.  Se joka kiirehtii, hidastaa Jumalan asioita (Vincent de Paul).  Kiire on väkivaltaa sielulle, niille, joita rakastat, ja niille, joita palvelet.  Kysy itseltäsi: “Mitä teen, jota Jumala ei ehkä pyydä minua tekemään?”  Mitä hyötyä on siitä, että voitat mailman ja menetät sielusi? Jos olet naimisissa ja sinulla on lapsia, onko Jumalan tahto, että perheesi saa sinulta mitä muilta jää jäljelle kun palaat kotiin loppuun kuluneena – emotionaalisesti, fyysisesti ja hengellisesti?  Hidasta elämääsi ja hiljenny Jumalan edessä.  

3. Vastaanota rajoitukset.  Kun et välitä Jumalan antamista rajoista ja ylität ne, näännyt. Vain Jumala on Jumala.  Et sinä.  Johannes Kastaja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta.” Joh 3:27. Rajoja ovat aika, energia, älykkyys, hengellinen täyteys, jne.  Tunnista rajoituksesi ja ota ne vastaan Hänen lahjanaan.  Nauti adventtisunnuntain sapatinlevosta ja lue Raamatusta joulun tapahtumiin liittyviä tekstejä.

4. Jumala toimii toisin.  Jeesus käytti jatkuvasti maanviljelyyn liittyviä mielikuvia kuvaillessaan valtakuntaansa.  Vaikka työskentelisit jopa 60-80 tuntia viikossa, kasvi voi vain kasvaa niin nopeasti.  Voit kastella ja kitkeä rikkaruohoja, mutta vain Jumala voi antaa kasvun.  Ja Hän tekee sen hyvin hitaasti – niin kuin sinapinsiemen.  Jumalan työtavat eroavat meidän tavoistamme.  Jeesukseen syntymään liittyvät tapahtumat eivät olleet täydellistä satua, vaan täynnä  todellisen elämän haasteita.  Mutta kaikki tapahtui Jumalan satoja vuosia ennen antamien ennustusten mukaan.  Usko, että joulu voi tulla keskeneräiseen taloon, keskeneräisten ihmisten luo.


Onko sinulla vaikeuksia rauhoittua joulun sanoman äärelle?  Mitä teet, jotta joulukiire ei saisi ryöstää rauhaa ja iloa adventtiajasta?



Perustuu Pete Scazzero/Emotionally Healthy Spirituality uutiskirjeeseen “4 Advent Killers” 

Kuva: 

FreeDigitalPhotos.net

“Christmas Card Icon” by photoraidz

Lepo on enemmän - ja miksi se on niin vaikeaa?

Oletko yksi niistä, jotka kokevat outoa mielihyvää kiireisenä ollessaan?  Kun kalenteri on täynnä ja on vastuita ja pyydetään auttamaan ja pitää tehdä monia asioita?  Adrenaliinihöyryssä moni paahtaa sankarina menemään – kunnes innostus haihtuu ja stressihormonit tekevät olosta tukalan.  Täysi kalenteri, vastuut ja odotukset ahdistavat, eikä enää jaksaisi olla muiden sankari.  

- Asuimme pienessä mökissä.  Kapeasta eteisestä astuttiin laajaan tupaan, jonne mahduimme hyvin kahdestaan.  Piha oli avara.  Kylvimme kasvimaalle pitkän rivin tomaatteja, jotka pullistuivat omenien kokoisiksi.  

Ystäväni naurahtaa muistolleen.

- Poimimme niitä pitkälle syksyyn.  Naapurit tulivat kyselemään mitä ihmeaineita me niille oikein annoimme.  Mutta emme me laittaneet sinne multaan mitään muuta kuin siemenet.  

Ystäväni katsoo minuun kullanruskeilla silmillään.  

- Mökin omistaja ei ollut asunut siellä vähään aikaan.  Kukaan ei ollut kylvänyt kasvimaalle mitään.  Maa oli levännyt ja nyt me nautimme uskomattomasta sadosta.  

Levännyt maa, joka tuottaa uskomattoman sadon.

Viime syksynä kamppailin lepäämisen kanssa.  Kuuntelin erään tuttavan kertovan vakavasta sairaudesta, paniikkikohtauksista, masennuksesta ja loppuun palamisesta.  Rehellinen, kipeä kertomus, jonka ravistelemana jouduin tarkastamaan omaa elämääni.

On niin vaikeaa antaa itselleen lupa levätä.  Jotkut työt eivät tule koskaan valmiiksi.  Ruokaa on laitettava pöytään, pyykkejä pestävä, velvollisuuksista huolehdittava.  Keskeneräisyys kutsuu jatkuvasti touhuamaan.

En osaa levätä hyvin, joten en tee työtäkään hyvin.

Kynäni liikkuu hitaasti rastista toiseen.  Kysymykset ovat helppoja, mutta aavistelen vastausten kertovan minulle jotain vaikeaa.  Katsahdan miestäni, joka täyttää omaa lomakettaan.  Vertailemme numeroita.  ”Minun täytyy muuttaa jotain”, sanon.

Ennen kuin on liian myöhäistä.

Olen huomannut, että kun elämässäni on stressiä ja liikaa kiirettä, en jaksa luoda, en nauti kauneudesta, en pysty rauhalliseen rentoutumiseen.  Kun kadotan kykyni nauttia asioista, joista yleensä nautin, tiedän, että jaksamisen äärirajat lähestyvät.

Merenrannalla aaltojen rytmi on loppumaton.  Meri tuntuu itsevaltiaalta, joka tekee mitä haluaa.  Mutta sillä on rajat.  Vuorovesi nousee ja laskee vuoden jokaisena päivänä, muttei koskaan rajojensa yli.  Joskus myrsky nostaa sen ylemmäksi kuin tavallista, mutta tyynellä säällä se asettuu taas aloilleen.

 "Ja kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti,
kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi,
kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet
 ja sanoin: 'Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua'?"  Job 38:8-11.

Luomakunnassa on rajat, joita ei ylitetä.  Aurinko laskee, aurinko nousee.  Vuodenajat vaihtelevat kasvun ja levon välillä.

Missä sinun rajasi ovat?

Kunnioitatko niitä?

Luonnollinen rytmi työn ja levon välillä himmenee jatkuvasti.  Kuka osaa laittaa meille rajat, jotka toimivat?

Kristittyinä me tiedämme jo, kuka osaa.  Muistatko mistä löytyy käsky levätä?  Se on yksi kymmenestä käskystä.  Tee työtä kuutena päivänä ja lepää seitsemäntenä.  Joka viikko.  Kuusi päivää työtä ja touhua, yksi päivä, yksi kahdenkymmenen neljän tunnin jakso lepoa ja rentoutumista.  Työn ja levon säännöllinen rytmi.

Sapatinlepo on annettu meille pysähtymistä ja nautintoa varten.  Jumala haluaa meidän virkistäytyvän asioiden äärellä, jotka tuovat meille mielihyvää.  Meitä käsketään lepoon.

”Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.  Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.  Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.”  1 Moos 2:1-3.    

Jumala ei levännyt, koska väsyi.  Raamatussa sanotaan, että hän ei koskaan väsy eikä uuvu (Jesaja 40:28).  Jumala lepäsi työstään, otti askeleen taaksepäin ja nautti tekemästään.  Luomakunta oli hyvä.  Se oli todella hyvä.

Jos identiteettisi rakentuu sille, mitä teet, voi ajatus pysähtymisestä kauhistuttaa sinua.  On ihmisiä, jotka eivät kykene lopettamaan.  He ovat oppineet, että koskaan ei istuta jouten, aina löytyy tekemistä.  Ehkä lapsuudenkodissa arvostettiin tuotteliaisuutta.  Ehkä oma arvo on löytynyt työstä ja toisten ihailusta, kun saan niin paljon aikaan.  Pysähtyminen paljastaisi kauhistuttavalla tavalla sisäisen tyhjyyden.

Sapatinvietossa kamppailen itse sen kanssa, että asiat, joista nautin, tuntuvat niin – turhilta.  Valokuvien ottaminen.  Ryömiä nyt pihamaalla tähtäilemässä makrolinssillä jotain kuivunutta lehteä.  Tai kodin sisustaminen, miksi sen nyt pitää olla niin justiinsa?  Kirjaan käpertyminen.  Onko minulla lupa nauttia asioista, jotka eivät hyödytä ketään?

Tottakai on.  Nämä asiat ovat elintärkeitä oman hyvinvointini kannalta.  Kävelyreissu ei ole vain kävelyä: saan nauttia luomakunnasta ja toimivasta kropasta.  Pitkä kahvihetki miehen kanssa ei ole vain kahvin juomista: koen yhteyttä ja läheisyyttä, joka viikon kiireissä jää helposti väliin.  Kun syömme ystävien kanssa pitemmän kaavan kautta, nautimme toisistamme, kauniista kattauksesta, hyvästä ruoasta.  Meillä on lupa olla hyvien asioiden vastaanottaja.  

Luoja tietää rajamme, ymmärtää meidän tarvitsevan lepopäivän.  Hän rakastaa meitä.  Vain orjat tekevät työtä aamusta iltaan, ilman vapaapäiviä.  Me emme ole orjia: Jumala on adoptoinut meidät omaan perheeseensä ja nautimme lapsen oikeuksista.

”Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"  Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.” Gal 4:4-7.

Jeesus Kristus tuli vapauttamaan meidät orjuudesta lapseuteen.  Lapsena luotamme siihen, että viikoittainen lepopäivä on meille hyväksi.  Sen sijaan, että puurtaisimme Isälle jotain, voimme keskittyä suhteeseen Isän kanssa.  Saamme viettää aikaa Isän kanssa, keskittyä ajattelemaan häntä.

Levännyt maa tuottaa kaunista satoa.



On hyväksi itsetunnolle tajuta, että maailma pyörii, vaikka minä en olekaan sitä pyörittämässä.  Että kaikki ei päätykään kaaokseen kun laitan puhelimen ja tietokoneen kiinni ja vaellan metsässä päivän.  Jumala istuu valtaistuimellaan, hänellä on kaikki langat käsissään ja hän lähettää minut lepolomalle.  Joka viikko.

Tänä vuonna haluan olla entistäkin tietoisempi lepopäivän vietosta.  Haluaisitko lukea blogissa lisää sapatinvietosta?  Vietätkö jo lepopäivää säännöllisesti?