23.12.2020

Maria - Jeesuksen äiti

Jumala valitsi Marian Jeesuksen äidiksi. 

Millainen nainen on saanut kunnian tuoda maailmaan sen Pelastajan?  Emme voi viettää aikaa joulun sanoman äärellä kiinnittämättä huomiota tähän ainutlaatuiseen nuoreen naiseen.





Vuosi 2020 jää varmasti jokaisen muistiin aivan erityisen rajoittavana vuotena.  Kun pohdiskelin tätä vuotta, lähestyvää joulua, ja tulevaisuutta, olen miettinyt sanaa kommunikaatio.  


Alkuvuodesta kun korona-pandemia hiipi lähemmäksi ja lähemmäksi arkielämäämme, ja lävähti sitten kasvoillemme, odotimme johtajilta selkeää kommunikaatiota siitä, mitä odottaa. Tämä ei varmastikaan ollut helppo tehtävä, koska Covid19-tilanne muuttui päivä päivältä.  Maasta riippuen kukin hallitus valitsi erilaisia kommunikaatio-strategioita.  


Mieleeni jäi yksi uutisotsikko maaliskuulta, jossa ilmoitettiin suurin mustin kirjaimin järisyttävä askel Suomen historiassa: “Rajat kiinni”.  Mietin miten tämä tulisi vaikuttamaan meidän tulevaisuudensuunnitelmiimme, ja mitä se tarkoittaisi käytännössä?  Halusin tietoa.  


Joskus johtajien pitää tehdä vaikeita päätöksiä sen suhteen, miten paljon informaatiota jakaa julkisesti.  Vanhempana teen samoin.  Joku tieto on hyvää ja auttaa tilannetta eteenpäin.  Joku tieto aiheuttaa tarpeetonta stressiä, jopa paniikkia.  


Aikuisena ihmisenä haluan enemmän tietoa, koska mielestäni osaan käsitellä sitä.  Hallituksemme kieltäytyi sanomasta tiettyjä asioita ääneen pandemian eri vaiheissa, koska he olivat päättäneet kuinka paljon julkisesti on hyvä kertoa.  Olivatko he oikeassa? En tiedä.  


Jumalakin kommunikoi.  Hän on antanut meille Kirjansa, Raamatun.  Hän lähetti Jeesuksen elämään keskuuteemme, havainnollistamaan miltä näyttää elämä, joka miellyttää Jumalaa.  Hän antoi meille Pyhän Hengen ohjaamaan meitä päivittäin.  


Mutta kertooko Jumala meille kaiken mahdollisen kaikista asioista?  Ei.  Kertooko hän meille tarpeeksi, jotta pääsemme eteenpäin?  Ehdottomasti. 


Jumala oli puhunut tulevasta Messiaasta vuosisatojen ajan. Mutta sitten Hän lopetti kommunikoinnin.  Miksi?  Jumalalla on aina syy tekoihinsa.  


Eräs nuori nainen uskoi Jumalaan.  Hän tiesi mitä Jumala on sanonut, ja hän odotti lupausten toteutumista hetkellä millä hyvänsä.  Varmasti monet hänen ystävänsä väsyivät odottamiseen. “Hei Maria, elä vähän.  Profeetat eivät ole puhua pukahtaneetkaan satoihin vuosiin.  Kuka tietää, ehkä menee vielä sata vuotta ennen kuin mitään tapahtuu.  Ja joka tapauksessa me asumme väärässä kylässä!”


Mutta Maria oli valmis.  Hän tunsi Kirjoitukset, hän jatkoi uskomista tähän Jumalaan, joka ei enää kommunikoinut, hän luotti Jumalan lupauksiin.  Luonnollisesti hän ei osannut kuvitellakaan, että hänet valittaisiin äidiksi Jumalan Pojalle.  

  

Jumala suosi Mariaa, ja olen varma, että Marian luottamus ja usko, jotka tulevat selkeästi esiin hänen sanoissaan Luukkaan evankeliumin ensimmäisessä luvussa miellyttivät Häntä.  Maria ei masentunut edeltävien 400 hiljaisen vuoden takia.  Hän oli täynnä ylistystä ja iloitsemista.  


Marialla oli varmasti muitakin ominaisuuksia, joita tarvittiin hänen maailmaamuuttavassa roolissaan.  Jeesuksen äitinä oleminen vaati sinnikästä, vakaata, aktiivista uskoa.  Hänen oma elämänsä olisi vaarassa, ja hänen poikaansa jahtasi vallanhimoinen kuningas, ja joka välissä ihmiset epäilivät Marian kertomusta Jeesuksen sikiämisen ja syntymän ajoista.  


Jumala näki Marian ja tiesi hänen tarpeensa.  Hän lähetti vahvistusta kutsulle ja tehtävälle, jonka oli Marialle antanut.  Vierailu Elisabetin luo, Joosefin unessa näkemät enkelit, talliin saapuvat paimenet, vanha Anna ja Simeon temppelissä, Itämaan tietäjät….Jumala lähetti heidät Marian luo kommunikoimaan Hänen suunnitelmaansa, Hänen sanojaan, Hänen tahtoaan Marian elämää varten.  Jumala kommunikoi toisten ihmisten kautta.  


Mutta Jumala ei kertonut Marialle kaikkea, mitä tulisi tapahtumaan.  


Maria ja Joosef elivät uskon kautta.  Se tarkoittaa, että heillä ei ollut kaikkea tietoa.  Mutta kun he luottivat Jumalaan, he pystyivät elämään iloisina ja rauhassa kasvattaen Jeesusta.  


Toivon, että heidän esimerkkinsä saa rohkaista sinua!  On mahdotonta tietää mitä ensi vuonna tulee tapahtumaan.  Joskus tuntuu, että Jumalakin on lakannut kommunikoimasta.  Mutta Hän on syvästi sitoutunut meihin, hän tekee aina työtänsä, ja Hän tulee kommunikoimaan tarpeeksi, jotta tiedämme mitä tehdä, tänään. 


Jumala ei odota meiltä täydellisyyttä.  Ei Mariakaan ollut täydellinen.  Mutta Maria rakasti koko sydämestänsä Jumalaa, uskoen Hänen lupauksiinsa ja tätä meiltäkin odotetaan.  Aikoina, jolloin sinusta tuntuu, että kukaan ei näe haasteitasi, et voi suunnitella tulevaisuutta, et pysty vaikuttamaan kotiolosuhteisiisi, et koe arvostusta työsi suhteen - Jumala näkee sinut.  Hän haluaa kommunikoida, ja Hän aina kertoo tarpeeksi, että pääsemme eteenpäin, tänään.  


Vaikka Jumala oli hiljaa 400 vuoden ajan, Hänen lupauksensa eivät muuttuneet.  Ne toteutuivat täydellisellä aikataululla, tuoden maailmaan Pelastajan, jonka syntymää me edelleen juhlimme.  


Jesaja 7:14.  Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. 


Jesaja 9:1-6.  Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. 

2. Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi, niinkuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. 

3. Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; 

4. ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. 

5. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. 

6. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti.


Jooel 2:28-32. Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. 

29. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni. 

30. Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita; 

31. aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä. 

32. Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.


Siunattua Joulua!  

Henna Maria


Image by Karen Nadine from Pixabay 

11.12.2020

Love came down


Saimme kerran kauniin joulukortin, jossa luki Love Came Down - Rakkaus Laskeutui Maailmaan.  Siinä kiteytyy joulun merkittävin sanoma: Rakkaus.

Me tiedämme rakkauden olevan tärkein asia maailmassa.  Kaikki tarvitsevat rakkautta, kaikki etsivät rakkautta. 

Rakkaus parantaa.  Rakkaus vapauttaa.  Rakkaus antaa elämälle merkityksen. 


Let's talk about love

Kuten monien muidenkin tärkeiden konseptien äärellä, rakkaudesta puhuttaessa me kristityt näytämme puhuvan eri asiasta kuin maailma.

Me olemme eri mieltä rakkauden lähteestä.  Etsimme rakkautta eri motiivein.  Osoitamme rakkautta joskus päinvastaisilla tavoilla kuin maailma.  

Koko orientaatiomme rakkauden äärellä on käänteinen.  

Jumala rakastaa antamalla.  Hän itse on rakkauden lähde, ja se on täydellisesti osa Hänen olemustaan.  Jumala rakastaa jakamalla, läheisyydellä ja läsnäololla.  Rakkauden kohde on tärkein, jonka vuoksi voi uhrata kaiken. 

Maailma rakastaa kahmimalla.  Maailma etsii itselleen elämyksiä, täyttymystä, tyydytystä, asioita ja ihmisiä, joilla se voi tuntea olonsa rakastetuksi.  Tärkein henkilö on Minä itse, ja hänen kokemuksensa rakkaudesta.  Minän vuoksi voidaan uhrata muut ihmiset ja heidän hyvinvointinsa. 


Rakkauden juhla

Häät mielletään usein rakkauden täyttymyksen juhlaksi.  Siinä kaksi ihmistä julkisesti sitoutuu keskinäiseen romanttiseen rakkauteen ja elämän jakamiseen.  Sinä ja minä täytämme toistemme tarpeet.  Rakastamme toisiamme, kunnes kuolema meidät erottaa...mutta joskus rakkaus loppuu aikaisemmin.  

Kristinuskossa rakkauden täyttymys ei ole kahden ihmisen välistä juhlaa.  Se on rakkauden lähteen, Jumalan itsensäuhraavaa, ehdotonta, kokonaisvaltaista itsensä antamista ihmiskunnan hyväksi.  Siinä rakkaus virtaa täydellisesti ihmiseen päin, jopa ennen kun ihminen on rakastamisen arvoinen, jopa silloin kun hän pettää lupauksensa, jopa silloin, kun hän torjuu rakkauden ja sen lähteen.  

Jumalan rakkaus ei koskaan häviä.  

Joulu on rakkauden juhlaa.  Jeesuksen syntyessä ihmiskunnan kaipaus saa mahdollisuuden löytää jälleen sen yhteyden, jonka synti rikkoi.  Ikävöinti toisen lähelle löytää tyydytyksensä, kun polku alkulähteemme luo avautuu.  Jouluna Jumalan rakkaus laskeutuu maailmaan.  

Jumala antaa ainoan poikansa, koska Hän rakastaa.  Tietäen lopputuloksen - torjunnan, pilkan, häpäisyn ja surmaamisen - kaikesta tästä tietoisena Jumala tekee suurimman uhrauksensa, koska tietää että se on ainoa tapa pelastaa Hänen rakastettunsa.  

Hän lähettää parhaansa lahjaksi maailmalle.  


Ulkonaiset puitteet

Hääjuhlassa kaiken on oltava täydellistä.  Hääpari haluaa näyttää upeimmaltaan, koristeet, ohjelma ja ruokailu on etukäteen huolellisesti suunniteltu.  Kutsukorteista kiitoskortteihin, ulkonainen onnistuminen on tärkeää.

Jumalakin valmistelee parhaimpansa antamisen huolellisesti, yksityiskohtia myöten.   Vuosisatoja aiemmin Hän on antanut lupauksia, paljastaen yksityiskohtia, suunnitellen suurta Rakkauden lihaksitulemista.  

Hän on valinnut henkilöt, hän on suunnitellut paikat, hän on valmistanut olosuhteet.  

Ulkonaisesti katsottuna ensimmäinen Joulu on vaatimaton.  Yksinäinen nuoripari yöpyy tallissa, paimenet ovat lampainensa pellolla, idästä saapuu pitkän matkan pölyttämät tähtitieteilijät. 

Ensimmäinen joulu on rujon fyysinen.  Nyytteihin käärittyjä matkaeväitä.  Väsyneitä jalkoja ja hikisiä vartaloita.  Loppuraskauden painoa, voimistuvia supistuksia ja heinien seassa tapahtuva synnytys.  Likaisia vaatteita, eläinten jätöksiä, verta.  Kapaloon kääritty vastasyntynyt eläinten syöttökaukalossa.

Rakkaus saapuu kauneudesta rumuuteen, valkeudesta pimeyteen, juhlasta arkeen.  

Sysipimeän taivaan valaisee enkeli, erityinen tähti vaeltaa Betlehemin ylle, Jeesus saa kallisarvoisia lahjoja vierailijoiltaan.  Seimen ympärille kerääntyy joukko, joka pyhän hetken koskettamana polvistuu ylistämään Jumalaa.   

Ensimmäinen joulu oli ulkonaisesti hämmentävää.  Hyvin tavallista ja uskomattoman poikkeuksellista.  Rakkauden syntymä. 

Maailmankaikkeudessa muuttuu kaikki.  


Muutos

Moni muutos ihmisten välisissä suhteissa on lopun alkua.  Me muutuimme, hän ei ole enää se ihminen, johon rakastuin, me kasvoimme erilleen, emme halua enää samoja asioita, rakkaus muuttui ystävyydeksi, löysin jonkun toisen.

Jumalan tarjoama muutos siirtää ihmisiä suhteisiin, jotka eivät olleet ennen mahdollisia.  Hänen tuomansa muutokset avaavat sydämiä, syventävät ymmärrystä, kasvattavat sitoutumista, laajentavat näkökulmaa.   

Jeesus syntyy Ihmisen Pojaksi.  Mikä muutos taivaallisesta maalliseen, ikuisesta ajalliseen, hengestä ruumiiseen.  Jeesuksessa kiteytyy täydellinen rakkaus.  Jumalan kauneus ja ihmisen hauraus.

Jeesus muuttaa suhtautumisemme...kaikkeen.  Itseemme, perheeseen, yhteiskuntaan, köyhiin, rikkaisiin, valtaapitäviin, naisiin, lapsiin.  Rakkauden silmälaseilla kaikki näkyy nyt oikeassa valossa, ilman vääristymiä, ilman ennakkoluuloja, ilman kontrollia.  

Kun torjumme maailman muutosvaihtoehdot, emme torju ihmisyyttä.  Päinvastoin, kun otamme vastaan Ihmisen Pojan rakkauden tuoman muutoksen, synnymme uudestaan.  Uutena luomuksena olemme itse muutos, jota maailma kaipaa.   

Jouluna tapahtunut inkarnaatio antaa meille mahdollisuuden valita toisin.  Sen kautta meillä on voima tehdä päätöksiä, joissa rakkaus on tärkein määrittäjä.  Kaipaus, etsiminen ja ikävöinti on löytänyt kodin.  


Rakkaus on lahja - ota se vastaan

Joulun sanomassa viipyessä huomamme, että meiltä ei vaadita muuta kuin avoimia käsiä vastaanottaa Jumalan suuri lahja.  Avoin sydän rakkaudelle.   

Jumalan rakkaus ei vaadi, ei syyllistä.  Se ei odota meidän muuttuvan, jotta voisi saapua.  Se ei osoittele keskeneräisiä asioita, haavoja tai kipupisteitä. 

Jumalan rakkaus - Joulun henki tulee ja kaunistaa kaiken läsnäolollaan, ja hiljainen muutostyö alkaa lempeästi rakastamalla.  Sinä olet hyväksytty.   

Rakkaus on parantanut meidät.  Rakkaus on vapauttanut meidät.  Rakkaus on antanut elämällemme merkityksen.  




Lue lisää inkarnaatiosta: Did the Incarnation Change God? Pondering the Great Mystery of Christmas


Kuva: Pixabay/Lothar Dieterich 


30.11.2020

Älä sano näin lapsellesi

 Sinä saat minut surulliseksi…. Sinä saat minut vihastumaan… Sinä saat minut huolestumaan…

Oletko sanonut näin lapsellesi?  Ei kannata, sillä nämä tunnepitoiset, syyllistävät “sinä saat minut” -sanomiset saavat aikaan pitkäaikaisia ongelmia.  


Koen tärkeänä opettaa lapsille tunteista - ne ovat normaali osa elämää, eivät itsessään hyviä tai pahoja.  Myös tunteiden säätely on tärkeä taito kypsyyteen kasvamisessa.  

Haluan opettaa lapsille myös empatiaa.  Se tarkoittaa kykyä osallistua toisen ihmisen maailmaan, kykyä ymmärtää, mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta.  Empatia on itsensä asettamista toisen henkilön asemaan.  Empatia-sanan perusmerkitys viittaa myötätuntoiseen eläytymiseen.  Upeita tavoitteita ihmissuhteissa!

Pieni lapsi tarvitsee vanhempaa selittämään tunteitaan. “Olet nyt väsynyt ja siksi sinua kiukuttaa”.  “Oletko pettynyt, kun joudumme lähtemään leikkipuistosta kotiin?”.  “Pikkuveli itkee, koska hänellä on nälkä, onko sinullakin paha mieli?”

Mutta missä menee raja?  Kuinka paljon käyttää tunnekieltä lasta kasvattaessa, ja milloin ottaa vähän neutraalimpi rooli? 

Mielestäni löytyy kasvatustilanteita, joissa tunteista puhuminen onkin lapselle taakka, ei helpotus.

Olen törmännyt tällaiseen puheeseen.  Hyvää tarkoittava vanhempi haluaa lapsen olevan tietoinen tunteista, haluaa lapsensa oppivan empatiaa ja haluaa olla esimerkkinä tunteista puhumisen tärkeydestä.  Nämä lauseet eivät kuitenkaan saa mitään näistä aikaan, vaan voivat ladata lapsen niskaan syyllisyyttä, suorittamista ja itsensä hylkäämistä.  

Tässä esimerkkejä tilanteista, joissa vanhemman tunteiden ääneen sanominen ei ole hyvä kasvatustapa:

“Äiti on surullinen, jos sinä lyöt toisia”

“Sinä saat minut huolestumaan näillä koenumeroilla”

“Sun huono käytös on niin hävettävää, että en kehtaa enää mennä sinne!”

“Kun saat hyviä numeroita, teet minut todella iloiseksi”

“Käytöksesi tekee minut todella vihaiseksi”

“Olen huolissani, että jos jatkat narun pyörittämistä, niin osut pikkusiskoosi”


Jokainen varmaan käyttää vastaavia lauseita jälkikasvun kanssa.  Lapsi ja hänen käytöksensä saa tottakai reaktioita aikaan.  Mutta miksi näin ei pitäisi sanoa lapselle? 

Ehkä näin kertoessaan omista tunteista vanhempi ajattelee opettavansa lapselle empatiaa.  Äiti on surullinen, koska käyttäydyt näin.  Ole hyvä, ymmärrä hänen tunteitaan ja muuta käytöstäsi. 

Ongelma on, että tällaisessa puhetavassa pääasiassa on äiti ja äidin tunteet.  

Ei ole hyväksi lapselle laittaa vanhempiensa tunteet omien tunteidensa edelle.  Ei ole myöskään hyväksi lapselle olla vastuussa vanhempien tunteista - olivatpa ne sitten positiivisia tai negatiivisia.  

Lapsi voi alkaa ajatella “Minusta on vaivaa.  Minä olen ongelma.  Minusta riippuu miltä äidistä tuntuu.  Minä päätän miten isäni reagoi maailmaan.” 

Lapsi haluaa luonnostaan miellyttää vanhempaa, ja oppii muuttamaan käytöstään vanhemman mielialan mukaan.  Siitä muodostuu kuitenkin pienen hartioille liian raskasta kannettavaa, syyllistävä tunnetaakka.  

Jos lapsi elää tällaisten taakkojen kanssa, hän vie ne mukanaan aikuisuuteen, ottaen aina vastuuta muiden ihmisten tunteista - ja hyljäten omansa.  Se pilaa mahdollisuudet tasapainoisiin, terveisiin ihmissuhteisiin.   

Tottakai lyöminen on väärin.  Tämä pitää opettaa lapselle.  Mutta siihen ei tarvitse kietoa äidin tunteita - riittää, että selkeästi sanoo “Lyöminen on väärin, sinä et saa lyödä toisia” ja kertoa lapselle millainen rangaistus hänelle tulee, jos hän jatkaa lyömistä (esim. Jos hän lyö leikkitoveriaan, hän itse joutuu leikistä pois määräajaksi).  

Ja kyllä, olen minäkin kokenut huolta, kun lapsi on saanut huonomman numeron kun toivoimme.  Mutta en voi sitoa omia tunteitani lapsen opiskeluun.  Hänen pitää ottaa vastuuta ja kantaa läksyjen luvun tai niiden puutteen seuraukset itse. Hyvien arvosanojen tavoitteleminen omien päämäärien vuoksi ei tuo lapselle sitä taakkaa, jota äidin iloisena pitäminen tuo.   

Viimeksi eilen suutuin eräälle lapselleni hänen käytöksensä vuoksi.  Jälkeenpäin analysoimalla olisin voinut ottaa tilanteen hallintaan kertomalla mikä hänen käytöksessään oli väärää ja mitä ei meillä sallita sekä antaa esimerkkejä tilanteeseen sopivasta käytöksestä.  Oma kiihtyminen ei varmastikaan auttanut ketään siinä tilanteessa.  En halua hyvää käytöstä, koska se pitää minut onnellisena.  Haluan lapsen omaksuvan käytöksen, joka on oikein, tunteista riippumatta.  

Nuori erityisesti voi käyttää vanhempien tunteita hyväksi kapinoidessaan.  Hän tietää mistä iskä suuttuu ja mistä äiti itkee, ja voi tieten tahtoen yrittää saada tunnereaktioita aikaan.  

En sano, etteikö meidän vanhempina tulisi koskaan antaa lasten tietää, miten heidän käytöksensä vaikuttaa meihin.  Mutta pitäisi kiinnittää huomiota siihen puheeseen, jossa lapsen käytös saa meidät tuntemaan asioita.  Lapsi ei pysty kantamaan näin suurta valtaa.  Jos hän joutuu sitä pienestä saakka kantamaan, se tulee murskaamaan hänen omat tunteensa.  Silloin saamme juuri päinvastaisen tuloksen aikaan.  

Vanhempina yksi tärkeimmistä asioista kasvatuksessa on opettaa syyn ja seurauksen suhde.  Tästä on Raamatussa kymmeniä esimerkkejä ja paljon opetusta.

“Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.” Luuk 6:31

“Joka vääryyttä kylvää, se turmiota niittää, ja hänen vihansa vitsa häviää.” San 22:8

“Älköö eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” Gal 6:7

“Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.” Ilm 22:12


Lapsi voi oppia oikean ja väärän käytöksen eron, ja pystymme kannustamaan häntä hyvään eri tavoin.  Mutta kannustimena ei voi käyttää vanhemman omia tunteita, vaan se tarvitsee jotain kestävämpää, ikuista. Me vanhemmat voimme käsitellä omia tunteitamme aikuisten kesken, Jumalan kanssa, ehkä jopa terapeutin seurassa.  Ei antamalla niitä lapsiemme kannettavaksi. 

Vanhemmuudessa suuri haaste onkin omien tunteiden kasvattaminen.  Joudumme kohtaamaan omaa keskeneräisyyttä kun lapsi peilaa käytöstämme.  Vanhemmuus onkin yksi Jumalan antamista hienoista mahdollisuuksista “joutua” kasvamaan henkisesti, emotionaalisesti ja hengellisestikin. 

Oletko sinä kiinnittänyt huomiota näihin lauseisiin lasten kanssa puhuessasi?  Tai kuulitko tällaista viestintää omassa lapsuudenkodissasi?  Sitä ei ehkä ole ensin helppo huomata, mutta kun korva harjaantuu, niin yhtäkkiä joutuukin pitämään kieltä keskellä suuta monessa tilanteessa.   


Kuva: Pixabay/Denise Perrier






20.11.2020

Lapsen oikeudet - entä velvollisuudet?

Suomessa perus- ja ihmisoikeudet ovat kaikille ihmisille yhdenvertaisesti kuuluvia oikeuksia.  Tämä kannattaa sanoa ääneen, sillä asia ei ole sama kaikissa maailman maissa.  Suomessa jokaisen perusoikeudet on turvattu Suomen perustuslaissa. Ihmisoikeudet on puolestaan turvattu kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. 

Tänään vietetään lasten oikeuksien päivää - ne perustuvat YK:n lapsen oikeuksia koskevalle yleissopimukselle, joille on annettu kansallisen lain asema.  Ymmärrän halun mahdollistaa jokaiselle lapselle hyvät eväät elämään. On myös aikuisten tehtävä pitää huolta lapsista ja varmistaa turvallinen lapsuus jokaiselle. 

Koulun kautta erityisesti huomaamme, miten järjestelmällisesti nuorta sukupolvea opetetaan heidän oikeuksistaan.  Ekaluokkalainen kantoi tänään kotiin koulusta saadun Hesarin Lasten Uutiset-lehden.  Lapsen oikeuksista puhuvalta sivulta hän vinkkasi äidille "Oikeus olla tekemättä työtä"-kohdan.  

Oikeudet ovat tarpeen, mutta niistä ei pidä puhua yksittäisinä vaatimuksina.  Minä opetan lapsillemme myös velvollisuuksista. Vaadimme heitä tekemään kotitöitä, opetamme heitä ottamaan vastuuta, neuvomme ottamaan toiset huomioon. Lapsi, joka ei ymmärrä velvollisuuksiaan, kasvaa itsekeskeiseksi. 

Jokainen on kohdannut ihmisiä, jotka huolehtivat tarkasti omista oikeuksistaan. Se ei ole enää yllättävää. Mutta kohtaapa ihminen, joka ottaa velvollisuutensa vakavasti, joka jättää jopa omat oikeudet käyttämättä muiden hyväksi. Siinä on jotain erikoista! 

Raamattua lukiessa joutuu usein kohtaamaan tämän tapaisia erikoisuuksia.  

Jumala kutsuu omiaan elämään muiden hyväksi.  Jeesus on äärimmäinen esimerkki elämästä, jossa ei vaadittu omia oikeuksia.  Ja me pystymme elämään muiden hyväksi, koska Jumala itse on puolellamme. "Herra vie minun asiani päätökseen. Herra, sinun armosi pysyy iankaikkisesti; älä jätä kesken kättesi työtä." Psalmi 138:8. Me pystymme siihen, koska uskomme Jumalaa kun Hän sanoo: "Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisten parasta." 1 Kor 10:24 ja "Rakkaus...ei etsi omaansa." 1 Kor 13:5. 

Lapsuus on erityistä aikaa, jolloin vanhempina olemme niin kovasti lapsiemme puolella, suojelemme heitä, autamme heitä ja neuvomme heitä, että kun tulee hetki jolloin he voivat laittaa jonkun toisen oikeudet omiensa edelle, he pystyvät niin tekemään. He tietävät, että heitä kannatetaan, joku on heidän puolellaan, joku vie heidän asiansa päätökseen. Heidän koko lapsuutensa on todistus siitä, että he eivät ole omillaan. 

Rakkaus vahvistaa ja varustaa heidät ottamaan muut huomioon. Jopa niin pitkälle, että he mielummin antavat omat oikeutensa pois. 

Mielenkiintoista on, että Rakkauden jalouden ylistystä kuvaavassa luvussa on myös seuraava jae: "Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on." 1 Kor 13:11. 

Lapset ovat epäkypsiä, ja tarvitsevat aikuista ohjaamaan heitä kasvussa kohti kypsyyttä. Saakoon lapsemme oppia meidän elämämme esimerkistä, että Jeesuksen sanat "Autuaampaa on antaa kuin ottaa." Apt 20:35.

"Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus." 1 Kor 13:13. 

Lue alta muiden vuosien tekstini Lapsen Oikeuksien Päivänä.  Ihan lopussa löytyy kaikki lapsen oikeudet.  



       Tässä viime vuoden aloitus lapsen oikeuksille: 

Jokainen alle 18-vuotias on lapsi. Näin alkaa lista lapsen oikeuksista. 

Tiedätkö, mikä lapsi on? kysyin tänään kuopukselta. Lapsi on pieni ihminen, josta pitää huolehtia ja jota pitää rakastaa. Lapsi on rakas ja tärkeä ja ihana. Suukottelin pientä pehmeää poskea. 

Vaikkakaan en sinisilmäisesti usko, että pelkkä sopimus auttaa meitä kohtelemaan lapsia oikein, on hienoa vuosittain pysähtyä muistamaan, miten paljon alle 18-vuotiaat tarvitsevat meitä aikuisia.

Sopimuksessa esillä pidettävät asiat ovat alku sille, että kunnioitamme lapsen ainutlaatuista elämää, alusta alkaen, jo ennen syntymää. 

Uskon, että Jumala antaa elämän. Haluan auttaa jokaista elämän alussa olevaa lasta parhaalla mahdollisella tavalla eteenpäin, koska lapset ovat Jumalalle tärkeitä. Jokaisella lapsella on lahjoja ja kykyjä tuoda iloa, luovuutta, kekseliäisyyttä tai järjestystä maailmaan. 

Hienointa vanhemmuudessa onkin auttaa lasta kehittämään omia lahjakkuuksia ja etsimään omille jaloille sopivaa polkua tulevaisuudessa. 




Tässä on muutama vuosi sitten kirjoittamani teksti Lapsen oikeuksista: 

Lapsen oikeuksien päivänä pidetään esillä sopimusta, jossa on sovittu kaikille lapsille kuuluvat oikeudet. YK:n lapsen oikeuksien sopimus (LOS) on lapsia koskeva ihmisoikeussopimus. 

Sopimuksen tärkein tavoite on perusoikeuksien: terveyden, koulutuksen, tasa-arvon ja turvan takaaminen kaikille lapsille. Se on valtioita sitova ihmisoikeussopimus. Vain kolme maata maailmassa ei ole allekirjoittanut sitä. 

Luin tämän sopimuksen läpi. Siinä on 45 erityistä kohtaa, määritellen kaikki oikeudet, jotka lapsilla tulisi olla. Sopimuksen kirjoittamisessa oli mukana valtioita, kansalaisjärjestöjä, sosiaalityöntekijöitä, lakimiehiä, ihmisoikeusasiantuntijoita, hengellisiä johtajia, kasvatustieteilijöitä ja muita asiantuntijoita. Heillä meni noin 10 vuotta sopimuksen kirjoittamiseen ja se on hyvin perusteellinen. 

Jotenkin minua kosketti erityisesti artikla nro 6: 

 6. Jokaisella lapsella on oikeus elämään. 

Valtion on taattava mahdollisimman hyvät edellytykset lapsen henkiinjäämiselle ja kehitykselle. Oikeus elämään. Lapsella on oikeus jäädä henkiin ja kehittyä. Silti hälyttävän suuri osa maailman lapsista kuolee ennen viidettä ikävuottaan. 

Kaksi vuotta sitten 6,9 miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta kuoli. Kaksi kolmasosaa näistä kuolemista olisi voitu estää (Wikipedia). Voi miten paljon maailmassa onkaan tarpeita! 

Vuonna 2009 maailmassa oli 31 maata, joiden alle 5-vuotiaista 10% kuoli. Kuvittele tätä Suomessa; että jokaista tuntemaasi yhdeksää lasta kohti olisi yksi, joka ei selvinnyt viidennelle ikävuodelle. 

Lapsella on siis oikeus elämään. Mutta ei vain elämään sen alkuperäisessä määritelmässä; henkiinjäämistä ja kehittymistä. Lapsella on oikeus yltäkylläiseen elämään. Jokaisella lapsella on oikeus ikuiseen elämään. Siksi Lapsen Oikeuksien Sopimuksen artikla numero kuusi jää vajaaksi.

Lapsilla on oikeus kuulla, että heillä on mahdollisuus yltäkylläiseen elämään. Mahdollisuus runsaaseen elämään, jossa runsaus ei tarkoita pursuilevia ruokakaappeja tai vaatekaappeja tai lelukaappeja.

Mahdollisuus elämän täyteyteen, jossa sydän voi olla täynnä iloa ja rauhaa ja voimaa huolimatta siitä kärsiikö henkilö sairaudesta, köyhyydestä tai koettelemuksista. 

Yltäkylläinen elämä on vastakohta tyhjyydelle, tyytymättömyydelle ja tarkoituksettomuudelle. Yltäkylläistä elämää elävältä ei puutu mitään. 

Jokaisella maailman lapsella on oikeus kuulla, että hän voi saada ikuisen elämän. Että hän voi oppia tuntemaan ikuisen Jumalan, elämän antajan, henkilökohtaisesti. Että hän voi paeta kuoleman valtaa, elää pelotonta elämää pelottavassa maailmassa. Että tämä näkyvä ei ole kaikki mitä on, vaan on tulossa on parempaa. On toivo. Millaisen muutoksen ikuisen elämän lupaus saakaan aikaan ihmiselämässä!

"Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus". Sinulla, aikuisella, on velvollisuus, että maailman lasten oikeudet toteutuvat. Lapsella on oikeus kuulla evankeliumi omalla kielellään, kultturellisesti ymmärrettävällä tavalla. Meillä on velvollisuus siihen, että se toteutuu. 

Voimme lukea tämän sopimuksen artiklat ja lisätä sinne paljon muutakin rikkautta, jota meille on suotu Jumalan Sanassa. Meillä kristityillä on oikeasti hyviä uutisia tämän päivän lapsille. Meidän ei pidä piileskellä ja hiippailla mumisten jotain pyhäkoulutunneista ja kivoista iltapäiväkerhoista. Meillä on sanoma, joka muuttaa maailmaa...ja sinä voit aloittaa sen sieltä oman lähiympäristösi lapsista. Yhden lapsen maailma voi muuttua sinun välitykselläsi...ja hän saa omakseen Jumalan lapsen oikeudet.

Siunattua Lapsen Oikeuksien Päivää! 

Lapsen oikeuksien sopimus lyhennettynä (Unisefin sivuilta): 

1. Jokainen alle 18-vuotias on lapsi. 
2. Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Lasta ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ulkonäön, alkuperän, mielipiteiden tai muiden ominaisuuksien vuoksi. 
3. Lasta koskevia päätöksiä tehtäessä on aina ensimmäiseksi otettava huomioon lapsen etu. 
4. Valtion on toteutettava Lapsen oikeuksien sopimuksen määräämät oikeudet.
5. Valtion on kunnioitettava vanhempien tai muiden lapsen huoltajien vastuuta, oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen kasvatuksessa. 
6. Jokaisella lapsella on oikeus elämään. Valtion on taattava mahdollisimman hyvät edellytykset lapsen henkiinjäämiselle ja kehitykselle. 
7. Jokainen lapsi on rekisteröitävä heti syntymän jälkeen. Syntyneellä lapsella on oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä, mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan. 
8. Lapsella on oikeus säilyttää henkilöllisyytensä, kansalaisuutensa, nimensä ja sukulaissuhteensa. 
9. Lapsella on lähtökohtaisesti oikeus elää vanhempiensa kanssa, jos hänellä on hyvä ja turvallista olla heidän kanssaan. Vanhemmistaan erossa asuvalla lapsella on oikeus tavata ja pitää säännöllisesti yhteyttä kumpaankin vanhempaansa. Tapaaminen voidaan estää, jos se on lapsen edun vastaista.
10. Jos lapsi ja hänen vanhempansa joutuvat eri valtioihin, on valtion velvollisuus käsitellä hakemus perheen jälleenyhdistämiseksi myönteisesti ja viivyttelemättä.
11. Valtioiden on estettävä lasten laittomat kuljetukset maasta. 
12. Lapsella on oikeus ilmaista omat mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa ja ne on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. 
13. Lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä, kunhan ne eivät loukkaa muiden oikeuksia. Lapsella on oikeus saada tietoa. 
14. Lapsella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Valtion tulee kunnioittaa vanhempien lapselle antamaa ohjausta tämän oikeuden käyttämisessä.
15. Lapsilla on oikeus järjestäytyä ja toimia yhdistyksissä.
16. Lapsella on oikeus yksityisyyteen, kotirauhaan ja kirjesalaisuuteen. Hänen kunniaansa tai mainettaan ei saa halventaa. 
17. Lapsella on oikeus saada tietoa esim. television, radion ja lehtien välityksellä. Valtiolla on velvollisuus rohkaista tiedotusvälineitä tuottamaan lapsen hyvinvointia ja kehitystä tukevaa aineistoa. Lasta tulee suojella hänen hyvinvointinsa kannalta vahingolliselta aineistolta. 
18. Vanhemmilla on ensisijainen ja yhteinen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä lapsen edun mukaisesti. Valtion on tuettava vanhempia lasten kasvatuksessa.
19. Lasta on suojeltava kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä. 
20. Lapsella, joka ei voi elää perheensä kanssa, on oikeus saada valtiolta erityistä suojelua ja tukea. Tällöin on kiinnitettävä huomiota lapsen kasvatuksen jatkuvuuteen sekä lapsen etniseen, uskonnolliseen ja kielelliseen taustaan.
21. Lapsi voidaan adoptoida, jos se on lapsen kannalta paras vaihtoehto. 
22. Valtion tulee suojella pakolaislapsia ja huolehtia heidän tässä sopimuksessakin lueteltujen oikeuksiensa toteutumisesta. 
23. Vammaisen lapsen erityistarpeet tulee huomioida ja hänen tulee saada nauttia täysipainoisesta ja hyvästä elämästä.
24. Lapsella on oikeus elää mahdollisimman terveenä ja saada tarvittaessa hoitoa. 
25. Kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen hoito ja sijoituksen perusteet tulee tarkistaa ajoittain. 
26. Lapsella on oikeus sosiaaliturvaan. 
27. Lapsella on oikeus hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon.
28. Lapsella on oikeus käydä ilmaiseksi peruskoulua. Valtion on edistettävä toisen asteen koulutusta ja opinto-ohjausta sekä ehkäistävä koulunkäynnin keskeyttämistä.
29. Koulutuksen tulee kehittää lapsen kykyjä, ihmisoikeuksien, lapsen vanhempien sekä oman ja muiden kulttuurien kunnioittamista sekä suvaitsevaisuutta.
30. Vähemmistöryhmään tai alkuperäiskansaan kuuluvalla lapsella on oikeus ryhmänsä kulttuuriin, uskontoon ja kieleen. 
31. Lapsella on oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään. 
32. Lapsella ei saa teettää työtä, joka haittaa hänen opintojaan tai vahingoittaa hänen terveyttään tai kehitystään. 
33. Lasta on suojeltava huumeidenkäytöltä. 
34. Lasta on suojeltava kaikenlaiselta seksuaaliselta hyväksikäytöltä. 
35. Valtioiden on estettävä lapsikauppa. 
 Artiklat 34. ja 35.: kts. lisäpöytäkirja koskien lapsikauppaa ja lasten hyväksikäyttöä prostituutiossa ja pornografiassa 
36. Lasta on suojeltava kaikelta hyväksikäytöltä. 
37. Lasta ei saa kiduttaa. Lasta ei saa rankaista julmalla tai halventavalla tavalla. Lapsen vangitsemista on käytettävä vasta viimeisenä keinona ja tällöin lasta on kohdeltava inhimillisesti ja hänen ikänsä huomioiden. 
38. Alle 18-vuotiasta ei saa värvätä armeijaan eikä hän saa osallistua sodankäyntiin. Aseellisissa selkkauksissa on suojeltava lapsia. (Ikäraja nostettu lisäpöytäkirjassa viidestätoista kahdeksaantoista vuoteen.) 
Artikla 38: kts. lisäpöytäkirja lasten osallistumisesta aseellisiin konflikteihin 
39. Väärinkäytösten uhriksi joutunutta lasta on autettava toipumaan ja hänen sopeutumistaan yhteiskuntaan on edistettävä.
40. Lakia rikkonutta tai siitä epäiltyä lasta on kohdeltava hänen ihmisarvoaan kunnioittaen ja hänen ikänsä huomioon ottaen. 
41. Jos valtion kansallinen lainsäädäntö turvaa lapselle paremmat oikeudet kuin tämä sopimus, sitä on noudatettava. 
42. Valtion tulee huolehtia, että kaikki kansalaiset tuntevat lapsen oikeudet. 
43. Tämän sopimuksen noudattamista valvoo YK:n lapsen oikeuksien komitea. 
44. Valtioilla on velvollisuus raportoida säännöllisesti lapsen oikeuksien toteutumisesta.
45. Erityisjärjestöillä, UNICEF:illa ja muilla YK:n elimillä on oikeus ja velvollisuus arvioida ja edistää sopimuksen täytäntöönpanoa. 
 46. – 54. Nämä artiklat koskevat sopimukseen liittymistä, sen voimaantuloa ja muutoksia. 

 Kuva:Pixabay/Pezibear ja WikiImages

16.11.2020

Suomen Kiitospäivä

Monikulttuurisena perheenä Thanksgiving on ollut tärkeä osa perhekulttuuriamme jokaisena syksynä.  Yhdysvaltojen kiitospäiväähän juhlitaan sen muistoksi, miten aikaiset siirtolaiset keräsivät sadon 1621 kärsittyään sitä ennen ankaran talven.  Alkuperäiset amerikkalaiset auttoivat heitä lahjoittamalla ruokaa ja opettamalla tulijoita kalastamaan, metsästämään ja viljelemään maissia.  

Myöhemmin, kun kiitospäivä virallisesti asetettiin kansalliseksi juhlaksi 1863, siitä tuli hengellinen juhla, päivä, jolloin kiitettiin ja ylistettiin Jumalaa. 

Suomessa ei ole vastaavaa kansallista juhlapäivää, vaikka erilaisia sadonkorjuun juhliahan on voitu järjestää siellä täällä.  Mutta silmiini sattui 31.10. eräs teksti, jossa ehdotettiin Suomelle omaa Kiitospäivää! 

Olen harrastuksena lukenut kirkkohistoriaa, ja erityisesti reformaation aikainen aika ja siinä vaikuttaneet henkilöt kiinnostavat minua.  Tässä tekstissä on myös kirkkohistoriaa.  Muutenkin mielelläni juhlisin 31.10. jotain muuta kuin haamujen Halloweenia.  Lasten kanssa olen usein käynyt läpi reformaation tapahtumia lokakuun aikana, ja nyt on erityisesti uusia syitä korottaa Jumalan rakkautta kansakuntia kohtaan lokakuun viimeisenä päivänä! 

Pyysin tekstin kirjoittajalta lupaa sen kääntämiseen ja julkaisemiseen, joten tässä se nyt on!   


Hyvää Suomen Kiitospäivää!

(Tätä päivää ei juhlita Kiitospäivänä, mutta sitä pitäisi)



Suomi ei yksinkertaisesti olisi itsenäinen valtio ilman kahta tapahtumaa, jotka sattuivat 31.10. 

 1. Martti Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen Saksassa 31.10.1517. Tästä alkoi liikehdintä, joka toi takaisin Jumalan Sanan totuuden ainoana lähteenä.  Tämä paluu todellisen Jumalan luo muutti lännessä elämän jokaisen osa-alueen.  Suomi on kansakunta, joka erityisesti sai siunauksen reformaatiosta. Mikael Agricola (kuvassa), Suomen reformaation isä, antoi Suomelle kirjakielen ja alkoi kääntää Raamattua suomen kielelle, koska hän tiesi, että hänen kansansa täytyi tuntea oikea Jumala.  Ja todellakin oikean Jumalan tunteminen vapautti kansakunnan.  Sen seurauksena Suomen reformaation jälkeläiset toivat ihmeellisen kehityksen suomalaisen yhteiskunnan jokaiselle osa-alueelle, kuten yleinen koulutus, vapaa lehdistö, kapitalistinen talous, demokratia, jopa kasvitiede ja terveydenhoito.   

2. Lokakuun 31. 1817, Venäjän keisari Aleksanteri I, joka silloin hallitsi Suomea, antoi Suomen Evankelis-Luterilaiselle kirkolle itsenäisyyden.  Kirkko, joka oli ollut Ruotsin vallan alaisena 1500-luvulta lähtien, sai nyt järjestäytyä ilman ulkoapäin tulevia sääntöjä. Käytännössä, vaikka keisari hallitsi Suomessa, kirkko oli ainoa elinkelpoinen järjestö, joka huolehti jäsenistään.  Kirkko ei vain järjestänyt jumalanpalveluksia, mutta antoi kaikille koulutusta, terveydenhoitoa ja paljon muutakin.  Toisin sanoin, antamalla Kirkolle itsenäisyyden, Aleksanteri I petasi tietä tulevaisuuden itsenäiselle Suomelle.

 

Suomalaiset juhlivat perustellusti Itsenäisyyspäivää 6.12., koska sinä päivänä 1917 Suomi virallisesti itsenäistyi.  Kuitenkaan kuudes joulukuuta ei selitä sitä, miten paljosta Suomi on velassa Jumalalle tästä ihmeestä, mutta toisaalta 31.10. selittää.  Siksi tänään on jokaisella suomalaisella täydellinen mahdollisuus kiittää Jumalaa siitä, mitä Hän on tehnyt tämän kansan eteen.  

Sen vuoksi haluan toivottaa jokaiselle suomalaiselle Hyvää Suomen Kiitospäivää!

Cédric Placentino


31.10.2020

Intersektionaalisuus ja Raamattu

 


Kesällä moni hieraisi silmiään kun näki hallituksen uuden tasa-arvo-ohjelman. Ohjelman valmistelua johti pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri Thomas Blomqvist (r.). Häntä ei kuitenkaan otsikoissa näkynyt, vaan lehdistö keskittyi sisäministeri Maria Ohisalon (vihr.) lausuntoon, jossa hän nimesi ohjelman kantavaksi näkökulmaksi intersektionaalisen feminismin.

Vaikka asiaan perehtyneet voivatkin huomauttaa, että hallituksen ohjelmasta ei löydy käsitettä intersektionaalinen feminismi, (ohjelmassa puhutaan intersektionaalisesta näkökulmasta) on selvää, että intersektionaalisuus on feministinen käsite.   

Mutta mitä tämä intersektionaalisuus tarkoittaa?  En varmastikaan ollut ainoa, jonka piti etsiä lisätietoa termistä. 


Mitä intersektionaalisuus on?

Intersektionaalisuus on ollut esillä erityisesti Yhdysvalloissa 70-ja 80-luvulta lähtien.  Kimberlé Crenshaw esitteli intersektionaalisuuden teorian 1989 ilmestyneessä julkaisussaan University of Chicago Legal Forum:ssa "Demarginalizing the Intersection of Race and Sex: A Black Feminist Critique of Antidiscrimination Doctrine, Feminist Theory and Antiracist Politics"

Pääargumentti on, että emme voi ymmärtää mustaihoisen naisen kokemuksia diskriminaatiosta keskittymällä erikseen naiseuteen ja ihonväriin, vaan meidän pitää yhdistää näiden kahden todellisuuden kohtaamiset. Hänen mukaansa rodusta puhuttaessa pitää katsoa myös sukupuolta, ja feminismistä puhuttaessa sitä pitää katsoa rodullisen linssin läpi.


Suomalaisissa uutisissa intersektionaalisuus selitetään niin, että se tarkastelee yhteiskunnassa vallitsevia päällekkäisiä ja läpileikkaavia syrjintämuotoja.  Sen mukaan yksilön yhteiskunnalliseen asemaan vaikuttavat moninaiset taustatekijät, asiat, joille henkilöt muodostavat identiteettinsä. Eriarvoisuutta kitkettäessä pitää kiinnittää huomiota pitkään listaan asioita.

Tarkastelutavassa otetaan huomioon sukupuolen lisäksi esimerkiksi sosioekonominen tausta, asuinpaikka, alkuperä, perhetausta, koulutus, ikä, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisun vaikutus, jotta voidaan selvittää yksilön asemoituminen yhteiskunnassa.  


Uudet aatteet ja termit ovat aina kiinnostavia.  Intersektionaalisuuteen kannattaa paneutua, jotta ymmärrämme kristittynä, mistä se kumpuaa ja millaisiin asioihin se haluaa tänä päivänä vaikuttaa.  

Hyvää tässä aatteessa on, että me kristittyinä osaamme tunnistaa ja käsitellä monimutkaisia asioita, joita seuraa siitä, että elämme syntisessä maailmassa.  Niinpä intersektionaalisuuden pitäisi rohkaista meitä ymmärtämään ja kokemaan myötätuntoa niitä lähimmäisiä kohtaan, jotka ovat kiinni risteävissä rakenteissa.  


Mahdolliset ongelmat

Aatteen negatiiviset puolet tulevat esiin, kun se lakkaa olemasta ymmärtämistä ja siitä tulee (poliittinen) ideologia.  Niin kuin voi käydä monen hyvän ajatuksen kanssa.  Ne voivat auttaa ihmiskuntaa kukoistamaan, tai niiden avulla voidaan luoda rakenteita, jotka ovat syntiä.

Intersektionaalisuus on salaliitto-teoria: sen mukaan yhteiskunta väittää olevansa vapaa ja antavansa kaikille mahdollisuuksia, mutta pinnan alla ovat tiukat etuoikeuksien ja dominoinnin vallat.  Vallan huipulla ovat valkoiset heteromiehet, joten heidät pitää syöstä sieltä pois.  Sen mukaan ne, jotka ovat kaikkein sorretuimpia, ovat niitä, joilla on syvin ymmärrys elämästä ja yhteiskunnasta ja sen vuoksi heidän ääntään pitäisi kuulla eniten.  Niinpä marginaaliryhmien ääntä pitää kuunnella kaikkein tarkimmin - ja tämän huomaa katsellen monia poliittisia päätöksiä viime aikojen Suomessakin. 

Jos kyseenalaistat teoriaa, osoitat, että et ymmärrä sitä, eikä sinulla voi olla siitä mielipidettä.  Se on siten immuuni kritiikille.  Intersektionaalisuutta selittävissä tekstikirjoissa on harvoin sitä epäileviä lähteitä.   (Kuten oppikirjassa Patricia Hill Collins and Margaret Andersen (ed): Race, Class and Gender: An Anthology)

Intersektionaalisuutta voidaan käyttää rakentamaan erimielisyyttä, joka ei jää vain “sortajan” ja sorretun välille, vaan jako tapahtuu uhreiksi arvelluiden ryhmien välillä.  Eri uhriryhmiä on jo todella paljon, koska aina löytyy jokin eriyttävä asia.  

Ongelma onkin siinä, että ihmisiä on niin moneen lähtöön...kukaan sorrettu ei voi puhua “valkoisten lesbojen” tai “vammaisten mustaihoisten” tai “köyhien saamelaisten” äänellä, koska näistäkin ryhmistä löytyy poliittisten mielipiteiden, sosiaalisten asemien ja ruokavalioiden koko kirjo.  Niin eri ryhmät pirstaloituvat aina pienemmiksi sorrettujen yhteisöiksi. 

Intersektionaalisuus on myös tuonut esiin ruman puolensa.  Se syyttää etuoikeutettuja vallan väärinkäytöstä, ja lopettaakseen sen, se on alkanut itse kiusaajaksi.  Sen seuraajat stereotypisoivat, demonisoivat, häpäisevät ja hiljentävät ihmisiä.  Tämä ei tietenkään kohdistu vain “sortajiin”, vaan myös kaikkiin muihinkin sorrettujen ryhmiin, jotka eivät ole heidän kanssaan samaa mieltä tai jotka tekevät jotain, jota he eivät hyväksy.  


Mitä enemmän luen aiheesta, sitä skeptisemmäksi tulen.  Mutta kuten kirjoitin täällä jo vuosia sitten, en suostu ottamaan minkäänlaista ihmisteorian rakennelmaa omakseni. Voin oppia niistä.  Mutta ne eivät tule koskaan riittämään ihmiskunnan ongelmien ratkaisemiseksi.  


Raamatun malli

Raamatussa Jumala on jo antanut meille ratkaisun kaikkien näiden erottavien väliseinien varalle.  Seurakunta on ainutlaatuinen konsepti.  Siinä on sidottu yhdeksi ruumiiksi kaikki, jotka uskovat Jeesukseen.  “Mutta te olette ‘valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaakseenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.” (1 Piet 2:9).  

Kun ihminen siirtyy pimeydestä Jumalan ihmeelliseen valkeuteen, hän ei luovu rodustaan tai sukupuolestaan.  Mutta hänen identiteettinsä kristittynä alkaa rakentumaan Jeesuksen ympärille.  

Valittu kansa ei ole musta tai valkoinen tai punainen… Siihen kuuluu ihmisiä kaikista kansoista ja heimoista, kulttuureista ja maista.  Valittu kansa on erilainen, Raamattu kutsuu meitä vieraiksi ja muukalaisiksi.  Identiteettimme ei tule taustastamme, vaan valittuna ja kutsuttuna olemisesta. 

Raamattu on suorasukainen:  “Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.  Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista, sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.  Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” (Gal 3:27-29).  

Seurakunnassa emme jakaudu rodun, aseman tai sukupuolen mukaan.  Olemme kaikki yhtä.  Seurakunnassa voi nähdä ihmisiä eri taustasta kokoontuvan yhteisen asian ääreen: Jeesus.  Hän tuo meidät yhteen. Sen sijaan, että keskittyisimme eroihin ja väliseiniin, meitä kutsutaan keskittymään yhteyteen ja keskinäiseen rakkauteen, jotta voisimme tuoda kunniaa Jumalalle.

Kuulin hiljattain esimerkin erän maan seurakuntien yhteisestä foorumista.  Sen johtoryhmään kuuluvat tulevat kaikki eri heimotaustoista.  Näiden eri ryhmien välillä tässä maassa on jatkuvaa kiistaa ja kahnausta, syrjintää ja pelkoa.  Mutta kun seurakunnat, Jeesukseen uskovat, haluavat hoitaa asioita yhdessä, he valitsivat juuri nämä henkilöt...miten kaunis osoitus Jumalan suunnitelman toteutumisesta!  

Jumala ei myöskään valitse ihmisiä, jotka ovat hierarkioiden huipuilla.  Hän ei suosi tiettyä rotua, sukupuolta, perhetaustaa, koulutusta tai asemaa.  Raamatussa on monta esimerkkiä moninaisista taustoista tulevista ihmisistä, joita Jumala käyttää suunnitelmiensa toteutumisessa.  Pikaisesti kirjoitin muistilistaan seuraavat esimerkit:  


Ester - vähemmistö, orja, orpo, nainen

Ruut - leski, väärästä kansasta, nuori nainen

Daavid - perheen nuorin poika, paimen

Jeesuksen seurassa kulkeneet naiset, monet ylhäisiä

Jeesus rikkoi monia sääntöjä naisten suhteen - samarialainen nainen kaivolla!

Maria - liian nuori, naimaton nainen, avioton lapsi

Opetuslapset olivat kouluja käymättömiä ja suhteellisen nuoria. 

Timoteus oli “väärää rotua” seurakuntatyöhön

Lapset - Jeesus asetti lapsen esimerkiksi vallanhimoisille aikuisille (Luuk 9: 46-) 


Intersektionaalisuuteen toivonsa laittaneet etsivät vastauksia todellisiin kysymyksiin. Rotupuhdistukset tai naisten alistaminen ovat todellisia ongelmia maailmassa, ja oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolestapuhujia tarvitaan aina.  


Ongelma siitä tulee, jos pääasiaksi tulee oma uhriasema, jos omaa ajattelumallia ei voida haastaa,  ja jos vastapuolen kanssa ei edes haluta löytää yhteyttä tai ymmärrystä.  Silloin ollaan tekemisissä kultin kanssa, jonka viitoittama pelastuksen tie eksyttää tuhansia.  

Aion olla entistä tarkempi, kun seuraan politiikkaa ja sen käyttämiä termejä.  Monenlaista asiaa paljastuu, kun vaivautuu tutkimaan asioita.  

Tässä on erinomainen analyysi intersektionaalisuudesta ja miten sitä voi verrata uskontoon:

Elizabeth C. Corey: First Church of Intersectionality   


No, miten olen mielestäsi ymmärtänyt intersektionaalisuuden?  Voivatko kristityt sinun mielestäsi tukea tällaista politiikkaa? 



30.9.2020

3 + Välipalaa koululaiselle

Koululaiset rakastavat välipalaa, joka odottaa kotona koulupäivän jälkeen.  Koulujen alkaessa innostuin luomaan erilaisia välipaloja.  Toki välillä syömme tavallisesti leipää.  Mutta joskus on kiva valmistaa jotain erityistä - rakastaa ruualla! Tässä 3 suosikkia meidän perheeltä.




1. Pannukakku ja kermavaahto

Ensimmäisen koulupäivän kunniaksi tein pannukakun ja tarjoilin sen kermavaahdon kera.  Olen löytänyt tosi hyvän pannukakkureseptin nimeltä “Tosi hyvä pannukakku”.  Pannukakku ei mene miksikään, vaikka sen tekisi edellisenä päivänä valmiiksi.  


9 dl maitoa

0,5 dl sokeria

3 kananmunaa

1,5 tl suolaa

1 tl vaniljasokeria

Ripaus kardemummaa

5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

100 gr sulaa voita


Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe yhteen.  Sekoita kaikki ainekset.  Paista leivinpaperilla vuoratulla uunipellillä 200 asteessa kunnes kullanruskeaa. Puhko mahdolliset kuplat haarukalla paistumisen aikana.


2. Hedelmäpirtelö/smoothie



Pirtelö on herkullinen välipala ja siitä löytyy lukuisia versioita ja makuvaihtoehtoja.  Pirtelö voi olla terveellinen hedelmine ja marjoineen, tai makea herkku vanukkaiden, jäätelön ja suklaan kera. Sauvasekoitin on oiva apu niiden valmistamiseen.  Myös blenderi tai monitoimikone käyvät varsinkin suurempia määriä tehtäessä.   

Pohjana käytän usein luonnonjogurttia tai vanilijajäätelöä.  Laitan pirtelöön yleensä banaania ja jotain muuta hedelmää tai marjaa. Kesäisin jäämurska tekee pirtelöstä superkylmän slushien eli jäähilejuoman.  Maitoa lorautan, jos pirtelöstä tulee liian paksu juotavaksi...toisaalta myös lusikoitava pirtelö maistuu lapsille.  Erehtyä siis ei voi!  

Pirtelöön voi valita kymmenistä eri aineksista omat suosikit.  Lapset rakastavat väripirtelöitä: mansikasta tai vadelmasta saa ihanaa pinkkiä, mustikasta kivan sinistä ja kiwistä sekä pinaatista terveellisen vihreää.  Pirtelö voi myös olla kerroksellinen tai raidallinen. Päälle ripsautetut koristeet kruunaavat välipalahetken!

Terveellisen pirtelön ideoita

Yhdistele alla olevista ideoista oma suosikkisi, kuten mustikka-kauralese-jogurtti, banaani-mansikka-maito, vadelma-rahka-hunaja, mango-appelsiinimehu-jogurtti...

Pohjaksi: luonnonjogurtti, maustamaton rahka, hedelmämehu, maito/kasvimaito.

Lisäksi makusi mukaan marjoja, hedelmiä, avokadoa, pinaatinlehtiä, yrttejä, (maa)pähkinävoita, kauraleseitä, siemeniä... 

Mausteet: sitruunamehu, muskotti, kaneli, hunaja. 

Makeutus: ei yleensä tarvitse lisämakeutta. 

Ekstraa: valuta kiisseliä tai sokeritonta marjakeittoa valmiin pirtelön päälle.

Koristeeksi hedelmäpaloja, marjoja, pähkinärouhetta, sitruunamelissan tai mintun lehtiä.


Herkkupirtelöideoita

Pohjaksi: jäätelö, kerma, maitokaakao, hedelmäjogurtti, maustettu rahka

Lisäksi hedelmät, marjat, (maa)pähkinävoi, vanukkaat...

Mausteet: sitruunamehu, muskotti, kaneli, hunaja.

Makeutus: vaniljasokeria, sokeria, kaakaojauhe.

Ekstraa: tee pirtelöön raitoja jäätelökastikkeella tai pursota päälle kermavaahtoa.

Koristeeksi strösseliä, suolapähkinöitä, karkkimurskaa, keksimuruja, kaakaojauhetta.


Aikuisten sekä teinien makuun

Sekoita kylmää kahvia valitsemasi maitotuotteen kanssa.  Lisää puolikas pakastettu banaani, pähkinävoita sekä vaniljaa. Sekoita kunnes sileää. Päälle kaakaojauhetta tai pikakahvijauhoa sekä suklaaraastetta ja pikkuisen kermavaahtoa. 



3. Uunipuuro

Hitaasti hautunut uunipuuro on hellän makuinen herkku.  Sen paistaminen on helppoa, eikä maitokaan pala uunissa pohjaan.  Miinuksena on pitkä kypsennysaika.  Kokeile puuron valmistamista illalla, ja tee kaksinkertainen annos.  Lisään puuroon yleensä kanelia ja keittiössä leijailee ihana tuoksu! 


Ainekset

Valitse puurovilja: kauraleseet, -ryynit ja -hiutaleet, puuroriisi tai ohrasuurimot sopivat hyvin uunipuuroon.  

Maito

Suola

(Voi)

(Kaneli)

Seuraa valitsemasi viljatuotteen mukaisia ohjeita.  175 asteissa uunissa puuron kypsyminen vie parisen tuntia.  Uunipuuro näyttää alussa todella löysältä, mutta se sakenee kyllä kypsymisen aikana. Tarjoile voisilmän ja hunajan kanssa, ja lorauta vähän kylmää maitoa reunalle.    


Plus: Napostelulautanen



Jos mitään muuta ei ehdi valmistaa ja lapsi kopistelee jo ovella, kaivele kaapeista kaikkea pientä kivaa yhdelle lautaselle.  Välipalakeksiä, pähkinöitä, rusinoita, hedelmäviipaleita, marjoja, minivoileipiä, vihanneksia ja dippi, juustokuutioita… Värikäs ja mielenkiintoinen lautasellinen naposteltavaa on ilo myös lapsen silmälle!  Taittele lautasliina ja asettele välipala tarjottimelle - sen voi jopa syödä sohvalla tai parvekkeella. 


Ajatuksella valmistettu välipala on ihana tervetulotoivotus kotiin koulupäivän jälkeen.   


Millaiset välipalat ovat teidän perheen suosikkeja?  



Kuvat: Pixabay 
Puuropaketti - oma kuva :) 

18.9.2020

Ruoka = Rakkaus

 


Yksi aihe, joka koskettaa jokaista ihmistä on ruoka.  Zooman tätä laajaa aihetta vanhemmuuteen.  Lapsen ruokkiminen on yksi vanhempien tärkeimmistä tehtävistä. Tämän faktan luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta sitä se ei ole edes tämän päivän Suomessa. 

Mikään ei pitäisi olla tekosyynä siihen, että ei laita perheelle ruokaa.  Se on niin perustavanlaatuista huolenpitoa, että jos vanhempi ei tätä tehtäväänsä suorita, lapsi kärsii, ja asiaan puututaan myös viranomaisten puolelta.  

Muistan erään kohtaamani riippuvuuksien kanssa kamppailevan nuoren, joka ei osannut eikä suostunut syömään oikeaa ruokaa.  Hän söi vain jogurttia ja leipää, jogurttia ja leipää, jogurttia ja leipää, aamusta iltaan.  Ei ollut vaikea arvata, miten häntä oli lapsena syötetty.  

Lapsen monipuolinen ruokkiminen on rakkauden osoittamista.  Se on päivittäistä uhrautumista.  Se vaatii aikaa, energiaa, vaivannäköä, rahaa.  Siihen liittyy epäonnistumista, syyllisyyttä ja pettymyksiä.  Harva lapsi istuu aina iloisena pöydässä ja syö kiitollisena jokaisen murusen.  Ruokailut ovat kärsivällisyyttä kasvattavia tai koettelevia hetkiä perheissä.   

Ruokahetket voivat olla myös perhe-elämän parhaita hetkiä.  Haluan luoda lapsilleni kokemuksen, jossa saamme nauttia elämästä jokaisella aistilla ja se onnistuu hienosti ruokapöydän ääressä. 

Jeesus söi yhdessä ihmisten kanssa - monenlaisten ihmisten kanssa.  Hänen parhaat opetuksensa ovat usein ruokapöydän ääreltä lausuttuja.  Voisinko äitinä oppia, että samoin kun jaan kauhalla keittoa, voin jakaa arvokkaita totuuksia lapsilleni.  Siihen ei tarvita mitään virallista perhehartautta.  Yhdessä syöminen voi olla päivän paras hetki jakaa elämää ja kokemuksia.   

Lukion vanhempainillassa kerrottiin tulevan vuoden opiskelun haasteista.  Kysyin ohjaajalta tilaisuudessa: “Miten voisimme parhaiten vanhempina tukea meidän opiskelijoita?”  Hänen vastauksensa oli uskomaton yksinkertaisuudessaan ja pysäyttävyydessään.  Lukiolaiset tarvitsevat ruokaa!  Myös rohkaisua ja rakkautta, mutta: ruokaa.   

Ohjaaja kertoi, miten pari vuotta sitten he pyysivät lukiolaisia kirjoittamaan vanhempainiltaa varten ylös asioita, joita he toivoivat vanhemmiltaan.  Usea lapsi (sillä lapsia he vielä ovat) kirjoitti listaan: tee ruokaa, osta välipaloja, ruoki meitä!  Meidän lapsemme toivovat meidän laittavan heille ruokaa.  

Kun koulut alkoivat, päätin panostaa välipaloihin.  Nyt lapset rakastavat kotiintulohetkeen liittyvää välipalaa.  Kun en sitä kerran ollut valmistanut, ekaluokkalainen nosti mekkalan: missä välipala on!?  Hän lähetti myös kerran ääniviestin koulupäivän lopulla “Äiti, voisitko tehdä minulle välipalaa?”.  

Ruoka on rakkautta.  Ruoan laittaminen toiselle ihmiselle kommunikoi välittämistä ja huolenpitoa.  Ruokaa valmistava on ensin suunnitellut aterian, sitten käynyt kaupassa.  Seuraavaksi hän valmistaa raaka-aineet ja kypsentää ne.  Hän kattaa pöydän ja kutsuu muut valmiiseen pöytään. 

Perheessä moni näistä askeleista jaetaan muiden perheenjäsenten kanssa.  Ruokaan ja ateriointiin liittyy monia mahdollisuuksia olla yhdessä ja oppia. Kyllä, jokapäiväinen ruoan laittaminen voi tuntua taakalta.  Mutta sen voi myös muuttaa mahdollisuudeksi olla siunauksena muille.    

Kaikki tarvitsevat ruokaa.  Vanhempien tärkeimpiä tehtäviä on suojata lapsen fyysinen kasvu ja terveys.  Vaikka et rakastaisikaan ruoanlaittoa, voit oppia tekemään monipuolisia aterioita, ja luomaan ruokailuista perheen kohokohtia. Niin hetket pöydän ääressä ruokkivat perhettä myös henkisesti ja sosiaalisesti.   

Ruokailun siunaus voi levitä.  Kutsu vieraita teille syömään, lapsia tai aikuisia.  Tee ylimääräistä ruokaa ja kysy yksinhuoltajilta, työttömiltä tai vanhuksilta, jos he haluaisivat ottaa sitä vastaan.  Leivo ja tarjoile lämpimäisiä muille.  Rakasta ruualla!         




22.7.2020

Naisena elämän tienristeyksissä

Millaista elämää kristityn naisen tulisi elää?  Miltä näyttää perhe-elämä silloin, kun Jeesus on kaikista tärkein asia vanhemmille?  Miten yhdistää perhe, työ ja seurakuntayhteisön kanssa elettävä elämä? 



Millaista elämää sinä haluat elää? 

Jos oikein mietimme tätä kysymystä, olen aika varma, että päädymme kaikki suurinpiirtein samoihin tavoitteisiin.  Haluamme rauhaa, haluamme tyydytystä, haluamme täysipainoista elämää, iloa, terveyttä ja tasapainoa. 

Mistä sen löytää?  Oletko tyytyväinen siihen, miltä elämäsi juuri nyt tuntuu, näyttää, maistuu? 

Jos et ole tyytyväinen, koetko olevasi valmis muutokseen?  Oletko miettinyt elämän osa-aluetta, jolla haluat nähdä jotain uutta?



Kun minä haluan muutosta, etsin vastauksia Raamatusta.  Luen kirjoja, blogeja tai kuuntelen podcasteja, joissa etsitään Jumalan tahtoa, inspiroidutaan Jumalan miesten ja naisten elämän esimerkeistä. 

Yritän lukea säännöllisesti kirjoja, joissa puhutaan naiseudesta, naisten rooleista ja elämäänsä tyytyväisistä naisista.  Haluan tutkia Raamatun sanomaa meille naisille, haluan ymmärtää Jumalan tahtoa naisia kohtaan. 

Viimeisin kirja, jonka luin aiheesta on teologian tohtori Raija Sollamon kirjanen, yksinkertaisesti nimetty Raamatun naisia (Helsinki: Kirjaneliö 1983). Vaikka en saanutkaan kirjasta paljoakaan uutta, muuta kuin hämmennyksen siitä, että Sollamon mielestä monet näistä naisista eivät ole oikeasti olleet olemassa, Sollamon ‘Persoonallinen loppupuheenvuoro’-nimiseen lopetukseen pystyin samaistumaan. 

Hän kirjoittaa:

Olen vuosikaudet tai oikeastaan jo pari vuosikymmentä käynyt jaakobinpainia Jumalani kanssa koettaessani saada selville, miten hän suhtautuu meihin naisiin ja mikä on naisen paikka hänen suunnitelmissaan.  Kerron mietteistäni naisena olemisesta.  Peilaan tätä nykyistä naisen identiteettiämme Raamatun naisten kuvastimella.  

Kerroin itsekin blogini ensimmäisessä postauksessa, miten päätin selvittää Raamatusta mitä Jumala ajattelee meistä naisista.  Olemme molemmat osa kristittyjen naisten joukkoa, jotka vuosikymmenten (-satojen!) aikana ovat naisnäkökulmasta pohtineet Jumalaa, Hänen ominaisuuksiaan, tahtoaan ja luomakuntaansa. 

Eräs bloggaajista, Wendy Alsup, joka kirjoittaa blogia Practical Theology for Women kuvailee tätä vastausten etsintäänsä näin (suomennos ja lisäys minun):

Ecclesia semper reformanda est.
Kirkko uudistuu jatkuvasti (tai kirkon tulee jatkuvasti uudistua).  Olen rakastanut tätä sanontaa siitä lähtien, kun sen kuulin ensimmäistä kertaa.  Se puhuu syvällisesti sielulleni.  Olen kysymyksien esittäjä.  Ja toivottavasti kysymykseni auttavat minua ja ympärilläni olevia linjautumaan uudelleen Kirjoitusten kanssa.  Meidän kaikkien pitäisi tutkistella itseämme ja ryhmiä, joihin kirkkokuntana samaistumme.  Meidän pitäisi teroittaa toisiamme.  Meidän pitäisi kyseenalaistaa toinen toisiamme, ja meidän pitäisi tutkia Kirjoituksia silloin kuin kysymyksillä ei ole helppoja vastauksia.  Tämä on luontaista reformoidulle teologialle.    

Jo yli kymmenen vuoden ajan olen opiskellut Kirjoituksista sitä, mitä ne kertovat naisista ja naisille.  Se on nostanut esiin kysymyksiä, uusia, haastavia, monimutkaisia.  Opinhaluni on laittanut etsimään vastauksia.  Mutta se on tuonut myös rauhaa ja lepoa elämään. 

Erityisen antoisaksi olen teologian lisäksi kokenut juuri näiden Raamatun naisten tarinat.  Olen juuri valinnut seuraavan naisen, jonka elämäntarinaan paneutua, ja pääsen jälleen lukemaan ja opiskelemaan ja pohtimaan, mitä voin hänen elämästään oppia.  Kirjoittamisen anti on itselleni suuri!

Tämän päivän kristity nainen elää monien odotusten paineissa.  Alussa esittämäni kysymykset ovat todellisia kysymyksiä, joihin ei löydy helppoja vastauksia.  Helppoja ne eivät ole siksi, että kristitty ihminen ei elä luonnollista elämää.  Hän ei anna luonnollisten halujen ja himojen viedä häntä sinne ja tänne, vaan taistelee ollakseen Jumalan Hengen kuljetettavana. 

Tämä maailma ylistää luonnollisten halujen viemänä olemista.  Se on nostanut jalustalle ihmisluonnon perusvietit, ja kannustaa meitä tekemään mitä hyvältä tuntuu.  On ihan luonnollista huutaa lapsille, tai haluta vapaa suhde, tai ajatella ensiksi itseään, tai varmistaa se, että omalla pikku porukalla sujuu hyvin.  Se on totta, se on ihmisluonnon mukaista, se on ainoa mahdollisuus niille, jotka elävät luonnollista eli Raamatun sanoja käyttäen, lihan mukaista elämää. 

Kristityllä on korkeampi kutsumus.  Meille annetaan Raamatussa ihastuttava kuvaus siitä, millaista elämä voi olla, jos päätämme vastustaa luonnollisia halujamme.  Itsehillintä ja kärsivällisyys ovat hyveitä.  Jumalan Sanassa sanotaan, että kun annan syntisen luonnon ottaa vallan, seurauksena on kuolema.  Mutta siellä on lupaus: kun annat Jumalan Hengen vallita mieltäsi, seurauksena on elämä ja rauha! 

Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.  Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha… Room 8: 5-6

En minä, eikä kukaan muukaan voi itse elää tällaista hyveellistä, elämään ja rauhaan johtavaa elämää.  Sen vuoksi elämäni on annettu Jeesuksen hyviin käsiin, Hänen johdatettavakseen.  Miten rauhaisaa onkaa luottaa Jumalaan ja Hänen hyvään tahtoonsa minua kohtaan!

Muut ihmiset voivat tuoda hirvittäviä suorituspaineita elämäämme.  Juttelin aiheesta juuri tänään erään ystäväni kanssa.  Hän kertoi omien sukulaistensa painostavan häntä hankkimaan hyvin palkatun työn, jotta koulutus ja lahjat eivät menisi hukkaan.  Nämä äänet aiheuttavat stressiä.  Se saa hänet epäilemään itseään. 

Ystäväni kokee itse, että keskittyessään perheeseensä ja muihin ihmisiin, jotka tulevat heille, hän on toteuttamassa Jumalan kutsua elämässään.  Hänen ammattinsa, vaikka onkin suhteellisen harvinainen, voi joku muukin ottaa tehtäväkseen.  Mutta kukaan muu ei voi olla äiti hänen lapsilleen, luomassa kotia, joka on avoinna epäonnistuneille, kärsiville, heikossa asemassa oleville, muiden hylkäämille.

Kun mietin niitä ihmisiä, jotka tämän perheen palvelualttiuden vuoksi on saanut kohdata vapauden Kristuksessa, olen kiitollinen ystäväni puolesta, että hän kuuntelee hiljaista Jumalan kutsua tämän maailman äänekkäiden painostajien sijasta. 

Jumalan Hengen mukaan elävällä on rauha ja yltäkylläinen elämä.  En tiedä sinun elämäntilannettasi. Haluan rohkaista sinua asettamaan sivuun hetkiä, jolloin voit keskittyä etsimään vastauksia Jumalalta.  Hän ei ole jättänyt meitä selviytymään yksin, vaan on lähellä, tarjoten apuaan, tuoden yliluonnollisen rauhan jokaiseen tilanteeseesi. 

Et ole yksin vastauksia etsiessäsi.  Meitä naisia on monia, hyvin monia, eri ikäisiä, eri puolilla maailmaa!  Älkäämme antako periksi, luovuttako vastustusta kokiessamme, tai toisten kyseenalaistettua valintojamme.  Elämä on siihen liian lyhyt.  Muutos voi alkaa juuri tässä hetkessä, kun päätät valita hiljaisen kuiskauksen kuuntelemisen.       





8.7.2020

Ihanaa, meille tulee vieras!


Ensimmäinen yövieras uudessa kodissa on kiva juttu!  Olemme muuttaneet heinäkuun alussa ja omat tavarat etsivät vielä paikkaansa.  Kun sain kyselyn vierailumahdollisuudesta, tarjosin "patjaa lattialla".  Meillä ei ole (vielä) vierassänkyä, mutta onneksi on erillinen huone, jossa yövieras saa oman rauhan. 

Mutta en voi mitään - alan heti suunnitella, miten tehdä tästä typötyhjästä huoneesta viihtyisän yöpymispaikan!  Olisi ihanaa löytää pikku hylly tai yöpöytä, ja maton saan vaikka viereisestä huoneesta sinne lainaan, jos en ehdi löytämään sinne omaa.  Kiinnostaisiko sinua nähdä yöhuoneen muodostumisprosessi täällä blogissa?  Se olisi ihan uusi juttu, mutta aiheesta, joka on minulle tärkeä. 

Vierashuonetta suunnitellessa löysin muutama vuosi sitten blogiini kirjoittamani jutun.  Siinä listaan asioita, joilla saa vieraan viihtymään:

Miten luoda kutsuva vierashuone


Perhekulttuuriimme kuuluu vieraanvaraisuus.  Se on molempien kokemus lapsuudenkodeissa ja tykkäämme molemmat vieraiden kutsumisesta kylään (talo tulee siivottua oikein kunnolla!).  Tälläkin hetkellä meillä on erään perheen lapset kylässä, jotta vanhemmat saavat kahdenkeskistä aikaa ja unta.  Keskustelimme ennen lapsivieraiden tuloa omien lasten kanssa miten huomioida vieraat ja varmistaa, että kaikilla on kivaa.

Olemme vierailleet ja yöpyneet monenlaisissa eri paikoissa, eri maissa ja kulttuureissa.  Mikään ei saa oloa niin vieraanvaraiseksi kuin valmis huone tai nurkkaus kyläpaikassa!  Mutta miten varustella vierashuone niin, että vieraalla on mukava olla?  Tässä vuosien varrella oppimiamme asioita, joita kannattaa isäntänä ottaa huomioon.

Vierashuone


Ylimääräinen makuuhuone, jonka voi pyhittää vieraskäyttöön, helpottaa yövieraiden pitämistä.  Tälle voi tarjoutua mahdollisuus, kun omat lapset muuttavat pois kotoa.  Mutta jos vieraat ovat teille tärkeitä, voit varata yhden makuuhuoneista vieraita varten jo aiemminkin.  Eräs tuntemani seitsenhenkinen lapsiperhe piti kerrostalossakin työhuonetta vierashuoneena ja perhe mahtui muihin kolmeen makuuhuoneeseen.  Heillä oli aina mukava käydä kylässä, kun oli tilaa. 

Jos erillistä vierashuonetta ei ole, voit antaa joko oman makuuhuoneesi tai lapsen makuuhuoneen vieraan käyttöön.  Jos vieras on kodissa useamman yön, suosittelen huoneen antamista, jos vain mahdollista.  Erityisesti lapsiperhe, jossa on päiväunia kaipaavia lapsia, arvostaa omaa huonetta, jonka oven saa kiinni. 

Vieraalle voi laittaa myös pedin olohuoneeseen tai takkahuoneeseen.  Ilmapatja lattialla tai levitettävä sohva toimii hyvin.  Yritä löytää tapoja antaa nukkumapaikalle yksityisyyttä huoneenjakajan tai vaikkapa seinäksi ripustetun verhon avulla.  Muistuta lapsia antamaan yleisessä tilassa nukkuvalle vieraalle yksityisaikaa erityisesti iltaisin ja aamuisin. 

Sänky


Mukava sänky on tärkeä osa vieraanvaraisuutta.  Jos mahdollista, nuku itse vierassängyssä testimielessä, jotta tiedät onko se tarpeeksi mukava.  Hyvin nukuttu yö on tärkeää hyvinvoinnille, joten tarjoa parasta.  Lasten sängyt voivat olla liian lyhyitä pitkille vieraille.  Vietimme kerran miehen kanssa yön eräiden tuttavien levitettävällä sohvalla, joka oli liian kapea meille emmekä nukkuneet hyvin. 

Vältä siis sänkyä tai patjaa, joka on

Liian kapea tai liian lyhyt
Nariseva tai nitisevä (ilmapatja voi narista lattiaa vasten)
Kova
Muhkurainen tai painunut
Likainen

Petivaatteet

Puhtaus on petivaatteiden tärkein ominaisuus.  Jos teillä on usein vieraita, pidä vieraslakanat erillään perheen käytössä olevista petivaatteista.  Luonnonmateriaalit kuten puuvilla ja pellava tuntuvat parhailta ihoa vasten.  Hinta on usein hyvä merkki laadusta.  Olen itse ostanut joskus halvempia lakanoita lapsille, ja pettynyt niiden nopeaan nyppyyntymiseen ja karheuteen. 

Petaa sänkyyn ylimääräisiä tyynyjä, jotta vieras saa valita mieleisensä tyylin nukkua.  Muista myös ylimääräinen huopa tai lisäpeitto, olipa vuodenaika mikä tahansa.  Yöllä paleleminen vieraassa talossa on todella epämukavaa. 

Vaikka meillä ei ole enää vauvoja (sniff!), säilytin yhdet vauvalakanat ja peitot ja pikkuisen tyynyn lapsiperhevierailuja varten.  Sänkyä meillä ei enää ole vauvoja varten, mutta matkasänky, nukkuteltta tai jopa pikku patja lattialla ovat ystävällinen ele matkustavalle lapsiperheelle. 





Huone - perusteet


Vieraanvaraisen huoneen perusta on puhtaus.  Yleensä meillä on aikaa valmistautua vieraiden saapumiseen, joten imuroi, pyyhi pölyt myös lampuista ja pyyhi lattiat.  Älä unohda sängyn alustaa ja liikuteltavien huonekalujen taustoja.  Karsi huoneesta turha tavara ja pikkusälä. 

Nykyään kaikki matkustavat elektronisten laitteiden kanssa.  Tarkista, että huoneen sähköpistokkeet ovat näkyvillä ja laita jatkojohto hankalasti saatavilla oleviin pistokkeisiin.  Ylimääräinen puhelimen laturi huoneessa on hyvä idea. 

Yöpöytä sängyn vieressä helpottaa asettautumista.  Varmista, että myös olohuoneessa nukkuvilla on jokin paikka vuoteen vieressä, jonne laittaa puhelin, silmälasit, vesilasi tms.  Tuoli, arkku tai pieni kirjahylly voi korvata yöpöydän, jotka ovat usein kalliita (kauniilla liinalla päällystetty pahvilaatikko on boheemi ja edullinen vaihtoehto!).

Suljettavat verhot ovat tärkeitä yksityisyydelle ja valoisuuden säätelyyn.  Jos verhoja ei saa kiinni tai ne ovat todella ohuet, ripusta kangas yöksi ikkunan eteen tai asenna ikkunaan rullaverho tai sälekaihtimet.  On plussaa, jos huoneen ikkunan voi avata ilman vaaraa siitä, että kärpäset ja hyttyset löytävät sisään: hyönteisverkko!  

Jätä huoneeseen tyhjää tilaa matkalaukkua varten.  Voit myös ostaa hotellihuoneen tyyliin matkalaukulle oman telineen tai penkin.  Osa matkustavista haluaa pitää tavaransa laukussa yöpymiskohteessakin, joten korotettu taso matkalaukulle helpottaa sen käyttöä. 

Huone – sisustus


Yksi tärkeimmistä asioista vierashuoneessa on tyhjät tasot.  Pidä siis vierashuoneen pöydät ja lipastonpäälliset suhteellisen tyhjänä, jotta vierailla on tilaa avaimille, puhelimelle, koruille, kellolle yms.  

Huoneen ei silti tarvitse olla täysin paljas.  Huonekasvi tai tuoreet kukat maljakossa ovat aina ihastuttava yksityiskohta.  Kynttilä (muista tulitikut!) pöydällä tuo tunnelmaa.  Muutama kaunis koriste-esine tekee huoneesta persoonallisen.  Laitan itse aina muutaman esineen yöpöydälle vieraita varten: nenäliinapaketti, hartauskirja, kynä.

Jos mahdollista, laita kattolampun lisäksi huoneeseen lukulamppu ja yövalo.  Kerää huoneeseen kiinnostavia kirjoja ja lehtiä tai alueen matkaoppaita ja karttoja turistimatkalla olevia varten.  Jos huoneessa on tilaa, laita sinne nojatuoli rentoutumista varten. 

Vaikka moni käyttää puhelintaan kellona, herätyskello tai seinäkello on olennainen osa vierashuonetta.  Tarkista, että niiden raksutus ei ole liian kovaa ja että herätyskello on pois päältä.  Heräsimme kerran eräässä hotellihuoneessa kello 6 aamulla kiivaaseen kilinään ja löysin viimein herätyskellon yöpöydän taakse pudonneena. 

Aseta huoneeseen seinäkoukut tai jalallinen naulakko vaatteita tai pyyhkeitä varten.  Jos sinulla on erillinen vierashuone, laita sinne tyhjä vaatekaappi tai lipasto.  Jos majoitat vieraan käytössä olevaan makuuhuoneeseen, tyhjennä muutama henkari tai yksi hylly vieraalle.  Jos vieras viettää useamman yön teillä, laita huoneeseen pieni pyykkikori ja tarjoudu pesemään pyykkiä. 

Työpöytä ja tuoli ovat mukava lisä vierashuoneessa ja muistilappuineen ja kynineen.  Laita wifin salasana esille, jos tarpeen.  Muista roskakori.  Peili on huomaavainen sisustuslisä.   




Vierasta varten


Laitan aina vieraille esiin juomavettä ja lasit.  Pieni lautasellinen hedelmiä, hedelmäveitsi ja serviettejä antaa vieraalle mahdollisuuden väli-, ilta - tai yöpalaan omassa rauhassa.  Myös muu naposteltava, kuten pähkinät, suklaa tai myslipatukat ovat huomaavaista. 

Laita vieraalle tarkoitetut pyyhkeet esiin huoneeseen: varaa jokaiselle vieraalle oma kylpypyyhe, kasvopyyhe ja pesulappu (joissakin maissa kaikki käyttävät pesulappuja suihkussa).  Jos mahdollista, osta vierasvaraksi hyvät pyyhkeet ja pidä ne erillään; ainakin meidän perheessä omassa käytössä olevat pyyhkeet ovat satojen pesukertojen jälkeen aika ankeita tuomaan luksustunnelmaa. 

Näytä vieraalle mistä löytää kahvia tai teetä.  Aloitan itse aamuni kupillisella teetä, joten kerron aina yövieraille, että keittiöön voi mennä aamulla heti herättyä hakemaan juotavaa, ei tarvitse odottaa katettua aamupalapöytää.  Laitan keittiöön vedenkeittimen viereen tarjottimelle kahvia, teevalikoiman, sokeria, hunajaa, teelusikoita, kuppeja ja näytän mistä löytyy maito.  Jos kaiken tämän saa esille vierashuoneeseen, upeaa!  Useimmissa kodeissa vedenkeitin ja muut tarvikkeet mahtuvat vain keittiöön.   



Kylpyhuonevarustelu

Aseta esiin tarvikkeita, joita jokainen tarvitsee ja jotka voi unohtua matkustaessa.  Riippuen kodin mahdollisuuksista, nämä voi jättää näkyville pesuhuoneeseen, vessaan tai vierashuoneeseen. 




  • Hammasharja ja –tahnaa
  • Kampa
  • Kertakäyttöisiä partahöyliä
  • Käsirasva
  • Huulirasva
  • Saippua
  • Neutraali shampoo, hiustenhoitoaine
  • Hammaslankaa
  • Deodorantti
  • Vanupuikkoja, vanulappuja, pumpulia
  • Ensiaputarvikkeet

Tarkista, että vessassa on puhdas käsipyyhe, roskakori, paljon vessapaperia ja käsisaippua. 

Tekemällä oppii ja paras tapa olla hyvä isäntä on kutsua paljon vieraita kylään.  Lähestyvät loma-ajat antavat hienon mahdollisuuden osoittaa vieraanvaraisuutta perheelle ja ystäville.  Mitkä ovat olleet unohtumattomimmat kokemuksesi kyläillessä?  



Kuvat:
FreeDigitalPhotos.net
“Decorative Tray With Book,tea Set And Flower On The Bed” by WorldWideStock
“Classic White Lamp Style With Vase Of Flower On Wooden Grey Tabl…” by khongkitwiriyachan
“Morning In Bedroom” by winnond
“Towels On Bed And Stucco Wall” by winnond
“Mini Home Spa Set” by sirirakphotos

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...