Yksi aihe, joka koskettaa jokaista ihmistä on ruoka. Zooman tätä laajaa aihetta vanhemmuuteen. Lapsen ruokkiminen on yksi vanhempien tärkeimmistä tehtävistä. Tämän faktan luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta sitä se ei ole edes tämän päivän Suomessa.
Mikään ei pitäisi olla tekosyynä siihen, että ei laita perheelle ruokaa. Se on niin perustavanlaatuista huolenpitoa, että jos vanhempi ei tätä tehtäväänsä suorita, lapsi kärsii, ja asiaan puututaan myös viranomaisten puolelta.
Muistan erään kohtaamani riippuvuuksien kanssa kamppailevan nuoren, joka ei osannut eikä suostunut syömään oikeaa ruokaa. Hän söi vain jogurttia ja leipää, jogurttia ja leipää, jogurttia ja leipää, aamusta iltaan. Ei ollut vaikea arvata, miten häntä oli lapsena syötetty.
Lapsen monipuolinen ruokkiminen on rakkauden osoittamista. Se on päivittäistä uhrautumista. Se vaatii aikaa, energiaa, vaivannäköä, rahaa. Siihen liittyy epäonnistumista, syyllisyyttä ja pettymyksiä. Harva lapsi istuu aina iloisena pöydässä ja syö kiitollisena jokaisen murusen. Ruokailut ovat kärsivällisyyttä kasvattavia tai koettelevia hetkiä perheissä.
Ruokahetket voivat olla myös perhe-elämän parhaita hetkiä. Haluan luoda lapsilleni kokemuksen, jossa saamme nauttia elämästä jokaisella aistilla ja se onnistuu hienosti ruokapöydän ääressä.
Jeesus söi yhdessä ihmisten kanssa - monenlaisten ihmisten kanssa. Hänen parhaat opetuksensa ovat usein ruokapöydän ääreltä lausuttuja. Voisinko äitinä oppia, että samoin kun jaan kauhalla keittoa, voin jakaa arvokkaita totuuksia lapsilleni. Siihen ei tarvita mitään virallista perhehartautta. Yhdessä syöminen voi olla päivän paras hetki jakaa elämää ja kokemuksia.
Lukion vanhempainillassa kerrottiin tulevan vuoden opiskelun haasteista. Kysyin ohjaajalta tilaisuudessa: “Miten voisimme parhaiten vanhempina tukea meidän opiskelijoita?” Hänen vastauksensa oli uskomaton yksinkertaisuudessaan ja pysäyttävyydessään. Lukiolaiset tarvitsevat ruokaa! Myös rohkaisua ja rakkautta, mutta: ruokaa.
Ohjaaja kertoi, miten pari vuotta sitten he pyysivät lukiolaisia kirjoittamaan vanhempainiltaa varten ylös asioita, joita he toivoivat vanhemmiltaan. Usea lapsi (sillä lapsia he vielä ovat) kirjoitti listaan: tee ruokaa, osta välipaloja, ruoki meitä! Meidän lapsemme toivovat meidän laittavan heille ruokaa.
Kun koulut alkoivat, päätin panostaa välipaloihin. Nyt lapset rakastavat kotiintulohetkeen liittyvää välipalaa. Kun en sitä kerran ollut valmistanut, ekaluokkalainen nosti mekkalan: missä välipala on!? Hän lähetti myös kerran ääniviestin koulupäivän lopulla “Äiti, voisitko tehdä minulle välipalaa?”.
Ruoka on rakkautta. Ruoan laittaminen toiselle ihmiselle kommunikoi välittämistä ja huolenpitoa. Ruokaa valmistava on ensin suunnitellut aterian, sitten käynyt kaupassa. Seuraavaksi hän valmistaa raaka-aineet ja kypsentää ne. Hän kattaa pöydän ja kutsuu muut valmiiseen pöytään.
Perheessä moni näistä askeleista jaetaan muiden perheenjäsenten kanssa. Ruokaan ja ateriointiin liittyy monia mahdollisuuksia olla yhdessä ja oppia. Kyllä, jokapäiväinen ruoan laittaminen voi tuntua taakalta. Mutta sen voi myös muuttaa mahdollisuudeksi olla siunauksena muille.
Kaikki tarvitsevat ruokaa. Vanhempien tärkeimpiä tehtäviä on suojata lapsen fyysinen kasvu ja terveys. Vaikka et rakastaisikaan ruoanlaittoa, voit oppia tekemään monipuolisia aterioita, ja luomaan ruokailuista perheen kohokohtia. Niin hetket pöydän ääressä ruokkivat perhettä myös henkisesti ja sosiaalisesti.
Ruokailun siunaus voi levitä. Kutsu vieraita teille syömään, lapsia tai aikuisia. Tee ylimääräistä ruokaa ja kysy yksinhuoltajilta, työttömiltä tai vanhuksilta, jos he haluaisivat ottaa sitä vastaan. Leivo ja tarjoile lämpimäisiä muille. Rakasta ruualla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!