24.3.2013

Palmusunnuntaista alkaa muisteleminen

Jeesus käski opetuslapsiaan nauttimaan ehtoollista Hänen muistokseen.  

Olen tänään Palmusunnuntaina yrittänyt päästä Pääsiäisviikon tunnelmiin.  Jotenkin minulta käy aina niin hitaasti näihin kristinuskon suuriin juhliin valmistautuminen ja niiden sanomaan sisälle pääseminen. 

Tykkään nimestä Hiljainen Viikko - viikko ennen Pääsiäistä.  Se antaa luvan olla hiljaa, mietiskellä, muistella ja tutkistella omaa sisikuntaa.  Onko siellä mitään, mikä ei miellytä Jumalaa?  Onko asenteita, joista pitäisi luopua?  Onko asioita, joista on tullut tärkeämpiä kuin Jumala?

Psalmin 139 viimeiset jakeet ovat usein mielessäni rukoushetkillä:


Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.

Tarvitsen Jumalan apua.

Evankeliumit hidastavat tapahtumarikasta vauhtiaan päästessään Pääsiäisen ajan tapahtumiin.  Jeesuksen viimeisistä päivistä on tarkat kuvaukset usean luvun verran.  Yksityiskohtaisesti tallennettuna on Hänen viimeiset sanansa ja hetkensä.  Niissä riittää lukemista koko viikon ajaksi.  

Hiljaisella viikolla yritän päästä näkemään Jeesuksen ajatuksia.  Mitä Hänen mielessään liikkui kun Hän valmistautui kuolemaan?  

On varmaa, että Hän valitsi kuoleman; vangitseminen ja kuolematuomio ei ollut Jeesukselle yllätys.  Hänhän puhui siitä opetuslapsilleen monta kertaa etukäteen.  Se oli Hänelle päämäärä.  

Palmusunnuntain riehakas iloitseminen tuntuu jotenkin väärältä, kun tiedän tulevan viikon tapahtumat: petos, väärät todistukset, kidutus, hylkääminen, kuolema.  

Mutta Pääsiäinenhän ei pääty Pitkäperjantaihin...kuolema ei ole kaiken loppu.  

Se muistuttaa minua siitä, mikä onkaan Jumalan tarjoama suurin lahja meille.  Se on enemmän kuin keskimääräistä parempi ja siunatumpi elämä; enemmän kuin helpotus ongelmissa ja sairauksissa.  Enemmän kuin ystävät, hyvä tahto, positiivisen ajattelun taito.  

Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä (Room 6:23). 

Taivas.  

Jeesus pystyi varmasti valmistautumaan viimeiseen viikkoonsa sillä tietoisuudella, että tämä maanpäällinen on hetkellistä.  Kuoleman jälkeen koittaa ikuisuus ja ajaton läheisyys Jumalan kanssa.  Ikuinen Elämä! 

Graham Kendrickin tekemä laulu Servant King on yksi puhuttelevimmista lauluista mitä tiedän.  Se tulee soimaan täällä paljon tällä viikolla!  Jeesus, joka ratsasti nöyrällä aasin varsalla Jerusalemiin tuli palvelemaan.  Ei ottamaan valtaa käsiinsä, ei iskemään vihollisiaan miekalla.  Ei, vaan Jeesus kutsuu seuraamaan Hänen nöyrää ja hiljaista esimerkkiään...Jeesuksen valtakunnassa ei päde tämän maailman säännöt.

Sillä rakkaus voittaa.     




22.3.2013

Mitä hyvä kirja saa aikaan?

Vaikka mitä!

Inspiraatiota ja intoa, toivoa ja tahtoa, naurua ja näkemyksiä, kiitollisuutta ja   öööö tähän joku hyvä koolla alkava sana :)

Product DetailsMutta tottahan se on, hyvä kirja voi muuttaa kokonaisen elämän, kuten voi käydä kun Raamattua lukee.  On hyviä kirjoja muitakin!

Olin jo pitemmän aikaa kuullut monen kehuvan tätä kirjaa ja tilasin sen viimein itsellenikin.  Täytyyhän sitä tietää mistä on jäämässä paitsi!  Martha Peace on kirjoittanut kirjan vaimoille "The Excellent Wife".  Nimi tulee Sananlaskujen kirjan luvusta 31: "Kelpo vaimon kuka löytää?".  Suomeksi kirjan nimi voisi siis olla Kelpo Vaimo.  :D Olenkin mietiskellyt, että haluaisin paneutua tuohon Sananlaskujen kirjan viimeiseen lukuun ja ehkä tämän kirjan kautta se onnistuu.  


Sitten on Practical Theology for Women-blogi, jonka kirjoittajan Wendy Alsupin kirjoituksia olen aina ihaillut.  Wendy kirjoittaa hyvinkin syvällisistä teologisista aiheista käytännöllisesti (sehän on jo blogin nimessäkin) ja viisaasti.  Tilasin hänen uusimman kirjansa The Gospel Centered Woman ja siitä saakin hyviä näkökulmia naiskeskusteluun.  Wendy ei nimittäin koskaan laiskistu kliseisiin edes raamatullisesta naiseudesta puhuttaessa, joten hänen kirjoituksiaan on virkistävää lukea.  
Product Details


Ja miten löydän aikaa lukea?  Neljä lasta, aviomies ja ihan vilkas elämä muutenkin?  

Auttaa, että tykkään lukemisesta ja olen nopea lukija. Sitten on strategioita:

Martha Peacen kirja on imetys-ja vauvan nukuttamisajan lukemistoa.  Se on käden ulottuvilla ja koska näitä em. hetkiä on useampia päivässä, saan luettua aina muutaman sivun joka päivä, vaikken ihan joka kerta imettäessä tai nukuttaessa kirjaa voikaan avata.

Wendy Alsupin kirja on kylpyhuoneessa, jossa ainakin teoriassa saan olla rauhassa aina silloin tällöin :)

Kunhan saan kirjat luettua, kirjoitan sitten täälläkin mitä opin.  

Joku kysyi, olenko lukenut kirjan Valloittava salaisuus - voiko naisen sielua ymmärtää (John & Stasi Eldredge).  Luin sen viisi vuotta sitten ja tykkäsin siitä, mutta kirja ei ole tietenkään ihan tuoreena mielessä.  Onnellinen koti-blogissa oli siitä kirjavinkkikin, käy lukemassa tässä, klik. John Eldregeltä on ilmestynyt myös kirja miehille Villi ja vapaa ja se on naisillekin lukemisen arvoinen kirja. Siitä löytyy kuvausta täältä, klik.   

Product DetailsSitten meillä on miehen kanssa yhteisprojektina lastenkasvatukseen liittyvä kirja, Boundaries With Kids (Dr. Henry Cloud and Dr. John Townsend).  Luimme sen ensimmäisen kerran silloin, kun meillä oli vain kaksi lasta.  Ajattelin, että nyt on aika verestää kirjan antamia hyviä neuvoja.  Tuntuu siltä, että kun vanhemmuutta on takana jo useita vuosia ja lapsiakin neljä erilaista, olemme itsekin kasvattajina kasvaneet ja muuttuneet.  Nyt osaamme jo katsoa omia kasvatusmenetelmiä eri silmin ja pienellä etäisyydellä ja huomata mikä on ollut hyvää ja missä meidän pitäisi muuttua.  Olemme myös saaneet kasvattaa neljää hyvin hyvin erilaista lasta, joilla on tietenkin neljät omat erilaiset tarpeet ja tunteet.  Yhdessä lukemisessa periaate on, että luemme kukin tahollamme luvun ja sitten keskustelemme siitä.  Ollaan ehditty lukea ja alkusanat ja luku 1, joten hiljaa hyvää tulee...Tätä kirjaa luen ennen nukkumaanmenoa, jos kuopus nukahtaa ajoissa ja rauhassa.      

Mitä kirjoja luet itse tällä hetkellä?  Onko niin hyviä, että voisi suositellakin? 

16.3.2013

Rauha myrskyn keskellä

En halua oppimani olevan pelkkää teoriaa.   

Varsinkaan uskonelämässä se ei onnistu.  Mutta ei evankeliumin todeksi eläminen arkipäivässä ole automaattista.  On ihan eri asia lukea Raamatusta "Älkää mistään murehtiko..." ja sitten toteuttaa sitä käytännössä.  Minusta tuntuu, että huolehtiminen eri asioiden suhteen on todella helppoa.  Toimeentulo.  Ihmissuhteet.  Yhteiskunta.  Seurakunta(!).  Terveys.  Ympäristökysymykset.  Joka asiasta löytyy ihan varmasti "hyviä" syitä huolehtimiseen ja hermoiluun.

Kun kirjoitin tunteista ja siitä, miten niiden ei voi antaa ohjata meidän elämäämme, sain sitten harjoitella tätä ihan käytännössä.  Yksi puhelinsoitto, muutama sana.  

Saan kokea miten huoli, pelko ja suru todella tuntuu fyysisenä kipuna.  Ahdistava möykky sydämen tilalla saa käpristymään kokoon. Pettymyksen kyyneleitä...vuolaana virtana, ääneen itkemistä.  Nyrkki paukahtaa pöytään, koska fyysinen kipu tuntuu helpommalta kuin sisäinen särkyminen; tämä ei ole oikein!  Ja nopeasti joka paikkaan lennähtäviä ajatuksia, joissa huolehdin jo vuosien päähän.  Entä jos...?  Miten sitten...?  Miksi...?

Minä, joka haluan korjata asioita ja ihmissuhteita ja ongelmia, en voi.  En pysty.  Vaikka kuinka haluaisin kaiken olevan onnellista, helppoa ja ongelmatonta, minulla ei ole siihen valtaa.

Avaan joululahjaksi saamani hartauskirjan.  Aivan ihana kirja, jonka kautta Jeesus puhuu rauhoittavia sanoja.  Totuutta.  



Luen sanoja ääneen, annan totuuden upota sydämeen.  "Minä johdatan sinua, askel askeleelta, elämäsi läpi..."

Huomaan, että Jumalan antaman lohduttavan totuuden kautta saapuu rauha.  Toivo!  Tunteiden ääneen lausuminen auttaa.  Käyn kokemusta läpi Jeesuksen kanssa.  Kerron Hänelle miltä tuntuu. Voihan tätä sanoa myös rukoilemiseksi. 

Suru-kipu voi parantua Jeesuksen läsnäolossa.  Ahdistuksen möykky alkaa sulaa ja kutistua. 

Ilo tulee vieraaksi.

Jumalan sanasta löytyy lohdutus.  Sieltä löytyy myös lupaukset.  Sieltä löytyy voima ja päämäärä.  Jumalan antama lohdutus tulee samalla tavoin kun miten  itse lohdutan hätääntynyttä lastani:  läsnäolo, läheisyys ja rauhoittavat sanat. "Kaikki on hyvin, äiti on tässä..."  

Kun en pysty inhimillisin silmin näkemään, silloin täytyy avata sydämen silmät.  Jumala hallitsee maailmaa ja myös minun elämääni.  Kun palaan huolen ja hermoilun harhapoluilta takaisin Jeesuksen viitoittamalle tielle, tiedän, että en joudu kulkemaan yksin enkä selviytymään yksin.  Sen tietoisuuden alla tunteetkin ovat helpompia kantaa...ja ahdistavat tunteet väistyvät Jumalan antaman rauhan tieltä.  




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...