En ole ainoa kristitty vanhempi, joka haluaa lastensa uskon olevan vahvalla pohjalla. Haluan heidän käyttävän ymmärrystä ja älykkyyttä, kun he käsittelevät uskoon liittyviä kysymyksiä ja pohtivan tarkasti uskon perusteita. Tiedän heidän tulevan kohtaamaan agnostikkoja, ateisteja ja ihmisiä, joilla on hyvin vääristyneet käsitykset kristinuskosta. Osaako lapsesi puolustaa uskoaan?
Näinä seuraavina vuosina haluan ottaa kasvatuksessa vahvasti esille tieteen ja uskon yhteiselon. Lapset ovat kouluiässä ja he tulevat törmäämään kaikenlaisiin väitteisiin ja haasteisiin tieteen ja uskon yhteensopivuuden suhteen. He tarvitsevat rehellisiä vastauksia kysymyksiinsä ja harjoitusta erottaakseen valheen totuudesta ja tunteet tosiasioista.
Käytän tarkoituksella sanoja tiede, usko ja yhteiselo. Haluan painottaa sitä, miten usko Jumalaan ei tarkoita tieteen hylkäämistä ja päinvastoin. En siis halua asettaa niitä tarpeettomaan ristiriitaan keskenään. En myöskään aio opettaa lapsilleni, että heidän tulee valita tieteen ja uskon välillä.
Tehtävämme vanhempana ja kasvattajana on todellakin suuri. Lapsen ensimmäisinä vuosina vanhemman opetukset ovat kaikkein tärkeintä. Silloin luodaan se tärkein peruste kaikkeen opetukseen ja keskusteluun: lapsen ja vanhempien välinen suhde. Lapsuudessa ohjataan lapsi myös kristinuskon opin perusteisiin.
Kristittyjen vanhempien tärkein tehtävä on opettaa lapsiaan tuntemaan Jumala, Jeesus ja Raamattu. Mikään ei ole tärkeämpää kuin heidän henkilökohtainen suhteensa Jeesukseen, koska sillä on iankaikkiset seuraamukset. Kuvastaako ajankäyttömme tätä hirvittävän tärkeää tosiasiaa? Käytänkö aikaa keskusteluihin, opettamiseen ja oppimiseen? Kuinka monta minuuttia viikossa?
Nuori haluaa jo kuulla opetusta muualtakin ja hakee tietoa kysymyksiinsä. Onkin tärkeää, että vanhemmat ja seurakunnan tekemä nuorisotyö ymmärtää tämän kriittisen vaiheen ja käyvät läpi tieteen ja uskon suhdetta kotona ja seurakunnassa. Moni ateisti tai agnostikko on päätynyt maailmankuvaansa juuri tässä ikävaiheessa. Siksi on tärkeää, että nuorella on näissä kysymyksissä osaavia aikuisia (ja kirjoja) ympärillään.
Emme voi siirtää vastuuta täysin seurakuntien nuorisotyölle. Riippuu nuorisotyöntekijästä, käyvätkö nuoret ylimalkaan läpi kysymyksiä maailman alkuperästä, elämän tarkoituksesta, ja pohtivatko he tieteen löydöksiä Raamatun valossa. Olisikin hyvä, jos vanhemmat keskustelisivat seurakuntien työntekijöiden kanssa aiheesta! Mutta tärkeintä on, että vanhemmat ymmärtävät vastuunsa asian suhteen: he ovat vastuussa lastensa kristillisestä kasvatuksesta ja uskonpuolustuksen perusteista.
En osaisi käsitellä näitä suuria ja monimutkaisia kysymyksiä ilman apua. Olen löytänyt juuri sopiviin aikoihin meidän perheen tarpeisiin vastaavia lähteitä. Eräs heistä, Natasha Crain, on kirjoittanut kaksi kirjaa (kolmas on tekeillä), jotka auttavat vanhempia käymään läpi tärkeitä kysymyksiä lastensa kanssa. En halua lasteni kuulevan näitä kysymyksiä ensi kertaa skeptikkojen suusta.
Natashalla on myös blogi, jossa hän kirjoittaa upeita postauksia kuten
“3 Key Things Skeptics Will Say to Shame Your Kids for Being Christians”
“5 Terrible Reasons Your Kids May Think They Can Outgrow Christianity”
“5 Regrets You Don’t Want to Have If Your Kids Walk Away from Faith”.
Keräilen uskonpuolustukseen eli apologetiikkaan liittyviä lähteitä Pinterest-tauluuni. Onko sinulla suosituksia, erityisesti lapsia ajatellen?
Arvostan kommentteja, ja olisi mahtavaa, jos voisit kertoa kokemuksistasi esim. seuraavien kysymysten avulla:
Millaisiin kysymyksiin sinun lapsesi ovat törmänneet? Entä sinä itse? Miten olet käynyt läpi uskonpuolustusta lasten kanssa? Kiinnostaisiko sinua lukea tästä lisää blogissani?
Kuva: FreeDigitalPhotos.net
“Girl Bicyclist Riding On The Bike Path” by radnatt
Hei, ja kiitos hyvästä kirjoituksesta sekä koko blogista! Oma lapseni ei ole vielä lähimainkaan kouluikäinen, mutta tämä aihe kiinnostaa kyllä. Lukisin mielelläni lisää esimerkiksi hengellisen kasvun tukemisesta eri ikäkausina. Siunattua joulun aikaa sinulle ja perheellesi! <3
VastaaPoistaKiitoksia kommentista! Hengellisen kasvun tukeminen on kyllä tärkeä asia, ja olen varma, että olet jo sitä tehnyt vaikkakin ihan huomaamatta :) kun rukoilet ja kerrot lapsellesi rakastavasta Jumalasta, joka on luonut meidät ja koko maailman. Siitä se lähtee. Kiitos aihevinkistä! Samoin rauhaisaa adventtiaikaa teille!
PoistaKiitos tärkeästä kirjoituksesta. Itse olen kahden pienen lapsen äiti ja painin asian kanssa jo nyt. Taaperoikäinen, vasta pitkiä lauseita puhumaan oppinut lapseni on tutustunut lasten Raamattuun ja sivuaa lähes päivittäin uskoon liittyviä asioita. Lapsi saatta mainita Jeesukseen kuolleen ristillä tai hänellä tulee mieleen jokin kertomus, vaikka leikin aikana. Mitä tulee sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden kanssa, en osaa vielä suhtautua asiaan luontevasti ja itsevarmasti. Epävarmuuteni liittyy mm.siihen, miten itse osaan kasvattaja reagoida tilanteessa, jossa lapseni juttelee uskonasioista jyrkästi uskonasioihin suhtautuvien tuttavien kanssa. Luulen, että ei-uskova tuttavapiiri näkee toimintani kasvattajana aivopesuna ja pahimmassa tapauksessa alkaa nauramaan lapsen kertomuksille tai ojentamaan niitä
VastaaPoista"höpöhöpöjuttuina". Jospa Luoja antaisi minulle viisautta toimia näissä tilanteissa. Kuulisin mielelläni myös muiden näkemyksiä asiaan. :)
Hei anonyymi!
PoistaTuo nauraminen ja muunlainen häpäiseminen on todellinen asia, ja senkin vuoksi on todella hyvä varautua siihen etukäteen. Kun sinulle itsellesi on selvää, miksi uskot Jumalaan ja miksi uskollesi on hyvät perusteet, voit kommunikoida sitä loogisesti ja rauhallisesti lapsillesi ja myös niille, jotka pitävät kasvatustasi aivopesuna. Esim. jos osaat ihan määritellä esimerkkien kanssa mitä aivopesu tarkoittaa, osaat myös haastaa ne ihmiset, jotka väittävät sinut aivopesevän lapsiasi. Tämä on myös minulla yksi suurista tavotteista kasvatuksessa! Natasha Crain käsittelee asiaa blogissaan ja voisinkin sieltä suomentaa hänen ajatuksiaan.
Näimpä! Mutta haasteena on sekin, jos itse on ensiaskelia ottava ja arka uskonasioissa. Tuntuu, että tämänkaltaisiin haasteisiin tulisi vanhemmalla itsellään olla varmuutta ja kypsyyttä uskossaan.
VastaaPoistaOlisi ihanaa jos käsittelisit näitä asioita lisää. :) Luulen, että meitä muitakin kristittyjä äitejä on, jotka painivat näiden samojen asioiden kanssa.
Kyllä, juuri näin, että vanhemmalla on itsellään oltava asiat selvillä. Olen aloittanut matkan uskonpuolustuksen kiehtovaan maailmaan ja siitä on kiva jakaa teillekin täällä. Kiitos kiinnostuksesta! Ja lisätkää teitä askarruttavat kysymykset tänne, niin vastaan niihin mielelläni blogissa!
Poista