Iloitsen lapsistani

Jatkan Tiituksen kirjeen toisen luvun ohjeiden läpikäymistä.   

Ensimmäinen postaus löytyy täältä, toinen täältä.  


"Niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi."  Tiitus 2:3-5


Vaikka sinulla ei olisikaan lapsia, jatka silti lukemista.  Sinulla voi olla siskon-tai veljenlapsia, ehkä olet töissä lasten parissa.  Ja kuka tietää, tulevaisuudessa voit olla äiti biologisille tai adoptoiduille lapsille.  


Ehkä on helppoa tuntea rakkautta suloista vastasyntynyttä tai nukkuvia lapsia kohtaan.  Tai kun lapset käyttäytyvät hyvin eivätkä häiritse sinua tai kapinoi ohjetasi vastaan.  Mutta voin myöntää sen, minkä jokainen äiti joutuu jossakin vaiheessa lapsiperhe-elämää eläessään toteamaan,  että äitiys ei ole helppoa.  Leikki-ikäiset tappelevat, uhmaikäiset kiukuttelevat ja teinit kapinoivat.  En ole koskaan ymmärtänyt sitä iskulausetta, että ihmiset, jotka hankkivat lapsia (aivankuin lapsia noin vain hankkittaisiin), ovat itsekkäitä.  Mutta sitä sanovatkin ihmiset, joilla ei ole lapsia.  Ei ole toista työtä, jossa täytyisi niin todellisesti unohtaa oma luonnollinen itsekeskeisyytensä, kuin äitiys.  Pieni vauva ei voi odottaa ruokaansa, olkoonkin sitten keskellä yötä tai kesken jotain kivaa tekemistä.  Ei ole lomia, työaika ei koskaan lopu ja yöuniakaan ei taata.   


Kuten käskyssä 'Rakastakaa miehiänne', meitä kutsutaan rakastamaan myös lapsia 'phileo'-rakkaudella.  Se on hellä, kiintymystä osoittava, palava rakkaus. Meille naisille voi olla helppoa uhrautua lapsen hyväksi ja ajatella sitä rakkaudenosoituksena.  Lapsi kaipaa kuitenkin läsnäoloa ja vanhempaa, joka nauttii hänestä.  


Kuuntelin kerran erästä opetusta cd:ltä ja muistan aina kun puhuja kertoi miten hän lapsena usein meni isänsä luo asioineen ja tarpeineen.  Joka kerta isä otti hänet vastaan iloinen ja rakastava ilme kasvoillaan; ilme, joka kertoi, että lapsi oli hänelle mieluinen.  Puhujalle jäi tunne, että näin hänen taivaallinen isänsäkin toivottaa hänet tervetulleeksi kun hän lähestyy häntä tarpeineen ja asioineen.   Lapsi ei ollut häiriö tai vaiva vaan isä oli todella mielissään, kun hänen lapsensa tuli hänen luokseen asioineen.  


Sen jälkeen olen yrittänyt muistaa tämän opetuksen, kun lapset tulevat luokseni 'häiritsemään' monta kertaa päivässä.  Haluan oppia sydämenasenteen, joka on kärsivällinen pieniä lapsia kohtaan, joka pitää lapsen asiaa tärkeämpänä kuin omaani.  Haluan, että lapseni tietää, että äidillä on aikaa kuunnella minun juttujani.  Haluan, että voin vastata heille lempeällä ja ystävällisellä äänellä. Muistutan itseäni siitä, että pikkulapsiaika on hyvin lyhyt.  Haluan käyttää nämä päivät opettamalla lapselleni, että minä rakastan häntä ja olen iloinen siitä, että hän on olemassa!  

Kuva täältä.

Mieleeni on painunut kohta Sefanjan kirjasta, jossa puhutaan siitä, miten Jumala iloitsee omastaan.  Erityisesti sen englanninkielen käännös on mielestäni todella valaiseva.  Suomeksi se kuuluu näin, molemmat käännökset:

'Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa.  Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee.'   Sefanja 3:17, 1933.

'Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.'   Sama, 1992. 

   Mutta kaikissa englanninkielisissä Raamatunkäännöksissä Jumala iloitsee laulamalla!  

'The LORD your God is with you, he is mighty to save. He will take great delight in you, he will quiet you with his love, he will rejoice over you with singing.'  Sama, NIV (alleviivaus minun). 

Rakastan tuota käännöstä, jokaista sanaa!  Laulan paljon kun olen lasten kanssa, ja joskus keksin heille tai heistä hassuja laulunvirityksiä vain siksi, kun lapseni ovat mielestäni niin ihania.  Osaan hyvin samaistua tuohon kohtaan, että Jumala iloitsee omistaan laulamalla.  Tämä Sefanjan kirjan kohta on muistolauseeni siitä, että kun minä nautin lapsistani ja iloitsen heistä, olen löytänyt jotain samaa sydämenasennetta heitä kohtaan kuin mitä Jumalalla on omiansa kohtaan.   


Iloitse lapsista ja rakasta heitä tänään!  Rakennat perustusta sille tunteelle, että he ovat hyväksyttyjä, mieluisia ja haluttuja, eikä heidän myöhemmin tarvi hakea sitä haluttavuutta maailmasta.