Kuka teillä päättää lasten lukumäärän?

Olen vanhin kuudesta lapsesta.
Ajattelin aina, että kolme lasta on se vähimmäisluku, jonka perheeseeni haluaisin.
Kun tapasin tulevan mieheni, tuli jossain vaiheessa puheeksi lasten lukumäärä.  Elin silloin 'seitsemän poikaa'-vaiheessa.  Haaveilin seitsemän vilkkan pojan äitinä olemisesta, keittiössä hääräilemässä kun pojat juoksee metsässä.  Onhan se myös hyvin perisuomalainen kuva.  (Nyt yhden pojan äitinä ollessani en enää haaveile seitsemästä...)

Pari vuotta sitten vietimme naisten iltaa.  Menimme ulos syömään pieneen ravintolaan ja istuimme ravintolan sisäpihalla nauttien lämpimästä, pimenevästä illasta.  Tilasimme salaatteja ja pääruokana oli erilaisia kebab-vartaita.  Lehmää, lammasta, kanaa, jopa muutama maksa-varras, kun se on niin terveellistä.  Uskaltauduin mukaan maksansyöntiin, ainaisena aneemikkona.  Vieressäni istui neljän tyttären ja yhden pojan äiti.  Kyselin häneltä, vähän huvitellen, että milloinkas seuraava lapsi on tilattuna.

Vastaus oli ihan erilainen mitä olin osannut odotella.

Hän alotti toteamalla, että me kristityt etsimme johdatusta elämän suuriin päätöksiin rukoilemalla.  Rukoilemme Jumalan johdatusta ja ovien aukeamista opiskelupaikkojen suhteen.  Pyydämme Jumalaa johdattamaan oikean puolison elämäämme.  Kyselemme palvelupaikkaamme seurakunnan keskuudessa.  Haluamme johdatusta työpaikkojen ja asuinkaupunkien, jopa maiden suhteen.

Mutta pyydämmekö me Jumalalta juuri sitä oikeaa lapsilukua, sitä, jonka Hän ylivoimaisessa viisaudessaan näkee meille hyväksi antaa?

En ollut edes ajatellut asiaa tuolta kannalta.  Me olimme päättäneet odottaa opiskelujeni valmistumista ennen esikoisen tuloa.  Sitten seuraavat lapset olimme suunnitelleet niin, miten se meille perheenä ja työn kannalta parhaiten sopi.  Tottakai me rukoilimme.  Mutta emme koskaan suunnitelleet perheenlisäystä sen perusteella, että koimme Jumalan sanovan, että nyt olisi se hetki.

Ystäväni jatkoi, että hän ei tarkoittanut sitä, että kaikki ehkäisy ja perhesuunnittelu pitäisi jättää pois.  Hänellä oli elävän elämän esimerkki perheestä, joissa syntyi lapsia toinen toisensa jälkeen, eikä väsynyt äiti ehtinyt kasvattaa isompia lapsia hyvin.  Tuloksena oli lauma kurittomia lapsia ja terveytensä kriittisestä tilanteesta löytävä äiti.

Mutta hän uskoi siihen, että me voimme pyytää Jumalalta johdatusta myös uusien perheenjäsenten suhteen.

Tämän illan jälkeen olen miettinyt enemmän perheen lapsilukumäärää ja mikä (tai kuka) sen päättää.  On monia perheitä, jotka jättävät perhesuunnittelun täysin Jumalan käsiin, ja vastaanottavat ilolla jokaisen uuden tulokkaan.  On myös perheitä, joiden täytyy suunnitella raskauksia ja synnytyksiä tarkemmin, eri elämäntilanteista riippuen.

Millainen asenne minulla on lapsia kohtaan?  Ovatko he 'siunaus' ja 'perintö' niin kuin Raamatussa Jumala kuvailee.

Erityisesti näin Joulun alla mietiskelen yhä enmmän Marian asennetta.  Enkeli ilmestyi hänelle kesken tavallisen päivän, kodin askareissa olevalle nuorelle tytölle.  Kun enkeli on tuonut viestinsä, 'sinä tulet raskaaksi ja saat pojan!', mikä on Marian vastaus?   Elisabeth Elliot kirjoittaa mielestäni kauniisti tästä tilanteesta:

Miten tyttö vastaa? Hän antaa välittömästi hallintavallan Herrallensa (hän näkee, että vierailija on Häneltä).  Mikä onkaan se salaisuus, mikä onkaan se jumalallinen syy hänen valintaansa, mitkä ovatkaan hankaluudet, jopa katastrofit (purkautunut kihlaus? kuolema kivittämällä - avionrikkojan rangaistus?) joita hänen on ehkä kohdattava, hänen vastauksensa on yksiselitteinen ja välitön: "Tässä olen.  Minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan." Mitä vain, Herra.                

(Keep a Quiet Heart, s.267, käännös minun)

Ehkä olet odottamattoman raskauden yllättämä.  Ehkä mietit miten raha tulee riittämään.  Tuhoutuuko nyt ura työpaikalla? Tarvitaanko nyt isompi auto, isompi asunto?  Miten jaksat vastasyntyneen kanssa, vaipparalli alkaa taas?!  Et kestä enää unettomia vuosia, ajatus kotona olemisesta taaperon kanssa saa aivosolusi tipahtamaan kuihtuneina maahan.

"Minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sanasi mukaan..."

Lapset ovat lahja ja suuri ihme, ihan jokainen.  Olkoon myös tämäkin elämänalue meillä alistettuna Jumalan tahdon alle.  Jumala ei anna meille tilanteita, joista emme voisi Hänen avullaan selvitä.  

"Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää. Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi." Psalmi 37: 25-26 (alleviivaus minun)