29.12.2015

Elisabet


Mary and Elizabeth and John the Baptist from Nativity

Naiset usein esittelevät itsensä suhteessa toisiin ihmisiin.

Elisabet, Sakariaan vaimo.

Elisabet, Johannes Kastajan äiti.

Elisabet, Marian serkku.

Elisabet tulee tutuksi vain yhden evankeliumin kirjoittajan kautta.  Luukas kietoo Elisabetin tarinan jouluevankeliumiinsa niin, että on mahdotonta lukea neitsyt Mariasta ja Jeesuksen syntymästä ilman kertomusta siitä, miten hedelmätön vanhus synnytti maailmaan sen suurimman profeetan, Messiaan tienraivaajan, Johannes Kastajan.

Elisabet oli merkittävä nainen.

Hän tuli arvostetusta suvusta.  Elisabet oli Israelin kansan ensimmäisen ylimmäisen papin, Aaronin jälkeläisiä.  Sakarias, hänen miehensä, oli pappi, ja se kertoo jotain Elisabetin maineesta.  Papit saivat mennä naimisiin vain hurskaiden naisten kanssa, joiden moraalinen käytös oli moitteetonta.  Muuten he saastuttaisivat aviomiestensä pyhät pappistehtävät (3 Moos 7:1-7).  Elisabeth oli siis esimerkillisesti noudattanut Jumalan käskyjä nuoruudestaan saakka.

Elisabethilla oli yksi sydänsuru, jonka täyttymystä hän ei inhimillisesti enää voinut nähdä.  Hän oli lapseton.  Kulttuurissa, jossa naisen yksi suurimpia tehtäviä avioliitossa ja perheessä oli saada ja kasvattaa lapsia, hedelmättömyys nähtiin usein rangaistuksena.  Olihan kirjoituksissa selvästi sanottu, että Jumala avaa tai sulkee kohdun.  Jos ja kun Jumala oli sulkenut Elisabethin kohdun, eikö se ollut rangaistus?  Ehkä hänellä oli jokin salainen synti?

Tämä ei kuitenkaan ollut syynä Elisabethin ja Sakariaan lapsettomuuteen.  Heistä molemmista sanottiin, että he olivat hurskaita Jumalan edessä, he noudattivat kaikkia käskyjä ja säädöksiä nuhteettomasti.  Juutalaisen uskonnollisuuden mukaan he olivat tehneet kaiken oikein.  Lapsettomuus ei siis ollut Jumalan rangaistus heille virheistä ja rikkomuksista.

Lapsettomuus oli kipeä asia tälle pariskunnalle.  Vaikka he elivät elämäänsä nuhteettomasti, ihmiset silti ylenkatsoivat Elisabetiä.  Hyvästä suvusta tuleminen, täydestä sydämestä Jumalaa rakastaminen, uskollisena aviovaimona oleminen, mikään ei poistanut lapsettomuuden stigmaa Elisabetin elämästä.   Lapseton nainen oli sen aikaisen juutalaisen yhteiskunnan pohjasakkaa.  Elisabet kävi varmasti läpi samankaltaisia tunteita kuin Vanhan Testamentin hanki-minulle-lapsia-tai-minä-kuolen-Raakel (1 Moos 30:1) ja itken-enkä-syö-mitään-Hanna (1 Sam 1:7).

Sakarias, hänen miehensä pysyi uskollisena Herralle ja vaimolleen.  Vuosien lapsettomuuden jälkeen hänellä olisi ollut oikeus erota vaimostaan ja ottaa itselleen nuorempi vaimo, joka antaisi hänelle jälkeläisiä.  Sakarias olisi myös voinut kovettaa sydämensä Jumalaa kohtaan, joka ei näyttänyt antavan heille sitä, mikä oli normaalia ja hyvää.  Mutta hän jatkoi rukouksiaan, pyytäen Jumalalta lasta ja pysyi uskollisena vaimolleen Elisabetille.

Tämän vanhan pariskunnan elämä muuttui kertaheitolla eräänä päivänä.

Pappi Aaronin jälkeläiset oli jaettu kahteenkymmeneen neljään osastoon, jotka kukin hoitivat jumalanpalvelustehtäviä temppelissä viikon kerrallaan.  Tällä viikolla vuoro oli Abian osastolla, johon Sakarias kuului.   Tavanmukaisessa pappistehtävien arpomisessa Sakarias sai tehtäväkseen mennä suitsuttamaan Herran temppeliin suitsutusuhrin.  Temppelissä suitsutettiin kaksi kertaa päivässä, ja kun Abian osastoon kuului yli tuhat jäsentä, oli suitsutustehtävä todennäköisesti ainutkertainen tapahtuma papin elämässä.

Sakariaan tehtävä oli mennä yksin kullalla päällystetyn alttarin luo ja laittaa suitsukkeet palavien hiilien päälle kansan seisoen ulkopuolella rukoilemassa.  Kun suitsukkeet paloivat, nousi hyväntuoksuinen savu temppelistä kohti taivasta, symboloiden kansan rukousten nousemista Jumalan luo.

Sakarias olisi voinut valita toisin.  Lapsettomuuden kipu ja pettymys olisivat voineet kovettaa hänen sydämensä Jumalaa kohtaan.  Miksi palvella Herraa, joka kieltää heiltä lapsen tuoman siunauksen ja ilon?  Miksi vaivautua kiittämään Jumalaa, joka ei vastaa vuosien ajan esitettyyn pyyntöön ja rukoukseen?  Miksi uhrata suurelle Luojalle, joka ei näytä olevan kykeneväinen antamaan heille edes yhtä jälkeläistä?

Mutta Sakarias on uskollinen.  Hän valitsee Jumalan palvelemisen.  Onhan Pyhissä Kirjoituksissa useita esimerkkejä Jumalan valitsemista miehistä, joiden vaimot olivat vuosien ajan hedelmättömiä.  Aabraham, Iisak, Jaakob; kaikki uskon esi-isät kärsivät vaimoineen pitkästä odotuksesta.  Ja vaikka Jumala ei vastaisikaan hänelle enää lapsen muodossa, sillä hän ja Elisabet olivat jo vanhoja, oli Hän silti ylistyksen arvoinen.  Sakariaan rukoukset nousevat yhdessä suitsutusuhrin savun kanssa Jumalan luo.

Kun Sakarias kääntyy poistuakseen, hänen hämmästyksekseen suitsutusalttarin vieressä seisoo yhtäkkiä Herran enkeli.  Vain muutaman kerran on enkeli ilmestynyt ihmisille.  Pelko valtasi vanhan miehen mielen; mitähän asiaa enkelillä mahtoi hänelle olla?  Enkeli antaa vastauksen pian rauhoitettuaan Sakariasta.  Rukouksesi on kuultu.  Vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, jonka nimeksi sinun on annettava Johannes.

Voin kuvitella miten Sakariaan korvissa humisee niin, että hän aivan kuin ei kuule enkelin lupauksia hänen lapsensa suhteen.  Minulleko lapsi?  Eihän se ole mahdollista, meille kahdelle vanhukselle?  Nämä sanat lipsahtavat hänen suustaan, aivan kuin hän ei olisi koskaan kuullutkaan Aabrahamista ja Saarasta.  Uskomattomia uutisia!  Mahdoton lupaus!

Sakariaan epäusko tuli esiin onnettomalla hetkellä, mutta Jumala ei vetänyt lupaustaan pois.  Sakariaan äänen Hän vei, luvaten antaa sen takaisin lupauksen täytyttyä.  Kun Sakarias viimein tulee ulos temppelistä ihmettelevän kansan eteen, hän ei kykene kertomaan mitään kokemuksestaan.  Siitä kansa tiesi, että hän oli nähnyt näyn ja katselevat hämmästyneinä viittoilevaa pappia.

Palvelusjakson loputtua Sakarias kiiruhtaa kotiinsa.  Elisabet on varmasti jo kuullut Sakariaan kokemuksesta – ehkä hän oli itsekin kansan joukossa rukoilemassa tuona päivänä.  Hän oli varmasti kärsimättömänä odottanut miehensä kotiinpaluuta saadakseen selityksen miehensä mykkyydelle.

Voin kuvitella Sakariaan viittovan ja yrittäen selvittää vaimolleen lupausta, jonka hän enkeliltä sai.  Osasiko Elisabet lukea?  Ehkä Sakarias kirjoitti tapahtuman hänelle ylös.  Ehkä hän vapisevin käsin aukaisi Malakian kirjan käärön ja painoi sydämeensä Jumalan viimeiset sanat kansalleen, puhuttu 400 vuotta aiemmin: ”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennen kuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä.  Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi.”  Minun poikani!

Jumalan armo tuntuu erityisen suloiselta silloin, kun se tulee vastauksena vuosia kestäneisiin rukouksiin.  Nyt vastausta ei saa vain Sakarias, henkilökohtaisesti, vaan koko Israelin kansa yhteiseen kaipaukseensa.  

Miten toiveikas tunnelma kodissa mahtoikaan olla noina päivinä!

Ehkä avioliiton hedelmällisinä vuosina ilmapiirissä oli ollut ahdistavia kysymyksiä, kun joka kuukausi pettymys valuu esiin.  Kun hedelmälliset vuodet olivat kuihtuneet kasaan, katkeransuloinen haikeus valtaa mielen… Ei vanhemmuus ollutkaan meidän osa… Mutta nyt Sakariaalla ja Elisabetilla on enkelin antama lupaus: te saatte poikalapsen!  Avioliiton intiimihetket olivat varmasti jännittäviä monella eri tavalla!

Kun Elisabet tuli raskaaksi, hän pysytteli salassa ensimmäiset viisi kuukautta.  Kukaan ei tiedä varmasti miksi hän vetäytyi pois ihmisten luota.  Voisi kuvitella päinvastaista, miten hän innoissaan kulkisi kertomassa naapureilleen ja sukulaisilleen, että hän ei ollutkaan kirottu; hän on raskaana!  Miten Elisabet olisikaan voinut todistaa Jumalan uskollisuudesta ja hyvyydestä heti ensimmäisten raskausviikkojen aikana.  Mutta hän päättää pitää raskautensa täysin ihmisten silmien ulottumattomissa.

Jotkut arvelivat, että hän halusi olla varma, että suurimmat riskikuukaudet keskenmenolle ovat ohi.  Tai ehkä hän tiesi, ettei pysty vakuuttamaan kenellekään olevansa todella raskaana ennen kuin se oli selvästi nähtävissä.  Jonkun mielestä Elisabet päätti olla hiljaa raskaudestaan, koska hänen miehensäkään ei pystynyt siitä puhumaan.

Pidän eniten selityksestä, jonka mukaan Elisabet vietti ensimmäiset kuukaudet salassa, koska hän luotti Jumalan poistavan hänen yltään lapsettomuuden häpeän omassa aikataulussaan.  Elisabet luotti siihen, että Jumala, joka lähetti sanansaattajansa kertomaan lapsen tulosta, avaisi tilanteen myös muille kertomiseen.  Niinpä hän päätti odottaa hiljaisuudessa, nauttien tulevasta ilosta kahden kesken miehensä kanssa.  Miten erityisellä tavalla Jumala olikaan kohdannut Elisabetiä!  Ja miten erityistä luottamusta Elisabet osoitti viettäen hiljaiseloa viiden kuukauden ajan.

Ehkä Sakarias ja Elisabet etsivät Kirjoituksista jokaisen profetian ja lupauksen Messiaasta ja Hänen sanansaattajastaan, valmistautuen olemaan vanhempina erityiselle lapselleen.  Kokivatko he olevansa vähäisiä tehtävässään?  Pohtivatko Sakarias ja Elisabet miten he pystyisivät opettamaan poikansa tuntemaan Jumala ja Kirjoitukset kuten juutalaisissa perheissä tapana oli, ja milloin Johannes tulisi ymmärtämään tehtävänsä?

Vihdoin Jumala järjestää päivän, jolloin Elisabetin raskauden salassapito loppuu.

Hetki ylistää Jumalaa ääneen tulee, kun nuori sukulaistyttö Maria tulee vieraisille Nasaretista.  Maria, kantaen luvattua Messiasta.  Kuullessaan Marian tervehdyksen, Elisabet tuntee, kuinka lapsi hypähtää ilosta hänen kohdussaan.  Välähdyksessä Elisabet ymmärsi, Pyhän Hengen antamalla ymmärryksellä, että Maria on raskaana, Marian poika on Messias.

Elisabetin siunaus tuo esiin hänen nöyrän ja vaatimattoman sydämensä.  Hän keskittyy kunnioittamaan Jumalan valittua.  Vanhempi nainen kutsuu nuorta sukulaistyttöä ”Herrani äidiksi” ja ”Siunatuksi vaimojen joukossa!” antaen kaiken huomion Marialle.  Hänessä ei ole näy hiukkaakaan kateutta eikä tarvetta tuoda itseään ja erityistä tehtäväänsä esille, vaan Elisabet iloitsee täysin Jumalan Marialle antamasta kunniasta.  Hän ei koe olevansa Marian vierailun arvoinen!

Elisabetilla oli erityinen tehtävä vahvistaa Marian uskoa ja luottamusta siihen, että hän oli Jumalan valitsema neitsyt saattamaan Messias maailmaan: kun enkeli Gabriel ilmestyi Marialle, hän oli maininnut Elisabetin raskauden merkkinä siitä, että Jumalalle ei ole mikään mahdotonta.  Nyt Elisabet tiesi, ilman, että Maria sanoi sanaakaan, että Marian lapsi tulisi vapahtamaan koko maailman.

Kolmen kuukauden ajan nämä kaksi naista kiittivät yhdessä Jumalaa Hänen valinnoistaan.  Johanneksen, tienraivaajan, äiti ja äiti Immanuelille, jolle tie piti raivata.  He varmasti rukoilivat poikiensa puolesta ja iloitsivat siitä, että kansan pitkä odotus oli päättymässä heidän odotuksensa kanssa.

Ajan tulessa Elisabetin naapurit tulivat iloitsemaan pojan syntymästä.  Heillä oli mielipide siitä, mikä nimi pojalle annettaisiin: tottakai Sakarias, isänsä mukaan, kuten tapana on.  Mutta Elisabet pysyy vahvana.  Jumala oli käskenyt heitä antamaan pojalle nimen Johannes, ja ihmisten vastaväitöksistä huolimatta Elisabet pitää päänsä.  Apuun kutsutaan Sakarias, ehkä hän saisi vaimonsa kuuntelemaan.

Sakarias ei osaa puhua, joten hän kirjoittaa taululle vahvistuksen vaimonsa sanoille: ”Johannes on hänen nimensä.”  Samalla hän saa puhekykynsä takaisin ja välittömästi kiittää ja ylistää Jumalaa.  Ihmiset katselivat pyhä pelko mielessään tätä pientä perhettä.  Jokaisessa talossa puhuttiin näistä tapahtumista: Sakariaan näystä ja puhekyvyn menettämisestä, vanhan Elisabetin raskaudesta ja pojan syntymästä.  Sakariaan puhekyvyn palautumisesta ja ennustuksesta.  ”Mikähän tästä lapsesta tulee?”
 
Kun luemme kertomuksen loppuun saakka, tiedämme miksi Elisabethin piti odottaa raskaaksi tulemistaan vuosikymmenten ajan.  Jumala oli valinnut heidät vanhemmiksi profeetoista suurimmalle, Johannes Kastajalle.  Hänen syntymisensä aika oli tarkoin päätetty.  Tämän raskauden ja tämän lapsen piti olla ihmeellinen tavalla, jolla ei jäisi epäilystäkään siitä, että Jumalalla oli kätensä heidän yllään.

Jumala ei aina anna meille mitä me pyydämme.  Hän ei anna meille ansioidemme mukaan.  Hän antaa omista rikkauksistaan, oman armonsa mukaan, enemmän kuin me koskaan osaamme pyytää tai ajatellakaan (Ef 3:20).  Ja Hän iloiten antaa niille, jotka luottavat Häneen ja tottelevat Häntä mahdottomissa tilanteissa.



Lähteitä:

Gien Karssen: Her Name Is Woman  (kirja)

Richrad L. Strauss:  Impossible Things Do Happen—The Story of Zacharias and Elizabeth  (artikkeli) 

Nettikommentaari Luukkaan evankeliumista  

http://hermeneutics.stackexchange.com/questions/7710/why-did-elisabeth-remain-in-seclusion-in-luke-124


Kuvat:
Elisabet ja Sakarias temppelissä:  www.tes.com
Maria, Elisabet ja Johannes:  www.deebrestin.com

21.12.2015

Jouluun mahtuu monenlaista tunnelmaa

Kirjoitin viime viikolla joulukolumnin Ruut-lehteen.



Olen jo monta vuotta herkistynyt joulunaikaan siihen, että kaikilla ei ole niin ihanat joulutunnelmat kuin mitä unelmien jouluissa on.

On sairautta: joku viettää tänäkin vuonna aaton teho-osastolla, kivuissa tai hädin tuskin tajuissaan.

On yksinäisyyttä ja surua, ehkä tänä jouluna yksi paikka on ensimmäistä kertaa tyhjänä.  Kuten eräällä ystävällä, jonka sähköpostista lainasin palasen kolumniin.  Juhlan sijaan suunnitellaan hautajaisia.

On niitä, joiden elämässä joulu nostaa esiin pettymyksiä ja täyttymättömiä toiveita.

Mitä tarjottavaa joulun päähenkilöllä on tällaisessa todellisuudessa elävillä lähimmäisille?  Vanhassa testamentissa on eräs kohta, jota usein luen juhlien edellä.    Lue kolumni Ruut-lehden sivulta.



Kuva:  FreeDigitalPhotos.net/“Candles Light” by koko-tewan

15.12.2015

Parhaat lahjaideat ihan jokaiselle



Tykkään antaa joululahjoja ajatuksen kanssa, mutta joskus on vaikea keksiä kivoja ideoita - varsinkin jos lahjoja on ostanut samalle ihmiselle jo vuosien ajan (aviopuoliso).  Jos läheisesi kommunikoi rakkautta parhaiten antamalla lahjoja, todennäköistä on, että hän myös arvostaa lahjojen saamista.  Lahjat eivät ole hänelle vain esineitä, vaan rakkaudenosoituksia.  Ja kyllähän muidenkin mieltä lämmittää jouluinen muistaminen - olet tärkeä!

Joskus perheet tekevät lahjanostoon leikkimielisiä sääntöjä, joita noudattamalla lahjan pitää löytyä.  Mieleeni on jäänyt mm. se, että lahja pitää ostaa kirpputorilta tai että lahjan pitää alkaa tietyllä kirjaimella.  Silloin koko perhe ostaa toisilleen esim. k-kirjaimilla alkavia lahjoja.  Nämä ovat ehkä mukavimpia aikuisten kesken, koska pikkulapset eivät ymmärrä eivätkä arvosta leikkimielistä   ajatusta lahjan takana :)

Netissä on vilahdellut jos jonkinlaista lahjalistaa, ja kirjoitin itsekin idealistan lapsiperheille.  Päätin koota tähän erilaisia lahjalistoja elämäsi henkilöille.  Erityisesti aviomiehelle sopivan lahjan löytäminen voi olla hankalaa, enkä ole ainoa, joka tämän on todennut!  Jos tilaaminen ei onnistu Suomeen, ideoita voi kuitenkin löytää omiin shoppailukäynteihin.  On kai siellä muitakin, joilla ei ole vielä kaikkia lahjoja ostettu...?



Hot, Holy & Humorous blogin kirjoittajan lahjalista tälle vuodella.  Lopusta löytyy myös muita linkkejä erilaisiin lahjalistoihin.  Pääpaino on aviopuolison ilahduttamisessa intiimitilanteissa, vink!

To Love, Honor and Vacuum-blogisti kirjoitti listan mahdottomille miehille.  Meillä on kotona yksi tällainen mahdoton mies, jonka lahjatoiveet sisältävät johtoja, tekniikkaa ja kummia numero-kirjain-yhdistelmiä.  Listassa on tosi hyviä ideoita ja ehkäpä käytän niistä yhden tai kaksi tänä vuonna, jotta miehen ei tarvitse ostaa kaikkia lahjojaan itse.

Samalta kirjoittajalta lista muutama vuosi sitten, täynnä pieniä kivoja, käteviä ja seksikkäitä ideioita.

Ann Voskampin lahjalistalla on kauniita lahjoja, jotka tekevät hyvää.   Tykkään erityisesti hänen poikansa tekemästä puisesta adventtipolusta, jossa aasin kantama Maria siirtyy päivä päivältä joulua kohti.    

AskMen-sivu popsahti esiin kun etsin lahjalistoja.  He tarjoavat 25 lahjaideaa miehelle, ja sieltä löytyi kirja fysiikasta, josta arvelin, että oma mieheni voisi tykätä.  Kun kävin listaa läpi hänen kanssaan, tämä kirja oli juuri se, joka sai aikaan positiivisen äännähdyksen.  Kommenteissa on lisää ehdotuksia.

Dodon sivuilla on pitkä lista, 100 erinomaista ainutlaatuista lahjaideaa.  Sieltä löytyi itsellenikin toiveita, ehkäpä pitäisi lähettää lahjalista miehelle ja vinkata paria juttua.  Mies ostaisi varmasti mulle  huumorimielessä hammastahnatuubinpuristajan, käytän nimittäin tuubeja monta päivää vielä sen jälkeen, kun mies heittäisi ne tyhjänä roskiin.  Lopussa on mukavia tee-se-itse-vinkkejä joulua varten.

The Pioneer Woman eli Ree on koonnut tonttuineen sivuille lahjaehdotuksia jokaiselle.  Itseäni ihastutti pieni kuparinen elefantti, johon voi ripustaa sormuksia.  Lapsille on kauniita ideoita, erityisesti sisäkkäin sopivat puiset eläimet viehättäisivät varmasti meidän kuopusta.  Mies huomasi tarvitsevansa uuden lompakon, vaikkei vielä olla Jeesus-teipin varassa,  mutta haluaa ostaa sen itse.  Huoh.

Uncommongoods-sivuilla on useita lahjalistoja, lajiteltuina joko vastaanottajien (naiset, kokit, nörtit jne.) tai lahjan hinnan mukaan.  Kävin katselemassa lahjoja miehille ja sitten annoin raadin arvostella aviomiesten listan - ei kelpuutettu mitään - ja nörtin listan, jossa pari ehdotusta sai aikaan vähän naurua, ja sukista muisti, että tarvii uusia lämpimiä sukkia, mutta kuten sanoin, meillä asuu mahdoton mies :)  Sanoi se kyllä haluavansa pöytäsahan, jonka se kuitenkin käy itse ostamassa...

Unveiled Wife-avioliitto bloggaaja on myös koonnut lahjalistan aviomiehille.  Listan lopulla oli myös kommentti lukijalta ja tosi kiva lahjaidea: anna lahjaksi jotain, joka teillä löytyy jo kotoa, mutta jolla on symbolinen merkitys teille molemmille.  Kirjoita mukaan kirje, jossa kerrot miksi tämä esine on tärkeä sinulle.  Lahja voi olla ensimmäisen yhteisen kodin avain, matkamuisto tms.

Loppuun lahjaideoita, joita ei kääritä pakettiin.  Nämä ovat lahjoja, jotka evankeliumi mahdollistaa naisen elämässä ja joista saa nauttia läheisetkin.  Monet listan asioista ovat olleet aiheina blogissani...joten tätä listaa voisin opiskella itse tänä jouluna!

Jos olet löytänyt kivan lahjaidealistan, vinkkaa kommenteissa ja lisään sen tänne!



Kuvat:
FreeDigitalPhotos.net
Feelart
Start08


2.12.2015

Onko joulupukkia olemassa?

Lahjat ovat niin olennainen osa länsimaista joulunviettoa, että on ihan mahdotonta olla huomioimatta joulupukkia.  Miten vanhempana selittää joulupukki lapselle kristillisestä näkökulmasta? 


En ole mikään minimalisti joulunvieton suhteen; innostumme joka vuosi koristelemaan ja laittamaan kotia joulukuntoon heti joulukuun alusta saakka.  En usko, että joulun henkeen kuuluu asketismi eikä joulun pitäisikään olla pelkkä hengellinen tai henkinen kokemus.  Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla, ja Jeesuksessa Jumala, joka on henki, tuli lihaksi, materiaksi.  Hän tuli elämään fyysisen elämän keskellämme, rakastamaan, itkemään, palvelemaan, kärsimään, iloitsemaan ja juhlimaan.  Ensimmäinen joulu oli hyvin fyysinen kokemus.  Erityisesti naiseuden kannalta ajateltuna raskautta ja synnytystä fyysisempää kokemusta naiseudesta saa hakea.

Otamme siis joulun vastaan myös materiaalisesti.  Leivomme, nautimme, askartelemme.  Tiskialtaassa likoaa ylimääräisiä astioita, sukanpohjiin takertuu langanpätkiä ja seinille ilmestyy lasten hartaudella tekemiä koristeita.  Kun supattelemme lahjaideoita toisillemme, väistämättä ajatus joulupukista nousee esiin.  Tänäänkin eräs lapsista mietti kovasti, että onko joulupukkia olemassa.  ”Kyllä sen täytyy olla olemassa, koska meillä on nämä joulukalenterit.”, oli pienen päätelmä.  Katsomme yhdessä kalenterin takaa sen tekijän, mutta joulupukin olemassaolo askarrutti vielä illalla. 

Minulle ei ole koskaan syötetty tarinaa joulupukista totena.  Äitini vastasi heti ensimmäisiin kysymyksiini, että siellä joulupukin puvun sisällä on joku ihan tavallinen ihminen.  Hänen periaatteenaan oli kertoa lapsille aina totuus – sillä jos totuutta ei kerrota niinkään satumaisesta hahmosta kuin joulupukista, miten olettaa lasta uskomaan, että kertomukset Jumalasta ja Raamatusta ovat totta?  Niinpä joulupukit, tontut, punakuonoiset porot ja ynnä muut on meillä lapsuudenkodissa aina ymmärretty joulun satuina, kivoina, mutta täysin mielikuvituksellisina olentoina.  

Niinpä huvittavaa oli lukea Ylen sivuilta tämä uutinen: Vaasan seudun lapset olivat järkyttyneet ja pahastuneet, kun jumalanpalveluksessa kirkon harjoittelija oli paljastanut lapsille, että lahjoja ei tuo joulupukki, vaan isä ja äiti.  Kirkon tehtävänä on kertoa totuus, ja vaikka tästä episodista voi keskustella siitä, että oliko joulupukki nyt tärkeä maininta jumalanpalveluksen yhteydessä ollenkaan, ei pääse mihinkään siitä, että harjoittelija kertoi lapsille totuuden. 

En itse ole sitä mieltä, että lasten joulunodotus ja –tunnelma menee piloille, jos joulupukin kerrotaan olevan satuolennon.  Kysymyksessä on mielestäni vanhempien luotettavuus: kertovatko he minulle aina totuuden vai huvittelevatko he kustannuksellani?  Perustuuko nykylapsen ilo ja toivo valheeseen ja aikuisten satuihin?  Miltä lapsesta tuntuu, kun hän lopulta ymmärtää uskoneen satuihin?  Minulla ei ole tästä omakohtaista kokemusta.  Jättääkö tämä sisälle pettymyksen ja nakertavan ajatuksen, että enpä voi uskoa mihinkään aikuisen kertomaan?   

Miten siis vastaamme lastemme kyselyihin joulupukista?  Miehelläni oli hyvä vastaus, kun lapsen mielessä eli vielä kysymys joulupukista.  Hän kertoi legendan Turkin alueella eläneestä Pyhästä Nikolaoksesta, piispasta, jonka sanotaan antaneen salaa lahjoja köyhille ja joka rakasti lapsia.  Vaikka Pyhän Nikolaoksen legenda on täynnä arvauksia ja sanoja ”luultavasti”, ”todennäköisesti” ja ”perimätiedon mukaan”, useissa maissa Pyhä Nikolaos on se mies, joka tuo lapsille joulunaikaan lahjoja.  Nykyisen joulupukinkin sanotaan osittain perustuvan Pyhään Nikolaokseen.  Hän on historiallinen hahmo, ei Korvatunturilla tonttujen kanssa asustava satuolento. 


Vietimme viime vuonna joulukuun alussa Nikolauksen päivää hollantilaisten ystävien kanssa.  Jokainen sai lahjan, jonka Nikolaus oli jättänyt kotiin.  Paketit oli kääritty mielikuvituksellisiin muotoihin ja jokaisessa oli arvoituksellinen runo.  Lapsista oli kiva aukaista pikku lahjoja, jotka Nikolaus oli tuonut.  Jouluperinteitä on siis kussakin maassa ja pystymme uskon horjumatta pitämään hauskaa eri tavoilla.  Kuuntelimme parina viime vuonna äänikirjana ”Joulutarina”-nimisen sadun, jossa on suomalainen versio pukin synnystä.  Kiva satu sekin, vähän surullinen kyllä, suomalaiseen makuun. 

Kristittyinä vanhempina joulun tärkein sanoma on Jeesus Kristus ja haluan, että kaikki meidän joulussa kertoo Jeesuksesta.  Jos sinne joku pukkikoristekin on eksynyt mukaan, se otetaan mukaan joulusatuna, mutta siitä ei tehdä pääasiaa.  Joulupukki ei meillä vieraile, eikä lapsia lakihenkisesti kiristetä käyttäytymään hyvin, jotta he saisivat pukilta lahjoja.  Itse asiassa uskon, että lapsemme kyselyt joulupukista nousivat juuri siitä, että emme ole koskaan kertoneet lapselle joulupukkisatuja.  Hän on vain nähnyt pukin joulupiirretyissä tai jossain, ja ihmetteli että mikäs tämän joulupukkijuttu oikein onkaan.

Jos joulupukista puhuisimme, ja ehkä pitäisi käydä tämäkin hahmo lasten kanssa läpi, vertailisin joulupukin "lupauksia" Jumalan lupauksiin.  Pukki tulee kerran vuodessa; Jeesus on luvannut olla luonamme aina.  Joulupukki palkitsee kiltit lapset, Jeesus tuli pelastamaan syntisiä, jne. Silloin voisimme löytää Jeesuksesta kaiken sen, mitä tarvitsemme ja enemmänkin; suuren ilon! 
 
Kuten joka vuosi, vietämme Adventtisunnuntait yhdessä ystävien kanssa.  Sytytämme kynttilät, laulamme joululauluja ja puhumme tulevasta Messiaasta, joka tulee pelastamaan meidät synneistämme.  Joulun ihmeellisin sanoma on se suunnaton armo, jonka me ”tuhmat lapset” saamme osaksemme, tehtävämme on vain vastaanottaa tämä ihmeellinen lahja.  John Piperin vastauksesta:  jos Jeesus ei ole riittävä tuomaan sinulle joulun tunnelmaa, et ehkä tunne Häntä kovin hyvin. 

Uskonkin siis, että vanhemmat, joilla ei ole henkilökohtaista kokemusta joulun todellisesta sankarista, pitävät kiinni joulupukkisadusta, jotta heidänkin joulunsa voisi olla täynnä kutkuttavaa odotusta, salaisia valmisteluja, toiveiden täyttymystä.  Joulun harras tunnelma, joulun taika ei nimittäin ole pelkkää jouluhörhöjen toiveunta, vaan ihan täyttä totta.  Jouluna täyttymyksen saa satoja vuosia odotettu pelastussuunnitelma, siihen liittyy ihmeitä ja toivoa ja mikä parasta, tätä tunnelmaa saa kantaa sydämessään ympäri vuoden.  Joulu joka päivä, oikeasti.  

Kerro siis lapsille totuus joulupukista.  Sitten kerro lopullinen Totuus: Jeesus Kristus ja keskittykää juhlimaan Häntä joulussanne!


Kuvat Wikipediasta. 

24.11.2015

Lapsiperheen lahjaidealista

Joulunajan lähestyessä moni miettii lahjaideoita omille ja lähipiirin lapsille.  Ideoita tarvitaan myös syntymäpäiville, joten lista käy ympäri vuoden.  Tässä neljän lapsen äidin lahjavinkkilista, josta löytyy monipuolisia ideoita kaikenlaisille lapsille.  Ideoissa painottuvat yhteisleikkimahdollisuudet, luovuus ja laadukkuus.

(Osassa on mukana linkki, josta lelun löytää.  Tämä ei ole sponsoroitu postaus enkä saa klikkauksista tai ostoksista mitään).  

Lelut


Playmobil-lelut ovat kestäviä ja mielenkiintoisia ja niistä löytyy useita erilaisia kokonaisuuksia.  On ritarilinnaa, merirosvosaarta, päiväkodin pihaa ja ihania tavallisia kotijuttuja.  Täydentäviä ukkeleita voi myös ostaa erikseen. Huom: alle 5-vuotiaat hukkaavat pienet osat vaikka kuinka yrittäisit pitää niitä tallessa.  
Playmobil

Legot – tarviiko tätä selittää.  Kestää isältä pojalle, jos isä suostuu jakamaan.  Enempi parempi; sekalainen seurakunta legoja takaa tunteja kestävät leikit.  Alustat ja tiet ovat välttämättömiä monen leikin pohjaksi.  
LEGO CITY 7281 T-risteys ja kaarre
LEGO T-risteys ja kaarre
Alle 5-vuotiaille suosittelen Duploja, kun se palojen hukkaamisaste. Tässä uusi, hieno metsämaisema:




Nukkevauvat, nukenvaatteet ja muut nukkehärpäkkeet.  Tytöt ja pojat nauttivat ”vauvan” hoitamisesta ja pukemisesta ja kuljettavat niitä mielellään rattaissa ja vaunuissa ympäri taloa, kesällä myös ulkona.  Pehmeävartaloiset nuket ovat olleet meillä suositumpia, mutta pissaavissa nukeissa on oma viehätyksensä J 

New Born Baby Docka med Potta

Leluruoka ja leikkiastiat.  Näiden parissa viihtyy isompikin porukka – leikeissä esiintyy kokki, tarjoilija, perheenäiti, ravintolanomistaja ja kaupantäti.  Pedanttinen lapsi kattaa täydellisen pöydän, villeimmät vievät astiat hiekkalaatikolle. Yhdistä leikkikeittiöön, anna vettä käyttöön ja lapsi ei muuta tarvitse! 
Leikkiruokasetti 60-osaa
Leikkiruokaa
Plaston muovilelut ovat laadukkaita


Radio-ohjattava auto.  Siinä on vain sitä jotain, kun saa lelun kiitämään pitkin käytävää.  Ekstrahauskaa on, jos saa äidin hyppäämään.  

Dune Blaster
Dune Blaster


Muovieläimillä lapsi voi luoda eläintarhan, maatilan, viidakon tai merenalaisen maailman.  Osta alustaksi värikkäitä kankaita tai ompele itse eläimille luonnonmukainen ympäristö! 
Pussillinen eläimiä Viidakon eläimet

 :
Huopamatto dinosaurusleikkiin

Liikuntakamaa hyppynaruista pesäpalloräpylöihin.  Kaikki, mikä pitää lapsen liikkeessä ja aktiivisena on plussaa.  Twist-narut, hulahulavanteet, pallot, mailat ja rullaluistimet.  


Jos lapsella on jo jokin liikuntaharrastus, kysy voisitko ostaa välineitä ja asuja - nämä ovat usein kalliita hankkia.  Voit myös kustantaa vuodeksi harrastuksen jäsen-tai harjoittelumaksut! 

Kirjat


Kaikenlaiset kirjat ovat hieno lahja.  Jos et tiedä lapsen lukumieltymyksiä, osta lahjakortti kirjakauppaan.  Tässä lista muutamista vähän erilaisemmista kirjalahjoista.  


Onnelin ja Annelin talo (3 cd) (Äänikirja CD)Äänikirjat.  Lapset jaksavat kuunnella äänikirjoja pitkän aikaa.  Yhdistä 500-palan palapeliin tai piirtämiseen ja moni talvi-ilta kuluu ihan itsestään.  Tuula Kallionimen Konsta, 1A, Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli sekä Astrid Lindgrenin kirjoista tehdyt äänikirjat viihdyttävät myös aikuisia.



Laulukirjat.  Sohvalle lapsi kainalossa ja ei kun laulamaan.  Lastenlaulukirjoissa on vanhoja tuttuja ja uusia ihastuksia.  Joululaulukirja on sopiva tähän vuodenaikaan, ja kehtolaulut ovat jokailtaisia rutiineja.  Suosi kirjoja, joissa on hyvät kuvat, kuten F-kustannuksen Ihme ja kumma, jossa on myös cd mukana. 

Ihme ja kumma


Tatu ja Patu-kirjat (Aino Havukainen ja Sami Toivonen).  Etsin itse usein kauniita, söpöjä ja pastellinvärisiä lastenkirjoja.  Älä anna Outolan poikien oudon ulkomuodon estää näiden mainioiden kirjojen ostamista.  Yksityiskohtaiset kuvat ja vinkeä teksti ovat huippuviihdyttäviä!  

Image result for tatu ja patu


Pikku-Marjan eläinkirja.  Suomen kaikkien aikojen myydyin lastenkirja.  Ihania runoja, joita voi opetella ulkoa.  Meillä Aa aa ankka on hampaidenpesun taustaruno.  Huom: kirjan runoihin tehty laulu-cd ei ole niin hyvä.  Ihhahhaa on oikeastaan paras laulu tällä cd:llä. 

Pikku-Marjan eläinkirja -



Kuvasanakirjat.  Ihmettelen, miten lapset jaksavat tuijotella kirjoja, joissa opetellaan sanoja!  Ne ovat kuitenkin meillä alle kouluikäisten suosikkeja satojen kirjojen joukosta.  Hyvä lahjaidea maahanmuuttajaperheelle!
Kuvasanakirjoja löytyy myös monilla muillakin kielillä.  Tässä on Muumilaakson kuvasanakirja suomeksi ja englanniksi.  

Muumilaakson kuvasanakirja - suomi–englanti

 

Richard Scarryn kirjat: vanha kunnon klassikko Kissalan Hessu ja Touhulan kaupungin muut mukavat hahmot.  Iloinen esikoulu on ollut meillä erityisesti poikien mieleen, ehkä kun siinä on aukeama, jossa esitellään erilaisia autoja.  

Iloinen esikoulu (Kovakantinen)



Mauri Kunnas ja eihän tätä tarvitse selittää.  Ihania muistoja omasta lapsuudesta ja uuden uusia aarteita!  




Erityismaininta: kolmasluokkalainen poikamme ei tykkää lukemisesta, mutta Salapoliisi Saku-kirjoista hän tykkää tosi paljon!  Tässä siis lukuvinkki pojalle.  

SALAPOLIISI SAKU 1 – SUUREN TULVAN SALAISUUS


Musiikki


Jippii-levyt.  Vauhdikasta, kaunista ja koskettavaa musiikkia lapsilta lapsille.  Jippii-lauluja löytyy monilla eri kielillä!



Rajaton- Suomen lasten lauluja. Ammattimuusikoiden kaunista acapellaa.  Aikuisetkin jaksaa kuunnella.    



Soittimet kuten marakassit, triangelit, palikat, nokkahuilut, xylofoni ja rummut (apua!) ja näin on kotiorkesteri valmiina.  Osta hyvälaatuisia, oikeita soittimia, kuten tästä Levytukun linkistä



Jos lapsi harrastaa musiikkia, uudet nuottikirjat tuovat piristystä harjoituksiin.  Esim. Frozen-elokuvan musiikkikirja on meidän tytön suosikki.  Musiikkiliikkeet osaavat neuvoa, kun kyselet lapsen kiinnostuksen ja soittimien mukaan nuottikirjoja.    

Pelit


Settlers of Catan tai suomeksi Catanin uudisasukkaat.  Mielenkiintoinen maanvaltauspeli, meillä tätä strategiapeliä pelaa aikuisten kanssa myös innostuneet ekaluokkalaiset, vaikka ikäraja onkin 12 v. 


Carcassonne.  Erittäin suosittu lautapeli, johon perussetin lisäksi voi ostaa erilaisia lisäosia. 


Tieto & taito & temppu.  Koululaisetkin tykkäävät pelata vanhempien kanssa ja haastaa heitä kysymyksillä.  Pienempien kanssa voi opetella kuukausia, vuodenaikoja ja tehdä helppoja temppuja, 

Tieto, Taito ja Temppu

Kiinanshakki.  Olen heikkona puuleluihin ja -peleihin.  Osta helppo ja kaikenikäisille sopiva kiinanshakki kauniina puuversiona. 

Kiinanshakki

- Skip-Bo, Uno, Läiskis pelikortit on testattu ja toimii vielä vuosikymmenten jälkeen lasten ja aikuistenkin viihdyttäjänä! 

SKIPPO korttipeli



Luovuus kukkimaan


Rainbow loom kumilenkit. Värikkäistä kumilenkeistä voi tehdä rannekkeita, avaimenperiä ja kaikkea muuta kivaa.  Youtube on pullollaan askarteluohjeita.  Me tilasimme jouluksi myös Prismasta kirjan, jossa on erilaisia kumilenkkikoruprojekteja

Monster Taililla on helppo loomata matkalla!


Vesivärit, siveltimet ja pakka hyvää paperia.  Panosta laatuväreihin ja osta perusvärien lisäksi myös erikoisempia hilevärejä (en löytänyt linkkejä, missähän myytäisiin) ja vesivärimaalauksesta kertova kirja.  

  kuva: Vesivärimaalauksen perusteet


Hyvät puuvärikynät ja tussit ovat lapsierheen peruskamaa.  Tussien korkkien kiinnilaittaminen on haasteellista muistettavaa alle 5-vuotiaille, joten vahavärit ja puuvärit ovat parempi vaihtoehto.  Osta kunnon laatua, mikään  ei ole rasittavampaa kuin huonolaatuinen väristysjälki ja katkeilevat terät.  Parhaat puuvärikynät on meidän kokemuksen mukaan Suomalaisesta kirjakaupasta löytyvät Stabilo Trion paksukaiset.  Ne pysyvät mukavasti käsissä ja väri on erinomaista.  Muista ostaa oma terotin erikoispaksuille kynille!




Lasten kangaspuut ja räsynauhaa.  Näistä innostuvat suuret ja pienet tekemään pikku mattoja tai muuta luovaa.  Aikuisen apu on tarpeen aloittaessa.  Vanhat lastenvaatteet saa näppärästi napsittua räsyiksi, mutta jotkut käyttävät lasten kangaspuissa villalankaa.




Condor Junior
Condor Junior
Puukko tai linkkuveitsi.  Perustaitoihin kuuluu, että puukkoa tai linkkuveistä osaa käsitellä ja tarjolla on lapsille sopivia lastenpuukkoja/ensipuukkoja.  Ostimme ensimmäiset puukot lapsille n. 9-vuoden iässä.


Victorinox Sportman  0.3803 Linkkuveitsi

Muita luovia lahjaideoita: 

- Muovailuvaha
- Maalaustarvikkeet 
- Ompelutarvikkeita
- Lankaa ja puikot/virkkuukoukku
- Helmet
- Työkaluja

Toivottavasti tästä on apua lahjanvalinnassa!  Saa jakaa :)



18.11.2015

4 vuotta bloggausta - Blogini tarina

Sain blogi-haasteen Kaunis Päivä-blogin Meriltä.  Bloggaajaa haastetaan kertomaan bloginsa tarina.  Tässä sopivasti neljäntenä vuosipäivänä muistelen blogini alkutaivalta.  


Lähtökohtana oli se, että pienten lasten äitinä tunsin painetta tehdä enemmän kuin mitä tein ja riittämättömyyden tunnetta kun en sitten kaikkeen pystynytkään.  Asuessa ei-länsimaisessa kulttuurissa ja nähden hyvin erilaisia valintoja, halusin löytää perustuksen valinnoilleni Raamatusta.   En enää voinut elää suomalaisena naisena vain koska se oli kulttuurini.  Halusin elää kristittynä naisena, missä vain olinkaan. 

Jeesuksen seuraaminen muokkaa ajattelumaailmaani, sanojani ja tekojani; haluan sen näkyvän avioliitossani, lasteni kasvattajana ja muissa ihmissuhteissa.  Raamattu ei ole vain vanhaa viisauskirjallisuutta.  Se on tänäkin päivänä äärettömän ajankohtainen.  Se on hyödyllinen arkipäivän apu, myös pienten lasten äideille.  Tämä kirjan kautta Jumala opettaa miten elää täyttä elämää, elämää, jolla on tarkoitus. 

Päätin etsiä Raamatusta kohtia, joissa puhutaan naisista tai suoraan naisille.  Tiedän, että Jumalan Sana on kirjoitettu sekä miehille ja naisille, mutta siellä on monia kohtia, joissa tekstin kohderyhmänä ovat naiset.   Aloin kirjoittamaan päiväkirjaani ylös näitä kohtia ja etsimään lisää materiaalia aiheesta.

Löysin eräällä lomamatkalla kirjakaupasta osion, jossa oli erilaisia naisille suunnattuja kirjoja.  Olin ihan hämmästynyt tarjonnan määrästä.  Valitsin viimein A Feminine Appeal- nimisen kirjan, jossa kirjailija Carolyn Mahaney käy läpi Tiituksen kirjeen toista lukua. 

”… niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa,  olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi.” (Tiitus 2:3-5).

Ihastuin valtavasti kirjan sanomaan; on normaalia, että haluan olla vaimo, saada lapsia ja hoitaa kotiani.  Kaiken lisäksi ne ovat asioita, jotka tuovat kunniaa Jumalalle!  Se vapautti minua sisäisesti näkemään kotona tekemäni työn arvokkuuden ja tarpeellisuuden.  Kirjailija avasi innostavasti myös muita ohjeita, joita tässä Raamatunpaikassa annetaan naisille.  Mitä tarkoittaa olla siveä?  Miten olla puhdas, hyvä, miehelleen alamainen?!

Löysin myös muita hyviä kirjoja ja opiskelin määrätietoisesti Raamattua, etsien vastauksia kysymyksiini naiseudesta.  Kuulin myös kanssasisarteni kysymyksiä, jotka olivat erilaisia omistani, mutta vastauksen arvoisia.  Mitä tarjottavaa kristinuskolla on naisille?   

Löysin pikkuhiljaa blogeja, joissa puhuttiin naiseudesta ja naisten rooleista.  Erityisesti kirjoitukset pikkulasten äideille rohkaisivat minua todella paljon.  Kaipasin juuri sellaista raamatullista kehotusta, jota monet blogit antavat äideille: nauti lapsistasi, panosta heihin, opeta heitä.  Sain ihan käytännön vinkkejä kasvatukseen, hengelliseen opetukseen ja kodinhoitoon silloin kun lapset ovat pieniä ja kotona. 

Mutta. 

Yksi iso mutta. 

Kaikki nämä blogit olivat englanninkielisiä.  Englanti on minulle kuin toinen äidinkieli, vaikka en kaksikielinen olekaan, joten sen lukeminen ei ole vaikeaa.  Mutta missä ovat suomenkieliset kristittyjen naisten blogit?  Hain erilaisilla hakusanoilla ja löysinkin pari hyvää blogia.

Blogi syntyy


Ajattelin, että ehkä on muitakin naisia, vaimoja ja äitejä, jotka voisivat kaivata raamatullista opetusta nais-aiheista suomen kielellä.  Mietin usein blogin aloittamista, mutta siirsin aina sen toteuttamista.  Yhtenä iltana luin erään feministikirjoittajan halveeraavaa kirjoitusta kotiäideistä, ja päätin, että nyt on tilausta kyllä muunkinlaisille äänille! 

Intohimoni on Raamattu ja olen aina tykännyt jakaa oppimaani muillekin.  Päätin, että se tulee olemaan pääasia blogissani.  Olin itse saanut niin paljon lukemistani blogeista, joissa Raamattu ja sen ohjeet olivat esillä.  Olen havainnut, että Suomessa on monia lahjakkaista kristittyjä naisbloggaajia, mutta blogeissa usko ei ole pääasia.  Sitä ei peitellä, mutta ei se ole mitenkään erityisesti esilläkään.  Halusin blogini olevan vain ja täysillä asiaa uskosta naisnäkökulmasta.    

Itseäni on aina haastanut Raamatunpaikka ”Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?” (Kirje Roomalaisille 10:13-14)

Usko on elämäni tärkein asia.  Jumalan tunteminen on parasta, mitä minulle on tapahtunut.  En voisi kuvitella elämääni ilman Jeesusta.  Se on niin tärkeää, että haluan kertoa siitä muillekin, vaikkakin sitten vain netin välityksellä.  Kirjoitan asioista, joista itse haluaisin lukea. 

Blogi elää


Alussa kirjoitin Tiituksen kirjeen ohjeista nuorille naisille.  Ensimmäisten kuukausien aikana kirjoittamani Vaatteet ja Usko on luetuin tekstini.  Kirjoitin siitä, miten monet naiset uskovat valheita elämässään ja miten totuuden uskominen voi muuttaa elämämme.  Innostuin välillä Pienistä Profeetoista ja niiden sanomasta tälle päivälle.  Se sarja on jäänyt kesken, ehkä palaan sinne vielä.  Innostun usein kirjoittamaan hyvän kirjan luettuani.  

Olen kirjoittanut muistakin Raamatunpaikoista, joissa on ohjeita naisille.  Minulla ei ole ennaltapäätettyjä mielipiteitä tietyistä opetuksista, kun alan opiskelemaan tiettyä Raamatunpaikkaa.  Lähden tutkimaan asiaa ja annan Raamatunpaikan selittää itse itsensä (käytän mm. alkukielen tekstejä).  Niiden opiskeleminen on antoisaa ja kasvattavaa.  Joudun jättämään monet kuvitelmat taakse ja haastamaan itseäni totuuden edessä.     

Feminismi on virtaus, johon kristityn naisen pitää löytää kantansa ja olen löytänyt omani.   Feminismistä kirjoittaminen Pirjo Alajoen kirjan perusteella aiheutti paljon keskustelua.  Toiveenani on, että kristityt naiset saisivat löytää parantumisen haavoihinsa, joita he ovat naiseuteensa saaneet ilman, että he liittyvät feminismin riveihin.  

Sisäinen  parantuminen on aihe, joka vuosien varrella on noussut tärkeäksi osaksi elämääni.  Haluan elää evankeliumia todeksi arkipäivän elämässäni ja se on myös inspiroimassa kirjoitustani.  Omien haavojen ja puutteiden kohtaaminen on yhtä mukavaa kuin kastematojen syöminen.  Onneksi minulla on mies, joka uskollisesti jaksaa!  Ja onneksi on Jeesus, jonka vuoksi haluan ja pystyn muuttumaan.     

Kirjoittamisesta


Nautin kirjoittamisesta... Tai, jos lainaan muita kirjoittajia: "Kun kirjoitan, tunnen itseni kädettömäksi, jalattomaksi mieheksi, jolla on vahaväri suussa." Kurt Vonnegut.

Kirjoittaminen auttaa minua jäsentelemään ajatuksiani.  Se pakottaa minut valitsemaan sanoja, tunteita, kielikuvia.  Joskus mietin oikeaa sanakäännettä pitkän aikaa ja poistan ja lisään tekstiä, kunnes lopputulos ei ole lähellekään alkuperäistä tekstiä.  Kirjoittaminen on prosessi.  

Image result for i don t love writing

Olen joskus lukenut ohjeet, että nuku aina ainakin yksi yö, ennen kuin julkaiset kirjoittamasi tekstin.  Usein herätessä huomaan paremman tavan sanoa asian tai mielessäni on valaiseva esimerkki, jonka lisään tekstiin.  

Kirjoitan hitaasti.  Ensimmäisenä kokonaisena vuonna kirjoitin yli 60 postausta.  Sitten sain vauvan ja elämä muuttui.  Nyt en ehdi samanlaisiin tuloksiin.  Neljän lapsen vanhempana ei häiriötöntä aikaa ole paljon.  Joskus lukkiudun huoneeseen kirjoittamaan ja kerron miehelle, että tulen ulos sitten joskus illalla.  Nykyään olen alkanut nousemaan ylös pari tuntia ennen lapsia, jotta saisin kirjoittaa rauhassa.  En osaa olla kirjoittamatta.  

Minulla on usein monta kirjoitusprojektia meneillään.  Kirjoitan Ruut-nettilehteen ja päätoimittajalta saatu palaute kirjoittamisprosessissa on ollut antoisaa.  Olen oppinut paljon.  Luen kirjoittajablogeja, on mahtavaa, että netin kautta voi oppia niin paljon.  

En haaveillut kirjoittamisesta pienenä, mutta olen aina rakastanut lukemista ja kirjoja.  En kokenut olevani hyvä kirjoittaja.  Lukion äidinkielen opettaja oli hyvä apu ja ylioppilaskirjoituksen äidinkielen tekstini oli mielestäni paras, jonka olin siihen mennessä koulussa kirjoittanut.  

Image result for i don t love writing











Tiedän, että elämäni on hyvällä mallilla, kun jaksan tehdä jotain luovaa.  Minulla on ikuinen kauneudenkaipuu ja olen tyytyväisin silloin, kun olen osannut luoda jotain kaunista.  Kirjoittaminen on myös luovaa enkä suunnittele ikinä lopettavani.  Haluan kasvaa kirjoittajana ja uskon, että kun kasvan ihmisenä, pystyn parempaan.   Hemingwayn lainaus (kuvateksi yllä) on pysähdyttävä.  Voidakseni kirjoittaa hyvin, laitan (sisäisen) elämäni peliin.  Se on joskus pelottavaa, mutta jotenkin koen, että kirjoittaminen on minun tehtäväni, enkä voi sitä jättää.  Minulla on kirja-idea mielessä, mutta tällä hetkellä se on todellakin vain ajatusmuodossa, mitään ei ole paperilla (ruudulla).  Katsotaan mitä tapahtuu...

Kiitos lukijoille, jotka olette olleet mukana blogin tarinassa, osa sieltä ensi postauksista lähtien!   Tulevaisuutta olen miettinyt ja nyt kysynkin teiltä lukijoilta:

  • millaisista postauksista olet hyötynyt eniten?
  • millaisista asioista haluaisit lukea?
  • olen miettinyt blogin Facebook-sivuja... Seuraisitko juttuja sitä kautta myös? 


Heitän haasteen kolmelle blogille:

Elämää Villa Honkasalossa-blogin Malla kirjoittaa ihanan elämänmyönteisesti ihanasta talosta.

Kodin puolustaja-blogi oli yksi näistä varhaisista äitiblogeista, jonka löysin.

Kotipoluilta-blogissa Häivähdys julkaisee aivan uskomattoman kauniita luontokuvia.  

Ja neljäs haaste on sinulle; jos sulla on blogi, nappaa mukaan ja kerro kommenteissa meillekin, niin tullan kylään!  


blogitarina2


Haasteen ohjeet:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.
  


17.11.2015

Vinkkejä lapsiperheen uniongelmiin




Lapsiperheen vanhemmat voivat olla yhteiskunnan väsyneimpiä ihmisiä.  Unettomuuden vaikutuksia ei pidä vähätellä, ne vaikuttavat sekä lapseen että aikuiseen.  Tässä vinkkejä uniongelmaisille perheille vastauksena seuraavaan kommenttiin:

”Hei, kiitos hyvistä aiheista.
Tämä kommentti ei liity itse aiheeseen, mutta toivosin sinulta postausaihetta jotenkin liittyen perheen järjestykseen ja kurinpitoon. Meillä tilanne, että minä äitinä nukun yöt lasten kanssa samassa pedissä, jotta lapset nukkuisivat läpi yön, mies sohvalla ja kärsii siitä. Välillä arki on yhtä kaaosta, lapset ovat villejä, emme saa lapsia kuriin, tappelevat keskenään, lyövät toisiaan ja meitä vanhempia sekä huutavat koko ajan. Lapset ovat päiväkodissa ja siellä käyttäytyvät hyvin ja ovat jopa arkoja. Mielestämme annamme paljon syliä ja huomiota, ei syödä ylim. sokereita, lauantaisin on karkkipäivä. Lapset ovat vielä pieniä (3v ja 4v) ja kun saamme noin kerran kuukaudessa mieheni kanssa kahdenkeskistä aikaa niin olemme niin väsyneitä, että meillä ei ole mitään puhuttavaa. Minä haluaisin olla kotiäitinä lasten kanssa, mutta mieheni mielestä lapsilla on enemmän tekemistä ja kavereita päiväkodissa eikä se rahallisestikaan olisi enää oikein mahdollista. Mitä mietteitä herättää ja löytyisikö sinulta useamman lapsen äitinä ihan konkreettisia vinkkejä arkeen? Kiitos!”
Viimeksi kirjoitin vinkkejä lapsiperheen arkeen.

Tykkään lasten nukkumisesta puhumisesta, koska olemme opetelleen sitä niin paljon neljän lapsen kanssa! Kirjoitin eräässä postauksessa meidän arkifilosofiasta; rutiinit ovat hyvä juttu ja lapset voivat oppia nukkumaan hyvin. 

Yritän jälleen vastata laajemmin kuin mitä kommentissa tulee esiin, jos vaikka siellä olisi muitakin väsyneitä vanhempia vinkkejä kaipaamassa. 

Kommentin jättäjä, äiti, nukkuu lasten kanssa samassa pedissä, koska lapset eivät muuten nuku yön yli.  Mies nukkuu sohvalla ja kärsii siitä.  

Riittävän unen tärkeys


”Junk food is bad for the body.  Junk sleep is bad for the brain”.   Vanhemmat tietävät, että lapset eivät kasva hyvin, jos he syövät vain roskaruokaa.  Lapset tarvitsevat tasapainoisen ruokavalion kasvaakseen.  Riittämätön ravinto vaikuttaa negatiivisesti lapsen kasvuun ja kehitykseen.  Sama pätee epäterveelliseen nukkumiseen. 

Jopa pienet puutteet lapsen unensaannissa, kun ne tapahtuvat säännöllisesti, vaikuttavat pitkäaikaisesti lasten aivojen kehittymiseen.   Pitkään jatkuneilla uniongelmilla on negatiivisia vaikutuksia myös aikuisen terveyteen ja hyvinvointiin, ja lisäksi ne kumuloituvat ajan kuluessa.

Uni vaikuttaa jokaisessa ikäryhmässä terveyteen, älykkyyteen, oppimiseen ja kouluesiintymiseen.  Esimerkiksi kolmivuotiaita tutkittaessa hyvät päiväunet merkitsivät, että lapsi oli sopeutuvaisempi kuin ne, jotka eivät nukkuneet päiväunia.  Päiväunet välistä jättäneet myös heräilivät useammin yöllä.  Yli 12 tuntia päivässä nukkuvat (yö- ja päiväunet yhdessä) olivat iloisempia, rauhallisempia ja vähemmän vaativia.  He myös kokivat vieraiden ihmisten kanssa olemisen helpommaksi.  Koululaisista paremmin menestyivät ne, jotka nukkuivat pitempään kuin muut ikäryhmässään. 

Päivästä toiseen jatkuva unenpuute yöllä tai päiväunien aikaan on erittäin haitallista lapselle.  Niinpä jokaisen vanhemman pitää huolehtia lapsensa unensaannista.  Asian pitäisi olla itsestäänselvä, mutta moni vanhempi jättää lasten päiväunet välistä menojen vuoksi tai siirtää nukkumaanmenoaikaa, koska haluaa välttää taistelua.  Alle viisi-vuotiaat tarvitsevat 12 tuntia unta vuorokaudessa. 

Perhepeti


Se, että lapsen uni on tärkeää,on varmasti selvä asia.  Vanhemmilla ei vain välttämättä ole varmaa otetta siihen, miten lapsen saisi hyvin nukkumaan.  Kun pikkuvauva-aika on ohi, voi moni tuore vanhempi olla ihan hukassa lapsen päivärytmin ja päiväunien kanssa.  Usein imetyksen vuoksi vauva nukkuu lähellä äitiä, jopa samassa sängyssä.  Kun yöimetysten aika on ohi – tai voisi olla ohi – muut uniongelmat pitävät lapsen samassa vuoteessa äidin kanssa. 

Jos perhe saa nukuttua hyvin perhepedissä, se on yksi tapa taata hyvät unet kaikille.  Kaunis Päivä-blogin Meri esitteli lastenkirjan nimeltä Maailman suurin sänky, jossa puhutaan juuri perhepedistä.  Netissä sai suurta huomiota erään suurperheenperhepetijärjestelmä, jossa vanhempien vuoteen reunoilla on kaksi kerrossänkyä, jotta koko perhe saa nukuttua rauhaisammin samassa huoneessa, lähekkäin.  Eli jos perhepeti toimii kaikille siinä nukkujille, mikäs siinä. 

Ongelma perhepedistä tulee, jos lapset kieltäytyvät nukkumasta ilman vanhemman läsnäoloa.  On vain lapsen edun mukaista, jos hän oppii nukahtamaan yksin, ilman vanhemman vieressä olemista.  Kirjoitan tästä kohta lisää.  Perhepedissäkin voivat lapset mennä vuoteeseen ensin, nukahtaa itse ja vanhemmat liittyvät nukkujiin myöhemmin. 

Ongelman perhepedistä tekee myös se, jos joku perheenjäsen ei nuku hyvin siinä.  Jotain voi vaivata toisten äännähdykset, kosketukset tai tilan puute.  Vanhempien on ihan yhtä tärkeää saada nukkua yönsä hyvin kuin lapsilla.  Kaksoisvuoteen muuttaminen noin vain perhepediksi ei todennäköisesti onnistu ihan vain tilanpuutteen vuoksi.  Silloin sänkyä täytyy laajentaa vaikka ostamalla viereen yksi tai kaksi yhden hengen runkopatjaa.

En ole ihan varma haluaako kommentin jättäjä luopua perhepedistä, mutta ei voi sitä tehdä koska silloin lapset eivät nuku hyvin, vai haluaako mies luopua perhepedistä, koska ei itse nuku hyvin siinä.  Teidän täytyy rehellisesti keskustella, vanhempina, mitä te haluatte.  3- ja 4-vuotiaat lapset ovat tarpeeksi isoja nukkumaan omissa sängyissään omassa huoneessa ja annan kohta vinkkejä siihen miten siirto onnistuu.

Tämän pitää olla vanhempien yhteinen päätös, koska muutoksessa molempien vanhempien yhteistyö on ehdotonta. Vanhemmat päättävät miten perheessä nukutaan.  Tähän mennessä kuulostaa siltä, että nukkumisjärjestelyissä on menty lasten ehdoilla.  Useat miehet eivät ole innoissaan perhepedistä, mutta suostuvat siihen, koska vaimo kokee sen lasten vuoksi tärkeäksi.  Pyydä miestäsi kertomaan rehellisesti mielipiteensä teidän perheen nukkumisjärjestelyistä.    

Aviomies ennen lapsia


Äidin symbioosi vastasyntyneen kanssa on hyvin voimallinen kokemus.  Se on pikkuvauvalle jopa elintärkeää.  Rakkaus omaa lasta kohtaan on järisyttävää ja primitiivistä, vauva tarvitsevat äitiä.  Siinä tilanteessa aviomiehen tarpeet voivat tuntua itsekkäiltä; eikö hän tajua, että lapset tarvitsevat minua!  Äitinä on helppo muuttua karhuemoksi, joka tekee turvallisen pesän lapsille ja ajaa ulkopuoliset äristen pois. 

Haluan muistuttaa jokaista äitiä, että tärkein ihmissuhde perheessä on silti vanhempien välinen suhde.  Sinä olet yksi liha miehesi kanssa, et lastesi kanssa.  Paras tapa, jolla äiti voi rakastaa lapsiaan, on rakastaa aviomiestään.  Lapsilla on suuri halu tuntea, että koti on tasapainoinen ja turvallinen.  Et tee lapsillesi palvelusta, jos laitat heidän tarpeensa aviomiehen tarpeiden edelle.
 
Todellisuudessa lapset eivät tarvitse äitiä joka hetki.  He eivät tarvitse äitiä sängyssään, jotta voivat nukkua hyvin.  Lapsetkin hyötyvät siitä, kun vanhemmat ottavat aikaa kahden kesken ja panostavat suhteeseensa.  Itse asiassa riitaisa ja rauhaton koti näkyy myös lasten uniongelmina ja käytöshäiriöinä.  Hyvä suhde aviopuolisoiden välillä vaikuttaa positiivisesti lapsiinkin. 

Aviomiehesi tarpeiden tulee tulla ennen lasten tarpeita.  Rehellisesti sanottuna miehet tarvitsevat seksiä, ja sitä ei perhepedissä saa.  Tottakai pariskunta voi olla aktiivinen muissakin huoneissa, mutta se vaatii usein suunnittelua ja panostamista – mutta kuinka usein puolisot oikeasti suunnittelevat ja panostavat siihen näin?   Oikeassa elämässä seksi tapahtuu ilman suunnitelmia, omassa sängyssä, lähekkäin, spontaanisti.  

Omiin sänkyihin


Kun vanhemmat päättävät, että lapset siirtyvät omiin sänkyihin, alkaa työ!  Vanhempien on oltava sitoutuneita muutokseen ja tuettava toisiaan. 

Silloin kun vanhemmat hakevat apua lastensa nukkumisongelmiin, asiantuntijoiden vastaukset ovat hyvin samansuuntaisia.  Lapset ovat lapsia ja vaikka eroja on temperamentissa ja unenlahjoissa, on olemassa yleispäteviä neuvoja, jotka tuovat helpotuksen joskus jo vuosia jatkuneisiin nukkumisongelmiin. 

Tästä linkistä löytyy 10 lapsen nukutusvinkkiä.  Suosittelen noudattamaan jokaista vinkkiä.  Lapsen kanssa voi käydä ostamassa omat, uudet petivaatteet ja vaikka uudet yöpuvut ja puhua innostuneesti omasta sängystä, jossa lapsi kohta oppii nukkumaan.  Vanhempien iloinen ja luottavainen suhtautuminen auttaa lastakin luottamaan, että hän voi oppia nukahtamaan itse omaan sänkyyn.  Olen nähnyt vanhempia, jotka yökylästä puhuttaessa antoivat luvan, mutta sanoivat lapsen kuullen suunnilleen näin ”Ei tuo meidän Kerttu varmaan osaa nukkua ilman meitä, ei se varmastikaan onnistu.”  Miten lapsi voi luottaa omaan osaamiseensa, jos ei vanhempikaan siihen luota?

Jos lapsi sanoo ykstotisesti: "En halua" vastaisin jotenkin näin: "Sinusta voi tuntua nyt, ette halua nukkua omassa sängyssä.  Mutta nyt me järjestellään meidän perheen nukkuminen näin, että lapset nukkuvat omissa pehmeissä sängyissään ja isi ja äiti omassa sängyssään."  Käyttäisin yltiöihania adjektiiveja ja innostunutta ääntä ja tekisin selväksi, että tämä on nyt perheen uusi suunta, jota kohti mennään.  


Mannerheimin lastensuojeluliitolla on ohjeita eri-ikäisten lasten nukkumisen suhteen.  Tässä linkki leikki-ikäisten unesta kertovaan artikkeliin.  

Aloita siirto omiin sänkyihin perjantai-iltana tai lauantain päiväunien aikaan (tai milloin teillä on vapaata työstä, kuten lomalla).  Ensimmäiset yöt voivat olla täynnä valvomisia ja itkua, mutta yleensä yöongelmat jäävät pois muutaman yön kuluessa.  Muista lempeä päättäväisyys.  Jos toinen vanhempi ei kestä lapsen itkua ja tuntee hermostumisen nousevan, on parempi, että toinen jatkaa lapsen sänkyyn palauttamiseta tai sängyn vierellä istumista. 




Hyvä muistaa


Lapset voivat oppia nukkumaan hyvin!  Jo pienetkin positiiviset muutokset lasten nukkumisessa antavat vanhemmille kestäväisyyttä auttamaan lasta nukahtamaan itse.  Hyvät unet ja virkeä mieli auttavat päiväajan käytösongelmiin.  Jos huomaat lapset tuskailevan leikeissään vaikean palapelin tms. kanssa, älä kiirehdi apuun.  Anna lapselle mahdollisuus selviytyä haasteista itse.  Lapsi oppii, että hänellä on kykyä löytää ratkaisuja.  Kun lapsi herää yöllä, älä juokse heti taputtelemaan, vaan anna lapselle mahdollisuus rauhoittaa itsensä takaisin uneen.  Tämä kyky on kaiken a ja o nukkumisessa!     

Vanhemmat voivat pelätä, että kun lapselle ei enää anneta illalla/yöllä paljon fyysistä kontaktia ja huomiota, hän tuntee olonsa hylätyksi ja ahdistuneeksi eikä nuku hyvin.  Tutkimukset osoittavat toisin.  Vanhempien tekemisillä on suuri merkitys; usein lasten uniongelmat poistuvat yllättävän nopeasti kun vanhemmat antavat vähemmän huomiota lapselle nukahtamisaikaan ja yöheräilyissä.  Näin ei tapahtuisi, jos lapsi olisi oikeasti ahdistunut tai jos vanhempi olisi kylmä ja lapsi ei saisi tarpeeksi huomiota. 

Meidän perheessä olemme käyttäneet kahta hyvää kirjaa uniopetteluun.   Kirjoja, joissa puhutaan lapsen nukkumisesta on toki kymmeniä, mutta meille on riittänyt nämä kaksi.  Niistä saatujen neuvojen avulla meillä on neljä hyvin nukkuvaa lasta ja emme ole koskaan kärsineet jatkuvistä yöheräilyistä ja nukkumaanmenoajan taisteluista.   Healthy Sleep Habits, Happy Child, kirjailija MD. Marc Weissbluth, josta tässä artikkelissa käyttämäni tutkimustulokset ovat lainattuja.  Toinen on The Baby Whisperer Solves All Your Problems, kirjailija Tracy Hoog ja Melinda Blau. 

Perhepedistä ja aviomiehen ”oikeuksista” puhuttaessa käytin lähteenä suositun avioliittobloggaajan Sheila Wray Gregoiren artikkelia.

Rauhallisia öitä jokaiselle perheelle ja vinkatkaapa taas kommenteissa lapsiperheen univinkkejä!


Kuvat: Free Digital Photo/David Castillo Dominici

10.11.2015

Vinkkejä lapsiperheen arkeen


Sain kommentin eräältä lukijalta, jossa kysytään vinkkejä arkeen:

"Hei, kiitos hyvistä aiheista. 
Tämä kommentti ei liity itse aiheeseen, mutta toivosin sinulta postausaihetta jotenkin liittyen perheen järjestykseen ja kurinpitoon. Meillä tilanne, että minä äitinä nukun yöt lasten kanssa samassa pedissä, jotta lapset nukkuisivat läpi yön, mies sohvalla ja kärsii siitä. Välillä arki on yhtä kaaosta, lapset ovat villejä, emme saa lapsia kuriin, tappelevat keskenään, lyövät toisiaan ja meitä vanhempia sekä huutavat koko ajan. Lapset ovat päiväkodissa ja siellä käyttäytyvät hyvin ja ovat jopa arkoja. Mielestämme annamme paljon syliä ja huomiota, ei syödä ylim. sokereita, lauantaisin on karkkipäivä. Lapset ovat vielä pieniä (3v ja 4v) ja kun saamme noin kerran kuukaudessa mieheni kanssa kahdenkeskistä aikaa niin olemme niin väsyneitä, että meillä ei ole mitään puhuttavaa. Minä haluaisin olla kotiäitinä lasten kanssa, mutta meheni mielestä lapsilla on enemmän tekemistä ja kavereita päiväkodissa eikä se rahallisestikaan olisi enää oikein mahdollista. Mitä mietteitä herättää ja löytyisikö sinulta useamman lapsen äitinä ihan konkreettisia vinkkejä arkeen? Kiitos!"

Kommentissa on kaksi aihetta; perheen nukkuminen ja arjen kaaos, ja kirjoitan niistä erikseen.  Tässä on joitain ajatuksiani pikkulapsiperheen arkielämän kesyttämiseksi.  Koska en tiedä perheen tilannetta sen paremmin kuin mitä kommentissa kerrotaan, kirjoitan yleisesti ajatellen kaikkia lukijoita, joita tilanne saattaa koskettaa.  Tässä siis yhden perheenäidin vinkkejä arkeen.  

Väsyneet vanhemmat


Jotta jaksaisit olla hyvä vanhempi, sinä tarvitset riittävästi lepoa. Tämä vaatii itsekuria ja sitä, että illalla mennään ajoissa nukkumaan.  Kun olet levännyt, jaksat lapsia ja kotihommia ja töitä paljon paremmin ja sinulla on parempi mieli.  Jos sinulla on ollut iltaisin tapana katsoa telkkaria, lukea, järjestellä kotia, olla netissä, käydä harrastuksissa tms., jätä kaikki tämä muutamaksi illaksi pois ja mene sen sijaan nukkumaan kaksi tuntia aiemmin kuin yleensä menet.  Et jaksa muuttaa yhtään mitään kotona, jos olet koko ajan väsynyt. (Kirjoitan myöhemmin erikseen kommentin nukkumispuolesta).  

Siirtymävaihe kotiin päiväkodista


Meillä oli lyhyt jakso, kun opiskelin, jossa 2,5-vuotias oli päiväkodissa.  Huomasin, että vaikka lapsella meni todella hyvin päiväkodissa, hän nautti siellä olemisesta ja päiväkotiaika oli vain 6 tuntia, kotiin saapui hyvin väsynyt pieni ihminen.  Niinpä järjestin niin, että kun saavuttiin kotiin, heittäydyin lapsen tasolle ihan konkreettisesti; otimme esiin palapelin tai kivan leikin ja vietimme jonkin aikaa yhdessä lattialla. 

Teidänkin lapset ovat todennäköisesti väsyneitä päiväkodin hulinasta, kyllähän aikuinenkin saapuu työpäivän jälkeen kotiin lepoa tarvitsevana.  Siirtymävaihetta päiväkodista kotiin auttaa jokin kiva juttu, jonka yhdessä teette heti kun kotiin saavutaan.  Tämä edellyttää sitä, että iltaruoka on jo lämmitystä vaille valmis.  Toinen vaihtoehto on, että toinen vanhemmista keskittyy lapsiin ja toinen valmista ruoan.  Lapset nauttivat vanhemman antamasta huomiosta ja ovat usein todella myötämielisiä vielä jälkeenpäinkin, kun vietetään aikaa häiriöittä yhdessä.  Yhteisten touhujen aikana voi jutella siitä, miten päivä meni ja kysellä lasten kuulumisia ja kertoa heille miten ihania lapsia he ovat.

Television katseleminen ei ole hyvä siirtymävaihe, vaikka katselisitte lastenohjelmaa yhdessä.  Se voi tuntua helpolta tavalta saada lapset istumaan tyytyväisenä paikoillaan hetken aikaa, mutta ei tarvitse kuin etsiä netistä artikkeleita sanoilla ”lapsi + televisio” niin löytyy paljon tutkimuksia television haittavaikutuksista lapsen mieleen.  Rauhoittaisin arki-illat kokonaan ilman televisiota kun lapset ovat pieniä. 

Fyysisesti rauhaton lapsi


Joskus lapsen villi meno voi olla huomion hakua.  Siihenkin auttaa tämä siirtymävaihe, jossa vanhempi on antanut täydellisesti huomiota lapselle.  Mutta joskus lapset vain ovat villejä ja riehumielellä.  Silloin joku tekeminen voi kanavoida villiysenergiaa paremmin.  Pidän jemmassa esimerkiksi vesivärejä tai tarroja, jotka voi ottaa esiin kun lapsi ei osaa muuta kuin riehua tai haastaa riitaa sisarusten kanssa ja kaipaa ohjattua tekemistä.  Ulos meneminen on erinomainen keino purkaa ylimääräistä energiaa.   

Eräs ystäväni on viiden pojan äiti, ja hän sanoi, että pojille pitää antaa tilaa reuhuta ja painia ja olla fyysisiä.  Jos lapset ovat siis poikia, riehuminen on ihan normaalia poikaenergiaa, jonka pitää päästä purkautumaan.  Pallon potkiminen, pyöräily, luistelu ja kaikenlainen muu liikunta on tosi tärkeää pojille.  Ehkä isä innostuu poikien kanssa touhuamaan tai painimaan?  Tai löytyisikö lähiympäristöstä kavereita isommille lapsille?     

Roolileikit


Yhdessä vietetyt hetket on myös hyviä käytöstapojen opettamisen kannalta.  Meillä on monet roolileikit käyty lelujen kautta ja lapset ovat tykänneet niistä tosi paljon.  Teillä on varmasti kotona yhteisiä sääntöjä, esimerkiksi se, että kukaan ei lyö ketään?  Lapset eivät toisiaan eikä vanhempiaan, vanhemmat eivät toisiaan eivätkä lapsia.  Voitte leikin lomassa puhua säännöistä ja laittaa nallen ja nuken tilanteeseen, jossa toinen lyö tai haluaa lyödä toista ja näytellä miten asia voitaisiin ratkaista paremmin. 

Meillä jopa kouluikäiset lapset rakastavat isän käsinukeilla esittämiä hupsuja, mutta opettavaisia esityksiä.  Hassuttelu ja rento tunnelma on tärkeää lasten kanssa!  Pidämme muutamia käsinukkeja keittiössä ja ne saapuvat joskus vierailulle iltaruoan jälkeen.  Roolileikeissä voi myös puhua tunteista, vaikka ihan pienet eivät osaa samaistua toisten ihmisten tunteisiin.  Niistä puhumisen voi kuitenkin jo aloittaa ajoissa. 

Tottelevaisuus


Kristityssä perheessä lasten tottelevaisuuden tulee olla yhteinen arvo.  Raamatussa on useita kohtia, joissa lapsia käsketään tottelemaan vanhempiaan.  Koska lapset eivät sitä automaattisesti osaa, on vanhemman tehtävä sitä opettaa.  Meidän perheessä on ehdoton sääntö, että vanhempaa totellaan ja muitakin auktoriteettejä kunnioitetaan.  Sitä odotetaan ja vaaditaan.  Emme ole täydellisiä, ja kyllä lapset ovat meillä välillä tottelemattomia, mutta periaate pysyy.  Tottelevaisuusopetuksessa tärkein asia vanhemmalle on johdonmukaisuus ja se, että molemmat vanhemmat ovat asiassa samalla sivulla ja tukevat toisiaan. 

Aloittaisin asiaan puuttumisen tarpeeksi pienellä asialla. Odota hetkeä, jolloin sekä sinä että lapset olette levänneitä ja kylläisiä.  Kerro lapsille mitä tottelevaisuus on ja että odotat heidän tottelevan sinua.  Kerro, että tottelevaisuus on oikein ja että siitä seuraa palkinto.  Varaa vaikka pieniä karkkeja tai muita herkkuja taskuun.  Sitten anna lapsille pieniä, helppoja tehtäviä ja kun he tottelevat, anna välittömästi palkintokarkki ja kehu vuolaasti.  En alkaisi ehkä tässä vaiheessa puhumaan rangaistuksista, vaan keskittyisin siihen, että lapsen täytyy totella, tottelevaisuudesta on mukavia seuraamuksia ja äiti odottaa vaikka koko illan, että totellaan. 

Tottelevaisuudesta voi puhua lapsen kanssa eri tilanteissa.  Ulkona kävellessä voi puhua miksi on tärkeää, että lapsi kuuntelee äidin käskyjä esim. autotietä lähestyttäessä.  Kaupassa voi puhua siitä, miksi on tärkeää totella äidin käskyä pysyä lähellä.  Mitä tapahtuu leikkikentällä, jos äiti neuvoo odottamaan liukuvuoroa ja lapsi päättää lähteä liukumaan liian pian edellisen lapsen jälkeen?  Totteleminen on hyväksi sekä lapselle että hänen läheisilleen. 

Valintojen tekoa


Käytän itse tällä hetkellä vajaa kolmivuotiaani kanssa kahta sormea.  Viime viikolla pojalla oli vaikeuksia rauhoittua nukkumaan.  Sekä päiväuniaika että illalla nukkumaan meno oli yhtä huutoa ja ”Ei haula!”-kiukuttelua.  Nostin ylös molemmat etusormet ja kerroin, että nyt saat valita.  Heilutin oikeaa etusormea ja sanoin ”Tottelen äitiä ja laitan pään tyynyyn”.  Sitten heilutin vasempaa etusormea: ”Olen tottelematon ja saan rangaistuksen”.  Sormet ovat hyvin konkreettinen ja visuaalinen tapa lapselle nähdä vaihtoehdot.  Itse asiassa kaksi kertaa sinnikäs tyyppi valitsi tottelemattomuuden ja rangaistuksen, kunnes päätti, että tottelevaisuuden valitseminen olikin hänestä parempi vaihtoehto.

Valinnan opettaminen on tärkeä taito.  Me voimme jankuttaa tottelevaisuudesta ja houkutella sitä esiin palkinnoilla ja kivoilla jutuilla, mutta loppujen lopuksi jokainen ihminen tekee valintansa itse.  Kun käyt läpi Raamatun kertomuksia lasten kanssa, tuo esiin eri henkilöiden tekemiä valintoja ja niiden seuraamuksia.  ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” on oikein hyvä sananlasku opetella ulkoa.

Kerron usein isommalle lapselle, jonka käytöksessä on parantamisen varaa, että hänellä on nyt valinnan paikka.  Lapsi voi valita huonon asenteen, käytöksen jne. mutta siitä on sitten asiaankuuluvat seuraamukset.  Rangaistus on siis lapsen itse valitsemi seuraamus teolle, jotka hän tiesi vääräksi.  Toisaalta hän voi tehdä hyvän valinnan ja siitä on hyviä seuraamuksia lapselle sekä mieluisa kodin ilmapiiri meille kaikille.  

Lapsentasoisesti


Pienet lapset tarvitsevat lyhyitä ja selkeitä käskyjä.  ”Älkää jaksako riehua!” on liian epämääräistä pikkulapselle.  ”Sohvalla ei saa pomppia, lopeta heti” tai ”Sisällä ei saa juosta, mutta ulkona saa, haluaisitko mennä ulos juoksemaan?” ovat selkeitä ja helppo ymmärtää ja helppo totella. 

Kiinnittäisin huomiota myös siihen, miten asiasta lapselle sanotaan.  Henkilökohtaisuudet kuten ”Aina sinä nariset” voivat haavoittaa lapsen mieltä siinä missä aikuisenkin.  Asian voi sanoa niin monella tavalla: ”Nariseminen on rumaa, sanopa sama asia kauniilla äänellä, kun sinulla on niin suloinen ääni ja osaat hymyillä niin hienosti!”.  Itse keskeytän narisemisen usein sanomalla, että ”Äiti ei ymmärrä narinaääntä, kokeilepa uudelleen kivalla äänellä”.

”Älä ole niin ärsyttävä!” kun lapsi on ärsyttävä, voi kääntyä kohteliaammin ”Kun teet noin, se häiritsee minua, voisitko lopettaa?  Osaat käyttäytyä kauniisti, voisitko näyttää minulle kaunista käytöstä?”  Lapset myös tarvitsevat toistoa.  Huomaan itse, että toistelen samoja lauseita usein viikon, jopa päivän aikana.  Nämä on varmasti niitä lauseita, jotka jäväät sinne selkäytimeen!

Varaa aikaa


Ymmärtävätkö monet vanhemmat, miten paljon aikaa lasten kasvattaminen vie?  On tärkeää viettää rentoa yhdessäoloa perheen kesken, jolloin keneenkään ei kohdistu vaatimuksia ja odotuksia.  On myös tärkeää, että vanhemmat seuraavat, että lapsi todella tottelee ja tekee mitä pyydetään.  Tämä vie aikaa, varsinkin ensimmäisillä kerroilla. 

Olen itse viettänyt jopa kaksi tuntia keittiössä odottaen, että puolitoistavuotias kerää lattialle heittämänsä ruoan pois.  Jos olisin ollut kiireinen, en olisi ehtinyt odottaa tottelevaisuutta ja lapsi olisi oppinut, että ei äiti oikeasti tarkoita sitä kun hän sanoo: ”Jos heität ruokaa lattialle, keräät sen myös pois.”  Olisin myös ollut kärsimätön ja vihainen siitä, että lapsi estää minua siirtymästä toisiin puuhiin.  Mutta siinä hetkessä kasvattaminen oli tärkein tehtäväni ja pystyin sen tekemään kärsivällisesti, mutta jämäkästi.  Ajattelen aina vaikeissa tilanteissa, että kohtaan mieluummin taaperon kiukun ja yritykset olla tottelemattomia, kuin odotan kymmenen vuotta ja käyn tahtojen taisteluita teinin kanssa.   

Kotiäitiys


Jos olet lukenut blogiani, tiedät, että arvostan kotiäitiyttä!   (Mutta en usko sen olevan autuaaksi tekevä komponentti uskovan naisen elämässä.)  Itselleni on ollut suuri helpotus huomata, että Raamatussa arvostetaan naisten kotona tehtävää työtä, eikä heille laiteta suuria odotuksia kodin ulkopuolelle.  Usein nämä odotukset tulevat ihan muualta.  Lasten kasvattaminen ja kodin hyvä hoitaminen ovat kristityn perheen tehtäviä, jotka kommunikoivat evankeliumia muille!   

On toki tärkeää, että lapsilla on leikkitovereita, mutta päiväkotiympäristö ei ole ainoa paikka, jossa muiden kanssa voi leikkiä.  Mieti teidän perheen ympyröitä ja ystävyyssuhteita; onko siellä mahdollisuuksia viettää aikaa toisten lasten parissa?  Pienten lasten tärkein ihmissuhde on loppujen lopuksi omat vanhemmat ja ystävien merkitys korostuu sitten myöhemmin. 

Kotiäitiys vaatii äidiltä aktiivisuutta ja suunnitelmallisuutta.  Lapset nauttivat äidin kanssa tekemisestä.  Joskus tekeminen on lapsikeskeistä, kuten askartelu tai pelit.  Joskus lapset otetaan mukaan kotiaskareisiin ja asioiden hoitamiseen.  Joskus äiti tekee asioita yksin ja opettaa lapsia viihdyttämään itseään sen aikaa ilman äitiä.  Jos lapsi osaa odottaa tiettyä aktiviteettia aina samaan aikaan, se auttaa päivänä kulkua.  Lapset tykkäävät rutiineista ja siitä, että tietävät mitä milloinkin tapahtuu.  
   
Jokainen perhe tekee heille sopivat ratkaisut henkilökohtaisesti.  Taloudellinen tilanne on varmasti suurin syy siihen, miksi molemmat vanhemmat ovat työssä kodin ulkopuolella.  Kirjoitin aiheesta täällä.  Mieleeni tulee vain suuri velka, joka estäisi kotiäitiyden, jos molemmat puolisot ovat valmiita siihen sitoutumaan.  

Lapset kasvavat hyvin nopeasti.  Muutaman vuoden päästä teillä on jo koululaisia!  Lasten kasvattaminen on työtä, mutta se on tärkeää työtä.  Vaivannäkö palkitaan ja onhan siellä arkipäivien kaaoksessa myös ihaniakin hetkiä.  Toivotan jaksamista arkielämään ihan jokaiselle vanhemmalle!  Ja kirjoittakaa ihmeessä muutkin kommentteihin vinkkejä arkikaaoksen rauhoittamiseen.  

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...