Sain kommentin eräältä lukijalta, jossa kysytään vinkkejä arkeen:
"Hei, kiitos hyvistä aiheista.
Tämä kommentti ei liity itse aiheeseen, mutta toivosin sinulta postausaihetta jotenkin liittyen perheen järjestykseen ja kurinpitoon. Meillä tilanne, että minä äitinä nukun yöt lasten kanssa samassa pedissä, jotta lapset nukkuisivat läpi yön, mies sohvalla ja kärsii siitä. Välillä arki on yhtä kaaosta, lapset ovat villejä, emme saa lapsia kuriin, tappelevat keskenään, lyövät toisiaan ja meitä vanhempia sekä huutavat koko ajan. Lapset ovat päiväkodissa ja siellä käyttäytyvät hyvin ja ovat jopa arkoja. Mielestämme annamme paljon syliä ja huomiota, ei syödä ylim. sokereita, lauantaisin on karkkipäivä. Lapset ovat vielä pieniä (3v ja 4v) ja kun saamme noin kerran kuukaudessa mieheni kanssa kahdenkeskistä aikaa niin olemme niin väsyneitä, että meillä ei ole mitään puhuttavaa. Minä haluaisin olla kotiäitinä lasten kanssa, mutta meheni mielestä lapsilla on enemmän tekemistä ja kavereita päiväkodissa eikä se rahallisestikaan olisi enää oikein mahdollista. Mitä mietteitä herättää ja löytyisikö sinulta useamman lapsen äitinä ihan konkreettisia vinkkejä arkeen? Kiitos!"
Tämä kommentti ei liity itse aiheeseen, mutta toivosin sinulta postausaihetta jotenkin liittyen perheen järjestykseen ja kurinpitoon. Meillä tilanne, että minä äitinä nukun yöt lasten kanssa samassa pedissä, jotta lapset nukkuisivat läpi yön, mies sohvalla ja kärsii siitä. Välillä arki on yhtä kaaosta, lapset ovat villejä, emme saa lapsia kuriin, tappelevat keskenään, lyövät toisiaan ja meitä vanhempia sekä huutavat koko ajan. Lapset ovat päiväkodissa ja siellä käyttäytyvät hyvin ja ovat jopa arkoja. Mielestämme annamme paljon syliä ja huomiota, ei syödä ylim. sokereita, lauantaisin on karkkipäivä. Lapset ovat vielä pieniä (3v ja 4v) ja kun saamme noin kerran kuukaudessa mieheni kanssa kahdenkeskistä aikaa niin olemme niin väsyneitä, että meillä ei ole mitään puhuttavaa. Minä haluaisin olla kotiäitinä lasten kanssa, mutta meheni mielestä lapsilla on enemmän tekemistä ja kavereita päiväkodissa eikä se rahallisestikaan olisi enää oikein mahdollista. Mitä mietteitä herättää ja löytyisikö sinulta useamman lapsen äitinä ihan konkreettisia vinkkejä arkeen? Kiitos!"
Kommentissa on kaksi aihetta; perheen nukkuminen ja arjen kaaos, ja
kirjoitan niistä erikseen. Tässä on
joitain ajatuksiani pikkulapsiperheen arkielämän kesyttämiseksi. Koska en tiedä perheen tilannetta sen
paremmin kuin mitä kommentissa kerrotaan, kirjoitan yleisesti ajatellen kaikkia
lukijoita, joita tilanne saattaa koskettaa. Tässä siis yhden perheenäidin vinkkejä arkeen.
Väsyneet vanhemmat
Jotta jaksaisit olla hyvä vanhempi, sinä tarvitset riittävästi lepoa. Tämä
vaatii itsekuria ja sitä, että illalla mennään ajoissa nukkumaan. Kun olet levännyt, jaksat lapsia ja
kotihommia ja töitä paljon paremmin ja sinulla on parempi mieli. Jos sinulla on ollut iltaisin tapana katsoa
telkkaria, lukea, järjestellä kotia, olla netissä, käydä harrastuksissa tms., jätä
kaikki tämä muutamaksi illaksi pois ja mene sen sijaan nukkumaan kaksi tuntia
aiemmin kuin yleensä menet. Et jaksa
muuttaa yhtään mitään kotona, jos olet koko ajan väsynyt. (Kirjoitan myöhemmin erikseen kommentin nukkumispuolesta).
Siirtymävaihe kotiin päiväkodista
Meillä oli lyhyt jakso, kun opiskelin, jossa 2,5-vuotias oli päiväkodissa. Huomasin, että vaikka lapsella meni todella
hyvin päiväkodissa, hän nautti siellä olemisesta ja päiväkotiaika oli vain 6 tuntia, kotiin saapui hyvin väsynyt
pieni ihminen. Niinpä järjestin niin,
että kun saavuttiin kotiin, heittäydyin lapsen tasolle ihan konkreettisesti;
otimme esiin palapelin tai kivan leikin ja vietimme jonkin aikaa yhdessä
lattialla.
Teidänkin lapset ovat todennäköisesti väsyneitä päiväkodin hulinasta,
kyllähän aikuinenkin saapuu työpäivän jälkeen kotiin lepoa tarvitsevana. Siirtymävaihetta päiväkodista kotiin auttaa jokin kiva
juttu, jonka yhdessä teette heti kun kotiin saavutaan. Tämä edellyttää sitä, että iltaruoka on jo lämmitystä vaille valmis. Toinen vaihtoehto on, että toinen vanhemmista keskittyy lapsiin ja toinen valmista ruoan. Lapset nauttivat vanhemman antamasta
huomiosta ja ovat usein todella myötämielisiä vielä jälkeenpäinkin, kun
vietetään aikaa häiriöittä yhdessä.
Yhteisten touhujen aikana voi jutella siitä, miten päivä meni ja kysellä
lasten kuulumisia ja kertoa heille miten ihania lapsia he ovat.
Television katseleminen ei ole hyvä siirtymävaihe, vaikka katselisitte lastenohjelmaa
yhdessä. Se voi tuntua helpolta tavalta
saada lapset istumaan tyytyväisenä paikoillaan hetken aikaa, mutta ei tarvitse
kuin etsiä netistä artikkeleita sanoilla ”lapsi + televisio” niin löytyy
paljon tutkimuksia television haittavaikutuksista lapsen mieleen. Rauhoittaisin arki-illat kokonaan ilman
televisiota kun lapset ovat pieniä.
Fyysisesti rauhaton lapsi
Joskus lapsen villi meno voi olla huomion hakua. Siihenkin auttaa tämä siirtymävaihe, jossa
vanhempi on antanut täydellisesti huomiota lapselle. Mutta joskus lapset vain ovat villejä ja
riehumielellä. Silloin joku tekeminen
voi kanavoida villiysenergiaa paremmin.
Pidän jemmassa esimerkiksi vesivärejä tai tarroja, jotka voi ottaa esiin
kun lapsi ei osaa muuta kuin riehua tai haastaa riitaa sisarusten kanssa ja
kaipaa ohjattua tekemistä. Ulos
meneminen on erinomainen keino purkaa ylimääräistä energiaa.
Eräs ystäväni on viiden pojan äiti, ja hän sanoi, että pojille pitää antaa
tilaa reuhuta ja painia ja olla fyysisiä.
Jos lapset ovat siis poikia, riehuminen on ihan normaalia poikaenergiaa,
jonka pitää päästä purkautumaan. Pallon
potkiminen, pyöräily, luistelu ja kaikenlainen muu liikunta on tosi tärkeää
pojille. Ehkä isä innostuu poikien
kanssa touhuamaan tai painimaan? Tai löytyisikö
lähiympäristöstä kavereita isommille lapsille?
Roolileikit
Yhdessä vietetyt hetket on myös hyviä käytöstapojen opettamisen
kannalta. Meillä on monet roolileikit
käyty lelujen kautta ja lapset ovat tykänneet niistä tosi paljon. Teillä on varmasti kotona yhteisiä sääntöjä, esimerkiksi se, että kukaan ei lyö
ketään? Lapset eivät toisiaan eikä
vanhempiaan, vanhemmat eivät toisiaan eivätkä lapsia. Voitte leikin lomassa puhua säännöistä ja
laittaa nallen ja nuken tilanteeseen, jossa toinen lyö tai haluaa lyödä toista
ja näytellä miten asia voitaisiin ratkaista paremmin.
Meillä jopa kouluikäiset lapset rakastavat isän käsinukeilla esittämiä
hupsuja, mutta opettavaisia esityksiä.
Hassuttelu ja rento tunnelma on tärkeää lasten kanssa! Pidämme muutamia käsinukkeja keittiössä ja ne saapuvat joskus vierailulle iltaruoan jälkeen. Roolileikeissä voi myös puhua tunteista, vaikka
ihan pienet eivät osaa samaistua toisten ihmisten tunteisiin. Niistä puhumisen voi kuitenkin jo aloittaa ajoissa.
Tottelevaisuus
Kristityssä perheessä lasten tottelevaisuuden tulee olla yhteinen
arvo. Raamatussa on useita kohtia,
joissa lapsia käsketään tottelemaan vanhempiaan. Koska lapset eivät sitä automaattisesti osaa,
on vanhemman tehtävä sitä opettaa.
Meidän perheessä on ehdoton sääntö, että vanhempaa totellaan ja muitakin auktoriteettejä kunnioitetaan. Sitä odotetaan ja vaaditaan. Emme ole täydellisiä, ja kyllä lapset ovat
meillä välillä tottelemattomia, mutta periaate pysyy. Tottelevaisuusopetuksessa tärkein asia vanhemmalle on johdonmukaisuus ja se, että molemmat vanhemmat ovat asiassa samalla sivulla ja tukevat toisiaan.
Aloittaisin asiaan puuttumisen tarpeeksi
pienellä asialla. Odota hetkeä, jolloin sekä sinä että lapset olette levänneitä
ja kylläisiä. Kerro lapsille mitä
tottelevaisuus on ja että odotat heidän tottelevan sinua. Kerro, että tottelevaisuus on oikein ja että
siitä seuraa palkinto. Varaa vaikka
pieniä karkkeja tai muita herkkuja taskuun.
Sitten anna lapsille pieniä, helppoja tehtäviä ja kun he tottelevat,
anna välittömästi palkintokarkki ja kehu vuolaasti. En alkaisi ehkä tässä vaiheessa puhumaan
rangaistuksista, vaan keskittyisin siihen, että lapsen täytyy totella,
tottelevaisuudesta on mukavia seuraamuksia ja äiti odottaa vaikka koko illan,
että totellaan.
Tottelevaisuudesta voi puhua lapsen kanssa eri tilanteissa. Ulkona kävellessä voi puhua miksi on tärkeää,
että lapsi kuuntelee äidin käskyjä esim. autotietä lähestyttäessä. Kaupassa voi puhua siitä, miksi on tärkeää
totella äidin käskyä pysyä lähellä. Mitä
tapahtuu leikkikentällä, jos äiti neuvoo odottamaan liukuvuoroa ja lapsi
päättää lähteä liukumaan liian pian edellisen lapsen jälkeen? Totteleminen on hyväksi sekä lapselle että hänen läheisilleen.
Valintojen tekoa
Käytän itse tällä hetkellä vajaa kolmivuotiaani kanssa kahta sormea. Viime viikolla pojalla oli vaikeuksia
rauhoittua nukkumaan. Sekä päiväuniaika
että illalla nukkumaan meno oli yhtä huutoa ja ”Ei haula!”-kiukuttelua. Nostin ylös molemmat etusormet ja kerroin,
että nyt saat valita. Heilutin oikeaa
etusormea ja sanoin ”Tottelen äitiä ja laitan pään tyynyyn”. Sitten heilutin vasempaa etusormea: ”Olen
tottelematon ja saan rangaistuksen”. Sormet ovat hyvin konkreettinen ja visuaalinen
tapa lapselle nähdä vaihtoehdot. Itse
asiassa kaksi kertaa sinnikäs tyyppi valitsi tottelemattomuuden ja
rangaistuksen, kunnes päätti, että tottelevaisuuden valitseminen olikin hänestä
parempi vaihtoehto.
Valinnan opettaminen on tärkeä taito.
Me voimme jankuttaa tottelevaisuudesta ja houkutella sitä esiin
palkinnoilla ja kivoilla jutuilla, mutta loppujen lopuksi jokainen ihminen
tekee valintansa itse. Kun käyt läpi
Raamatun kertomuksia lasten kanssa, tuo esiin eri henkilöiden tekemiä valintoja ja niiden
seuraamuksia. ”Mitä ihminen kylvää, sitä
hän myös niittää” on oikein hyvä sananlasku opetella ulkoa.
Kerron usein isommalle lapselle, jonka käytöksessä on parantamisen varaa,
että hänellä on nyt valinnan paikka.
Lapsi voi valita huonon asenteen, käytöksen jne. mutta siitä on sitten
asiaankuuluvat seuraamukset.
Rangaistus on siis lapsen itse valitsemi seuraamus teolle,
jotka hän tiesi vääräksi. Toisaalta hän
voi tehdä hyvän valinnan ja siitä on hyviä seuraamuksia lapselle sekä mieluisa
kodin ilmapiiri meille kaikille.
Lapsentasoisesti
Pienet lapset tarvitsevat lyhyitä ja selkeitä käskyjä. ”Älkää jaksako riehua!” on liian epämääräistä
pikkulapselle. ”Sohvalla ei saa pomppia,
lopeta heti” tai ”Sisällä ei saa juosta, mutta ulkona saa, haluaisitko mennä
ulos juoksemaan?” ovat selkeitä ja helppo ymmärtää ja helppo totella.
Kiinnittäisin huomiota myös siihen, miten asiasta lapselle sanotaan. Henkilökohtaisuudet kuten ”Aina sinä nariset”
voivat haavoittaa lapsen mieltä siinä missä aikuisenkin. Asian voi sanoa niin monella tavalla:
”Nariseminen on rumaa, sanopa sama asia kauniilla äänellä, kun sinulla on niin
suloinen ääni ja osaat hymyillä niin hienosti!”. Itse keskeytän narisemisen usein sanomalla,
että ”Äiti ei ymmärrä narinaääntä, kokeilepa uudelleen kivalla äänellä”.
”Älä ole niin ärsyttävä!” kun lapsi on ärsyttävä, voi kääntyä kohteliaammin
”Kun teet noin, se häiritsee minua, voisitko lopettaa? Osaat käyttäytyä kauniisti, voisitko näyttää
minulle kaunista käytöstä?” Lapset myös tarvitsevat toistoa. Huomaan itse, että toistelen samoja lauseita usein viikon, jopa päivän aikana. Nämä on varmasti niitä lauseita, jotka jäväät sinne selkäytimeen!
Varaa aikaa
Ymmärtävätkö monet vanhemmat, miten paljon aikaa lasten kasvattaminen
vie? On tärkeää viettää rentoa
yhdessäoloa perheen kesken, jolloin keneenkään ei kohdistu vaatimuksia ja
odotuksia. On myös tärkeää, että vanhemmat
seuraavat, että lapsi todella tottelee ja tekee mitä pyydetään. Tämä vie aikaa, varsinkin ensimmäisillä
kerroilla.
Olen itse viettänyt jopa
kaksi tuntia keittiössä odottaen, että puolitoistavuotias kerää lattialle heittämänsä
ruoan pois. Jos olisin ollut kiireinen,
en olisi ehtinyt odottaa tottelevaisuutta ja lapsi olisi oppinut, että ei äiti
oikeasti tarkoita sitä kun hän sanoo: ”Jos heität ruokaa lattialle, keräät sen
myös pois.” Olisin myös ollut kärsimätön
ja vihainen siitä, että lapsi estää minua siirtymästä toisiin puuhiin. Mutta siinä hetkessä kasvattaminen oli
tärkein tehtäväni ja pystyin sen tekemään kärsivällisesti, mutta jämäkästi. Ajattelen aina vaikeissa tilanteissa, että
kohtaan mieluummin taaperon kiukun ja yritykset olla tottelemattomia, kuin
odotan kymmenen vuotta ja käyn tahtojen taisteluita teinin kanssa.
Kotiäitiys
Jos olet lukenut blogiani, tiedät, että arvostan kotiäitiyttä! (Mutta en usko sen olevan autuaaksi tekevä komponentti uskovan naisen elämässä.) Itselleni on ollut suuri helpotus huomata,
että Raamatussa arvostetaan naisten kotona tehtävää työtä, eikä heille laiteta
suuria odotuksia kodin ulkopuolelle.
Usein nämä odotukset tulevat ihan muualta. Lasten kasvattaminen ja kodin hyvä hoitaminen
ovat kristityn perheen tehtäviä, jotka kommunikoivat evankeliumia muille!
On toki tärkeää, että lapsilla on leikkitovereita, mutta päiväkotiympäristö
ei ole ainoa paikka, jossa muiden kanssa voi leikkiä. Mieti teidän perheen ympyröitä ja
ystävyyssuhteita; onko siellä mahdollisuuksia viettää aikaa toisten lasten
parissa? Pienten lasten tärkein ihmissuhde on loppujen
lopuksi omat vanhemmat ja ystävien merkitys korostuu sitten myöhemmin.
Kotiäitiys vaatii äidiltä aktiivisuutta ja suunnitelmallisuutta. Lapset nauttivat äidin kanssa tekemisestä. Joskus tekeminen on lapsikeskeistä, kuten askartelu tai pelit. Joskus lapset otetaan mukaan kotiaskareisiin ja asioiden hoitamiseen. Joskus äiti tekee asioita yksin ja opettaa lapsia viihdyttämään itseään sen aikaa ilman äitiä. Jos lapsi osaa odottaa tiettyä aktiviteettia aina samaan aikaan, se auttaa päivänä kulkua. Lapset tykkäävät rutiineista ja siitä, että tietävät mitä milloinkin tapahtuu.
Jokainen perhe tekee heille sopivat ratkaisut henkilökohtaisesti. Taloudellinen tilanne on varmasti suurin syy
siihen, miksi molemmat vanhemmat ovat työssä kodin ulkopuolella. Kirjoitin aiheesta täällä. Mieleeni tulee vain suuri velka, joka estäisi kotiäitiyden, jos molemmat puolisot ovat valmiita siihen sitoutumaan.
Hieno kirjoitus jossa on paljon hyvää asiaa mutta " Jos lapset ovat siis poikia, riehuminen on ihan normaalia poikaenergiaa, jonka pitää päästä purkautumaan" tämä oli todella ikävästi sanottu.
VastaaPoistaRiehuva tyttö ei ole sen epänormaalimpi kuin poikakaan sellaista vaikutelmaa mitenkään saa enää nykyaikana vahvistaa.
Maria
Hei Maria,
PoistaKiitos kommentista! Mikä tuossa lauseessa tuntui sinusta ikävältä?
Jos juttelet poikalasten vanhempien kanssa, moni voi vahvistaa, että pojilla tuntuu olevan fyysistä energiaa hurjan paljon, jota he purkavat liikkumalla jatkuvasti. On myös kirjoitettu kasvatuskirjoja ihan aiheesta pojat!
Minulla ei ole kuin kaksi poikaa, mutta enpä ole koskaan nähnyt tyttäreni alkavan painileikkeihin kavereidensa kanssa, kuten poika ystäviensä kanssa säännöllisesti tekee. Tytöt kerääntyvät huoneeseen puuhastelemaan, pojat juoksevat ulkona elleivät pelaa lautapelejä.
Onhan olemassa riehuvia tyttöjäkin, ja rauhallisia ja paikoillaan pysyviä poikia. Mutta säännöllisesti pojat kaipaavaat liikettä. Minusta on tärkeää, että vanhemmat ymmärtävät tämän, eivätkä pakota poikia "rauhoittumaan" kun se on fyysisesti mahdotonta. Tässä voisi kysyä opettajilta heidän huomioitaan; onko luokassa istuminen pojille helpompaa kuin tytöille...vai päinvastoin...
Toki tytönkin voi viedä ulos leikkimään siinä missä pojatkin, enhän missään kirjoittanut, että riehuva tyttö on epänormaali. Keskityin vain poikiin tällä kertaa.
Voi ihanaa, kiitos vastauksesta!!!
VastaaPoistaMeillä katsotaan päivittäin pikku kakkosta enkä ole ajatellut, että sekin voisi vaikuttaa rauhattomuuteen. Olen aina ollut jotenkin sitä mieltä, että pikku kakkosesta tulee ns. kilttiä ohjelmaa jos vertaa muiden kanavien lastenohjelmatarjontaan. Olen jokin aika sitten kiinnittänyt huomiota, että sielläkin on lisääntynyt ohjelmia joissa puhutaan paljon taioista ja loitsuista yms joihin en haluaisi lapsiani altistaa. Ja tosiaan päiväkotipäivän jälkeen tunti pikkukakkosta on aika paljon illasta ruudun ääressä.
Aloitan nyt itse heti menemällä aikaisemmin nukkumaan ja palaan vielä tähän. Vielä kerran iso kiitos, paljon hyviä käytännön vinkkejä ja ajattelimsen aihetta, luen tätä uudelleen ja uudelleen ihan kyyneleet silmissä!
Kiva, jos vinkeistä on apua! Kannattaa myös kysellä ystäväpiirin vanhemmilta vinkkejä. Olen itse oppinut paljon myös vain katselemalla muiden kotielämää.
PoistaJa hyvä, aikaisin nukkumaan vaan! Opettelen itsekin tätä periaatetta aina vaan uudelleen. :)
Hei!
VastaaPoistaMillaisia rangaistuksia teillä sitten käytetään pienten kanssa?
T. Hele
Hei Hele,
PoistaPienten kanssa rangaistusten - tai seuraamusten, sanaa, jota käytämme lasten kanssa - tulee olla välittömiä ja johdonmukaisia. Koska lasten temperamentit ovat hyvin erilaisia, en voi neuvoa käyttämään tiettyjä rangaistuksia. Meillä on lapsi, joka itkee kun äiti katsoo vihaisesti ja sitten toinen, joka ei sitten välitä yhtään mistään :) Sen vuoksi suosittelen olemaan herkkä ja viisas, opiskelemaan omaa lasta ja välttämään vihaisena annettuja rangaistuksia ja seuraamuksia.
Tässä on kaksi hyvää artikkelia aiheesta:
http://www.vau.fi/Perhe/Kasvatus/Rikos-ja-rangaistus/
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_kokeilee_rajoja/
Kirjoitin kommentin, mutta jotenkin onnistuin sen kadottamaan esikatselussa.
VastaaPoistaTulin vielä kiittämään, että toteutit postaustoiveen vinkkejä lapsiperheen arkeen, niistä on ollut meille iso apu!
Tässä vähän viikon aikana tapahtunutta. Olen mennyt ajoissa nukkumaan (luen hetken Raamattua lasten nukahdettua) ja olen ollut levänneempi. Telkkari on ollut kiinni, alkuun illat tuntuivat toosi pitkiltä ja kitinää riitti, mutta pian lapsilla alkoi olla omia leikkejä (saan silloin tehtyä ruokaa) ja sitten ollaan oltu enemmän yhdessä, luettu kirjoja, pötkötelty yhdessä lattialla yms. tehnyt tosi hyvää koko perheelle. Tottelevaisuutta treenataan ja ollaan miehen kanssa tehty yhteiset pelisäännöt. Nukkumisjärjestelyihin on tarkoitus paneutua kunhan kerätään vielä vähän voimia.
Tuntuu hassulta, että pitää pyytää vieraalta apua netin kautta näinkin yksinkertaisiin asioihin, mutta jotenkin sitä sokeutuu omille toimintatavoilleen. Koen, että blogisi on meille lukijoille siunaukseksi, kirjoitat tärkeistä asioista, kiitos.
Mahtavaa kuulla, että vinkeistä on ollut apua teille! Hassua tai ei :) olen itsekin osannut muuttaa toimintatapoja kotona, kun olen lukenut vinkkejä muilta... Siunausta teille puolisoina ja koko perheelle. Nauttikaa lapsista ja perhe-elämästä!
Poista