3.11.2015

Anteeksiantamus vaaleanpunaisella muistilapulla

Olen niitä ihmisiä, joiden mielenrauha suuresti kasvaa kun kaapit ja laatikot ovat järjestyksessä.  Tänä syksynä raivausurakkani kohteena sai olla vuosien varrella kertyneet epämääräiset paperipinot, korjattavat lelut, unohtuneet ”aarteet” ja se kaikki muu mikä valtasi alaa hyllyillä.  Skannasin tärkeitä juttuja koneelle ja heitin paperit sytykkeiksi saunaan, moni "aarre" päätyi roskikseen ja pari reseptiä pitää kirjoittaa vielä keittokirjaan (mutakakku, nam!).

Ah, mikä keveys ja siisteys!  

Eräästä laatikosta löytyi vaaleanpunaiselle paperille kirjoitetut muistiinpanot anteeksiantamuksesta.  Mielenkiintoista kyllä, se ei ole minun käsialallani kirjoitettu.  Muistiinpanot olivat erinomaiset ja kirjoitin ne itselleni koneelle talteen.  Harmi kyllä viimeinen sivu loppuu kesken, joten en tiedä kuinka monta kohtaa aiheesta olisi pitänyt olla.



Lyhyet muistiinpanot koskettivat minua.  Koska aihe on ajankohtainen koko ihmiselämän ajan, kirjoitan ne tännekin hieman täydentäen lyhennettyjä lauseita.


Askeleet anteeksiantamukseen:

1.  Ole rehellinen sinua kohtaan tehdystä loukkauksesta.  Tunne aiheutettu kärsimys ja kipu.  

2.  Joskus kipu on haudattu niin syvälle pitkäksi aikaa, että sitä ei enää tunne.  Ehkä siitä on vain tietoisuus pään sisällä.  Ajattele ristiä.  Anteeksiantamusta ei voi vain ajatella, sen pitää tuntua.  Se vie aikaa, mutta se on osa parantumisprosessia.

3.  Kohtaa oma vihasi.  Joskus se on oikeutettua.  Jos emme myönnä tuntevamme vihaa jotakin henkilöä kohtaan ja kiellämme sen, voi olla että se kääntyy meitä itseämme kohtaan.  Tällöin viha muuttuu masennukseksi.

4.  Oikeudenmukaisuuden kaipuu…. Kivun kantaminen.  Esimerkiksi kapinallisen lapsen tilanteessa vanhempi kantaa kivun sisällään, mutta antaa lapselle anteeksi.  Jeesus ”kantoi ruumiissaan meidän syntimme ristinpuuhun” 1 Piet 2:24.  Hän imi itseensä tuomion, jonka olisi pitänyt kohdata meitä.  ”Jokainen suuri anteeksiantamus kätkee sisäänsä suuren kärsimyksen”.  Me myös imemme osan tuomiosta.  ”Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton.” (Jaakob 2:13).  Armo saa voiton.

5.  Vapauta ne, jotka tekivät väärin sinua kohtaan.  Viha antaa tunteen, että hallitsemme syyllistä.  Me emme ole edes kykeneviä olemaan oikeudenmukaisia tuomareita.   Täytyy antaa…


Tähän loppuivat vaaleanpunaiselle paperille kirjoitetut muistiinpanot.  Aihe innosti minua niin, että kaivoin esiin pari kurssikirjaa, joissa puhutaan anteeksiantamuksesta.  Ehkä kirjoitan aiheesta vielä lisää.  Tähän väliin kysymys:  miten sinä jatkaisit tuota listaa?  Miten selittäisit anteeksiantamuksen henkilölle, joka kamppailee katkeruuden ja vihan kourissa?  Mistä sinä saat voimaa anteeksiantamukseen?

2 kommenttia:

  1. Hei, kiitos hyvistä aiheista.
    Tämä kommentti ei liity itse aiheeseen, mutta toivosin sinulta postausaihetta jotenkin liittyen perheen järjestykseen ja kurinpitoon. Meillä tilanne, että minä äitinä nukun yöt lasten kanssa samassa pedissä, jotta lapset nukkuisivat läpi yön, mies sohvalla ja kärsii siitä. Välillä arki on yhtä kaaosta, lapset ovat villejä, emme saa lapsia kuriin, tappelevat keskenään, lyövät toisiaan ja meitä vanhempia sekä huutavat koko ajan. Lapset ovat päiväkodissa ja siellä käyttäytyvät hyvin ja ovat jopa arkoja. Mielestämme annamme paljon syliä ja huomiota, ei syödä ylim. sokereita, lauantaisin on karkkipäivä. Lapset ovat vielä pieniä (3v ja 4v) ja kun saamme noin kerran kuukaudessa mieheni kanssa kahdenkeskistä aikaa niin olemme niin väsyneitä, että meillä ei ole mitään puhuttavaa. Minä haluaisin olla kotiäitinä lasten kanssa, mutta meheni mielestä lapsilla on enemmän tekemistä ja kavereita päiväkodissa eikä se rahallisestikaan olisi enää oikein mahdollista. Mitä mietteitä herättää ja löytyisikö sinulta useamman lapsen äitinä ihan konkreettisia vinkkejä arkeen? Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan anonyymi ja kiitokset kommentista!

      Voisin kirjoittaa kommentiisi pitemmän vastauksen vaikka yhtenä postauksena, jos se sopii. Tässä kuitenkin muutama ajatus, jotka tulivat mieleeni kun luin mitä kirjoitit.

      Vanhemmaksi tulo on suhteellisen helppoa, mutta vanhemmuus on kovaa työtä. Se vie aikaa, vaatii hermoja ja saa meidät kohtaamaan omat rajat ja rajoitukset todella nopeasti. On tärkeää, että molemmat teistä sitoudutte olemaan täysillä mukana perhe-elämässä ja lasten kasvatuksessa. Yhdessä te jaksatte ja pystytte paremmin! Kuulostikin siltä, että olette molemmat läsnäolevia vanhempia.

      Usein perheestä itsestään löytyy vastaukset haasteisiin, joten kirjoitan tähän muutaman kysymyksen, joka saa ehkä sinut löytämään ratkaisuja:

      Mikä on teidän vanhempien päämäärä? Miltä haluatte perhe-elämänne näyttävän?
      Mikä on tämän päivän realiteetti, oletteko saavuttaneet päämäärää?
      Miten voisitte päästä päämääräänne? Mitä vaihtoehtoja teillä on? Mitä tarvitsette, jotta saavuttaisitte päämärän?
      Mitä olette jo kokeilleet päästäksenne päämäärään? Miten se onnistui?
      Mikä on suunnitelmanne? Mitä aiotte tehdä? Mitkä ovat seuraavat askeleet?

      Jos päämääränä on, että lapset oppivat nukkumaan omissa vuoteissaan, auttaisivatko vastaukset näihin kysymyksiin löytämään keinoja muutokseen?

      Kuten sanoin, voisin kirjoittaa kokonaisen postauksen aiheesta. Erityisesti nukkumisaihe on tärkeä, koska se on päivittäinen asia, joka vaikuttaa jaksamiseenkin. Kirjoitin vauvan uni-ja päivärytmistä täällä: http://annaminunollanainen.blogspot.co.uk/2013/04/pieni-paivitys-vauva-arjesta.html

      Poista

Tervetuloa keskustelemaan!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...