4 vuotta bloggausta - Blogini tarina

Sain blogi-haasteen Kaunis Päivä-blogin Meriltä.  Bloggaajaa haastetaan kertomaan bloginsa tarina.  Tässä sopivasti neljäntenä vuosipäivänä muistelen blogini alkutaivalta.  

Kerroin blogini alkutarinaa ihan ensimmäisessä postauksessa. 

Lähtökohtana oli se, että pienten lasten äitinä tunsin painetta tehdä enemmän kuin mitä tein ja riittämättömyyden tunnetta kun en sitten kaikkeen pystynytkään.  Asuessa ei-länsimaisessa kulttuurissa ja nähden hyvin erilaisia valintoja, halusin löytää perustuksen valinnoilleni Raamatusta.   En enää voinut elää suomalaisena naisena vain koska se oli kulttuurini.  Halusin elää kristittynä naisena, missä vain olinkaan. 

Jeesuksen seuraaminen muokkaa ajattelumaailmaani, sanojani ja tekojani; haluan sen näkyvän avioliitossani, lasteni kasvattajana ja muissa ihmissuhteissa.  Raamattu ei ole vain vanhaa viisauskirjallisuutta.  Se on tänäkin päivänä äärettömän ajankohtainen.  Se on hyödyllinen arkipäivän apu, myös pienten lasten äideille.  Tämä kirjan kautta Jumala opettaa miten elää täyttä elämää, elämää, jolla on tarkoitus. 

Päätin etsiä Raamatusta kohtia, joissa puhutaan naisista tai suoraan naisille.  Tiedän, että Jumalan Sana on kirjoitettu sekä miehille ja naisille, mutta siellä on monia kohtia, joissa tekstin kohderyhmänä ovat naiset.   Aloin kirjoittamaan päiväkirjaani ylös näitä kohtia ja etsimään lisää materiaalia aiheesta.

Löysin eräällä lomamatkalla kirjakaupasta osion, jossa oli erilaisia naisille suunnattuja kirjoja.  Olin ihan hämmästynyt tarjonnan määrästä.  Valitsin viimein A Feminine Appeal- nimisen kirjan, jossa kirjailija Carolyn Mahaney käy läpi Tiituksen kirjeen toista lukua. 

”… niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa,  olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi.” (Tiitus 2:3-5).

Ihastuin valtavasti kirjan sanomaan; on normaalia, että haluan olla vaimo, saada lapsia ja hoitaa kotiani.  Kaiken lisäksi ne ovat asioita, jotka tuovat kunniaa Jumalalle!  Se vapautti minua sisäisesti näkemään kotona tekemäni työn arvokkuuden ja tarpeellisuuden.  Kirjailija avasi innostavasti myös muita ohjeita, joita tässä Raamatunpaikassa annetaan naisille.  Mitä tarkoittaa olla siveä?  Miten olla puhdas, hyvä, miehelleen alamainen?!

Löysin myös muita hyviä kirjoja ja opiskelin määrätietoisesti Raamattua, etsien vastauksia kysymyksiini naiseudesta.  Kuulin myös kanssasisarteni kysymyksiä, jotka olivat erilaisia omistani, mutta vastauksen arvoisia.  Mitä tarjottavaa kristinuskolla on naisille?   

Löysin pikkuhiljaa blogeja, joissa puhuttiin naiseudesta ja naisten rooleista.  Erityisesti kirjoitukset pikkulasten äideille rohkaisivat minua todella paljon.  Kaipasin juuri sellaista raamatullista kehotusta, jota monet blogit antavat äideille: nauti lapsistasi, panosta heihin, opeta heitä.  Sain ihan käytännön vinkkejä kasvatukseen, hengelliseen opetukseen ja kodinhoitoon silloin kun lapset ovat pieniä ja kotona. 

Mutta. 

Yksi iso mutta. 

Kaikki nämä blogit olivat englanninkielisiä.  Englanti on minulle kuin toinen äidinkieli, vaikka en kaksikielinen olekaan, joten sen lukeminen ei ole vaikeaa.  Mutta missä ovat suomenkieliset kristittyjen naisten blogit?  Hain erilaisilla hakusanoilla ja löysinkin pari hyvää blogia.

Blogi syntyy

Ajattelin, että ehkä on muitakin naisia, vaimoja ja äitejä, jotka voisivat kaivata raamatullista opetusta nais-aiheista suomen kielellä.  Mietin usein blogin aloittamista, mutta siirsin aina sen toteuttamista.  Yhtenä iltana luin erään feministikirjoittajan halveeraavaa kirjoitusta kotiäideistä, ja päätin, että nyt on tilausta kyllä muunkinlaisille äänille! 

Intohimoni on Raamattu ja olen aina tykännyt jakaa oppimaani muillekin.  Päätin, että se tulee olemaan pääasia blogissani.  Olin itse saanut niin paljon lukemistani blogeista, joissa Raamattu ja sen ohjeet olivat esillä.  Olen havainnut, että Suomessa on monia lahjakkaista kristittyjä naisbloggaajia, mutta blogeissa usko ei ole pääasia.  Sitä ei peitellä, mutta ei se ole mitenkään erityisesti esilläkään.  Halusin blogini olevan vain ja täysillä asiaa uskosta naisnäkökulmasta.    

Itseäni on aina haastanut Raamatunpaikka ”Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?” (Kirje Roomalaisille 10:13-14)

Usko on elämäni tärkein asia.  Jumalan tunteminen on parasta, mitä minulle on tapahtunut.  En voisi kuvitella elämääni ilman Jeesusta.  Se on niin tärkeää, että haluan kertoa siitä muillekin, vaikkakin sitten vain netin välityksellä.  Kirjoitan asioista, joista itse haluaisin lukea. 

Blogi elää

Alussa kirjoitin Tiituksen kirjeen ohjeista nuorille naisille.  Ensimmäisten kuukausien aikana kirjoittamani Vaatteet ja Usko on luetuin tekstini.  Kirjoitin siitä, miten monet naiset uskovat valheita elämässään ja miten totuuden uskominen voi muuttaa elämämme.  Innostuin välillä Pienistä Profeetoista ja niiden sanomasta tälle päivälle.  Se sarja on jäänyt kesken, ehkä palaan sinne vielä.  Innostun usein kirjoittamaan hyvän kirjan luettuani.  

Olen kirjoittanut muistakin Raamatunpaikoista, joissa on ohjeita naisille.  Minulla ei ole ennaltapäätettyjä mielipiteitä tietyistä opetuksista, kun alan opiskelemaan tiettyä Raamatunpaikkaa.  Lähden tutkimaan asiaa ja annan Raamatunpaikan selittää itse itsensä (käytän mm. alkukielen tekstejä).  Niiden opiskeleminen on antoisaa ja kasvattavaa.  Joudun jättämään monet kuvitelmat taakse ja haastamaan itseäni totuuden edessä.     

Feminismi on virtaus, johon kristityn naisen pitää löytää kantansa ja olen löytänyt omani.   Feminismistä kirjoittaminen Pirjo Alajoen kirjan perusteella aiheutti paljon keskustelua.  Toiveenani on, että kristityt naiset saisivat löytää parantumisen haavoihinsa, joita he ovat naiseuteensa saaneet ilman, että he liittyvät feminismin riveihin.  

Sisäinen  parantuminen on aihe, joka vuosien varrella on noussut tärkeäksi osaksi elämääni.  Haluan elää evankeliumia todeksi arkipäivän elämässäni ja se on myös inspiroimassa kirjoitustani.  Omien haavojen ja puutteiden kohtaaminen on yhtä mukavaa kuin kastematojen syöminen.  Onneksi minulla on mies, joka uskollisesti jaksaa!  Ja onneksi on Jeesus, jonka vuoksi haluan ja pystyn muuttumaan.     

Kirjoittamisesta

Nautin kirjoittamisesta... Tai, jos lainaan muita kirjoittajia: "Kun kirjoitan, tunnen itseni kädettömäksi, jalattomaksi mieheksi, jolla on vahaväri suussa." Kurt Vonnegut.

Kirjoittaminen auttaa minua jäsentelemään ajatuksiani.  Se pakottaa minut valitsemaan sanoja, tunteita, kielikuvia.  Joskus mietin oikeaa sanakäännettä pitkän aikaa ja poistan ja lisään tekstiä, kunnes lopputulos ei ole lähellekään alkuperäistä tekstiä.  Kirjoittaminen on prosessi.  

Olen joskus lukenut ohjeet, että nuku aina ainakin yksi yö, ennen kuin julkaiset kirjoittamasi tekstin.  Usein herätessä huomaan paremman tavan sanoa asian tai mielessäni on valaiseva esimerkki, jonka lisään tekstiin.  

Kirjoitan hitaasti.  Ensimmäisenä kokonaisena vuonna kirjoitin yli 60 postausta.  Sitten sain vauvan ja elämä muuttui.  Nyt en ehdi samanlaisiin tuloksiin.  Neljän lapsen vanhempana ei häiriötöntä aikaa ole paljon.  Joskus lukkiudun huoneeseen kirjoittamaan ja kerron miehelle, että tulen ulos sitten joskus illalla.  Nykyään olen alkanut nousemaan ylös pari tuntia ennen lapsia, jotta saisin kirjoittaa rauhassa.  En osaa olla kirjoittamatta.  

Minulla on usein monta kirjoitusprojektia meneillään.  Kirjoitan Ruut-nettilehteen ja päätoimittajalta saatu palaute kirjoittamisprosessissa on ollut antoisaa.  Olen oppinut paljon.  Luen kirjoittajablogeja, on mahtavaa, että netin kautta voi oppia niin paljon.  

En haaveillut kirjoittamisesta pienenä, mutta olen aina rakastanut lukemista ja kirjoja.  En kokenut olevani hyvä kirjoittaja.  Lukion äidinkielen opettaja oli hyvä apu ja ylioppilaskirjoituksen äidinkielen tekstini oli mielestäni paras, jonka olin siihen mennessä koulussa kirjoittanut.  

Tiedän, että elämäni on hyvällä mallilla, kun jaksan tehdä jotain luovaa.  Minulla on ikuinen kauneudenkaipuu ja olen tyytyväisin silloin, kun olen osannut luoda jotain kaunista.  Kirjoittaminen on myös luovaa enkä suunnittele ikinä lopettavani.  Haluan kasvaa kirjoittajana ja uskon, että kun kasvan ihmisenä, pystyn parempaan.   Hemingwayn lainaus (kuvateksi yllä) on pysähdyttävä.  Voidakseni kirjoittaa hyvin, laitan (sisäisen) elämäni peliin.  Se on joskus pelottavaa, mutta jotenkin koen, että kirjoittaminen on minun tehtäväni, enkä voi sitä jättää.  Minulla on kirja-idea mielessä, mutta tällä hetkellä se on todellakin vain ajatusmuodossa, mitään ei ole paperilla (ruudulla).  Katsotaan mitä tapahtuu...

Kiitos lukijoille, jotka olette olleet mukana blogin tarinassa, osa sieltä ensi postauksista lähtien!   Tulevaisuutta olen miettinyt ja nyt kysynkin teiltä lukijoilta:

• millaisista postauksista olet hyötynyt eniten?
• millaisista asioista haluaisit lukea?
• olen miettinyt blogin Facebook-sivuja... Seuraisitko juttuja sitä kautta myös? 

Heitän haasteen kolmelle blogille:

Elämää Villa Honkasalossa-blogin Malla kirjoittaa ihanan elämänmyönteisesti ihanasta talosta.

Kodin puolustaja-blogi oli yksi näistä varhaisista äitiblogeista, jonka löysin.

Kotipoluilta-blogissa Häivähdys julkaisee aivan uskomattoman kauniita luontokuvia.  

Ja neljäs haaste on sinulle; jos sulla on blogi, nappaa mukaan ja kerro kommenteissa meillekin, niin tullan kylään!  

Haasteen ohjeet:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.