31.1.2012

Halaus maailmanparantajana

Luin erään mielenkiintoisen kolumnin New York Timesin nettisivulta.  Tiedemiehet ovat todenneet, että lapsuuden ensi vuosina ja jo ihan sikiöaikana koettu "toksinen stressi" vaikuttaa lapsen kehitykseen ja tulevaisuuteen harmillisesti.  


Toksinen stressi voi saada alkunsa uhkaavassa tai välinpitämättömässä ympäristössä, kuten vanhempien alkoholin tai huumeiden väärinkäytön tapauksissa.  Sitä voi ilmetä kodeissa, joissa lapsia uhkaillaan tai lyödään.  Se voi ilmetä kroonisesta laiminlyönnistä – siitä kun lapsi joutuu itkemään ilman, että kukaan lohduttaa.  Myötätunto näyttää vähentävän toksista stressiä, joten vaikuttaa siltä, että stressitaso nousee kun lapsi kokee jatkuvaa uhkaa, mutta hänellä ei ole suojelijaa. 


Stressihormonit (kuten kortisoli) tulvivat elimistöön ja voivat häiritä aineenvaihduntaa ja jopa aivojen kehitystä.  Nämä lapset elävät seuraamuksien kanssa koko elämänsä.  Sydänvaivoja, liikalihavuutta, diabetesta,  muita fyysisiä vaivoja.  Kouluongelmia, äkkipikaisuutta ja ongelmia lain noudattamisen kanssa.
  
Ja mikä onkaan se kriittinen aika, jolloin tätä toksista stressiä ei saisi esiintyä? Aina hedelmöittymisestä lapsuuden ensivuosiin saakka, jolloin aivot ovat vielä muotoutumisvaiheessa.  Sen jälkeen käytökseen voi puuttua, mutta aivojen toimintakykyyn ei voi enää vaikuttaa.   


Tästä voidaan todeta, että varhainen vanhemmuuden tukeminen ei auta vain vanhempia, vaan sillä voi olla kauaskantoiset vaikutukset myös lapsen elämään.  Kolumnissa kerrottiin ohjelmasta, jossa sairaanhoitajat vierailivat riskiryhmässä olevien ensi kertaa raskaana olevien naisten luona.  Vanhemmille opetettiin alkoholin ja huumeiden vaaroista ja synnytyksen jälkeen rohkaistiin imetyksessä ja opetettiin lapsen ravinnontarpeesta.  Vanhempia myös opetettiin halaamaan ja sylittelemään lapsiaan ja lukemaan heille kirjoja.  Ohjelma jatkui kunnes lapsi täytti kaksi vuotta.  


Kun vanhemmat olivat saaneet mainitunlaista tukea, 6-vuotiaina näillä lapsilla oli vähemmän käytös- ja älykkyysongelmia kuin verrokkiryhmän lapsilla.  Myös teini-iässä erot olivat huomattavia; yli puolet vähemmän pidätyksiä kuin 15-vuotiailla verrokeilla. 


Kolumnissa mainittiin myös sota-aikana, nälkävuosien aikana syntyneiden parissa tehdystä tutkimuksesta ja Romanian orpokodeissa asuvien lasten tuloksista.  Tutkimukset näyttävät, että jos haluamme estää köyhyyden lisääntymistä ja ehkäistä lasten ongelmia, meidän täytyy aloittaa ennen kouluikää.  


Tämä on myös hyvä uutinen meille äideille: me voimme vaikuttaa lastemme elämään suurella tavalla!  




Lapsesi syliin ottaminen ja halailu edistää lapsen hyvinvointia.  Yhdessä sohvannurkassa istuminen ja kirjan lukeminen ei ole vain äidinkieltä kehittävää, vaan voi ehkäistä terveys- ja oppimisongelmia.  Itkevän vauvan lohduttaminen, tuo äidin perustehtävä, takaa sen, että suojaat lapsesi kehittyviä aivoja stressihormonien haitallisilta  vaikutuksilta ja vakuutat hänelle, että hän ei ole yksin ongelmineen isossa maailmassa.  Näyttää siltä, että lapsi tarvitsee fyysistä, lempeää kosketusta ihmiseltä, johon hän luottaa.  Lapsi tarvii vanhemman, jolla on hänelle aikaa.  


Joskus vanhemmuuden haasteet ja tehtäväkirjo voi tuntua suurelta taakalta, mutta loppujen lopuksi lapsen tarpeet eivät ole niin monimutkaisia.  Rakkautta ja haleja, sillä maailman muuttaminen alkaa!  


Muistan lukeneeni jostain, että kun Äiti Teresalle annettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1979, häneltä kysyttiin mitä voitaisiin tehdä maailman rauhan edistämiseksi.   Äiti Teresan vastaus: ”Go home and love your family”.


Siinäpä se tämän päivän maailmanparannustyö.  Mene kotiin ja rakasta perhettäsi.  




photo credit David Castillo Dominici / FreeDigitalPhotos.net

29.1.2012

Itsenäinen nainen ja alistumisen vaikeus

Koska vaimon alistuminen aviomiehelleen ei ole nykyään kovin yleinen opetuksen aihe Kristillisissä seurakunnissa, oletin, että saisin edelliseen postaukseeni paljon eri mieltä olevia kommentteja.  Yllätyksekseni kukaan ei haastanut aihetta...ehkä se on hyvin tuttu ja kaikilla se jo sujuu?

Halusin kuitenkin kirjoittaa siitä, miksi alistuminen voi olla vaikeaa meille naisille ja miksi meillä on niin voimakas halu olla alistumatta.  Aihe on minusta mielenkiintoinen, koska voisin kuvailla itseäni voimakastahtoiseksi ihmiseksi.  Miten itsepäiset ja voimakastahtoiset vaimot voivat antaa avioliitossaan tilaa miehilleen olla perheen pää ja johtaa?

Haluan muutamalla lauseella summata viime postauksessani esittämäni totuudet:
- Sekä miehet että naiset ovat luotu Jumalan kuvaksi ja ovat ihmisenä samanarvoiset.  Nainen ei ole alempiarvoinen tai vähemmän tärkeä. 
- Kun Jumala loi miehen ensin, Hän halusi selvästi ilmoittaa, että mies on luotu johtamaan, ja naisen Hän loi olemaan avuksi miehelle. 

Pietari kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään luvussa 3, että miesten tulee elää vaimojensa kanssa osoittaen heille kunnioitusta, ’koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi’. (1. Piet 3:7).  Jumala ottaa vakavasti sen, että miesten tulee myös kunnioittaa vaimojaan.  Jos he eivät elä vaimojaan kunnioittaen, se estää heidän rukouksensa.  Niinpä naiset ovat uskossaan samalla viivalla miesten kanssa, Jumalan armon perillisinä, ja vaimot ansaitsevat miehensä kunnioituksen sen vuoksi.  Mutta avioliitossa miehelle on annettu tehtäväksi johtaa ja vaimolle tukea miehen johtajuutta. 

Sitten siirrymme puhumaan meistä naisista.  Jos et ole vielä naimisissa, jatka kuitenkin lukemista.  Voit eräänä päivänä olla vaimo ja sinulla on melko varmasti naimisissa olevia ystäviä, jotka voivat hyötyä raamatullisita neuvoistasi!

Alistumisen aikaansaaminen avioliitossa ei ole miehen tehtävä. Alistuminen on vaimon vapaaehtoinen, rakkaudellinen ja tottelevainen vastaus Taivaalliselle Isälleen. 

Nancy Leigh DeMoss listaa eräässä radio-ohjelmassaan syitä siihen, miksi alistuminen voi olla todella vaikeaa naisille.  Mistä se taisteleminen oikein saa alkunsa?  Ensimmäisenä syynä Nancy mainitsee kontrolloinnin.  Hän kääntää auki Ensimmäisen Mooseksen kirjan kolmannen luvun, jossa syntiinlankemus on tapahtunut ja jossa Jumala antaa ihmisille rangaistukset.  Naiselle Jumala sanoo:  ”...mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva.” (3:16).  Nancy sanoo, että tässä tulee esille se, että nainen ei toimi niinkuin Jumala alunperin halusi hänen toimivan.  Nainen yrittää johtaa miestään ja hänen elämäänsä.  Vaimo yrittää kontrolloida. 

Toiseksi, alistuminen on vaikeaa pelon takia.  Menetän kontrollin.   Entä jos mieheni tekee virheen? Päädymmekö vararikkoon? Entä jos hän tekee elämästäni kurjaa? Entä lastemme elämästä? On monenlaista pelkoa. 

Ylpeys mainitaan kolmantena syynä.  On hyvin inhimillistä tuntea olevansa aina oikeassa.  Minä tiedän paremmin!  Avioliitossa molemmat näkevät asian omalta kannaltaan ja ovat valmiita taistelemaan oikeassa olemisesta.  Ylpeys on vahva vastustaja. 

Sitten syyvä voi olla myös se, että me ihmiset olemme sydämestämme kapinallisia.  Ei ole yhtään sydäntä, jolle nöyryys ja suostuvaisuus ja alistuminen olisi luonnollista.  Voi olla että kirkossa istuessasi ympärillä olevat ihmiset vaikuttavat niin pyhiltä ja vanhurskailta, että heille voisi laittaa jo siivet selkään.  Mutta me kaikki käymme päivittäin kamppailua sydämessämme---minä haluan tehdä oman mieleni mukaan!  Myönnätkö myös, että voit tehdä melkein mitä tahansa, jos se vain on sinun ideasi, jos kukaan ei käske sinua tekemään sitä?  Me yksinkertaisesti kapinoimme kaikkea ’käskytystä’ vastaan, joten meille on vaikeaa alistua mihinkään. 

Sitten Nancy puhuu aiheesta erittäin mielenkiintoisesta näkökulmasta.  Hän kertoo, kuinka monet naiset sanovat toivovansa, että heidän miehensä ottaisivat johtajan aseman perheessään, mutta miehet eivät suostu johtamaan.  Nämä naiset haluavat aviomieheltään johtajuutta, mutta mies ei johda.  Tämä aiheuttaa suurta turhautumista monessa avioliitossa.   Niinpä Nancy haastatteli useita aviomiehiä kysyen heidän näkökulmaansa asiaan. 

Miesten vastaukset olivat hyvin samanlaisia.   Jos aviomies kokee, että hänen johtamisensa vaarantaa suhteen, hän mielummin valitsee suhteen säilymisen kuin johtamisen.  Jos johtoaseman ottava mies kokee vaimon haastavan ja epäilevän hänen päätöksensä, jos johtaminen on vaikeampaa kuin sen tekemättä jättäminen...mies ei halua valita riitaa tai epäonnistumista.  Niinpä hän ei tee mitään.  Hän myöntyy vaimonsa tahtoon. 

Voi olla, että tottelet ulkoisesti, mutta olet kylmä, etäinen, rankaiset häntä emotionaalisesti, olet manipuloiva, kontrolloiva, pidät häntä panttivankinasi...et ehkä ole huutavaa tyypiä, mutta kaikki tämä onnistuu myös hiljaisesti.  Ja sinun miehesi vaistoaa sen ja päättää, että tämä ei ole sen arvoista.  Kysy itseltäsi ja mieheltäsi: ”Olenko minä uhannut hänen johtamistaan jotenkin?”.   

Koska alistuminen alkaa sydämestä, et voi olla ’alistuvainen’ miehellesi vain ulkoisesti...sydämen asenteesi näkyy, miehesi tuntee sinut ja vaistoaa sen.  Meitä kristittyjä kehoitetaan olemaan niinkuin Herramme Jeesus.  Hän on suurin esimerkki myös alistumisessa.  Isä ja Poika ovat yhdenvertaiset, mutta Poika valitsee aina Isänsä tahtoon alistumisen...ristin puulle saakka.  
Lähde
”Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Fil 2:8-12).

Sinä tuot Jumalalle kunniaa kun alistut miehellesi avioliitossasi!  Pyydä Häneltä, että voit alistua iloisesti ja pelkäämättä, että voit tukea miestäsi täydestä sydämestäsi ja osoittaa hänelle rohkaisua ja kunnioitusta.  Nancy muistuttaa, että naisen halukkuus asettaa itsensä Jumalan tarkoittaman auktoriteetin alle on suurin todistus siitä, että hän uskoo todella suureen Jumalaan!  Uskotko Jumalan pystyvän muuttamaan sinun aviomiehesi ja teidän avioliittonne? Luovuta ohjakset Jumalalle...Hän on Uskollinen!

p.s. Oma alistumisesimerkkini on vielä työn alla.  Mieheni on työmatkalla, joten keskustelumme odottaa vielä oikeaa aikaa! 

27.1.2012

Avioliiton roolijako

Eräänä valoisana kevätyönä ilmestyi seurakuntatalon eteen asfaltille seuraava kirjoitus: PELASTUS = ALISTUS.   Se oli kirjoitettu suurin valkoisin kirjaimin keskelle tietä, jota pitkin opiskelija-asunnoissa asuvat nuoret kulkivat keskustaan, tällä kertaa Vappua juhlimaan.  Tämän lyhyen ytimekkäästi ilmaistun mielipiteen kirjoittaja halusi todennäköisesti ilmoittaa, että kirkkojen ja seurakuntien julistama sanoma Jumalan antamasta pelastuksesta oli alistavaa.  Ehkä hän koki, että jos hän uskoisi, hänen pitäisi alistua konservatiivisten patriarkkojen mielipiteisiin ja käyttätymissääntöihin. 


En tietenkään tiedä kirjoittajan todellisia ajatuksia.  Juttelimme kuitenkin mieheni kanssa kirjoituksesta.    Me myönsimme, että pelastuksessa todellakin on kyse alistumisesta.  ’Katutaiteilija’ oli oikeassa.  Et voi ottaa vastaan pelastusta alistumatta.  Et alistu ensimmäisenä kuitenkaan ihmisten tahtoon, vaan Kaikkivaltiaan Luojan tahtoon.  ”Olkaa siis Jumalalle alamaiset...” (Jaakobin kirje 4:7) ja ”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi.” (1. Pietarin kirje 5:6).

Tiituksen kirjeen toisen luvun ohjeiden viimeinen kohta on ehkä kaikkein vaikein meille naisille.  Kyllä, miehen ja lasten rakastaminen on hyvä.  Siveys, puhtaus, kodin hoitaminen ja hyvyys, otetaan asialistalle.  Mutta sitten: ’miehelleen alamaisia’.  Tämä ei voi tarkoittaa sitä, mitä se tarkoittaa!  Miksi minun pitäisi olla miehelleni alamainen?  Nyt on vuosi 2012.  Olen syntynyt vapaassa maassa, jossa sekä miehillä että naisilla on kaikki oikeudet.  Meillä on ollut nainen presidenttinä viimeiset 12 vuotta.  Olen koulutettu ja kykenen huolehtimaan itsestäni.   Ja minun pitäisi olla alamainen miehelleni?

Jos sinusta aviovaimon alistumisesta puhuminen pitäisi nostaa vihapuheiden listoille, sinulla ei ehkä ole oikeaa kuvaa raamatullisesta alistumisesta.  Tai ehkä hyväksyt Raamatun opetuksen, mutta et tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa.  Yritän tällä kirjoituksellani selvittää hiukan sitä, mitä Raamattussa opetetaan aiheesta ja sitten kirjoitan miten se voi käytännössä toteutua. 

Mainitsen vielä sen, että alamaisuus ei ole vain vaimojen tehtävä.  Ensinnäkin, Jumala kutsuu meitä kaikkia olemaan alamaisia Hänelle.  Seurakunta on alamainen Kristukselle.  Suomen kansalaisena olet alamainen Suomen laille.  Sinulla on opettajia, työnantajia, pomoja, johtajia...joille olet alamainen.  Vaikka alamaisuus on aina hiukan erinnäköinen, suhteesta riippuen, monet alamaisuuden periaatteet sopivat niihin kaikkiin.   

Ensimmäiseksi  otin selville alkuperäiskielen, kreikan, sanan, jota tässä Raamatunpaikassa käytetään.  Sana on hupotasso.     

This word was a Greek military term meaning "to arrange [troop divisions] in a military fashion under the command of a leader". In non-military use, it was "a voluntary attitude of giving in, cooperating, assuming responsibility, and carrying a burden". Lähde

Hupotasso on verbi, ja sitä käytetään, kun henkilö asettaa itse itsensä, vapaaehtoisesti, jonkun toisen auktoriteetin alle. Alamaisuus on naisen valinta ja tehtävä.  Mies ei voi ’alistaa’ naista; missään Raamatussa ei käsketä aviomiehiä tai muitakaan miehiä varmistamaan, että vaimot olisivat alamaisia heitä kohtaan.  Se ei ole sinun miehesi tehtävä.  Mutta vaimolle annetaan käsky olla alamainen miehelleen jokaisessa kohdassa, jossa puhutaan naisen roolista avioliitossa  (Ef. 2:22-24, Kol 3:18, Titus 2:5, 1 Piet. 3:1-5).  Alamainen asenne on sinun tehtäväsi.      

Asiaa käsitellessä täytyy väistämättä käsitellä Jumalan kokonaisvaltaista suunnitelmaa miestä ja naista kohtaan.  Se löytyy Raamatun alkulehdiltä.  Mies ja nainen ovat molemmat luotu Jumalan kuvaksi, mutta heillä on erilaiset tehtävät ja roolit Jumalan suunnitelmissa.  Minusta näiden tehtävien ja roolien selvittäminen ja sisäistäminen on avainasiassa siinä, että pystyn kasvamaan täyteen naiseuteen ja ehjään naiskuvaan.   En ole tullut asiassa mitenkään asiantuntijaksi; edelleen luen ja opiskelen aiheesta.  Mutta ymmärrän sen,  että tässä tullaan ihmisyyden, naiseuden, avioliiton ja perheen alkulähteille.  Sen vuoksi toivon, että osaan ilmaista asian oikein (raamatullisesti)  ja selkeästi.   

Myös Carolyn Mahaney aloittaa aiheen käsittelemisen kirjassaan Genesiksen ensi luvuista, Raamatun alkulehdiltä.  Löysin myös erinomaisen artikkelin ”Male-Female Equality and Male Headship – Genesis 1-3”, kirjoittajana Raymond C. Ortlund, Jr.  Se on kirjasta Recovering Biblical Manhood and Womanhood. . 
”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa,Jumalan kuvaksi hän hänet loi;mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.”
1. Moos 1:27
Sekä mies että nainen ovat luotu Jumalan kuvaksi.  Heillä molemmilla on sama ihmisarvo.  Mies ei ole parempi, nainen ei ole parempi.  Molemmat ovat ihmisiä, Jumalan luomia, arvokkaita ihmisyydessään.  Jokaiselle ihmiselle kuuluu ihmisarvo ihan vain sen vuoksi, että hän on Jumalan luoma ihminen.  Siispä me kunnioitamme miehiä ja naisia, jokaista ihmistä. 

Jatkamme Genesiksen lukemista.  Luvussa kaksi kerrotaan ihmisen luominen yksityiskohtaisemmin.  Nyt kerrotaan, että Jumala loi ensin miehen:
”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.  Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.”  (1. Moos 2:7-8)

Kertomus jatkuu kuvailemalla paratiisia ja sen paikkaa.  Jumala antoi miehelle tehtävän; viljellä ja varjella paratiisia.  Häntä kiellettiin syömästä hyvän- ja pahantiedon puusta.  Mutta...Aadamilla ei ollut partneria, niin kuin eläimillä, jotka hän nimesi. 

Ja Herra Jumala sanoi: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva...Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla.  Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänen miehen luo. (1. Moos 2:18, 21-22) 

Miksi Jumala päätti luoda ensin vain miehen?  Miksi Hän ei luonut sekä miestä että naista yhtä aikaa maan tomusta?  Hän olisi helposti voinut tehdä sen.   Ja miksi Jumala antoi Aadamin nimetä ensin eläimet ennen Eevan luomista? Miksi ei heti luoda naista, hehän olisivat voineet nimetä eläimet yhdessä?

Rakastan Raamattua ja erityisesti Genesistä, ensimmäistä Mooseksen kirjaa.  Siinä muutamassa luvussa selittyy niin moni meitä tänä päivänä vaivaava asia.  Siinä Jumala tuo selvästi esiin ihmiskunnan alun, puutteet, tarpeet ja Hänen oman suunnitelmansa meitä varten.  En väsy opiskelemaan näitä ensimmäisiä lukuja ja aina mielelläni kuuntelen opetusta aiheesta.  Älä ihmettele miten tämä ’miehelleen alamainen’ – kohdan pohdinta eksyi tänne asti...täältä löytyy osa vastauksesta.  Löydän takasin raiteille!

Mies tuotiin ’näyttämölle’ ensin, ja luonnollisin selitys sille on se, että Aadam on kutsuttu kantamaan perheen pään vastuuta.  Paavali validoi tämän sanomalla  ”Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva” (1 Tim 2:13) kun hän puhuu miesten asemasta seurakunnan johtajina.  

Jumalalla oli myös tarkoituksensa, kun hän antoi Aadamille aikaa tarkkailla jokaista eläintä ja löytää niille sopiva nimi.  Aadam ei vielä tiennyt, että hän oli yksin.  Kun Aadam palveli Jumalaa nimeämällä eläimet, hän huomasi, että hän oli ainoa laatuaan.  Tarkkailessaan eläimiä ja niiden ominaisuuksia, hän huomasi, että  hän oli yksin erilainen ja että ... hän oli yksinäinen.  Mutta Jumalalla oli jo ratkaisu, ja niin Aadam vaivutetaan uneen.     

Ja mies sanoi: ”Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi sillä hän on miehestä otettu.”  (jae 23)

Mies näkee naisen ja ymmärtää: tässä on minulle partneri, kaltaiseni olento.  Me olemme erilaisia kuin eläimet.  Hän on niinkuin minä.  Hän ei ole minulle uhka olemalla yhdenvertainen, vaan hän on ainoa, joka voi täyttää sisäisen kaipaukseni. 

Jumala loi miehen ja naisen elämään yhdessä ”yhtenä lihana” (jakeet 24-25), avioliitossa.  Ei mitään hävettävää, ei piilotettavaa, yhtenäisenä ja ehjänä jakaen elämänsä ja kokemuksensa.
 
Mutta.

Se suuri mutta.  Vaikka miehet ja naiset ovat molemmat Jumalan kuvaksi luotuja ja nainen oli ainoa luotu olento joka pystyi olemaan Aadamille sopiva apu, heillä on erilaiset roolit.  Eeva luotiin olemaan apuna Aadamille, ei päinvastoin.  Tässä on yksi näistä Kristinuskon paradokseista.  Eeva luotiin Aadamista (yhdenvertainen), Aadamia varten ( ei yhdenvertainen).  Aadam tunnustaa Eevan yhdenvertaisuuden (luu minun luistani, liha minun lihastani), mutta hän nimeää hänet (hän kutsuttakoon miehettäreksi). 

Miehen ja naisen erot eivät ole vain biologiset.  Jumala antoi miehelle roolin; hänet on kutsuttu johtamaan.  Ja Jumala antoi naiselle tehtävän; nainen on kutsuttu auttamaan. 

R.C.Ortlund pohtii artikkelissaan, että pitääkö tämä miehen johtajuus tulkita loukkaukseksi tai uhaksi naiselle?  Ei ollenkaan, hän sanoo, koska Eeva oli yhdenvertainen Aadamin kanssa juuri sillä tavalla kuin sillä on merkitystä henkilökohtaiselle arvolle.   Nainen on yhtä lahjakas kuin mies, hän voi hankkia viisautta, vanhurskautta ja elämää.  Jumala on luonut naiseuden ja miehisyyden erilaisiksi, toisiaan täydentäviksi, mutta eri tehtäviä ja rooleja hoitamaan.  Kun Aadam nimesi naisen, hän tunnusti naisen feminiivisyyden, ’miehetär’,  erilaisena, mutta häntä täydentävänä ja yhdenvertaisena osana.  Jumala ei antanut naiselle nimeä, mies antoi.  Mies on pää, ja nainen ymmärsi sen. 

Ja tämä kaikki tapahtui ennen syntiinlankeamista.  Kun kaikki oli vielä täydellistä ja hyvää ja kaunista. 

Mutta en käytä nyt enempää aikaa Genesiksen analysoimiseen...vaikka houkuttelevaa se onkin.  Palataan takaisin kohtaan, jossa Tiituksen tulee pitää huoli siitä, että nuoret naiset ymmärtävät, että on heidän tehtävänsä olla alamaisia miehilleen.  Alamaisuus ei ole miehinen salaliitto.  Se ei ole Paavalin idea.  Se on Jumalan luomistyössä antama järjestys avioliitolle; mies on pää ja johtaa, nainen auttaa häntä.  Jumala kutsuu vaimoja olemaan alamaisia miehilleen. 

Mikä on Jumalan tarkoitus johtajuudelle ja alamaisuudelle? Se heijastaa Kristuksen ja seurakunnan välistä suhdetta (Efesolaiskirje 5:22-33).  Miehen tehtävänä on kuvastaa Kristuksen kaiken uhraavaa rakkautta laittamalla elämänsä likoon vaimonsa puolesta, ja nainen kuvastaa seurakunnan iloista alamisuutta Kristukselle seuratessaan aviomiehensä johtajuutta.  Miehen johtajuus on itsensä uhraavaa johtajuutta: hän on valmis laittamaan henkensä alttiiksi, jotta hän voi palvella rakastettuaan ja pelastamaan hänet. Vaimon tehtävä on kunnioittaa miestään ja seurata tämän rakastavaa, itsensäuhraavaa johtajuutta. 

Alamainen vaimo ei ole heikko ja tahdoton, vaikka monesti hänet halutaan näin esittää.  Kuten luimme Genesiksen alkulehdiltä, vaimolle on annettu tehtäväksi auttaa miestään.  Hän saa käyttää kaikkea älyään, viisauttaan, tahtoaan ja taitoaan, jotta hänen miehensä voisi johtaa häntä ja perhettä Jumalan tahdon mukaisesti.  'Alamaisuus', pastori John Piper sanoo, 'on vaimon jumalallinen kutsumus kunnioittaa ja vahvistaa miehensä johtajuutta ja auttaa sitä toteutumaan käyttäen lahjojaan'.
  
Sinulla on lahjoja, joiden tukea sinun miehesi tarvitsee!  Käytä ideoitasi ja ehdota asioita, tarjoa viisautta ja näkökulmia, rukoile ja rohkaise, myös korjaa tarvittaessa.  Kun palvelet miestäsi näillä lahjoilla, nöyrällä asenteella, autat häntä johtamaan ja täytät raamatullisen tehtäväsi olla alamainen omalle miehellesi.  Kunnioita häntä ja näet, kuinka se vahvistaa hänen haluaan olla rakastava johtaja. 

Raamatussa on eräs henkilö, jonka alamaisuudesta meitä käsketään ottamaan oppia: Jeesus Kristus.  ”Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti...” (Fil 2:8).  Jeesus sanoi itse: ”Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.” (Joh 6:38). Jos kenellä olisi ollut oikeus tehdä oman tahdon mukaan, eikö se olisi ollut Jeesus? Yhdenvertainen Jumalan kanssa.  Mutta hän osoitti alamaisuutta Jumalaa kohtaan alusta loppuun.  Kun sinua vaimo pyydetään olemaan alamainen miestäsi kohtaan, sinua pyydetään olemaan niinkuin Jeesus. 

Sitten lupasin käytännön esimerkkejä.  Kun luin NancyLeigh DeMossin ajatuksia asiasta, huomasin jälleen tämän tärkeän asian.  Kuten moni muukin asia, alamaisuus alkaa sydämestä ja asenteesta.  Jos sinä et ole alamainen Jumalalle, et voi olla alamainen miehellesi.  Jos et pysty osoittamaan alamaisuutta miehellesi, et ole sydämessäsi alamainen Jumalallekaan. 

Alamaisuuteen liittyy se, että en yritä kontrolloida omaa elämääni ja sen osia.  Kun olen antanut elämäni Jumalan käsiin, en vietä aikaani huolehtien, miettien, peläten ja tuskaillen siitä miten elämäni tulee menemään.  Luotan Jumalan johdatukseen.  Vaimona, kun olen antanut perheen johtamisen miehelleni, en epäile hänen kykyään johtaa (vaikka olosuhteet sen sallisivatkin), en vähättele hänen kykyään johtaa (vaikka hoitaisin asian itse paremmin) enkä yritä manipuloida häntä johtamaan tietyllä tavalla tai tiettyyn suuntaan. 

Me olemme perheenä suunnittelemassa matkaa appivanhemmilleni ensi kesänä.  Matkaan liittyy monta lentoa ja jokainen, joka on matkustanut pienten lasten kanssa, tietää, kuinka äärettömän väsyttävää lentäminen se on. Minä haluan suorimmat mahdollisimmat lennot, jotka minimoi ajan koneissa ja kentillä ja vie meidät kohteeseemme ilman suurempia kärsimyksiä.  Mieheni on vihjaillut ylimääräisestä pysähtymisestä eräässä kaupungissa.  Minä en halua.  Mutta haluan luottaa mieheni päättelykykyyn ja viisauteen tässä asiassa.  Niinpä, kun keskustelemme, tuon esille omat ajatukseni ja ehdotukseni ja kuuntelemme molempien ajatukset matkasta.  Käsittelemme eri vaihtoehdot.  Sitten kun olemme asiasta keskustelleet, jätän päätöksen miehelleni.  Hän on suunnitellut lentomatkoja ennenkin.  Hän on matkustanut pienten lasten kanssa.  Hän on kuullut minun mielipiteeni.  Hän on kykenevä tekemään matkaan liittyvät rahalliset ja ajalliset päätökset. 

Emme ole vielä käyneet lopullista keskustelua, eikä päätöstä ole vielä tehty.  Kerron sitten miten meni, ja pystyinkö olemaan sydämessäni alamainen miehelleni ja kunnioittamaan hänen johtajuuttaan.  Se ei nimittäin ole automaattista ja helppoa, ja ensi postauksessa kirjoitan siitä, miksi alamaisuus voi olla todella vaikeaa. 

Lähde
Olen joskus kuullut ajatuksen, joka auttaa minua uskomaan mieheni kykyyn tehdä valintoja.  Jos sinä aina arvostelet miehesi päätöksiä ja hän tekee sinun mielestäsi 'vain' huonoja valintoja, muista: hän päätti valita sinut.   

:D      

Tämä aihe on laaja, ja raapaisin tässä vain pintaa.  Haluaisin kuulla sinun ajatuksiasi!  Mitä sinulle tulee mieleen, kun Raamatussa sanotaan, että vaimojen tulee olla alamaisia miehelleen? Onko se siunaus vai kirous? Miten olet huomannut alamaisuuden toteutuvan avioliitoissa (vanhempiesi, omassasi, ystäviesi avioliitoissa)? Toimiiko Jumalan antama malli käytännössä?  

Hyvää viikonloppua ihan jokaiselle lukijalle! 




21.1.2012

Ollapa hyvä!

Olen saapunut Tiituksen kirjeen ohjeissa toiseksi viimeiseen kohtaan.  Tässä ensin jakeet, joita olen käynyt läpi:

"Niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi."  
Tiitus 2:3-5

Oletko hyvä ihminen? Palasin kreikan kielen oppikirjaani tarkistamaan sanan ’hyvä’ alkuperän.  Sana on agathos; hyvä, ystävällinen, auttavainen, kiltti, miellyttävä... Carolyn Mahaneyn kirjassaan Feminine Appeal käyttää sanoja hyvyys ja ystävällisyys.  Kirjailija Jerry Bridges antaa selityksen molemmille sanoille, joka helpottaa niiden tarkoituksen ja eron ymmärtämistä: 

”Ystävällisyys on vilpitön halu tuoda onnellisuutta toisille ja hyvyys on ne suunnitellut toimet, joilla sitä onnellisuutta edistetään.”

Aion käyttää molempia sanoja kun kirjoitan aiheesta.  Ensimmäiseksi tulee mieleen, että sekä sana hyvyys että ystävällisyys ovat Galatalaiskirjeen listassa, jossa luetellaan Hengen Hedelmät (5:22).  Nämä ominaisuudet ovat siis Jumalan Pyhän Hengen aikaansaannoksia.  Niitä ei voi saada aikaan omin voimin pinnistellen ja ponnistellen, vaan ne kasvavat koko uskonelämän ajan. 

Carolyn kertoo luvussa, että jos joku olisi hänelle joskus nuoruudessa sanonut, että hän tulee vihastumaan lapsilleen tai kokevansa katkeruutta miestänsä kohtaan, hän olisi nauranut ja ajatellut, että puhuja ei tunne häntä kovin hyvin.  Hänhän oli helppoluonteinen ja myöntyväinen ihminen, joka ei oikeastaan koskaan suuttunut! Ja hän aikoi kohdella miestään ja tulevia lapsiaan suuremmalla ystävällisyydellä, rakkaudella ja hellyydellä kuin ketään muuta. 

Ja sitten todellinen elämä astuu kuvioihin.  Olen joskus valittanut miehelleni, että olin nii-iin paljon hengellisempi ennen avioitumista, kun asuin yksin!  Sitten paljastuu totuus; avioliitto, niin ihana elämän sulostuttaja kuin onkin, näyttää meille hyvin nopeasti millaisia me todella olemme.  Lisää siihen lapset, koululaiset, teinit...Ja saamme ihmetellä mistä sellaiset vihamieliset ja katkerat tunteet oman perheemme jäseniä kohtaan tulevat!   Minähän olen ystävällinen ja myötätuntoinen ihminen!

Carolyn listaa luvussa kolme asiaa, jotka ryöstävät meiltä ystävällisyyden ja hyvyyden muita kohtaan: viha, katkeruus ja tuomitseminen.  Kirjoitan jokaisesta hyvyydenryöstäjästä hiukan.   

Kuvitellaan, että seisot seurakuntasi aulassa juttelemassa ystäviesi kanssa.  Pitelet kädessäsi pahvista kahvikuppia.  Yhtäkkiä joku tönäisee kyynärpäätäsi ja kahvia läikkyy lattialle.  Katselet lattialla olevaa läikkää.  Miksi lattialla on kahvia?

a) Lattialla on kahvia, koska joku tönäisi minua ja sai minut läikyttämään sitä kupistani.  (väärin)
b) Lattialla on kahvia, koska kupissani oli kahvia. (oikein)

Ai mitä? No, yritän tällä esimerkillä osoittaa sen, että se mitä sinun käytöksessäsi tulee kaikille tiettäväksi, on vain näkyvä esimerkki siitä, mitä sinun sydämessäsi on.   Lattialle läikkyi kahvia, koska se on sitä, mitä kupissa oli.  Jos kupissa olisi hunajaa, hunajaa läikkyisi lattialle.  Sinä et huuda lapsillesi, koska he käyttäytyvät huonosti.  Sinä huudat lapsillesi, koska olet kärsimätön, itsekeskeinen ja rakastat omaa rauhaasi.  Sinä et vihastu miehellesi, koska hän ei löydä auton avaimia kirkkoon lähtiessänne.  Sinä vihastut miehellesi, koska olet ihmistenpalvoja ja haluat näyttää hyvältä muiden silmissä olemalla ajoissa Jumalanpalveluksessa.  Ja sinähän et koskaan hukkaisi auton avaimia (olet vielä ylimielinenkin). 

Lähde Freedigitalphotos. Graeme Weatherston


Epäystävällinen, ei-hyvä käytös, sanat ja ajatukset tulevat suoraan sydämestäsi.  Olosuhteet, joissa olet, vain tuovat ne esiin.  Matteus kirjoittaa: ”Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.  Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.”  (15:18-19).     

Jaakob kirjeessään kertoo näin: ”Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne?  Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne? Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette...”

Kun luin kreikan kielen selitysteoksestani sanasta agathos, hämmästyin vähän kun kirjailija sanoi seuraavasti: ”Kotona työtä tekevällä (viitaten edelliseen Tiituksen kirjeen ohjeeseen, naiseen kotinsa hoitajana) on kiusaus olla säästämättä talouttaan ja itseään...ja niinpä Paavali lisäsi listaan sanan ystävällinen. ”  Kodilleen omistautunut nainen voi mennä liian pitkälle omistautumisessaan...Mitä sinä haluat liikaa (himoitset) kodissasi, miehesi ja lastesi kanssa? Rauhaa ja siisteyttä? Arvostusta ja tunnustusta? Väittelyn voittamista ja oikeassa olemista?  Kun alat haluamaan jotain asiaa liian paljon, tulet vihaiseksi kun et saa sitä.

Etkö sinä kuitenkin halua tuoda Jumalalle kunniaa myös käytökselläsi? Ystävällisyys ja hyvyys tuo Jumalalle kunniaa ja estää ihmisiä pilkkaamasta Hänen Sanaansa, Raamattua.  Jaakob antaa kirjeessään ohjeet: ”Mutta hän antaa sitä suuremman armon.  Sentähden sanotaan: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” Olkaa siis Jumalalle alamaiset; vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.  Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.” (4:6-10).

Vihan lisäksi katkeruus on asia, joka kuihduttaa ystävällisyyden ja hyvyyden kukkaset hyvin nopeasti.  Kirjassa kerrottiin hyvin vakuuttavasti se, että me katkeroidumme synnistä, joka liippaa meitä hyvin läheltä.  Jos joitain pahoja, moraalittomia asioita tapahtuu kaukaisissa maissa (tyttäriään vuosia hyväksi käyttävät isät, suuria summia avuttomilta tai köyhiltä huijanneet viranomaiset, nuoria kuoliaaksi ampuvat poliittiset mielipuolet) se voi kuohuttaa mieltäsi jonkun aikaa, mutta et todennäköisesti katkeroidu siitä.  Vaikka teko oli hyvin väärin; joku oikeasti lukitsi tyttärensä vuosikausiksi kellariin!  Kymmeniä nuoria kuoli!

Siispä katkeruus ei johdu siitä, miten suureen syntiin oli sorruttu.  Mutta jos joku läheinen tekee syntiä sinua kohtaan?  Sen ei tarvitse olla näin suurta ja hirviömäistä, mutta se tulee läheiseltä ihmiseltä...Isä, äiti, sisarukset, lapset. Omat perheenjäsenesi .  Silloin ole varovainen; voit katkeroitua, ja se tapahtuu pikkuhiljaa.  Raamatussa on yksi neuvo katkeruuden suhteen: ”Kaikki katkeruus...olkoon kaukana teistä.  Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut. ” Ef 4:31-32.

Jos huomaat katkeria tunteita perhettäsi kohtaan, älä jätä niitä muhimaan.  Mistä tiedät olevasi katkera?  Jos käyt läpi mielessäsi sinua kohtaan tehtyjä vääryksiä kerta toisensa jälkeen.  Jos elät itsesäälissä.  Jos et pysty enää osoittamaan kiintymystä ja myönteisiä tunteita tiettyä henkilöä kohtaan.   

Jos  haluat noudattaa Raamattua elämässäsi, sinun tulee jättää katkeruus heti pois tunnustamalla se syntinä ja pitää huoli siitä, että se ei lähde taas kasvamaan.  Katkeruus on myrkkyä!

Kolmantena hyvyyden ja ystävällisyyden tukahduttajana Carolyn mainitsee tuomitsemisen.  Hän puhuu tuomitsemisesta, jossa etsitään toisesta ihmisestä vikoja ja virheitä ja ilman pätevää ja riittävää syytä muodostetaan epäsuosiollisia mielipiteitä heidän ominaisuuksistaan, sanoistaan, teoistaan tai motiiveistaan.  Eli yksinkertaisesti haetaan kaikkein pahinta toisesta ihmisestä.  Ja jälleen kerran tämä on helpointa tehdä läheisistä ihmisistä. 

Ohje kirjoituksista: ”Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio.” (Joh 7:24).  Kuulin kerran ohjeen yhteistyöhön: Ajattele aina parasta toisessa henkilössä.  Minusta se oli todella hyvä muistutus siitä, että minun ei pidä tuomita toisten tekoja ja sanojakaan liian nopeasti.  Ota aina aikaa ja tarkista, että ymmärsit oikein.  Se kannattaa ja huomaat, että monta kertaa nopeat tuomiosi ovat ihan väärin perustein tehtyjä.  Se tuo myös tietynlaisen rauhan sydämeen kun tietää, että minua ei tuomita nopeasti ja minusta ajatellaan ja odotetaan parasta.  Lapsetkin kaipaavat positiivista palautetta ja oikean käytöksen huomaaminen ja siitä palautetta antaminen rohkaisee lasta enemmän oikean käytöksen suuntaan.  Rohkaiseva ja kiittävä ilmapiiri kotona, hyvillä ja ystävällisillä sanoilla höystettynä on erinomainen kasvualusta lapsillesi!  

Hyvyyden ja ystävällisyyden osoittaminen perhettäsi kohtaan on vaivan arvoista.  Hyvä ja ystävällinen ihminen ei keskity oman onnellisuutensa suojelemiseen, vaan hän tarkoituksenmukaisesti haluaa siunata ja palvella perheensä jäseniä.  Se ei ole aina helppoa eikä tule automaattisesti.  Siksipä Paavali kirjoittakin Tiitukselle, että vanhempien naisten tulee ohjata nuoria naisia olemaan hyviä.  Ajan kanssa saat nähdä hyvyytesi kantavan hyvää hedelmää! 

Ole hyvä! 


      

15.1.2012

Vaatteet ja Usko

Joissain uskonnoissa tietynlaiset vaatteet ovat merkkinä hartaasta uskosta.  Olen joskus huvittanut itseäni mielessäni katselemalla suomalaisia naisia esim. opiskelupaikalla yrittäen arvata, kuka olisi se ’uskovainen’ vaatetuksen perusteella.  Joskus se onnistuu, mutta useimmiten ei.  Eihän meillä Kristityillä naisilla ole mitään pukeutumiskoodia, joka olisi yhtenäinen koko maailman Kristikunnan kanssa. 

Vai onko? Onko Raamatussa ohjeita naisten pukeutumisen suhteen?  Ja voiko Kristitty nainen olla muotitietoinen ja viimeisiä trendejä seuraava? 


Salvatore Vuono
En olisi arvannut, että tästä aiheesta kirjoittaminen olisi aiheuttanut minua lukemaan niin paljon ja haastamaan omia ajatuksiani asiasta.  Olen muutaman päivän aikana lukenut ja miettinyt ja pohdiskellut aihetta ja täytyy sanoa, että olen oppinut paljon.  Ajattelin alunperin, että kirjoitan yhden postauksen ja halusin siinä esitellä hyvän kirjailija ja kirjan, mutta aiheesta löytyisi ajatuksia jaettavaksi vaikka viiteen postaukseen, alkajaisiksi (en kuitenkaan kirjoita viittä kertaa aiheesta!).  


Raamatussa on monta paikkaa, jossa puhutaan vaatteista ja pukeutumisesta.  Ja kuten monissa raamatullisissa aiheissa, tässäkään ei ole yksityiskohtaisia ohjeita eikä sääntöjä.  Pukeutumisessakin täytyy ymmärtää Raamatulliset perusperiaatteet, eli ne, että kaikki uskovan elämässä tulisi tehdä Jumalan kunniaksi ja se, että toisten ihmisten rakastaminen on heti kakkosena Jumalan rakastamisen jälkeen.  


Kun olen nyt opiskellut aihetta, olen ollut yllättynyt siitä, miten monella tapaa ja monessa paikassa Sanassa on kirjoitettu vaatteista ja pukeutumisesta.  Harvoin siitä kuitenkaan kuulee opetusta, vai miten on?  


Haluan aloittaa ajatuksilla, joita löysin Nancy Leigh DeMoss:in opetuksista.  Nämä ajatukset eivät olleet itselläni mielessä kun aloitin naputtelemaan otsikon "Vaatteet ja Usko" alle.  Ne olivat kuitenkin mielenkiintoisia ja antoivat kontekstia pukeutumiskysymykseen. 

Nancy Leihg DeMoss aloittaa erään radio-ohjelmistaan kertomalla, että vaatteemme ja pukeutumisemme viestittävät aina jotain ympärillämme oleville ihmisille.  Vaatteet voivat esimerkiksi kommunikoida ammattimme tai tilanteen jossa olemme (pitkä, valkoinen juhlapuku = morsian häissään).  Voimme tunnistaa uskontoja ja kansalaisuuksia vaatteiden perusteella.  Vaatteet voivat kertoa sosio-ekonomisen asemamme; olemme nähneet ihmisiä, joiden pukeutumisesta huomaa, että he ovat varakkaita.  Tunnistamme monesti myös köyhästä taustasta tulevan ihmisen vaatteiden perusteella.  


Kirjoituksissa on useita kuvauksia ihmisistä, jotka ovat pukeutuneet kuin sotilaat, kuninkaat tai papit, eli  heillä on tietynlaiset vaatteet yllään.  Luukkaan evankeliumissa kuvataan erästä miestä:  ”Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.” (16:19). Hänen vaatteensa kertoivat jotain hänen sosio-ekonomisesta asemastaan.     


Samalla tavalla vaatteet voivat välittää viestejä.  Ne kertovat arvoistamme, luonteestamme ja asenteestamme.  Homssuinen, siisti, huolellinen, kapinallinen...Ei tarvitse nähdä henkilön kotia, vaatteet kertovat tarinan.  


Mitä kertoo tilanne Raamatussa, jossa henkilö on pukeutunut säkkiin? Säkki oli karhea, eläintenkarvasta kudottu kangaspussi, joka peitti vartalon kaulasta nilkkoihin.  Se symbolisoi katumusta tai surua.  Säkkiin pukeutuneet ihmiset halusivat kertoa pukeutumisellaan siitä, mitä heidän sisimmässään oli meneillään.  Kun ihmiset näkivät säkkiin pukeutuneet henkilön, he ymmärsivät tämän elämäntilanteen heti.   


Esimerkkejä löytyy myös tilanteista, joissa vaatteet viestivät moraalista tai sen puutteesta.  Lue Sananlaskujen kirjan luku 7.  Siinä puhutaan naisesta, joka viettelee nuoren miehen sillä aikaa kun hänen oma aviomiehensä on matkoilla.  Jakeessa 10 kuvaillaan, että hän on ”porton puvussa”.  Vaatteita ei kuvata sen tarkemmin, mutta mitä tulee mieleen kun luet sen? Tämä nainen on pukeutunut tavalla, että häntä katsomalla näkee, että hänen motiivinsa eivät ole puhtaat tätä nuorta miestä kohtaan.  


Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan naisesta nimeltä Taamar (luku 38). Hän jäi leskeksi.  Sitten hän halusi vietellä miehen, jonka ei ollut hänen aviomiehensä.  Jakeessa 14 sanotaan ”Silloin hän riisui pois leskenvaatteensa...”.  Nämä vaatteet kertoivat ihmisille, että hän oli leski.  Nyt Taamar otti lesken vaatteet pois ja pukeutui prostituoiduksi.  Mies, jonka hän halusi vietellä, tunsi hänet.  Itse asiassa, mies oli hänen appensa, mutta kun Taamar oli vaihtanut vaatteensa, appi ei tunnistanut miniäänsä.  Mies katsoi vaatteita, luuli häntä prostituoiduksi ja tarttui syöttiin.  Tottakai mies oli tässä myös syyllinen, mutta katso millaisen viestin Taamar lähetti vaatteillaan!  


Myös sinä lähetät viestin vaatteillasi.  Toiset valitsevat huolellisesti viestinsä, mutta toiset ovat vain hyväuskoisia.  He eivät ymmärrä mitä heidän pukeutumisensa viestittää.  Tämän päivän kulttuuri on vaikuttanut heihin niin syvästi, että he eivät edes ajattele pukeutuvansa toisin.  


Nancy Leigh DeMoss sanoo opetuksessaan, että naisena vaatteemme ja ulkoinen olemuksemme on yksi voimakkaimmista, tärkeimmistä tavoista, joilla me voimme viestittää sitä, mitä sydämessämme on, mitkä arvomme ovat ja mihin me uskomme.  
Mitä sinun vaatteesi kertovat sinusta? Mitä ulkoinen olemuksesi viestittää? 


Kun luin tästä aiheesta, huomasin, että tässä taas palataan siihen ydinkysymykseen, siihen, mitä meidän sydämessämme on.  Sydämessäsi oleva asenne ja arvomaailma läikkyy yli ja on paljon läpinäkyvämpi ihmisille kuin ehkä ikinä ajattelitkaan.  He seuraavat elämääsi, valintojasi, perhe-elämääsi, lastenkasvatustasi, työntekoasi, sanojasi, asenteitasi ja kyllä, myös pukeutumistasi.  


Minkä viestin haluat välittää? Onko se samansuuntainen pukeutumisesi kanssa? Menevätkö ajatuksesi ja sydämesi asenteet ristiin pukeutumisesi ja ulkonaisen olemuksesi kanssa?  


Katsotaan kahta Uuden Testamentin paikkaa, jossa on ohjeita naisten pukeutumiseen. 


”Minä tahdon siis..., että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä, eikä kallisarvoisilla vaatteilla, vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.” 1 Tim 2:8-10

”Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan olkoon se salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.” 1 Piet. 3:3-4
Säädyllisyys ei ala pukeutumisesta, vaan se alkaa sydämestä.  Kun elämme Jumalan kanssa läheisessä suhteessa, sydämen puhtaudessa ja nöyryydessä, se näkyy myös säädyllisenä pukeutumisena.  Jumala arvostaa hiljaista ja rauhaista henkeä, mutta se myös kaunistaa sinut! 


Millainen on sitten vaatimaton, säädyllinen sydän?  Nancy Leigh DeMoss antaa eräässä toisessa opetustuokiossa seuraavia kysymyksiä pohdittavaksi.  Haluan muuten sanoa tässä välissä, että hän teki hyvin selväksi sen, ettei aio antaa yksityiskohtaisia pukeutumisohjeita tyyliin ”tee näin, älä tee näin”.  Ulkonaiset ohjeet eivät voi muuttaa ihmissydäntä, ja Jumala haluaa puhtaasta sydämestä Häntä rakastavia seuraajia.    


Onko minulla nöyrä kuva itsestäni ja korkea kuva Jumalasta?
Vältänkö itseni ylentämistä?
Surettaako minua ajatus siitä, että aiheutan toisen ihmisen lankeamisen syntiin?
Onko puhetyylini hillitty?
Pitääkö minun aina olla huomion keskipisteenä?
Onko käytökseni sopivaa?
Olenko asianmukaisesti hillitty pukeutumisessani? 
Yritänkö kiinnittää ihmisten huomion itseeni?


Yksi avainasia tässä pukeutumisaiheessa on ymmärtää myös se, että Jumala on luonut miehet niin, että se kiihottuvat silmiensä kautta.  Se tarkoittaa sitä, että mitä he näkevät, millaisia kuvia he näkevät, vaikuttaa heihin.  Näin on aina ollut, eikä se ole muuttunut.  Se on tosiasia.  Vaikka miehet ovat itse vastuussa teoistaan ja ajatusmaailmastaan, naiset voivat auttaa heitä tässä taistelussa oikealla pukeutumisella.  Pukeudu jumalaapelkäävän naisen tavoin.  Pukeudu niin kuin Jumala haluaisi sinun pukeutuvan – ei niin, että keräät huomiota itseesi, vartaloosi.  Se nimittäin toimii: pukeudu julkeasti ja ujostelemattomasti ja saat huomiota.  Mutta onko se Jumalan tahdon mukaista? 


On syntisiä, pahoja miehiä, joita ei kiinnosta se, mitä Jumala haluaa heidän tekevän.  He näkevät kiusauksen ja ilomielin ’lankeavat’ siihen.  Mutta on olemassa paljon miehiä, myös seurakunnissamme, jotka eivät halua tehdä syntiä.  He rakastavat Jumalaa, he haluavat tehdä Jumalan tahdon ja elää Jumalan mielen mukaan; he eivät ole pahoja.  Mutta he voivat olla heikkoja.  


Ajattele kuningas Daavidia.  Raamatussa sanotaan, että hän oli ”Jumalan sydämen mukainen mies” (Apt. 13: 22). Daavid halusi miellyttää Jumalaa.  Hän ei herännyt sinä aamuna ja ajatellut: ”Aionpa tänään himoita toisen miehen vaimoa.  Taidan tehdä aviorikoksen ja sitten murhata miehen, jotta saan hänen vaimonsa itselleni.”  Hän ei aloittanut pahoilla aikomuksilla, mutta hän oli heikko.  Hän oli erityisen heikko osittain riisuutuneen naisen läsnäollessa, niinkuin useimmat miehet olisivat.  


Mikä on sinun asenteesi? Heitätkö vastuun miehille ja teet mitä itse parhaaksi näet? Yritätkö saada miesten huomion osaksesi hinnalla millä hyvällä? Vai haluatko palvella päivän aikana kohtaamiasi miehiä rohkaisemalla heitä tekemään oikein ja kunnioittamaan Jumalan käskyjä? 


”...Hyvä on karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee” Room 14:21b.
”Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.” 1 Kor 10:24
Tässä oli osa ajatuksista, joita olen pohtinut viime päivinä.  Tämä ei ole kaikenkattava postaus, mutta halusin antaa jotain pureskelemista teille samalla kun sitä itsekin pureskelen.  Vaatteet viestittävät erilaisia asioita. Ja halusin mainita heti sen, että miehet voivat joutua kiusaukseen sinun rohkean pukeutumisesi takia.  


Miten sitten muoti ja trendit, saako Kristitty nainen edes niitä ajatella, vai heitetäänkö nyt säkki niskaan? No, vastaus on ehkä päivänselvä monelle: tottakai myös Kristitty nainen saa kaunistaa itseään ja seurata muotia!   Mutta Kristittynä haluamme kaikessa tuoda Jumalalle kunniaa...Kaunista itseäsi 'kainosti ja siveästi'; ei vartaloasi esitellen ja miesten katseita keräten, vaan vaatteilla, jotka saavat huomion kohdistumaan kasvoihisi ja silmiisi rintavaon ja takapuolen sijasta.  :)


Add caption


Esittelen naisen, joka on ottanut elämäntehtäväkseen muodin ja uskon yhdistämisen: Shari Braendel, joka kirjoittaa muodista blogissaan.  Tilasin Sharin kirjan 'Good girls don't have to dress bad' , koska halusin neuvoja oman värikarttani ja vartalotyyppini löytämiseen.  Kirjassa on myös ihastuttavan yksityiskohtaiset ohjeet hyvin istuvien farkkujen ja oikean uimapuvun ostamiseen sekä lista vaatekaapin välttämättömistä vaatteista.  








Sisällysluettelo




Ja kaikessa on punaisena lankana se, että voit hyväksyä itsesi ja vartalosi sellaisena kuin olet!  Ja siitä huolehtiminen on osa Jumalan palvelemista.  Shari nimeää muuten kirjassaan "älä tee näin" pukeutumisohjeet.  Viisi asiaa, joita hänen mielestään ei ikinä tulisi näkyä naisen yllä on: 
1. Rintaliivien olkaimet ei saa näkyä topin/puseron alta. 
2. Älä näytä rintavakoasi ja tarkista, että pusero ei ole liian tiukka rintojen kohdalta. 
3. Vatsan ei sovi näkyä, se on yksityisaluetta.  
4. Älä laita päälle vaatteita, joissa on kirjoitusta takapuolen kohdalla.  Älä käytä niin matalia farkkuja, että alushousut näkyvät. Ja älä pukeudu liian lyhyisiin shortseihin tai hameeseen (5-7 cm polven yläpuolelle on vielä sopiva). 
5. Ei liian tiukkoja farkkuja! Ne kuristavat reisiäsi niin, että se ei ole hyvän näköistä.  Tarkista ettei farkuissa ole ryppyjä (liian tiukat).  


Monet suomalaiset ovat vaaleaa värityyppiä

Kasvojen muodon tunnistaminen auttaa imartelevan hiusmallin löytämisessä

Shari kirjoittaa hyvin (amerikkalaisen) rohkaisevasti! 
Mitä ajatuksia sinulla on Kristityn naisen pukeutumisesta? Täältä löytyy monia artikkeleita aiheesta säädyllisyys ja pukeutuminen.  




9.1.2012

Kotiin vai töihin?

Haluan jatkaa kirjoittamista naisen roolista kotinsa hoitajana.  Ensimmäinen postaus on tässä.  Raamatussa on selvästi kirjoitettu, että naisen vastuulla on kodinhoito.  Se ei tarkoita sitä, etteikö hän voisi käydä työssä tai eikö joku muu voisi tehdä kotitöitä.   Mutta kodin päävastuu on kuitenkin naisen harteilla. 

Olen miettinyt millaisen kannan ottaisin työssäkäymiseen tai kotirouvana/-äitinä olemiseen.  Päätin, että ei sillä minun mielipiteelläni pitäisi olla teille lukijoille niin suurta merkitystä.  Näkökulma, johon haluan kiinnittää huomiota tässä postauksessa ei ole kotiäiti-uraäiti – vastakkainasettelu.  Onhan monen naisen elämässä jaksoja sekä kotona että työpaikalla.  Huomiota ei saa edes se keskustelu, kuka tekee mitäkin kotitöitä ja onko se 50-50 vai 18,25-81,75 periaatteella jaettu. 

Haluan mielummin olla opastamassa naisia hakemaan johdatusta tähänkin kysymykseen Jumalan Sanasta ja rukoilemaan jokaisen päätöksen puolesta.  Raamattu on meidän ensimmäinen ohjekirjamme.  Jokainen nainen, perhe ja koti on ainutlaatuinen ja niinpä tässäkään asiassa ei voi olla vain yhtä oikeaa ratkaisua.  Neuvot, jotka haastavat minua pureutumaan syvälle motiiveihini ja sydämen asenteisiin, ovat olleet minulla kaikkein parhaimpia.  Jumala tietää tarkalleen meidän, kotiemme ja perheittemme tarpeet. 

Jos mietit työn tai kodin välillä, Carolyn Mahaney esittää kirjassaan kysymyksiä, joiden avulla voit ensinnäkin miettiä työelämään astumisen seurauksia perheellesi ja toiseksi voit arvioida motiivejasi työhönmenon suhteen.  Kysy itseltäsi seuraavan kaltaisia kysymyksiä:

”Mitä ovat henkilökohtaiset syyni siihen, että harkitsen tätä vaihtoehtoa? Ovatko ne itsekkäitä vai Jumalaa kunnioittavia?”
”Jos tartun tähän tarjoukseen, tuoko se kunniaa Jumalalle ja kunnioittaako se evankeliumia?”
”Onko tämä hanke sellainen, että se auttaa aviomiestäni?”
”Edistääkö ja rikastuttaako tämä työ perheenjäsenteni elämää?”
”Hankaloittaako tämä yritys rooliani kotini hoitajana?”

Tämäkaltaiset kysymykset auttavat meitä tekemään viisaita päätöksiä, koska on erittäin tärkeää, ettemme menetä näkyämme kodistamme, joka on meidän ensimmäinen velvollisuutemme. 

Ambro

Löysin myös harkitsemisen arvoisia ajatuksia Elisabeth Elliotin kirjasta ’Keep a Quiet Heart’ (lisäsin kirjan kirjasuosituksiin).  Hän sanoi, että syyt siihen miksi hän aina neuvoo nuoria äitejä pysymään kotona ovat seuraavat:  Tiituksen kirjeen kohdassa 2:3-5 häntä, vanhempaa naista, käsketään ohjaamaan nuoria naisia hoitamaan kotinsa.  Toisekseen, lapset tarvitsevat äitiä.  He tarvitsevat paljon aikaa äitinsä kanssa.  Elisabeth Elliot kutsuu ’laatuaikaa’ käsitettä hölynpölyksi.  Kaikki aika, jota kristitty äiti antaa lapsilleen pitäisi olla ’laatuaikaa’.  Kolmas syy on se, että se mitä työssäkäyvä nainen tienaa kuukaudessa ei ehkä olekaan niin paljon kuin hän ajattelee sen olevan. 

Kirjassa oli esimerkkibudjetti, joka oli tutkimus siitä, mihin työssäkäyvän naisen rahat menee.  Koska se on dollareissa ja kirjakin on jo yli kymmenen vuotta sitten julkaistu, en laita tähän yksityiskohtaista budjettia.  Mutta laske paperilla seuraavat menot, jotka palkastasi lasketaan:

  • ·         kymmenykset
  • ·         verot
  • ·         sosiaaliturvamaksut
  • ·         työmatka
  • ·         lounaat
  • ·         vaatteet, kengät, pesulalasku
  • ·         lastenhoito
  • ·         hiukset ja meikki
  • ·         työpaikan ylimääräiset menot, pikkujoulukassa, lahjat, viihde
  • ·         kahvitauot yms.
  • ·         valmisruoan osto kotiin.

Sitten vielä kaikki ne ylimääräiset asiat, jotka mielestäsi ’ansaitset’ itsellesi, koska käyt työssä.  On mahdollista, että työstäsi saatava palkka on erittäin runsas ja kaiken edellämainitunkin huomioonottaen käteen jää suuri summa rahaa.  Mutta voi olla myös niin, että se summa ei olekaan niin suuri, että sen takia kannattaisi uhrata aikaasi poissa kotoa. 

Ambro

Pienten lasten äideille Elisabeth antoi myös kysymyksiä mietittäväksi:

”Onko tämä tulo todellakin sen arvoista?”
”Miten se vaikuttaa aviopuolisoiden yhteiseen/miehesi verotukseen?”
”Annatko parhaasi perheellesi ja/vai pomollesi?”
”Pystyisikö miehesi tekemään paremmin töitä jos sinä hoitaisit kotinne paremmin?”
”Mitkä ovat todelliset motiivisi työssäkäyntiin? Voisivatko ne olla sosiaalinen paine, tylsyys, kerskakulutus, ylpeys, ja haluttomuus tehdä nöyrää työtä? Yritätkö todistaa jotakin?”

Jos sinulla on mahdollista valita työssäkäynnin ja kotonaolemisen välillä (kaikille valinta ei ole mahdollista, vaan esimerkiksi miehen sairaus tai yksinhuoltajuus on jättänyt naiselle vain työssäkäynnin mahdollisuuden), käy läpi näitä kysymyksiä avoimella ja rukoilevalla mielellä.  Jumala on luvannut pitää huolta kaikista tarpeistasi.  Hän on myös ainoa, joka osaa määrittää kaikki todelliset tarpeesi.  Niinkuin sanonta kuuluu, ’Jumala ei anna meille mitä me haluamme, vaan mitä me tarvitsemme.’

”Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa.” -38

” Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette.” -92

Fil 4: 19. 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...