27.1.2012

Avioliiton roolijako

Eräänä valoisana kevätyönä ilmestyi seurakuntatalon eteen asfaltille seuraava kirjoitus: PELASTUS = ALISTUS.   Se oli kirjoitettu suurin valkoisin kirjaimin keskelle tietä, jota pitkin opiskelija-asunnoissa asuvat nuoret kulkivat keskustaan, tällä kertaa Vappua juhlimaan.  Tämän lyhyen ytimekkäästi ilmaistun mielipiteen kirjoittaja halusi todennäköisesti ilmoittaa, että kirkkojen ja seurakuntien julistama sanoma Jumalan antamasta pelastuksesta oli alistavaa.  Ehkä hän koki, että jos hän uskoisi, hänen pitäisi alistua konservatiivisten patriarkkojen mielipiteisiin ja käyttätymissääntöihin. 


En tietenkään tiedä kirjoittajan todellisia ajatuksia.  Juttelimme kuitenkin mieheni kanssa kirjoituksesta.    Me myönsimme, että pelastuksessa todellakin on kyse alistumisesta.  ’Katutaiteilija’ oli oikeassa.  Et voi ottaa vastaan pelastusta alistumatta.  Et alistu ensimmäisenä kuitenkaan ihmisten tahtoon, vaan Kaikkivaltiaan Luojan tahtoon.  ”Olkaa siis Jumalalle alamaiset...” (Jaakobin kirje 4:7) ja ”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi.” (1. Pietarin kirje 5:6).

Tiituksen kirjeen toisen luvun ohjeiden viimeinen kohta on ehkä kaikkein vaikein meille naisille.  Kyllä, miehen ja lasten rakastaminen on hyvä.  Siveys, puhtaus, kodin hoitaminen ja hyvyys, otetaan asialistalle.  Mutta sitten: ’miehelleen alamaisia’.  Tämä ei voi tarkoittaa sitä, mitä se tarkoittaa!  Miksi minun pitäisi olla miehelleni alamainen?  Nyt on vuosi 2012.  Olen syntynyt vapaassa maassa, jossa sekä miehillä että naisilla on kaikki oikeudet.  Meillä on ollut nainen presidenttinä viimeiset 12 vuotta.  Olen koulutettu ja kykenen huolehtimaan itsestäni.   Ja minun pitäisi olla alamainen miehelleni?

Jos sinusta aviovaimon alistumisesta puhuminen pitäisi nostaa vihapuheiden listoille, sinulla ei ehkä ole oikeaa kuvaa raamatullisesta alistumisesta.  Tai ehkä hyväksyt Raamatun opetuksen, mutta et tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa.  Yritän tällä kirjoituksellani selvittää hiukan sitä, mitä Raamattussa opetetaan aiheesta ja sitten kirjoitan miten se voi käytännössä toteutua. 

Mainitsen vielä sen, että alamaisuus ei ole vain vaimojen tehtävä.  Ensinnäkin, Jumala kutsuu meitä kaikkia olemaan alamaisia Hänelle.  Seurakunta on alamainen Kristukselle.  Suomen kansalaisena olet alamainen Suomen laille.  Sinulla on opettajia, työnantajia, pomoja, johtajia...joille olet alamainen.  Vaikka alamaisuus on aina hiukan erinnäköinen, suhteesta riippuen, monet alamaisuuden periaatteet sopivat niihin kaikkiin.   

Ensimmäiseksi  otin selville alkuperäiskielen, kreikan, sanan, jota tässä Raamatunpaikassa käytetään.  Sana on hupotasso.     

This word was a Greek military term meaning "to arrange [troop divisions] in a military fashion under the command of a leader". In non-military use, it was "a voluntary attitude of giving in, cooperating, assuming responsibility, and carrying a burden". Lähde

Hupotasso on verbi, ja sitä käytetään, kun henkilö asettaa itse itsensä, vapaaehtoisesti, jonkun toisen auktoriteetin alle. Alamaisuus on naisen valinta ja tehtävä.  Mies ei voi ’alistaa’ naista; missään Raamatussa ei käsketä aviomiehiä tai muitakaan miehiä varmistamaan, että vaimot olisivat alamaisia heitä kohtaan.  Se ei ole sinun miehesi tehtävä.  Mutta vaimolle annetaan käsky olla alamainen miehelleen jokaisessa kohdassa, jossa puhutaan naisen roolista avioliitossa  (Ef. 2:22-24, Kol 3:18, Titus 2:5, 1 Piet. 3:1-5).  Alamainen asenne on sinun tehtäväsi.      

Asiaa käsitellessä täytyy väistämättä käsitellä Jumalan kokonaisvaltaista suunnitelmaa miestä ja naista kohtaan.  Se löytyy Raamatun alkulehdiltä.  Mies ja nainen ovat molemmat luotu Jumalan kuvaksi, mutta heillä on erilaiset tehtävät ja roolit Jumalan suunnitelmissa.  Minusta näiden tehtävien ja roolien selvittäminen ja sisäistäminen on avainasiassa siinä, että pystyn kasvamaan täyteen naiseuteen ja ehjään naiskuvaan.   En ole tullut asiassa mitenkään asiantuntijaksi; edelleen luen ja opiskelen aiheesta.  Mutta ymmärrän sen,  että tässä tullaan ihmisyyden, naiseuden, avioliiton ja perheen alkulähteille.  Sen vuoksi toivon, että osaan ilmaista asian oikein (raamatullisesti)  ja selkeästi.   

Myös Carolyn Mahaney aloittaa aiheen käsittelemisen kirjassaan Genesiksen ensi luvuista, Raamatun alkulehdiltä.  Löysin myös erinomaisen artikkelin ”Male-Female Equality and Male Headship – Genesis 1-3”, kirjoittajana Raymond C. Ortlund, Jr.  Se on kirjasta Recovering Biblical Manhood and Womanhood. . 
”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa,Jumalan kuvaksi hän hänet loi;mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.”
1. Moos 1:27
Sekä mies että nainen ovat luotu Jumalan kuvaksi.  Heillä molemmilla on sama ihmisarvo.  Mies ei ole parempi, nainen ei ole parempi.  Molemmat ovat ihmisiä, Jumalan luomia, arvokkaita ihmisyydessään.  Jokaiselle ihmiselle kuuluu ihmisarvo ihan vain sen vuoksi, että hän on Jumalan luoma ihminen.  Siispä me kunnioitamme miehiä ja naisia, jokaista ihmistä. 

Jatkamme Genesiksen lukemista.  Luvussa kaksi kerrotaan ihmisen luominen yksityiskohtaisemmin.  Nyt kerrotaan, että Jumala loi ensin miehen:
”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.  Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.”  (1. Moos 2:7-8)

Kertomus jatkuu kuvailemalla paratiisia ja sen paikkaa.  Jumala antoi miehelle tehtävän; viljellä ja varjella paratiisia.  Häntä kiellettiin syömästä hyvän- ja pahantiedon puusta.  Mutta...Aadamilla ei ollut partneria, niin kuin eläimillä, jotka hän nimesi. 

Ja Herra Jumala sanoi: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva...Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla.  Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänen miehen luo. (1. Moos 2:18, 21-22) 

Miksi Jumala päätti luoda ensin vain miehen?  Miksi Hän ei luonut sekä miestä että naista yhtä aikaa maan tomusta?  Hän olisi helposti voinut tehdä sen.   Ja miksi Jumala antoi Aadamin nimetä ensin eläimet ennen Eevan luomista? Miksi ei heti luoda naista, hehän olisivat voineet nimetä eläimet yhdessä?

Rakastan Raamattua ja erityisesti Genesistä, ensimmäistä Mooseksen kirjaa.  Siinä muutamassa luvussa selittyy niin moni meitä tänä päivänä vaivaava asia.  Siinä Jumala tuo selvästi esiin ihmiskunnan alun, puutteet, tarpeet ja Hänen oman suunnitelmansa meitä varten.  En väsy opiskelemaan näitä ensimmäisiä lukuja ja aina mielelläni kuuntelen opetusta aiheesta.  Älä ihmettele miten tämä ’miehelleen alamainen’ – kohdan pohdinta eksyi tänne asti...täältä löytyy osa vastauksesta.  Löydän takasin raiteille!

Mies tuotiin ’näyttämölle’ ensin, ja luonnollisin selitys sille on se, että Aadam on kutsuttu kantamaan perheen pään vastuuta.  Paavali validoi tämän sanomalla  ”Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva” (1 Tim 2:13) kun hän puhuu miesten asemasta seurakunnan johtajina.  

Jumalalla oli myös tarkoituksensa, kun hän antoi Aadamille aikaa tarkkailla jokaista eläintä ja löytää niille sopiva nimi.  Aadam ei vielä tiennyt, että hän oli yksin.  Kun Aadam palveli Jumalaa nimeämällä eläimet, hän huomasi, että hän oli ainoa laatuaan.  Tarkkailessaan eläimiä ja niiden ominaisuuksia, hän huomasi, että  hän oli yksin erilainen ja että ... hän oli yksinäinen.  Mutta Jumalalla oli jo ratkaisu, ja niin Aadam vaivutetaan uneen.     

Ja mies sanoi: ”Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi sillä hän on miehestä otettu.”  (jae 23)

Mies näkee naisen ja ymmärtää: tässä on minulle partneri, kaltaiseni olento.  Me olemme erilaisia kuin eläimet.  Hän on niinkuin minä.  Hän ei ole minulle uhka olemalla yhdenvertainen, vaan hän on ainoa, joka voi täyttää sisäisen kaipaukseni. 

Jumala loi miehen ja naisen elämään yhdessä ”yhtenä lihana” (jakeet 24-25), avioliitossa.  Ei mitään hävettävää, ei piilotettavaa, yhtenäisenä ja ehjänä jakaen elämänsä ja kokemuksensa.
 
Mutta.

Se suuri mutta.  Vaikka miehet ja naiset ovat molemmat Jumalan kuvaksi luotuja ja nainen oli ainoa luotu olento joka pystyi olemaan Aadamille sopiva apu, heillä on erilaiset roolit.  Eeva luotiin olemaan apuna Aadamille, ei päinvastoin.  Tässä on yksi näistä Kristinuskon paradokseista.  Eeva luotiin Aadamista (yhdenvertainen), Aadamia varten ( ei yhdenvertainen).  Aadam tunnustaa Eevan yhdenvertaisuuden (luu minun luistani, liha minun lihastani), mutta hän nimeää hänet (hän kutsuttakoon miehettäreksi). 

Miehen ja naisen erot eivät ole vain biologiset.  Jumala antoi miehelle roolin; hänet on kutsuttu johtamaan.  Ja Jumala antoi naiselle tehtävän; nainen on kutsuttu auttamaan. 

R.C.Ortlund pohtii artikkelissaan, että pitääkö tämä miehen johtajuus tulkita loukkaukseksi tai uhaksi naiselle?  Ei ollenkaan, hän sanoo, koska Eeva oli yhdenvertainen Aadamin kanssa juuri sillä tavalla kuin sillä on merkitystä henkilökohtaiselle arvolle.   Nainen on yhtä lahjakas kuin mies, hän voi hankkia viisautta, vanhurskautta ja elämää.  Jumala on luonut naiseuden ja miehisyyden erilaisiksi, toisiaan täydentäviksi, mutta eri tehtäviä ja rooleja hoitamaan.  Kun Aadam nimesi naisen, hän tunnusti naisen feminiivisyyden, ’miehetär’,  erilaisena, mutta häntä täydentävänä ja yhdenvertaisena osana.  Jumala ei antanut naiselle nimeä, mies antoi.  Mies on pää, ja nainen ymmärsi sen. 

Ja tämä kaikki tapahtui ennen syntiinlankeamista.  Kun kaikki oli vielä täydellistä ja hyvää ja kaunista. 

Mutta en käytä nyt enempää aikaa Genesiksen analysoimiseen...vaikka houkuttelevaa se onkin.  Palataan takaisin kohtaan, jossa Tiituksen tulee pitää huoli siitä, että nuoret naiset ymmärtävät, että on heidän tehtävänsä olla alamaisia miehilleen.  Alamaisuus ei ole miehinen salaliitto.  Se ei ole Paavalin idea.  Se on Jumalan luomistyössä antama järjestys avioliitolle; mies on pää ja johtaa, nainen auttaa häntä.  Jumala kutsuu vaimoja olemaan alamaisia miehilleen. 

Mikä on Jumalan tarkoitus johtajuudelle ja alamaisuudelle? Se heijastaa Kristuksen ja seurakunnan välistä suhdetta (Efesolaiskirje 5:22-33).  Miehen tehtävänä on kuvastaa Kristuksen kaiken uhraavaa rakkautta laittamalla elämänsä likoon vaimonsa puolesta, ja nainen kuvastaa seurakunnan iloista alamisuutta Kristukselle seuratessaan aviomiehensä johtajuutta.  Miehen johtajuus on itsensä uhraavaa johtajuutta: hän on valmis laittamaan henkensä alttiiksi, jotta hän voi palvella rakastettuaan ja pelastamaan hänet. Vaimon tehtävä on kunnioittaa miestään ja seurata tämän rakastavaa, itsensäuhraavaa johtajuutta. 

Alamainen vaimo ei ole heikko ja tahdoton, vaikka monesti hänet halutaan näin esittää.  Kuten luimme Genesiksen alkulehdiltä, vaimolle on annettu tehtäväksi auttaa miestään.  Hän saa käyttää kaikkea älyään, viisauttaan, tahtoaan ja taitoaan, jotta hänen miehensä voisi johtaa häntä ja perhettä Jumalan tahdon mukaisesti.  'Alamaisuus', pastori John Piper sanoo, 'on vaimon jumalallinen kutsumus kunnioittaa ja vahvistaa miehensä johtajuutta ja auttaa sitä toteutumaan käyttäen lahjojaan'.
  
Sinulla on lahjoja, joiden tukea sinun miehesi tarvitsee!  Käytä ideoitasi ja ehdota asioita, tarjoa viisautta ja näkökulmia, rukoile ja rohkaise, myös korjaa tarvittaessa.  Kun palvelet miestäsi näillä lahjoilla, nöyrällä asenteella, autat häntä johtamaan ja täytät raamatullisen tehtäväsi olla alamainen omalle miehellesi.  Kunnioita häntä ja näet, kuinka se vahvistaa hänen haluaan olla rakastava johtaja. 

Raamatussa on eräs henkilö, jonka alamaisuudesta meitä käsketään ottamaan oppia: Jeesus Kristus.  ”Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti...” (Fil 2:8).  Jeesus sanoi itse: ”Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.” (Joh 6:38). Jos kenellä olisi ollut oikeus tehdä oman tahdon mukaan, eikö se olisi ollut Jeesus? Yhdenvertainen Jumalan kanssa.  Mutta hän osoitti alamaisuutta Jumalaa kohtaan alusta loppuun.  Kun sinua vaimo pyydetään olemaan alamainen miestäsi kohtaan, sinua pyydetään olemaan niinkuin Jeesus. 

Sitten lupasin käytännön esimerkkejä.  Kun luin NancyLeigh DeMossin ajatuksia asiasta, huomasin jälleen tämän tärkeän asian.  Kuten moni muukin asia, alamaisuus alkaa sydämestä ja asenteesta.  Jos sinä et ole alamainen Jumalalle, et voi olla alamainen miehellesi.  Jos et pysty osoittamaan alamaisuutta miehellesi, et ole sydämessäsi alamainen Jumalallekaan. 

Alamaisuuteen liittyy se, että en yritä kontrolloida omaa elämääni ja sen osia.  Kun olen antanut elämäni Jumalan käsiin, en vietä aikaani huolehtien, miettien, peläten ja tuskaillen siitä miten elämäni tulee menemään.  Luotan Jumalan johdatukseen.  Vaimona, kun olen antanut perheen johtamisen miehelleni, en epäile hänen kykyään johtaa (vaikka olosuhteet sen sallisivatkin), en vähättele hänen kykyään johtaa (vaikka hoitaisin asian itse paremmin) enkä yritä manipuloida häntä johtamaan tietyllä tavalla tai tiettyyn suuntaan. 

Me olemme perheenä suunnittelemassa matkaa appivanhemmilleni ensi kesänä.  Matkaan liittyy monta lentoa ja jokainen, joka on matkustanut pienten lasten kanssa, tietää, kuinka äärettömän väsyttävää lentäminen se on. Minä haluan suorimmat mahdollisimmat lennot, jotka minimoi ajan koneissa ja kentillä ja vie meidät kohteeseemme ilman suurempia kärsimyksiä.  Mieheni on vihjaillut ylimääräisestä pysähtymisestä eräässä kaupungissa.  Minä en halua.  Mutta haluan luottaa mieheni päättelykykyyn ja viisauteen tässä asiassa.  Niinpä, kun keskustelemme, tuon esille omat ajatukseni ja ehdotukseni ja kuuntelemme molempien ajatukset matkasta.  Käsittelemme eri vaihtoehdot.  Sitten kun olemme asiasta keskustelleet, jätän päätöksen miehelleni.  Hän on suunnitellut lentomatkoja ennenkin.  Hän on matkustanut pienten lasten kanssa.  Hän on kuullut minun mielipiteeni.  Hän on kykenevä tekemään matkaan liittyvät rahalliset ja ajalliset päätökset. 

Emme ole vielä käyneet lopullista keskustelua, eikä päätöstä ole vielä tehty.  Kerron sitten miten meni, ja pystyinkö olemaan sydämessäni alamainen miehelleni ja kunnioittamaan hänen johtajuuttaan.  Se ei nimittäin ole automaattista ja helppoa, ja ensi postauksessa kirjoitan siitä, miksi alamaisuus voi olla todella vaikeaa. 

Lähde
Olen joskus kuullut ajatuksen, joka auttaa minua uskomaan mieheni kykyyn tehdä valintoja.  Jos sinä aina arvostelet miehesi päätöksiä ja hän tekee sinun mielestäsi 'vain' huonoja valintoja, muista: hän päätti valita sinut.   

:D      

Tämä aihe on laaja, ja raapaisin tässä vain pintaa.  Haluaisin kuulla sinun ajatuksiasi!  Mitä sinulle tulee mieleen, kun Raamatussa sanotaan, että vaimojen tulee olla alamaisia miehelleen? Onko se siunaus vai kirous? Miten olet huomannut alamaisuuden toteutuvan avioliitoissa (vanhempiesi, omassasi, ystäviesi avioliitoissa)? Toimiiko Jumalan antama malli käytännössä?  

Hyvää viikonloppua ihan jokaiselle lukijalle! 




6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista! Juuri pohdiskelin parisuhteen tasa-arvoasiaa omassa blogissani. Kirjoitat mielenkiintoisesti.

    Ihan pakko nyt kirjoittaa oma kokemukseni. Itselläni on paha tapa alkaa "johtamaan" perheemme asioita. Otan asiat hallintaani ja mieheni totutusti luottaa siihen, että minä hoidan yhteisiä asioitamme. Mutta jotakin tuntuu menevän väärin. En nauti yhtään roolistani ja aina uudelleen teen sen saman virheen. Juuri tällä viikolla olin hoitanut jotain asiaa turhautuneena ja kiukustuin miehelleni, että minä joudun hoitamaan aina kaiken. Se tuntuu raskaalta. Olisi niin paljon helpompi elää, jos hän joskus hoitaisi asioitamme. Asiasta keskustellessamme hän sanoi, että voisi hyvin hoitaa niitä, mutta kun minä aina otan asiat omaan hoitooni. Nyt minun on ehkä kuunneltava sitä, mitä tekstisi kertoo ja luovuttava tästä ottamastani "johtajuudesta". Luovun siitä sydän iloiten, se on tuntunut taakalta, johon olen aina uudestaan langennut. Taustatkin tiedän, olen oppinut lapsesta asti, että asiat pitää aina hoitaa itse tai kärsiä siitä, että ne jäävät hoitamatta. Ehkä minun olisi aika luottaa mieheni kykyyn tehdä päätöksiä ja hoitaa yhteisiä asioitamme.
    Kiitos Henna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan Miukku ja kiitos kommentista! Tuo sinun kuvaama tilanne on varmasti todella totta monen avioliitossa. Aion kirjoittaa siitä lisää ensi postauksessa...ja pohtia syitä siihen. Lapsuudenkodin mallit monessa asiassa on kyllä vahvoja vaikuttajia vielä aikuistenkin avioliitossa.

      Poista
    2. Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa postaustasi! :)

      Poista
  2. Miukku-nimimerkin takaa löytyy tuttu Jyväskylästä, joka laittoi sulle aiemmin viestiä lasten lukumäärä-tekstistäsi :)

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen kirjoitus! Mitä mieltä olet muuten siitä, että tuo Efesolaiskirjeen paikka, johon myös viittasit, itseasiassa alkaa sanoilla "olkaa toisillenne alamaiset"? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Suski!

      Olen lukenut tuota Raamatunpaikkaa myös mielenkiinnolla. Olen hakenut siihen selittävää tekstiä, ja sain käsiini kirjan Recovering Biblical Manhood and Womanhood, jonka mainitsin tekstissäkin (siellä on linkki). Siinä selitetään tuo Raamatunpaikka hyvin perinpohjaisesti. Alla olevassa linkissä on pdf luvusta, jossa käsitellään monia kysymyksiä mieheydestä ja naiseudesta. Kysymys nro 10 on juuri tuota jaetta käsittelevä. Kirjassa käsitellään aihetta laajemminkin, mutta linkistä löydät lyhyehkön version. Uskon, että osaat englantia lukea...mutta jos tekstiä on vaikea ymmärtää ja muiden kommentteja lukevien avuksi kirjoitan lyhyesti tähän vastauksen.

      Ef 5:21 ”Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa” määrittely alkaa sillä, mitä tarkoitat toinen toiselleen alamaisena olemisella. Vaikka Paavali tarkoittaisikin täydellistä alistumista toinen toisillemme, se ei tarkoita sitä, että puolisot ovat alamaisia toisilleen samalla tavalla. Avainasemassa tässä on muistaa suhde Kristuksen ja seurakunnan välillä, koska se on mallina aviomiehen ja vaimon suhteelle. Ovatko Kristus ja seurakunta toisilleen alamaisia? Eivät ole, jos se tarkoittaa sitä, että Kristus alistuu seurakunnan auktoriteetin alle. Mutta vastaus on kyllä, jos alistuminen tarkoittaa sitä, että Kristus alisti itsensä kärsimykselle ja kuolemalle seurakunnan hyväksi. Seurakunta ei kuitenkaan alistu tällä tavoin Kristukselle. Seurakunta alistuu Kristukselle tukemalla Hänen auktoriteettiaan ja seuraamalla Hänen johtajuuttaan. Niinpä toinen toiselleen alistuminen ei tarkoita sitä, että alistumme toisillemme samalla tavalla. Molemminpuolinen alistuminen ei kompromisoi sitä, että Kristus on seurakunnan pää ja sen ei pitäisi asettaa jumalallisen aviomiehen johtajuuttakaan kompromissiin.

      http://www.cbmw.org/images/onlinebooks/rbmw/overview_central_concerns.pdf

      Pidempi ja syvällinen tutkimus jakeesta, jossa käydään läpi myös alkukielen sanojen tarkoituksia löytyy kirjasta sivulta 493, jos saat sen koneellasi näkymään (itse en saanut viimeisiä sivuja esille).

      Kiitos hyvästä kysymyksestä, jatka niiden lähettämistä!

      Poista

Tervetuloa keskustelemaan!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...