Haluan jatkaa kirjoittamista naisen roolista kotinsa hoitajana. Ensimmäinen postaus on tässä. Raamatussa on selvästi kirjoitettu, että naisen vastuulla on kodinhoito. Se ei tarkoita sitä, etteikö hän voisi käydä työssä tai eikö joku muu voisi tehdä kotitöitä. Mutta kodin päävastuu on kuitenkin naisen harteilla.
Olen miettinyt millaisen kannan ottaisin työssäkäymiseen tai kotirouvana/-äitinä olemiseen. Päätin, että ei sillä minun mielipiteelläni pitäisi olla teille lukijoille niin suurta merkitystä. Näkökulma, johon haluan kiinnittää huomiota tässä postauksessa ei ole kotiäiti-uraäiti – vastakkainasettelu. Onhan monen naisen elämässä jaksoja sekä kotona että työpaikalla. Huomiota ei saa edes se keskustelu, kuka tekee mitäkin kotitöitä ja onko se 50-50 vai 18,25-81,75 periaatteella jaettu.
Haluan mielummin olla opastamassa naisia hakemaan johdatusta tähänkin kysymykseen Jumalan Sanasta ja rukoilemaan jokaisen päätöksen puolesta. Raamattu on meidän ensimmäinen ohjekirjamme. Jokainen nainen, perhe ja koti on ainutlaatuinen ja niinpä tässäkään asiassa ei voi olla vain yhtä oikeaa ratkaisua. Neuvot, jotka haastavat minua pureutumaan syvälle motiiveihini ja sydämen asenteisiin, ovat olleet minulla kaikkein parhaimpia. Jumala tietää tarkalleen meidän, kotiemme ja perheittemme tarpeet.
Jos mietit työn tai kodin välillä, Carolyn Mahaney esittää kirjassaan kysymyksiä, joiden avulla voit ensinnäkin miettiä työelämään astumisen seurauksia perheellesi ja toiseksi voit arvioida motiivejasi työhönmenon suhteen. Kysy itseltäsi seuraavan kaltaisia kysymyksiä:
”Mitä ovat henkilökohtaiset syyni siihen, että harkitsen tätä vaihtoehtoa? Ovatko ne itsekkäitä vai Jumalaa kunnioittavia?”
”Jos tartun tähän tarjoukseen, tuoko se kunniaa Jumalalle ja kunnioittaako se evankeliumia?”
”Onko tämä hanke sellainen, että se auttaa aviomiestäni?”
”Edistääkö ja rikastuttaako tämä työ perheenjäsenteni elämää?”
”Hankaloittaako tämä yritys rooliani kotini hoitajana?”
Tämäkaltaiset kysymykset auttavat meitä tekemään viisaita päätöksiä, koska on erittäin tärkeää, ettemme menetä näkyämme kodistamme, joka on meidän ensimmäinen velvollisuutemme.
 |
| Ambro |
Löysin myös harkitsemisen arvoisia ajatuksia Elisabeth Elliotin kirjasta ’Keep a Quiet Heart’ (lisäsin kirjan kirjasuosituksiin). Hän sanoi, että syyt siihen miksi hän aina neuvoo nuoria äitejä pysymään kotona ovat seuraavat: Tiituksen kirjeen kohdassa 2:3-5 häntä, vanhempaa naista, käsketään ohjaamaan nuoria naisia hoitamaan kotinsa. Toisekseen, lapset tarvitsevat äitiä. He tarvitsevat paljon aikaa äitinsä kanssa. Elisabeth Elliot kutsuu ’laatuaikaa’ käsitettä hölynpölyksi. Kaikki aika, jota kristitty äiti antaa lapsilleen pitäisi olla ’laatuaikaa’. Kolmas syy on se, että se mitä työssäkäyvä nainen tienaa kuukaudessa ei ehkä olekaan niin paljon kuin hän ajattelee sen olevan.
Kirjassa oli esimerkkibudjetti, joka oli tutkimus siitä, mihin työssäkäyvän naisen rahat menee. Koska se on dollareissa ja kirjakin on jo yli kymmenen vuotta sitten julkaistu, en laita tähän yksityiskohtaista budjettia. Mutta laske paperilla seuraavat menot, jotka palkastasi lasketaan:
- · kymmenykset
- · verot
- · sosiaaliturvamaksut
- · työmatka
- · lounaat
- · vaatteet, kengät, pesulalasku
- · lastenhoito
- · hiukset ja meikki
- · työpaikan ylimääräiset menot, pikkujoulukassa, lahjat, viihde
- · kahvitauot yms.
- · valmisruoan osto kotiin.
Sitten vielä kaikki ne ylimääräiset asiat, jotka mielestäsi ’ansaitset’ itsellesi, koska käyt työssä. On mahdollista, että työstäsi saatava palkka on erittäin runsas ja kaiken edellämainitunkin huomioonottaen käteen jää suuri summa rahaa. Mutta voi olla myös niin, että se summa ei olekaan niin suuri, että sen takia kannattaisi uhrata aikaasi poissa kotoa.
 |
| Ambro |
Pienten lasten äideille Elisabeth antoi myös kysymyksiä mietittäväksi:
”Onko tämä tulo todellakin sen arvoista?”
”Miten se vaikuttaa aviopuolisoiden yhteiseen/miehesi verotukseen?”
”Annatko parhaasi perheellesi ja/vai pomollesi?”
”Pystyisikö miehesi tekemään paremmin töitä jos sinä hoitaisit kotinne paremmin?”
”Mitkä ovat todelliset motiivisi työssäkäyntiin? Voisivatko ne olla sosiaalinen paine, tylsyys, kerskakulutus, ylpeys, ja haluttomuus tehdä nöyrää työtä? Yritätkö todistaa jotakin?”
Jos sinulla on mahdollista valita työssäkäynnin ja kotonaolemisen välillä (kaikille valinta ei ole mahdollista, vaan esimerkiksi miehen sairaus tai yksinhuoltajuus on jättänyt naiselle vain työssäkäynnin mahdollisuuden), käy läpi näitä kysymyksiä avoimella ja rukoilevalla mielellä. Jumala on luvannut pitää huolta kaikista tarpeistasi. Hän on myös ainoa, joka osaa määrittää kaikki todelliset tarpeesi. Niinkuin sanonta kuuluu, ’Jumala ei anna meille mitä me haluamme, vaan mitä me tarvitsemme.’
”Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa.” -38
” Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette.” -92
Fil 4: 19.
Hei Henna-Maria, ja kiitos tästä tekstistäsi! Olet pukenut selkeiksi sanoiksi sellaista, mitä itse on tullut vain epämääräisessä muodossa ajateltua. Tuo työssäkäynnistä koituvan rahallisen hyödyn pienuus yllättää todella, vaikka osa esitellyistä maksuista ei kuulu välttämättä suomalaiseen elämään (sosiaaliturvamaksut). Tuli mieleeni, että listaan voisi lisätä mahdollisen siivoojan käytön kotona, mikäli töissäkäynniltä ei jää aikaa siivota. Muutamia omakotitaloja siivonneena tiedän, että keskikokoisen omakotitalon siivous maksaa Suomessa vähintään 60 euroa. Ei taida äidiltä jäädä paljon enempää päivän palkasta puhtaana käteen muiden menojen jälkeen... Tai riippuu tietysti työstä! :)
VastaaPoistaKiitos kommentista Lilja! Siivojan palkkaaminen on myös hyvä huomio. Itselle tuli vielä mieleen, että ammattiliittokin ottaa kuukausittain maksut suoraan palkasta, joko prosentin mukaan tai tietyn summan. Sairausvakuutusmaksu on 1,5 prosenttia palkasta ja sen ottaa työnantaja suoraan verojen, työeläkemaksun ja työttömyysvakuutusmaksun kanssa ennenkuin raha tilille kilahtaa, noita en huomannut mainita listaa 'suomentaessani'.
VastaaPoistaHyvä kirjoitus tämäkin, kuten moni moni muukin! Moni joutuu käyttämään työssään omia vaatteita ja silloin vaatekulut saattavat tuplaantua kotona olemiseen verrattaessa, varsinkin jos töissä joutuu käyttämään jakkupukuja, joita kotona ei tarvinne ollenkaan. Minä kannustaisin ihan psykologisesta näkökulmasta pienten lasten äitejä jäämään kotiin, jotta alle kolmivuotiaat saisivat rauhassa kasvaa kotona. Päiväkodissa tuleva ärsykkeiden määrä on niin suuri, että alle kolmivuotiaalle koituu siitä jatkuvaa stressiä. Myöskään tunne-elämä ei kehity ihan samalla tavalla, koska päiväkodissa ei pientä pystytä huomioimaan samalla tavalla kuin kotona. Kumpa jokainen hoitoa tarvitseva pienokainen pääsisi hyvään perhepäivähoitoon. Olen samaa mieltä siitä, että ei ole olemassa laatuaikaa, vaan pelkästään aikaa. Lapset tarvitsevat aikaa vanhemmilta, ja mitä enemmän sitä saavat, sitä parempi. Tämä koskee myös murkkuikäisiä, jotka ulkoisesti esittävät etteivät vanhempiaan tarvitse. Pinnan alla tarve on suuri.
VastaaPoistaKiitos! Kyllä tuo vanhemman ja erityisesti äidin tarve on lapsen elämässä suuri. Äitinä ei aina "jaksaisi" olla lapsiaan varten juuri siinä hetkessä, mutta uskon, että pitemmällä tähtäimellä pienen (ja isommankin) lapsen hyväksi uhrattu aika, palkka ja uramenestys ei tunnukaan niin suurelta menetykseltä.
PoistaTähän haluaisin lisätä, että kaikki äidit, vaikka olisivat Jeesuksen seuraajia ja naimisissa lastensa isänsä kanssa eivät voi taloudellisista syistä jäädä kotiin. Jouduin itse käymään oman Jaakobin painini, kun katsoin pankkitilin saldoa ja laskuja. Totesimme mieheni kanssa, että minun on mentävä töihin ja osallistuttava perheemme elättämiseen ja laitettava 4v. ja 1v. lapsemme hoitoon. Tiedän kaikki faktat psykologisesti ja hengellisesti, mutta näin oli pakko tehdä.
VastaaPoistaOnneksi Taivaan Isä johdatti niin, että sain osa-aikaisen työsopimuksen ja lapseni hoitoon pieneen päiväkotiin samaan ryhmään lähelle työpaikkaani, jottei lasten hoitopäivät veny valtavan pitkiksi.
Ollaan armollisia toisillemme ja eihän tuomita toistemme ratkaisuja, jos uskonsisar päätyy tekemään toisin.
Siunausta!
Kuulostaa siltä, että olette tehneet miehesi kanssa päätöksen yhdessä (tärkeää) rukoillen ja motiiveitanne miettien, mikä on todella kunnioitettavaa. Ihanasti järjestynyt myös osa-aikatyö ja läheinen hoitopaikka! Työssäkäynti ei todellakaan ole "kiellettyä"; esimerkiksi eräs tuttu hammaslääkäri kokee työnsä palvelustehtäväkseen. Minua auttaa tällaisissa päätöksenteoissa juuri tuo motiivien miettiminen ja siihen nuo kahden vanhemman naisen antama kysymyslista oli todella suuri apu. Mieleeni tulee myös eräs juuri lukemani "Jumala ottaa täyden vastuun elämästä, joka on täydellisesti pyhitetty Hänelle." (en muista kirjoittajaa). Voimia työ-ja kotielämään!!!
Poista