Koska vaimon alistuminen aviomiehelleen ei ole nykyään kovin yleinen opetuksen aihe Kristillisissä seurakunnissa, oletin, että saisin edelliseen postaukseeni paljon eri mieltä olevia kommentteja. Yllätyksekseni kukaan ei haastanut aihetta...ehkä se on hyvin tuttu ja kaikilla se jo sujuu?
Halusin kuitenkin kirjoittaa siitä, miksi alistuminen voi olla vaikeaa meille naisille ja miksi meillä on niin voimakas halu olla alistumatta. Aihe on minusta mielenkiintoinen, koska voisin kuvailla itseäni voimakastahtoiseksi ihmiseksi. Miten itsepäiset ja voimakastahtoiset vaimot voivat antaa avioliitossaan tilaa miehilleen olla perheen pää ja johtaa?
Haluan muutamalla lauseella summata viime postauksessani esittämäni totuudet:
- Sekä miehet että naiset ovat luotu Jumalan kuvaksi ja ovat ihmisenä samanarvoiset. Nainen ei ole alempiarvoinen tai vähemmän tärkeä.
- Kun Jumala loi miehen ensin, Hän halusi selvästi ilmoittaa, että mies on luotu johtamaan, ja naisen Hän loi olemaan avuksi miehelle.
Pietari kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään luvussa 3, että miesten tulee elää vaimojensa kanssa osoittaen heille kunnioitusta, ’koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi’. (1. Piet 3:7). Jumala ottaa vakavasti sen, että miesten tulee myös kunnioittaa vaimojaan. Jos he eivät elä vaimojaan kunnioittaen, se estää heidän rukouksensa. Niinpä naiset ovat uskossaan samalla viivalla miesten kanssa, Jumalan armon perillisinä, ja vaimot ansaitsevat miehensä kunnioituksen sen vuoksi. Mutta avioliitossa miehelle on annettu tehtäväksi johtaa ja vaimolle tukea miehen johtajuutta.
Sitten siirrymme puhumaan meistä naisista. Jos et ole vielä naimisissa, jatka kuitenkin lukemista. Voit eräänä päivänä olla vaimo ja sinulla on melko varmasti naimisissa olevia ystäviä, jotka voivat hyötyä raamatullisita neuvoistasi!
Alistumisen aikaansaaminen avioliitossa ei ole miehen tehtävä. Alistuminen on vaimon vapaaehtoinen, rakkaudellinen ja tottelevainen vastaus Taivaalliselle Isälleen.
Nancy Leigh DeMoss listaa eräässä radio-ohjelmassaan syitä siihen, miksi alistuminen voi olla todella vaikeaa naisille. Mistä se taisteleminen oikein saa alkunsa? Ensimmäisenä syynä Nancy mainitsee kontrolloinnin. Hän kääntää auki Ensimmäisen Mooseksen kirjan kolmannen luvun, jossa syntiinlankemus on tapahtunut ja jossa Jumala antaa ihmisille rangaistukset. Naiselle Jumala sanoo: ”...mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva.” (3:16). Nancy sanoo, että tässä tulee esille se, että nainen ei toimi niinkuin Jumala alunperin halusi hänen toimivan. Nainen yrittää johtaa miestään ja hänen elämäänsä. Vaimo yrittää kontrolloida.
Toiseksi, alistuminen on vaikeaa pelon takia. Menetän kontrollin. Entä jos mieheni tekee virheen? Päädymmekö vararikkoon? Entä jos hän tekee elämästäni kurjaa? Entä lastemme elämästä? On monenlaista pelkoa.
Ylpeys mainitaan kolmantena syynä. On hyvin inhimillistä tuntea olevansa aina oikeassa. Minä tiedän paremmin! Avioliitossa molemmat näkevät asian omalta kannaltaan ja ovat valmiita taistelemaan oikeassa olemisesta. Ylpeys on vahva vastustaja.
Sitten syyvä voi olla myös se, että me ihmiset olemme sydämestämme kapinallisia. Ei ole yhtään sydäntä, jolle nöyryys ja suostuvaisuus ja alistuminen olisi luonnollista. Voi olla että kirkossa istuessasi ympärillä olevat ihmiset vaikuttavat niin pyhiltä ja vanhurskailta, että heille voisi laittaa jo siivet selkään. Mutta me kaikki käymme päivittäin kamppailua sydämessämme---minä haluan tehdä oman mieleni mukaan! Myönnätkö myös, että voit tehdä melkein mitä tahansa, jos se vain on sinun ideasi, jos kukaan ei käske sinua tekemään sitä? Me yksinkertaisesti kapinoimme kaikkea ’käskytystä’ vastaan, joten meille on vaikeaa alistua mihinkään.
Sitten Nancy puhuu aiheesta erittäin mielenkiintoisesta näkökulmasta. Hän kertoo, kuinka monet naiset sanovat toivovansa, että heidän miehensä ottaisivat johtajan aseman perheessään, mutta miehet eivät suostu johtamaan. Nämä naiset haluavat aviomieheltään johtajuutta, mutta mies ei johda. Tämä aiheuttaa suurta turhautumista monessa avioliitossa. Niinpä Nancy haastatteli useita aviomiehiä kysyen heidän näkökulmaansa asiaan.
Miesten vastaukset olivat hyvin samanlaisia. Jos aviomies kokee, että hänen johtamisensa vaarantaa suhteen, hän mielummin valitsee suhteen säilymisen kuin johtamisen. Jos johtoaseman ottava mies kokee vaimon haastavan ja epäilevän hänen päätöksensä, jos johtaminen on vaikeampaa kuin sen tekemättä jättäminen...mies ei halua valita riitaa tai epäonnistumista. Niinpä hän ei tee mitään. Hän myöntyy vaimonsa tahtoon.
Voi olla, että tottelet ulkoisesti, mutta olet kylmä, etäinen, rankaiset häntä emotionaalisesti, olet manipuloiva, kontrolloiva, pidät häntä panttivankinasi...et ehkä ole huutavaa tyypiä, mutta kaikki tämä onnistuu myös hiljaisesti. Ja sinun miehesi vaistoaa sen ja päättää, että tämä ei ole sen arvoista. Kysy itseltäsi ja mieheltäsi: ”Olenko minä uhannut hänen johtamistaan jotenkin?”.
Koska alistuminen alkaa sydämestä, et voi olla ’alistuvainen’ miehellesi vain ulkoisesti...sydämen asenteesi näkyy, miehesi tuntee sinut ja vaistoaa sen. Meitä kristittyjä kehoitetaan olemaan niinkuin Herramme Jeesus. Hän on suurin esimerkki myös alistumisessa. Isä ja Poika ovat yhdenvertaiset, mutta Poika valitsee aina Isänsä tahtoon alistumisen...ristin puulle saakka.
 |
| Lähde |
”Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Fil 2:8-12).
Sinä tuot Jumalalle kunniaa kun alistut miehellesi avioliitossasi! Pyydä Häneltä, että voit alistua iloisesti ja pelkäämättä, että voit tukea miestäsi täydestä sydämestäsi ja osoittaa hänelle rohkaisua ja kunnioitusta. Nancy muistuttaa, että naisen halukkuus asettaa itsensä Jumalan tarkoittaman auktoriteetin alle on suurin todistus siitä, että hän uskoo todella suureen Jumalaan! Uskotko Jumalan pystyvän muuttamaan sinun aviomiehesi ja teidän avioliittonne? Luovuta ohjakset Jumalalle...Hän on Uskollinen!
p.s. Oma alistumisesimerkkini on vielä työn alla. Mieheni on työmatkalla, joten keskustelumme odottaa vielä oikeaa aikaa!
Minullakin on vielä työstämistä tässä asiassa. Olin ennen avioliittoani yksinhuoltajana, jolloin oli oltava vahva ja itse perheen pää. Nyt avioliitossani olen pikkuhiljaa oppinut antamaan enemmän päätösvaltaa miehelleni. Helpointa se on suurissa taloudellisissa asioissa, viimeksi talokaupoissa annoin hälle täyden valtuuden päättää, mikä kyllä kieltämättä vaati pientä kuolemista itselleni. Mutta koin, että Jumala halusi näin. Lopputulos oli kuitenkin se, että päädyimme asumaan sinne, minne minä unelmoin -mutta asiat kääntyivät niin, että nyt myös mieheni haluaa sitä samaa. Ylistys Herralle! Jumala sulki väärät ovat (jotka onnekseni olivat niitä mihin minä en halunnutkaan mennä) ja olen kiitollinen, että Hän teki sen enkä minä ottamalla päätösvallan mieheni yli. Rakkaudessaan mieheni suostuisi siihenkin.
VastaaPoistaIsoissa taloudellisissa asioissa päätöksen antaminen toiselle on ehkä helppoa siksi, että silloin myös vastuu asiasta on hänellä eikä minulla. Kun päätös olisi ollut minullekin vaikea, niin sain tavallaan heittäytyä ulos vastuusta. Se oli tavallaan myös vapauttavaa, sillä esim ammattini puolesta (lääkäri) koen kantavani isojakin vastuita jatkuvasti.
Vaikeampaa miehen tahdolle alistuminen on esim. lapsen kasvatusasioissa. Olen ammattini puolesta perehtynyt tähän asiaan häntä enemmän ja ajattelen helposti siksi olevani oikeassa. Ja näin ehkä onkin (?), mutta tärkeää on keskustella kasvatusasioista ja perustella mielipiteeni ja sitten yhdessä päättää, tai mieluiten antaa hänen sanoa viimeinen sana. Mutta ei niin, että sanon asian vain olevan niin tai näin, miten helposti tässä kohdin toimin.
Perheen pään roolin antaminen miehelle vaatii kieltämättä hettäytymista Jumalan varaan. Helpoksi tämä tekee se, jos mies etsii itsekin Jumalan tahtoa jatkuvasti. Raamattu sanoo, että vaimon pitää kunnioittaa miestään ja miehen rakastaa vaimoansa. Pidän tätä ikäänkuin kaksoiskäskynä. On helppo kunnioittaa miestä ja hänen päätöksiään, jos hän tekee lähtökohtanaan rakkaus vaimoaan ja perhettään kohtaan. Jos mies itse poimii vain osan käskystä eli vaatii kunnioitusta, mutta tekee päätökset rakkaudesta itseään kohtaan, niin tilanne on vaikeampi.
Kirjoituksesi herätti paljon ajatuksia ja täytyykin mieheni kanssa taas keskustella tästä, miten hän kokee nykytilanteen :)
Kiitos rehellisestä kommentistasi!
PoistaJa ihana esimerkki siitä, miten talokaupoissa päädyitte kuitenkin samalle viivalle ilman, että sinun piti kääntää miehesi pää! Jumala toimii ja joskus uskon, että kun vaimona annan Hänelle tilaa puhua miehelleni, tulokset ovat parempia kuin itse puhuisin :)
Mielenkiintoinen aihe myös tuo kasvatus, siitä meilläkin keskustellaan monta kertaa ja täytyy myöntää, että minulla on vahvoja mielipiteitä aiheesta...enkä ole aina toiminut kunnioittavasti miestäni kohtaan.