25.7.2015

Mikä on parasta ihmisessä?

On ihmisiä, joiden seura on puoleensavetävää.  Mutta mikä onkaan ihmisen paras ominaisuus?



Nuorena tutustuin erääseen pariskuntaan - ehkä he olivat silloin keski-ikäisiä.  Irma ja Johannes.  Irma on varmasti yksi hauskimmista ihmisistä, joita olen koskaan tavannut.  Hänellä oli lyhyt pehmytkiharainen tukka, terävä nenä ja hänen katseensa näytti vakavalta ohutsankaisten silmälasien takana.  Mutta kun hän aukaisi suunsa ja sanoi jotain ihan tavallisesti, me muut nauroimme kyyneleet silmissä.  Irma oli kuivan huumorin kuningatar ja Johannes palvoi häntä.  Kadehdin Irmalta hänen huumorinlahjojaan, kykyä saada toiset kieriskelemään maassa kun hän totisena heittelee juttua.

Olen tuntenut Lauran reilun kahdeksan vuotta.  Hän on kaunis ja atleettinen, mutta yksi hänen parhaimmmista ominaisuuksistaan on se, että hän on aivan todella hauskaa seuraa.  Laura ei pelkää olla huomion keskipisteessä - hän rakastaa sitä.  Juhlissa naurava Laura ja hänen hauskat juttunsa ovat illan piriste.  Hän on juuri sitä tyyppiä, jonka haluaa kutsua vierailulle, koska hän saa tunnelman keveäksi ja ihmiset viihtymään.  Kadehdin Lauralta hänen puhujanlahjojaan ja kykyä rentouttaa tunnelmaa.

Bryan on tosi ystävän ruumiillistuma.  Hän on se, joka on aina vastassa lentokentällä ja tulee saattelemaan matkalle.  Hän soittaa ja vaatii tapaamista, ei tekosyitä.  Hän kyselee kuulumisia ja on aidon kiinnostunut toisista ihmisistä.  Bryan nauttii luksusesta ja ottaa patikkareissulle mukaan hyvän aamupalan ainekset; ei mitään pussikaurapuuroja hänelle.  Hän osaa valita kiinnostavat illanviettopaikat ja järjestää megasynttäreitä mielenkiintoisissa paikoissa.  Jospa osaisin olla yhtä tosissani ystävieni ja hauskanpidon kanssa!

On niitä hyviä ominaisuuksia monta muutakin.  Joku on kärsivällinen, toinen anteeksiantavainen, kolmas ei koskaan puhu pahaa toisista.  Joku houkuttelee viisaudellaan, toinen analyyttisillä kyvyillään, kolmannelta kysytään käytännön neuvoja.

Mutta onko ominaisuutta, joka on ylitse muiden?

Mieleeni on jäänyt mieleen Sananlaskujen kohta, jossa sanotaan:

"Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa"  Sananlaskut 19:22a.

Tämän mukaan ihmisen paras ominaisuus on laupeus.  Mitä laupeus tarkoittaa?  Synonyymisanakirjassa sanalle laupeus on seuraavat synonyymit: armahtavaisuus, armeliaisuus, armo, lempeys, rakkaus, armo ja myötätunto.

Olen miettinyt asiaa vanhemmuuden kannalta.  Olen pyöritellyt mielessäni sanaa lempeä jo pitkään.  Voin olla jämäkkä, hauska, rento tai kannustava, mutta haluaisin kaikista eniten jäädä lasteni mieleen lempeänä äitinä.  Äitinä, joka armahtaa väärintehnyttä, joka tuntee myötätuntoa itkevää lasta kohtaan, jonka lähellä on hyvä olla.

Laupeus on aktiivista ja toimivaa: Jeesuksen kertomuksessa laupias samarialainen näki vaivaa auttaaksen rosvojen käsiin joutunutta matkamiestä.  Hän menetti aikaa ja rahaa, mutta hän on jäänyt historian kirjoihin laupeuden tekojensa vuoksi,  ei sen vuoksi, että olisi passivisesti puhkunut myötätuntoisia ajatuksia maassa tajuttomana makaavaa kohtaan kuten ne ohikulkeneet "Jumalan miehet".

Vanhemmuus on myös hyvin aktiivista.  Siihen kuuluu toimiminen myös epämukavilla hetkillä.  Yösyötöt, vaippojen vaihto kesken juhlien, sairaan lapsen vuoksi kotiin jääminen, harrastuksiin vieminen, myöhäiset keskusteluhetket ja kannustaminen esiintymishetkillä vievät aikaa ja vaativat energiaa, jota ei aina tunnut löytyvän.  

Lempeys on ominaisuus, jollainen haluan olla myös vaimona ja ystävänä.  Joskus huomautan terävästi miehelleni jostain asiasta miljonannen jälleen kerran.  On helppo tuomita toisen ihmisen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä.  Luojamme kutsuu meitä lempeyteen ihmissuhteissa ja antaa oman esimerkkinsä:

Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.

Ps 103:8-13

Jumala on laupias.

Elinpäivämme ovat todellakin hyvin lyhyet kuin kedon kukalla.  Menetimme yllättäen erään ystävän tänä kesänä, liian varhain.  Mitkä olivatkaan ne ominaisuudet, joista hänet jäädään muistamaan... Haluan, että minua kerran muistellessaan läheiset voivat sanoa, että olin lempeä kanssamatkaajiani kohtaan.

Se on ihmisessä ihaninta.


(nimiä ei ole muutettu, jos tunnistat itsesi niin lempeitä ajatuksia täältäpäin sinne :)

kuva: DeathToStock

19.7.2015

Elämän ei tarvitse olla täydellistä ollakseen kaunista

Ostin otsikon tekstillä varustetun kortin hääpäivälahjaksi.  Onnellinen se avioliitto, jossa puolisot ovat ymmärtäneet, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä, jotta se voisi olla myös ihanaa.

Pysäyttävät tapahtumat - olkoon se sitten läheltä piti-tapahtumat, läheisen kuolema, vakava sairaus tai onnettomuus  - kristallisoivat elämän tärkeysjärjestyksen nopeasti.  Ennen niin tärkeältä tuntuneet asiat voivat menettää täysin merkityksensä.  En usko, että olen kovinkaan väärässä kun väitän, että hätkähdyttävien hetkien jälkeen perhe ja muut läheiset ihmiset ovatkin siellä tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.

Joskus ei edes tarvita mitään kauheaa.  Sitä voi vaan eräänä päivänä herätä näkemään ympärillä olevien ihmisten ja asioiden kauneus.  Ja tajuta, että jos odotan näiden juttujen olevan täydellisiä ennen kuin pystyn niistä täysillä nauttimaan, saan odottaa kunnes on liian myöhäistä.

idhtbptbb

Moni vilpittömästi hyvään pyrkivä ihminen voi sortua vaatimaan täydellisyyttä kaikessa.  Ikään kuin pään sisällä olisi pinterest-taulu, johon on kerätty tavoitteita, joissa rima on ihan hirvittävän korkealla. Tavoitteena on jotain täydellistä, koska virheellisesti ajatellaan, että täydellinen on kaunista.  Epätäydellinen se ei kelpaa.  Tuollainen meidänkin perheen pitää olla.  Tuollainen meidänkin avioliiton...kodin...ruokakorin...vaatekaapin...harrastusten pitää olla.

Tajusin sen jälleen kerran ihan hiljattain.  Olin lahjakkaiden ja ihmeellisten ja juuri oikealla paikalla olevien ihmisten seurassa.  Sen sijaan, että olisin alkanut piiskaamaan itseäni olemaan enemmän tuollainen ja vähemmän tällainen, pysähdyin ajatuksissani.  Ajattelin, että voin tottakai toivoa edistymistä asioissa, joissa en ole niin hyvä.  Mutta voin toisaalta päättää keskittyä niihin asioihin, joissa minä olen hyvä.

Ei tarvitse olla täydellinen ollakseen kaunis.

Kauneutta on olla minä.  Osata elää omien puutteiden ja vajavaisuuksien kanssa.  Hyväksyä itsensä, olla sinut oman itsensä kanssa.  Itsensä kanssa hyväksyen elävät ihmiset ovat virkistävää seuraa muillekin.

Eräällä ystävälläni on seuraava lainaus jokaisen sähköpostinsa lopussa:

"Don't ask yourself what the world needs. Ask yourself what makes you come alive and go do that, because the world needs people who have come alive."
- Howard Thurman(1899 – 1981)
Howard Thurman

Maailma tarvitsee ihmisiä, jotka ovat hengästyttävästi, hämmästyttävästi elossa.  Ihmisiä, joiden kauneus ei tule täydellisyydestä vaan siitä ilosta, että he tekevät sitä, mitä he ovat luodut tekemään.

Maailman muuttaminen paremmaksi ei lähde siitä, että olen täydellinen, kaikilla vastauksilla varustettu.  Maailman muuttaa ihminen, joka kärsii ja elää kivussa ja epätäydellisyydessä, koska silloin hän tarvitsee muita.  Ja juuri siinä tilanteessa hän tarvitsee Jumalaa.  Ei kukaan saa aikaan parempaa maailmaa yksin.

Meidän koti ei ole täydellinen, mutta siellä nautitaan perhe-elämästä ja sinne kutsutaan mielellään vieraita.  Lapset eivät ole täydellisiä, mutta rakastan jokaista todella paljon ja nautin heidän seurastaan.  Mieskään ei ole täydellinen :) mutta on mun paras ystävä ja se, jonka kanssa haluan haaveilla tulevasta.  En ole itse täydellinen, mutta Jeesuksen rakastama ja hyväksymä, jolla on annettavaa juuri sen vuoksi kun olen minä.


  Life doesn't have to be perfect to be beautiful.

Elämän ei tarvitse olla täydellistä ollakseen kaunista.  Nauti tästä hetkestä, juuri niissä olosuhteissa ja niiden ihmisten kanssa kun siinä on.  Hyväksy ne.

Se on kaunista.


 
Ensimmäinen kuva: Nesting Place-blogi
Toinen ja kolmas kuva: Pinterest 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...