31.10.2012

Uskonpuhdistus, Luther ja parannuksen teko



Tänään, lokakuun 31. päivä vuonna 1517 Martin Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen.   Hän kirjoitti latinaksi tarkoituksenaan väitellä kollegoidensa, yliopiston professoreiden kanssa ane-kaupasta – joka oli muodostunut aikamoiseksi katolisen kirkon liiketoimeksi vuoteen 1517 mennessä.


Nimetön henkilö käänsi teesit saksan kielelle, ja ne levisivät nopeasti ympäri maata aloittaen myllerryksen kirkon sisällä. 

Löysin netistä teesit, ja uskonpuhdistuksen päivän kunniaksi haluan kiinnittää huomion Lutherin ensimmäiseen teesiin (suomennos oma):

”Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoi ”Tehkää parannus”, hän tarkoitti, että uskovan koko elämän tulisi olla parannuksen tekoa.”

Monet mieltävät parannuksen teon olevan kerran tapahtunut uskoontulon hetki.  Mutta synnistä pois kääntyminen ja ilosanoman uskominen ei ole vain hieno aloitusseremonia uskovan elämässä. Sen tulisi olla osa päivittäistä kristinuskoa.  Evankeliumi on jokaista päivää ja jokaista hetkeä varten.  

Parannuksen tekeminen on synnistä pois kääntymistä...joku on kutsunut sitä täyskäännöksen tekemiseksi.   Mutta jos se olisi vain kerran elämässä tapahtuva käännös, niin miksi sitten huomaan tekeväni  syntiä päivittäin, miltei hetkittäin?  Enkö ole enää uskossa kun tein taas vastoin Jumalan Sanaa?  Olenko liian heikko tälle uskon tielle?  Enkö osaakaan elää niinkuin kristittyjen tulisi elää?  Miksi käännyn taas syntiin päin?

Parannuksen teko, synnistä pois kääntyminen kyllä aloittaa oikean liikesuunnan elämässä.  Pois synnistä.  Tärkeää – tärkeämpää- on kuitenkin se, kenen puoleen käännymme, kun täyskäännöksen teemme.  Jeesuksen Kristuksen puoleen. 

Jeesuksen käytyä kasteella ja oltua kiusattuna erämaassa hän aloitti työnsä sanoilla: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle". Kun Jeesus puhui seitsemälle seurakunnalle Ilmestyskirjassa, usea seurakunta sai kuulla sanat ”tee parannus”.  Nämä olivat siis Jeesuksen sanat uskoville; seurakunnille.  

Ensimmäisestä saarnastaan viimeiseen Jeesus kutsuu meitä tekemään parannusta.  Kääntymään Hänen puoleensa.  Toden totta, kun teemme väärin, meitä kutsutaan tunnustamaan ja kääntymään Jeesuksen Kristuksen puoleen.  Mutta me tarvitsemme parannusta tekevää sydämen asennetta myös kun teemme oikein; Tim Keller kirjoittaa, että kristittyjen tulee tehdä parannusta myös hyvistä teoistaan...ettei mikään tule meidän elämässämme ansiottoman armon tilalle. 

Sinä et voi ostaa pelastusta etkä armoa, et ane-kaupoilla etkä hyvillä teoilla ja moitteettomalla elämällä. Ne ovat Jumalan lahja. 

Vanhurskas on elävä uskosta!  

Hyvää Uskonpuhdistuksen Päivää!


Pari aiheeseen liittyvää linkkiä täällä ja täällä.  








26.10.2012

Kotona olo tappaa luovuuden?


Yleisesti luovia ihmisiä ja luovuutta ihaillaan. Tavallinen ja tasapaksu on turruttavaa. Millainen ihminen on luova? Millainen tekeminen on luovaa?


Kaunis kortti
Puhutaanko Raamatussa luovuudesta?   Millaista on kristillinen luovuus?  Mitä on luovuus sisimmältään? 

Olen lukenut muutamaa kristittyä kirjailijaa aiheesta luovuus ja se on herättänyt joukon kysymyksiä ja ahaa-elämyksiä.   Erityisesti miten käyttää tai oppia käyttämään luovuutta naisena, kotona, arkipäivässä.  Näihin mietintöihini liittyy vahvasti naisen asema kotinsa hoitajana.  Kuinkahan monta kertaa vauvalehtien nettikeskusteluissa tulee esiin seuraavanlainen asenne:  ”Voisihan sitä kai olla kotiäitinäkin, mutta alkaa olemaan tylsää tämä ainainen kotona olo.  Jos laittaisi lapsen hoitoon ja lähtisi töihin.”

Jumalan pelastussuunnitelmassa avioliitolla ja perheellä on tärkeä osa.  Ja vihollinen tietää sen; ei kai ole mitään instituutiota, jota vastaan Saatana olisi hyökännyt yhtä voimakkaasti kuin perhe, perheen rakenteet ja avioliitto.  Perhe ja perhesuhteet ovat kuitenkin tapa, jolla Jumala haluaa välittää pelastuksen tuleville sukupolville.  Rikkinäisistä perheistä tulee rikkinäisiä ihmisiä, ja vaikka Jumala voi parantaa ja hoitaa särkyneimmänkin ihmissielun ehjäksi  todisteena Hänen voimastaan,  suurin todistus Jumalan uskollisuudesta ilmenee sukupolvesta toiseen siirtyvässä uskossa.

Tärkein paikka, jossa elät evankeliumia arkipäivässä todeksi, on kotisi.  Tärkeimmät ihmissuhteet, joissa olet todistuksena Pyhän Hengen muuttavasta voimasta, on perheenjäsentesi kanssa.    

Kun aloitin blogini, kävin läpi Tiituksen kirjeen toisen luvun paikkaa, jossa puhutaan kristityn naisen tehtävistä.  Koko luvussahan puhutaan siitä, millaista on terveen opin mukainen elämä.   Ohjeet löytyvät sekä mieheille että naisille, nuorille ja vanhoille.  Jos sinulta kysyttäisiin mitkä ovat seitsemän tärkeintä asiaa, jota nuoren kristityn naisen tulee oppia elääkseen Jumalan tahdon mukaisesti, millaisen listan kirjoittaisit?

Mieti hetkisen.  Laittaisitko listalle Raamatun luvun?  Joka päiväisen tai vielä paremmin, joka hetkisen rukouksen?  Evankeliointireissut, todistamisen ja aktiot?  Säännöllisen kirkossakäynnin?  Vapaaehtoistyön seurakunnassa?  Kaikki tärkeitä asioita kristityn elämässä.
 
Tiitukselle Paavali kirjoittaa listan naisia varten,  Jumalan oppisuunnitelman, joka nuorten naisten tulee oppia:    

1.       Rakasta miestäsi
2.       Rakasta lapsiasi
3.       Ole puhdas (seksuaalimoraali)
4.       Ole siveä (itsehillintä)
5.       Hoida hyvin kotisi
6.       Ole lempeä
7.       Alistu miehesi tahtoon

( Jos sinua kiinnostaa lukea, mitä kirjoitan jokaisesta ylläolevasta aiheesta, löydät linkit täältä.)

Tämä lista on erittäin perhe- ja kotikeskeinen.  Voimme siis päätellä, että naisella on erittäin tärkeä paikka kotona perheen keskellä.   Ja palatakseni tuohon tunteeseen, joka vaivaa montaa nuorta vaimoa/äitiä, eli ”kotona on tylsää”, ja ajatuksiini luovuudesta, haluan yhdistellä näitä aiheita. 

Pari viikkoa sitten minulla oli tosi tylsä lauantaipäivä kotona.  Olin ärtynyt ja mikään ei tuntunut mielenkiintoiselta.  Tiesin kuitenkin, että oma asenteeni oli erittäin itsekeskeinen.  Mies ja lapset eivät tehneet mitä halusin, miten halusin, eivät yrittäneet miellyttää minua.  Kukaan ei soittanut, kukaan ei kutsunut mihinkään.  Kaikki tuntui vastenmieliseltä.  Siinä ”tylsyydessä” oli määrittelevänä asenteena oman navan ympärillä pyöriminen ja sen miettiminen, miten minulla olisi kivaa.  Mikä viihdyttäisi minua?  Kuka viihdyttäisi minua?  Voikohan olla, että ”tylsä” päivä on sellainen, jossa mietin itseäni ja omaa huvitustani  ja unohdan mukavasti toiset ihmiset ja jopa Jumalan, elleivät he sitten tee jotain minun hyväkseni. 

Jos viettäisin päiväni niinkuin Jumala haluaa minun ne viettävän, en usko, että kokisin montaa tylsää hetkeä.  Kristuksen seuraajana olen toisten palvelija.  Unohdan oman itseni toisten ihmisten vuoksi.  Huolehdin toisten tarpeista ja haluan tuoda heille iloa.  Kotona saan palvella miestäni ja lapsiani ja palvelemista voi ulottaa naapureihin, ystäviin ja seurakunnan jäseniin, voimien mukaan.  Jos oikeasti ajattelet toisia ihmisiä ja miten voisit olla heille siunaukseksi, eihän sinulla voi olla tylsää!  Ja tässä astuu näyttämölle luovuus, taide ja lahjojen käyttäminen.  

Mistä luovuus saa alkunsa?  Kristillisen elämän luovuuden lähde on sama kuin fyysisen elämämme lähde:  Luoja,  Elohim.  Hän luo.  Ensimmäisen Mooseksen kirjan alku on tuttu:  Alussa Jumala loi taivaan ja maan.  Kun tapaamme Jumalan ensimmäistä kertaa, Hän on aktiivinen, Hän on luomassa jotain.  Ex nihilo, tyhjästä, Jumala puhui olemisen.  Hän ”ajatteli” maailman, käytti mielikuvitustaan ja loi sanallaan sen olemaan.  Me ihmiset emme luo samalla tavalla, tyhjästä, mutta luotuna Jumalan kuvaksi me ”teemme” tällä samalla periaatteella.  Leanne Payne kirjoittaa luovuutemme alkavan ajatuksesta, jonka näemme mielessämme (kuvittelemme): maalaus, rakennus, kirjaprojekti.  Me pystymme näkemään taideteoksemme lopputuloksen, päämäärän, ehkä vielä hämärästi.  Tekijöinä näemme vaivaa, jotta paljastaisimme työn, jolla on jo muoto (vaikkakin vain mielikuvituksessamme) ja siten on olemassa, meistä erillisenä asiana.  Jos olemme kristittyjä, tiedämme luovuudellamme olevan lisäulottuvuuden, koska tiedämme Luoja-Jumalan Hengen tekevän työtänsä meidän kanssamme tuoden siihen Hänen valoaan. 

C.S.Lewis on sanonut kirjoittamisestaan, että kaikki alkuperäisyys on Jumalan omaisuutta.  Hän näki itsensä tekemässä työtään yhdessä Jumalan Hengen kanssa niin, että Henki laskeutui hänen ylleen ja teki työn.  Hän sai olla instrumenttina ja Jumala oli hänessä. 

Kristityt taiteilijat ymmärtävät inspiraationsa lähteen olevan Jumalassa.  Taiteilijat, jotka ovat kaukana kristittyjen todellisuuden ymmärtämisestä, myöntävät tämän saman ulkopuolisen inspiraation periaatteen.  Inspiraatio ja työn todellinen syvyys tulee jostain heidän ulkopuoleltaan.   Kreikkalaisilla oli esimerkiksi Muusat; yhdeksän jumalatarta, joiden uskottiin inspiroivan runollista tai tieteellistä neroutta.  Taiteilija ei siis ole luoja.  Hän lähinnää löytää ja paljastaa työn, joka on jo olemassa.

Minua on aina ihastuttanut kertomus Ilmestysmajan rakentamisen aloituksesta.  Toisessa Mooseksen kirjassa luvusta 25 lähtien Jumala antaa tarkan kuvauksen pyhäköstä ja sen kaluston valmistamisesta.  Hän oli todellakin nähnyt valmiin pyhäkön viimeistä yksityiskohtaa myöten mielessään.   En usko, että Mooseksen piti tuskailla minkään yksityiskohdan kanssa.  Kaikkein vaikuttavinta on kuitenkin se, että Jumala oli jo valinnut oikeat henkilöt tekemään työn ja antanut heille lahjaksi työhön tarvittavan luovuuden:  

”Katso, minä olen nimeltä kutsunut Besalelin, Uurin pojan, Huurin pojanpojan, Juudan sukukunnasta; ja minä olen täyttänyt hänet Jumalan hengellä, taidollisuudella, ymmärryksellä, tiedolla ja kaikkinaisella kätevyydellä sommittelemaan taidokkaita teoksia ja valmistamaan niitä kullasta, hopeasta ja vaskesta, hiomaan ja kiinnittämään kiviä ja veistämään puuta, tekemään kaikkinaisia töitä.  Ja katso, minä olen antanut hänelle apulaiseksi Oholiabin, Ahisamakin pojan, Daanin sukukunnasta, ja olen antanut kaikkien taidollisten sydämeen taidollisuuden tehdä kaikki, mitä minä olen sinun käskenyt teettää...” 2 Moos 31:1-6

Sinulla on taitoja ja lahjakkuuksia, joilla voit tuoda iloa ja yllätyksiä perheesi elämään.   Naisena sinulla on monia vastuita perheen ja kodin hoitamisesta.  Miten voisit olla tuomassa askareihisi Jumalallista inspiraatiota ja luovuuden virtaa?  Uskon nimittäin, että jos näet työsi kotona loputtomana mahdollisuutena toteuttaa luovia ajatuksiasi ja tuoda kauneutta ja taidetta arkielämään, se lakkaa olemasta tylsää puurtamista.  Älä sano, että sinulla ei ole taiteellista silmää eikä luovuutta.  Jokaisella on.  Ja jokainen voi niitä anoa Jumalalta, kaiken luovuuden isältä!

Edith Schaeffer kirjoittaa kirjassaan The Hidden Art of Homemaking kuinka jokapäiväiset tehtävät ja askareet kotona voivat olla pohjana luovuuden ilmaisemiselle ja taiteelle.  Hän kutsuu tällaista luovuutta piilossa olevaksi taiteeksi.  Kirjassaan hän käy läpi useita eri taidemuotoja ja kirjoittaa käytännön esimerkkejä siitä, miten voimme käyttää luovuutta kotielämässä.  Erityisesti minulla jäi mieleen ruoan tarjoileminen kauniisti.  Mehän syömme joka päivä; siitä ei siis pääse.  Mutta sen sijaan, että laittaisit suolakurkkupurkin pöytään ja kutsut sitä kattaukseksi, vietä jonkin aikaa miettien, miten saat ruokahetkestä sellaisen, joka ruokkii kaikkia aisteja.  Tuoksut (hyvä ruoka, tuoksukynttilät, suitsuketikut?), värit (houkutteleva annos, kivat astiat, kukkia, kauniit lautasliinat, pöytäliina?), kuulo (musiikkia taustalla?), maut (kotona tehty leipä, jälkiruoka, salaatit?) ja muu tunnelma (televisio kiinni, kotoisa valaistus, keskusteluaiheet?)...monet näistä ovat hyvinkin nopeita toteuttaa ja ei siihen edes tarvita ihmeellistä sisustussilmää. 


Ei ihan tavallinen ruokatarjoilu

Edith myös rohkaisee käyttämään taidetta heti, ei sitten kun on enemmän aikaa tai parempia mahdollisuuksia tai ylimääräistä rahaa.  Laula kotona, jos osaat soittaa jotain instrumenttia, soita!  Piirtele, kirjoita pieniä viestejä perheenjäsenille, nauti erilaisten luomusten tekemisestä....ihan vain sen vuoksi, että luominen ja taide tekee meille hyvää.  Kristityillä tulisi olla monin verroin rakkautta kauneuteen ja luovuuteen, koska meidän Luojamme selvästikin nauttii monipuolisuudesta ja kauneudesta.  Jumala olisi voinut luoda vain muutaman erilaisen kukan, puun, linnun ja perhosen, mutta meillä on luonnossa tuhansia esimerkkejä Jumalan uskomattoman kauniilla tavalla ilmenevästä luomishalusta.  Kristityn kodin tulisi kuvastaa tätä kauneutta ja luovuutta, kukin persoonallisella tavallaan.  Luovuus ei ole ajanhukkaa ja turhuutta; meidät on luotu Luojan kuvaksi; luomaan.   

Kotia voi oppia hoitamaan, luovutta voi oppia käyttämään.  Älä syytä kotona olemista luovuuden tappamisesta.  Päinvastoin ota asenteeksi: mitä enemmän aikaa vietät kotona, sitä enemmän aikaa sinulla on luomiseen ja taiteeseen. Ehkä kirjoitan seuraavaksi käytännön puolesta; miten opetella luovaksi kotona ja lasten kanssa...mutta nyt haluan muistuttaa sinua:  nauti taiteesta, nauti luovuudesta ja ala käyttämään lahjojasi heti tänä iltana!  Katsele, kuuntele tai tee jotain kaunista ja virkistävää tänä viikonloppuna. 
 


p.s. vietin tuon tylsän ja ärsyttävän päiväni lukemalla dekkaria.  Sinällänsä tarpeellista aivojen narikkaan heittämistä, mutta asenteeni oli olla itsekkäästi nenä kirjassa ja jättää toisten tarpeet huomiotta. Kuinkahan paljon tyydyttävämpää olisi ollut leipominen (koko perhe ilahtuu aina kun leivon), kortin kirjoittaminen ystävälle, kävelylenkki perheen kera luonnossa tai lautapelin pelaaminen lasten kanssa...?

18.10.2012

Kirja tyttöjen vanhemmille ja linkki teinien vanhemmille


Löysin linkin tällaisen kirjan esittelysivulle.  Onko joku teistä lukenut jo tämän kirjan?  Liittyy aiheeseen, josta viimeksi kirjoitin; lasten suojelemiseen pahalta.  Tässä vielä erityisesti puhutaan tytöistä ja kuinka varjella tyttöjen lapsuutta liian aikaiselta seksualisoitumiselta.  Taitaa päästä toivelistalle...ainakin kirjastosta yritän löytää ja jos on tosi hyvä ostan omaksi! 

Kirja tyttöjen vanhemmille

Minne pikkutyttöni katosi? - Kuinka varjella tyttöjen lapsuutta


"Kun jo alakouluikäiset tytöt haluavat laihduttaa, meikata tai käyttää topattuja liivejä, sopii kysyä, minkälaista naisenmallia kulttuurimme tytöille tarjoilee.
Yliseksualisoitunut yhteiskunta ei enää näytä jättävän tilaa lapsuudelle, nuoruudelle ja kasvulle. Kuinka suojata tyttöä median vahingollisilta viesteiltä, joita tämä on liian nuori ymmärtämään?
Jos ulkonäköä, seksuaalisuutta ja ennenaikaista aikuistumista korostavat arvot nousevat nuoren elämässä hallitseviksi, johtaa se helposti huonoon itsetuntoon, ahdistuneisuuteen, syömishäiriöihin tai jopa itsetuhoiseen käyttäytymiseen.
Käytännönläheinen teos opastaa vanhempia miten suojella tytön lapsuutta, vahvistaa hänen itsetuntoaan ja ohjata hänen kasvuaan tasapainoiseksi ja itseään kunnioittavaksi naiseksi."


Toinen linkkivinkki tässä myös:  luin hyvän artikkelin siitä, miten kasvattaa lapset ja teinit niin, että he alkavat seurustella mahdollisimman myöhään.  Kirjoittaja antaa hyviä näkökulmia siihen, miten nuoret yläasteikäiset teinit eivät tarvitse seurustelusuhteita, vaan aikaa ja tekemistä erilaisissa ystäväporukoissa.  He myös tarvitsevat vanhempiaan, ja siihen artikkeli antoi hyviä vinkkejä! 

Seurustelun aloittaminen kuuluu siihen ikään, kun nuori on jo valmis valitsemaan avioliittokumppania; eli olet liian nuori seurustelemaan, jos olet liian nuori menemään naimisiin!  Mitä mieltä olet? Onko sinusta seurustelu vain hauskaa yhdessäoloa vai tutustumista mahdolliseen tulevaan puolisoon?  (Anteeksi taas englanninkielinen blogi, mutta kun en meinaa löytää suomenkielellä yhtä hyviä juttuja!).  Oletko itse seurustellut paljon yläasteikäisenä?  Aloititko seurustelun myöhemmin?  Mitä ajatuksia herättää se, että nuoret lupaavat olla aloittamatta seurustelua ennen kuin ovat täysi-ikäisiä?  Opettivatko sinun vanhempasi seurustelusta ja sen tarkoituksesta, kuulitko siitä opetusta seurakunnan nuortenilloissa vai olitko täysin kavereiden ja median "kasvatuksen" varassa? 

Tämä on mielenkiintoinen aihe! :)  Olen kiitollinen, että löydän tällaisia aiheita kun omat tyttäreni ovat vielä  hyvin nuoria! 

13.10.2012

Suojele lastasi pahalta

Free Digital Photos
Jatkan sarjan Totuus vs. Valhe kirjoittamista.  Uusille lukijoille tervetuloa mukaan ja tiedoksi:  olen lukenut Nancy Leigh DeMossin kirjoittaman kirjan ”Valheita, joita naiset uskovat – Totuus,joka vapauttaa heidät”.  Kirjailija käy läpi laajan kirjon valheita, joita hän on työssään huomannut kristittyjen naisten uskovan.  Valheet ovat usein totuuden hienoisia muunnoksia, ja meidän voi olla vaikea erottaa mikä on Jumalan Sanaa, mikä omia ajatuksiamme ja mikä maailman arvoja ja vihollisen syöttämää valhetta.  Kirjassa hän paljastaa valheet ja nostaa esiin mitä Jumalan Sanassa on niistä sanottu.  Olen nauttinut kirjasta todella paljon ja palaan siihen usein!   Ostin sen alunperin Kindle-versiona, mutta nyt minulla on sekä kirja että siihen kuuluva opiskeluopas. 


Aiemmin läpikäymäni aiheet löytyvät täältä:  Valheet, joita uskomme Jumalasta, itsestämme, synnistä, tärkeysjärjestyksistä ja avioliitosta

Seuraava luku kirjassa käsittelee valheita, joita olemme uskoneet lapsista.  Tässä ovat valheet, jotka Nancy Leigh DeMoss käsittelee luvussa:

·         On meistä kiinni päättää perheemme lapsiluku.
·         Lapset täytyy altistaa ”tosielämälle”, jotta he oppivat toimimaan ”oikeassa maailmassa”.
·         Kaikki lapset käyvät läpi kapinavaiheen.
·         Tiedän, että lapseni on kristitty, koska hän vastaanotti Kristuksen varhaisella iällä.
·         Me emme ole vastuussa siitä, millaisia lapsistamme kasvaa. 

Eikö ole mielenkiintoinen lista! Tunnistatko kaikki nämä väitteet valheeksi?  Useat näistä aiheista on kiihkeiden väittelyjen kohde ja moni ei halua ”sekaantua” toisten perheiden päätöksiin ja valintoihin, ei  edes uskomuksiin.  Mutta jos nämä väitteet todella ovat kaikki valhetta, eikö olisi hyvä tietää ennenkuin on liian myöhäistä?   

Valitsen tapani mukaan väitteistä yhden ja pohdiskelen sitä täällä blogissani.  Koska meidän lapset on vielä nuoria, en aio kirjoittaa kapinavaiheista ja teinien kasvatuksesta.  Ehkä sitten kymmenen vuoden päästä olisi jo jotain painoarvoa sanoillani!  Päätin kirjoittaa ensimmäisestä valheesta;  siitä kuka päättää perheen lapsiluvun.  Olin jo aloittanut kirjoittamisen, kun tuli vahvasti mieleen, että vaihdankin aiheen tuohon lasten suojelemiseen tosielämältä ja mihin kaikkeen lasta voi altistaa.  Olen kirjoittanut aiemmin perheen lapsiluvusta ja kuka siitä päättää, voit lukea ajatuksiani aiheesta täällä!

Lasten pääasiallinen kasvatus kuuluu vanhemmille.  Kun katselet omia lapsiasi, muista, että sinä ja lastesi isä olette vastuussa kaikesta; siitä mitä he syövät, milloin he menevät nukkumaan, katsovatko he televisiota ja mitä he sieltä katsovat, kenen kanssa he leikkivät ja miten he pukeutuvat.  Vanhempien vastuu ja rooli on ainutlaatuinen.  Opetat lapsillesi asioita, joita et opeta muille ihmisille.  Neuvot, käsket, ohjaat ja kiellät. 

Nancy aloittaa luvun muistuttamalla, että aivan niinkuin Saatana petti Eevan ja houkutteli hänet syömään kielletystä hedelmästä, se houkuttelee sinua  äitinä antamaan lastesi kokeilla ns. kiellettyjä asioita.  ”Kun maistat tätä hedelmää, opit jotain, jota sinun tulee tietää!” (1 Moos 3:5).  Ja kyllähän Eevan silmät aukenivatkin ja hän oppi jotain, jota ei ollut aikaisemmin tiennyt – pahan läsnäolon.  Tuloksena Eevan elämään astui häpeä, syyllisyys, ero Jumalasta ja miehestään.     

Jumala ei tarkoittanut, että me tuntisimme pahan kokemalla sen henkilökohtaisesti.  ”...minä tahtoisin teidän olevan viisaita hyvään, mutta taitamattomia pahaan.” (Paavali Roomalaisille 16:19).  Mutta kukapa ei ole törmännyt seuraavanlaisiin ajatuksiin: ”Sinun lastesi täytyy maistaa sitä itse.  Et voi suojella heitä tosi elämältä.  Jos et anna heidän kokea asioita, heistä tulee naiiveja, he eivät selviä elämässä eivätkä sulaudu joukkoon.”

Ja eikö vain kummitelekin tietty omituisuuden pelko mielessä kun mietit omaa elämääsi tai lastesi elämää.  Ei ole helppoa olla erilainen.  Ei ole hauskaa olla tietämätön.  Suuri pelko on naurunalaiseksi joutuminen.  Kun olin viidennellä luokalla tuli jollain tunnilla sivupuheeksi huumeet, ja nolona seurasin kuinka joillakin luokkakavereilla oli oikeaa tietoa huumeista...minulla ei ollut aiheesta harmaata hajuakaan.  Tämä tilanne on jäänyt mieleeni, ja kaksikymmentä vuotta myöhemminkin pystyn sen muistamaan.  Olin naiivi, tietämätön. 

Meidän tehtävämme ei ole kuitenkaan kasvattaa lapsia, jotka sopeutuvat joukkoon ja jotka ”selviävät” maailmassa.  Haasteenamme on kasvattaa lapsia, jotka rakastavat Jumalaa täydestä sydämestään, sielustaan, mielestään ja voimastaan; joilla on elävä, henkilökohtainen Jumalasuhde kunnossa.  Nancy sanoo, että kristittyjen vanhempien ei pitäisi tyytyä kasvattamaan vain ”hyviä” lapsia, vaan lapsia, jotka innokkaasti ottavat Totuuden vastaan; lapsia, jotka rakastavat vanhurskautta ja vihaavat pahaa; lapsia, joita Jumala voi käyttää muuttamaan tätä maailmaa.   

Se voi tarkoittaa sitä, että suojelet lapsiasi asioilta, jotka tuntuvat ”normaalilta” tänä päivänä.  Mutta tiesitkö, että jokaisen sukupolven on täytynyt tehdä ratkaisunsa kun he ovat kasvattaneet lapsiaan.  Tätä aihetta pohdiskellessani löysin lainauksen John Charles Rylen kirjasta ”The Duties of Parents”.   Suomennan sen tähän:

”Arvokkaita, tietenkin, ovat nämä pienokaiset silmissäsi; mutta jos todella rakastat heitä, ajattele usein heidän sielujaan.  Minkään ei tulisi huolettaa sinua niin paljoin kuin heidän iankaikkinen kohtalonsa.  Ei mikään osa lapsissasi tulisi olla sinulle niin rakas kuin se osa, joka ei koskaan kuole.


Tämän ajatuksen tulisi olla ylimpänä kaikessa mitä teet lastesi hyväksi.  Joka askeleen, jonka otat, jokaisessa suunnitelmassa ja tilanteessa ja järjestelyssä mikä liittyy lapsiisi, älä jätä tätä suurta kysymystä pois: Miten tämä vaikuttaa heidän sieluihinsa?


Todellisen kristityn ei pidä olla nykyajan ”muotien” orja, jos hän haluaa kasvattaa lapsensa taivasta varten.  Hänen ei pitä tyytyä opettamaan ja neuvomaan heitä tietyillä tavoilla, vain koska niin on tapana, tai sallia heidän lukea kyseenalaisia kirjoja vain siksi, koska kaikki lukevat niitä, tai antaa heidän muodostaa pahoja tapoja, vain koska ne ovat tämän päivän tapoja.  Hänen täytyy kasvattaa pitäen silmällä lastensa sieluja.  Hänen ei pidä olla häpeissään kun toiset kutsuvat hänen lastenkasvatustaan oudoksi ja kummalliseksi.  Entä jos se onkin?  Aika on lyhyt – maailman tavat tulevat ja menevät.  Se, joka on kasvattanut lapsensa taivasta varten, maailman sijasta – Jumalaa varten, ei ihmisiä varten – hän on se vanhempi, joka on loppujen lopuksi viisas.”

J.C.Ryle kasvatti viisi lastaan 1800-luvulla, mutta hänen neuvonsa ovat ajankohtaisia kaksisataa vuotta myöhemminkin.  Nancy vertaa lasten suojelemista herkkien taimien kasvattamiseen.  Kukaan ei laita kasvien taimia ulos helmikuun pakkasilla, jotta ne karaistuisivat ja oppisivat selviämään kylmässä.  Meillä  on kasvihuoneet taimien kasvattamista varten – jotta voisimme taata optimaaliset olosuhteet kasvamiseen.  Sitten kun kasvi on vahva ja sen juuret ovat kehittyneet, ne voidaan istuttaa ulos. 

”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Roomalaisille 12:2).   

Nancy ei tapansa mukaan anna mitään suosituksia eikä ohjeita mitä välttää lasten kasvatuksessa.  Hän rohkaisee äitejä rukoillen tarkkailemaan elämäänsä ja ympäristöään ja sitten tekemään päätökset Jumalan Sanan ohjeiden mukaan.  Itse koen, että yksinkertainen, hiljainen elämä, jossa pääpaino on rakastamisella, on lapsille hyvää ja riittävää.  Rakkauden oppiminen alkaa siitä, että vanhemmat rakastavat lasta ja opettavat hänelle, että Jeesus rakastaa häntä.  Sitten opitaan rakastamaan Jumalaa ja lähimmäisiä.  Kaikki tämä on vuosien työtä, mutta jokaisen pienen ja suuren päätöksen pitäisi olla J.C. Rylen ohjeiden mukaan tähtäämässä samaan päämäärään: lapsen sielun pelastukseen. 

Opiskeluoppaassa on kaksi kysymystä, joiden avulla voimme pohdiskella asiaa.  Laitan ne tähän:

1.       Vaikka Jumala ei tarkoita, että opimme tuntemaan pahan kokemalla sen omassa elämässämme, lapsiemme tulee ymmärtää, että paha on olemassa ja oppia erottamaan hyvä pahasta.  Kuinka vanhemmat voivat kehittää tämän kaltaista arvostelukykyä ilman, että lapset altistetaan sellaisten vaikutusten alaiseksi, joista heitä pitäisi suojella?

2.        Lue Matteus 5:13-16.  Mitkä ovat joitain käytännön tapoja, joilla voit antaa lapsillesi näyn olla vanhurskaita vaikuttajia epävanhurskaassa maailmassa?

Olisi mukava kuulla myös teiltä, lukijat, kokemuksia!  Mitä sinun vanhempasi tekivät oikein tai väärin kun kasvattivat sinua?  Millaisia päätöksiä sinä teet lastesi elämän suhteen, jotka voivat olla erilaisia tai radikaaleja tässä ajassa? 

”Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri.  He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa.  Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat.” Psalmi 92:13-15




9.10.2012

Mistä löytää peittävä uimapuku?

Fresh Spirit Kuviollinen Mekkouimapuku
Elloksen mekkouimapuku
Tunnen itseni oikein ajan tasalla olevaksi.  Aion nimittäin kirjoittaa lisää uimapuvuista!  No, itse asiassa erään lukijan kommentin perusteella aloin katsella netin kautta löytyviä säädyllisiä eli peittävämpiä uimapukuja.  Ja kyllähän uimapukuja voi käyttää vuoden ympäri...eihän sitä koskaan tiedä milloin tulee pikainen lomalle lähtö lämpimään maahan!  Tai ehkä arkisemmin: lapset haluavat uimahalliin...

Huffintong Post kirjoitti eräässä artikkelissaan, että säädylliset uimapuvut eivät ole enää vain hurskaitten ja hartaiden harrastus.  Monenlaiset syyt aktiivisista vesi-harrastuksista aurinkosuojaan saavat naiset hakemaan uimapukuja, jotka pysyvät päällä kovemmassakin menossa ja peittävät vartaloa enemmän kuin neljän pikkiriikkisen kolmion verran.

Peittäviä uimapukujahan saa ihan pitkähihaisista ja nilkkoihin asti ulottuvista musliminaisten puvuista kaksiosaisiin säädyllisiin uima-asuihin.  Aika hintavaksi uima-asut voivat kyllä muodostua, mutta minulla ei ainakaan uimapuvut ole käytössä kuluneet.  Koon kasvaminen vaihtuminen saa useimmiten ostamaan uuden... Tässä muutama kuva, joista kyllä huomaa, että säädyllisyyttäkin on monen asteista maailmassa *teksti on vanha, joten kuvat eivät välttämättä näy.

Löytyy Australiasta

Carmen
Hintana $ 114

Sunset Palms Sport Tankini Top
Yläosa $39
Turquoise Sarong Bottoms
Alaosa $ 25
Plus Size Flower Candy V-Neck Tankini Top
Plussakokoja

Hakusanoina käytin "modest swimwear".  Jos klikkaat haussa kuvat näkyviin, saat yhdellä silmäyksellä pian selville millainen uimapuku sinua miellyttäisi.  Hintaahaan näille näytti olevan, toisaalta monilla sivuilla oli alet menossa...joskus kannattaa ostaa sesongin ulkopuolella!  Riippuu sitten ihan sivuista, toimittavatko ostoksia Suomeen asti.

Seuraavat kuvat Suomen markkinoilta, hakusanoina "peittävä uimapuku":
Daxon Musta/valk tere Uimapuku
Ellokselta 44,95 e


Sunmarin - Uimapuku
Sunmarin uimapuku 
Finnwearin uimapuku
Löysin suomalaisesta tarjonnasta halvempia hintoja, mutta toisaalta (luonnollisesti) vähemmän valikoimaa.  Ei ole helppoa kai tuon uimapuvun ostaminen ikinä, mutta jos haluaa peittävämmän ja säädyllisemmän uima-asun, sitä täytyy valitettavasti hakea tarkemmin.  

Tässä siis ihan muutama esimerkki, mitä nyt pikaisesti löysin...en ole mikään muotibloggaaja! :)

Mistä olet löytänyt siveitä uimapukuja?  Netin kautta?  Isoista tavarataloista?




4.10.2012

Adoptio

Muistan kun jotenkin löysin ensimmäisen internet-kosketuksen perheeseen, joka adoptoi lapsen ulkomailta.  Klikkasin slideshow:n alkuun.  Kuvia perheestä, joka matkusti jonnekin Afrikkaan hakemaan poikansa.  Perhe seisoi odottamassa orpokodin ulkopuolella auringonpaisteessa.  Sitten heidän ehkä yksivuotias poikansa tuotiin ulos.  Perheenjäsenten ilmeet kun he näkivät hänet ensimmäistä kertaa.  Hymyjä, kyyneleitä, halauksia.  Kaikki halusivat pitää uutta perheenjäsentä sylissä.  Siskot ja veljet kokoontuivat ympärille, kädet ojentautuivat koskemaan pientä poikaa.  Äidin ilme kun hän katseli uusimman lapsensa kasvoja läheltä.  Isän vahvat kädet pojan ympärillä.  Orpokodin työntekijöiden liikuttuminen.

Minäkin itkin.

Miten kaunis asia adoptio onkaan.

Joku, ihan tuntematon, yksinäinen on valittu.  Joku halutaan perheen jäseneksi.  Joku halutaan omaksi.

Me haluamme oppia tuntemaan sinut, mistä sinä tykkäät, mistä et välitä.  Me haluamme sinut osaksi perhettämme, osaksi meidän arkeamme, osaksi meidän juhlaamme.  Me haluamme rakastaa sinua, opettaa sinulle miten me juhlimme syntymäpäivääsi, joulua, pääsiäistä.

Me hyväksymme sinut sellaisena kuin olet.  Me ymmärrämme kun sinulla on vaikeaa uudessa ympäristössä, kulttuurissa, perheessä.  Toivomme, että opit luottamaan, nauramaan, rakastamaan.  Iloitsemme jokaisesta uudesta askeleesta, sanasta, kilosta, senttimetristä, ainutlaatuisen luonteenpiirteesi esilletulosta.

Me iloitsemme sinusta.   Koska sinä olet arvokas.  Koska sinun elämälläsi on tarkoitus.  Koska sinä olet ainutlaatuinen.  Koska sinä olet hyväksytty.

"Katsokaa minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin... te olette saanet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" ...me olemme Jumalan lapsia...olemme myöskin perillisiä..." ...  (1 Johannes 3:1, Room 8).

Luin erään adoptiotarinan tänään.  Ja itkin.  Käy katsomassa edes kuvat, jos englanninkielellä lukeminen  ei suju.  Nälkiintynyt, luurankomainen ja veltto tyttö, joka ei ota katsekontaktia eikä pysty kannattelemaan päätään,  muuttuu iloiseksi, tarmokkaaksi, rakastetuksi, jota Downin syndrooma ei hidasta.

IMG_3463
Katie, 9½ vuotta vanha, kuva ylläolevasta linkistä, The Blessing of Verity-blogista.
"Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumala pyhässä asunnossansa.  Jumala, joka antaa hyljätyille kodin ja johtaa vangitut onneen."  Psalmi 68:6-7



3.10.2012

Ei väliä onko tyttö vai poika, kunhan vaan on terve…?


Esikoista odottaessa toivoin todella kovasti tyttöä.  Vitsailin, että jos saamme pojan, palautan paketin.   Kun reilun tunnin ponnistamisen jälkeen vauvamme näki vihdoin päivänvalon,  olin ensimmäinen, joka näki vastasyntyneen sukupuolen.  Siellä makasi jalkojeni välissä sinertävä, limainen, uusi ihmiselämä.  Olin tottakai aivan onnessani kun saimme tytön, täydellisen pikku-prinsessan. 

Meillä on nyt kaksi tyttöä ja poika.  Ensi vuoden puolella perheeseemme syntyy neljäs lapsi, eikä vielä tietoa kumpi on tulossa.  Koska (vaikka) meillä on jo molempia sukupuolia, en osaa oikein edes toivoa tyttöä tai poikaa.  On vain aivan ihanaa saada vaavi. 

Suomi on kai jo ohi sellaisista suvunjatkotoiveista, että poika se pitää olla ennenkuin on hyvä.  Maailmassahan on vielä useita maita ja kulttuureita, joissa poikalasta toivotaan ja arvostetaan enemmän kuin tyttöjä.  Tytön syntymää voivotellaan ja ajatellaan, että sitten ensi kerralla käy paremmin.  Pojan synnyttäneet nuoret äidit voivat huokaista helpotuksesta ja saavat arvostusta muulta suvulta; se sai tehtyä pojan.  Perheen maine on turvattu, suvun nimi saa jatkoa,  vanhemmilla on ikäännyttyään hoitaja taattuna miniän hahmossa.

Ennen kuin julistaudumme olevamme sivistyneempiä ja edistyksellisempiä kuin nämä poikaperillisestä riippuvaisia olevat primitiivikulttuurit, haluan kiinnittää huomion tuohon otsikossa olevan lauseen toiseen osaan.  ”Kunhan vaan on terve...”.  Terve, normaali lapsi, sitä me toivomme. 

Toivomme, vai vaadimme? 

Tiesithän, että Suomessa saa abortin syntymättömän lapsen ollessa vammainen raskausviikoille 24 asti?  Siinä vaiheessa vauva on jo täysin kehittynyt (keuhkoja lukuunottamatta)  ja odottava äiti on tuntenut vauvan liikkeet jo monen viikon ajan. 

Yhdysvalloissa eräs pariskunta haastoi lääkärinsä oikeuteen, koska heidän tyttärensä oli kehitysvammainen.  He sanoivat, että olisivat tehneet abortin, jos he olisivat tienneet Downin syndroomasta.  Kuulemma vammaisesta lapsesta huolehtiminen on taloudellisesti kohtuuton taakka, jonka he olisivat halunneet välttää.   Tytär oli jo nelivuotias ja he kuulemma rakastivat häntä kovasti, mutta he kokivat tulleensa lääkärin virheen vuoksi tilanteeseen, jossa eivät halunneet olla: vammaisen lapsen vanhempina. 

Emme ole koskaan tienneet mikä meitä odottaa, koska emme halunneet sikiöseulontoja yhdessäkään raskaudessa.  Meillä ei ole mitään perinnöllisiä sairauksia, joiden perusteella pitäisi varautua sairaaseen vauvaan.  Todellisuudessa mikään testi ja seulonta ei ole 100% tarkka.  Olen myös törmännyt (harvinaiseen) tapaukseen, jossa odottava äiti menetti seulontaneulan aiheuttaman infektion vuoksi sekä vauvan että mahdollisuuden koskaan saada enää lapsia.  Itse seulontakaan ei siis ole riskitöntä.  Ja entä jos vauva vammautuu synnytyksessä tai myöhemmin lapsuudessa...?  Rajoja on mahdotonta vetää. 

Vaikka olen alusta alkaen ollut valmis vastaanottamaan ihan millaisen vauvan Jumala haluaakaan meille lähettää, olen tottakai toivonut aina terveitä lapsia.  Erään lapsemme olessa vastasyntynyt meillä oli epäilys vakavasta sairaudesta.  Voi miten ne muutamat päivät ennen varmistavia testejä olivatkaan vaikeita.  Itkin ja kävin vaihtokauppaa Jumalan kanssa.  ’Teen elämässäni mitä vaan, annan sen sinun käyttöösi, jos lapsemme vain on terve...’ Olin valmis kärsimään mielummin itse, jotta pienokaisemme saisi mahdollisuuden terveyteen ja normaaliin elämään.    

Lapsemme todettiin ihan terveeksi ja kyllä helpotus oli suuri.  Kyllä sitä vanhempana aina toivoo lapselleen parasta.  Vaikka kuka meistä tietää sen "parhaan", ihan oikeasti? 

Olen Jumalan armosta saanut kasvaa ja oppia paljon tässä vuosien varrella. Tulevan lapsemme täydellinen terveys ei ole minulle se kaikkein tärkein asia.  Haluan, että Jumalan hyvä tahto ja suunnitelma jokaisen ihmisen elämässä saa olla täysin Hänen päätettävissään.  Tärkein asia on se, että elämäni tuo kunniaa Jumalalle.  Että asenteeni voisi olla ’Mitä vain, Jumala, tapahtukoon Sinun tahtosi’. Jos Hänen suunnitelmissaan on lapsemme tietynlainen sairaus tai vammaisuus, haluan olla valmis astumaan siihen mukaan.  En nimittäin voi uskoa, että vauvan vammaisuus tai sairaus on vahinko tai yllätys Kaikkivaltiaalle.  ”Oh-hoh, mites täältä nyt tälläinen virhetapaus pääsikään tulemaan...?”.  Ei, uskon, että jokainen lapsi on ”tehty ylen ihmeellisesti” ja ”taidollisesti” (Psalmista 139). Jumala ei tee virheitä.  Hänelle ei satu onnettomuuksia kun Hän luo ja valmistaa uutta elämää äidin kohdussa.  Jokainen lapsi on luotu täydellisesti ja hyvin ja Hänen tarkoituksiaan varten.  Saakoon Jumalan suunnitelmat mennä eteenpäin meidän elämämme kautta! 

Olen lukenut erästä blogia, No Greater Joy Mom, parisen vuotta.  Tämä kolmen lapsen äiti heräsi huomaamaan, miten julmasti monet maat kohtelevat orpoja vammaisia lapsia.  Pienet vauvat jätetään jo synnytyssairaalaan tai hylätään lastenkotiin ankeisiin oloihin loppuelämäkseen, vain sen tähden, että he eivät ole maailman silmissä "täydellisiä" tai "normaaleja".  Hän päätti tehdä jotain ja on adoptoinut jo neljä lasta muista maista.  Kahden muun lapsen adoptio-projekti on loppusuoralla.  Hän on kertonut blogissaan, että ainakin kaksi näistä lapsista tulee todennäköisesti asumaan heidän kanssaan loppuelämänsä.  Se ei haittaa tätä pariskuntaa ollenkaan.  He ovat nähneet millaisen eron rakastava perhe saa aikaan ”toivottoman”  lapsen elämässä, ja ovat ottaneet elämäntehtäväkseen tarjota rakkautta ja perheen niin monelle lapselle kuin Jumala näkee heille hyväksi antaa.   Kun he kirjoittavat siitä ilosta ja rakkaudesta, joka heidän elämäänsä on saapunut näiden ”ei-täydellisten” lasten muodossa, se koskettaa minuakin.  Heidän oma elämänsä on muuttunut täydellisesti, mutta parempaan suuntaan.  Jokainen lapsi on todellakin Jumalan luoma, täydellinen, ihana, rakastettava ja elämän ansaitseva.

Jokainen lapsi on lahja.  Jokainen lapsi on ihme.  Haluan olla iloiten vastaanottamassa sen pienen ihmeen, jonka Jumala meille hyvyydessään haluaa antaa.  

  

1.10.2012

Uudista avioliittosi - myös makuukammarissa!


Tämän syyskuun avioliittohaasteen aikana olemme kirjoittaneet rukouksesta avioliittomme ja miehemme puolesta,  asenteen tarkistamisesta, ystävyydestä puolison kanssa ja puolison kunnioittamisesta.   Viimeinen aihe sarjassa on seksi


Heti kun aloitin tämän nais-blogini, tiesin, että seksuaalisuus on yksi erittäin iso osa naiseutta ja mietiskelin miten ihmeessä ottaisin sen aiheekseni.  Viime helmikuussa löysin useita kristillisiä sivuja, joissa kirjoitettiin seksuaalisuudesta ja seksi-elämästä avioliitossa.  Olen ihastunut siihen tapaan, jolla nämä rohkeat naiset kirjoittavat  tästä aiheesta.   Sivuilla ei ole mitään graafista ja aihetta käsitellään niinkuin Luojamme sen tarkoitti: aviopuolisoiden välisenä juttuna, jossa emotionaalisella ja hengellisellä yhteydellä on ihan yhtä tärkeä osa avioliitossa kuin fyysiselläkin yhteydellä.  Blogit löytyvät sivupalkista otsikon Avioliitto ja Läheisyys alta.  

Koska tämän kuukauden ajan olen osallistunut tähän avioliittohaasteeseen, kirjoitan tämänkin postauksen avioliittonäkökulmasta.  Jos et ole vielä aviossa, löydät raamatullisia periaatteita seksuaalisuuden suhteen ja voit olla valmistuneempi fyysiseen yhteiselämään jos sen Herra sinulle suo!

Sana-lehdessä oli juttu seksistä otsikolla Lupa Nauttia.  Siinäkin myönnettiin se, että seksuaalisuudesta ja seksistä ei ole helppoa puhua, varsinkaan seurakunnassa.   On kuitenkin hyvä muistuttaa itseämme, että seksuaalisuus on Jumalan jokaiseen ihmiseen asettama luonnollinen asia.   Toisaalta avioliiton yhteiselämä on hyvin yksityinen asia, joten siitä puhuttaessa on oltava taitava ja herkkä.  Koska asiasta on ehkä vaikeaa löytää tietoa kristillisestä näkökulmasta, aion pitäytyä muutamaan perusajatukseen avioliiton seksielämästä. 

Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.  Hebrealaisille 13:4. 

Jumala on luonut miehen ja naisen sekä heidän välillään olevan seksuaalisen jännitteen.  Hän haluaa jokaisen puolison nauttivan fyysisesti yhteisestä läheisyydestä ja on asettanut sitä varten meille turvallisen paikan: avioliiton.  Raamattua lukiessa tulee esiin yhä uudestaan ja uudestaan tämä periaate: seksi on tarkoitettu yksinomaan avioliittoon.   

Free Digital Photos
Koska tämä viesti on nykyaikana hyvin erikoinen,  se ansaitsee enemmän huomiota.  Miksi Jumala asetti seksuaalisen kanssakäymisen aviomiehen ja aviovaimon väliseksi  asiaksi?  Eikö tämä ole kuin kaiken hauskanpidon kieltämistä? 

Sheila Wray Gregoire, eräs Revive Your Marriage-sarjan kirjoittajista on kirjoittanut hyvän selvityksen siitä, miksi teidän pitäisi odottaa hääyötä ennenkuin aloitatte seksielämän; Why Wait?  Ja koska aihe selvästikin kaipaa lisää käsittelyä, hän on kirjoittanut toisenkin artikkelin, Why God wants us to wait until marriage for sex.  Suosittelen lukemista, hänellä on erinomaisia pointteja. 

Sitten muutamia ajatuksia:  

  •   Ei ole olemassa pariskuntaa, joka ei joskus kamppailisi seksielämässään hankaluuksien kanssa.   Koska me emme yleensä puhu  aiheesta, emme tiedä mitä muille aviopareille kuuluu ja voimme ajatella, että ongelmamme ovat ainutlaatuisia.   Seksi on luonnollista kyllä, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö jokainen pariskunta olisi joskus kohdannut siinä haasteita.  Siksi avioliiton tulisi olla turvallinen paikka, jossa te olette sitoutuneet pysymään yhdessä ja selvittämään kaikenlaiset vaikeudet yhdessä.  Ja siksi on tärkeää puhua aiheesta...tai lukea siitä vaikka näiden ylämainittyjen blogien sivuilta.  


  • Miehet ja naiset ovat hyvin erilaisia suhtautumisessaan seksiin (ja kaikkeen muuhunkinJ.  Olemme todellakin kuin eri planeetoilta.  Tämän eron ymmärtäminen auttaa sinua ymmärtämään itseäsi ja puolisoasi kun ilta alkaa hämärtää.  Todennäköisesti miehesi on valmis hyppäämään sänkyyn ja sinä mietit ovatko lasten liikuntapussit pakattu huomispäivälle ja sitäpaitsi sinua väsyttää.   Usein naiset kaipaavat läheisyyttä, tunteiden jakamista ja turvallisuutta ennenkuin he ovat valmiita seksiin.  Miehet taas tuntuvat olevan valmiita ilman sen kummempia kynttiläillallisia.  Mutta huom: miehet usein kokevat läheisyyttä ja tunteiden yhteyttä jälkeenpäin... Dr. Emerson Eggerichs kirjoittaa kirjassaan Love & Respect, että kun vaimon tarve löytää tunteiden yhteys puhumisella on kohdattu, hän kokee olonsa rakastetuksi.  Kun mies kieltäytyy puhumasta, se symbolisoi hänelle, että mies ei rakasta häntä tai välitä hänen tarpeistaan.  Aviomiehellä on tarve fyysiseen helpotukseen seksuaalisen kanssakäymisen kautta.  Kun vaimo kieltäytyy, se symbolisoi hänelle, että hän ei välitä miehestään eikä kunnioita häntä eikä hänen tarpeitaan.   Raamatussa on käsky aviopuolisoille pitää huolta toinen toisensa tarpeista.  Avioliitossa meillä on mahdollisuus oppia tuntemaan omaa puolisoa syvällisesti ja huomioimaan ne asiat, jotka kohtaavat nämä tarpeet.  

Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo velvollisuutensa miestänsä kohtaan.  Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa.  Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana kiusaisi teitä teidän hillittömyytenne tähden.  1 Korinttolaiskirje 7:3-5. 


  • Seksielämä yleensä paranee vuosien myötä.  Se miten hääyönne sujui ei ole mikään indikaattori tulevien vuosien menestyksestä.   Kyselyssään Sheila huomasi, että seksielämässään tyytyväisimmät olivat olleet naimisissa 16-20 vuotta.   Myös vuodet 11-15 olivat ihan hyviä.  Älä siis vaivu epätoivoon, jos viiden avioliittovuoden jälkeen mietit ”tässäkö tämä nyt on”. Ei ole!


  •  Kun miehesi katsoo sinua ja vartaloasi, hän ei odota sinun olevan mainoskuvien huippumalli.  Hän rakastaa sinua, kokonaisuutena.  Naisina olemme hyvin kriittisiä vartalomme suhteen ja voimme kokea suurta epävarmuutta ja jopa häpeää itsemme suhteen.  Ylimääräiset kilot, raskausarvet tai suonikohjut voivat masentaa meidät piileskelemään pimeydessä tai säkkimäisten muumiyöpukujen alla.  Miehesi kuitenkin nauttii vartalostasi, koska se on sinun, ja koska se on ainoa naisvartalo, josta hänellä aviomiehenä on lupa nauttia.  Älä piilottele itseäsi mieheltäsi! 

Olkoon sinun lähteesi siunattu ja iloitse nuoruutesi vaimosta.  Armas peura, suloinen vuorikauris - hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmatuos alati hänen rakkaudestaan.  Sananlaskut 5: 18-19. 



Tässä siis muutama ajatus tästä hyvin suuresta aiheesta.  Tämän viikoon haasteessa kehoitetaan suunnittelemaan yhteistä aikaa aviomiehesi kanssa tällä viikolla.  Se on hänelle hyvin tärkeää!  Laita jotain pehmeää musiikkia soimaan, pukeudu kauniisti, hiero hänen selkäänsä ja suutele häntä intohimoisesti!  Tee aloite läheisyyden suhteen avioliitossasi! 

  

Onko sinulla kysymyksiä seksin ja läheisyyden suhteen avioliitossasi?  Mistä löydät vastauksia?  

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...