Kristityn naisen oikeuksista

Kirjoitan  ajatuksia Nancy Leight DeMossin kirjasta’Valheita, joihin naiset uskovat – Totuus, joka vapauttaa heidät’.  Ensimmäinen postaus tässä.

Kun luen läpi tätä listaa valheista, joita me naiset uskomme itsestämme, minulle on vaikeaa poimia sieltä vain yksi aihe, josta kirjoittaa.  Viimeksi kirjoitin valheista, joita me naiset uskomme Jumalasta.   Se lista oli minulle jotenkin selvempi, suoraviivaisempi.  Ilmoittaahan Raamattu  meille niin paljon Jumalasta.  

Raamatussa on paljon totuuksia myös ihmisestä...ja se ei olekaan aina kaunis totuus.  Me erehdymme, eksymme, peittelemme syntejämme, olemme ylpeitä, olemme himojemme ja halujemme viemiä. 

Onhan Raamatussa myös kauniita totuuksia ihmisestä.  Siitä, millainen hän on Jumalan silmissä.  Siitä, millaisen tulevaisuuden Jumala haluaa hänelle antaa.  Siitä, mistä tulee voima kasvuun.  Siitä, miten paljoon Jumala oli ja on valmis ihmisen tähden. 

Mutta mitä ajattelee Kristitty nainen itsestään:

• ·         En ole minkään arvoinen.
• ·         Minun pitää oppia rakastamaan itseäni.
• ·         En voi mitään sille, millainen olen.
• ·         Minulla on oikeuteni.
• ·         Fyysinen kauneus merkitsee enemmän kuin sisäinen kauneus.
• ·         Minun ei pitäisi elää täyttymättömien kaipauksien kanssa.

Nämä toteamukset ovat valheita.  Jotkut niistä voivat kuulostaa totuudelta ja olet ehkä voinut ajatella näiden mukaan koko elämäsi ajan.  Lapsuudessa kuullut valheet tarttuvat tiukasti sisimpään ja niitä on vaikea paljastaa... lapsi voi täydellisesti omaksua herkällä hetkellä sanotut sanat tai tapahtuneet asiat oman itsensä määrittäjäksi.  Voit ajatella olevasi olosuhteiden tai sukusi vanki, kykenemätön muuttumaan tai vastaanottamaan Jumalan antamaa muutosvoimaa.  Tai omaksut maailman tarjoaman naiskuvan omaksesi.      

Nancy sanoi kirjassaan, että jokainen näistä valheista ansaitsee oman kirjansa; aiheet ovat syvällisiä ja monimutkaisia.  Me raapaisemme tässä vain pintaa.  Kun luen läpi tätä lukua ja tulen paljastetuksi niin monella kohtaa, ymmärrän, miten paljon minä tarvitsen Totuutta.  Jeesusta. 

Päätin valita postauksen aiheeksi valheen ”Minulla on oikeuteni”.  Se osuu ehkä kaikkein lähimmäksi syytä, miksi kirjoitan koko tätä blogia.  Nainen ja hänen oikeutensa.  Jokaisella on mielipide (heillä on oikeus mielipiteeseensä)  siihen, miten naisen pitäisi elää.  Millaisia valintoja naisen pitäisi tehdä.   Miten naisen tulee hoitaa ihmissuhteensa. 

Kristittynä haluan, että valintani noudattavat Jumalan tahtoa.  Jumala on ilmaissut tahtonsa Raamatussa.  Jumala tahtoo monia asioita, mutta ne eivät ole koskaan ristiriidassa keskenään.   Kristittynä minulla on myös esikuva: Jeesus Kristus, jonka nimestä tuo alkujaan pilkkanimenä käytetty ’pikku-kristus’ eli kristitty on lähtöisin.  Kristuksen kaltainen.  Jumalan tahto on, että jokainen, joka päättää seurata Jeesusta Kristusta, muuttuu enemmän  ja enemmän Kristuksen kaltaiseksi.      

”Olkoon teillä se mieli, joka myös Jeesuksella Kristuksella oli...tyhjensi itsensä...otti orjan muodon...tuli ihmisten kaltaiseksi...nöyryytti itsensä...oli kuuliainen kuolemaan asti... (Fil 2: 5-).  Tässä listassa ei sanota, että Kristus piti kiinni oikeuksistaan ja vaati oikeutta itselleen.  Hän teki Jumalan tahdon, alusta loppuun saakka. 

Löytyi täältä

Nancy mainitsee feministi-liikkeen, joka alkoi sillä, että naisia kehoitettiin marssimaan ja taistelemaan oikeuksiensa puolesta: oikeus äänestää; oikeus vapautua kotitöistä; oikeus yhtäläiseen työllistymiseen; oikeus samantasoiseen palkkaan; oikeus määrätä ruumiistamme; oikeus sanoa, tehdä ja olla mitä vain haluamme; oikeus vapautua aviomiehemme sukunimestä ja kaikesta muusta ”miesdominoinnista”.   Tämä olisi takeena onnelle ja vapaudelle. 

 

Toteutuiko tämä suuri tavoite? Oletko sinä tai äitisi todella onnellinen ja vapautunut oikeuksiesi kiinnipitämisen myötä? Näkyykö suvussasi oikeuksistaan taistelleiden naisten onnellisuus, täyttymys ja tyytyväisyys?  Kuuluuko työpaikalla tyytyväistä mutinaa ja kiitollisuutta siitä, että naiset saavat käydä työssä niin paljon kuin haluavat ja kotityöt on jaettu puolisoiden kesken?

Nancy toteaa luvussaan sen, että oikeuksista kiinnipitäminen ei ole tuonut muuta kuin suurempaa onnettomuutta tämän päivän naisille.   Haastateltuaan naisia hän sai uudestaan ja uudestaan kuulla, miten oikeuksista taisteleminen on saanut aikaan turhaa riitaa, pahaa mieltä ja pitkällä tähtäimellä  epätoivoa.  Mikään ei ole koskaan tarpeeksi.  Kun jotain saavutetaan, niin kymmenen muuta asiaa on vielä ihan takapajulasta.  Ei riitä, ei riitä, tarvitaan lisää vapautusta!

Olen luonteeltani sellainen, että kun näen tai kuulen epäkohdista, olen valmis hyökkäämään niitä vastaan.  Kuudennella luokalla lopetin hyvin nopeasti nelosluokkalaisten poikien välituntiviihdykkeen, johon näytti sisältyvän yhden pojan kiusaaminen.  Toisten poikien ’hauskanpidon’ kohteena ollut sai liittyä meidän tyttöjen hevosleikkeihin koulun viereisessä metsässä.  En pelännyt poikalaumaa, oikeus vallitkoon!  Kun kuulen epäoikeudenmukaisuudesta, innostun ja otan esiin taisteluvarusteet. 

Jos siis tulen tietoiseksi naisen oikeuksista ja miten niitä sorretaan, höristän korviani.  Sortaminen on väärin.  Ja minä olen nainen.  Haluan tietää oikeuteni ja olen valmis taistelemaan.  Mutta...Kristittynä en voi nielaista mitä vain oikeuslistaa ja uskoa, että minun on taisteltava niiden puolesta.   Nykyajan Suomessa  ajatellaan, että meillä on oikeus tiettyihin asioihin.  Olla onnellinen.  Ymmärretty.  Rakastettu.  Tietty elintaso, palkka, etuudet.  Hyvä avioliitto.  Kumppanuutta ja romanssia.  Kunnioitusta työpaikalla. Arvostava mies ja lapset.  Vapaa- ja lomapäiviä.  Hyvä yöuni.  Mies, joka auttaa kotitöissä.  

Ja kaiken tämän lisäksi toitotetaan, että jos minun oikeuksiasi rikotaan, minulla on oikeus protestoida.  Olla vihainen.  Masentua.  Toimia.  Minulla on oikeus vaatia oikeuksiani!  Taistelen niiden puolesta!  Mutta ovatko taisteluvarusteeni oikeat?

Efesoilaiskirjeessä kuvataan innoittavasti Kristittyjen yhteisöä, seurakuntaa.  Paavali antaa kehoituksia seurakunnan jäsenille.  Eläkää arvokkaasti, nöyränä, hiljaisuudessa, kärsivällisesti, rauhantekijöinä, yhteydessä... (Ef 4:1-6).  Taisteluvarustuksetkin annetaan: Rukous, totuus, vanhurskaus, alttius rauhan levittämiseen, usko, pelastus ja Jumalan sana.  (Ef 6:11-18).

Tämä on erilaista oikeuksista huolehtimista.  Niitä ei vaadita ihmisiltä eikä valtioilta.  Omat oikeudet luovutetaan Jumalan käsiin sillä hetkellä kun elämä annetaan Jeesuksen hallintavallan alle.  Nyt Jumalalla on kaikki oikeudet kaikkiin elämän päätöksiin.  Tietenkin saat pyytää oikeutta itsellesi ja toisille, siihen jopa kehoitetaan, mutta ne pyynnöt lähetetään polviltaan, ylöspäin.   

Päätin jakaa tämän aiheen kahteen postaukseen.  Ensi kerralla kirjoitan eräästä ihmisestä Raamatussa, joka koki oikeuksiensa tulleen loukatuksi.  Mitä siitä seurasikaan? Ja toisena esimerkkinä Raamatun henkilö, joka luovutti oikeutensa Jumalan käyttöön, Hänen tahtonsa mukaan käytettäväksi.