Kristityn naisen oikeuksista - 2

Tämä on kakkososa Kristityn naisen oikeuksista-postaukseen.  

Oikeuksieni vaatiminen sitoo.  Oikeuksistani luopuminen vapauttaa.  Kirjoitan kahdesta Raamatun henkilöstä.  Toinen vaati oikeuksiaan, toinen luopui niistä.  

Vanhassa Testamentissa kerrotaan eräästä profeetasta.  Profeettahan on henkilö, joka saa viestejä Jumalalta ja kertoo ne kansalle.  Väärän profeetan ennustukset eivät toteudu, oikean profeetan sanat käyvät toteen.  Tämän profeetan nimi oli Joona ja hän eli noin 800-750 BC.  Joonan kirjassa on vain 4 lukua, mutta ne kertovat mielenkiintoisen kertomuksen.

Jumala antoi Joonalle sanan: ”Nouse, mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin...”  Mutta Joona otti oikeudekseen kieltäytyä tottelemasta tätä käskyä.   En ollut aikaisemmin ajatellutkaan, miten Joonan kertomus kuvastaa hyvin sitä, kuinka me vihastumme, jos ”oikeuksiamme” rikotaan.  Nancy Leigh DeMoss kirjoittaa, että Joonan mielestä hänellä oli oikeus olla pitämättä niiniveläisistä, pakanoista.  Hän tekisi työtään siellä missä halusi. Hänellä olisi oikeus nähdä niiniveläiset Jumalan tuomitsemina.  Kun Jumala ei käyttäytynytkään niinkuin Joona ajatteli että Hänen pitäisi, ”Joona pahastui tästä kovin, ja hän vihastui” (4:1).  Joona oli niin vihainen, että hän kerjäsi Jumalaa päättämään hänen elämänsä (3).  Hänen itsetuhoiset ajatuksensa olivat seurausta tunteiden valtaanpäässeestä uhmakohtauksesta!  

Kun Jumala vastasi Joonalle, Hän ei sympatisoinut Joonan loukattuja tunteita.  Jumala kyseli Joonalta mistä tämän oikeudet tulivat: ”Mutta Herra sanoi: ’Onko vihastumisesi oikea?’ (4).  Onko sinulla oikeus olla vihainen?  Mikä on Joonan vastaus?  Joona lähtee tilanteesta mitään vastaamatta.  Voin kuvitella hänet tömistelemään jalkojaan ja paukauttamaan kaupungin portin takanaan kiinni. 

Joona meni Niiniven kaupungin ulkopuolelle istumaan ja rakensi itselleen varjoksi lehtimajan odottaen näkevänsä kaupungin saavan loppunsa.  Rakkaudessaan Jumala ”toimitti risiinikasvin kasvamaan Joonan pään ylitse varjostamaan hänen päätänsä ja päästämään häntä hänen mielipahastaan.  Ja Joona iloitsi suuresti risiinikasvista” (6).

Nancy osoittaa, että Joonan tunteet vaihtelivat sen mukaan, miten hän ajatteli saavansa oikeutensa läpi.  Kun Jumala päätti osoittaa armoansa pakanoille joita Joona inhosi, hän oli tyytymätön ja vihainen.  Ja kun Jumala antoi hänelle varjon kuumalta auringolta, hän oli hyvin iloinen. 

Tämä ilo ei kestänyt kauan: seuraavana päivänä Jumala lähetti madon syömään kasvia, ja se kuivui.  Sitten saapui tulikuuma itätuuli ja auringonpaahde Jumalan lähettämänä (7-8).  Joonalla oli tukalat oltavat.  Taas Joona toivoi kuolemaa.  Ja taas Jumala haastoi Joonaa tämän oikeuksista: ”Onko vihastumisesi risiinikasvin tähden oikea?” Joona vastaa: ”Oikea on vihastumiseni kuolemaan asti” (9).

Joonalla oli mielestään oikeus kontrolloida elämäänsä ja ympäristöään, saada asioiden mennä niinkuin hän halusi ja oikeus olla vihainen, jos niin ei tapahunut.  Koska hän vaatimalla vaati oikeuksiaan, hän oli tunne-elämältään epätasapainoinen, eristäytynyt ihmisistä ja  vieraantunut Jumalasta.

Löydätkö yhtymäkohtia omaan elämääsi? Oletko vihainen, koska et saanutkaan sitä opiskelupaikkaa tai sitä aviomiestä tai kauan toivottua vauvaa?  Koetko oikeudeksesi tehdä päätöksiä työpaikallasi, nukkua päiväunet viikonloppuna, saada hyvän parkkipaikan ostoskeskuksessa ja lyhyimmän kassajonon?  Minä ainakin löydän monta tilannetta, jossa suutun, kun en saanut mitä ajattelin oikeudekseni, olipa se sitten pientä tai suurta.  Internetti ei toimi.  Lapsi ei nuku päiväunia.  Tunteemme voivat vaihdella nopeasti vihaan, pettymykseen, mökötykseen.  Mutta niinkuin Jumala kysyi Joonalta: onko sinulla oikeus olla vihainen?

Nancy rohkaisee, että ainoa tapa päästä eroon tämänkaltaisesta hengellisen elämän ja tunteiden vuoristoradasta on antautua ja luovuttaa kaikki oikeudet  Jumalalle, jolla pohjimmiltaan ne kaikki oikeudet jo ovatkin.   Jos todella luotat koko elämäsi Jumalan käsiin, ei sinun tarvitse olla vihainen jos joku asia ei menkään niinkuin suunnittelit.  Jumalalla on parempi suunnitelma! Tämä on hyvin vapauttava totuus. 

Toinen henkilö, jonka ’oikeuksia rikottiin’ on Uuden Testamentin puolelta.  Hän on nuori tyttö, ehkä teini-ikäinen.  Suunnitelmissa oli häät, olihan hän jo kihloissa.  Eräänä päivänä hänen ollessa arkisissa askareissaan kotona, kirkas valo ilmestyy huoneeseen.  Enkeli!   

”Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi." 29. Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa. 30. Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä.  31. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. 32. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, 33. ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman. 34. Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?" 35. Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi. 36. Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi;
37. sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." " (Luukaan evankeliumi, luku 1)

Inhimillisesti katsottuna tämä sanoma ei tuntunut armolta. Sehän oli kuin kuolemanrangaistus.  Naimaton tyttö tulee raskaaksi...palkkana tästä voisi olla kivittäminen kuoliaaksi.  Kuka uskoisi häntä kun hän kertoo raskauden saaneen alkunsa Pyhästä Hengestä?

Olen vuosi vuodelta Joulun aikaan mietiskellyt yhä enemmän Marian osaa Jeesuksen syntymäntapahtumissa.  Marian elämän suunnitelmat menivät tämän päivän jälkeen täysin uusiksi.  Siihen ei välttämättä kuuluisikaan häät, avioliitto unelmien miehen kanssa ja lasten tulo sitten kun suunnitelmat sallisivat.  Ei, raskaus ja lapsi tulivat jo nyt, ihan odottamatta, suunnittelematta. 

Mutta Maria oli valmis antamaan elämänsä avaimet Jumalan käsiin.  Jumalan suunnitelmat olisivat kuitenkin ne parhaimmat. 

38. Silloin Maria sanoi: "Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan". Ja enkeli lähti hänen tyköänsä. 

Mikä asenne! Ei suuttumista, ei valitusta siitä, että juuri minut piti valita tähän tehtävään, ei mökötystä omien  suunnitelmien myttyynmenemisestä ja oikeuksien rikkomisesta.  Ei pelkoa siitä, mitä ihmiset – ei edes sulhanen - sanoisivat ja mitä he tekisivät.  Ei asioiden ottamista omiin käviin.  Täydellinen luottamus Jumalaan. 

Sillä loppujen lopuksi me ihmiset olemme aika avuttomia päättämään siitä, miten meidän elämämme tulee menemään.  Moni yrittää manipuloida ihmisiä, olosuhteita ja ympäristöä suurella vaivalla.  Eikö tämä ole väsyttävä tapa elää?  Ja ovatko tulokset pitkällä tähtäimellä sen arvoisia?  Luovuta oikeutesi Jumalan käsiin – alkaen ihan päivittäisistä pienistä asioista suuriin päätöksiin saakka. 

Tässä on muutama Raamatunpaikka, jos haluat mietiskellä ja meditoida oikeuksiasi Raamatun valossa:

Joonan kirja

Jobin kirja

Psalmi 37:1-11

Luukas 6:46 (oma suosikkini :)

Johannes 6:38

Hebrealaiskirje 10:7

Seuraavaksi aion kirjoittaa valheista, joita Kristitty nainen uskoo synnistä:

•          Voin tehdä syntiä ja päästä kuin koira veräjästä.
•          Ei minun syntini ole niin paha.
•          Jumala ei voi antaa anteeksi sitä mitä olen tehnyt.
•          En ole täysin vastuussa tekemisistäni ja reaktioistani.
•          En pysty kulkemaan jatkuvassa voitossa synnistä. 

Mistä aiheesta haluaisit kuulla?

p.s. juuri kun olin julkaisemassa tätä postausta, internetti päättikin lopettaa toimimasta.  Niin...onko minulla oikeus moitteettomaan internet-yhteyteen?  Taidanpa lähteä kahvin keittoon!