Kirjassaan ’Valheita, jotka naiset uskovat – Totuus, joka vapauttaa heidät’ Nancy Leigh DeMoss kirjoittaa valheista, joita me kristityt naiset uskomme Jumalasta, itsestämme, synnistä, tärkeysjärjestyksistä, avioliitosta, lapsista, tunteista ja olosuhteista. Minusta kirja oli mielenkiintoinen ja sen jälkeen olenkin pohdiskellut näitä valheita tässä blogissani. Valheita, joita naiset uskovat Jumalasta, löytyy täältä, ja valheita, joita uskomme itsestämme löytyy täältä. Tämän postauksen aiheena on synti ja mitkä ovat ne valheet, joita uskomme synnistä.
Aloin miettimään synnin määritelmää. Tiedostan myös, että on olemassa ihmisiä, jotka väittävät, että Raamatun synniksi väittämä asia X ei ole hänelle synti. Tai ehkäpä on joku, joka ei usko synnin olemassaoloon laisinkaan. Mutta mikä on totuus? Kristittynä toki tiedämme, että on olemassa synti ja olemme syntisiä. Mutta uskomme todella kaiken, mitä Raamattu opettaa synnistä?
Kun käyn läpi tiettyä teemaa, yritän lukea aiheesta useasta lähteestä ja muodostella siitä sopivan kokonaisuuden yhteen blogipostaukseen. Olen itse määritellyt sopivaksi pituudeksi kaksi-kolme aanelosta, mutta siskoni sanoi, että kirjoitan pitkästi :) Usein käyn lukemassa saarnoja ja artikkeleita Desiring God-järjestön sivuilta, ja sieltä löytyi myös tähän aiheeseen erinomaisia näkökulmia pastori John Piperin saarnoista.
Tässä on lista valheista, joita Nancyn mukaan uskomme synnistä:
• Voin tehdä syntiä ja päästä kuin koira veräjästä.
• Ei minun syntini ole niin paha.
• Jumala ei voi antaa anteeksi sitä mitä olen tehnyt.
• En ole täysin vastuussa tekemisistäni ja reaktioistani.
• En pysty kulkemaan jatkuvassa voitossa synnistä.
Aikaisemmasta tyylistä poiketen en aio käsitellä vain yhtä näistä valheista. Synti ja sen ymmärtäminen on kriittisen tärkeää kristityn kasvulle ja pyhittymiselle. Ihminen, joka ei ymmärrä syntiään ja sen vakavuutta, ei arvosta Jeesuksen syntiemme vuoksi tekemää pelastustyötä...eihän hyvä ihminen tarvitse pelastajaa.
Apostoli Paavali kirjoitti kolme kuvausta siitä, miten hän näki itsensä ja syntisyytensä. Paavali kääntyi kristittyjen vainoajasta Jeesuksen Kristuksen uskolliseksi palvelijaksi noin vuonna 34 ad. Kestää yli 16 vuotta ennen kuin Paavali aloittaa kirjoittamaan kirjeitä, jotka löytyvät tänäkin päivänä Uudesta Testamentista. Eräässä ensimmäisistä kirjeistään hän kuvailee itseään näin: "Sillä minä olen apostoleista halvin..." (1 Kor 15:9). Viiden vuoden kuluttua: "Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle..." (Ef 3:8). Yli kymmenen vuotta myöhemmin, viimeisinä elinvuosinaan Paavali julistaa: "Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin." (1 Tim 1:15).
Huomaatko, että kun Paavali kasvaa Jeesuksen tuntemisessa, hän myös kasvaa oman syntisyytensä tuntemisessa? Alussa hän on halvin apostoleista, mutta silti osa kristittyjen 'kermaa' harvojen ja valittujen joukossa. Sitten status laskee, hän on kaikista kristityistä halvin. Ja viimein Paavali huudahtaa, vuosia Jumalaa palvelleena ja monia kokeneena apostolina: olen maailmaan suurin syntinen!
Miksi? Koska mitä enemmän Paavali ymmärsi evankeliumia ja Jumalan tahtoa ja Jeesuksen Kristuksen uhria (ja usko minua, hän on ymmärtänyt sen paremmin kuin suurin osa koko kahden tuhannen vuoden aikana Jeesusta seuranneista ihmisistä), sitä syvemmin hän ymmärsi oman epätoivoisen asemansa. Mitä useammin hän joutui tekemään parannusta ja katumaan ja pyytämään anteeksi, sitä selkeämmäksi kävi se tosiasia, että hän ei koskaan parane synneistänsä. Hän tulee aina tarvitsemaan Jeesusta. Myös monen pitkään uskossa olleen kristityn elämässä näkyy tämä syvä nöyryys ja murtuneisuus, joka on Jumalalle mieluinen asenne.
Valitettavasti moni pitkään uskossa ollut turtuu omaan syntisyyteensä ja alkaa nähdä itsensä ihan hyvänä ihmisenä. Eihän hän tee mitään kauheuksia; murhia, varkauksia, aviorikoksia. Väärin tekeminen laitetaan luonteen, heikkouksien tai vaikeuksien piikkiin. Siksi haluan kirjoittaa synnistä, jotta kristityt pelastautuisivat tältä oman erinomaisuuden heikolta jäältä Kristus-kalliolle.
Ensimmäisen kerran synti astui näyttämölle Aadamin ja Eevan kautta. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että rakastan Genesistä (Ensimmäistä Mooseksen Kirjaa) ja erityisesti luomis-ja syntiinlankeemuskertomusta, koska niistä selviää niin moni meitä ihmiskuntaa tänäkin päivänä vaivaava asia. Niinpä haluan aloittaa sieltä.
Saarnassaan nimeltä The Emergence of Sin and Misery (suom. Synnin ja kurjuuden esiinnouseminen) pastori Piper puhuu kahdesta opista, joita ilman on mahdotonta ymmärtää raamatullista historiaa; luomisoppi ja oppi alkusynnistä (original sin). Tässä tiivistelmä alkusyntiopista:
"Oppi on tämä: kaikilla ihmisillä, kaikkialla ja kaikkina aikoina, siitä lähtien kun ensimmäiset vanhempamme lankesivat syntiin, on synnynnäisesti turmeltunut sydän, joka johtaa meidät tekemään syntiä heti kun olemme kykeneväisiä tekemään syntiä; Aadamin tottelemattomuuden ja Jumalan tuomitessa tämän tottelemattomuuden vuoksi tämä on universaali ihmiskunnan tila." (John Piper, suomennos oma)Olemme siis kaikki syntisiä. Mutta Saatana tekee kaikkensa, että me emme näkisi todellista tilaamme. Vihollinen on ollut hyvin taitava ujuttamaan valheita ihmiskunnan korvaan sekä Jumalasta että synnistä....Jumala ei ole niin hyvä kuin Hän sanoo eikä synti ole niin paha kuin Hän sanoo. Muista kuitenkin, että sielujemme vihollinen ei ole vain valehtelija, vaan hän on valheen isä, alkulähde (Johanneksen evankeliumi 8:44 ). Hän ei kerro sinulle röyhkeitä valheita, jotka osaisit tyrmätä heti ensikuulemalta. Ei, hän taitavasti laittaa sinut epäilemään ja ihmettelemään Jumalan Sanaa...onko se todellakin näin? Voisiko tässä olla jokin toinenkin merkitys? Koskeeko tämä todellakin minua?
Voimme oppia Jumalan Sanasta, että me olemme kaikki syntisiä. Vielä enemmän: me teemme syntiä, koska olemme synnin voiman alaiset (Roomalaiskirje 3:9). Luonteemme on korruptoitunut, sydämemme on turmeltunut. Ihmisluonteessa on tappava virhe. Olemme ”kuolleita rikoksiimme ja synteihimme” ja ”luonnostamme vihan lapsia” (Efesolaiskirje 2:1-3) Meillä ei ole voimaa olla tekemättä syntiä. Mitä paremmin ymmärrät tämän ihmisen tilan, sitä epätoivoisempi sinun tulisi olla. Olet parantumattomasti syntinen, sydänjuuriasi myöten, etkä voi sille mitään. Tämän tosiasian tiedostamisen pitäisi yksin murskata kaiken ylpeytesi!
Saarnassan Piper kirjoittaa siitä, miten synnin alkuperää ei voida selittää perinjuurin, mutta se voidaan selittää. Jumala loi ihmisparin ja he olivat hyviä, tosi hyviä (Genesis 1). Mutta kun he söivät puusta, josta ei olisi saanut syödä, nämä ensimmäiset vanhemmat toivat synnin maailmaan. Tämän jälkeen jokainen tähän maailmaan syntynyt ihminen on syntinen (Roomalaiskirje 5:12-21).
Syy miksi synnin alkuperää ei voi selittää perinjuurin, on siinä, että meille ei kerrota mitään siitä, mistä käärme tuli. Käärme tunnistetaan Uudessa Testamentissa Perkeleeksi (Ilmestyskirja 12:9), ja viitataan enkeleihin, jotka jättivät asemansa (Juudaan kirje 1:6) ja ovat Jumalan tuomitsemia (2 Pietarin kirje 2:4), mutta meille ei kerrota yksityiskohtaisesti siitä, miten universumin ensimmäinen synti tapahtui. Toisekseen Raamattu ei selitä sitä, miten Aadamin synti siirtyy hänen jälkeläisiinsä. Meille vain kerrotaan, että näin on. Jumala ei lisännyt ihmiseen mitään pahaa syntiinlankeemuksen seurauksena. Todennäköisemmin Hän poisti ihmiseltä kyvyn nähdä Jumala kaikkea muuta haluttavampana olentona. Niinpä tämän kyvyn poistuttua halumme kohdistuvat Jumalan sijasta luonnollisiin asioihin...nautintoihin, valtaan, kunniaan, statukseen.
Piper kiinnittää huomion siihen, että ensimmäinen synti ei ollut perusolemukseltaan vain tottelemattomuutta. Kielletyn puun nimi ”Hyvän ja Pahan Tiedon Puu” viittaa kykyyn määritellä itse mitä on hyvä ja mitä on paha; mikä on hyödyllistä ja mikä on harmillista. Jumalla on tämä kyky ja oikeus. Lapsilla ei ole sitä vielä. Salomo rukoili sitä itselleen, jotta voisi kuninkaana hallita hyvin. Seniilit vanhukset ovat menettäneet tämän kyvyn (2 Samuel 19:35). Ottaessaan ja syödessään tämän puun hedelmää ihminen hylkäsi Jumalan kaikkitietävänä, välittävänä Isänä, joka tietää mikä on meille hyväksi...Ja laittoi tälle paikalle itsensä. Piper sanoo:
”Siksi asia, jonka Jumala kielsi, oli roolien vaihtaminen Hänen kanssaan. Hän yksinkertaisesti sanoi: Älä yritä syöstä minua valtaistuimelta. Älä yritä ottaa minun paikkaani. Luota siihen, että minä voin täyttää sinun elämäsi täydellisellä ilolla ja tarkoituksella.”Älä syö hyvän ja pahan tiedon puusta.
Syntiinlankeemuksen ja tumeltuneen sydämemme ja sen kaikkien syntien perusolemus on halu olla riippumaton Jumalasta. Sanat kuten itse-riittoinen, itse-keskeinen, itse-luottamus ja itse-varma kuvaavat ihmisen tilaa kun hän päättää hylätä Jumalan ja alkaa itse oman elämänsä jumalaksi. Poissa on lapsenomainen luottamus taivaalliseen Isään ja tilalla on lapsellinen usko omaan kykyyn määritellä hyvä ja paha. Tämä on sisäsyntyinen käyttäytymistapa, ja jotkut ovat uskoontulonkin jälkeen taipuvaisia tähän.
Synnillä on myös aina seuraus. Joskus seuraukset näkyvät pian, joskus ne näkyvät seuraavan sukupolven elämässä; ja toiset paljastuvat vasta kun seisomme Jumalan tuomioistuimen edessä. Synnin palkka on kuolema, eikä tätä pääse pakoon vahvinkaan itsensä luottava ihminen. Piper myös listaa synnin pilaavan suhteemme kolmeen suuntaan; itseämme kohtaan; Jumalaa kohtaan; ja toisia ihmisiä kohtaan. Ei meidän tarvitse kuin miettiä omaa perhettämme ja ystävyyssuhteitamme ja huomamme mitä surkeutta synti saa aikaan ihmissuhteissa. Raamatussa kerrotaan useassa kohdassa synnin seuraamuksia, tässä se viimeisin seuraus:
”...Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta, kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme.” 2 Tess 1:7-10Tämä postaus ei ole mitenkään kepeä ja iloinen, mutta asia on sanottava niinkuin se on. Ja se on hyvä kuulla. Piper sanoi, että jos emme tiedä, että diagnoosimme on parantumaton, emme todennäköisesti ota vastaan lääkärin lääkettä. Jeesus sanoi itsekin, että eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat (Markuksen evankeliumi 2:17). Hyvä uutinen kuitenkin on, että Jumala lähetti Jeesuksen Kristuksen maailmaan kuolemaan syntiemme edestä. Vietimme pääsiäistä, jonka sanoma Jeesuksen ylösnousemuksesta voi muuttaa elämämme! Uskon kautta kuuliaiset saavat rauhan omalletunnolleen, tarkoituksen elämälleen, toivon tulevaisuudelleen...ikuisuuteen saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!