Kävikö Jeesus läpi kasvuprosessin kuten kuka tahansa lapsi?

Olen keskellä kasvatustyötä. Lapsia on alakoululaisista lukiolaiseen, ja jokaisella on tarpeita, toiveita ja tahtoa. Haluan keskittää vanhemmuutta asioihin, joissa lapsen pitää nyt kasvaa, kun hän on vielä saman katon alla ja auktoriteettimme alla. Löysin Raamatusta upean muistutuksen lapsen kasvunalueista. Aloitetaan lukemalla Jeesuksen elämästä Luukkaan evankeliumista luvusta 2:

41 Ja hänen vanhempansa matkustivat joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. 42 Hänen ollessaan kaksitoistavuotias he niinikään vaelsivat ylös sinne juhlan tavan mukaan. 43 Ja kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin, jäi poikanen Jeesus Jerusalemiin, eivätkä hänen vanhempansa sitä huomanneet. 44 He luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivänmatkan ja etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta; 45 mutta kun eivät löytäneet, palasivat he Jerusalemiin etsien häntä. 46 Ja kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet pyhäköstä, jossa hän istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. 47 Ja kaikki, jotka häntä kuulivat, ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa. 48 Ja hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: "Poikani, miksi meille näin teit? Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua." 49 Niin hän sanoi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?" 50 Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille puhui. 51 Ja hän lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Ja hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä. 52 Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.

Luvussa on harvinainen kuvaus Jeesuksen kasvuvuosista. Tiedämme hänen syntymästään ja ensimmäisistä vuosistaan paljon yksityiskohtia, mutta nuoruudesta on vain tämä yksi kertomus. 

Ihan ensimmäisenä huomioin Jeesuksen perhekulttuurin. Yhteen tuleminen muiden uskovien kanssa oli Marialle ja Joosefille tärkeää - niin tärkeää, että he matkasivat jalkaisin Nasaretista Jerusalemiin joka vuosi pääsiäisjuhlille. Lapset otettiin mukaan kun he olivat tarpeeksi isoja matkan haasteisiin. Matka oli reilusti yli 100 kilometriä ja reitistä riippuen matkanteko kesti useita päiviä. Kun aikuisena Jeesus meni tapansa mukaan synagogaan (Luuk 4:16), tiedämme, että heidän perheessään oli tapana käydä myös synagogassa. Heillä oli tapana nähdä vaivaa sen suhteen, että lapset otetaan mukaan hengellisiin tilaisuuksiin ja juhliin.

Monesti vanhemmat kokevat helpommaksi pitää lapset kotona, ja käyvät itse eri juhlissa ja tapahtumissa. Mutta pitkällä tähtäimellä, kristilliseen kasvatukseen kuuluu lasten mukaan ottaminen ja vaivan näkeminen sen suhteen, että he ovat osa perheen kokemuksia, varsinkin hengellisiä kokemuksia. Kyllä, päiväunet voivat mennä sekaisin, varusteita täytyy ottaa mukaan joskus kassikaupalla, ja lapset väsyvät tai tylsistyvät, mutta loppujen lopuksi perheen yhteinen kulku hengellisellä pyhiinvaellusmatkalla on tärkeä osa lapsen kasvamista uskoon. Tapansa mukaan he sitten aikuistuttuaan tekevät mitä ovat aina tehneet.  

Kun Maria ja Joosef huomaavat, että Jeesus ei olekaan paluumatkan matkaseurueessa, he palasivat päivämatkan päässä olevaan Jerusalemiin. Siellä he joutuivat etsimään vielä kolme päivää, ennen kuin löysivät lapsensa. 

Voin kuvitella vanhempien, erityisesti äidin huolen näiden päivien aikana. Vaikka Jeesus-poika oli varmastikin järkevä lapsi, joka ei aiheuttanut vanhemmilleen turhia murheita, sitä aina voi miettiä kaikkein pahimpia skenaarioita - ja olihan jo yksi murhanhimoinen kuningas tappanut kokonaisen kylän pikkupojat kun vainosi Jeesusta. Kaikki oli siis mahdollista. Oliko sielunvihollinen keksinyt tavan vahingoittaa heidän nuorta poikansa? Äidin mielikuvitus ehti kuvitella varmasti kaikenmaailman kauhuja. 

Muistan erään kerran, kun etsin alle 10-vuotiasta lastani. Hänen piti olla mennä pianotunnille parin korttelin päähän, mutta sain soittotunnilta palaavalta toiselta lapselta sen käsityksen, että hän ei koskaan päässyt opettajan luo. Vietin seuraavat hetket juosten sinne tänne kadulla, kysellen ohikulkijoilta ja naapureilta, viestitellen ystäville ja stressaten aivan älyttömästi sitä, että lapseni oli hukassa. Viimein päätin käydä piano-opettajan luona, ja siellähän lapsi istui soittamassa. Kauhuskenaariot eivät olleet toteutuneet. 

Maria koki maailman jokaisen vanhemman huolen ja se purkautui niin tutulla tavalla. Huolesta suunniltaan ollut vanhempi ilmaisee helpotuksensa turhautumisella: “Poikani (Hei haloo: olet vielä lapsi!), miksi meille näin teit (etkö ajatellut meitä ollenkaan?!)”. 

Ajatteliko Jeesus vanhempiaan, kun hän teki päätöksen jäädä Jerusalemiin? Tähän väliin pitää pohtia Jeesuksen jumaluutta ja ihmisyyttä. Hän on todellinen Jumala, joka tuli maailmaan todellisena ihmisenä. Jeesuksen kautta Jumala otti erityisellä tavalla yhteyden ihmiskuntaan. Hän tyhjensi itsensä, eli ihmisyyden rajoituksiin sidottuna, tuli ihmiseksi. Jossain vaihetta kirkkohistoriaa Jeesus kuvattiin lapsi-aikuisena, kokonsa puolesta lapsena, joka kuitenkin ajatteli kuin aikuinen. En usko sen olevan todenmukainen kuvaus Jeesuksen kasvusta. Hän eli niin kuin kuka tahansa poika, vaikkakin ilman syntiä. Mutta jos lapsen kehitysvaiheeseen kuuluu jokin asia, se kuului myös Jeesuksen kehitysvaiheisiin.  

Nuoreen ikään kuuluu, että ei oikein ajatella tekemisten seuraamuksia. Sille on fyysinen selitys. Nuoren ihmisen aivojen etuotsalohko, joka kontrolloi toimintaa, säätelee tunteita ja hillitsee impulsiivisuutta, ei ole vielä täysin kehittynyt. Toisaalta limbinen järjestelmä eli mantelitumake ja mielihyväkeskus ovat kypsyneet. Kuka vanhempi ei ole joskus kysynyt lapseltaan jonkun käsittämättömän tempauksen jälkeen “Mitä ihmettä oikein ajattelit!?” ja saanut vastaukseksi “En tiedä, en mitään”? On hankala kuvitella Jeesuksesta, että hän ei olisi ajatellut tekojensa seurauksia, mutta hän oli oikea ihmislapsi, rajoitettu kuten muutkin ihmiset, joka joutui käymään läpi pitkän kypsymisprosessin.

Ehkäpä Jeesuksen suunnitelma jäädä Jerusalemiin ja mennä temppeliin kuuntelemaan ja kyselemään oli äkillinen, hyvältä tuntuva päätös, ja normaalilta tuntuva jatkumo pääsiäisen juhlan aiheuttamien tunteiden ja ajatusten perään. Hengellinen jano ja nälkä löysi tyydytyksensä oppineiden kanssa keskustellessa. Ei siinä ehtinyt miettimään miltä tämä saattaisi vanhemmista tuntua.

Vaikka Jeesuksella oli suurta ymmärrystä ja viisautta tuossa iässä, hän silti valitsi kuuliaisuuden ja alamaisuuden vanhempiaan kohtaan. Hän ei kohdellut vanhempiaan, jotka eivät ymmärtäneet hänen puheitaan (jae 50), ylimielisesti tai kärsimättömästi. Ei ihmekään, että hän teki vaikutuksen myös Nasaretin asukkaisiin. Hänen kasvuaan oli varmasti ihmeellistä seurata. Joskus mietin omaa kasvuprosessiani seurakunnan keskellä. Ihmiset oppivat tuntemaan minut keskeneräisyydessäni, ja silti sain vastuuta ja mahdollisuuksia palvella. Meillä kaikilla on lupa kasvaa ja kypsyä. 

Kolme asiaa, joissa Jeesus kasvoi olivat viisaus (sofia), ikä eli kypsyys (helikia) ja armo (charis). Näissä minunkin pitää auttaa lapsiani kasvamaan. Viisaus eli sofia sisältää tiedon, älyn, oppimisen. Se voi myös sisältää jumalallisen, yliluonnollisen viisauden. Helikia on kasvua iässä, kypsyydessä ja valmiuksissa. Ja viimeisimpänä charis; armo, suosio, miellyttävyys, suloisuus, hyvä tahto, puheen suloisuus. Charis kuulostaa hyvin vastustamattomalta. 

Pelkkä viisaus ja kypsyys ilman rakkaudellista ihmisten kohtaamista voisi tuntua kolkolta. Jeesuksella oli myöhemminkin suuri kyky tuntea myötätuntoa ihmisiä kohtaan ja se houkutteli hänen seuraansa myös niitä, jotka eivät ehkä etsineet tietoa, älyä ja kokemusta, vaan tarvitsivat rakkautta. Jeesus oli tasapainoisesti kasvanut kaikilla näillä tärkeillä elämän osa-alueilla. 

Mitä mieltä sinä olet siitä, että Jeesus poikana kävi läpi inhimillisen kasvuprosessin, ihmisyyden rajoituksineen kaikkineen? Minusta tuntuu, että kun puhun tästä lapsilleni he saavat rohkaisua hyväksymään oman kasvamisensa ja keskeneräisyytensä. Silloin he näkevät sen, mitä merkitsee olla ihminen ja pystyvät hyväksymään omia rajoituksiaan. Jeesuksen elämää tutkaillessa opimme myös, millainen Jumala on, ja sekin on tärkeä osa minuuden ja itsetunnon kasvamista.  

Kreikankielen sanat blueletterbible.org

Kuva: Pixabay Jeff Klugiewicz

Matkakumppanit pyhiinvaelluksella

Elämä pyhiinvaellusmatkana. Kädessä tukeva sauva, sandaalit läpsyen nostatan tomupilven jälkeeni, pellavaisen viittani liepeet liehuvat kun nousen jälleen yhden mäen päälle… Sanasta pyhiinvaellus voi nousta hassujakin mielikuvia, mutta käsitteenä se on auttanut minua pohtimaan tätä maallista matkaa. 

Pyhiinvaellus on hidasta. Se on kova totuus jos mielellään kiiruhtaa ja tempoilee aina kohti jotain uutta. Itseään ei voi pyhiinvaelluksella kuitenkaan paeta. Eikä apostolinkyydillä matkustaessa ole matkakumppaneitakaan helppo karistaa kannoiltaan. 

Olet varmasti kuullut hyvää tarkoittavia kehoituksia jättää taakse tylsät, toksiset tai draamahakuiset ihmissuhteet, ja keskittyä ihmisiin, joiden kanssa sinulla on helppoa ja mukavaa, jotka hyväksyvät sinut ja kannustavat sinua. Viimeksi kirjoitin, miten Raamatun tulee ohjata pyhiinvaeltajaa eri päätösten kohdalla. Onko hankalien ihmissuhteiden jättäminen raamatullinen ajatus?  

(Huom. keskityn tässä aikuisten välisiin suhteisiin, jotka eivät ole avioliitto tai sen kaltainen sitoumus. Kuten ystävyydet, työtoveruudet, naapurit, suhteet seurakunnassa…)

Jo Raamatun alkulehdiltä luemme, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Jumala loi meidät yhteyteen toisten kanssa. Pieni lapsi jää kehityksessään jälkeen, jos hän ei saa ihmiskosketusta. Läheiset perhesuhteet vahvistavat nuoria henkisesti ja sosiaalisesti. Tutkimuksissa todetaan, että ne joilla on hyvät naapuruussuhteet, voivat paremmin. 

Jeesus kerää seuraajansa yhteisöön, jota kutsutaan seurakunnaksi. On selvää, että hän ei tarkoittanut seuraajiaan rukoilemaan tai ylistämään Jumalaa yksin metsässä tai vain oman perheen kesken kotona. Hän haluaa meidät yhteen, haasteista huolimatta.  

Raamatussa on useita jakeita koskien suhteita toisiin ihmisiin. Uudessa Testamentissa on kymmeniä kehoituksia “toinen toisia” kohtaan. Rakastakaa, palvelkaa, kunnioittakaa, kärsikää, auttakaa, rohkaiskaa, rakentakaa… Ne ovat hyvin aktiivisia kehoituksia panostaa toiseen ihmiseen ja hänen hyvinvointiinsa.

"kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa." Kol 3:13

Yhteinen matkavaellus maan päällä alkaa perheen keskellä, ja jatkuu ystävyyksien, sukulaisten, työtovereiden ja seurakunnan keskuudessa. Mutta mitä jos jokin näistä suhteista muuttuu kuormittavaksi?    

Tätä asiaa pohtiessani päädyin emotionaalisen ja hengellisen terveyden äärelle. Aikuinen ihminen, joka on emotionaalisesti tasapainoinen ja hengellisesti kypsä, pystyy viettämään aikaa monenlaisten ihmisten kanssa. Hän pystyy olemaan objektiivinen, eikä ota kaikkea henkilökohtaisesti. Ajattele vaikka ammattilaista, joka työskentelee haastavien ihmisten kanssa. Hän pystyy keskustelemaan, koska ei etsi suhteesta itselleen mitään.

Mutta yleensä ystävyyssuhteissa tai työkavereidenkin kanssa haluamme myös saada jotain. Haluamme kokea arvostusta, kehuja hyvin menneistä tekemisistä ja mielihyvää yhdessäolosta. Nämä ovat hyvin luonnollisia tunteita. Mutta se ei ole raamatullinen asenne ihmissuhteisiin. 

Tämä voi tuntua nurinkuriselta. Miksi en saisi kokea ja saada positiivisia tunteita toisten ihmisten kanssa olemisesta? Miksi en jättäisi ja torjuisi ihmisiä, joiden kanssa on kitkaa, joiden kanssa on vaikea olla? 

Kun olet henkisesti kypsä, emotionaalisesti terve ja hengellisesti kasvava, pystyt näkemään toisen ihmisen rakkauden kohteena - ei jonakuna, jonka pitää täyttää sinun tarpeesi. Aivan kuten vanhempi ymmärtää lasta, joka potkii, sylkee ja kiukuttelee, voimme katsella aikuista ihmistä joka piikittelee, hymähtelee tai töksäyttää. Piikkikuoren alla on hellyyttä kaipaava, Jumalan luoma ihminen. 

Voin kuulla vastaväitteitä. Eikö ole parempi vetäytyä sellaisen ihmisen luota, joka saa sinut tuntemaan olosi pahaksi? 

Yritän sanoa tämän varovasti, koska en tietenkään toivo, että sinulla on vuosikausia vaikeaa olla jonkun ihmisen kanssa. Tällaisessa tilanteessa matka, joka sinun pitää tehdä, on lyhyt ja pitkä - sinun pitää mennä itseesi ja löytää juuret tunteillesi. Mitä sinä uskot itsestäsi, mitä sinä uskot toisista ihmisistä, mitä sinä uskot Jumalasta. Matka on pitkä, koska emme luonnollisesti halua tutkistella itseämme. On helpompaa löytää syy muista. 

"Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle." Ps 139:23-24.

Jokaisella on elämän aikana ollut vaikeita ihmisiä, joiden kanssa on yrittänyt tulla toimeen, minullakin. Olen jälkeenpäin pystynyt hyväksymään, että heidän kohtaaminen oli minulle tarpeen. He tarvitsivat minua, minä tarvitsin heitä. Jeesuksen seuraajana päämääräni ei ole hankkia itselleni kunniaa ja kiitosta, vaan Jeesukselle. 

Jumalan tahto on, että hänen omansa muuttuvat Jeesuksen kaltaiseksi. Jeesus oli lempeä, hyvä ja viisas. Hän oli tarvittaessa myös luja, haastava ja suora.  

Sillä ihmissuhteissa ei ole tarkoitus, että otamme vastaan mitä vain. Meidän pitää olla rehellisiä ja puhua totta. Jos jonkun käytös vaivaa, se pitää pystyä sanomaan. Naisille on hämmentävän vaikeaa sanoa totuutta toisille, jos ajattelemme sen loukkaavan heitä. Etsipä Youtubesta video, jossa 5-vuotiaita lapsia pyydetään sanomaan mielipiteensä mehusta, jossa on suolaa. Mehun antaja kertoo sen olevan hänen lempimehuaan ja hän haluaa jakaa sitä kaikille:  

These Kids Do NOT Like This Lemonade | The Secret Life Of 5 Year Olds

Pojat sanovat suoraan, että se on kauheaa. Tytöt hymyilevät ja sanovat “Ihanaa, mutta juon mielummin vettä”. Psykologit ovat huomanneet, että jo 3-4 kuukauden iässä tyttöjen ja poikien empatiakyvyissä ja kyvyssä tunnistaa toisten ihmisten tunteita, on suuria eroja. Me naiset olemme yleensä hyvin empaattisia. Emme halua loukata toisten tunteita. Se voi olla vahingollista meille itsellemme. 

Tämä vaatii tietenkin henkisen kypsyyden lisäksi viisautta. Ei totuuden töksäyttely tee ihmissuhteille hyvää, jos se ei tule rakkaudesta. Yhteiskunnassa on myös kanavia, joita käyttää jos naapuruussuhde tai työtoveri ei ole asiallista. Näissäkin on aina hyvä pysähtyä, vetää syvään henkeä ja erottaa tunteet asioista. 

Palaan pyhiinvaelluspolulleni. Horisontissa näkyy toinen pyhiinvaeltaja. Hän näyttää kulkevan hitaasti ja kun pääsen lähemmäksi, huomaan hänen ontuvan. Hidastan vauhtia, jotta voin kulkea hänen rinnallaan ja kysyn kuinka voisin auttaa. “Ei tässä mitään, tämä on vain vanha vamma joka tekee kulusta hidasta. Mutta voidaan toki turista hetki jos maltat kävellä hitaampaa”. 

Toisista pyhiinvaeltajista ei aina huomaa, mitä heille kuuluu. Nälkä tai jano eväiden loputtua ei näy heti päällepäin, mutta kun tarjoat eväitäsi kahvitauolla, voi kyyneleet kohota silmiin. Nyt siihen nuotion ääreen liittyi joku, joka ei tiedä missä on. Kun selviää, minne hän haluaa mennä, voi näyttää polun, jolla jatkaa. 

Toiset ihmiset kohtamme hetkeksi, mutta nekin hetket ovat tärkeitä. Toiset ovat olleet samalla matkalla jo vuosien ajan, ja suhteesta on karissut vieraskoreus. Näkyykö pinnan alta vanhaa aatua, omaa haisevaa lihaa, vai kiiltääkö siellä Jumalan tulessa puhdistama kulta?  

Jumala näkee jokaisen ihmisen, joka on sinulle vaikea. Hän antaa voimaa ja viisautta omilleen suhtautua kaikenlaisiin ihmisiin. Hän on myös armollinen, ja poistaa viereltämme ihmiset, kun Hänen tarkoitusperänsä ovat saavuttaneet täyttymyksensä. 

Kuva: Pixabay MaBraS

 

Millaiset ovat pyhiinvaellusmatkasi varusteet?

 

Viimeksi kirjoitin pyhiinvaelluksesta. Elämän matkalla etsimme tarkoitusta elämään, kokeilemme omia kykyjä, etsimme merkityksellisiä ihmissuhteita. Emme voi valita osallistumistamme tai lähtöpaikkaamme, mutta matkan varrella on useita tienhaaroja, joissa meillä on valinnanvastuu. 

Suuria valintoja kuten ammatin tai työpaikan tai puolison valintaa varten valmistaudumme ehkä paljonkin. Päivissä on kuitenkin satoja pieniä valintoja, ja usein tilanteet heittäytyvät eteen varoituksetta. Millä perusteella teen valintani, ja mistä voin tietää, että se on oikea? 

Olosuhteet pyhiinvaellusmatkalla vaihtelevat. On aurinkoisia, keveitä päiviä, jolloin matkanteko on ihanaa ja mieliala huipussaan. Mutta myös kuiva erämaa, myrskyävä meri ja jäiset vuorenhuiput ovat osa matkaa aivan kuten vihreät niityt ja sinitaivaskin. Elämässämme on koettelemuksia, kasvun hetkiä, ristiriitoja, kamppailuja sekä rauhan, mukavuuden ja ymmärryksen ajanjaksoja. Paras tapa valmistautua matkaa uskovana on juurtua Jumalan Sanaan.  

Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä. 2 Tim 3:16-17.

Kaikki, jotka ovat käyneet pitkillä vaelluksilla tai urheilleet tosissaan tai tehneet yhtään mitään rankkaa ja vaikeaa, tietävät, että kyseessä ei ole pelkästään fyysinen valmistautuminen. Ei epäonnistumisten takana ole pelkkä kropan pettäminen. Iso osa suorittamista ja selviytymistä on sisäiset prosessit. Ajatukset, arvot, usko, tunteet ohjaavat meitä ja joko saa meidät saavuttamaan suuria tai jättämään kesken.  

Kaikki tarvitsevat varustamista. Syy miksi valheoppia löytyy kaikkialta on se, että sille on kovaa kysyntää. Ihmiset etsivät apua matkaansa. Kristityt sortuvat uskomaan valheita ja jäljitelmiä, koska eivät pysy Jumalan Sanassa. Kysymys ei ole siitä, että tarvitsetko apua tai varustamista. Kysymys on siitä, mistä haet apua, koulutusta, viisautta, jota sinulla ei ole. Tien varrella on kaikenlaisia info-ja virkistäytymispisteitä sekä ruokakojuja. Kuka sinulle tarjoilee ruokaa tai karttaa: Jumalan vihaajat vai Hän itse?  

⁣

Sinun säädöksesi antavat minulle ymmärrystä. Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä! Psalmi 119:104

 

Jos et pysy Sanassa, olet sisällä jossain muussa. Mitä se on? Miten käyt läpi vaikeuksiasi? Mitä kohti käännyt, kun ihmissuhdevaikeudet tai kipeät tunteet tai vakavat päätökset odottavat? Tarjontaa löytyy. Inspiroivia lauseita. Ystävät sanovat jotain, joka kuulosta hyvältä. Elokuvista tai musiikista voi jäädä mieleen tarttuvia lauseita. Jokin muokkaa ja valmistelee sinua. Onko se täydellinen Jumalan Sana joka pystyy täydellisesti valmistamaan sinua hyviin tekoihin. Vai onko se jotain muuta?

Olet jo matkalla, ehkä ehtinyt pitkällekin. Et voi estää vaikeuksien saapumista elämääsi tai lastesi elämään. Mutta voit varustautua oikein, jotta kestät hyisen myrskyn vuoristossa tai pysyt pinnalla tulvien keskellä. Jeesus Kristus on ainoa matkaopas, joka on jo kulkenut tämän matkan, ja palannut ohjaamaan meitä oikealle polulle. Hän haluaa viedä meidät kotiin. 

 

Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö… 1 Pietari 3:18 

 

Tämä viimeinen jae on Pietarin kirjeestä, jota luen parhaillaan läpi. Missä kirjassa, luvussa tai jakeessa sinä olet viimeksi viettänyt aikaa? Liity mukaan lukemaan maailman parasta kirjaa, parhaita uutisia, parhaasta päämäärästä! Ei ole sen parempaa tapaa varustautua elämän mittaiselle pyhiinvaellukselle. 

Kuva: Pixabay by Walter Frehner

Inspiroiva muutos - uskaltaudutko pyhiinvaellukselle?

 

Muutoksen seuraaminen on jännittävää. Vanhempana olen ihastuksissani kun vastasyntynyt hymyilee ensimmäisen kerran, vauva oppii ryömimään, kävelemään, syömään. Vaikka välillä kaihoan avuttoman vauvan nuuskuttamista, on upeaa nähdä muutos, jonka kasvu tuo. 

Muutos on innostavaa nuorella iällä, moni odottaa lapsuudenkodin jättämistä, uusia opiskeluja ja ystäviä toiveikkaasti. Kasvu tuo myös realiteettia. Muistelin 21-vuotiaana, kuinka lapsellinen olinkaan ollut vielä vuosi tai kaksi sitten. Hyvä etten tiennyt, että tämä tunne voi jatkua aika pitkään.

Aikuisiällä helposti jumittuu. Rutiinit pelastavat arjen ja käytännöt tulevat jäädäkseen. Jo kesälomamatka voi sekoittaa tottumukset. Unohdan ottaa vitamiinit, en käy kävelyllä ja juon liian vähän vettä. Loman lopussa kaipaan oman kodin järjestyksen uomaa, jossa voi kulkea tarvitsematta miettiä jokaista hommaa ja päivää erikseen.   

Rutinoituneena käytän aikaa muiden muutostarinoiden seuraamiseen somessa: kapinen katukoira muuttuu rakastavaksi lemmikiksi, sohvaperunasta kuoriutuu triathlonharrastaja, köyhyysrajalla elänyt sijoittaa nyt tuhansia. Oma suosikkini muutostarinoissa on autiotalon palauttaminen entiseen loistoonsa, kodiksi. 

Kyynisellä hetkellä epäilen muutosten pysyvyyttä, olenhan itsekin aloittanut muutoksia jotka ovat jääneet kesken. Silti jokainen muutostarina inspiroi ja jättää jotain jälkeensä. Muutoksessa ahdistava, rajoittava kotelo murtuu, vapaus tuo kyyneleet silmiin. Voisinkohan minäkin?

Ulkoinen muutos on toteutettavissa. Voit jopa palkata valmentajan ohjaaman sinut muutoksen läpi. Vertaistukiryhmät tarjoavat apua, neuvoa ja inspiraatiota. Muutos on näkyvää ja se antaa motivaatiota uudella polulla jatkamisessa. 

Sisäinen muutos on paljon, paljon vaikeampaa. Se on taistelu, jonka rankkuus ei näy aina päällepäin, ja jonka valtavuus voi masentaa ensimmäisten takapakkien äärellä. Muutostarpeen on oltava kristallinkirkas ennen kuin prosessiin ryhtyy, koska muuten se jää.   

Raamatussa puhutaan paljon muutoksesta. Ihmiselämän suurin muutos on muutos suhteessa Jumalaan. Kun ennen tärkeintä oli oma tahto, nyt etsitään Jumalan tahtoa. Oman valtakunnan rakentamisen sijaan keskitytään Jumalan valtakuntaan. Tämä muutos järisyttää entisen maailman murskaksi. Uudelle perustukselle rakennetaan erilaisista materiaaleista.

Kyynelehdin usein uskoontulokertomusten äärellä. Miten hyvä Jumalan onkaan! Mahdollisuus muutokseen on lahja, koska siihen ei kukaan pysty yksin. Tässä kohtaa nostan kädet ylös ja kuoppaan kyynisyyteni. Muutos on mahdollista, se on ihme, se voi olla totta. 

Jumalasuhteen muutos saa lumipalloefektin aikaan koko elämässä. Rahankäyttö, ajankäyttö, se miten kohtelen ihmisiä, se miten kohtelen itseäni - kaikki muuttuu kun elämän Herrana on Jeesus. Uskoontulo ei ole vain yksi hetki elämässä, vaan päivittäin tulee tilanteita, joissa uusi kansalaisuus ohjaa valintoja. 

Pyhiinvaeltaja

Kristitty on vieras ja muukalainen maailmassa, omituinen tämän päivän yhteiskunnassa. Hän vaeltaa eri polulla, hänen päämääränsä ovat erit. Hän on pyhiinvaeltaja. Henkinen ja hengellinen on tärkeää, ajaton ja ikuinen todellista. 

Fyysinen pyhiinvaellus on matka, usein tuntemattoman paikkaan, jossa pyhiinvaeltaja etsii kokemuksen kautta merkitystä itselleen ja toisia ihmisiä kohtaa. Se eroaa matkustelusta, koska sillä on sisäinen merkitys, sisäinen suunta. Pyhiinvaelluksella ihminen etsii Jumalaa hengen, sielun ja ruumiin yhteistyössä. 

Eräs ystäväni teki Camino de Santiagon pyhiinvaellusmatkan Espanjassa. Kokemus oli upea ja hän teki muutoksia elämäänsä sen jälkeen. Uskon, että jokaiselle tekee hyvää välillä jättää tuttu arki, koti ja ihmiset, jotta saa kokea Jumalan puhuvan eri tavoin. Näen omassa elämässäni eri maiden ja kaupunkien annin tärkeänä osana uskossa kasvamisessani. 

Pyhiinvaellukseen ei kuitenkaan tarvita fyysistä matkaa (joka näinä korona-aikoina on erityisen haasteellista). Sisäinen pyhiinvaellus on mahdollista omassa kodissa. Voimme ottaa harteillemme pyhiinvaeltajan viitan, ja kulkea hitaasti katsellen ja elämäämme arvioiden.  

Joskus pyhiinvaellusmatka on hiljainen rukoushetki, jossa kuuntelemme enemmän kuin puhumme. Minulle tärkeitä hetkiä ovat syvällisten kirjojen lukeminen ja niiden rauhaisasta hengestä nauttiminen. Raamatun Sanan äärellä vietetty aika muuttaa meitä sisäisesti, kun omaksumme sen opetuksia. Käsin kirjoittaminen tai luonnossa vietetty aika voi antaa mahdollisuuksia sisäiseen uudelleen orientoitumiseen. 

Pyhiinvallellus on henkilökohtainen matka, mutta monet opetukset kirkastuvat, kun polut risteävät muiden pyhiinvaeltajien kanssa. Haasteellisissa elämäntilanteissa erityisen tärkeää on toisten tuki; pastori, terapeutti tai mentori osoittaa polkua kun juutun rämeikköön. Edesmenneiden pyhien uskon esimerkki antaa voimaa olla luovuttamatta.

Pyhiinvaeltajuuden fyysiset haasteet voi ottaa omaksi hengellisessä mielessä. Yksinkertaiset, mutta kestävät varustelut ovat tärkeämpiä kuin muoti ja trendit. Kaikki ylimääräinen pitää jättää pois, jotta jaksaa kulkea eteenpäin. Lepo ja ruoka on tärkeää. Muiden apu ja tuki on olennainen osa matkaa. Hitauden ei pidä antaa hermostuttaa, ja kaikki näyttämisen halu karisee kun matkakilometrejä kertyy. Oma haavoittuvuus, kipeytyvät jäsenet, menetykset, hiki ja kyyneleet ovat uskollisia seuralaisia. Sitkeys, kärsivällisyys ja nöyryys ovat hyviä asenteita pyhiinvaellusmatkalla.

Matkan päättänyt pyhiinvaeltaja on helpottunut, mutta voin kuvitella miten hän pehmeässä vuoteessa maatessaan voi kaivata tähtikirkkaan yön ja hiljaisuuden seuraa. Ehkäpä hän suunnittelee jo uutta matkaa. 

Pyhiinvaellushetket omassa arjessa voivat tuntua haasteellisilta juuri siinä hetkessä, mutta niiden arvon huomaa jälkeenpäin, kun peilistä katsoo muuttunut mies (nainen). Tiedän, että nämä sydämen hiljaiset vaellushetket muuttavat meitä, ja läheiset ihmiset huomaavat sen. Pyhiinvaeltaja näkee asioita, joita muut eivät huomaa, pysähtyy sellaisten asioiden äärelle, jotka muut ohittavat. 

Uskallatko alkaa pyhiinvaeltajaksi? 

kuva: pixabay

   

Aviopari luo oman maailmansa

Korona-aika on tuonut paljon uutta. Osaamme pitää etäisyyttä, tehdä töitä kotoa päin samalla kun lapset opiskelevat etänä, ja käytämme uusia sanoja ja käsitteitä. Yksi näistä käsitteistä on “kupla” jota esimerkiksi Britanniassa käytetään kun määritellään kenen kanssa saa viettää aikaa jopa sulun aikana. Jos joku on osa sinun kuplaasi, saat vierailla ja viettää aikaa yhdessä. Muita ei hyväksytä. 

Kupla tuli mieleeni, kun mietin avioliittoa. Kun kaksi itsenäistä elämää sulautuu yhdeksi avioliitossa, he luovat oman kuplansa. Kuplassa on uusi maailma, joka on suljettu ulkopuolisilta.

Raamatussa mielenkiintoisesti ei ole kovinkaan monta sääntöä siitä, miltä avioliiton tulee näyttää. Siellä toki on joitakin sääntöjä, mutta joskus toivoisi, että Jumala olisi hieman selkeämmin kertonut, miten siinä avioliitossa oikein elellään. Toisaalta nämä jo annetut kuvaukset ja ohjeet ovat niin haastavia, että niiden opettelussa kestää sen ihmiselämän ajan.

Aivan ensimmäinen kuvaus avioliiton omasta maailmasta, kuplasta, löytyy jo Eedenin puutarhasta, kun ensimmäinen mies Aadam tapaa ensimmäisen naisen Eevan.  

“Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi:

"Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani;

hän kutsuttakoon miehettäreksi,

sillä hän on miehestä otettu".

Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa.” 1 Moos 2:21-25

Havaintoni maailman ensimmäisestä ihmissuhteesta.

Miehet ja naiset tarvitsevat toisiaan

Aiemmin luvussa Jumala sanoi: “Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.”(2:18) Aadam aloitti eläinten nimeämisen ja huomasi eläimet läpikäytyään, että  “Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut”. (2:20)

Eläimet, lemmikit voivat olla mahtavaa seuraa ja tärkeitä suhteita, mutta ne eivät pysty olemaan se apu, jonka ihminen tarvitsee elämässään, eivätkä ne pysty täyttämään kaikkia niitä tarpeita, joita ihmisellä on. Ihminen siis tarvitsee ihmistä, mutta huomionarvoista on, että erityisesti mies ja nainen tarvitsevat toisiaan.

Tekstini teema on avioliitto, joka raamatullisen käsityksen mukaan on miehen ja naisen välinen liitto, mutta tämä kristillinen näkökulma ei tarkoita sitä, että saavuttaakseen tyydyttäviä ihmissuhteita elämässään jokaisen pitää mennä naimisiin. Myös ystävyydet ovat tärkeitä, ja olenkin kirjoittanut miesten ja naisten välisten ystävyyksien tärkeydestä aiemmin. 

Miehet ja naiset ovat erilaisia. Tarvitsemme kummankin näkökulmaa, jotta voimme kaikki hyvin ja jotta osaamme hoitaa maailmaamme viisaasti. Miehillä on annettavaa ja naisilla on annettavaa, emme pärjää ilman toisen sukupuolen oivalluksia (vaikka ymmärryksen kanssa pitääkin tehdä työtä!). Paras maailma syntyy, kun siellä asuvat sekä miehet että naiset, joiden panostus on aktiivista ja yhteistyöhaluista. 

Mies liittyy vaimoonsa

Mies luopuu isästänsä ja äidistänsä. Hänen elämänsä tärkein ihmissuhde on nyt oma vaimo. Tämä on hirmuisen tärkeä periaate, koska se annettiin tilanteessa jossa miehellä, eli Aadamilla, ei ollut vanhempia. Jumala ei siis halunnut aviomiehen irrottautuvan tietynlaisista vanhemmista, tietyissä tilantessa, kuten jumalattomista vanhemmista, ylihuolehtivista vanhemmista, toisten elämään sekaantuvista vanhemmista, hölmöistä vanhemmista. Miehen pitää päästää irti vanhemmistaan olivatpa ne millaisia tahansa, missä tahansa ja keskittää huomionsa vaimoonsa. 

Verbi liittyä on alkukielellä dāḇaq. Se voidaan kääntää mm. sanoilla tarttua, takertua, liittyä yhteen, tarrautua, pysyä lähellä, pysyä, säilyttää, seurata läheisesti, saavuttaa, saada kiinni, napata. 

Yhteen liittyminen on dynaaminen, jatkuva prosessi. Se on ehkä monella vahvimmillaan kihla-aikana ja avioliiton alussa, kun tutustutaan toiseen ja halutaan tietää toisesta kaikki. Mutta liittyminen yhteen ei oikeastaan koskaan pääty, se kestää elämän ajan. Toisen ihmisen läheisyydessä pysymiseen ja häneen kiinnittymiseen pitää panostaa vuosien avioliiton jälkeenkin. Aviopuolisot jatkavat toisen ajatusten ja mielipiteiden tutkimista ja ymmärtämistä.

Ymmärrän tämän jakeen tärkeyden, koska olen asunut kulttuurissa, jossa vaimo muuttaa miehen vanhempien luokse asumaan. Odotuksia on monia ja anopilla on suuri valta uuden avioparin välisessä suhteessa. Aviomieheltä vaaditaan valtavaa lujuutta ja kypsyyttä osata elää kahden naisen välillä. Oma äiti on rakas, ja vanhempia pitää kunnioittaa. Toisaalta Jumalan neuvossa ei ole mitään sovellettavaa: mies jättää vanhempansa ja liittyy vaimoonsa. Nuoren vaimon ihmisarvon kunnioittaminen uudessa perheessä alkaa aviomiehen asenteesta ja käytöksestä.   

Kulttuuri, joka on evankeliumin vastainen, ei ymmärrä eikä tue avioliiton luomaa omaa maailmaa. Mainitsemassani kulttuurissa lapsen saaminen on tärkeämpää kuin avioliitto, ja miehellä voi olla useita suhteita ja avioliittoja. Anopin mustasukkaisuus nousee pettymyksistä omassa avioliitossa, jonka seurauksena poika on joutunut ottamaan etäiseksi jääneen aviomiehen paikan, ja joutunut emotionaaliseksi tukihenkilöksi äidilleen. Joku käytti sanaa “emotionaalinen insesti” puhuessaan vääristyneestä äiti-poika-suhteesta. Tämä jatkuu sukupolvelta toiselle, kun aviopuolisot eivät osaa tai kykene liittymään toinen toisiinsa.

Suomalaisessa kulttuurissa Jumalan tarkoittaman yhteenliittymisen vastaisuus tulee esiin eri tavoin. Avioliittoa ei välttämättä sidota, vaan katsotaan kuinka kauan rakkauden tunnetta kestää. Jos puolisoiden yhteen liittyminen emotionaalisella tasolla ei ole onnistunut, väliin voi tulla uusi ihminen ja liiton rikkominen alkaa tuntua helpolta, jopa hyväksyttävältä. Moni jopa astuu avioliittoon ajatuksella, että tämä ei välttämättä tule kestämään.  

Joillakin ei ole vähäisintäkään kunnioitusta toisen avioliittoa kohtaan, vaan jos himo iskee, ei kaihdeta edes naimisissa olevan vikittelyä. Heprealaiskirjeen opetus on silti selkeä: “Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.” (13:4)

Avioeron rikkirepivää vaikutusta ei usein huomata ennenkuin on liian myöhäistä. Juuri eilen kuulin erään nuoren ihmisen kertovan, miten vanhempien avioero oli hänelle suuren kriisin paikka. Lähimpien ihmisten valinnat saivat hänet epäilemaan Jumalan hyvyyttä, koska jos ihmiset olivat niin pahoja, miten Jumala joka heidät loi, voi olla hyvä. 

Aviopuolisoiden yhteyden säilyttäminen suojelee sekä puolisoita että lapsia haavoilta ja rikkinäisyydeltä, jotka voivat vaikuttaa läpi elämän. Jumalan mielen mukainen avioliittokuva on todellakin paras elämääsuojaava malli.

He tulevat yhdeksi lihaksi

Yhdeksi lihaksi tuleminen on kuvaannollista ja kirjaimellista. Kenenkään muun kanssa ei olla niin intiimisti lähekkäin. Alastomuus on sielun ja mielen paljastamista toiselle - omien tunteiden sanoittamista, haaveiden jakamista, kahden elämän yhdeksi tulemista. Alastomuus on myös fyysistä, vain sinun kanssani koen seksuaalisuuden ja toteutan sitä kanssasi yhdessä. 

Yhdeksi lihaksi tuleminen on elämän yhteen nitoutumista, alamme kulkea samaa jalkaa, samaan suuntaan. Se on myös lasten saamista. Lapsi syntyy miehen ja naisen yhteentulemisesta, heidän solujensa sulautumisesta, fyysisestä läheisyydestä. Lapsi on “yksi liha”, hän on osa sinua, ja osa minua, hän on oma itsensä, mutta hän on osa meitä. Meidän luomamme elämä. 

“Eivätkä hävenneet toisiansa”. Moni voi luulla, että kristityt häpeävät seksuaalisuutta, koska he eivät heittäydy kokemaan sitä useiden eri henkilöiden kanssa. Mutta asia on juuri päinvastoin. Seksuaalisuuden lahja on niin syvällistä, niin ihmisen sisintä paljastavaa, että se halutaan jakaa vain uskollisuuden lupauksen antaneen puolison kanssa. Tietoisuus siitä, että meidän välillämme tapahtuva ei joudu toisten korviin, eikä toisten kanssa jaettavaksi luo turvalliset muurit rakkauden puutarhan ympärille. Omassa maailmassa uskaltaa antautua nautinnolle ja kokemuksille. 

Alkukielen sana bûš, joka jakeessa esiintyy,  tarkoittaa häpeää, hämmennystä tai pettymystä. Jumalan suunnitelmissa alasti oleminen ei aiheuta häpeää, ei hämmennystä eikä pettymystä. Tässä onkin rikkinäisen maailman kasvateilla opettelemista. Luottamus ja turvallisuus, joka syntyy kun opettelemme luottamaan ja turvaamaan Jumalaan, luo perustan aviopuolisoiden omalle maailmalle, jossa molemmat uskaltavat olla alasti, paljastettuja, haavoittuvia ja keskittyvät tuomaan toiselle iloa. 

Avioliitto siis luo uutta. Se luo kahdesta itsenäisestä, erillisestä yksilöstä yhden lihan, toisiinsa tarrautuneen parin, joka viettää loppuelämänsä toisiaan tutkien, ihmetellen ja opetellen. Avioliitto luo myös perheen, jos Jumala siunaa heitä lapsilla. Vanhempien luomassa maailmassa, perhekuplassa on lastenkin turvallista kasvaa ja kehittyä. Toisiinsa sitoutunut pari on myös turvallinen muille ihmisille; ei tarvitse pelätä kenenkään houkuttelevan muita rikkomaan aviolupausta, vaan voi nauttia ystävyydestä ja yhteydestä Jumalan perheen jäseninä. 

Kun Jeesus puhui Genesiksen jakeista, hän sanoi aviopuolisoista: 

“Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." Matteus 19:6

Sitoutukaamme kaikki kunnioittamaan avioliiton kuplaa, sitä uutta maailmaa jonka puolisot keskenään luovat. Se on Jumalan suunnitelma, ja paras tapa elää yhdessä, ja siunatuin tapa kasvattaa lapsia. Elämäätuovassa liitossa kasvaa vahvoja yksilöitä, ja se on meidän kaikkien etu. 

Kuva: Pixabay, OlsayErtem

Väsyneet naiset

 

Naiset käyvät työssä, pitävät huolta perheestään, hoitavat itseään, ovat vapaaehtoisia, tapaavat ystäviään, huolehtivat lemmikeistä, kunnes eräänä päivänä huomaavat, että eivät enää jaksa.  

Väsymys valloittaa niin pikkuhiljaa olemusta, että siihen ei havahdu pitkään aikaan. Aina löytyy jokin selitys, miksi on normaalia olla väsynyt. Vauva, pikkulapset, ruuhkavuodet, teinit, työhuolet, ihmissuhdekiemurat, vanhenevat vanhemmat, elämän eri haasteet ja vaikeudet. Kaikki tämä vie mehuja. 

Eräs nainen kertoi, että kaupungilla kävellessään toivoi tulevansa auton töytäisemäksi, jotta saisi kokea sen, että joku huolehtii hänestä.  Toinen kertoi ajatelleensa, että tällaista se keski-ikä on, haluaa vain maata sohvalla eikä enää jaksa mitään työpäivän jälkeen. Kolmas sanoo, miten lääkäri kirjoitti masennuslääkkeitä, vaikka hän oli vain kuolemanväsynyt. 

Naiset, tämä ei ole normaalia!  

Lamauttava väsymys ja voimattomuus ei ole normaali osa elämää - ei edes osa tätä nykyajan hektistä menoa, oravanpyörää, ruuhkavuosia. 

Olin itse kuolemanväsynyt vuodenvaihteessa. Havahduin kun kuulin omat sanani innokkaalle lapselle, joka halusi minun varaavan tietyn kirjan kirjastosta: “Kulta, äiti ei nyt jaksa”.  Makasin sängyllä ja tajusin, että nyt ei ole omasta yrityksestä tämä enää kiinni. Koska minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, ajattelin että kunhan lääkitys saadaan kohdalleen, oloni paranee normaaliksi. 

Miksi naisia väsyttää?

Ennenkuin jatkan omasta tilanteestani, muutama asia.  Tottakai joku voi olla rättiväsynyt, koska ei saa tarpeeksi unta.  Lapset valvottavat eri tavoin.  Vauvaa pitää syöttää yölläkin, pikkulapset voivat nähdä painajaisia, ja teinien äidit valvovat muuten vaan lastensa juttuja murehtien. (Kirjoitin pyynnöstä vinkkejä lapsiperheen uniongelmiin täällä)

Väsymme myös, jos emme tottele Jumalan meille antamia rajoja.  Me tarvitsemme joka viikko lepopäivän, jolloin saa jättää kaikenlaiset työt täysin tekemättä. Sapatti ei ole vain Vanhan Testamentin sääntö, vaan opas tasapainoiseen elämään ihan tänäkin päivänä. Tämä on joskus vaikea oppitunti.   

Meillä jokaisella on henkilökohtaiset rajat, joiden jatkuva ylittäminen kuormittaa.  Silloin tällöin rajoja voi ylittää, esimerkiksi jos on luovan hulluuden puuskassa lupautunut ompelemaan lapselle naamiaisasun tai leipomaan häihin 300 pikkuleipää tai järjestämään seurakunnan joulujuhlaan lasten näytelmän. Silloin rajat venyvät, mutta tällaisten tilanteiden tulisi olla poikkeus. Jatkuva venyminen tuhoaa oman hyvinvoinnin.  

On siis elämäntilanteita, joissa väsyminen on niin sanotusti normaalimpaa, mutta niissä tietää, että tämä ei ole jatkuva olotila. Tämän väliaikaisuuden tietoisuuden voimalla jaksaa.  Jos normaali olotila on toistuvat päiväunet, unohtelevaisuus, saamattomuus ja aivosumu, pitäisi hälytyskellojen soida. 

Elämäni muuttui kun kuunteleva lääkäri tilasi erilaisia verikokeita. Kun 11 koeputkea verta oli analysoitu, selvisi, että minulla on vakava raudanpuute. Samalla selvisi moni oire. Luulin, että en pystynyt keskittymään kirjojen lukemiseen kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttaman väsymyksen ja muutosstressien vuoksi, mutta tajusin että sehän on yksi raudanpuutteen oireista!

Raudanpuute on yleinen

Viime vuonna tutkittiin suomalaisia urheilevia nuoria. Heiltä mitattiin hemoglobiini, rautatasot ja  keuhkojen toiminta. Tulokset olivat mielestäni hälyttäviä, 60% urheilevista tytöistä kärsivät rautavarastojen tyhjyydestä, jolloin ferritiini on alle 30 µg/l.  “Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että raudanpuute on yleistä suomalaisilla nuorilla ja sen hoito on vähäistä.”

Kun terveet, urheilulliset, mutta raudanpuutteesta kärsivät tytöt kasvavat, tulevat raskaaksi, synnyttävät ja imettävät, he liittyvät väsyneiden naisten joukkoon.  Jos he lisäksi ovat vegaaneja, kärsivät imeytymisongelmista tai runsaista kuukautisista, tai luovuttavat verta, rautavarastot hupenevat entisestään.  

Raudanpuutteisten äitien lapsilla on vaara olla jo syntyessään raudanpuutteisia. Kuinka moni väsynyt, keskittymishäiriöinen tai huonosti syövä lapsi kärsiikin raudanpuutteesta? Kuinka usein lasten rautavarastoja aletaan mittaamaan? Olen kuullut lääkärin sanovan, että varastoraudan eli ferritiinin mittaus on nykyään muotia.  

Mutta voitaisiinko ajatella, että väsyneet naiset ja heidän lapsensa voivat kärsiä yleisestä ja suhteellisen yksinkertaisesti hoidettavissa olevasta raudanpuutteesta? En usko, että kukaan nainen on väsynyt, koska on laiska tai viitsimätön.  Olen tavannut naisia, jotka yrittävät tosissaan, hoitavat työnsä hyvin, raahautuvat päiviensä läpi. Eivät he ole masentuneita tai stressaantuneita tai mukavuudenhaluisia.  He ovat väsyneitä.   

Ja tälle väsymykselle voi olla fyysinen syy.  

Asia paranee

Kirjoitan aiheesta, koska niin monet naiset ovat väsyneitä. Jos syy on fyysinen, siihen ei auta tsemppaaminen, kovempi yrittäminen, oireiden pois selittäminen tai itsensä ruoskiminen.

Kirjoitan, koska minua huolettaa lasten tilanne. Äidinvaistoa ei ole tieteellisesti tutkittu, mutta monen lapsen elämä on pelastunut äidin tarkkaillessa vointia ja etsiessä syytä. 

Oma kokemukseni on positiivinen. Rauta-arvot ovat nousseet todella hyvin viimeisten kuukausien aikana ja sen ohella kilpirauhasarvotkin ovat parantuneet. Tein suuria ruokavaliomuutoksia ja olo on kaikinpuolin parempi. Painokin on pudonnut ihan itsestään - tiesitkö, että painonnousu voi olla raudanpuutteen oire?

Jos olet väsynyt jo pidemmän aikaa, ala tarkkailemaan vointiasi ja oireitasi. Väsymykselle on aina jokin syy. 

Onko sinulla kokemusta väsymyksestä tai raudanpuutteesta?   

Haluaisitko, että kirjoitan lisää raudanpuutteesta, ruokavaliosta tai painonpudotuksesta?

Lähde: Haemoglobin, iron status and lung function of adolescents participating in organised sports in the Finnish Health Promoting Sports Club Study

Image by Free-Photos from Pixabay 

Minna Canth - kristityt vaikuttajat maailmaa parantamassa

 

Minna ja Johan Ferdinand Canth

Minna Canthin päivää juhlitaan tänään 19.3., hänen syntymäpäivänään.  Canth eli Ulrika Wilhelmina Johnson syntyi Tampereella vuonna 1844, jolloin Suomi oli osa Venäjää suurruhtinaskuntana.  Canthilla oli suuri jano opiskella, ja hän päätti lukea kansakoulunopettajaksi, koska silloin hän voisi elättää itsensä menemättä naimisiin.  

Canth pääsi opiskelemaan seminaariin Jyväskylään 1863. Seminaari oli ensimmäinen suomenkielinen ja naisille avoin opisto. Hän jatkoi opiskelujaan vuoteen 1865, jolloin hän suostui opettajansa Johan Ferdinand Canthin kolmanteen kosintaan ja meni naimisiin jätten opiskelunsa kesken.   

Perheeseen syntyi seitsemän lasta. Vaimon ja äidin roolien lisäksi Canth harjoitti hyväntekeväisyyttä köyhien keskuudessa ja kirjoitti miehensä toimittamiin Keski-Suomi- ja Päijänne-sanomalehtiin.  Hänen aiheensa olivat yhteiskunnallisia.  Hänen ensimmäinen kirjoituksensa  "Tyttäriemme kasvatus" kiinnitti huomiota tyttöjen mitättömään koulutukseen. Se julkaistiin sanomalehti Keski-Suomessa vuonna 1874.

Canth jatkoi kirjoittamalla lisää naisten oikeuksista ja raittiudesta. Kirjoitukset eivät aluksi saaneet vastakaikua. Canth epäilikin myöhemmin, ettei aika ollut vielä kypsä. Myöhemmin hänen kirjoituksensa kyllä huomattiin, mutta negatiivisessa mielessä; hän menetti miehensä kanssa työn lehden toimituksessa.

Canth jatkoi kirjoittamista, ja julkaisi novelleja, kirjoja, näytelmiä ja artikkeleita koko elämänsä ajan.  Hän oli yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka kohtasi epäluuloja, arvosteluja, mutta myös kiitosta ja ansiota kirjoituksillaan.  

Hänen pyrkimyksensä oli parantaa köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita.

Kristinusko oli tärkeä osa Minna Canthin elämää, vaikka hän kritisoikin kirkkoa.  Moni kirkonmies paheksui hänen kirjoittamisiaan, eikä pitänyt häntä kristittynä. Henkilökohtainen usko oli hänelle kuitenkin tärkeä, eikä se ollut esteenä kiinnostukselle tieteeseen ja menestykseen kauppiaana hänen miehensä kuoleman jälkeen.   

Vankka perusta

Miten köyhästä taustasta tuleva tehdastyöläisen tytär pääsi kouluun 1850-luvulla Suomessa, jolloin ei vielä ollut koko kansalle tarkoitettuja kouluja?  Pikku-Minnan käymä koulu on itsessään todistus kristittyjen yhteiskunnallisen vaikutuksen merkityksestä. 

Tampereen Finlaysonin tehtaan kristityt johtajat perustivat 1839 “pikkukoulun” puuvillakehräämön työläisten lapsille.  Se toimi aluksi ruotsin kielellä.  Koulu oli avoin kaikille, sekä tytöille että pojille, ja varattomille maksuton. 

Tehtaan johtajat harrastivat paljon hyväntekeväisyyttä ja huolehtivat työntekijöistään.  Kuri oli tiukkaa, mikä teki tehtaasta turvallisen työpaikan.  Moni olikin siellä työssä koko ikänsä. Johtajat olivat uskossaan aktiivisia, lähetyshenkisiä, ja rakennuttivat koulun lisäksi alueelle myös kirkon ja palkkasivat sinne pastorin.  

Jussi Hietala on tehnyt tehtaan koulusta mielenkiintoisen historian pro gradu-tutkielman: Maria Charlotta Hyden - Finlaysonin pikkulastenkoulun opettaja ja lähetyksen suuri persoona.  Tässä kaksi lainausta aloituksesta:

“Finlaysonin pikkulastenkoulu syntyi johtaja Ferdinand Uhden kristillisestä näkemyksestä. Koulu oli myös osa sitä yhteiskunnallista rakennelmaa, jonka Finlaysonin tehdas tarjosi Tampereella. Koulussa vieraili jopa keisari Aleksanteri II. Koulusta tuli nopeasti alueen tärkein alkeisopetusta tarjoava koulu. Sitä kävi vähintään kaksi sukupolvea – sadat ja kenties tuhannet tamperelaiset lapset oppivat siellä lukemaan ja kirjoittamaan.”

“Koulu antoi opetusta lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi jonkin verran matematiikassa, piirustuksessa ja tytöille erityisesti käsitöissä. Tunnetuksi koulu ja sen opettaja tulivat hartaasta uskonnollisesta otteesta, lähetysinnostuksesta, juhlista ja aivan erityisesti kasvatuksesta. Kertomukset ja kasvatus piirsivät lähtemättömän jäljen koulua käyneiden sydämiin. Opettaja sai kansalaisten keskuudessa suorastaan pyhimysmäisiä piirteitä.”

Minna Canthin elämään tutustuminen on silmiä avaavaa.  Tämä merkittävä vaikuttaja ei syntynyt vakuumissa, vaan hän sai hurjasti mahdollisuuksia. Moni asia loksahti juuri oikealle paikalle, jotta Minna Canthista tulisi se vaikuttaja, jona me hänet tänään muistamme. Useat ihmiset olivat oikealla paikalla oikeaan aikaan.    

Tampereella asuvan kristityn tehtaanjohtajan Ferdinand Uhteen näky maksuttomasta koulusta, johon saa tulla kuka vain.  Maria Hyden, joka opetti koulussa kuolemaansa saakka. Isä Gustaf Vilhelm Johnson, jonka menestyksekkäiden liiketoimien vuoksi tytär sai paikan sivistyneiden perheiden lapsille tarkoitetusta mamsellikoulusta Kuopiossa.  Pappi Uno Cygnauksen näky koululaitoksesta ja Jyväskylän seminaarin päätös ottaa opiskelijoiksi myös naisia.  Canthin miehen toimittamien lehtien suostumus julkaista myös hänen artikkeleitaan.   

Toki Canthilla oli omiakin kykyjä.  Hän harrasti hyväntekeväisyyttä, kasvatti seitsemän lastaan yksinhuoltajana, ja pelasti edesmenneen isänsä lankakaupan sekä myöhemmin veljensä sekatavarakaupan.  Hän oli taitava kirjoittaja.  Elämä oli varmasti ollut henkisesti ja fyysisesti rankkaa eri tavoin.  Silti hänen intonsa ei sammunut. 

Minna Canth tuo mieleeni Sananlaskujen luvun 31 naisen.  Hän on ahkera, huolehtii perheestään, auttaa vähävaraisia, on taitava liikenainen ja luottaa kaikessa Jumalaan.  

Omassa mielessäni siis yhdistän Minna Canthin ja tasa-arvon päivän Sananlaskujen kelpo vaimoon.  Olen vakaasti sitä mieltä, että naiset, jotka luottavat Jumalaan ja käyttävät Jumalan heille antamia lahjoja muiden hyväksi, ovat tämän maailman parantajia edelleen tänäkin päivänä!    

Kovasti lainattu onkin yksi Minna Canthin huudahduksista: "Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää".  Jumalan kanssa emme koskaan joudu nuokkumaan Ruususen uneen, vaan saamme elää jännittäviä, liikuttavia ja ikimuistoisia elämän hetkiä.  

Ystävyys on taitolaji

Ystävänpäivän kunniaksi olen miettinyt ystävyyksiä ja ihmissuhteita.  Koronavuonna ne ovat joutuneet koetukselle, kun yhdessä vietettyä aikaa ei ole välttämättä ollut samalla tavoin kuin aiemmin. 

Alfred Tennyson kirjoitti kuuluisat säkeensä

I hold it true, whate’er befall;

I feel it when I sorrow most;

'Tis better to have loved and lost, 

Than never to have loved at all 

rakkaan ystävänsä Arthur Henry Hallamin muistoksi.  Hallam menehtyi nuorena sairauskohtaukseen.  He olivat parhaat ystävät ja työtoverit.  Arthur oli ihastunut Tennysonin siskoon, ja tulevaisuus näytti ruusuiselta. Ystävän menehtyessä kuolee osa omaakin sielua.   

Luin muutama vuosi sitten kirjan, jossa kirjoittaja perustelee Raamatulla, miksi ystävyydet myös miesten ja naisten välillä ovat normaali ja hyvä osa ihmiselämää. Se oli raikas tuulahdus ajatusmaailmaani.  Tarvitsen kaikenlaisia ystävyyksiä.  

Mitä enemmän kuulen uutisia kristittyjen johtajien moraalisista lankeamisista (viimeisimpänä tunnettu apologeetta Ravi Zacharias, jonka hirveät synnit paljastuivat kokonaisuudessaan vasta hänen kuoltuaan), sitä enemmän mietin olisiko ihmissuhteiden tervehdyttämiseksi aika paneutua miettimään ystävyyttä, rakkautta ja kunnioitusta, jota voi esiintyä kristittyjen miesten ja naisten välillä ilman mitään taka-ajatusta.  

Romanttinen rakkaus on siunaus ja kallisarvoinen osa elämää - mutta se ei korvaa ystävyyksiä.  

  

Tässä postaukseni neljän vuoden takaa.  

Oletko törmännyt ihmisiin, jotka perustelevat mielipiteensä täysin omilla kokemuksillaan? Joskus he jopa perustelevat ne kuulopuheilla.  Entä oletko itse tehnyt niin?  Minä olen.

Subjektiivisuus mielipiteiden muodostamisessa ei ole harvinaista, varsinkaan jos aihe on haastava.  Miesten ja naisten väliset ystävyydet voidaan laittaa tähän kategoriaan.  Jos kokemukset sekaystävyyksistä ovat hyviä, ihmiset ovat myönteisiä sen suhteen.  Negatiivisen kokemuksen nähneet tai kokeneet taas suhtautuvat kieltävästi miesten ja naisten väliseen ystävyyteen.

Kristityillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tehdä mistään asiasta lakia pelkän subjektiivisen kokemuksen perusteella.  Mielipiteiden pitää olla perusteltuja Jumalan Sanalla.  Objektiivisuus aiheessa, johon suhtautuu tunteella, ei ole helppoa.  Vaatii kypsyyttä haastaa omia mielipiteitään Raamatun opetuksilla ja nöyryyttä myöntää joutuneensa oppimaan jotain.

On siis aika etsiä Raamatusta kohdat, joissa puhutaan ystävyydestä – onko niitä?

Aloitetaan perusteista

Raamattu on alusta loppuun saakka hyvin selvä aviorikoksen ja huorinteon suhteen: molemmat tuomitaan voimakkaasti.  Muistatko kertomuksen Saarasta ja faaraosta, tai Daavidista ja Batsebasta, tai naisesta, joka oli saatu kiinni aviorikoksesta?  Jumala on selväsanainen: seksi kuuluu yhden naisen ja yhden miehen välille elinikäiseen avioliittoon. 

Toisaalta ystävyyttä ei ole koskaan kielletty, siihen jopa rohkaistaan. 

Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa (Gal 3:28).

Paavali joutui puuttumaan tilanteeseen, jossa juutalaiset kristityt opettivat moraalisääntöjen vuoksi pakanakristityille kenen kanssa oli sopiva syödä ja miten pestä kädet.  He jopa vaativat kristittyjen ympärileikkaamista.  Kristittyjä rohkaistiin noudattamaan juutalaisten sääntöjä ja harjoittamaan rotujen välistä erotusta.  Tuloksena oli yhä korkeampi muuri juutalaisten ja pakanakristittyjen välillä. 

Paavali tuomitsi tällaisen hengellisen hölynpölyn. Hän varoitti galatassa asuvia tällaisista hengellisistä puhtaussäännöistä. “Ei se, kenen kanssa syöt lounasta, tee sinusta epäpuhdasta, vaan synnin tekeminen Jumalaa vastaan”.  Säännöt rajoittivat vapautta ja aiheuttivat jakaantumista.  Paavali muistutti: “Vapauteen Kristus on teidät vapauttanut, pysykää lujina älkääkä antako kietoa itseänne jälleen orjuuden kahleisiin”.  (Gal 5). 

Ehkä tänä päivänä seurakunnassa ei rajoiteta rotujen välistä kanssakäymistä, mutta entäpä sukupuolten välillä?  Erottavat säännöt eivät tee kenestäkään pyhempiä.  Minkään ei saisi tulla kristittyjen välisen rakastavan suhteen välille.  Siksi Paavali sanoo, että juutalaisen tai kreikkalaisen, orjan tai vapaan, miehen tai naisen välille ei saa tehdä erotuksia.  Kaikenlainen opetus, joka estää rakkauteen perustuvan yhteyden, on evankeliumin vastaista, vaikka se kuulostaisi kuinka moraalisesti ylempitasoiselta tahansa. 

Paavali opetti nuorelle Timoteukselle miten seurakunnassa pitää suhtautua miehiin ja naisiin: “…neuvo nuorempia miehiä niinkuin veljiä, vanhoja naisia niinkuin äitejä, nuorempia niinkuin sisaria, kaikessa puhtaudessa.” (1 Tim 5). Me tarvitsemme perhettä. Yksinäisyys yhteisössä on kaikkein raskainta yksinäisyyttä.  Jos kristittyjen yhteisö ei osaa olla intiimi, haavoittuvaisen avoin ja toisilleen omistautunut, luomme seurakunnasta kerhon, jossa yksinäisyyden muurin erottamat yksilöt kokoontuvat saman asian tiimoilta samaan tilaan, koskaan todella kohtaamatta.  

Jos seurakunta epäonnistuu perheenä olemisessa, naimattomilla on suuri paine luoda perhe menemällä naimisiin. Ovatko sinkut opetuksessamme tuomittuja yksinäisyyteen tai painostettuja avioon?  Ja toisaalta ei avioliitto poista ihmisiltä tarvetta löytää yhteys toisten kanssa.  Avioitunut mies tarvitsee naispuolisia ystäviä, naimisissa oleva nainen tarvitsee hengellisiä isiä ja veljiä. 

Monesti painotetaan jakeen viimeisiä sanoja: “kaikessa puhtaudessa” ja neuvotaan olemaan varovaisia liian läheisten suhteiden muodostamisessa.  Silloin on unohdettu jakeen perhesuhteisiin kannustavat sanat: isät, äidit, veljet, siskot.  Puhtauteen keskittäytyessä saadaan tulokseksi sukupuolten välinen etäisyys.  Johsua D.Jones sanoo kirjassaan osuvasti: 

Sen sijaan, että korvaisimme “kielletyn suudelman” “pyhällä suudelmalla”, olemme päätyneet “ei suudelmaa”-tilanteeseen (Room 16:16).

Ystävät Raamatussa

Joonatan ja Daavid sekä Ruut ja Naomi ovat esimerkkejä samaa sukupuolta olevista ystävistä.  He puhuvat ja käyttäytyvät toisiaan kohtaan tavalla, joka nykyaikana kuulostaa oudolta – jopa epäilyttävältä. Kuka enää tänä päivänä vannoo rakkautta ja ikuista sitoutumista ystäväänsä? 

Raamatussa rakkautta sekaystävyyksissä voi ilmaista näinkin suoraan:

Vanhin valitulle rouvalle ja hänen lapsillensa, joita minä totuudessa rakastan (2 Joh).  Näin aloitti Johannes, Jeesuksen ystävä ja opetuslapsi, erään kirjeistään.  Naimisissa oleva Johannes kirjoittaa naiselle, jolla on lapsia ja jonka kodissa seurakunta kokoontuu (hän oli ehkä leski).  Johannes ei pelännyt sanoa rakastavansa tätä naista.  Hän oli vapaa välittämään. 

Ja sen jälkeen hän (Jeesus) vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia; ja ne kaksitoista olivat hänen kanssansa, niin myös muutamia naisia, jotka olivat parannetut pahoista hengistä ja taudeista: Maria, Magdaleenaksi kutsuttu, josta seitsemän riivaajaa oli lähtenyt ulos, ja Johanna, Herodeksen taloudenhoitajan Kuusaan vaimo, ja Susanna ja useita muita, jotka palvelivat heitä varoillansa (Luukas 8).   Hippiliike?  Aktiomatka? Ei, vaan Jeesus ystävineen.  He matkustivat yhdessä tavoitteenaan levittää evankeliumi maailmaan.  Näille henkilöille Jeesus sanoi “olette minun ystäviäni” ja “rakastakaa toinen toisianne niinkuin minä olen rakastanut teitä”.  Alkuseurakunta ei ollut ydinperheistä muodostunut ryhmä. Se oli perhe.

Sinä päivänä Debora ja Baarak, Abinoamin poika, lauloivat näin (Tuom 5).  Deborah oli naimisissa oleva nainen, todennäköisesti Barak oli myös naimisissa.  He työskentelivät yhdessä, sotivat yhdessä ja jopa lauloivat yhdessä. Moni spekuloi Deboran auktoriteettiaseman merkitystä tämän päivän seurakunnan “naisvanhimmille”. Joshua D. Jonesin mukaan naispastoriviran perustaminen Deboran elämään on liioittelua, mutta relevanttia sen sijaan on, miten tahoillaan naimisissa oleva mies ja nainen palvelivat yhdessä Jumalaa. 

Mutta Mordokai käyskenteli joka päivä vaimolan esipihan edustalla saadakseen tietää, voiko Ester hyvin ja mitä hänelle tapahtui... Kun Esterin palvelijattaret ja hänen hoviherransa tulivat ja kertoivat hänelle tämän {Mordokaista} joutui kuningatar suureen tuskaan… (Ester 2,4). Mordokai ja hänen nuoren serkkunsa Hadassan (Esterin) kertomus on yksityiskohtainen kuvaus sekaystävyydestä Raamatussa.  Mordokai oli kasvattanut orvon serkkunsa ja he uskoutuivat läheisesti toisilleen ja huolehtivat toinen toistensa hyvinvoinnista senkin jälkeen, kun Ester meni naimisiin.  Yhdessä he pelastivat kansansa tuholta.

Ja hänellä sekä myös Elialla ja vaimon perheellä oli syötävää pitkäksi aikaa (1 Kun 17).  Mietipä seuraavaa tilannetta käytännöllisesti: kuuluisa profeetta ystävystyy ja muuttaa asumaan nuoren lesken luo, joka ei ole uskossa.  Kuulostaa uskomattomalta, mutta tästä kertomuksesta ei voi mitenkään ymmärtää, että Elia olisi käyttäytynyt sopimattomasti naista kohtaan tai tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. 

Vaikka tänä päivänä tällaisia asumisjärjestelyitä ei voi suositella, Jumala ohjasi Elian asumaan sinkkuäidin luo.  Hän olisi voinut antaa Elialle kaupungissa oman asunnon ja antaa hänen keskustella naisen kanssa julkisissa paikoissa, sen ajan kahviloissa.  Mutta Jumala teki toisin.  Jeesus ei räpäyttänyt silmäänsäkään, kun Hän mainitsi Elian ja Sarpatin leskivaimon (Luuk 4:26), eikä käyttänyt heitä esimerkkinä terveistä sukupuolien välisistä rajoista vaan Jumalan valtakunnan leviämisestä.

Vapautta ei tule käyttää synnin tekemiseen, mutta olisiko meillä mahdollisuutta löysätä vähän tiukkoja rajojamme sekaystävyyksien suhteen?

Eräänä päivänä Elisa meni Suunemiin, ja siellä oli arvossa pidetty vaimo, joka vaati häntä aterioimaan. Ja niin usein kuin hän kulki sen kautta, poikkesi hän sinne aterioimaan (2 Kun 4).  Elisa oli Eliaan manttelinperijä.  Myös hän vapaasti seurusteli ja söi yhdessä naisten kanssa.  Aina kun naimaton Elisa oli kaupungissa, hän meni tämän naimisissa olevan naisen luo syömään. Luvusta käy selväksi, että nainen oli ystävyydessä aloitteentekijä ja sai miehensäkin mukaan rakentamaan Elisalle huoneen heidän kotiinsa.  Elisan puolelta ei löydy tippaakaan sopimatonta käytöstä tätä naista kohtaan, eikä pelko pitänyt häntä erossa naimisissa olevan naisen seurasta.  Elisan ja suunemilaisen naisen ystävyys on hieno esimerkki sinkun ja naimisissa olevan ystävyydestä. En löydä kertomuksesta myöskään mustasukkaisuutta suunemilaisen vaimon aviomiehen osalta.  

Tervehdys Laodikeassa oleville veljille ja Nymfalle sekä hänen kodissaan kokoontuvalle seurakunnalle (Kol 4). Paavali mainitsee Nymfan nimeltä julkisessa kirjeessä.  Millaiset ajatukset tästä helposti heräävät? Kaikki saavat kuulla kirjeen sisällön, mutta vain yksi henkilö, nainen, mainitaan nimeltä.  Varmasti tällä naisella oli erityinen paikka Paavalin elämässä.  Paavali ei lisännyt kirjeeseen muutamia miesten nimiä välttääkseen väärinkäsityksiä, vaan hän pystyi mainitsemaan yksittäisen naisen kirjeessään ilman, että hänen piti varjella mainettaan. 

Samassa hänen opetuslapsensa tulivat; ja he ihmettelivät, että hän (Jeesus) puhui naisen kanssa (Joh 4).  Onko väliä sillä, mitä ihmiset ajattelevat käytöksestämme?  Jones selventää kirjassaan, että vapauden käyttäminen ajattelemattomasti voi loukata heikompaa veljeä, jonka usko ei ole yhtä kypsä.  Jotkut käyttävät vapauttaan provosoidakseen.  Jeesus ei koskaan tehnyt mitään kapinallisesta hengestä tai todistaakseen, että hän voi.  Vaikka Jeesus oli täysin vapaa kulttuuritabujen suhteen ja totteli vain Jumalaa eikä ihmiskäskyjä, Hänen motiivinsa oli aina rakkaus.  

Tässä tunnetussa Raamatunkertomuksessa Jeesus rikkoo rodullisia, uskonnollisia ja sukupuolten välisiä tabuja.  Mutta Hänen tarkoituksenaan ei ole näyttää ihmisille, vaan ilmoittaa itsensä tälle naiselle.  Jeesus ei huolehtinut siitä, miltä Hänen käytöksensä näytti opetuslasten silmissä, kun Hän keskittyi palvelemaan särkynyttä ihmistä. 

Ihmispelon vai ihmisrakkauden motivoima?

Jos olet hengellisessä vastuu- ja johtajuustehtävässä, kuinka tärkeää sinulle on ihmisten mielipide?  Estääkö puheet tai pelot puheista sinua palvelemasta vastakkaisen sukupuolen edustajaa?  Vältteletkö tilanteita, joissa avautuminen tai yhteyden luominen vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa on mahdollista?  Emme saa käyttää vapauttamme väärin, ja tottakai on viisasta käyttäytyä niin, että turhia puheita ei synny, mutta puheiden ei pitäisi kontrolloida meitä.

Nämä muutamat esimerkit ystävyyksistä Raamatussa ovat auttaneet minua huomaamaan, miten vapaasti Jumalan miehet ja naiset pystyivät käyttäytymään toinen toisiaan kohtaan.  Vapaus perustui Jeesuksen antamaan vapauteen.  Jos mietit, osaatko olla ystävä miehen/naisen kanssa, muista, että mitä lähempänä olet Jeesusta, sitä lähempänä voit olla toista ihmistä.  Jumala kutsuu meitä pyhyyteen ja puhtauteen kaikissa ihmissuhteissamme ja kun kasvat uskossasi, voi ystäväpiirisikin laajentua.  

Uuden Testamentin käskyt “toinen toisellemme” ovat annettu jokaiselle kristitylle käytettäväksi sekä naisia että miehiä kohtaan.  Kristuksen ruumiin jäseninä kuulumme toinen toisillemme, sukupuolesta huolimatta.  Vaikka onkin realistista ymmärtää, että syvällistä yhteyttä ei synny joka ikisen seurakunnan jäsenen kanssa, ei sitä tarvitse rajoittaakaan.  Intiimejä ystävyyssuhteita voi löytää yllättävistä paikoista!

Inspiraationa Joshua D. Jonesin kirja Can Christian Men and Women Be Friends.

Kuva: Image by 5688709 from Pixabay 

Vaatteet viestivät

 Vaatteiden merkitys on suuri.  Aina välillä pysähdyn pohtimaan pukeutumista ja tyyliä.  

Yhdysvaltojen uusimman presidentin virkaanasettajaisjuhla oli merkittävä tapahtuma.  Poliittisia puheita kuunneltiin tarkkaan, mutta suurta painotusarvoa nähtiin tilaisuuden merkkihenkilöiden vaatteissa.  

Guardian-lehti tulkitsee presidentti Bidenin, varapresidentti Harrisin ja heidän puolisoidensa välittävän pukeutumisellaan vahvan viestin. Heidän vaatteensa olivat amerikkalaisten suunnittelijoiden käsialaa, turhat rönsyilyt ja erikoiset leikkaukset jäivät pois.  Tunnelma oli rauhallinen, kunnioittava, hiljaisen iloinen. Heidän pukeutumisensa sanoo:  Emme ole julkkiksia, olemme kansan nöyriä palvelijoita

Naiset olivat valinneet asujensa väreiksi republikaanien punaisen ja demokraattien sinisen yhdistelmän eri sävyt. Tilaisuutta seurattiin ympäri maailmaa, ja vaatteiden viesti otettiin vastaan.  

Yle:n artikkelissa haastateltu suomalainen tyyliguru Sami Sykkö tiivistää: – Nyt viimeinenkin ihminen tajuaa, että vaate on vahva viesti.

Kriittisessä tilanteessa olevan maan johtajat kommunikoivat kaikella mahdollisella tavalla yhtenäisyyden ja kaikkien hyvän puolesta. He ovat koko kansan palvelijoita, eivät etsimässä omaa parastaan.  Demokratian voitto, kiteytti uusi presidentti Joe Biden.  

Psykologian tohtori Jennifer Baumgartner on tutkinut pukeutumista ja huomauttaa, että yllemme valitsemamme vaatteet ovat uskomattoman tarkka indikaattori siitä, mitä ajattelemme itsestämme ja elämästämme. 

Vaatteiden väri ja koristekuviointi voi Suomessakin kommunikoida poliittisesta suuntauksesta.  Kansallispuvun käyttö, tai sinimustan villapaidan päälle pukeminen kertovat arvoista ja ajatusmalleista yhteiskunnallisissa keskusteluissa. Etnisten vähemmistöjen asut kertovat tarinaansa.  

Pääministerimme Marin toivoo keskustelun liittyvän asioihin, ei hänen ulkoiseen olemukseensa ja niinpä hän pukeutuu aina samaan tyyliin ja väreihin.  Presidentimme rouva Jenni Haukio ei paljastanut vuoden 2020 itsenäisyyspäivän juhlapukunsa tekijää, jotta kansa keskittyisi itsenäisyyteen eikä vaatteisiin.    

Tästäkin huolimatta pukeutuminen on tärkeää.  Annamme asuvalinnoillamme aina viestin.  Viestivätkö vaatteesi todellista sisimpääsi?  

Usko ja pukeutuminen

Kuten useimmat muutkin tavalliset ihmiset, en elä koko maailman tarkkailun ja tulkinnan alaisena.  Olen vapaa valitsemaan vaatteeni ja tyylini.  Pohdin silti, millaista viestiä pukeutumiseni antaa minusta ja arvoistani. 

Oman itsensä hyväksyminen kasvaa luonnollisesti iän myötä.  Nuorella vaikea akne kasvoissa voi olla todellinen trauma ja kamppailu.  Vanhempana hyväksyy, että ei ole täydellinen - ei kukaan muukaan ole, eikä kaikkeen voi vaikuttaa. Sairaudet voivat vaikuttaa ulkonäköön siinä missä vanheneminenkin, eikä sille voi mitään.   

  

Myös evankeliumin syvällinen ymmärtäminen auttaa oman itsensä hyväksymisessä.  Maailman arvoissa tietty täydellisyys on tavoiteltavaa ja ihailtavaa (huomioi millaisia ihmisiä julkisuudessa pidetään esillä). Jumalan hyväksymän ei tarvitse kurittaa itseään tai piiskata itseään tiettyyn suuntaan, jotta saisi hyväksyntää muilta. 

Kypsyydessä kasvaminen myös auttaa alistumaan tiettyihin “sopiviin” vaatteisiin.  Suosin täydellisesti vapautta pukeutua omien mieltymysten mukaan.  Mutta on tilanteita, jolloin valitaan tilaisuuteen sopivat vaatteet.  Hautajaiset ovat yksi esimerkki.  Häät voivat olla toinen - eräs ystäväni tajusi viimein eräissä häissä, että miehetkään eivät voi laittaa farkkuja joka juhlaan.  

Eräät nuoret uskovat olivat traumatisoituneet perinteisen seurakunnan sääntöjen ja odotusten keskellä.  He irtautuivat liikkeestä ja alkoivat kokoontua uudenlaisen vapauden ilmapiirissä.  He kieltäytyivät pukeutumasta perinteisesti, solmio aiheutti ahdistusta.  Heidän ystävänsä, joka oli vähän vanhempi ja myös uskossaan kypsä sanoi olevansa niin vapaa, että pystyy pukeutumaan sekä solmioon että olla ilman solmiota.  

Mainitsemani psykologi Baumgartner analysoi tiettyjä pukeutumissuuntauksia kuten pelkkien neutraalien värien käyttäminen, liian suuriin vaatteisiin kietoutuminen tai merkkivaatteiden logojen korostaminen.  Erityisen kiinnostavaa oli lukea hänen ajatuksiaan ihmisestä, joka ei pukeudu ikänsä mukaan.  

Hän sanoo, että muodin näkökulmasta ihmisten pitäisi pukeutua ikäänsä sopivasti.  Mutta psykologisesta näkökulmasta pitäisi pukeutua vaatteisiin, joissa tunnet olosi hyväksi. Tärkeintä on kuitenkin motivaatio valita tiettyjä vaatteita. Motivaatio ei ole kohdallaan, jos valitset nuorekkaat vaatteet, koska et hyväksy ikääsi tai jos olet uskonut viestin, että ikäsi ei ole hyväksyttävää.  Mutta jos valitset samat vaatteet, koska rakastat niitä ja ne saavat sinut tuntemaan olosi hyväksi, motivaatiosi on terveellä pohjalla.   

Baumgartner suosittelee, että iän mukaan pukeutumisen sijasta pukeutuisimme tavoitteiden mukaan.  Jos haluat ylennyksen, pukeudu sen mukaan.  Jos etsit aviopuolisoa, pukeudu sen mukaan.  Jos haluat matkustaa maailman ympäri, valitse vaatteet tämän päämääräsi mukaan. 

Oma lisäykseni: Jos haluat tuoda kunniaa Jumalalle, pukeudu sen mukaan.    

Evankeliumikin puhuu siitä, miten motiivimme vaikuttavat arkeen, syömiseen, juomiseen, vaatteisiin.  Paavali puhuu aiheesta, erityisesti syömisen suhteen kirjeessään Roomalaisille, luku 14 sekä 1 Korinttolaisille luku 8-9. 

Paavali kiinnittää huomiota siihen, miten meidän käytöksemme, vapautemme tehdä tiettyjä asioita voi olla todella loukkaavaa “heikolle” uskovalle. Meidän ei tule tuomita tai halveksia heikkouskoisia, vaan elää tietoisena siitä, että joudumme jokainen tuomiolle omista teoistamme.  Niinpä meidän pitää olla panematta loukkauskiveä tai langetusta toisten eteen.   

On parempi jättää syömättä, kuin loukata toista.  On parempi jättää pukematta kuin tuoda riitoja uskovien keskuuteen.  Rakkaus toisia kohtaan rakentaa keskenäistä yhteyttä, ja rakentaa myös sisäistä vahvuutta.  

Mieheni kotiseurakunnassa järjestettiin aamuisin kaksi Jumalanpalvelusta.  Ensimmäinen oli suunnattu vanhemmalle väelle, jota oli aamuisin enemmän liikkeellä.  Puhujat ja laulajat pukeutuivat perinteisemmin, suoriin housuihin, paitapuseroihin, hameisiin.  Toinen Jumalanpalvelus oli suunnattu nuoremmalle väelle.  Puhuja vaihtoi jalkaansa farkut ja musiikkiryhmäkin rentoutui.  He halusivat kunnioittaa kuulijakuntaa pukeutumisellaan.  

Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme. Room 14:19

Hengellinen ja henkinen kypsyys näkyy ihmisen olemuksessa, kuuluu hänen sanoissaan ja tulee esille hänen vaatteissaan.  Itsensä hyväksyvä nauttii vapaudestaan tuoda esille persoonallisuuttaan.  Rauhaa ja rakentumista ajava ottaa lisäksi huomioon muut henkilöt ja tilanteet.  

Huomasitko sinä miten Yhdysvaltojen virkaanasettajaisissa pukeuduttiin? 

Kuva: Pixabay Clker-Free-Vector-Images

.  

Naeman matka entisestä tulevaan

 Miten selvitä maailmanlopusta osa 2 (osa 1 löytyy täältä). 

Vuosien, ehkä vuosikymmenten uurastuksen jälkeen Nooa ja Naema perheineen ovat arkissa, jonka oven Jumala sulki.  

Arkki on käännekohta. 

Tästä lähtien on elämä ennen, ja jälkeen.  

Vanhan ja uuden välillä kulkevalla sillalla aika on suhteellinen käsite.  Fyysisesti muutos voi tapahtua silmänräpäyksessä ja henkisesti kuljet vielä sillalla pitkän aikaa.  

Tai ehkä henkisesti olet harpponut sillan jo päästä päähän, mutta fyysisesti olet vielä siirtymävaiheessa.  Muutos vie aina aikaa.

Arkki on silta entisen maailman ja tulevaisuuden välillä.  Naema ei voi kiiruhtaa sitä, ei ohjata, ei päättää mitenkään olosuhteiden suuntaa.  Arkissa hän on välimaastossa.  

Tämä on tärkeää aikaa.  

Pitkä odotus

Neljäkymmentä päivää kestäneen rankkasateen jälkeen vedet vallitsivat maan päällä 150 päivää.  Kun tuulet alkoivat kuivata vettä, kesti vielä kuukausia ennen kuin perhe pystyi lähtemään arkista.

Nooa ja Naema viettävät perheineen vuoden arkissa.  He eivät pysty poistumaan sen ulkopuolelle, heidän ainoat seuralaisensa ovat oma perhe ja eläimet.  

Heillä ei ole yhteyksiä ulkomaailmaan - ei ole ulkomaailmaa.  Kaikki muut ihmiset koko maailmassa ovat hukkuneet.  

Tällaista eristäytyneisyyttä emme olisi ehkä voineet kuvitella ennen koronaviruspandemiaa.  Olemme saaneet kokea hyvin pienessä mittakaavassa sen, miltä tuntuu olla jumissa omassa kodissa, oman perheen kanssa, pystymättä tapaamaan muita ihmisiä.  

Aavistivatko Nooa ja Naema kuinka pitkä prosessi itse vedenpaisumus on?  Ruokaa heillä on riittävästi, joten he ovat fyysisesti hyvin varustautuneet.  Arkissa olevilta vaaditaan yliluonnollista henkistä lujuutta selviytyä arkissa hyvinvoivana. Mikä auttaa heitä?

Henkinen lujuus

Jumala pelasti heidät.  Tämä kokemus kantaa hetkillä, jolloin tuntematon tulevaisuus ahdistaa.  Kaikkivaltias ei ole aikaan sidottu.  Hän kulkee edellä ja valmistelee tilanteet, Hän on jo uudessa, erilaisessa maailmassa.      

Ensimmäisinä päivinä arkissa he varmasti lepäävät paljon.  Kukaan ei rakenna, kukaan ei kerää ruokaa.  Kukaan ei enää huolehdi mitä matkalle otettaisiin mukaan ja miten eläimet saataisiin arkkiin.  Kaikki se on tehty, ja on aikaa levätä sateen piiskatessa kattoon. 

Päivittäiset rutiinit antavat mielekästä tehtävää.  Heidän pitää syödä joka päivä.  He huolehtivat eläimistä joka päivä.  Uskon, että jokainen löytää arkista mieluisan tehtävän, jonka parissa kuluu päivittäin aikaa.    

Heidän pitää käsitellä suuria tunteita kuten suru ja murhe, jotka luonnollisesti seuraavat menetyksiä.  Nooa ja Naema, Seem, Haam ja Jaafet vaimoineen ovat menettäneet sukunsa ja ystävänsä.  He menettivät kotipaikkansa ja rakkaan asuinympäristönsä.  He menettivät kaiken entisessä elämässään - kaiken paitsi toinen toisensa ja Jumalan läsnäolon. 

Voin kuvitella heidät istumassa yhdessä iltaruoan jälkeen.  Eläimet on ruokittu, astiat pesty, nyt on aikaa jutella ja jakaa.  Ehkäpä perheen vanhimmat johtavat keskustelua, kysellen mitä jokaiselle kuuluu ja millaisia tunteita heillä on.  Puhuminen ja kuunteleminen auttaa yleensäkin erittäin paljon, ja erityisesti suurten menetysten jälkeen.  

Viettävätkö he aikaa rukoillen, laulaen ja keskustellen Jumalasta?  Jokailtainen kiitosvirsi, voiman pyytäminen seuraavalle päivälle ja ahdistusten jakaminen Jumalan kannettavaksi ovat hyviä keinoja käsitellä päivää. He ehkä muistelevat Nooan vanhurskaan isoisän isän Haanokin sanoja ja rohkaisevat toisiaan totuudella.   

Vastuu ja kypsyys 

Äiti usein virittää kodin emotionaalisen tunnelman.  Toki kaikilla perheenjäsenillä on osansa hyvän ilmapiirin luomisessa, mutta äiti on usein se, johon mies ja lapset katsovat tietääkseen miten asiat ovat.  

Naemalla on valinta joka aamu: miten vietän tämän päivän, millaisiin asioihin haluan kiinnittää huomiota, millaisen tunneilmapiirin luon perheeni keskelle? Uskon, että Naema rukoilee aamuisin Jumalalta apua elämään se päivä Häntä kunnioittaen.  Naema on nähnyt läheltä perheitä, vaimoja ja äitejä, jotka elivät pahuudessa ja kärsivät sen lopulliset seuraukset.

Tällaisessa maailmantilanteessa kaikenlaiset tunteet epätoivosta vihaan olisivat täysin luonnollisia.  Arkki vaikkakin suuri, oli silti suljettu tila, ja ehkä ahdistava kuukausien jälkeen.    Mutta tunteille antautuminen olisi vienyt koko perhettä kohti huonoja valintoja. Miten ihmisten stressi heijastuisi eläimiin - arkintäysi levottomia eläimiä ei kuulosta hyvältä idealta.  

Olin kerran ryhmän mukana tutustumassa maanalaisiin luolastoihin.  Alussa kaikki oli mielenkiintoista ja kiehtovaa.  Syvällä maan alla, ahtaassa käytävässä aloin kokea klaustrofobisia tunteita.  

Mieleni teki työntää käytävän seiniä kauemmaksi, mutta eihän kivinen seinä olisi mihinkään liikkunut.  Ei auttanut kuin hengittää syvään ja odottaa kärsivällisesti jonossa, että pääsimme taas ylempiin luoliin.  Puhuin itselleni rauhoittavasti, ja vakuutin, että olemme menossa ylöspäin, tämä on kohta ohi.    

Naema käy varmasti läpi kaikenlaisia tunteita arkissa olon aikana.  Hän ei voi paeta niitä.  Ne on kohdattava.  Vuosien valmistautuminen Jumalan kutsuun ihmisten pilkatessa ympärillä on antanut Naemalle kypsyyttä hillitä omia tunnereaktioitaan ja ottaa käytöksestään vastuu.

Naema joutuu käsittelemään jokaisen selviytyjän kohtaaman kysymyksen. “Miksi?”  

Se että vedenpaisumuksella oli selkeä syy ja täytäntöönlaittaja auttaa käsittelemään tätäkin kysymystä.  Syynä oli ihmisten pahuus.  Luoja, joka antaa ja ottaa elämän.  Luoja antoi pahoille ihmisille vuosia aikaa tehdä parannusta.  Luoja pelasti vanhurskaan Nooan perheen.    

“Miksi minä?”.  Selviytyjä voi kokea syyllisyyttä elossa olemisestaan.  Jossain vaiheessa Naeman pitää päättää, että tiettyyn pisteeseen asti hän ymmärtää, ja sen jälkeen tulevat kysymykset ja tunteet hän voi jättää Jumalan käsiin. Kohdatessaan oman rajallisuuden ja pienuuden voi keskittyä Jumalan rajattomaan suuruuteen ja hyväksyä tilanteen.   

Usko Jumalan lupauksiin tuo hänelle toivon.  Tulva ei tule kestämään lopun elämää, hän tulee vielä näkemään kuivan maan.  Hän saa nähdä perheensä kasvavan ja lastenlasten syntyvän.  Tämä on kohta ohi.    

Miksi minä? 

Tässä kohdassa on hyvä tarkastella kysymystä miksi Jumala näki tärkeäksi ottaa Naeman mukaan arkkiin.  Naema ei enää Raamatun mukaan synnyttänyt Nooalle lapsia.  Jälkeläiset, vieläpä kaikki poikia, on jo lahjoitettu.  Perinteinen vaimon rooli on täytetty.    

Uskon, että Jumala tiesi Nooan tarvitsevan Naemaa seurakseen ja avukseen.  Naema on omana itsenään lahja ja arvokas.  Hänellä on myös lahjoja ja kykyjä, joita Nooa tarvitsee, ja joita koko perhe tarvitse.  Olisiko perhe selvinnyt järjissään vedenpaisumuksen ajan, jos Naema ei olisi ollut rakastamassa ja rohkaisemassa jokaista perheenjäsentä heidän tarvitsemallaan tavalla?   

Vaimo oli jo silloin Jumalan suunnitelmissa enemmän kuin synnyttäjä, enemmän kuin kodinhoitaja (miniät olisivat helposti voineet kantaa Nooalle ruoan pöytään ja pestä hänen vaatteensa).  Vaimo on annettu jakamaan elämää miehensä kanssa, ja tekemään sen paremmaksi.  

Nooa olisi varmasti voinut yksinkin toteuttaa ylivoimaisen tehtävänsä, Jumala oli hänen kanssaan.  Mutta Jumalan suunnitelmissa miehen ei ole hyvä olla yksin.  Naema oli Jumalan lahja Nooalle ja suuren tehtävän toteutumiselle.  

Uusi maailma

Kun maa oli kuivunut, Jumala puhui Nooalle sanoen “Lähde arkista, sinä ja vaimosi, poikasi ja miniäsi sinun kanssasi.  Ja kaikki eläimet…” 

Kiinteä maa jalkojen alla, mullan tuoksu, uuden kasvun kauneus, auringonpaiste olivat varmasti hoitava kokemus jokaiselle ihmiselle ja eläimelle.  Heillä on nyt tilaa, koko avara uusi maa, joka odottaa tutkimusmatkailijaa.  

Orientoituminen uuteen alkaa pysähtymällä.  Ylistämisellä ja kiittämisellä.  “Nooa rakensi alttarin Herralle … ja uhrasi polttouhreja alttarilla.”  Jumala oli pelastanut heidät maailmanlopulta.  He viettävät aikaa muistellen edellistä vuotta, keskittyen Jumalaan ennen kuin alkavat asettautumaan maan päälle.  

Jumalan lupaus olla enää koskaan hukuttamasta maata veden alle juhlitaan ensimmäisellä sateenkaarella.  Voisi kuvitella, että tämän jälkeen kukaan ei enää koskaan halua tehdä pahaa.  Sen seuraukset ovat kestämättömiä.  

Mutta Jumala tietää heikkoutemme.  Hän sanoo: “En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden, sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.  Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt.  Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.” 

Mitä liikkui Naeman mielessä, kun hän katselee uutta maailmaa, perhettään, alttaria, sateenkaarta?  

Me emme pysty hillitsemään itseämme.  Vaikka tiedämme seuraukset, valitsemme väärin.  Olemme synnin orjia.  On Jumalan armoa, että saamme elää ja tehdä työtä, nauttia ruoasta ja ihmissuhteista. 

Tuhoamme itsemme, läheisemme, jopa luonnon.  Ainoa toivomme on pyytää Jumalaa muuttamaan meidät sisimmästä lähtien, jotta voisimme tuoda maailmaan siunauksen.  Uuden maailman ainoa toivo on, että ihmisestä tulee uusi luomus.  Vaimon siemen, joka murskaa käärmeen pään murskaa myös meidän taipumuksemme pahaan ja tuhoon. 

Maailma muuttui.  Eläimet pakenevat ihmistä, ilmasto on erilainen, he eivät tunnista maanmuotoja.  Jumala antaa heille eläimet ravinnoksi, mutta suojaa ihmishengen “sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa”.  Sama kehotus olla hedelmällisiä ja lisääntyä jatkuu tässäkin maailmassa. 

Raamatussa ei tämän jälkeen mainita Nooan vaimoa.  Nooa eli vedenpaisumuksen jälkeen 350 vuotta, ja hänen poikansa Seem, Haam ja Jaafet sukuineen levittäytyivät maan päälle. 

Pohdintoja 

Kertomukseen vedenpaisumuksesta viitataan useaan kertaan Uuden Testamentin puolella.   

Naema eli uskollisena siinä maailmanajassa, jonne Jumala oli hänet asettanut.  Me elämme tätä päivää ja voimme luottaa Jumalan suunnitelmaan, että tämä on juuri sitä aikaa, jossa meitä tarvitaan.  Saamme pitää esillä pelastusta hukkuvan maailman keskuudessa.  

Naema joutui kohtaamaan äärettömän vaikeita asioita ja käsittelemään kipeitä tunteita, huolehtien samalla perheestään.  Miten hän siitä oikeasti selvisi?  Emme voi tietää, mutta olen yrittänyt kirjoittaa naisesta, joka tunsi Jumalan henkilökohtaisesti ja joka päätti uskoa.

Mekin kamppailemme pahuuden ja väkivallan täyttämässä maailmassa.  Voimme vaeltaa Jumalan yhteydessä niinkuin Haanok, niinkuin Nooa, niinkuin Naema.  

Arkki, jota me tänään rakennamme on elämä, joka tiedostaa olevansa matkalla.  Elämä, joka kulkee kohti uutta, kaunista maailmaa, joka ei ikinä tuhoudu.  Arkkimme kestää ja vie meidät perille.

Väliaikainen julistaa ikuisuudesta.  

Nooan ajan ihmiset keskittyivät näkyvään ja se tuhosi heidät.  He luulivat maanpäällisen elämänsä olevan ainoa, joka heillä on. 

Tämän päivän maailmaa ei tuhoa enää Jumala, vaan ihminen itse.  Pelastuneilta vaadittiin silloin vain uskoa, ja se on tänäänkin meille tarjolla, lahjana, jota saamme jakaa eteenpäin.  

  -Kertomus löytyy 1 Moos 7-9  

Miten selvitä maailmanlopusta? Naeman suuri tehtävä

 

Yksi tunnetuimmista Vanhan Testamentin henkilöistä on Nooa.  Kuka ei olisi kuullut suuresta tulvasta ja arkista, joka pelasti yhden perheen ja maailman eläimet?  Kertomus löytyy monien vanhojen kansojen historiasta.  Esim. sumerilaisilla on kiveen hakattu kirjoitus noin vuodelta 1600 eKr., josta löytyy luettelo kuninkaista ennen ja jälkeen suurta vedenpaisumusta. 

Kyse on siis tapahtumasta, joka mainitaan muuallakin kuin Raamatussa.

Kertomuksen päähenkilö Nooa on vaikuttava mies, ja hänen uskonsa Jumalaan oli esimerkillistä.   

Hänen vaimostaan sen sijaan ei tiedetä paljoakaan, ei edes hänen nimeään.  Hänen sanojaan tai tekojaan ei ole tallennettu muistiin, mutta hänen tärkeyttään ei sovi unohtaa.  Päätin siis pohdiskella, millainen rooli Nooan vaimolla on voinut olla kertomuksessa. 

Nimen salaisuus

Nooa ja hänen poikansa ovat nimetty useamman kerran kertomuksen aikana.  Heidän vaimonsa jäävät nimettömiksi, mutta Raamatun ulkopuolisissa lähteissä nimistä on jopa runsaudenpula.  Emme voi tietää varmasti mikä niistä on oikea, vai onko mikään.  Päätin, että on helpompaa kirjoittaa Nooan vaimosta, jos hänellä on nimi, ja valitsin yhden suosituimmista ehdotuksista: Naema.  

Naema mainitaan Raamatussa 1 Moos 4:22 Juubalin tyttärenä ja Tuubal-Kainin sisarena.  Hänet nimetään myös juutalaisessa perimäkirjallisuudessa Nooan vaimoksi.  Naema on ainoa nainen, joka mainitaan hänen sukuluettelossaan, kuvaten jotain hänen tärkeydestään. Naema on viimeinen nimi Adamin ja Evan esikoispojan Kainin sukuluettelossa.  

Nooa taas on viimeinen nimi Adamin ja Eevan kolmannen pojan, Seetin sukuluettelossa (Nooan pojat mainitaan vielä).  Tästä voisi päätellä, että he ovat viimeinen aviopari, henkilöt, jotka Jumala valitsi tulevaisuuden kansojen kantaisäksi ja -äidiksi.  

Tosin voidaan perustella, että Kainin suku ei saa jatkua ja he kaikki menehtyivät tulvassa.  Eräissä lähteissä Naema-niminen vaimo löydetään Hanokin tyttärien joukosta.  Vanhurskas Hanok vaelsi Jumalan yhteydessä, ja sitten kerrotaan "ei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois" (1 Moos 5:22-24).  Mutta olisiko Jumala antanut armon Kainin suvulle, pelastaen yhden tyttären lunastamaan suvun? 

Eli huomioi, että tämä ei ole välttämättä ole oikea henkilö, mutta käytän nimeä Naema helpottamaan kirjoittamista.

Suuri kutsu

Naeman arki muuttui, kun hänen miehensä Nooa saapui kotiin eräänä päivänä mukanaan viesti Jumalalta: “MInä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa; katso, minä hävitän heidät ynnä maan.”

Ihmisten pahuus ei ollut mikään salaisuus.  Maa oli täysin turmeltunut, väkivalta ja pahuus olivat levinneet niin, että syntiä ei tehty salaa, öisin, piilossa katseilta.  Se oli arkipäivää, normaalia, jopa juhlittua. Koko ihmiskunta oli kaiken aikaa ainoastaan paha.   

Nooa oli poikkeus aikalaistensa keskuudessa, hän oli “hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä”. Hurskas mies oli todennäköisesti valinnut vaimokseen naisen, joka myös kunnioitti Jumalaa ja halusi vaeltaa nuhteettomasti. 

Vaikka ihmiskunnan moraalittomuus hallitsi yhteiskuntaa, Jumalan ilmoitus täydellisestä tuhosta oli varmasti Naemalle järkytys.  Vastahan Jumala loi maailman, he odottivat yhä vaimon siementä, joka murskaisi käärmeen pään.  Adamin pojanpojasta Enoksesta lähtien ihmiset huusivat avuksi Herran nimeä.  

Mutta Jumalan luo kääntyminen oli vähentynyt sukupolvi toisensa jälkeen, se hänen täytyi myöntää.  Itse asiassa, miehensä lisäksi Naema ei tuntenut enää ketään, joka olisi elänyt vanhurskasta elämää.  Eikä ollut kulunut kuin kymmenen sukupolvea Adamista.     

Nooa ja Naema epäilemättä kokivat epätoivoa. Jos Jumala sanoi hävittävänsä maan, hän varmasti tulisi sen tekemään. Tämä merkitsisi heidän sukulaistensa ja ystäviensä ja lähikylien, koko ihmiskunnan loppua.  Tilanteen hyväksyminen vei aikansa.    

Onneksi näitä vakavia sanoja seurasi toivo.  Jumala antoi Nooalle tehtävän: “Tee itsellesi arkki honkapuusta, rakenna arkki täyteen kammioita, ja tervaa se sisältä ja ulkoa.”  Käskyä seurasi yksityiskohtaiset ohjeet arkin suhteen.  

Jumala lupasi tehdä liiton Nooan kanssa, arkki pelastaisi hänet, hänen vaimonsa, poikansa ja miniänsä sekä eläimet.  Naema kuunteli ihmeissään Nooan selitystä.  Samalla hänen sydämessään syttyi kiitollisuus - Jumala ei ollut unohtanut heitä.  

Moni voi väittää, että Jumala oli julma ja kohtuuton, koska tuhosi ihmiskunnan.  Mutta Hänen armonsa on koko ajan johtotähtenä tässäkin suunnitelmassa.  Jumala kertoo aikeistaan etukäteen.  Ihmisillä on reilusti aikaa katua ja tehdä parannusta pahoista teoistaan, jos he vain kuuntelevat Nooaa. 

Nooa ja Naema ovat vakavina Jumalan ilmoituksen edessä.  Jumala on nyt konkreettisesti kertonut, että ihminen ei voi tehdä pahaa rangaistuksetta.  Jos he olivat koskaan tehneet jotain jumalatonta, olen varma, että he syvästi katuvat sitä.  Jumalan armollinen suunnitelma pelastaa heidät maailman tuholta saa heidät nöyrästi ylistämään Kaikkivaltiasta.  

Nooalle annettu tehtävä on valtavan suuri.  Sen toteuttamiseen tarvitaan koko perhettä.    

  

Suuri tehtävä

Kun luen lastenraamatuista kertomusta Nooasta ja suuresta tulvasta, kiinnitän lasten huomion Nooaan isänä.  Jumalaa pelkäävä isä on pelastukseksi koko perheelle.  Seemin, Haamin ja Jaafetin ystävät eivät tule pelastumaan tulvalta, koska heidän isänsä valitsivat pahuuden ja epäuskon.  

Haluan lasteni tietävän, että heidän isänsä usko tuo heidänkin elämäänsä siunauksen. Isien valinnoilla on vaikutus lasten elämään.  Nooan pojat, vaikkakin surivat varmasti sukupolvensa kohtaloa, saivat olla elämästään kiitollisia isänsä uskolle, joka ei ollut vain sanahelinää. 

Naeman tehtävä on perheessä korvaamaton.  Hän seisoo miehensä tukena ja apuna.  Sillä, että Naema uskoo Nooaan ja rohkaisee häntä, on suuri merkitys.  Naeman pitää hyväksyä Jumalan Nooalle antama tehtävä myös omaksi elämäntehtäväkseen.  Jumala haluaa pelastaa koko perheen, ja se alkaa isästä ja äidistä.   

Toisekseen Naeman pitää laittaa omat kykynsä likoon, ja olla valmis oppimaan paljon uutta.  Jumala antoi luomistyössään vaimon miehelle sopivaksi avuksi.  Naeman lahjat ja talentit olivat tarpeen Nooan suuren kutsun äärellä.   

Kun maanviljelijä Nooa visioi arkkia, kaataa puita ja suunnittelee rakennustehtävää, Naema saa varmastikin olla selittämässä pojille uudestaan ja uudestaan heidän isänsä tehtävänantoa.  Aika harvassa ovat äidit, joiden täytyy valmistella lapsiaan maailmanloppuun.  Tämä varmasti väritti Naeman poikien kasvuikää vahvasti, tuoden siihen vakavuutta ja syvyyttä. 

Toisaalta kristittyinä tiedämme, että kaunis maailmamme ei ole ikuinen, se tulee loppumaan vaikka aikaa ja hetkeä emme tiedäkään.  Ihmiselämän rajallisuus on toinen tosiasia, ja siitä puhuminen on kristityn vanhemman yksi tärkeimmistä tehtävistä.  Samankaltaista toiveikasta valmistautumista siis käy jokainen kristitty vanhempi lapsiensa kanssa läpi.     

Äidit saavat usein olla vastaamassa lasten kysymyksiin, selittämässä asioita useaan kertaan, rauhoittelemassa heidän pelkojaan ja valvomassa heidän vierellään, kun he heräävät öisin.  Naeman rauhallinen olemus loi poikiin uskoa, ja auttoi heitäkin luottamaan Jumalaan, jota he eivät vielä henkilökohtaisesti olleet kohdanneet.  

Sanat vedenpaisumuksesta olivat varmasti käsittämättömiä.  Siihen aikaan ei ollut todennäköisesti satanut vettä, vaan maan pinnan kasteli maasta nouseva sumu (1 Moos 2:5-6).  Miten on edes mahdollista, että vesi tulee peittämään maan?  Meri oli kaukana, ja joet rauhallisia. 

Naeman piti luottaa siihen, että Nooa todellakin oli kuullut Jumalan äänen.  Jumala puhui Nooalle - ei Naemalle, ei pojille, ei heidän vaimoilleen.  Perhe muisteli Nooan elämänhistoriaa ja tiesivät, että hän oli aina tehnyt oikein, aina vaeltanut Jumalan yhteydessä.  Jos Nooa sanoi, että Jumala puhui hänelle, heidän piti uskoa se. 

Ja varmasti he saisivat naapurinsa ymmärtämään tilanteen vakavuuden?

Uusia työmuotoja 

Naeman ja Nooan lähisuku ja naapurit saivat todennäköisesti kuulla Jumalan viestistä hyvin pian.  Sana lähti leviämään ja kun Nooa aloitti arkin rakentamisen, ehkä he saivat vierailijoita, jotka halusivat omin silmin nähdä tämän ihmeen, ja omin korvin kuulla, mitä oli tapahtunut.  

Uudessa Testamentissa Pietari mainitsee molemmissa kirjeissään vedenpaisumuksen.  Hän kutsuu Nooaa vanhurskauden saarnaajaksi, ja kuvaili Jumalan pitkämielisyyttä ihmiskuntaan kohtaan, kun arkkia valmistettiin. (1 Piet 3:20, 2 Piet 2:5). 

Meille ei kerrota kuinka kauan arkin rakentaminen kestää.  Arvioita on useista kymmenistä vuosista.  Nooa ja Naema saivat varmasti monta mahdollisuutta vastata ihmetteleviin kysymyksiin ja varoittaa ihmisiä pahan tekemisestä.  

Voin nähdä sieluni silmin Naeman laittamassa ruokaa lukemattomille sukulaisille ja ystäville, jotka ilmestyvät rakennuspaikalle.  Ehkä osa heistä auttaa rakentamisessa.  Osa tuli varmasti kääntämään Nooan päätä - olihan mieletöntä tuhlata elämänsä rakentamalla jotain ihan turhaa.  

Naema sai varmasti puolustaa miehensä saamaa näkyä ja kuulla paljon epäilyksiä Nooan mielenterveydestä.  Nooan vanhurskasta elämää ei kukaan voinut kieltää, mutta että Jumala olisi puhunut hänelle ja kertonut tuhoavansa maailman? Ihmisjärjellä ajatellen se on hullua puhetta.  

Rakentamisen aikana ehtivät Nooan ja Naeman pojat kasvaa ja mennä naimisiin.  Tulevista vaimoista tulisi seuraavien sukupolvien kanta-äitejä.  Heidän piti olla rohkeita ja lujia uskossaan.  Aivan kuten myöhemmin Sanalaskujen kirjassa kuninkaan äiti neuvoo poikaansa puolison valinnassa, Naema opasti poikiaan valitsemaan “kelpo vaimoja”, jotka olisivat tämän tehtävän arvoisia. 

Voin kuvitella Naeman keskustelevan miniä-ehdokkaiden kanssa, selittäen millaiseen perheeseen he olivat tulossa.  Kuinkahan monta tyttöä päätti, että hänestä ei ole maailmanloppuun valmistautuvan perheen jäseneksi?  

Naeman tehtävä oli rohkaista näiden nuorten vaimojen uskoa.  Kun he yhdessä valmistautuvat keräämällä arkkiin ruokaa ja kasvien siemeniä, he varmasti kävivät monia keskusteluja Jumalasta, uskosta, ihmiskunnasta, maailmasta ja sen lopusta. 

Nuoret naiset kasvoivat ymmärrykseltään, mutta myös tehtäväänsä vaimona ja äitinä.  Jokainen heistä sai käyttää lahjojaan suunnitellessaan suuren arkin järjestystä, paikkoja eläimille, vesiastioita, keittokomeroa, vaatehuoltoa ja kaikkea muuta elämiseen liittyvää käytännön asiaa, joka usein sujuu naisilta niin luontevasti.  

Naema joutui myös käsittelemään omia tunteitaan ja epäuskoaan, väsymystä, surua ja pelkoa.  Uskon, että Nooa ja Naema tukivat ja rohkaisivat vuorollaan toinen toistaan, kun he iltaisin kävivät levolle ja keskustelivat päivän tapahtumista.   

Evankelioimisen ja opetuslapseuttamisen lisäksi he kaikki oppivat täysin uusia käytännön taitoja Jumalan antaman suuren tehtävän parissa.  Se oli varmasti sekä innostavaa että väsyttävää aikaa.   

Kaiken pohjana on usko

Nooan usko perustui Jumalan ilmestymiseen ja häneltä saatuun tehtävään.  Hän ei välittänyt ihmisten epäilyistä, pilkasta, ei siitä että meni vuosia, jopa vuosikymmeniä ennenkuin Jumalan lupaus tuli todeksi.  Nooa on yksi Heprealaiskirjeen uskon sankareista: 

 

“Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.

Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui. Hänen uskonsa langetti maailmalle tuomion ja antoi hänelle itselleen uskovien perinnön, vanhurskauden.” Hepr 11: 6-7. 

Naeman sydän varmasti särkyi, kun vuosien jälkeen hänen rakkaat ystävänsä, sukulaisensa ja naapurinsa eivät uskoneet sanomaa, joka oli heille niin selkeä ja niin todellinen.  Siinä ei auttanut mitkään vetoomukset.  Jumalaton maailma ei halunnut olla kuuliainen, ei uskonut, että Jumala rankaisee synnin teot. 

Jeesus vertasi Nooan päiviä oman tulemuksensa päiviin: 

“Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee.  Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin.  Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään.

Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään.»Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.” Matteus 24:37-42.

Suuren tehtävän saaneet jäivät näyssään yksin.  Mutta he jatkoivat väsymättä, lujasti luottaen Jumalan olemassaoloon, siihen, että Hän todellakin oli puhunut.  

Arkki on valmis

Totuuden hetki on tullut.  Nooa kertoo Naemalle arkin olevan valmis.  

Jumala on jälleen puhunut Nooalle: “Mene sinä ja koko perheesi arkkiin, sillä sinut minä olen tässä sukukunnassa havainnut hurskaaksi edessäni.  Kaikkia...eläimiä ota luoksesi...sillä seitsemän päivän kuluttua minä annan sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä…” 

Heillä on seitsemän päivää aikaa täyttää ruoka-ja juomavarastot, kerätä eläimet, ja sitten… tulee sade.  

Monesti olen nähnyt kuvattavan, miten eläimet ilmestyvät pareittain arkin luo itsestään, aivan kuin näkymättömän käden kuljettamana.  Mutta Raamatussa Jumala sanoo Nooalle: “Ota luoksesi”  eläimiä.  

Luomisen jälkeen eläimet olivat olleet ihmisten seurana ja läheisyydessä, pelkäämättä ja arkailematta.  Ihmiset ja eläimet söivät kasviksia, ja karjaeläimetkin olivat todennäköisesti maidon, villan ja höyhenten sekä työvoiman merkeissä ihmisten apuna - eivät ruokana.

Ihmisten ravintona oli ainoastaan "kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä." (1 Moos 1:29)

Naema ja muut kokosivat eläimiä, kutakin lajinsa mukaan: villieläimiä, karjaeläimiä, matelijoita, lintuja.  Heidän ei tarvinnut ottaa arkkiin joka ikistä eläintä, jota maan päällä esiintyi.  He valitsivat Jumalan käskyn mukaan kaksi kutakin lajia, koiraan ja naaraan.  

Ehkä he valitsivat kauneimmat kissaeläimet, tai pienikokoisimmat karhut, tai ystävällisimmät koiraeläimet, tai kesyimmät pussieläimet, käyden läpi jokaisen maalajin, jotta kaikki mahtuisivat arkkiin.  

Voi olla, että eläimet olivat aavistelleet suuren muutoksen ollen tulossa.  Maa oli voinut tärähdellä heikosti ennakoiden syvyyden akkunoiden puhkeamista. Jumalan antama vaisto kehoitti eläimiä etsimään turvaa ihmisistä.  Vasta tulvan jälkeen Jumala sanoi, että eläimet tulevat pelkäämään ihmistä, niin kuin tänä päivänä.  

Arkin täyttyminen oli varmasti upea näky! 

Meidän on ehkä vaikea kuvitella arkin kokoa, varsinkin jos olemme katselleet paljon lastenraamattuja, joissa se kuvataan pikku mökin kokoisena laivana.  

Itse asiassa arkki oli noin 134×22×13 metrin kokoinen ja siinä oli kolme kerrosta (vaikka Raamatussa annetaan arkille tarkat mitat, ne ovat entisaikojen mittoja ja löysin useita eri vaihtoehtoja sille kuinka suuri arkki olisi metreissä.  Tämä arvio on yksi pienimmistä).  

Raamatun mittojen mukaan valmistettu arkki.  Sinne mahtuisi 432 kaksikerroksista linja-autoa.  

Arkki oli tehty kellumista, ei ohjausta varten, siinä oli pieni ikkuna/valoaukko sekä ovi kyljessä.  Sisälle oli rakennettu kammioita ja huoneita.  Pienille eläimille oli todennäköisesti häkkejä ja laatikoita. 

Kaikki oli järjestyksessä.  Jumala on järjestyksen Jumala, ja kun hän puhuu arkkiin tulevista eläimistä, Hän toistuvasti sanoo “lajiensa mukaan” ja “pareja” ja “koiras ja naaras”.  Jopa arkista poistuminen tapahtuu “suvuittain”.  Niinpä on loogista ajatella, että eläimet olivat järjestetty arkkiin omille paikoillensa.  Perhe oli ehkä suunnitellut eläinten järjestäytymisen jo kuukausia aiemmin, jotta kaikki sujuisi hyvin.  

Sitten oli aika ihmisten mennä sisälle arkkiin.  

Tämä oli kohtalon hetki.  Vaikka sydämessäsi olisi ollut sekä uskoa että epäilystä, nyt piti päättää mille annat vallan.  Mikä ohjaa päätöksiäsi?  Minkä varaan rakennat tulevaisuuttasi?  

Emme tiedä millaisessa tilanteessa Nooa ja Naema perheineen astuivat arkkiin.  Oliko ympärillä suuri väkijoukko, joita he vielä saivat kutsua astumaan sisälle heidän kanssaan?  Pilkkasivatko he, hurrasivatko he, katselivatko he hiljaa?  Vai olivatko ihmisjoukot väsyneet vuosikausia kestäneeseen rakennusprojektiin ja jättäneet Nooan perheineen yksin?  Voin kuvitella, että ainakin läheisimpiä ja rakkaimpia ystäviään he vielä kerran kutsuivat tulemaan kanssaan arkkiin.  

Kun Naema astuu arkin kynnyksen yli, on se viimeinen askel vuosia kestäneessä tottelevaisuudessa vaeltamisessa.  Luopuminen ja sureminen on käsitelty kauan sitten.  Hän on valmis, hän ei epäile.  Hän ei ehkä edes katso taakseen.  

  

Varmaa on, että kun Nooa ja Naema perheineen menivät arkkiin sisään, armon aika loppui.  Jumala sulki oven heidän jälkeensä, ja en usko, että sitä olisi voinut enää avata mistään syystä. 

Jatkan perheen elämän pohtimista seuraavassa postauksessa.

Nooan kertomukseen liittyvät jakeet löydät 1 Mooseksen kirjasta luvuista 6-10. 

Kuvat Pixabay.com  Jeff Jacobs ja Greg Reese