9.9.2021

Matkakumppanit pyhiinvaelluksella


Elämä pyhiinvaellusmatkana. Kädessä tukeva sauva, sandaalit läpsyen nostatan tomupilven jälkeeni, pellavaisen viittani liepeet liehuvat kun nousen jälleen yhden mäen päälle… Sanasta pyhiinvaellus voi nousta hassujakin mielikuvia, mutta käsitteenä se on auttanut minua pohtimaan tätä maallista matkaa. 

Pyhiinvaellus on hidasta. Se on kova totuus jos mielellään kiiruhtaa ja tempoilee aina kohti jotain uutta. Itseään ei voi pyhiinvaelluksella kuitenkaan paeta. Eikä apostolinkyydillä matkustaessa ole matkakumppaneitakaan helppo karistaa kannoiltaan. 

Olet varmasti kuullut hyvää tarkoittavia kehoituksia jättää taakse tylsät, toksiset tai draamahakuiset ihmissuhteet, ja keskittyä ihmisiin, joiden kanssa sinulla on helppoa ja mukavaa, jotka hyväksyvät sinut ja kannustavat sinua. Viimeksi kirjoitin, miten Raamatun tulee ohjata pyhiinvaeltajaa eri päätösten kohdalla. Onko hankalien ihmissuhteiden jättäminen raamatullinen ajatus?  

(Huom. keskityn tässä aikuisten välisiin suhteisiin, jotka eivät ole avioliitto tai sen kaltainen sitoumus. Kuten ystävyydet, työtoveruudet, naapurit, suhteet seurakunnassa…)

Jo Raamatun alkulehdiltä luemme, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Jumala loi meidät yhteyteen toisten kanssa. Pieni lapsi jää kehityksessään jälkeen, jos hän ei saa ihmiskosketusta. Läheiset perhesuhteet vahvistavat nuoria henkisesti ja sosiaalisesti. Tutkimuksissa todetaan, että ne joilla on hyvät naapuruussuhteet, voivat paremmin. 

Jeesus kerää seuraajansa yhteisöön, jota kutsutaan seurakunnaksi. On selvää, että hän ei tarkoittanut seuraajiaan rukoilemaan tai ylistämään Jumalaa yksin metsässä tai vain oman perheen kesken kotona. Hän haluaa meidät yhteen, haasteista huolimatta.  

Raamatussa on useita jakeita koskien suhteita toisiin ihmisiin. Uudessa Testamentissa on kymmeniä kehoituksia “toinen toisia” kohtaan. Rakastakaa, palvelkaa, kunnioittakaa, kärsikää, auttakaa, rohkaiskaa, rakentakaa… Ne ovat hyvin aktiivisia kehoituksia panostaa toiseen ihmiseen ja hänen hyvinvointiinsa.

"kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa." Kol 3:13

Yhteinen matkavaellus maan päällä alkaa perheen keskellä, ja jatkuu ystävyyksien, sukulaisten, työtovereiden ja seurakunnan keskuudessa. Mutta mitä jos jokin näistä suhteista muuttuu kuormittavaksi?    

Tätä asiaa pohtiessani päädyin emotionaalisen ja hengellisen terveyden äärelle. Aikuinen ihminen, joka on emotionaalisesti tasapainoinen ja hengellisesti kypsä, pystyy viettämään aikaa monenlaisten ihmisten kanssa. Hän pystyy olemaan objektiivinen, eikä ota kaikkea henkilökohtaisesti. Ajattele vaikka ammattilaista, joka työskentelee haastavien ihmisten kanssa. Hän pystyy keskustelemaan, koska ei etsi suhteesta itselleen mitään.

Mutta yleensä ystävyyssuhteissa tai työkavereidenkin kanssa haluamme myös saada jotain. Haluamme kokea arvostusta, kehuja hyvin menneistä tekemisistä ja mielihyvää yhdessäolosta. Nämä ovat hyvin luonnollisia tunteita. Mutta se ei ole raamatullinen asenne ihmissuhteisiin. 

Tämä voi tuntua nurinkuriselta. Miksi en saisi kokea ja saada positiivisia tunteita toisten ihmisten kanssa olemisesta? Miksi en jättäisi ja torjuisi ihmisiä, joiden kanssa on kitkaa, joiden kanssa on vaikea olla? 

Kun olet henkisesti kypsä, emotionaalisesti terve ja hengellisesti kasvava, pystyt näkemään toisen ihmisen rakkauden kohteena - ei jonakuna, jonka pitää täyttää sinun tarpeesi. Aivan kuten vanhempi ymmärtää lasta, joka potkii, sylkee ja kiukuttelee, voimme katsella aikuista ihmistä joka piikittelee, hymähtelee tai töksäyttää. Piikkikuoren alla on hellyyttä kaipaava, Jumalan luoma ihminen. 

Voin kuulla vastaväitteitä. Eikö ole parempi vetäytyä sellaisen ihmisen luota, joka saa sinut tuntemaan olosi pahaksi? 

Yritän sanoa tämän varovasti, koska en tietenkään toivo, että sinulla on vuosikausia vaikeaa olla jonkun ihmisen kanssa. Tällaisessa tilanteessa matka, joka sinun pitää tehdä, on lyhyt ja pitkä - sinun pitää mennä itseesi ja löytää juuret tunteillesi. Mitä sinä uskot itsestäsi, mitä sinä uskot toisista ihmisistä, mitä sinä uskot Jumalasta. Matka on pitkä, koska emme luonnollisesti halua tutkistella itseämme. On helpompaa löytää syy muista. 


"Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle." Ps 139:23-24.


Jokaisella on elämän aikana ollut vaikeita ihmisiä, joiden kanssa on yrittänyt tulla toimeen, minullakin. Olen jälkeenpäin pystynyt hyväksymään, että heidän kohtaaminen oli minulle tarpeen. He tarvitsivat minua, minä tarvitsin heitä. Jeesuksen seuraajana päämääräni ei ole hankkia itselleni kunniaa ja kiitosta, vaan Jeesukselle. 

Jumalan tahto on, että hänen omansa muuttuvat Jeesuksen kaltaiseksi. Jeesus oli lempeä, hyvä ja viisas. Hän oli tarvittaessa myös luja, haastava ja suora.  

Sillä ihmissuhteissa ei ole tarkoitus, että otamme vastaan mitä vain. Meidän pitää olla rehellisiä ja puhua totta. Jos jonkun käytös vaivaa, se pitää pystyä sanomaan. Naisille on hämmentävän vaikeaa sanoa totuutta toisille, jos ajattelemme sen loukkaavan heitä. Etsipä Youtubesta video, jossa 5-vuotiaita lapsia pyydetään sanomaan mielipiteensä mehusta, jossa on suolaa. Mehun antaja kertoo sen olevan hänen lempimehuaan ja hän haluaa jakaa sitä kaikille:  

These Kids Do NOT Like This Lemonade | The Secret Life Of 5 Year Olds

Pojat sanovat suoraan, että se on kauheaa. Tytöt hymyilevät ja sanovat “Ihanaa, mutta juon mielummin vettä”. Psykologit ovat huomanneet, että jo 3-4 kuukauden iässä tyttöjen ja poikien empatiakyvyissä ja kyvyssä tunnistaa toisten ihmisten tunteita, on suuria eroja. Me naiset olemme yleensä hyvin empaattisia. Emme halua loukata toisten tunteita. Se voi olla vahingollista meille itsellemme. 

Tämä vaatii tietenkin henkisen kypsyyden lisäksi viisautta. Ei totuuden töksäyttely tee ihmissuhteille hyvää, jos se ei tule rakkaudesta. Yhteiskunnassa on myös kanavia, joita käyttää jos naapuruussuhde tai työtoveri ei ole asiallista. Näissäkin on aina hyvä pysähtyä, vetää syvään henkeä ja erottaa tunteet asioista. 

Palaan pyhiinvaelluspolulleni. Horisontissa näkyy toinen pyhiinvaeltaja. Hän näyttää kulkevan hitaasti ja kun pääsen lähemmäksi, huomaan hänen ontuvan. Hidastan vauhtia, jotta voin kulkea hänen rinnallaan ja kysyn kuinka voisin auttaa. “Ei tässä mitään, tämä on vain vanha vamma joka tekee kulusta hidasta. Mutta voidaan toki turista hetki jos maltat kävellä hitaampaa”. 

Toisista pyhiinvaeltajista ei aina huomaa, mitä heille kuuluu. Nälkä tai jano eväiden loputtua ei näy heti päällepäin, mutta kun tarjoat eväitäsi kahvitauolla, voi kyyneleet kohota silmiin. Nyt siihen nuotion ääreen liittyi joku, joka ei tiedä missä on. Kun selviää, minne hän haluaa mennä, voi näyttää polun, jolla jatkaa. 

Toiset ihmiset kohtamme hetkeksi, mutta nekin hetket ovat tärkeitä. Toiset ovat olleet samalla matkalla jo vuosien ajan, ja suhteesta on karissut vieraskoreus. Näkyykö pinnan alta vanhaa aatua, omaa haisevaa lihaa, vai kiiltääkö siellä Jumalan tulessa puhdistama kulta?  

Jumala näkee jokaisen ihmisen, joka on sinulle vaikea. Hän antaa voimaa ja viisautta omilleen suhtautua kaikenlaisiin ihmisiin. Hän on myös armollinen, ja poistaa viereltämme ihmiset, kun Hänen tarkoitusperänsä ovat saavuttaneet täyttymyksensä. 


Kuva: Pixabay MaBraS

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa keskustelemaan!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...