22.4.2012

Lukemista naisille

Olen verkkokaupasta tilattujen kirjojen onnellinen omistaja!
Valitsin kirjat alekorista otsikoiden ja kuvausten perusteella.  
Vaikka luenkin kirjoja netin kautta, on kädessä olevassa kirjassa ihan oma tuntonsa.
Sitä saa laavata ja sivuja käännellä nopeasti siihen hyvään kohtaan.   
Se on helppo nappaista käteen kun käy hetkeksi pitkälleen tai kun odottelee perunoiden kypsymistä tai lasten voimistelukerhon loppumista. 


Tilaamieni kirjojen joukossa on kolme naisteemaista kirjaa, kuinkas muutenkaan :)
Ilahduin Martti Lutherin vaimosta kertovasta kirjasta...sen jälkeen kun mainitsin Katie Lutherin tässä postauksessa, olen toivonut, että saisin lukea hänestä lisää.  Riikka Juvonen, taidemaalari, kuvittaja ja kirjailija, on uusi tuttavuus.  Minusta on kiva lukea naiskirjoja suomalaisten naisten kirjoittamana, joten mielenkiinnolla odotan lukuhetkiä.   

Aloitan lukemisen Pirjo Alajoen kirjasta 'Naiseus vedenjakajalla - Kristillinen näkökulma feminismiin'.  
Se on julkaistu vuonna 2005 ja olen voinut lukea siitä jonkin arvostelun tai vastaavan, niimi on sen verran tuttu.  Nyt se on siis käsissäni ja kirjoitan sitten täälläkin mitä ajatuksia kirja herätti.  

Tilasin kirjat Ilon Polku verkkokaupasta, uusi tuttavuus sekin.  Netissä ei voi maksaa, mutta kun sain siirrettyä rahat tilille, kirjat tulivat ilman ongelmia perille.  

Tämä on vähän vaarallinen tilanne kotona...äitillä on uusia kirjoja!  On voinut olla päiviä, joissakin kodeissa, ehkä, jolloin nälkäiset lapset käyvät kyselemässä mitä illalla syödään kun äiti istuu vain nenä kirjassa.  Tässä perheessä viimeksi kävi näin 'Piiat' kirjan kanssa.  En nyt muista kirjailijan nimeä, mutta siitähän ilmestyi se Oscarin voittanut elokuvakin hiljattain. Mutta onneksi on sunnuntai!  

15.4.2012

Totuus synnistä

Mitä on synti?


Kirjassaan ’Valheita, jotka naiset uskovat – Totuus, joka vapauttaa heidät’ Nancy Leigh DeMoss kirjoittaa valheista,  joita me kristityt naiset uskomme  Jumalasta, itsestämme, synnistä, tärkeysjärjestyksistä, avioliitosta, lapsista, tunteista ja olosuhteista.   Minusta kirja oli mielenkiintoinen ja sen jälkeen olenkin pohdiskellut näitä valheita tässä blogissani.  Valheita, joita naiset uskovat Jumalasta, löytyy täältä, ja valheita, joita uskomme itsestämme löytyy täältä.  Tämän postauksen aiheena on synti ja mitkä ovat ne valheet, joita uskomme synnistä.  


Aloin miettimään synnin määritelmää.  Tiedostan myös, että on olemassa ihmisiä, jotka väittävät, että Raamatun synniksi väittämä asia X ei ole hänelle synti.  Tai ehkäpä on joku, joka ei usko synnin olemassaoloon laisinkaan.   Mutta mikä on totuus?  Kristittynä toki tiedämme, että on olemassa synti ja olemme syntisiä.  Mutta uskomme todella kaiken, mitä Raamattu opettaa synnistä? 


Kun käyn läpi tiettyä teemaa, yritän lukea aiheesta useasta lähteestä ja muodostella siitä sopivan kokonaisuuden yhteen blogipostaukseen.  Olen itse määritellyt sopivaksi pituudeksi kaksi-kolme aanelosta, mutta siskoni sanoi, että kirjoitan pitkästi :)  Usein käyn lukemassa saarnoja ja artikkeleita Desiring God-järjestön sivuilta, ja sieltä löytyi myös tähän aiheeseen erinomaisia näkökulmia pastori John Piperin saarnoista.   


Tässä on lista valheista, joita Nancyn mukaan uskomme synnistä: 
        Voin tehdä syntiä ja päästä kuin koira veräjästä.
        Ei minun syntini ole niin paha.
        Jumala ei voi antaa anteeksi sitä mitä olen tehnyt.
        En ole täysin vastuussa tekemisistäni ja reaktioistani.
        En pysty kulkemaan jatkuvassa voitossa synnistä. 


Aikaisemmasta tyylistä poiketen en aio käsitellä vain yhtä näistä valheista.  Synti ja sen ymmärtäminen on kriittisen tärkeää kristityn kasvulle ja pyhittymiselle.  Ihminen, joka ei ymmärrä syntiään ja sen vakavuutta, ei arvosta Jeesuksen syntiemme vuoksi tekemää pelastustyötä...eihän hyvä ihminen tarvitse pelastajaa.  


Apostoli Paavali kirjoitti kolme kuvausta siitä, miten hän näki itsensä ja syntisyytensä.  Paavali kääntyi kristittyjen vainoajasta Jeesuksen Kristuksen uskolliseksi palvelijaksi noin vuonna 34 ad.  Kestää yli 16 vuotta ennen kuin Paavali aloittaa kirjoittamaan kirjeitä, jotka löytyvät tänäkin päivänä Uudesta Testamentista.   Eräässä ensimmäisistä kirjeistään hän kuvailee itseään näin: "Sillä minä olen apostoleista halvin..." (1 Kor 15:9). Viiden vuoden kuluttua: "Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle..." (Ef 3:8).  Yli kymmenen vuotta myöhemmin, viimeisinä elinvuosinaan Paavali julistaa: "Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin." (1 Tim 1:15).  


Huomaatko, että kun Paavali kasvaa Jeesuksen tuntemisessa, hän myös kasvaa oman syntisyytensä tuntemisessa? Alussa hän on halvin apostoleista, mutta silti osa kristittyjen 'kermaa' harvojen ja valittujen joukossa.  Sitten status laskee, hän on kaikista kristityistä halvin.  Ja viimein Paavali huudahtaa, vuosia Jumalaa palvelleena ja monia kokeneena apostolina: olen maailmaan suurin syntinen!  


Miksi?  Koska mitä enemmän Paavali ymmärsi evankeliumia ja Jumalan tahtoa ja Jeesuksen Kristuksen uhria (ja usko minua, hän on ymmärtänyt sen paremmin kuin suurin osa koko kahden tuhannen vuoden aikana Jeesusta seuranneista ihmisistä), sitä syvemmin hän ymmärsi oman epätoivoisen asemansa.  Mitä useammin hän joutui tekemään parannusta ja katumaan ja pyytämään anteeksi, sitä selkeämmäksi kävi se tosiasia, että hän ei koskaan parane synneistänsä.  Hän tulee aina tarvitsemaan Jeesusta.  Myös monen pitkään uskossa olleen kristityn elämässä näkyy tämä syvä nöyryys ja murtuneisuus, joka on Jumalalle mieluinen asenne.  


Valitettavasti moni pitkään uskossa ollut turtuu omaan syntisyyteensä ja alkaa nähdä itsensä ihan hyvänä ihmisenä.  Eihän hän tee mitään kauheuksia; murhia, varkauksia, aviorikoksia.  Väärin tekeminen laitetaan luonteen, heikkouksien tai vaikeuksien piikkiin.   Siksi haluan kirjoittaa synnistä, jotta kristityt pelastautuisivat tältä oman erinomaisuuden heikolta jäältä Kristus-kalliolle.  


Ensimmäisen kerran synti astui näyttämölle Aadamin ja Eevan kautta.  Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että rakastan Genesistä (Ensimmäistä Mooseksen Kirjaa) ja erityisesti luomis-ja syntiinlankeemuskertomusta, koska niistä selviää niin moni meitä ihmiskuntaa tänäkin päivänä vaivaava asia.  Niinpä haluan aloittaa sieltä.   
   
Saarnassaan nimeltä The Emergence of Sin and Misery (suom. Synnin ja kurjuuden esiinnouseminen) pastori Piper puhuu kahdesta opista, joita ilman on mahdotonta ymmärtää raamatullista historiaa; luomisoppi ja oppi alkusynnistä (original sin).  Tässä tiivistelmä alkusyntiopista: 
"Oppi on tämä: kaikilla ihmisillä, kaikkialla ja kaikkina aikoina, siitä lähtien kun ensimmäiset vanhempamme lankesivat syntiin, on synnynnäisesti turmeltunut sydän, joka johtaa meidät tekemään syntiä heti kun olemme kykeneväisiä tekemään syntiä; Aadamin tottelemattomuuden ja Jumalan tuomitessa tämän tottelemattomuuden vuoksi tämä on universaali ihmiskunnan tila."   (John Piper, suomennos oma)
Olemme siis kaikki syntisiä.  Mutta Saatana tekee kaikkensa, että me emme näkisi todellista tilaamme.  Vihollinen on ollut hyvin taitava ujuttamaan valheita ihmiskunnan korvaan sekä Jumalasta että synnistä....Jumala ei ole niin hyvä kuin Hän sanoo eikä synti ole niin paha kuin Hän sanoo. Muista kuitenkin, että sielujemme vihollinen ei ole vain valehtelija, vaan hän on valheen isä, alkulähde (Johanneksen evankeliumi 8:44 ).  Hän ei kerro sinulle röyhkeitä valheita, jotka osaisit tyrmätä heti ensikuulemalta.  Ei, hän taitavasti laittaa sinut epäilemään ja ihmettelemään Jumalan Sanaa...onko se todellakin näin?  Voisiko tässä olla jokin toinenkin merkitys? Koskeeko tämä todellakin minua? 


Voimme oppia Jumalan Sanasta, että me olemme kaikki syntisiä.  Vielä enemmän: me teemme syntiä, koska olemme synnin voiman alaiset (Roomalaiskirje 3:9).  Luonteemme on korruptoitunut, sydämemme on turmeltunut. Ihmisluonteessa on tappava virhe.  Olemme ”kuolleita rikoksiimme ja synteihimme” ja ”luonnostamme vihan lapsia” (Efesolaiskirje 2:1-3) Meillä ei ole voimaa olla tekemättä syntiä.  Mitä paremmin ymmärrät tämän ihmisen tilan, sitä epätoivoisempi sinun tulisi olla.  Olet parantumattomasti syntinen, sydänjuuriasi myöten, etkä voi sille mitään.  Tämän tosiasian tiedostamisen pitäisi yksin murskata kaiken ylpeytesi! 


Saarnassan Piper kirjoittaa siitä, miten synnin alkuperää ei voida selittää perinjuurin, mutta se voidaan selittää.  Jumala loi ihmisparin ja he olivat hyviä, tosi hyviä (Genesis 1).  Mutta kun he söivät puusta, josta ei olisi saanut syödä, nämä ensimmäiset vanhemmat toivat synnin maailmaan.  Tämän jälkeen jokainen tähän maailmaan syntynyt ihminen on syntinen  (Roomalaiskirje 5:12-21)


Syy miksi synnin alkuperää ei voi selittää perinjuurin, on siinä, että meille ei kerrota mitään siitä, mistä käärme tuli.  Käärme tunnistetaan Uudessa Testamentissa Perkeleeksi (Ilmestyskirja 12:9), ja viitataan enkeleihin, jotka jättivät asemansa (Juudaan kirje 1:6)  ja ovat Jumalan tuomitsemia (2 Pietarin kirje 2:4), mutta meille ei kerrota yksityiskohtaisesti siitä, miten universumin ensimmäinen synti tapahtui. Toisekseen Raamattu ei selitä sitä, miten Aadamin synti siirtyy hänen jälkeläisiinsä.  Meille vain kerrotaan, että näin on.  Jumala ei lisännyt ihmiseen mitään pahaa syntiinlankeemuksen seurauksena.  Todennäköisemmin Hän poisti ihmiseltä kyvyn nähdä Jumala kaikkea muuta haluttavampana olentona.  Niinpä tämän kyvyn poistuttua halumme kohdistuvat Jumalan sijasta luonnollisiin asioihin...nautintoihin, valtaan, kunniaan, statukseen.  


Piper kiinnittää huomion siihen, että ensimmäinen synti ei ollut perusolemukseltaan vain tottelemattomuutta.  Kielletyn puun nimi ”Hyvän ja Pahan Tiedon Puu” viittaa kykyyn määritellä itse mitä on hyvä ja mitä on paha; mikä on hyödyllistä ja mikä on harmillista.  Jumalla on tämä kyky ja oikeus.  Lapsilla ei ole sitä vielä.  Salomo rukoili sitä itselleen, jotta voisi kuninkaana hallita hyvin.  Seniilit vanhukset ovat menettäneet tämän kyvyn (2 Samuel 19:35).  Ottaessaan ja syödessään tämän puun hedelmää ihminen hylkäsi Jumalan kaikkitietävänä, välittävänä Isänä, joka tietää mikä on meille hyväksi...Ja laittoi tälle paikalle itsensä.  Piper sanoo: 
”Siksi asia, jonka Jumala kielsi, oli roolien vaihtaminen Hänen kanssaan.  Hän yksinkertaisesti sanoi: Älä yritä syöstä minua valtaistuimelta.  Älä yritä ottaa minun paikkaani.  Luota siihen, että minä voin täyttää sinun elämäsi täydellisellä ilolla ja tarkoituksella.” 
Älä syö hyvän ja pahan tiedon puusta.  


Syntiinlankeemuksen ja tumeltuneen sydämemme ja sen kaikkien syntien perusolemus on halu olla riippumaton Jumalasta.  Sanat kuten itse-riittoinen, itse-keskeinen, itse-luottamus ja itse-varma kuvaavat ihmisen tilaa kun hän päättää hylätä Jumalan ja alkaa itse oman elämänsä jumalaksi.  Poissa on lapsenomainen luottamus taivaalliseen Isään ja tilalla on lapsellinen usko omaan kykyyn määritellä hyvä ja paha.  Tämä on sisäsyntyinen käyttäytymistapa, ja jotkut ovat uskoontulonkin jälkeen taipuvaisia tähän.  


Synnillä on myös aina seuraus.  Joskus seuraukset näkyvät pian, joskus ne näkyvät seuraavan sukupolven elämässä; ja toiset paljastuvat vasta kun seisomme Jumalan tuomioistuimen edessä.  Synnin palkka on kuolema, eikä tätä pääse pakoon vahvinkaan itsensä luottava ihminen.  Piper myös listaa synnin pilaavan suhteemme kolmeen suuntaan; itseämme kohtaan; Jumalaa kohtaan; ja toisia ihmisiä kohtaan.   Ei meidän tarvitse kuin miettiä omaa perhettämme ja ystävyyssuhteitamme ja huomamme mitä surkeutta synti saa aikaan ihmissuhteissa.  Raamatussa kerrotaan useassa kohdassa synnin seuraamuksia, tässä se viimeisin seuraus:
”...Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.  Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta, kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme.”  2 Tess 1:7-10
Tämä postaus ei ole mitenkään kepeä ja iloinen, mutta asia on sanottava niinkuin se on.  Ja se on hyvä kuulla.  Piper sanoi, että jos emme tiedä, että diagnoosimme on parantumaton, emme todennäköisesti ota vastaan lääkärin lääkettä.  Jeesus sanoi itsekin, että eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat (Markuksen evankeliumi 2:17).  Hyvä uutinen kuitenkin on, että Jumala lähetti Jeesuksen Kristuksen maailmaan kuolemaan syntiemme edestä.  Vietimme pääsiäistä, jonka sanoma Jeesuksen ylösnousemuksesta voi muuttaa elämämme! Uskon kautta kuuliaiset saavat rauhan omalletunnolleen, tarkoituksen elämälleen, toivon tulevaisuudelleen...ikuisuuteen saakka.  


Totuudellinen vastaus valheisiin, joita uskomme synnistä on se, että kaikki synti on aina pahaa, sillä on aina tuhoisia ja vakavia seurauksia ja olet henkilökohtaisesti vastuussa jokaisesta tekemästäsi synnistä.  Mutta totuus on myöskin se, että uskomalla Jeesukseen sinut on vapautettu synnin ja kuoleman laista (Roomalaiskirje 8:2)!  Tämä on se kohta, jossa toivon, että olet lainrikkojan puolella...vapaa! 

11.4.2012

Lastenraamattuja ja muita kirjoja

Edellisen postauksen kommentoija kyseli suosituksia lasten Raamattuja varten ja vastasin, että minulla ei niitä ole :) Mutta päätin näyttää millaisilla varustuksilla olemme opetelleet Raamatun hienoja kertomuksia.  


Tässä neljä lapsille kirjoitettua Raamattua.  
Ylävasemmalla oleva kirja Raamatun Suuret Kertomukset kertoo takakannessakin olevansa vauhdikas, ja tarinat kerrotaan usein päähenkilön sanoilla ja näkökulmasta.  
Erinomaista tässä kirjassa on se, että Vanhan Testamentin henkilöistä on mukana niin moni, että kronologisuus säilyy: Aadam ja Eeva (Kain ja Aabel jätetään pois, ehkä väkivallan takia, mutta siinä olisi hyvä mahdollisuus selittää uhri, joka kelpaa Jumalalle sekä veljeskateus), Nooa, Loot & Aabram (ei Saaraa eikä Iisakiakaan), Jaakob ja Eesau, Joosef, Mooses (mutta ei Exodus-kertomusta), Jerikon muurit, Simson (plussa, tätä ei ole monessa Raamatussa), Daavid ja Goljat, Elia (toinen plussa), Daniel leijonien luolassa, sekä Joona. 
Jokaiselle kertomukselle on annettu vain yksi aukeama, jolla on iso kuva, joten kertomuksista on mukana vain ydinasiat.  

Valkoinen Lasten raamatunkertomuskirja yläoikealla on suppeampi tarinavalikoiman suhteen, mutta jokaiseen tarinaan on käytetty useita sivuja ja niissä on enemmän yksityiskohtia kuin yllämainitussa kirjassa.  Vanhasta Testamentista on 7 kertomusta ja Uudesta Testamentista on 6. 

Jesus Storybook Bible on suosikkini, ja odottelen tätä suomen kielelle.  Siinä kerrotaan alusta asti miten Jumalalla on pelastussuunnitelma ihmisten varalle ja kertomus toisensa jälkeen viittaa tulevaan pelastajaan, joka ainoastaan voi parantaa ihmiset rakkaudellaan. Lisätietoja ja ilmaisia lukuja täältä.   

Suosikkini suomen kielellä on kanneton (vanha!) Lapsen Raamattu.  Käytänkin sitä useimmiten.  Kertomuksia on runsaasti (yli 250 sivua) ja niissä on paljon hyviä yksityiskohtia (Jaakobin elämä unineen kaikkineen, Ilmestysmaja, Pronssikäärme, Jeramias sekä Jesaja).  Koska jokaisen henkilön elämästä kerrotaan tarpeeksi seikkaperäisesti, ne jäävät paremmin mieleen eivätkä mene ehkä niin sekaisin keskenään (kuka teistä muistaa kenen vaimo Raakel oli? Tai Rebekka?).  Tässä kirjassa jatketaan Uutta Testamenttia myös Pääsiäistapahtumien jälkeen, mistä tykkään todella paljon!  (Käytänkö liikaa sulkeita?) 



Lisänä luemme vanhoja koulujen uskontokirjoja, joita on meille periytynyt.  Katselemme alle kouluikäisten kanssa kuvia ja luemme lyhyitä kertomuksia.  Uskontokirjoissa on mukavasti mukana lauluja, jos osaa sävelet, ja kirkkovuoden tapahtumat on järjestyksessä.  Aiheina on myös monet Kristinuskon arvot ja tavat: anteeksiantamus, rukous, turvallisuus, ehtoollinen jne.  


Sitten on tottakai kirjoja, joissa kerrotaan vain yhdestä Raamatun henkilöstä.  Ostan näitä melkein aina kun näen kirpputoreilla ja alennusmyynneissä.  Ylärivissä olevat kirjat ovat todella hyviä: Jeesuksen elämästä kertovassa kirjassa Jeesus Paras Ystävä on mukavat pyöritystehtävät ja meillä tapellaan aina siitä kuka saa pyörittää oikean kuvan esiin. :) 

Itse tykkään Mooses ja jännittävä pako-kirjasta pikkutarkkojen kuvien vuoksi.  Niistä saa etsiä yksityiskohtia ja ne tekevät katselemisesta todella mielenkiintoista.   

Alarivin kolme vasemmanpuoleista kirjaa ovat osa kirjasarjaa, joista satuin löytämään nämä kirpputorilta huimaan puolen euron hintaan. 

Kanneton Daavid-kirja on hyvä kertomus Daavidin elämästä.  Luin sitä lapsille iltaisin jatkokertomustyyliin ja se oli suosikki, varsinkin pojalle ajattelin olevan tärkeää lukea jännittäviä ja todenmukaisia kertomuksia pojista.  




Elma Aaltosen kirjoista olen tutustunut vain tähän Kolmen Prinsessan Leiri- ja Anna kulkee enkelin kanssa-kirjaan.  Tarinoissa tulee luonnollisesti esiin uskonasioita päähenkilöiden kokemuksissa.  
Saimme Mary Carterin kirjan Tyttö ja Raamattu tuttavaperheeltä ja luin senkin iltaisin jatkokertomuksena.  Kirja kertoo skotlantilaisesta köyhästä tytöstä, joka säästää rahaa kuusi vuotta oman Raamatun ostamista varten.  Itkuhan siinä tuli äidilläkin, kun Marylle kerrotaan neljänkymmenen kilometrin kävelymatkan jälkeen, että hänen kielellään ei Raamattuja olekaan jäljellä.  Kirjassa on kuitenkin onnellinen loppu.  
Onnen Päiviä-kirjasarja on lapsuudestani tuttu.  Siinä tuodaan esiin kristinuskon arvoja pienten tositarinoiden muodossa.  Lapsuudestani on kirkkaana jäänyt mieleen moni näistä tarinoista ja meidän lapset tykkää kuunnella tätä kirpparilta bongaamaani kirjaa.  
Keräilen kristinuskon eri aiheita ja teemoja selittäviä kirjoja koko ajan.  Esimerkiksi kävimme Isä Meidän Rukouksen läpi kuvassa olevan kirjan avulla, mutta suru-kirjaa emme ole vielä lukeneet.  
Jeesus on Ylösnoussut-kirjassa on ihanat kuvat (kirjaston poistomyynnistä)! 


Verrattomia Vertauksia on kivasti kuvitettu kirja Jeesuksen vertauksista.  Suosittelen! 
Logos-laiva on osa lähetystyötä ja Ginger-kirjat muistan lapsuudestani.  




Meillä on paljon kirjoja englanninkielellä, koska se on mieheni äidinkieli.  Rukouskirja löytyi Fidan kirpputorilta ja Bible Stories Aikamedian myymälästä.  Laitoin sen tähän näytille, koska siinä on kertomus Gideonista, jota en ole usein lastenraamatuissa tavannut.  Kolme muuta kirjaa käsittelevät teemoja ylpeys, kohteliaisuus ja kiusauksien kohtaaminen...kaikki osana kristinuskon moraali-ja tapakasvatusta.  

Jätin pois nukkavieruiksi kalutut ahkerasti luetut kovasivuiset vauvakirjat ja monet englanninkieliset kirjat.  

Eli Raamattuja ja Kristinuskosta kertovia kirjoja lapsille on huimat määrät olemassa ja uusia tulee koko ajan markkinoille.  En tiedä onko edes mahdollista sanoa, mikä olisi paras Lastenraamattu.  Itse olen erikoistunut löytämään kirjoja edullisesti, koska ostan niitä niin paljon.  Olemme koko perhe oikeita lukutoukkia!  Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että Raamattu itse on paras lähdekirja myös lapsille.  Kuten mainitsin, luen sitä ääneen ja sitten käymme kertomuksen vielä jutellen ja piirtäen läpi.  Nelivuotiaskin jaksaa kuunnella ja vanhempi käyttää tietenkin tervettä järkeä valitessaan kertomukset.  Itse pystyin lukiessa sensuroimaan rankat tapahtumat ja monimutkaiset aiheet (raiskaus, prostituutio).  En siis joutunut tekemään valmisteluja, aukaisimme vain hyvän, vanhan Kirjan ja aloimme lukemaan! 

Jätä kommenttilaatikoon vinkkejä hyvistä kirjoista meille muillekin! 



10.4.2012

Lapset ja usko

Pääsiäinen oli meillä aika kiireistä aikaa.  Meillä oli vieraita ja tietenkin juhlimme pääsiäistä yhdessä ja erikseen.  Siispä en ole ehtinyt lukemaan ja kirjoittamaan kovinkaan paljon.  Aion jatkaa Nancy Leigh DeMossin kirjan läpikäymistä ja ehkä toivottavasti saan tällä viikolla postauksen valmiiksi valheista, joita naiset uskovat synnistä.  


Olen myös mietiskellyt aihetta kristillinen kasvatus.  Erityisesti sitä miten minä voin opettaa lapsilleni Raamatunkertomuksia, selittää uskoani ja opettaa arvoja ja käytösohjeita, jotka perustuvat Jumalan Sanaan.  Jo Vanhassa Testamentissa Jumala muistutti Israelin kansaa, että heidän täytyy opettaa lapsiaan tottelemaan Jumalaa.  Tottelemattomuudesta oli monta huonoa esimerkkiä menneisyydessä, ja siitä olisi seuraamuksia myös tulevaisuudessa.  

18. Painakaa siis nämä minun sanani sydämeenne ja mieleenne ja sitokaa ne merkiksi käteenne, ja ne olkoot muistolauseena otsallanne;
19. ja opettakaa ne lapsillenne, niin että puhut niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.
20. Ja kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi,
21. että te ja teidän lapsenne kauan eläisitte siinä maassa, jonka Herra teidän isillenne vannotulla valalla lupasi antaa heille, niin kauan kuin taivas maan yli kaareutuu.  (5 Moos, luku 11)

Jumalasta piti puhua jatkuvasti, aamusta iltaan, töitä tehdessä ja levätessä.  Se tuli ottaa vakavasti, ja sitä seuraa siunaus.  


Usein vanhemmat (tai vanhempi) joka on aktiivisesti osana seurakunnan tai kirkkokunnan kokoontumisia, vie lapsensa pyhäkouluun.  Oma äitini oli pitkään pyhäkoulunopettajana ja nyt kun minulla on lapsia niin osaan todella arvostaa sitä työtä!  MUTTA (tämä on iso mutta) olen sitä mieltä, että lasten kristillistä kasvatusta ei voi jättää vain pyhäkoulun varaan.  Se on hieno lisä siihen kasvatustyöhön, joka on vanhempien tehtävä.  Ja onhan tottakai mukava istua kaikessa rauhassa Jumalanpalveluksessa kun lapsilla on omat kivat opetus-ja askartelutuokiot keskenään.  :)


Päätin siis äitinä ottaa lasteni kristillisen kasvatuksen vakavasti.  Luemme erilaisia lastenraamattuja ja kirjoja, joissa on arvoja joihin minäkin voin yhtyä.  Mutta minua harmittaa se, että on tiettyjä suosikkikertomuksia ja -henkilöitä, jotka toistuvat lastenraamatusta ja -kirjasta toiseen.  Meidän lapset osaavat Daavidin, Danielin ja Joonan elämänkertomuksista tietyt kohdat ulkoa.  Mutta Daavidin elämässä on muutakin kuin leijonan tappaminen paimenpoikana ja Goljatin voittaminen.  Entä se, miten hän kieltäytyi kukistamasta kuningas Saulia, joka jahtasi häntä ympäri maata sotajoukkoineen.  Daavidin kypsä, mutta samalla nöyrä luonne tuli esiin hienosti siinä, kun hän kerta toisensa jälkeen kieltäytyi taistelemasta Saulia vastaan.  Daavid tiesi, että hänestä tulee seuraava kuningas.  Mutta hän luotti aikataulut Jumalan käsiin eikä kiirehtinyt omaa nousuaan valtaistuimelle väkivallan avulla.  


Raamatunkertomuksissa on aivan upeita henkilökuvauksia, hyviä ja pahoja, ja on sääli, että ne usein yksinkertaistetaan lastenraamatuissa ihan liikaa tai jätetään jopa pois.  



Niinpä aloitimme lasten kanssa Raamatun lukemisen ihan siitä oikeasta Raamatusta.  Minä luin kertomuksen, sitten keskustelimme siitä (alle kouluikäisten tasolla tietenkin) ja sitten lapset piirsivät aiheesta kuvan.  Olin tehnyt pienet vihkot nitomalla A4-papereita yhteen ja jokainen henkilö sai oman vihkonsa.  Tällä tavalla myös Raamatun kertomusten kronologisuus tuli esiin; Nooa oli ennen Daavidia ja kukas se Iisakin poika olikaan? Ja plussana meillä on aivan riemastuttavat lasten piirtämät vihkot, joita voi sitten myöhemmin nauraa ihastella yhdessä!  






Toinen tapa, jolla pidän esillä uskoani, on jokapäiväisten aiheiden kautta esiinnousevat mahdollisuudet.  Me annamme anteeksi naapurinlapsille, jotka varastavat meidän lelujamme, koska Jumala antaa meille anteeksi synnit, kun niitä kadumme.  Siihen voi sitten kertoa kertomuksen kuninkaan kahdesta velallisesta ja miettiä, miten minä olen velallinen...olenko tehnyt tänään jotain, joka on Jumalan tahdon vastaista? Antaako Jumala minulle anteeksi, jos en anna anteeksi naapurilleni?   


Haluan myös, että rukous on luonnollinen osa kotielämää.  Tässä haluan tulla vielä paremmaksi.  Kun esikoinen itki kouluun menoa (siellä on niin tylsää!) ja kun juttelu, ymmärtäminen ja logiikka ei auttanut, rukoilimme yhdessä eteisessä reppuselkäistä koululaista halaten. Ja kouluun lähti rauhoittunut lapsi, joka tuli kotiin iloisin mielin.  


Tällaisissa ajatuksissa olen siis ollut ja kyllä näistä vielä lisää täällä blogissakin pohditaan.  Miten tärkeää on sinulle, että lapsi ymmärtää uskosi ja sen perusteet?  Miten sinä opetat Kristinuskoa ja sen arvoja lapsillesi?  




p.s. olen yrittänyt saada selville mikä on vikana Lukijat-listassani.  Joskus siellä ollaan tuplana mukana ja joskus puolet lukijoista on näkymättömissä.  Poistin sen muutamaksi päiväksi, mutta en osaa korjata sitä.  Nyt se on taas tuolla sivupalkissa joten tervetuloa lukijaksi jos täällä käyt lukemassa! 

8.4.2012

Unohda suoritus

Pääsiäinen on erityinen juhla.  

Sillä on historiallinen tausta.  Kun Jeesus opetuslapsineen istui syömään pääsiäisateriaa juhlien aikana, he muistelivat Israelin kansan vapautumista Egyptin orjuudesta Mooseksen johdolla (voit lukea tästä historiallisesta tapahtumasta toisesta Mooseksen kirjasta).  Vielä tänäkin päivänä juutalaiset viettävät pääsiäistä ihan niin kuin tuhansia vuosia sitten Jumala oli käskyn antanut. 

Myös Kristityt, Jeesuksen seuraajat, muistelevat vapautumista.  

Vietin muutama vuosi sitten viikonlopun naisten retriitissä.  Retriitin johtaja oli varannut meitä varten erilaisia tapoja hiljentyä ja meditoida mm. musiikin, kuvien, taiteen ja rukouksen  kautta.  Yksi harjoituksista oli valita itselle koskettavin tai puhuttelevin kuva useasta kuvavaihtoehdosta, joissa Jeesus pesee opetuslastensa jalkoja pääsiäisaterian aikana.  Seisoimme katselemassa kuvia ja retriitin vetäjä luki meille Jeesuksen sanat, jotka Hän lausui Pietarille, kun tämä yritti estää Herraansa ja Opettajaansa pesemästä omia jalkojaan.  
"Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani." Joh 13:8    

Lähde
Tuossa hetkessä kun seisoimme hiljaa mietiskellen, tuo lause sai ihan uusia ulottuvuuksia minun sisimmässäni. 


Jos minä en anna Jeesuksen pestä minua puhtaaksi, minulla ei ole mitään tekemistä Hänen kanssaan.  Jos minä en anna Jeesuksen palvella minua, minulla ei ole osuutta Kristuksen kanssa.  


Kuinka helppoa onkaan ajatella palvelevansa Jumalaa.  Teen, uhraan, yritän.  
Ja Jeesus haluaa minun istuvan alas ja antavan likaiset jalkani Hänen käsiinsä.  Käsiin, jotka suorittavat palvelijan tehtävää.  Hän haluaa palvella minua.  


Ajattelen, että varmasti vastustelisin niinkuin Pietari: "Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani."   Ja luulisin olevani vaatimaton, nöyrä.  Ei minua tarvitse palvella, kyllä minä itse...




Lähde
Kuinka tiukassa onkaan sen ajatus, että minun pitää jotenkin päteä.  Pinnistelen, että olen tarpeeksi hyvä.  Riittäköhän tämä?  Onko tehty jo tarpeeksi?


Kunnes muistaa Pääsiäisen sanoman: Ei riitä, ei ole tarpeeksi, mutta ei se mitään, koska  kaikki on jo täytetty.  


Sen vuoksi Pääsiäinen on lempijuhlani.  Muistutus siitä, että minun ei tarvitse suorittaa, ei yrittää miellyttää, ei tehdä vaikutusta.  Kaikki on täydellisesti tehty ja toteutettu.  Minä saan vain vastaanottaa.   Saan myöntää sen, että en olisi ikinä pystynyt kantamaan syntieni taakkaa.  En olisi jaksanut itse.  Mutta Jeesus... kun Juudas Iskariot nousi kesken Pääsiäisaterian ja lähti huoneesta,  Jeesuksella oli enää yksi päämäärä.  


Risti.     

Christ-crucifixion-artist-unknown
Lähde
Jeesus kuoli, jotta minä saisin vapauden elää.  Joka päivä.  Kun tarve yrittää näyttää hyvältä toisten tai Jumalan silmien edessä nostaa päätään, saan muistaa pääsiäisen sanoman:  

"Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.  Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.  Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme."  Room 5:6-8
Jeesus kuoli syntisten edestä.  Saan unohtaa suoritususkonnon ja vastaanottaa suhteen Jumalan kanssa, joka on jo valmistanut pelastuksen minulle.  Minä en voi itse puhdistaa itseäni.  Kun epäonnistun, saan turvautua ristiin, jolla onnistui Jumalan pelastussuunnitelma viimeisiä yksityiskohtia myöten.  Olen pesty putipuhtaaksi.   


Käy sisään.  Pöytä on jo katettu, kaikki on valmista.  Haluatko syödä minun kanssani?  
(Ilm 3:20)

3.4.2012

Rouskuvia tarinoita lapsille (ja aikuisillekin)

Eilen kun kirjoitin Joonasta, tuli mieleeni hupaisa lasten piirretty, jossa kerrotaan profeetta Joonan tarina.  Ei kuitenkaan ihan perinteiseen tyyliin. 


Jonah - a VeggieTales Movie DVD
Näissä tarinoissa näyttelijöinä ovat vihannekset.  Laitoin sen lapsille päälle ja kävin itsekin nauramassa ruudun ääressä värikkäille yksityiskohdille ja koomiselle dialogille.  


Suomeenkin ovat rantautuneet Popsikkaat - herkullisen hauskat puhuvat vihannekset, jotka kertovat Raamatun tarinoita ja opettavat lapsille kristillisen elämän periaatteita.


Tutustuin Popsikkaisiin alkuperäiskielellä kymmenisen vuotta sitten.  Veggietales-ohjelmien motto on 'Sunday morning values, Saturday morning fun!'.  Eli ohjelmat ovat ihan yhtä hyvälaatuisia ja viihdyttäviä kuin mikä tahansa lasten suosikkipiirretty, mutta kertomukset ja arvot ovat niitä Pyhäkoulusta tuttuja.  


Vaikka Popsikkaat ovatkin lapsille suunnattuja, nautin niistä itsekin.  Tutuissa kertomuksissa on hauskasti muutettu yksityiskohtia.  Esimerkiksi Mooses ja Israelin kansan pako Egyptistä on asetettu cowboy-tyyliin villin lännen maisemiin ja 'Moe' ratsastaa biisonilla.  



Popsikkaissa on aina tasokasta musiikkia eri kokoonpanoin.  Yksinlauluja, kuoroja, poikabändejä... Joonaa kävi lohduttamassa valaan vatsassa mustien enkeleiden Gospel-kuoro.  Piirretyissä on käytetty luovuutta ja huumoria yllin kyllin.  


Ihan pienille lapsille tämä ei ehkä ole se ainoa tapa opettaa Raamatunkertomuksia.  Minusta tuntuu, että pienen lapsen täytyy kuulla ja nähdä, että Joosef oli ihan oikea mies eikä vihannes :) Mutta niille, joille Raamatunkertomukset ovat jokapäiväistä leipää, löytävät varmasti Popsikkaista mukavia näkökulmia.  


Löytyy täältä
Jos kaipaat lapsillesi Kristillisiä arvoja esiintuovaa viihdykettä, suosittelen Popsikkaiden ostamista.  Niitä löytyy nettikaupoista, itse löysin hakusanalla Popsikkaat heti monta vaihtoehtoa.  Youtubesta voi myös katsella Popsikkaita ja jäin sinne itsekin katselemaan Kuningas Yrjöä kumiankkoineen :) Se näytti olevan nelosen ohjelma.  Näitä voi toki ostaa myös talouksiin, jossa on vain aikuisia...ei meilläkään ollut vielä lapsia kymmenen vuotta sitten! Löytyykö teiltä näitä lastenohjelmia? 


Hauskoja hetkiä Popsikkaiden parissa! 

2.4.2012

Kristityn naisen oikeuksista - 2

Tämä on kakkososa Kristityn naisen oikeuksista-postaukseen.  

Oikeuksieni vaatiminen sitoo.  Oikeuksistani luopuminen vapauttaa.  Kirjoitan kahdesta Raamatun henkilöstä.  Toinen vaati oikeuksiaan, toinen luopui niistä.  

Vanhassa Testamentissa kerrotaan eräästä profeetasta.  Profeettahan on henkilö, joka saa viestejä Jumalalta ja kertoo ne kansalle.  Väärän profeetan ennustukset eivät toteudu, oikean profeetan sanat käyvät toteen.  Tämän profeetan nimi oli Joona ja hän eli noin 800-750 BC.  Joonan kirjassa on vain 4 lukua, mutta ne kertovat mielenkiintoisen kertomuksen.

Jumala antoi Joonalle sanan: ”Nouse, mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin...”  Mutta Joona otti oikeudekseen kieltäytyä tottelemasta tätä käskyä.   En ollut aikaisemmin ajatellutkaan, miten Joonan kertomus kuvastaa hyvin sitä, kuinka me vihastumme, jos ”oikeuksiamme” rikotaan.  Nancy Leigh DeMoss kirjoittaa, että Joonan mielestä hänellä oli oikeus olla pitämättä niiniveläisistä, pakanoista.  Hän tekisi työtään siellä missä halusi. Hänellä olisi oikeus nähdä niiniveläiset Jumalan tuomitsemina.  Kun Jumala ei käyttäytynytkään niinkuin Joona ajatteli että Hänen pitäisi, ”Joona pahastui tästä kovin, ja hän vihastui” (4:1).  Joona oli niin vihainen, että hän kerjäsi Jumalaa päättämään hänen elämänsä (3).  Hänen itsetuhoiset ajatuksensa olivat seurausta tunteiden valtaanpäässeestä uhmakohtauksesta!  

Kun Jumala vastasi Joonalle, Hän ei sympatisoinut Joonan loukattuja tunteita.  Jumala kyseli Joonalta mistä tämän oikeudet tulivat: ”Mutta Herra sanoi: ’Onko vihastumisesi oikea?’ (4).  Onko sinulla oikeus olla vihainen?  Mikä on Joonan vastaus?  Joona lähtee tilanteesta mitään vastaamatta.  Voin kuvitella hänet tömistelemään jalkojaan ja paukauttamaan kaupungin portin takanaan kiinni. 

Joona meni Niiniven kaupungin ulkopuolelle istumaan ja rakensi itselleen varjoksi lehtimajan odottaen näkevänsä kaupungin saavan loppunsa.  Rakkaudessaan Jumala ”toimitti risiinikasvin kasvamaan Joonan pään ylitse varjostamaan hänen päätänsä ja päästämään häntä hänen mielipahastaan.  Ja Joona iloitsi suuresti risiinikasvista” (6).

Nancy osoittaa, että Joonan tunteet vaihtelivat sen mukaan, miten hän ajatteli saavansa oikeutensa läpi.  Kun Jumala päätti osoittaa armoansa pakanoille joita Joona inhosi, hän oli tyytymätön ja vihainen.  Ja kun Jumala antoi hänelle varjon kuumalta auringolta, hän oli hyvin iloinen. 
Tämä ilo ei kestänyt kauan: seuraavana päivänä Jumala lähetti madon syömään kasvia, ja se kuivui.  Sitten saapui tulikuuma itätuuli ja auringonpaahde Jumalan lähettämänä (7-8).  Joonalla oli tukalat oltavat.  Taas Joona toivoi kuolemaa.  Ja taas Jumala haastoi Joonaa tämän oikeuksista: ”Onko vihastumisesi risiinikasvin tähden oikea?” Joona vastaa: ”Oikea on vihastumiseni kuolemaan asti” (9).

Joonalla oli mielestään oikeus kontrolloida elämäänsä ja ympäristöään, saada asioiden mennä niinkuin hän halusi ja oikeus olla vihainen, jos niin ei tapahunut.  Koska hän vaatimalla vaati oikeuksiaan, hän oli tunne-elämältään epätasapainoinen, eristäytynyt ihmisistä ja  vieraantunut Jumalasta.

Löydätkö yhtymäkohtia omaan elämääsi? Oletko vihainen, koska et saanutkaan sitä opiskelupaikkaa tai sitä aviomiestä tai kauan toivottua vauvaa?  Koetko oikeudeksesi tehdä päätöksiä työpaikallasi, nukkua päiväunet viikonloppuna, saada hyvän parkkipaikan ostoskeskuksessa ja lyhyimmän kassajonon?  Minä ainakin löydän monta tilannetta, jossa suutun, kun en saanut mitä ajattelin oikeudekseni, olipa se sitten pientä tai suurta.  Internetti ei toimi.  Lapsi ei nuku päiväunia.  Tunteemme voivat vaihdella nopeasti vihaan, pettymykseen, mökötykseen.  Mutta niinkuin Jumala kysyi Joonalta: onko sinulla oikeus olla vihainen?

Nancy rohkaisee, että ainoa tapa päästä eroon tämänkaltaisesta hengellisen elämän ja tunteiden vuoristoradasta on antautua ja luovuttaa kaikki oikeudet  Jumalalle, jolla pohjimmiltaan ne kaikki oikeudet jo ovatkin.   Jos todella luotat koko elämäsi Jumalan käsiin, ei sinun tarvitse olla vihainen jos joku asia ei menkään niinkuin suunnittelit.  Jumalalla on parempi suunnitelma! Tämä on hyvin vapauttava totuus. 

Toinen henkilö, jonka ’oikeuksia rikottiin’ on Uuden Testamentin puolelta.  Hän on nuori tyttö, ehkä teini-ikäinen.  Suunnitelmissa oli häät, olihan hän jo kihloissa.  Eräänä päivänä hänen ollessa arkisissa askareissaan kotona, kirkas valo ilmestyy huoneeseen.  Enkeli!   

”Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi." 29. Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa. 30. Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä.  31. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. 32. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, 33. ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman. 34. Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?" 35. Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi. 36. Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi;
37. sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." " (Luukaan evankeliumi, luku 1)

Inhimillisesti katsottuna tämä sanoma ei tuntunut armolta. Sehän oli kuin kuolemanrangaistus.  Naimaton tyttö tulee raskaaksi...palkkana tästä voisi olla kivittäminen kuoliaaksi.  Kuka uskoisi häntä kun hän kertoo raskauden saaneen alkunsa Pyhästä Hengestä?

Olen vuosi vuodelta Joulun aikaan mietiskellyt yhä enemmän Marian osaa Jeesuksen syntymäntapahtumissa.  Marian elämän suunnitelmat menivät tämän päivän jälkeen täysin uusiksi.  Siihen ei välttämättä kuuluisikaan häät, avioliitto unelmien miehen kanssa ja lasten tulo sitten kun suunnitelmat sallisivat.  Ei, raskaus ja lapsi tulivat jo nyt, ihan odottamatta, suunnittelematta. 

Mutta Maria oli valmis antamaan elämänsä avaimet Jumalan käsiin.  Jumalan suunnitelmat olisivat kuitenkin ne parhaimmat. 

38. Silloin Maria sanoi: "Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan". Ja enkeli lähti hänen tyköänsä. 

Mikä asenne! Ei suuttumista, ei valitusta siitä, että juuri minut piti valita tähän tehtävään, ei mökötystä omien  suunnitelmien myttyynmenemisestä ja oikeuksien rikkomisesta.  Ei pelkoa siitä, mitä ihmiset – ei edes sulhanen - sanoisivat ja mitä he tekisivät.  Ei asioiden ottamista omiin käviin.  Täydellinen luottamus Jumalaan. 


Sillä loppujen lopuksi me ihmiset olemme aika avuttomia päättämään siitä, miten meidän elämämme tulee menemään.  Moni yrittää manipuloida ihmisiä, olosuhteita ja ympäristöä suurella vaivalla.  Eikö tämä ole väsyttävä tapa elää?  Ja ovatko tulokset pitkällä tähtäimellä sen arvoisia?  Luovuta oikeutesi Jumalan käsiin – alkaen ihan päivittäisistä pienistä asioista suuriin päätöksiin saakka. 

Tässä on muutama Raamatunpaikka, jos haluat mietiskellä ja meditoida oikeuksiasi Raamatun valossa:
Joonan kirja
Jobin kirja
Psalmi 37:1-11
Luukas 6:46 (oma suosikkini :)
Johannes 6:38
Hebrealaiskirje 10:7


Seuraavaksi aion kirjoittaa valheista, joita Kristitty nainen uskoo synnistä:
  •          Voin tehdä syntiä ja päästä kuin koira veräjästä.
  •          Ei minun syntini ole niin paha.
  •          Jumala ei voi antaa anteeksi sitä mitä olen tehnyt.
  •          En ole täysin vastuussa tekemisistäni ja reaktioistani.
  •          En pysty kulkemaan jatkuvassa voitossa synnistä. 

Mistä aiheesta haluaisit kuulla?

p.s. juuri kun olin julkaisemassa tätä postausta, internetti päättikin lopettaa toimimasta.  Niin...onko minulla oikeus moitteettomaan internet-yhteyteen?  Taidanpa lähteä kahvin keittoon! 







Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...