30.3.2016

Hyvää Pääsiäistä!

Pääsiäisellä on niin suuri merkitys, että kirjoitan siitä jälkikäteen, kun en millään ehtinyt saada tätä postausta valmiiksi ajoissa.

Jeesus voitti kuoleman vallan.

Maailma ei rauhoitu juhlimaan pääsiäistä elämän voiton juhlana.  Onko tässä maailmassa mitään järkeä?  Jos minulla ei olisi Raamatun tarjoamaa taustakertomusta, en  ymmärtäisi ihmiskunnan menoa ollenkaan.  Samaan aikaan en voi olla huomaamatta yhtäläisyyksiä ensimmäisen pääsiäisen ja nykyajan maailman välillä.  Pelkoa, väkivaltaa, kuolemaa.  

Ilman totuuden tuntemista myös pelkäisin, itseni ja läheisteni puolesta.  Erityisesti lasteni puolesta.  Mutta enää en pelkää - kristitylle kuolema on voitto -

- ihmeellinen, riemastuttava voitto!


Meidän pääsiäistä edelsi usea pysäyttävä tapahtuma.

Saimme kuulla uutisia erään perheen teini-ikäisen lapsen yllättävästä kuolemasta.

Ystäväni perhepiirissä tapahtui kolme kuolemaa kolmen päivän sisällä.

15 vuotta lähetyskentällä palvellut ystäväni sai syöpädiagnoosin syksyllä ja kuoli 6 kuukauden kuluttua.

Eräs tuttu perheenisä päätti lähteä toisen naisen matkaan. Perheen kuolema.  


Pitkäperjantaina Jeesus kuoli.

Niin paljon kuolemaa.


Mielessäni on ollut Psalmin 116 paikka:

Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema. (116:15)

Kristityillä on ihmetyttävä mahdollisuus surra ja iloita samaan aikaan.  Kuolema on lopullinen ero, mutta vain täällä ajassa.  Jeesukseen uskovan kuolema on voitto ja kallisarvoinen asia.  Hän on päässyt paljon parempaan paikkaan.  Iloon ja vapauteen - todelliseen elämään.

Jeesuksen kuolema oli kallisarvoinen ja sen muisteleminen on edelleenkin vuoden yksi tärkein päivä.  Jeesus oli valmis kuolemaan ystäviensä edestä.  Hän kuoli myös vihollistensa edestä, koska niin hän sai voiton ultimate-vihollisesta, jonka kynsiin Jumala ei halua jättää ketään meistä.

Hän kärsi rangaistuksen,
jotta meillä olisi rauha,
hänen haavojensa hinnalla
me olemme parantuneet.
Jesaja 53:5

Tänä pääsiäisenä keskityin miettimään Jeesuksen valintaa.  Sen jälkeen kun Hän oli kamppaillut Getsemanen maatilan puutarhassa, Hänellä ei ollut mitään muuta päämäärää kuin risti.  Tapahtukoon Isä sinun tahtosi, hän rukoili. Jeesus tiesi, mikä Isän tahto oli.  

Jumalan tahtoon alistuminen on oman tahdon uhraamista. Itsen kuolema. Lujaa luottamusta. Uskoa.

Se saa aikaan reaktioita ympäristössä.

- Ajattele itseäsi.  Ja lapsiasi.

- Eikä nyt olisi helpompaa tapaa?

- Älä uhraa unelmiasi. Onko se sen arvoista?

Siunattu se, jonka läheiset ymmärtävät ja hiljaa hyväksyvät myös vaikeat valinnat.  Tukevat ja rukoilevat puolestasi, yrittämättä käännyttää pois pyhältä polulta.

En tiedä teistä, mutta olen usein kokenut, että Jumala johdattaa tavalla, joka on järjen ja logiikan vastaista.  Miksi Häntä seuraavan tie on vaikea, täynnä haasteita ja koettelemuksia?  Miksi niin  monia nöyryyttäviä kokemuksia, miksi kärsivällisyyttä koetellaan vuosien ajan?  Ja joskus näyttää jopa kuoleman miekan sivallus tekevät lopun tästä tiestä.  Oliko tämä sittenkään Jumalan tahto?

Ehkä opetuslapset miettivät näin, kun he todistivat Jeesuksen kuolleen.  Miksi Jeesus ei puolustanut itseään?  Miksi Hän aukaisi suunsa vain päästääksen ulos sanat, jotka koituivat Hänen kohtalokseen.  Aivan kuin Hän olisi valinnut Via Dolorosan.


Pilatus01
 
Jumalan tahto oli Jeesukselle kaikkein rakkain asia. Jumalan tunteminen oli tärkeämpää kuin jokapäiväinen leipä.

Herra näki hyväksi,
että hänet ruhjottiin,
että hänet lävistettiin.
Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi,
hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan,
ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan.
Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon,
ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet.
Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi
monet,
heidän pahat tekonsa hän kantaa.
Jesaja 53:10-11
Uusi elämä kasvaa, kun siemen kuolee mullan pimeyteen kätkettynä.  Vain kuollut voi tuottaa satoa.

Onko Jumalan tahto minulle näin tärkeä? Haluan elää elämäni niin, että se tuo Jumalalle kunniaa.  Se tarkoittaa, että oman kunnian hakeminen menettää merkityksen.  Muiden mielipiteet eivät enää paina vaakakupissa - paitsi tietysti puolison, yhtä lihaa kun ollaan.  Se on usein yksinäinen polku.  Kunnes huomaa, että tätä tietä vaeltaa moni muukin, Via Dolorosalla, Kristuksen jalanjäljissä, kuoleman läpi elämään kulkijat.

Kiitos kanssakulkijoille.

Jeesus on sen arvoinen.

   


15.3.2016

Parhaat tulevat perheestä

Onnellisimmat yksilöt tulevat läheisistä perhesuhteista.



Jos uskallat olla oma itsesi, hyväksyt puutteesi ja tunnet vahvuutesi, on todennäköistä, että lapsuudenperheessäsi oli lämpimät välit. 

Rakkaus on lämmintä hyväksyntää: sinä olet tuollainen ja se on hyvä. Minä olen tällainen ja se on hyvä.  Ja nautimme toinen toisistamme.  Yhdessä on hyvä olla.  

Jaan universaalisen halun olla osana jotain suurempaa. ”Yhdessä olemme enemmän” – mottoa tarjotaan työpaikan koulutuksista poliittisiin tempauksiin.  Mutta ihmissuhteiden ytimessä, perheessä, olemme todellakin yhdessä enemmän.  Lapset nauttivat kun ovat osa kokonaisuutta.  Ei ole harvinaista, että he laskevat perheenjäseniä ruokapöydän ympärillä ja luettelevat perheenjäsenten nimiä.   

Vanhempina me kasvatamme yksilöitä, mutta joukkueena kasvaminen on myös tärkeää.  Otan huomioon jokaisen lapsen, mutta samalla katsomme kokonaisuutta.  Perhe ei toimi, jos se hyörii ainoastaan yhden jäsenen ongelmien tai tarpeiden ympärillä.  Elämän pitää jatkua, vaikka se jonkun kohdalla hetkeksi pysähtyykin.  Yksilö otetaan huomioon samalla kun kaikki otetaan huomioon.  Joskus uhrataan yhteisen hyvän vuoksi.  Joskus uhrataan yhden perheenjäsenen vuoksi.  Vahvempi uhraa heikomman vuoksi, kypsä uhraa epäkypsän vuoksi. Perheessä opitaan ihmissuhteiden perusteet.  
  
Perheessä on parasta se, että saamme hassutella ja tehdä asioita, joita muiden kanssa ei tehdä.  Meillä on sisäpiirin vitsejä ja legendaarisia kertomuksia.  Olemme mielellämme yhdessä outoja.  Yksin outona oleminen ei ole niin kivaa.  Ehkä sen vuoksi omituiset otukset perustivat kerhon. 

Onnea on löytää oma juttunsa: sen, jossa on taitava ja jonka tekemisestä nauttii.  Toiset löytävät lahjakkuutensa aikaisin ja toiset puhkeavat kukkaan myöhemmin.  Äitinä on mahtavaa seurata, miten pikku kääröstä kuoriutuu omanlaisensa tyyppi.  Nämä pikku persoonallisuudet ovat tuottaneet minulle enemmän iloa kuin mikään muu asia maailmassa.  On etuoikeus auttaa lapsiaan löytämään omat lahjansa ja kykynsä ja rohkaista heitä kasvamaan niissä.  

Myöhään kukkiville: on upeaa kun perheessä kannustetaan myös vanhempia löytämään lahjansa tai puhaltamaan pölyt nuoruuden unelmien päältä.  Voin opiskella uuden ammatin keski-iässä tai aloittaa uuden harrastuksen eläkkeellä.  Elämän tarkoituksen voi löytää lastensaannin, nelikymppisjuhlien tai eläkkeelle pääsyn jälkeenkin (tsemppiä omalle äidille sinne opiskelijaelämään!).     

Perheessä on ok ilmaista tarpeita eivätkä perheenjäsenet syyllistä toisia niiden esilletuomisesta.  Otan toiset huomioon juuri sellaisina kuin he olevat, sitä kutsutaan kunnioitukseksi.  Ja he minut: nautin perheen kanssa vietetystä ajasta, mutta myös siitä, minut jätetään rauhassa olemaan introvertti.         

- - - - - -        

Ehkä yllättävin kuvaus seurakunnasta on perhe.  Seurakunta ei ole bisnes, ei kerho, ei edes uskonnollinen yhteisö.  Se on perhe.  Jokainen osa riippuvainen toisista, jokainen itsessään tärkeä.  Sinun osaasi ei voi kukaan muu tehdä, sinun paikkaasi ei kukaan muu täyttää, muut tarvitsevat sinua ja kykyjäsi.  Ja sinä tarvitset muita.  

Seurakunta on paikka, jossa lääkärit ja laitapuolen kulkijat polvistuvat vierekkäin kantamaan toistensa taakkoja.  Kuten perheessä, saavutukset eivät ole niinkään tärkeitä, vaan ihmiset.  Rakkaus ja kunnioitus ovat ainoa mahdollinen perusta ihmissuhteille.  Kun sen oppii perheessä, pärjää missä vain.      

Miten sinä hoidat läheisiä perhesuhteita? Oletko löytänyt seurakunnasta uuden perheen? 


Kuva:
FreeDigitalPhotos.net/ “Silhouette Life” by arztsamui

8.3.2016

Haaveiden maailma

Onnittelut kaikille naisille - olet nainen!



Haaveilen maailmasta, jossa tytöt ja naiset saavat uskoa totuuden: naiseus on hyvä asia.

"Minä kiitän sinua siitä,
että olen tehty ylen ihmeellisesti;
ihmeelliset ovat sinun tekosi,
sen minun sieluni kyllä tietää." Psalmi 139:14

Haaveilen maailmasta, jossa tytöt ja naiset saavat elää turvassa.

 Maailmasta, jossa tyttövauvoja ei abortoida sukupuolen vuoksi.

 Maailmasta, jossa perhe iloitsee tyttövauvan syntymästä.

 Maailmasta, jossa pienet tytöt ovat turvassa pedofiileiltä ja seksuaalisesti kieroutuneilta.

 Maailmasta, jossa ei ryöstetä, ei raiskata eikä pahoinpidellä.



Haaveilen maailmasta, jossa naisen arvoa ei lasketa hänen ulkonäkönsä ja vartalonsa mukaan.

 Maailmasta, jossa sisäinen kauneus ei ole muinaismyytti.

 Maailmasta, jossa naisia ei himoita katseilla.

 Maailmasta, jossa naisen ei tarvitse peittää naiseuttaan.

 Maailmasta, jossa jokainen nainen on tyytyväinen vartaloonsa.



Haaveilen maailmasta, jossa naisen tekemä työ ovat arvokasta.

 Maailmasta, jossa lapsi saa kokea äidin rakkauden.

 Maailmasta, jossa kotien ovet ovat avoinna.

 Maailmasta, jossa luomista ja kauneutta arvostetaan.

 Maailmasta, jossa puutarhat ja padat ruokkivat ruumista ja sielua.



Haaveilen maailmasta, jossa nainen saa unelmoida ja toteuttaa haaveitaan.

 Maailmasta, jossa jokainen tyttö pääsee kouluun.

 Maailmasta, jossa opiskelu- ja työmahdollisuudet ovat avoinna naisille.

 Maailmasta, jossa nainen saa käyttää luovuuttaan ja toteuttaa itseään.

 Maailmasta, jossa vaikutusmahdollisuudet yhteiskunnissa kuuluvat myös naisille.



Haaveilen maailmasta, jossa kenenkään muun odotukset eivät määrittele naisia.

 Maailmasta, jossa jokainen nainen saa toteuttaa ainutlaatuista kutsuaan.

 Maailmasta, jossa kukaan ei kiellä tai käske tai komenna vain koska olen nainen.

 Maailmasta, jossa nainen saa valita vapaasti puolisonsa ja olla tasaveroinen kumppani.

 Maailmasta, jossa nainen on rakastettu ja arvostettu omana itsenään.





Haaveiden maailmaa rakentamassa, yksi tyttö kerrallaan, aloita itsestäsi!  Olet sen arvoinen!





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...