Hyvää Pääsiäistä!

Pääsiäisellä on niin suuri merkitys, että kirjoitan siitä jälkikäteen, kun en millään ehtinyt saada tätä postausta valmiiksi ajoissa.

Jeesus voitti kuoleman vallan.

Maailma ei rauhoitu juhlimaan pääsiäistä elämän voiton juhlana.  Onko tässä maailmassa mitään järkeä?  Jos minulla ei olisi Raamatun tarjoamaa taustakertomusta, en  ymmärtäisi ihmiskunnan menoa ollenkaan.  Samaan aikaan en voi olla huomaamatta yhtäläisyyksiä ensimmäisen pääsiäisen ja nykyajan maailman välillä.  Pelkoa, väkivaltaa, kuolemaa.  

Ilman totuuden tuntemista myös pelkäisin, itseni ja läheisteni puolesta.  Erityisesti lasteni puolesta.  Mutta enää en pelkää - kristitylle kuolema on voitto -

- ihmeellinen, riemastuttava voitto!


Meidän pääsiäistä edelsi usea pysäyttävä tapahtuma.

Saimme kuulla uutisia erään perheen teini-ikäisen lapsen yllättävästä kuolemasta.

Ystäväni perhepiirissä tapahtui kolme kuolemaa kolmen päivän sisällä.

15 vuotta lähetyskentällä palvellut ystäväni sai syöpädiagnoosin syksyllä ja kuoli 6 kuukauden kuluttua.

Eräs tuttu perheenisä päätti lähteä toisen naisen matkaan. Perheen kuolema.  


Pitkäperjantaina Jeesus kuoli.

Niin paljon kuolemaa.


Mielessäni on ollut Psalmin 116 paikka:

Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema. (116:15)

Kristityillä on ihmetyttävä mahdollisuus surra ja iloita samaan aikaan.  Kuolema on lopullinen ero, mutta vain täällä ajassa.  Jeesukseen uskovan kuolema on voitto ja kallisarvoinen asia.  Hän on päässyt paljon parempaan paikkaan.  Iloon ja vapauteen - todelliseen elämään.

Jeesuksen kuolema oli kallisarvoinen ja sen muisteleminen on edelleenkin vuoden yksi tärkein päivä.  Jeesus oli valmis kuolemaan ystäviensä edestä.  Hän kuoli myös vihollistensa edestä, koska niin hän sai voiton ultimate-vihollisesta, jonka kynsiin Jumala ei halua jättää ketään meistä.

Hän kärsi rangaistuksen,
jotta meillä olisi rauha,
hänen haavojensa hinnalla
me olemme parantuneet.
Jesaja 53:5

Tänä pääsiäisenä keskityin miettimään Jeesuksen valintaa.  Sen jälkeen kun Hän oli kamppaillut Getsemanen maatilan puutarhassa, Hänellä ei ollut mitään muuta päämäärää kuin risti.  Tapahtukoon Isä sinun tahtosi, hän rukoili. Jeesus tiesi, mikä Isän tahto oli.  

Jumalan tahtoon alistuminen on oman tahdon uhraamista. Itsen kuolema. Lujaa luottamusta. Uskoa.

Se saa aikaan reaktioita ympäristössä.

- Ajattele itseäsi.  Ja lapsiasi.

- Eikä nyt olisi helpompaa tapaa?

- Älä uhraa unelmiasi. Onko se sen arvoista?

Siunattu se, jonka läheiset ymmärtävät ja hiljaa hyväksyvät myös vaikeat valinnat.  Tukevat ja rukoilevat puolestasi, yrittämättä käännyttää pois pyhältä polulta.

En tiedä teistä, mutta olen usein kokenut, että Jumala johdattaa tavalla, joka on järjen ja logiikan vastaista.  Miksi Häntä seuraavan tie on vaikea, täynnä haasteita ja koettelemuksia?  Miksi niin  monia nöyryyttäviä kokemuksia, miksi kärsivällisyyttä koetellaan vuosien ajan?  Ja joskus näyttää jopa kuoleman miekan sivallus tekevät lopun tästä tiestä.  Oliko tämä sittenkään Jumalan tahto?

Ehkä opetuslapset miettivät näin, kun he todistivat Jeesuksen kuolleen.  Miksi Jeesus ei puolustanut itseään?  Miksi Hän aukaisi suunsa vain päästääksen ulos sanat, jotka koituivat Hänen kohtalokseen.  Aivan kuin Hän olisi valinnut Via Dolorosan.



 
Jumalan tahto oli Jeesukselle kaikkein rakkain asia. Jumalan tunteminen oli tärkeämpää kuin jokapäiväinen leipä.

Herra näki hyväksi,
että hänet ruhjottiin,
että hänet lävistettiin.
Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi,
hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan,
ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan.
Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon,
ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet.
Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi
monet,
heidän pahat tekonsa hän kantaa.
Jesaja 53:10-11

Uusi elämä kasvaa, kun siemen kuolee mullan pimeyteen kätkettynä.  Vain kuollut voi tuottaa satoa.

Onko Jumalan tahto minulle näin tärkeä? Haluan elää elämäni niin, että se tuo Jumalalle kunniaa.  Se tarkoittaa, että oman kunnian hakeminen menettää merkityksen.  Muiden mielipiteet eivät enää paina vaakakupissa - paitsi tietysti puolison, yhtä lihaa kun ollaan.  Se on usein yksinäinen polku.  Kunnes huomaa, että tätä tietä vaeltaa moni muukin, Via Dolorosalla, Kristuksen jalanjäljissä, kuoleman läpi elämään kulkijat.

Kiitos kanssakulkijoille.

Jeesus on sen arvoinen.