Parhaat tulevat perheestä

Onnellisimmat yksilöt tulevat läheisistä perhesuhteista.

Jos uskallat olla oma itsesi, hyväksyt puutteesi ja tunnet vahvuutesi, on todennäköistä, että lapsuudenperheessäsi oli lämpimät välit. 

Rakkaus on lämmintä hyväksyntää: sinä olet tuollainen ja se on hyvä. Minä olen tällainen ja se on hyvä.  Ja nautimme toinen toisistamme.  Yhdessä on hyvä olla.  

Jaan universaalisen halun olla osana jotain suurempaa. ”Yhdessä olemme enemmän” – mottoa tarjotaan työpaikan koulutuksista poliittisiin tempauksiin.  Mutta ihmissuhteiden ytimessä, perheessä, olemme todellakin yhdessä enemmän.  Lapset nauttivat kun ovat osa kokonaisuutta.  Ei ole harvinaista, että he laskevat perheenjäseniä ruokapöydän ympärillä ja luettelevat perheenjäsenten nimiä.   

Vanhempina me kasvatamme yksilöitä, mutta joukkueena kasvaminen on myös tärkeää.  Otan huomioon jokaisen lapsen, mutta samalla katsomme kokonaisuutta.  Perhe ei toimi, jos se hyörii ainoastaan yhden jäsenen ongelmien tai tarpeiden ympärillä.  Elämän pitää jatkua, vaikka se jonkun kohdalla hetkeksi pysähtyykin.  Yksilö otetaan huomioon samalla kun kaikki otetaan huomioon.  Joskus uhrataan yhteisen hyvän vuoksi.  Joskus uhrataan yhden perheenjäsenen vuoksi.  Vahvempi uhraa heikomman vuoksi, kypsä uhraa epäkypsän vuoksi. Perheessä opitaan ihmissuhteiden perusteet.  

  

Perheessä on parasta se, että saamme hassutella ja tehdä asioita, joita muiden kanssa ei tehdä.  Meillä on sisäpiirin vitsejä ja legendaarisia kertomuksia.  Olemme mielellämme yhdessä outoja.  Yksin outona oleminen ei ole niin kivaa.  Ehkä sen vuoksi omituiset otukset perustivat kerhon. 

Onnea on löytää oma juttunsa: sen, jossa on taitava ja jonka tekemisestä nauttii.  Toiset löytävät lahjakkuutensa aikaisin ja toiset puhkeavat kukkaan myöhemmin.  Äitinä on mahtavaa seurata, miten pikku kääröstä kuoriutuu omanlaisensa tyyppi.  Nämä pikku persoonallisuudet ovat tuottaneet minulle enemmän iloa kuin mikään muu asia maailmassa.  On etuoikeus auttaa lapsiaan löytämään omat lahjansa ja kykynsä ja rohkaista heitä kasvamaan niissä.  

Myöhään kukkiville: on upeaa kun perheessä kannustetaan myös vanhempia löytämään lahjansa tai puhaltamaan pölyt nuoruuden unelmien päältä.  Voin opiskella uuden ammatin keski-iässä tai aloittaa uuden harrastuksen eläkkeellä.  Elämän tarkoituksen voi löytää lastensaannin, nelikymppisjuhlien tai eläkkeelle pääsyn jälkeenkin (tsemppiä omalle äidille sinne opiskelijaelämään!).     

Perheessä on ok ilmaista tarpeita eivätkä perheenjäsenet syyllistä toisia niiden esilletuomisesta.  Otan toiset huomioon juuri sellaisina kuin he olevat, sitä kutsutaan kunnioitukseksi.  Ja he minut: nautin perheen kanssa vietetystä ajasta, mutta myös siitä, minut jätetään rauhassa olemaan introvertti.         

- - - - - -        

Ehkä yllättävin kuvaus seurakunnasta on perhe.  Seurakunta ei ole bisnes, ei kerho, ei edes uskonnollinen yhteisö.  Se on perhe.  Jokainen osa riippuvainen toisista, jokainen itsessään tärkeä.  Sinun osaasi ei voi kukaan muu tehdä, sinun paikkaasi ei kukaan muu täyttää, muut tarvitsevat sinua ja kykyjäsi.  Ja sinä tarvitset muita.  

Seurakunta on paikka, jossa lääkärit ja laitapuolen kulkijat polvistuvat vierekkäin kantamaan toistensa taakkoja.  Kuten perheessä, saavutukset eivät ole niinkään tärkeitä, vaan ihmiset.  Rakkaus ja kunnioitus ovat ainoa mahdollinen perusta ihmissuhteille.  Kun sen oppii perheessä, pärjää missä vain.      

Miten sinä hoidat läheisiä perhesuhteita? Oletko löytänyt seurakunnasta uuden perheen? 

Kuva:

FreeDigitalPhotos.net/ “Silhouette Life” by arztsamui