19.4.2013

Testaa - kunnioitatko miestäsi

Viime aikoina olen lukenut uutisia eri aiheista ja huomannut, että haluan lähestyä keskustelujen kuumia perunoita vähän eri näkökulmasta.  En tästä patavanhoillisen :) patriarkaali-äärikristityn näkökulmasta, vaan sellaisen ihmisen, joka joko ei tiedä kristinuskosta paljoakaan tai on päättänyt unohtaa kaiken tietämänsä pettymyksien/houkutuksien/suosionhalun vuoksi.  Se on haastanut ajattelumaailmaani aika paljon, mutta olen myös iloinen tästä haasteesta jonka itselleni olen heittänyt.   

Sen vuoksi olen myös miettinyt miten kirjoitan näistä eri aiheista blogissani.  Kirjoitin viimeksi vaimoille siitä, miten tärkeää kunnioituksen osoittaminen on aviomiehille.  En tietenkään voi tietää, miltä tämä kuulostaa sellaisen ihmisen korvissa, joka ei ole kristitty.  Ja voin vain kuvitella, miltä se kuulostaa muiden kristittyjen korvissa (sen vuoksi kommentit on tervetulleita - näen millaista vastakaikua kirjoitukseni saavat sinussa aikaan).  



Pahinta, mitä ihmiset, jotka väittävät seuraavansa Jeesusta voivat tehdä, on täydellisen kristityn näytteleminen.  Sellaista joka ei koskaan sano rumaa sanaa eikä koskaan kiukustu lapsilleen ja joka ei koskaan aja ylinopeutta ja joka ei koskaan töksäytä sanojaan ihan väärään paikkaan väärään aikaan eikä ikinä ikinä ikinä tee yhtäkään virhettä.  

Tällainen näytteleminen on tekopyhää ja raivostuttavan lipevää.  

En usko, että Raamatussa on turhaan tämä Jaakobin kirjeen paikka: 

 5:16. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. 

Syntien tunnustamisen pitäisi olla osa normaalia kristityn elämää ja tästähän poikii ajatuksissani jo ihan uusi blogipostauskin aiheesta. Mutta pitäydyn otsikon rajaamaan aiheeseen.  Yhdessä kirjassa, jota luen tällä hetkellä, on testi vaimoille miehensä kunnioittamisesta.  Täytyy sanoa, että ennen tätä testin lukemista ajattelin, että olen aika hyvä tällä kunnioitus-alueella.  Siis eihän kukaan ole täydellinen ja väsymys ja hormoonihyrskyt ja sen semmoisethan on ihan ymmärrettäviä?   Mutta samana iltana kun olin postannut tuon viimeisen kirjoitukseni aviomiehen kunnioituksesta, käyttäydyin epäkunnioittavasti miestäni kohtaan.  Samana iltana!  

Olimme laittamassa lapsia nukkumaan.  Ja selityksen makua tulee mutta ei neljän lapsen saaminen iltatoimien läpi ole koskaan helppoa ja harvemmin herkkua.  Mies teki tai sanoi jotain lapsille ja minähän olin toista mieltä.  Ehkä asiani oli oikea, mutta asenteeni ja äänenkäyttöni ei todellakaan.  Vaikka yritin tuoda mielipiteeni julki niin, että lapset eivät sitä huomaisi, taisi olla että asiani oli omasta mielestäni tärkeämpi kuin mieheni kunnioitus.  Ja vielä - mieheni ei ole koskaan huomauttanut minulle epäkunnioittavast käytöksestä, mutta nyt hän sanoi, että se miten toin asian esille ei ollut hänen mielestään oikein.  Epäkunnioittavaa.  Auts.   

Epäonnistuin ihan täysin tässä kunnioitustestissä.  Siinä.  En siis kirjoita aiheista täällä sen vuoksi, että voisin jalustalta ravistella etusormeani teille lukijoille.  Ei, kirjoitan asioista, jotka ovat tärkeitä, jotka ovat Jumalan Sanasta, joita haluan itse noudattaa ja oppia elämässäni noudattamaan.  Joissa itse epäonnistun.  

Mutta siis tuohon testiin.  Ehkä siellä on yksi tai kaksi sellaista lukijaa, jotka eivät ole ihan varmoja kunnioittavatko he aviomiestänsä.  Tässä muutama kohta kunnioitustestistä, joiden avulla silmät varmasti aukeavat.  Se löytyy Martha Peace:n kirjasta The Excellent Wife (s.115-116).  


  1. Puhutko miehellesi ylimielisellä, alentavalla tavalla? Esim. "Mikä sinua vaivaa?" "Kuka vain olisi osannut tehdä tuon paremmin kuin sinä." "Isäni ei olisi koskaan tehnyt noin."  "Etkä osaa tehdä mitään oikein?"  "Minun olisi pitänyt tietää paremmin eikä luottaa sinuun."  "Älä ole tyhmä."  "Se mitä juuri sanoit on ihan naurettavaa."  "Senkin vanha typerys!"  "Sinä olet liian hidas, teen sen itse."   "Parempi asua autiossa maassa kuin toraisan vaimon vaivattavana." Sananlaskut 21:19
  2. Kohteletko miestäsi yksityisesti niin kunnioittavasti kuin kohtelet pastoriasi, naapuriasi tai ystäviäsi julkisesti?  "Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta." 1 Pietari 2:17
  3. Näytätkö epäkunnioitusta ilmeillläsi kuten vihaisilla mulkaisuilla, inhoavilla ilmeillä, käsivarsien ristimisellä jne.? "Ja Herra sanoi Kainille: "Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy? Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!" 1 Mooseksen kirja 4:6-7.
  4. Puhutko miehesi puolesta tai keskeytätkö häntä?  "Rakkaus on pitkämielinen...ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa..." 1 Kor 13:4-5
  5. Yritätkö pelotella tai painostaa miestäsi uhkailemalla, sanallisilla hyökkäyksillä, itkemällä tai jollain muulla tavalla manipuloimalla jotta saisit tahtosi läpi? "Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa." Sananlaskut 14:1
Testi jatkuu vielä seitsemällä muulla kysymyksellä, mutta jo tästäkin otoksesta huomaa, miten laaja asia kunnioituksen osoittaminen on.   Jos huomaat, että olet tehnyt syntiä tällä alueella, tunnusta se.   Jumalalle, miehellesi.  Tuo selvästi esille tapa, jolla olet ollut epäkunnioittava.  Pyydä miestäsi tulevaisuudessa kertomaan, jos käyttäydyt epäkunnioittavasti häntä kohtaan.  Ehkä voit tunnustaa jopa jollekin ystävättärellesi, joka voi aika ajoin tarkistaa, miten sinulla sujuu tämän asian kanssa. 

Kunnioituksen osoittaminen ei ole suosittua ja kannustettua tämän ajan yhteiskunnassamme.  Kristittynä vaimona, Jumalan armon avulla voit kuitenkin kasvaa tässäkin aiheessa!  Se on myös Jumalalle tärkeää, kuten näet lukiessasi jakeita, joissa puhutaan suoraan vaimoille.  Aviomiehen kunnioittaminen ei ole asia, joka miehen täytyy ensin ansaita.  Se on sinun tehtäväsi, sinun valintasi.    Se on sydämenasenne, joka ei ole riippuvainen olosuhteistasi eikä tunteistasi.  Oletko valmis ottamaan haasteen vastaan?   

(kuva freedigitalphotos.net/ David Castillo Dominici) 

11.4.2013

Vaimo, muista yksi tärkeimmistä asioista, jota voit tehdä miehellesi

Tämä ajatus on pyörinyt mielessäni jo pitkään.

Yksi tärkeimmistä neuvoista, mitä voisin antaa vaimoille; nuorille tai vanhoille.  Itselleni.



Kunnioita aviomiestäsi.


kunnioittaa

  1. (, ks. erikseen) pitää jotakin kunniassa, antaa arvoa jllek, arvostaa. esim. Kunnioitan häntä ihmisenä. Kunnioita isääsi ja äitiäsi VT . Kunnioitettu ylipäällikkömme. Kunnioittaa jkn tietoja. Kunnioittaa [= olla rikkomatta] lakia. Kunnioittaa [= olla loukkaamatta] toisen vakaumusta. Erik. esim. Kunnioittaen (rinnastetaan kunnioittavasti) (hyvin muodollisena) kohteliaisuutena kirjeissä, anomuksissa yms. Anon kunnioittaen, että - -. Kirjeen lopussa: Kunnioittaen Matti Meikäläinen.
  2. arvonannon osoittamisesta. esim. Kunnioittaa tilaisuutta läsnäolollaan. Vainajan muistoa kunnioitettiin hetken hiljaisuudella.

Kunnioita häntä.

Tämä kunnioitus pohjautuu siihen, että Jumala on luonut miehesi.  Jumalan luomana ihmisenä hänellä on ihmisarvo; hän on ainutlaatuinen, hän on lahjakas, hän on arvokas, hän on rakastettu ja hänen elämällään on tarkoitus.  Jumala loi miehesi ihmeellisesti ja huolellisesti.  Jokainen fyysinen piirre, jokainen luonteenpiirre, jokainen kyky ja taito...Jumalan suunnitelmaa.  Ihan samalla tavoin kun pystyt osoittamaan kunnioitusta muille ihmisille, osoita sitä myös kotona miehellesi.

Pohjana on yleinen kunnioitus jokaista ihmistä kohtaan.  Mutta tämä on vasta alkua.  Jumala on luonut miehesi ...tadaa: mieheksi!  Hän on erilainen kuin sinä, nainen.  Kun Jumala loi ihmisen, Mooseksen kirjassa on kirjoitettu mielenkiintoisesti: "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." (1 Moos 1:27).  Mies on Jumalan kuva, nainen on Jumalan kuva.  Miten tämä kuva - image - näkyy?  Jumalalla ei ole fyysistä ruumista, joten miehisyyden ja naiseuden ainutlaatuisuus ei voi olla vain fyysisten piirteiden erilaisuutta.  Miehen ja naisen ero on syvemmällä kuin vain biologisten osien eroissa; se on jossain sisimmässämme, jota kutsumme sieluksi.  Sisimmältään miehesi on erilainen kuin sinä ja sisimmässään hän tarvitsee erilaisia asioita kuin sinä.

Miehesi tarvitsee kunnioitusta sinulta.
  
Joka kerta kun Raamatussa puhutaan avioliitosta, vaimoille on seuraava käsky:
Kunnioita miestäsi.
"Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä. " Efesolaisille 5:33

Se on niin tärkeä osa avioliittoa, että se on mainittu monta kertaa Raamatussa.  Jumala halusi, että vaimot ymmärtävät kuinka tärkeä osa yhteiseloa kunnioitus heidän osaltaan on.  Tapa, jolla Jumala on sinun miehesi luonut, miten hänet on rakennettu:  hän kaipaa kunnioitusta.  Ihan niinkuin hänen sisimmässään olisi tyhjiö, joka täyttyy kun osoitat hänelle kunniotusta.  Sanoilla, teoilla, asenteella.  Vaimona varmasti kaipaat ja tarvitset rakkautta ja Jumala käskeekin miehiä rakastamaan vaimojaan.  Samoin miehelläsi on tarve olla kunnioitettu.

Rakkaus ja kunnioitus toinen toisia kohtaan on toki yleisenä sääntönä Jeesuksen seuraajien joukossa.  Et voi väittää seuraavasi Jeesusta ja noudattavasi Hänen opetuksiaan, jos et rakasta ja kunnioita muita ihmisiä.  Mutta avioliitosta puhuttaessa nämä miehen ja naisen erilaiset tarpeet on nostettu esiin uudelleen ja uudelleen.

Lukijoiden joukossa on varmasti vaimoja, jotka aidosti ja rehellisesti kunnioittavat miehiään.  Mutta blogiani lukevat myös naiset, jotka irvistävät tämän käskyn kuulleessaan.  "Minä en voi kunnioittaa miestäni" alkaa vastalause, "koska..."

Syitä on yhtä monia kuin ihmisiäkin.

Voi olla, että sinun mielestäsi miehesi persoonallisuus ei ole kunnioituksen arvoinen.  Hänen luonteensa, lahjansa, kykynsä eivät ole sellaisia, joita haluat kunnioittaa.  Kunnioitus aviomiestäsi kohtaan ei tule kuitenkaan vasta silloin, kun hän sen ansaitsee.  Sinun tulee kunnioittaa miestäsi, koska Jumala on asettanut hänet perheessänne auktoriteettiasemaan.  "Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää." (1 Kor 11:3).  Et sinä kunnioita poliisiakaan sen vuoksi, että hän sen luonteellaan jotenkin ansaitsee.  Kunnioitat hänen asemaansa ja auktoriteettiaan, uniformuaan.  Sotilaat eivät kunnioita ylempiään heidän fiksuutensa ja hyvän luonteensa vuoksi; kunnioitus tulee asemaa kohtaan.  Samoin avioliitossasi voit olla viisaampi, fiksumpi, neuvokkaampi, älykkäämpi ja kaikin puolin kyvykkäämpi kuin miehesi: silti Jumalan asettamassa järjestyksessä aviomies on perheen pää.  On myös hyvä muistaa, että ethän sinä ole yhtäkään hyvää ominaisuuttasi tai lahjaasi saanut muuten kuin Jumalan antamana lahjana. "Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?" (1 Kor 4:7).  

Voit näillä perusteilla kunnioittaa myös miestäsi, vaikka hän ei jakaisikaan uskoasi.  Hän on aviomiehesi ja mahdollisten lastesi isä, ei mikään taakka tai risti, joka sinun pitää kantaa.  Kirjoitin tästä aiheesta pitemmin täällä.


Avioliittosi voi olla tienristeyksessä, jossa päämäärän päätät sinä.  Arvostatko miehesi tarvetta tulla kunnioitetuksi vai puhahdatko ärsyyntyneenä ja käsket häntä lopettamaan moisen lapsellisuuden?  

Miehesi kaipaa kunnioitusta samoin kuin sinä kaipaat rakkautta ja rakastetuksi tulemista.  Älä pihtaa häneltä tätä rakkauden muotoa.  Älä vähättele aviomiehesi tarvetta saada kunnioitusta.  Älä odota, että hän alkaa käyttäytymään niinkuin sinä haluat tai ymmärtää sinua täysin tai tekee mitä se asia onkaan, jota vaadit häneltä.  Ota sinä ensimmäinen askel ja tee niinkuin Jumala käskee sinun vaimona tehdä.  Tulet huomaaman eron!  

6.4.2013

Pieni päivitys vauva-arjesta

En ole ehtinyt kirjoittamaan blogiin moneen päivään ja ajattelin laittaa kuitenkin pienen päivityksen.  Olen hengissä, mies on hengissä, lapset ovat hengissä, joten hyvin menee :)

Meillä on ollut todella kiireinen kuukausi takana ja meno jatkuu vielä ensi viikkoon.  Ehkä sitten alkaa taas tavallinen ja ihanan tylsä arki! Kaipaan jo rutiineita ihan vauvankin vuoksi.  Nuorimmaisemme on kyllä rauhallinen lapsi muuten, mutta iltaisin on selvästi enemmän vaikeuksia rauhoittua iltapuulle kuin muistan muilla lapsillamme olleen. Masua kipristelevät ilmavaivat eivät auta asiaa.  Niinpä odotan kovasti, että pääsen laittamaan kohta kolmen kuukauden ikäisen vauvan selkeään päivärytmiin.  Kokemuksesta tiedän sen helpottavan sekä vauvan että koko perheen elämää.   Enkä halua lähteä kotoota mihinkään ainakaan puoleen vuoteen :)


Tuostapa tulikin mieleen, että pikkuvauvan kanssa elämä muuttuu kyllä erittäin kotipainotteiseksi.  Alussa toki, kun vauva nukkuu suurimman osan vuorokautta ja vieläpä syvää unta, on helppoa napata vauva kainaloon ja lähteä liikkeelle.  Mutta mitä isompi vauva on kyseessä, sitä enemmän hän tarvitsee tuttuja ympyröitä ja turvallisia rytmejä.  Nukahtaminen tai imettäminen ei välttämättä sujukaan ilman rauhallista ja hämärää huonetta ja ihmismelu ja -häly voi aiheuttaa stressiä joka purkautuu itkuna ja yliväsymyksenä.  Toki vauvan luonnekin vaikuttaa asiaan.  Toiset ovat sellaisia letkeitä ja joustavia ikihymyilijöitä, joita voi ottaa mukaan reissuun ilman, että mitään häiriötä tulee oloon.  Toiset vauvat ovat herkkiä ja reagoivat muutoksiin voimakkaasti.  Ehkäpä tämä meidän poju on herkkää lajiketta, joka kaipaa kodin rauhaa?  

Esikoisen kanssa en ollut tietoinen kaikesta tästä.  Kukapa olisi?  Vaikka olin lukenut vauvanhoidosta paljon, en ollut sitä tietenkään käytännössä kokenut.  Olin lukenut lapsenmukaisesta hoidosta, jossa imetetään aina kun vauva vaatii ja kannetaan lasta kantoliinassa ja nukutaan perhepedissä.  Perhepeti ajatus kariutui meillä kyllä heti, koska a) mies ei siihen innostunut ja b) en pystynyt nukkumaan vauvan vieressä.  Minua häiritsi vauvan tuhina, lakanan raapiminen ja muut pikku äänet, ja jos vauva nukkuu vieressä olen itse aamulla ihan jäykkä kun en ole voinut yön aikana kääntyillä vapaasti ja huoletta.  (Äitinä sitä osaa näemmä nukkua varovaisesti vauvan vieressä, vaikka sikeästi nukunkin, mutta ei se kuitenkaan ole sitä samaa rentoa lepoa.  Mihin se käsivarsi pitäisi laittaa???).  

Kantoliina on kyllä todella kätevä apu pikkuvauvan kanssa liikkeessä olemiseen.  Tykkään liinasta enemmän kuin repuista, koska se ei paina olkapäitä, mutta sen kietominen on tietenkin vähän vaikeampaa.  Onneksi vain vähän.  Kuumalla ilmalla se on kyllä kelju, mies kehittää vauvan kanssa sellaisen lämpöilmiön, että helleilmoilla yhtälö on mahdoton.  

Esikoinen oli siis meillä kasvanut imemään silloin kun tahtoo ja nukahtamaan rinnalle.  Siitä nukahtamisesta tuli kyllä ongelma ja olen todella tyytyväinen, että 8 kk iästä eteenpäin ja myöhemmin muut vauvat alusta alkaen ovat saanet oppia nukahtamaan ilman rintaa.  Olen oppinut, että kun vanhempana osaan lukea vauvan väsymyksen aiheuttamia merkkejä ja aloitan välittömästi silloin nukuttamisen, vauva osaa nukahtaa ilman rinnassa roikkumista.  Väsymisen merkkejä voivat olla esimerkiksi haukotteleminen, korvien harominen käsillä, pään kääntäminen sivulle ja tietenkin itkeminen.  Jokaisella vauvalla on oma tapansa ilmaista tarpeitaan ja vanhemmuudessa onkin ihana tunne, kun oppii lukemaan omaa lastaan ja vastaamaan tarpeisiin oikein.  


Päivärutiineista haluan sanoa vielä painavan sanani.  Monet "vauvaystävälliset" sivut ja oppaat mainostavat, että vauvan päivässä ei voi olla aikataulua.  Mutta tässä tulee nyt neljän lapsen äidin mielipide ja oppi:  mitä ennalta-arvatumpaa elämä on pikkuvauvan ja taaperon kanssa, sitä helpompaa ja onnellisempaa se on kaikkien kannalta. Vauvalla voi olla ruoka-ja unirytmi.  En puhu nyt mistään tiukasta minuuttiaikataulusta, jossa lakihenkisesti laitetaan lapsi nukkumaan vaikkei häntä selvästikään vielä väsytä.  Puhun siitä, että ihan kuin aikuisenakin me olemme tietyssä rytmissä (nälkä tulee noin 3-5 tunnin välein ja unta tarvitsemme 7-9 tuntia), niin eivät ne vauvatkaan sen kummempia ole.  Ne ovat vauvoja, joiden elämä pyörii muutaman tarpeen ympärillä:  ruoka, lepo, kuiva vaippa ja seurustelu. 

Rytmitän vauvan päivää näiden tarpeiden ympärille ja olen oppinut sen, että temperamentista huolimatta aika samanlaisia rytmejä vauvoilla on.  Poikavauvojen olen huomannut syövän tiheämmin, mutta terve, täysiaikaisena syntynyt vauva ei tarvitse imetystä tunnin välein (ensimmäisiä päiviä lukuunottamatta).  Nyt kun vauvamme täyttää sen 3 kk, aion alkaa hakemaan rytmitystä päivään siten, että imetys tapahtuisi noin kolmen tunnin välein.  Katsotaan miten käy :)   

Taaperon kanssa rutiinit ovat suuri helpotus ja lapset itse asiassa tykkäävät siitä kun tietävät mitä päivän aikana aina seuraavaksi tapahtuu.  Varsinkin päiväunille nukutus ja iltarutiinit ovat aivan ehdottoman tärkeitä. Kun uniaikaan saa rauhoittua vähitelleen samojen tuttujen asioiden kautta,  ei siitä tule monituntista taistelua ja hermojenmenetysnäytelmää.  Taaperon kanssa nimittäin jos alkaa tappelemaan saa huomata olevansa häviäjän joukossa :)  Meillä iltarutiineihin kuuluu kaikki yöpuvun vaihdosta valojen sammuttamiseen asti tapahtuvat toimet, ja aikaa menee noin 20 minuuttia.  Se on sopiva siirtymäaika unten maille.  Sängystä ei saa nousta pois ja jos sieltä tullaan kuikuilemaan oven rakoon - tai pitemmällekin, uskaliaammat, vanhemmilta saa vain paluumatkan omaan sänkyyn - mihinkään neuvotteluihin ei aleta.  Luonteesta riippuu kuinka sitkeästi lapsi sieltä sängystä jaksaa kömpiä pois, mutta palautus tapahtuu aina.  Olen muuten aina pitänyt nokkamukia sängyssä, joten janoon ei tarvitse hakea helpotusta muualta.  

No, tässä meni vähän paasaukseksi tämä pieneksi päivitykseksi tarkoittamani postaus.  Mutta jos nousee kysymyksiä lasten nukuttamisesta, vastaan mielelläni.  Olen nimittäin joutunut käymään kouluja tämän asian kanssa vuosien varrella, joten oppeja on väkisinkin tarttunut!  Nykyisin meillä lapset nukahtaa helposti ja nukkuu rauhassa aamuun asti, vaikka ovatkin erilaisia nukahtajia ja herääjiä kaikki. 

Ei kun nukkumaan - vaaveli on kuorsannut jo pari tuntia.   
     

kuvat:
freedigitalphotos.net

Dynamite Imagery

Phaitoon

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...