Meillä on ollut todella kiireinen kuukausi takana ja meno jatkuu vielä ensi viikkoon. Ehkä sitten alkaa taas tavallinen ja ihanan tylsä arki! Kaipaan jo rutiineita ihan vauvankin vuoksi. Nuorimmaisemme on kyllä rauhallinen lapsi muuten, mutta iltaisin on selvästi enemmän vaikeuksia rauhoittua iltapuulle kuin muistan muilla lapsillamme olleen. Masua kipristelevät ilmavaivat eivät auta asiaa. Niinpä odotan kovasti, että pääsen laittamaan kohta kolmen kuukauden ikäisen vauvan selkeään päivärytmiin. Kokemuksesta tiedän sen helpottavan sekä vauvan että koko perheen elämää. Enkä halua lähteä kotoota mihinkään ainakaan puoleen vuoteen :)
Esikoisen kanssa en ollut tietoinen kaikesta tästä. Kukapa olisi? Vaikka olin lukenut vauvanhoidosta paljon, en ollut sitä tietenkään käytännössä kokenut. Olin lukenut lapsenmukaisesta hoidosta, jossa imetetään aina kun vauva vaatii ja kannetaan lasta kantoliinassa ja nukutaan perhepedissä. Perhepeti ajatus kariutui meillä kyllä heti, koska a) mies ei siihen innostunut ja b) en pystynyt nukkumaan vauvan vieressä. Minua häiritsi vauvan tuhina, lakanan raapiminen ja muut pikku äänet, ja jos vauva nukkuu vieressä olen itse aamulla ihan jäykkä kun en ole voinut yön aikana kääntyillä vapaasti ja huoletta. (Äitinä sitä osaa näemmä nukkua varovaisesti vauvan vieressä, vaikka sikeästi nukunkin, mutta ei se kuitenkaan ole sitä samaa rentoa lepoa. Mihin se käsivarsi pitäisi laittaa???).
Kantoliina on kyllä todella kätevä apu pikkuvauvan kanssa liikkeessä olemiseen. Tykkään liinasta enemmän kuin repuista, koska se ei paina olkapäitä, mutta sen kietominen on tietenkin vähän vaikeampaa. Onneksi vain vähän. Kuumalla ilmalla se on kyllä kelju, mies kehittää vauvan kanssa sellaisen lämpöilmiön, että helleilmoilla yhtälö on mahdoton.
Esikoinen oli siis meillä kasvanut imemään silloin kun tahtoo ja nukahtamaan rinnalle. Siitä nukahtamisesta tuli kyllä ongelma ja olen todella tyytyväinen, että 8 kk iästä eteenpäin ja myöhemmin muut vauvat alusta alkaen ovat saanet oppia nukahtamaan ilman rintaa. Olen oppinut, että kun vanhempana osaan lukea vauvan väsymyksen aiheuttamia merkkejä ja aloitan välittömästi silloin nukuttamisen, vauva osaa nukahtaa ilman rinnassa roikkumista. Väsymisen merkkejä voivat olla esimerkiksi haukotteleminen, korvien harominen käsillä, pään kääntäminen sivulle ja tietenkin itkeminen. Jokaisella vauvalla on oma tapansa ilmaista tarpeitaan ja vanhemmuudessa onkin ihana tunne, kun oppii lukemaan omaa lastaan ja vastaamaan tarpeisiin oikein.
Päivärutiineista haluan sanoa vielä painavan sanani. Monet "vauvaystävälliset" sivut ja oppaat mainostavat, että vauvan päivässä ei voi olla aikataulua. Mutta tässä tulee nyt neljän lapsen äidin mielipide ja oppi: mitä ennalta-arvatumpaa elämä on pikkuvauvan ja taaperon kanssa, sitä helpompaa ja onnellisempaa se on kaikkien kannalta. Vauvalla voi olla ruoka-ja unirytmi. En puhu nyt mistään tiukasta minuuttiaikataulusta, jossa lakihenkisesti laitetaan lapsi nukkumaan vaikkei häntä selvästikään vielä väsytä. Puhun siitä, että ihan kuin aikuisenakin me olemme tietyssä rytmissä (nälkä tulee noin 3-5 tunnin välein ja unta tarvitsemme 7-9 tuntia), niin eivät ne vauvatkaan sen kummempia ole. Ne ovat vauvoja, joiden elämä pyörii muutaman tarpeen ympärillä: ruoka, lepo, kuiva vaippa ja seurustelu.
Rytmitän vauvan päivää näiden tarpeiden ympärille ja olen oppinut sen, että temperamentista huolimatta aika samanlaisia rytmejä vauvoilla on. Poikavauvojen olen huomannut syövän tiheämmin, mutta terve, täysiaikaisena syntynyt vauva ei tarvitse imetystä tunnin välein (ensimmäisiä päiviä lukuunottamatta). Nyt kun vauvamme täyttää sen 3 kk, aion alkaa hakemaan rytmitystä päivään siten, että imetys tapahtuisi noin kolmen tunnin välein. Katsotaan miten käy :)
Taaperon kanssa rutiinit ovat suuri helpotus ja lapset itse asiassa tykkäävät siitä kun tietävät mitä päivän aikana aina seuraavaksi tapahtuu. Varsinkin päiväunille nukutus ja iltarutiinit ovat aivan ehdottoman tärkeitä. Kun uniaikaan saa rauhoittua vähitelleen samojen tuttujen asioiden kautta, ei siitä tule monituntista taistelua ja hermojenmenetysnäytelmää. Taaperon kanssa nimittäin jos alkaa tappelemaan saa huomata olevansa häviäjän joukossa :) Meillä iltarutiineihin kuuluu kaikki yöpuvun vaihdosta valojen sammuttamiseen asti tapahtuvat toimet, ja aikaa menee noin 20 minuuttia. Se on sopiva siirtymäaika unten maille. Sängystä ei saa nousta pois ja jos sieltä tullaan kuikuilemaan oven rakoon - tai pitemmällekin, uskaliaammat, vanhemmilta saa vain paluumatkan omaan sänkyyn - mihinkään neuvotteluihin ei aleta. Luonteesta riippuu kuinka sitkeästi lapsi sieltä sängystä jaksaa kömpiä pois, mutta palautus tapahtuu aina. Olen muuten aina pitänyt nokkamukia sängyssä, joten janoon ei tarvitse hakea helpotusta muualta.
No, tässä meni vähän paasaukseksi tämä pieneksi päivitykseksi tarkoittamani postaus. Mutta jos nousee kysymyksiä lasten nukuttamisesta, vastaan mielelläni. Olen nimittäin joutunut käymään kouluja tämän asian kanssa vuosien varrella, joten oppeja on väkisinkin tarttunut! Nykyisin meillä lapset nukahtaa helposti ja nukkuu rauhassa aamuun asti, vaikka ovatkin erilaisia nukahtajia ja herääjiä kaikki.
Ei kun nukkumaan - vaaveli on kuorsannut jo pari tuntia.
kuvat:
freedigitalphotos.net
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!