24.7.2013

Riitojen sopiminen


Otsikoin viime postauksen provosoivasti ”Miksi en opeta lapsiani pyytämään anteeksi?” Selitin siinä syyn siihen, miksi opetamme lapsiamme tunnustamaan oman syntinsä sen sijaan, että he selvittäisivät riitansa nopealla anna anteeksi-pyynnöllä.  Syyllisen tunnustettua väärän teon he ovat usein valmiita antamaan anteeksi ja jatkamaan leikkejä. Kirjoitukseni venyi aika pitkäksi, joten jaoin sen kahteen osaan. Aiheen ymmärtämiseksi suosittelen, että käyt lukemassa sen ennenkuin jatkat tämän postauksen lukemista.   

Haluan käsitellä syntien tunnustamista, sovintoa ja anteeksiantoa aikuisten välillä.  Otan esimerkiksi avioparin, koska he ovat siinä onnellisen ainutlaatuisessa tilanteessa, jossa ristiriitoja voi nousta nopeasti ja usein.  Samaan aikaan se on suhde, jossa et voi piilotella tunteitasi ainakaan hyvällä menestyksellä.  Ja kolmanneksi aviopuolisosi on se henkilö,  joka ansaitsee sinun suurimman huomiosi ja parhaimman käytöksesi.  Voit olla muiden mielestä aivan loistotyyppi, mutta jos kysytään puolisoltasi...?  



 Teillä on puolisosi kanssa riitaa.  Loukkaat, sanot kiukuissasi asioita, joita ei olisi pitänyt sanoa.  Sitten olisi sopimisen paikka.

On ihmisiä, jotka haluavat, että asia selvitetään mahdollisimman nopeasti.  He sanovat olen pahoillani, että loukkasin sinua tai  minun ei olisi pitänyt sanoa noin tai anna nyt anteeksi odottaen sovun ilmapiirin laskeutuvan tilanteen ylle.  Ehditään vielä katsomaan se illan myöhäisleffa yhdessä.  

Mutta toinen osapuoli ei ole päässyt vielä tänne asti.  Loukkaavat sanat kaikuvat korvissa ja omat tunteet ovat voimakkaina läsnä. Hän ovat haavoitettu  ja haava on vielä auki ja raaka. Ja tällaisessa tilanteessa pääpaino ei ole (vielä) anteeksiannossa.  Hän otti vastaan sanojesi sivalluksen, mutta sinä tahdot anteeksiannon ilman, että joudut kohtaamaan tekosi pahuuden. 

Sydämessäsi oli katkeruutta, kiukkua ja vihamielisyyttä ja hän sai sen tuta sanojesi kautta.  Puolisosi tarvitsee sinun katuvan perinpohjaisesti tätä vihaista, itsekästä sydäntä, ei niinkään lausuvan pinnallisia anteeksipyyntöjä tyyliin ”minun ei olisi pitänyt sanoa noin”.  Miten hän voi antaa anteeksi, jos et nimeä mitään anteeksiannettavaa?  Jos haluat pikaista sovinnontekoa ja nopeaa kipulääkettä, on selvää, ettet kadu tekoasi.  Sillä katumisessa ja parannuksen teossa on aina kysymys sydämen asenteesta...Oletko sinä oikeasti pahoillasi siitä, miten sinun syntisi satutti toista ihmistä?  Oletko oikeasti murheellinen siitä, miten ilkeä sydämesi on?  Vai onko olosi vain epämukava, koska hän ei anna sinulle nopeasti anteeksi? Tai suututko, jos hän ei ole valmis antamaan sinulle pikaista synninpäästöä?  Silloin on selvää, ettet ole tehnyt parannusta.   

Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman. 2 Kor 7:10

Sanotaan, että olet nöyrä ja kypsä ihminen, koet Jumalan mielen mukaista murhetta ja teet parannuksen. Tulet puolisosi luo valmiina tunnustamaan ja hakemaan todellista sovintoa.  Mutta hän ei ole valmis.  On ihmisiä, jotka tarvitsevat aikaa ristiriitojen jälkeen.  Jos he ovat rehellisiä, he eivät voi antaa anteeksi (vielä). He haluavat prosessoida asiaa ja selvitellä ajatuksensa ja tunteensa.  Ehkä he haluavat rukouksessa tuoda asian Jumalan eteen ja etsiä Häneltä apua anteeksiantamiseen.    

Jos tällaisessa tilanteessa pyydät anteeksiantoa, voit aiheuttaa toisen ihmisen tekemään syntiä. 
Esimerkiksi:    
A) Puolisosi sanoo antavansa anteeksi, vaikkei sydämessään olekaan siihen vielä valmis.  Hän siis valehtelee eli tekee syntiä. 
B) Puolisosi ei rehellisyydessään voi antaa sinulle anteeksi, ja sanoo ei.  Silloin hän tekee syntiä, koska Raamatun opetus on, että meidän tulee antaa anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. 

Miten sitten sopia riidat niin, että ei tee tilannetta mahdottomaksi?

Tässä muutamia ajatuksia.  Jos sinä olet loukannut puolisoasi ja tiedät tehneesi väärin, pyydä ensin anteeksi Jumalalta.  Se on Raamatullinen askel sopimuksenteossa, koska syntisi on rikkomus  Jumalaa ja Hänen käskyjään vastaan.  Mutta sinulla on lupaus: ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä”(1 Joh 1:9). Tunnusta siis syntisi Jumalalle.  Hän antaa sinulle anteeksi, kun katumuksesi on aitoa.  Nyt sinulla on rauha.  Asiaa ei ole vielä selvitetty puolisosi kanssa, mutta tiedät saaneesi anteeksi Häneltä, jonka anteeksianto todella merkitsee jotain.  Sinun ei tarvitse rauhan saadaksesi vaatia puolisoasi antamaan anteeksi.  Ei tarvitse kerjätä anteeksipyyntöä- on ihmisiä, jotka tekevät tällaisesta tilanteesta todella dramaattisen ja voivat syyllistää toista osapuolta antamaan heille anteeksi, koska he kokevat, etteivät voi levätä ennekuin puoliso on saanut puristettua suustaan sanat Annan Anteeksi. 

Toinen askel...miten puhua puolisolle, joka on vielä loukkaantunut ja haavoitettu eikä ole valmis sopimiseen?  Hän ei ehkä ole valmis, mutta sinä voit silti tunnustaa oman osuutesi riidassa hänelle.  Ole konkreettinen ja kerro jokainen väärä asia, mitä riidan aikana teit tai sanoit.  Joka oli syntiä.  Voit kertoa, että olet tunnustanut nämä synnit Jumalalle ja vastaanottanut Hänen anteeksiantonsa asian suhteen.  Ja sitten tärkeät sanat: ”Rukoilen puolestasi, että sinä voisit antaa minulle anteeksi”.  Ei vaatimuksia.  Ei uhkailuja.  Ei kiristystä.  Sinä olet tehnyt niinkuin raamatullisesti tulee menetellä ristiriitojen jälkeen.  Tunnustat oman syntisi ja odotat, että toinen osapuoli voi antaa sinulle anteeksi. Mutta et vaadi väkinäistä sovintoa oman mielenrauhasi takia. 

Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi. Matt 5:23-24

Periaate on se, että meidän aina odotetaan antavan anteeksi toisille heidän rikkomuksensa meitä kohtaan.  Meidän myös odotetaan tunnustavamme syntimme Jumalalle ja toisille ihmisille.  Ja mikä sen ihanampaa, jos sovinto löytyy heti siinä! Mutta sinun ei tarvitse mankua anteeksiantoa toiselta, jos hän ei ole siihen vielä valmis.  Voit vapauttaa hänet Jumalan käsiin ja rukoilla hänen puolestaan.  Ja jos olet se puoliso, joka tarvitsee aikaa riidasta toipumiseen, voit pyytää Jumalaa antamaan sinulle nöyrän sydämen ja anteeksiantavan mielen, jotta voit nopeasti antaa anteeksi riitakumppanille. 

Tunnustakaa siis toisillenne syntinne... Jaak 5:16

Miltä kuulostaa tällainen sovinnon teko? Miten teillä sovitaan riidat kotona?  Oletko nähnyt hyviä esimerkkejä muiden pariskuntien tai ystävien sopiessa riitoja? 

Kuva:  Free Digital Photos/Ambro

22.7.2013

Miksi en opeta lapsiani pyytämään anteeksi?

Kun lapsillani tulee riitaa keskenään, en käske heitä pyytämään anteeksi.  Miksi?  

Lyhyt vastaus: se ei ole raamatullista.

Mutta ollakseni reilu lukijaa kohtaan, minun täytyy selittää tämä väite ja perustella se Raamatulla itsellään. 

Pitkä vastaus siis tässä.

Anteeksianto on keskeinen teema kristinuskossa.  Koko uusi elämä Kristuksessa perustuu siihen, että olen saanut armosta anteeksi kaiken tekemäni pahan, väärän, synnin.   Jumalan luonteenlaatu, koko olemus on anteeksiantava.  Raamattu on täynnä lupauksia Jumalan täydellisestä anteeksiannosta, kun ihmiset kääntyvät Hänen puoleensa tunnustaen syntinsä ja parannusta tehden.   

Miika 7: 18. Kuka on Jumala, niinkuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on halu laupeuteen. 19. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.
Psalmi 103 (kokonaisuudessaan, mutta erityisesti jae 12) Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. 

Kolossalaisille 1:13 (Kiittäen) häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. 14. Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, 


Useissa paikoissa Raamatussa puhutaan anteeksiannosta.  Monia niistä osaamme ulkoa kuten Jeesuksen opettaman Isä meidän-rukouksen ”Anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.”  Jeesuksen kertomus kuninkaasta ja kahdesta velallisesta on erinomainen vertaus siitä, kuinka Jumalalta saadun anteeksiantamuksen pitäisi ulottua koskettamaan lähimmäisiämme; kenellä meistä on varaa olla antamatta anteeksi muille?  Se kuinka Joosef antoi anteeksi veljilleen, jotka olivat myyneet hänet orjaksi Egyptiin, on miltei skandaalinomaista! 

Raamatussa kehoitetaan meitä antamaan anteeksi, kaikille, teosta huolimatta.  Se on ehtona sille, että Jumala antaa meille anteeksi omat pahat tekomme.   

Matteus 6:14-15 Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. 

Mutta kuinka monta kertaa Raamatussa käsketään meitä pyytämään anteeksi?

Löydän Raamatusta yhden kohdan, jossa henkilö pyytää anteeksi:  kuningas Saul.  Jumala oli antanut hänelle selvät käskyt miten toimia voitetuilta vihollisilta jääneen karjan suhteen; kaikki piti tappaa.  Saul kuitenkin säästi parhaimmat eläimet ja aikoi uhrata ne Jumalalle.  Tämä oli suora tottelemattomuus Jumalan antamaa käskyä vastaan.  Profeetta Samuel tuo Saulille kohtalokkaan viestin.  Jumala ei halua uhreja, vaan kuuliaisuutta Hänen käskyilleen.  Sen vuoksi kuninkuus otettaisiin Saulilta pois (1. Samuelin kirja luku 15).  Saul vastaa Samuelille: "Minä olen tehnyt syntiä, kun olen rikkonut Herran käskyn ja sinun sanasi; sillä minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän ääntänsä. 25. Anna nyt minulle syntini anteeksi ja palaja minun kanssani, niin minä kumartaen rukoilen Herraa." 

Mitä vastaa profeetta Samuel kuningas Saulin anteeksipyyntöön?

26. Samuel sanoi Saulille: "Minä en palaja sinun kanssasi; sillä sinä olet hyljännyt Herran sanan, ja Herra on myös hyljännyt sinut, niin että et enää saa olla Israelin kuninkaana". 
27. Kun sitten Samuel kääntyi menemään pois, tarttui Saul hänen viittansa liepeeseen, niin että se repesi. 28. Ja Samuel sanoi hänelle: "Herra on tänä päivänä reväissyt Israelin kuninkuuden sinulta ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi. 29. Ja hän, joka on Israelin kunnia, ei valhettele eikä kadu; sillä hän ei ole ihminen, että hän katuisi." 

Saul pyytää anteeksi, Samuel sanoo ei.  Hän näki, että Saulin sydämessä ei ollut todellista katumusta ja nöyrää syntien tunnustamista (päinvastoin kuin myöhemmin kuningas Daavidilla, joka teki myös vakavia syntejä, mutta joka osoitti todellista katumusta esimerkiksi Psalmissa 51).  Tämä on viimeinen kerta, kun epäsuosioon joutunut kuningas Saul näkee Herran uskollisen profeetan elävänä. 

Ei varmasti ole vanhempaa, joka ei olisi käskenyt lastaan pyytämään anteeksi toiselta.  Hiekkalaatikolla tunteet kuohuu ja lapio paukauttaa toista päähän.  Kädestä siepataan leluja.  Sanotaan toiselle ilkeästi.  Viedään vuoro liukumäessä.  Ei oteta mukaan leikkeihin.  Loukatun osapuolen kovaääninen protesti ja loukkaajan uhmakas tuijotus.  ”Pyydät nyt anteeksi!” vaatii moni vanhempi.  Tällä korjataan rikkoutunut tilanne.  Tästä ei liikuta mihinkään ennenkuin kuullaan tuo taikasana loukkaajan suusta.  Anteeksi.  Ja loukatun vanhempi kannustaa lastaan antamaan anteeksi ja jatkamaan leikkejä.  Nythän on rauha maassa, ollaan sovittu ja pyydetty anteeksi. 

Mitä itse asiassa opetat lapsellesi, kun käsket häntä pyytämään anteeksi?  Muistan itse tilanteen, jossa äitini vaati minua pyytämään anteeksi toiselta lapselta.  Se oli todella vaikeaa, koska muistan ajatelleeni, että en kyllä rehellisesti voi sitä sanaa sanoa.  Mutta kun tilanteesta ei päässyt kuin sanomalla anteeksi, niin sen sanoin, vaikkei oikeaa sopua sydämen tasolla syntynytkään.  Opetatko lapsellesi oman väärän teon tunnustamista ja todellista katumusta vai pinnallista asioiden siloittelua, jotta leikit voisivat jatkua?

Mitä lapsille sitten pitäisi opettaa anteeksi pyytämisen sijasta kun riitaa ja epäsopua nousee?  Me opetamme heitä kertomaan eli tunnustamaan mitä he tekivät väärin.  ”Minä löin sinua, se on väärin tehty”.  ”Minä söin sinun karkkisi, se on väärin tehty”. ”Minä tein väärin kun kiusasin sinua”.  Ei ole parempaa tapaa oppia tunnustamaan syntejään kuin....tunnustamalla.  

Haluamme opettaa lapsillemme, että he tekevät syntiä.  He ovat joskus väärässä.  Se on (surullisen) normaalia ihmiselossa ja sitä on turha peitellä ja selitellä ja piilotella.  Haluan, että he ymmärtävät sydämensä olevan kapinoivia, täynnä vihaa, ylimielisiä, kontrolloivia ja itsepäisiä.  Toinen asia, jonka haluan lasteni oppivan on se, kun he tekevät syntiä, heidän tulee tunnustaa se.  Ääneen, toiselle ihmiselle.  Minusta on parempi oppia sanomaan, että tein väärin tässä ja tässä asiassa kuin oppia se, että toisen pitää antaa sinulle anteeksi heti kun vain pyydät, ilman että mitenkään nimeät syntiäsi.  Minusta on tärkeää, että lapseni oppii huomaamaan, että on vääriä ja oikeita asioita nimeämällä ne.

Kolmas asia, jonka haluan lasteni oppivan, mutta jota en heille voi käskemällä opettaa, on todellinen katuminen.  Sellainen, jota Daavid osoitti Psalmissa 51.  Sellaista, jossa hän näkee oman epätoivoisen tilansa ja huutaa Jumalan puoleen armoa anoen, anteeksiantamusta pyytäen. Sellaista asennetta toista ihmistä kohtaan, joka on pahoillaan siitä, miten minun syntini loukkasi ja haavoitti.  Voin demonstroida tällaista käytöstä ja sydämen asennetta, kun Jumala antaa minulle mahdollisuuksia katua ja tunnustaa syntejäni, mutta en voi saada todellista katumusta aikaan lasteni sydämessä.  Voin rukoilla heidän puolestaan, että he saisivat nöyrän sydämen ja huomaisivat kuinka paljon he itse ovat saaneet anteeksi Jumalalta.   Että he oppisivat tuntemaan evankeliumin voiman jokapäiväisessä elämässään.  

Mutta tätä he eivät opi, jos anteeksiantamus merkitsee heille vain sanoja anna anteeksi, jotta leikit voivat jatkua.
  

Kuva: Free Digital Photos/ marin


10.7.2013

Älä menetä rauhaasi

Luin pari päivää sitten kirjavinkkejä-sivuilla suosittelemastani kirjasta Elisabeth Elliotin ajatuksia rukouksesta ja rauhasta.  Kuinka usein huolehdin, hätäilen ja stressaan...mutta en rukoile!  



Elisabeth oli listannut asioita rukoilemattomuuden lisäksi, jolla voimme menettää rauhan, jonka Jumala haluaa meidän omistavan:


  1. Paheksu Jumalan tapoja toimia.
  2. Huolehdi niin paljon kuin mahdollista.
  3. Rukoile ainoastaan sellaisten asioiden puolesta, jotka voit hoitaa itse.
  4. Kieltäydy ottamasta vastaan sitä, mitä Jumala antaa.
  5. Etsi rauhaa kaikkialta muualta - mutta ei Häneltä.
  6. Yritä johtaa ja hallita omaa elämääsi.
  7. Epäile Jumalan sanaa.
  8. Kanna kaikki murheesi. 

Jos mielummin et halua menetä rauhaasi, Elisabeth antoi sopivan lääkkeen jokaista kohtaa vastaan:

  1. "Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule." Psalmi 119:165.  "Olosuhteet ovat Jumalan tahdon ilmaisuja" kirjoitti piispa Handley Moule.
  2. "Älkää mistään murehtiko" Fil 4:6.
  3. "Kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha... on varjeleva teidän sydämenne" Fil 4:6,7.
  4. "Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta... niin te löydätte levon" Matt 11:29.
  5. "Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa" Joh 14:27.
  6. " Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha" Kol 3:15.
  7. "Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa" Room 15:13.
  8. "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen" 1 Piet 5:7.

Ihailen tapaa, jolla kirjailija käyttää Jumalan Sanaa koko elämänsä perustana ja löytää sieltä aina vastauksen.  Jumala haluaa antaa meille rauhan - mutta me emme voi saada sitä jos taistelemme joka asiassa Häntä ja Hänen tahtoaan vastaan.  


Kuva: free digital photos / thepathtraveler

3.7.2013

Raamattu läpi lasten kanssa

Raamattu on iso kirja!  Tai oikeastaan, sehän on 66 kirjan kirjasto, jonka kirjoituksista löytyy historiaa, profetioita, runoja, lauluja, sananlaskuja, opetuksia, saarnoja, kirjeitä ja elämänkertomuksia.  Kirjasto on nimeltään kaanon - ohjeellisten kirjojen kokoelma.

David Castillo Dominici/ Free Digital Photos

Miten käydä läpi tätä kaanonia lasten kanssa?  Voimme toki lukea otteita sieltä täältä, Vanhasta ja Uudesta Testamentista.  Monet lastenraamatut ovat poimineet suosittuja ja tärkeitä kertomuksia ja uudelleenkertoneet ne lapsille ymmärrettävänä kertomuksena.  Kirjoitin lastenraamatuista ja kristillisestä kasvatuksesta mm. täällä.

Minusta on tärkeää, että lapsetkin oppivat ymmärtämään, että Raamatussa on punainen lanka, keskeinen kertomus, jonka ympärille kaikki muu rakentuu.  Jeesus Kristus, Pelastajamme on tämän kertomuksen päähenkilö.  Luen tällä hetkellä läpi pieniä profeettoja ja sielläkin jokaisessa kirjassa on viitteitä tulevaan Vapahtajaan.

Yksi parhaimmista lastenraamatuista tämän pelastustarinan kertomisessa on Jesus Story Book Bible.  Heidän mottonaan on "Every story whispers His name".  Suosittelen sitä lämpimästi!  Jesus Story Book Bible on harmi kyllä vain englanninkielellä.  Niinpä oli iloinen, kun sain ystävältä suomalaisen Raamattumaratonin käyttööni tänä keväänä.

rm_logo1.png
Raamattumaraton.fi
Raamattumaraton on Raamatunlukuohjelma lapsiperheille.  Laitoimme seinälle värikartan, jossa on 150 askeleen muodostama polku.  Polku kulkee läpi Raamatun aloittaen Eedenin puutarhasta ja päättyen Ilmestyskirjaan kertoen 150 tärkeää kertomusta Raamatusta.  Raamattumaraton on valmistettu neljään eri lastenraamattuun sekä Kirkkoraamattuun.  Lastenraamatut ovat seuraavat: 365 Raamatun kertomusta lapsille (Perussanoma), Lasten Raamattu (Uusi Tie), Alfa ja Omega (Perussanoma), Piplia lapsille (Pipliaseura). Lukuohjelman voi tulostaa mieleiselleen lastenraamatulle ilmaiseksi Raamattumaratonin nettisivuilta.  Meillä ei ole mitään noista mainituista lastenraamatuista, mutta käytän omia kotona löytyviä tukena, koska lapsista on mukava katsella kuvia.
 
Kun kertomus on luettu, voi keskustella valmiiksi annetun kysymyksen kanssa kertomuksesta ja löytää yhtymäkohtaa tämän päivän elämään.  Ohjelmassa on mukana myös tehtäviä ja tietokilpailu. Päätimme merkata kuljetut askeleet tarroilla ja niiden paikoilleen laittaminen on lapsista tärkeä juttu!

minikartta
Raamattumaratonin seinäkartta (myytävänä sivuilla). 
Tekijät ovat laittaneet polulle kolme etappia ja maalin.  Niiden kohdalle perhe saa yhdessä päättää väli- ja loppupalkinnot.  Minusta tämä on mukava aihe päättää yhdessä lasten kanssa - kaikki saavat ehdottaa kivoja juttuja, joita voidaan tehdä yhdessä kun etappi saavutetaan.  Otamme varmaan aika realistisia, toteutettavia aiheita etapeille, kuten jäätelölle meno puistoon, yhteinen retki uimarannalle tms.  Saa nähdä mihin vuodenaikaan loppupalkinto asettuu, emme ole vielä nimittäin päättäneet kuinka monta askelta käymme viikon aikana läpi.

Seinäkartta askeleineen on mukava muistutus siitä, kuinka pitkälle olemme päässeet Raamatun läpi lukemisessa.  Kertomusluettelo antaa valmiit kertomukset kysymyksineen käyttöön - joskus on mukava kun ei ihan kaikkea tarvitse suunnitella alusta alkaen itse!  

Muuten, ihan ensimmäinen selitystehtävä tuli tuon nimen kanssa; lapset eivät vielä tienneet mikä maraton on (en ole yhtään juoksijaihminen :).  Sepä olikin mukava selittää, vaikka jätin historiallisen alkuperän vielä tällä kertaa pois.  Sinnikkyyttä ja suunnitelmallisuutta tarvitaan maratonille harjoittelussa ja aika ylpeä saa olla saavutuksestaan kun pääsee maalilinjan ylitse! Ja puhuuhan Paavalikin kilpailemisesta ja harjoittelusta verraten uskonelämää urheilemiseen.

Eli siis jos olet hakenut lasten kanssa käytettävää Raamatunlukuohjelmaa, suosittelen Raamattumaratonia!

p.s. tämä ei ole maksettu mainos :) suosittelen vain hyväksi huomaamaani juttua!

Edit: korjasin tekstiini lastenraamatut, joita varten lukuohjelman voi tulostaa. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...