Onni ei löydy puolisosta

Muutaman kerran tämän kesän aikana olen huomannut artikkelin eri sanomalehdissä, joissa todetaan avioerojen hakemisessa piikki kesäloman ja joululoman jälkeen.  Niinpä ajattelin tänä elokuisena päivänä kirjoittaa avioliitosta.  Olen pikkuhiljaa kirjoittanut Nancy Leigh DeMossin kirjaan perustuen valheista, joita kristityt naiset uskovat.  Kirjassa on niin paljon hyviä silmiäaukaisevia oivalluksia, että halusin kirjoittaa siitä täällä blogissakin.  Aiemmat postaukset aiheesta löytyvät täältä, klik.

Kuten joka aiheessa, aloitan tässäkin valheilla, joita naiset uskovat avioliitosta:

• Minulla täytyy olla aviomies, jotta olisin onnellinen.
• Minulla on vastuu muuttaa puolisoani.
• Aviomieheni pitäisi palvella minua.
• Jos alistun miehelleni, tulen olemaan onneton.
• Jos mieheni on passiivinen, minun täytyy tehdä aloite tai mitään ei tule tehtyä. 
• Joskus ero on parempi vaihtoehto kuin huonossa avioliitossa pysyminen.  

Minusta jokaisen näiden väitteen läpikäyminen Jumalan Sanan, Raamatun kanssa, on elintärkeää, jos haluat onnistua avioliitossasi.  Kaikki eivät ole pelkkiä valheita, esimerkiksi ensimmäinen väite on osittain totta siinä mielessä, että avioliitto voi tuoda paljon onnea ja tyytyväisyyttä elämään.  Jumalan siunaama hyvä avioliitto voi olla kuin taivas maan päällä.  Mies ja avioliitto ei kuitenkaan voi ainoana olla onnellisuuden lähde.  

Minun mielestäni me olemme menettäneet kyvyn nähdä avioliitto pyhänä ja elinikäisenä sitoumuksena, jolla on muukin tarkoitus kuin tuottaa ihmisille onnea.  Jopa kristityt voivat astella alttarille hyvin kevein perustein ja täysin valmistautumattomana olemaan aviovaimo ja aviomies.  Harva seurakunta järjestää “avioliittokurssin”, jonka suorittaminen on vaatimuksena ennenkuin luvataan ikuista yhteiselämää.  Ja kuinka moni on tarpeeksi kypsä kysymään kokeneiden kristittyjen mielipidettä omasta seurustelustaan ja mahdollisesta avioliitosta?  Ihastumiset, rakastumiset ja seurustelut koetaan yksityisasioina, joihin ei haluta muiden mielipiteitä, varsinkaan jos ne poikkeavat omasta.  

Alunperin päätin kirjoittaa ensimmäisestä valheesta; mutta haluan myös käsitellä avioeroa.  Niinpä taidan jakaa postauksen kahteen osaan ja aloitan kertomalla totuuden:  Sinulla ei tarvitse olla aviomiestä ollaksesi onnellinen ja löytääksesi oman paikkasi maailmassa.  Vaikka Raamatun aikoina avioliitto oli normaali tila aikuisen ihmisen elämässä, sitä ei missään tapauksessa nosteta päämääräksi, jonne pitäisi päästä hinnalla millä hyvänsä.  Naisen arvo ei määrity aviosuhteen mukaan.  Et ole yhtään vähempi ihmisenä, naisena ja kristittynä, vaikka olisitkin sinkku vielä nelikymppisenä.  Myöskään elämän onnellisuus ei riipu kenestäkään ihmisestä, edes aviopuolisosta.  

On kuitenkin totta, että mielekkäiden ihmissuhteiden olemassaolo on tärkeää.  Kukapa ei tarvitse ystäviä, perhettä, seurakuntaa?  Harva on oikeasti yksinäinen erakkoluonne, joka tyytyväisenä asustaa metsämökissään susirajalla.  Meidän tulee kuitenkin havahtua siihen, että parhainkaan ihmissuhde ei kykene täyttämään kaikkia sinun sisäisiä kaipauksiasi.  Ne voi täyttää vain Jumala.    

“Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni.  Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju.  Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala.  Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.”  (Psalmi 62:6-9)

Olen parin viime vuoden aikana lukenut paljon siitä, miten me voimme löytää ja miten meidän pitäisi löytää todellinen ilo vain Jumalassa.  Monet sekoittavat Jumalan ja Hänen antamansa siunaukset keskenään ja kokevat iloa ja kiitollisuutta kaikesta siitä, mitä Hän on antanut.  Onhan toki hyvä olla kiitollinen, ja se on Raamatun kehoituskin.  Syvin tyytyväisyys löytyy kuitenkin vain jumaluuden persoonassa, siinä ikuisessa rakkaudessa, joka Jumala itsessään on.  Kun usko, toivo ja rakkaus on ankkuroitunut Jumalaan itseensä, ei ole väliä sillä mitä siunauksia saat tai menetät.  Jos onnesi perustuu johonkin Jumalan antamaan siunaukseen (aviomies, lapset, työpaikka, terveys), mitä tapahtuu jos ne otetaan pois?  Romahtaako elämäsi? Vaivutko masennukseen ja epätoivoon?  Oletko vihainen, mentätkö uskosi?  

Jos uskot onnesi perustan olevan avioliitossa, ja avioliiton tarkoituksen olevan henkilökohtainen onnellisuus, mitä tapahtuu kun olet naimisissa?  Nancy kirjoittaa, että silloin on vaarana, että odotat miehesi tekevän sinut onnelliseksi.  Alat odottamaan häneltä asioita, joita hän ihmisenä, miehenä, ei ole kykeneväinen tuottamaan.  Elisabeth Elliot kirjoitti kihloissa olevalle tyttärelleen mainion ohjenuoran odotusten suhteen:  

“Ensinnäkin, kenen kanssa sinä menet naimisiin? Sinä menet naimisiin syntisen kanssa.  Ei ole muita, joiden kanssa voisit mennä naimisiin.  Tämän pitäisi olla itsestäänselvää, mutta kun olet rakastunut mieheen niinkuin sinä olet rakastunut, se on helppo unohtaa.  Unohdat sen joksikin aikaa ja sitten kun tapahtuu jotain, jonka pitäisi muistuttaa sinua, löydät itsesi ihmettelemässä mikä meni vikaan.  Asiat menivät vikaan Eedenin Puutarhassa.  Selvitä tämä kerralla itsellesi, aviomiehesi on Aadamin poika.  Hänen hyväksymiseensä - kokonaisvaltaiseen hyväksymiseen- kuuluu hänen syntisyytensä hyväksyminen.  Hän on langennut olento, samanlaisen lunastuksen tarpeessa kuin me kaikki muutkin olemme, ja altis kaikille kiusauksille jotka ovat "yleisiä ihmisille"." kirjasta Let Me Be a Woman, s. 78

Armahda siis miestäsi äläkä odota hänen täyttävän kaikkia tarpeitasi, olemaan sinun vapahtajasi.  Ripustamalla koko elämäsi hänen valtaan tukahdutat hänet - ja hän voi alkaa pyrkiä pois tästä liian ahtaaksi käyneestä suhteesta.  Sen sijaan kun ripustat elämäsi Jumalan varaan,  löydät todellisen ilon, mutta pystyt myös suomaan miehellesi vapauden kasvaa ja kehittyä siihen suuntaan, mihin Jumala hänen haluaa menevän.  

Avioliiton perimmäinen tarkoitus ei ole tehdä meitä onnelliseksi, vaan tuoda kunniaa Jumalalle.  Tämä valhe, tarvitsen miehen ollakseni onnellinen, asettaa sinut paikkaan, jossa et jaksa odottaa Jumalan aikataulua ja Hänen suunnitelmaansa, joka on paras.  Ei; sinä kiirehdit, huolehdit ja hätäilet, ja voi olla, että menet naimisiin miehen kanssa, joka ei ollut Jumalan tahto sinun elämällesi.  Nancyn kirjassa on monia esimerkkejä tästä:

"Lukiovuosien aikana poikaystävän, sulhasen ja viimein ei-uskovaisen aviomiehen saaminen oli minulle tärkeämpää kuin odottaa Jumalaa tuomaan vahvan uskovan miehen elämääni, jonka kanssa voisin mennä naimisiin.  Tämän seurauksena me emme ole kyenneet kasvamaan Kristuksessa yhdessä.  28n avioliittovuoden jälkeen me emme tee montakaan asiaa yhdessä.  Minun ystäväni ovat kristittyjä, hänen ystävänä ovat oluenjuojia.  Minulle ovat tärkeitä lapsemme, hänelle on tärkeää työ."  

Tämä nainen uskoi valheen ja sen seurauksena hän sai kyllä mitä halusi (miehen), mutta jäi sielussaan nälkäiseksi (Psalmi 106:15).  Jumalan Sana opettaa hyvin selvästi, että uskovien tulee valita puolisokseen uskova. 

Jumala on luvannut antaa meille kaiken mitä me tarvitsemme.  Uskotko sinä sen?  Jos olet vielä sinkku, pystytkö luottamaan, että Jumala johdattaa elämääsi Hänen tahtonsa mukaisen miehen, jos se on Hänen suunnitelmansa?    Totuus on, että voit valita tyytyväisyyden juuri siinä elämäntilanteessa missä olet ja mitä Jumala on sinulle antanut.  Et tarvitse kaikkea sitä, mitä haluat.   Totuus on myöskin se, että ne, jotka itsepintaisesti pitävät kiinni omasta tahdostaan usein löytävät itsensä tarpeettomasti sydänsurujen vallasta, kun taas ne, jotka odottavat Herraa, saavat aina parasta.


 Free image courtesy of FreeDigitalPhotos.net