Muista

Tämä kirjoitetaan nyt todella hyvän Jumalanpalveluksen innoittamana.  Ja sellaisia minusta Jumalanpalvelusten pitäisi ollakin, joka kerta.    

Kun menen Jumalanpalvelukseen, odotan kaikista eniten saarna-osuutta; Raamattuun perustuvaa opetusta.  Ei väliä onko opetus hyvin teologista tai rouhean maanläheistä, rakastan oppia lisää Jumalasta ja Hänen tahdostaan.  

Tällä kertaa meitä muistutettiin muistelemaan.  Kun Mooses oli valmis luovuttamaan Israelin kansan johtajuuden Joosualle Luvattuun Maahan saavuttaessa, hän piti pitkiä puheita kerraten Jumalan ihmetekoja ja kansan erämaavaelluksen eri vaiheita.  Mooses itse asiassa käski israelilaisia muistelemaan näitä neljääkymmentä vuotta, jotka he olivat kulkeneet erämaassa.  
(Puhe löytyy viidennestä Mooseksen kirjasta.)

Miltä mahtoi tuntua israelilaisista Luvatun Maan kynnyksellä kun heitä kehoitettiin muistelemaan hankalia ja pitkiä vuosia kuivassa erämaassa?  

Muisteletko sinä mielelläsi vaikeita elämänvaiheita ja tapahtumia?  

Eikö ole totta, että mieluummin unohtaisimme hankalat päivät ja keskittyisimme (toivottavasti) parempaan tulevaan?  Kuka haluaa märehtiä epäonnistumisia ja elää traagisissa elämäntapahtumissa?  Monesti saamme neuvojakin, että kyllä se siitä, älä enää mieti menneitä.  

Mutta Jumala käskee meitä muistelemaan.  “Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö.”  (5 Moos 8:2)

Vaikeuksilla on tehtävänsä Jumalan ekonomiassa, jossa mitään ei heitetä hukkaan.  Jumala käytti Israelin kansan erämaavaellusta nöyryyttääkseen ja koetellakseen heitä  ja paljastaakseen mitä heidän sydämessään oli.   Kyllä Jumala jo tiesi, mitä heidän sydämessään oli.  Mutta me ihmiset emme ole aina tietoisia kaikesta mitä siellä sisikunnassa liikkuu; tarvitsemme vaikeuksia nostamaan sydämen ajatukset ja asenteet esille.  

Olen huomannut tämän omassa elämässäni.  Ne kaikkein vaikeimmat hetket ja suurimmat haasteet ovat nöyryyttäneet minut Jumalan edessä.  Muistan esimerkiksi parikymppisenä, kun erään unelman murskaannuttua sain luovuttaa ne viimeisetkin omat suunnitelmat Jumalan käsiin ja antautua ottamaan vastaan Hänen tahtonsa ja suunnitelmansa elämääni kohtaan.  Eikä se ollut helppo, pieni huokaus Jumalan puoleen jostain kirkonpenkistä.  Siihen liittyi viikkojen ajan käytävää omaa suruprosessia, itkua ja rukousta, mutta lopulta Jumalan Sanasta nouseva lupaus vahvisti sen, että Jumala näkee.  Ja tietää.  Ja ymmärtää.  Mutta siltikin Hänen tahtonsa on paras.    

Tällaisia uskoa kasvattavia ja elämälle suuntaa antavia haasteita ja vaikeuksia tulee varmasti jokaisen elämässä esiin.  Jotkut ovat pienempiä, jotkut erittäin suuria.  Teini-iässä kuuntelin eräässä nuorisotapahtumassa puhujan kuvauksia elämän vaikeuksista.  Taisi hän retorisesti kysyäkin, että kuka on kokenut suuria haasteita elämässään.  Muistan miettineeni, että tähän asti olen selvinnyt ihan perushelpolla elämällä, ei mitään suurempia vaikeuksia ole tarvinnut läpi käydä.  Puhuja kuitenkin “lupasi” vaikeuksia jokaisen elämänmatkalle...ja oli ihan oikeassa.   

Ron Mehl kirjassaan “Surprise Endings” kirjoittaa listan asioista, joita me opimme elämän myrskyissä.  Ei väliä mikä tai kuka on myrskyn aiheuttanut, ne kaikki paljastavat

• uskoni luonteen
• sitoutumiseni vahvuuden
• kypsyyteni asteen
• asenteideni terveyden
• opetettavuuteni mitan.

Hän jatkaa kertomalla, että Jumala käyttää hyvin erilaisia tapoja ja asioita opettaakseen ihmisille elämän oppitunteja, kehittääkseen heidän uskoaan, rohkaistaakseen heidän sydäntään ja näyttääkseen oman voimansa.  Myrskyjenkin keskellä meille voi paljastua hyviä asioita.  Itse asiassa myrsyt ovat välttämättömiä uskon kasvamiselle.  Kuulemma kasvimaailmassa tämä näkyy niin, että juuri myrskyisellä säällä kasvien juuret kasvavat ja vahvistuvat...asia, joka ei tapahdu, jos aina on leppeä ja miellyttävä ilma.  

Kun nyt itse muistelen elämän haasteellisia aikoja, en väitä, että muistot olisivat helpompia näin jälkikäteen.  Kipeät kokemukset olivat kipeitä ja sain haavoja.  Se ei ollut nautinnollista aikaa, enkä jälkeenkäänpäin voi sanoa, että läpi käytiin harmeitta.  Mutta kun katson elämääni myrskyn jälkeen, huomaan kasvua joissain asioissa, nöyryyden ilmestymistä joissain toisissa ja ennenkaikkea uskon vahvistumista.   Tiedän, että Jumala on uskollinen ja pitää aina lupauksensa.  Olen ihan varma siitä, että jokaisella asialla on aikansa ja Jumalan aikataulu on täydellinen.  Olen vakuuttunut myös siitä tosiasiasta, että “tutkimattomia ovat Herran tiet”; Hän toimii tavoin jotka monesti ihmetyttävät minua, mutta jotka ovat aina oikeita. Jumala on myös aina puhunut erityisellä tavalla vaikeuksien keskellä, usein Sanansa kautta. Tällaiset Raamatunpaikat ovatkin erityisen rakkaita ja painuvat mieleen unohtumattomasti.  

Jotta voisit ajatella elämän myrskyjä positiivisena asiana, sinun täytyy muuttaa asennettasi tietyissä kohdissa.  Ron Mehl kirjoittaa ajatuksensa seuraavasti:

1.  Myrskyistä oppiminen vaatii päätöstä.  Voit jo etukäteen päättää sydämessäsi, että Jumala käyttää elämäntilanteita synnin paljastamiseen, kasvun mahdollistamiseen tai parannuksen tekoon johdattamiseen.  Siihen tarvitaan luottamusta Jumalaan.

2. Myrskyistä oppiminen vaatii sitoutumista.  Jumalalla on suunnitelma ja aikataulu, jonka mukaan Hän toimii.  Siihen uskominen vaatii sitoutumista silloinkin, kun muut jo luovuttavat.  Kykenetkö ottamaan vastaan opetusta, oletko kärsivällinen, luottavainen, tottelevainen ja kiitollinen? 

3. Myrskyistä oppiminen vaatii nöyryyttä.  Me emme voi tehdä kaikkea itse, jokaisella on rajansa.  Nöyrtymistä ei voi vastaanottaa muilta, se täytyy itse tehdä; se on sinun valintasi.

4. Myrskyistä oppiminen vaatii sallimuksen eli suuremman suunnitelman tietoisuudessa elämistä.  Myrskyt ovat vain yksi osa tätä elämää.  Niitä tulee ja menee, mutta jos olet tietoinen Jumalan sinulle antamasta tehtävästä ja tarkoituksesta, vaikeudet ja ongelmat eivät suista sinua väärille raiteille ja tuhoa sinua.  Toden totta, ne ovat vain hetkellisiä, ja haalistuvat ajattoman ikuisuuden valossa.  

5.  Myrskyistä oppiminen vaatii pyhien rukouksia ja Hengen täyteyttä.  Myrskyn keskellä ollessasi tietoisuus siitä, että toiset rukoilevat puolestasi on arvokas voimavara.  Paavali kirjoitti Filippiläisille: “Minulla on vastedeskin aihetta iloita, sillä tiedän, että teidän rukoustenne tähden ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla tämä kaikki kääntyy parhaakseni.” (1:18b-19).  Jumala kuulee rukouksia ja antaa rukousvastauksia.  

Niinpä älä hautaa elämän tuomia vaikeuksia ja myrskyjä täysin menneisyyteen. Jos ne nousevat mieleen, hyväksy se kipu ja tuska, jota kävit silloin läpi. Muistele myös Jumalan uskollisuutta elämäsi vaikeiden hetkien aikana. Pidä mielessä mitä opit tämän elämänkokemuksen myötä ja kiitä Jumalaa siitä, että Hän antoi sinulle mahdollisuuden kasvuun ja kypsyyteen. Ehkäpä sinun läpikäymät kokemukset voivat olla rohkaisevia niille, jotka kamppailevat vaikeuksien kanssa juuri nyt.

(kuvat)