Yleisesti luovia
ihmisiä ja luovuutta ihaillaan. Tavallinen ja tasapaksu on turruttavaa. Millainen
ihminen on luova? Millainen tekeminen on luovaa?
Puhutaanko
Raamatussa luovuudesta? Millaista on kristillinen luovuus? Mitä on luovuus sisimmältään?
Kaunis kortti |
Olen lukenut
muutamaa kristittyä kirjailijaa aiheesta luovuus ja se on herättänyt joukon
kysymyksiä ja ahaa-elämyksiä. Erityisesti miten käyttää tai oppia käyttämään
luovuutta naisena, kotona, arkipäivässä.
Näihin mietintöihini liittyy vahvasti naisen asema kotinsa
hoitajana. Kuinkahan monta kertaa
vauvalehtien nettikeskusteluissa tulee esiin seuraavanlainen asenne: ”Voisihan sitä kai olla kotiäitinäkin, mutta
alkaa olemaan tylsää tämä ainainen kotona olo.
Jos laittaisi lapsen hoitoon ja lähtisi töihin.”
Jumalan
pelastussuunnitelmassa avioliitolla ja perheellä on tärkeä osa. Ja vihollinen tietää sen; ei kai ole mitään
instituutiota, jota vastaan Saatana olisi hyökännyt yhtä voimakkaasti kuin
perhe, perheen rakenteet ja avioliitto. Perhe
ja perhesuhteet ovat kuitenkin tapa, jolla Jumala haluaa välittää pelastuksen
tuleville sukupolville. Rikkinäisistä
perheistä tulee rikkinäisiä ihmisiä, ja vaikka Jumala voi parantaa ja hoitaa
särkyneimmänkin ihmissielun ehjäksi todisteena Hänen voimastaan, suurin todistus Jumalan uskollisuudesta ilmenee
sukupolvesta toiseen siirtyvässä uskossa.
Tärkein paikka, jossa elät evankeliumia arkipäivässä
todeksi, on kotisi. Tärkeimmät
ihmissuhteet, joissa olet todistuksena Pyhän Hengen muuttavasta voimasta, on
perheenjäsentesi kanssa.
Kun aloitin
blogini, kävin läpi Tiituksen kirjeen toisen luvun paikkaa, jossa puhutaan kristityn
naisen tehtävistä. Koko luvussahan
puhutaan siitä, millaista on terveen opin mukainen elämä. Ohjeet
löytyvät sekä mieheille että naisille, nuorille ja vanhoille. Jos sinulta kysyttäisiin mitkä ovat seitsemän
tärkeintä asiaa, jota nuoren kristityn naisen tulee oppia elääkseen Jumalan
tahdon mukaisesti, millaisen listan kirjoittaisit?
Mieti
hetkisen. Laittaisitko listalle Raamatun
luvun? Joka päiväisen tai vielä
paremmin, joka hetkisen rukouksen?
Evankeliointireissut, todistamisen ja aktiot? Säännöllisen kirkossakäynnin? Vapaaehtoistyön seurakunnassa? Kaikki tärkeitä asioita kristityn
elämässä.
Tiitukselle
Paavali kirjoittaa listan naisia varten, Jumalan
oppisuunnitelman, joka nuorten naisten tulee oppia:
1.
Rakasta
miestäsi
2.
Rakasta
lapsiasi
3.
Ole
puhdas (seksuaalimoraali)
4.
Ole
siveä (itsehillintä)
5.
Hoida
hyvin kotisi
6.
Ole
lempeä
7.
Alistu
miehesi tahtoon
( Jos sinua
kiinnostaa lukea, mitä kirjoitan jokaisesta ylläolevasta aiheesta, löydät linkit täältä.)
Tämä lista on
erittäin perhe- ja kotikeskeinen. Voimme
siis päätellä, että naisella on erittäin tärkeä paikka kotona perheen keskellä. Ja palatakseni tuohon tunteeseen, joka
vaivaa montaa nuorta vaimoa/äitiä, eli ”kotona on tylsää”, ja ajatuksiini
luovuudesta, haluan yhdistellä näitä aiheita.
Pari viikkoa
sitten minulla oli tosi tylsä lauantaipäivä kotona. Olin ärtynyt ja mikään ei tuntunut
mielenkiintoiselta. Tiesin kuitenkin,
että oma asenteeni oli erittäin itsekeskeinen.
Mies ja lapset eivät tehneet mitä halusin, miten halusin, eivät
yrittäneet miellyttää minua. Kukaan ei
soittanut, kukaan ei kutsunut mihinkään.
Kaikki tuntui vastenmieliseltä.
Siinä ”tylsyydessä” oli määrittelevänä asenteena oman navan ympärillä
pyöriminen ja sen miettiminen, miten minulla olisi kivaa. Mikä viihdyttäisi minua? Kuka viihdyttäisi minua? Voikohan olla, että ”tylsä” päivä on
sellainen, jossa mietin itseäni ja omaa huvitustani ja unohdan mukavasti toiset ihmiset ja jopa
Jumalan, elleivät he sitten tee jotain minun hyväkseni.
Jos viettäisin
päiväni niinkuin Jumala haluaa minun ne viettävän, en usko, että kokisin montaa
tylsää hetkeä. Kristuksen seuraajana
olen toisten palvelija. Unohdan oman
itseni toisten ihmisten vuoksi.
Huolehdin toisten tarpeista ja haluan tuoda heille iloa. Kotona saan palvella miestäni ja lapsiani ja palvelemista
voi ulottaa naapureihin, ystäviin ja seurakunnan jäseniin, voimien mukaan. Jos oikeasti ajattelet toisia ihmisiä ja miten
voisit olla heille siunaukseksi, eihän sinulla voi olla tylsää! Ja tässä astuu näyttämölle luovuus, taide ja lahjojen käyttäminen.
Mistä luovuus saa
alkunsa? Kristillisen elämän luovuuden
lähde on sama kuin fyysisen elämämme lähde:
Luoja, Elohim. Hän luo. Ensimmäisen Mooseksen kirjan alku on
tuttu: Alussa Jumala loi taivaan ja maan.
Kun tapaamme Jumalan ensimmäistä kertaa, Hän on aktiivinen, Hän on
luomassa jotain. Ex nihilo, tyhjästä, Jumala
puhui olemisen. Hän ”ajatteli” maailman,
käytti mielikuvitustaan ja loi sanallaan sen olemaan. Me ihmiset emme luo samalla tavalla, tyhjästä,
mutta luotuna Jumalan kuvaksi me ”teemme” tällä samalla periaatteella. Leanne Payne kirjoittaa luovuutemme alkavan
ajatuksesta, jonka näemme mielessämme (kuvittelemme): maalaus, rakennus,
kirjaprojekti. Me pystymme näkemään taideteoksemme
lopputuloksen, päämäärän, ehkä vielä hämärästi.
Tekijöinä näemme vaivaa, jotta paljastaisimme työn, jolla on jo muoto
(vaikkakin vain mielikuvituksessamme) ja siten on olemassa, meistä erillisenä
asiana. Jos olemme kristittyjä, tiedämme
luovuudellamme olevan lisäulottuvuuden, koska tiedämme Luoja-Jumalan Hengen
tekevän työtänsä meidän kanssamme tuoden siihen Hänen valoaan.
C.S.Lewis on
sanonut kirjoittamisestaan, että kaikki alkuperäisyys on Jumalan omaisuutta. Hän näki itsensä tekemässä työtään yhdessä
Jumalan Hengen kanssa niin, että Henki laskeutui hänen ylleen ja teki
työn. Hän sai olla instrumenttina ja
Jumala oli hänessä.
Kristityt
taiteilijat ymmärtävät inspiraationsa lähteen olevan Jumalassa. Taiteilijat, jotka ovat kaukana kristittyjen
todellisuuden ymmärtämisestä, myöntävät tämän saman ulkopuolisen inspiraation periaatteen. Inspiraatio ja työn todellinen syvyys tulee
jostain heidän ulkopuoleltaan.
Kreikkalaisilla oli esimerkiksi Muusat; yhdeksän jumalatarta, joiden
uskottiin inspiroivan runollista tai tieteellistä neroutta. Taiteilija ei siis ole luoja. Hän lähinnää löytää ja paljastaa työn, joka
on jo olemassa.
Minua on aina
ihastuttanut kertomus Ilmestysmajan rakentamisen aloituksesta. Toisessa Mooseksen kirjassa luvusta 25
lähtien Jumala antaa tarkan kuvauksen pyhäköstä ja sen kaluston
valmistamisesta. Hän oli todellakin
nähnyt valmiin pyhäkön viimeistä yksityiskohtaa myöten mielessään. En usko, että Mooseksen piti tuskailla
minkään yksityiskohdan kanssa. Kaikkein
vaikuttavinta on kuitenkin se, että Jumala oli jo valinnut oikeat henkilöt
tekemään työn ja antanut heille lahjaksi työhön tarvittavan luovuuden:
”Katso, minä olen nimeltä kutsunut Besalelin,
Uurin pojan, Huurin pojanpojan, Juudan sukukunnasta; ja minä olen täyttänyt
hänet Jumalan hengellä, taidollisuudella, ymmärryksellä, tiedolla ja
kaikkinaisella kätevyydellä sommittelemaan taidokkaita teoksia ja valmistamaan
niitä kullasta, hopeasta ja vaskesta, hiomaan ja kiinnittämään kiviä ja
veistämään puuta, tekemään kaikkinaisia töitä.
Ja katso, minä olen antanut hänelle apulaiseksi Oholiabin, Ahisamakin
pojan, Daanin sukukunnasta, ja olen antanut kaikkien taidollisten sydämeen
taidollisuuden tehdä kaikki, mitä minä olen sinun käskenyt teettää...” 2 Moos
31:1-6
Sinulla on
taitoja ja lahjakkuuksia, joilla voit tuoda iloa ja yllätyksiä perheesi
elämään. Naisena sinulla on monia vastuita perheen ja
kodin hoitamisesta. Miten voisit olla
tuomassa askareihisi Jumalallista inspiraatiota ja luovuuden virtaa? Uskon nimittäin, että jos näet työsi kotona
loputtomana mahdollisuutena toteuttaa luovia ajatuksiasi ja tuoda kauneutta ja
taidetta arkielämään, se lakkaa olemasta tylsää puurtamista. Älä sano, että sinulla ei ole taiteellista
silmää eikä luovuutta. Jokaisella
on. Ja jokainen voi niitä anoa
Jumalalta, kaiken luovuuden isältä!
Edith Schaeffer
kirjoittaa kirjassaan The Hidden Art of Homemaking kuinka
jokapäiväiset tehtävät ja askareet kotona voivat olla pohjana luovuuden
ilmaisemiselle ja taiteelle. Hän kutsuu
tällaista luovuutta piilossa olevaksi taiteeksi. Kirjassaan hän käy läpi useita eri taidemuotoja
ja kirjoittaa käytännön esimerkkejä siitä, miten voimme käyttää luovuutta
kotielämässä. Erityisesti minulla jäi
mieleen ruoan tarjoileminen kauniisti.
Mehän syömme joka päivä; siitä ei siis pääse. Mutta sen sijaan, että laittaisit
suolakurkkupurkin pöytään ja kutsut sitä kattaukseksi, vietä jonkin aikaa
miettien, miten saat ruokahetkestä sellaisen, joka ruokkii kaikkia
aisteja. Tuoksut (hyvä ruoka,
tuoksukynttilät, suitsuketikut?), värit (houkutteleva annos, kivat astiat, kukkia,
kauniit lautasliinat, pöytäliina?), kuulo (musiikkia taustalla?), maut (kotona
tehty leipä, jälkiruoka, salaatit?) ja muu tunnelma (televisio kiinni, kotoisa
valaistus, keskusteluaiheet?)...monet näistä ovat hyvinkin nopeita toteuttaa ja
ei siihen edes tarvita ihmeellistä sisustussilmää.
Ei ihan tavallinen ruokatarjoilu |
Edith myös rohkaisee käyttämään taidetta heti,
ei sitten kun on enemmän aikaa tai parempia mahdollisuuksia tai ylimääräistä
rahaa. Laula kotona, jos osaat soittaa
jotain instrumenttia, soita! Piirtele,
kirjoita pieniä viestejä perheenjäsenille, nauti erilaisten luomusten
tekemisestä....ihan vain sen vuoksi, että luominen ja taide tekee meille
hyvää. Kristityillä tulisi olla monin
verroin rakkautta kauneuteen ja luovuuteen, koska meidän Luojamme selvästikin
nauttii monipuolisuudesta ja kauneudesta.
Jumala olisi voinut luoda vain muutaman erilaisen kukan, puun, linnun ja
perhosen, mutta meillä on luonnossa tuhansia esimerkkejä Jumalan uskomattoman
kauniilla tavalla ilmenevästä luomishalusta. Kristityn kodin tulisi kuvastaa tätä kauneutta
ja luovuutta, kukin persoonallisella tavallaan. Luovuus ei ole ajanhukkaa ja turhuutta; meidät
on luotu Luojan kuvaksi; luomaan.
Kotia voi oppia hoitamaan, luovutta voi oppia
käyttämään. Älä syytä kotona olemista luovuuden tappamisesta. Päinvastoin ota asenteeksi: mitä enemmän aikaa vietät kotona, sitä enemmän aikaa sinulla on luomiseen ja taiteeseen. Ehkä kirjoitan seuraavaksi
käytännön puolesta; miten opetella luovaksi kotona ja lasten kanssa...mutta nyt
haluan muistuttaa sinua: nauti
taiteesta, nauti luovuudesta ja ala käyttämään lahjojasi heti tänä iltana! Katsele, kuuntele tai tee jotain kaunista ja
virkistävää tänä viikonloppuna.
p.s. vietin tuon tylsän ja ärsyttävän päiväni lukemalla dekkaria. Sinällänsä tarpeellista aivojen narikkaan
heittämistä, mutta asenteeni oli olla itsekkäästi nenä kirjassa ja jättää
toisten tarpeet huomiotta. Kuinkahan paljon tyydyttävämpää olisi ollut leipominen (koko perhe ilahtuu aina kun leivon), kortin kirjoittaminen ystävälle, kävelylenkki perheen kera luonnossa tai lautapelin pelaaminen lasten kanssa...?
Taas kerran tosi hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Oli pakko suositella blogiasi Facebookissakin, pidän tästä tosi paljon!
VastaaPoistaKiitos!
Poista