Vinkkejä lapsiperheen arkeen

Sain kommentin eräältä lukijalta, jossa kysytään vinkkejä arkeen:

"Hei, kiitos hyvistä aiheista. 
Tämä kommentti ei liity itse aiheeseen, mutta toivosin sinulta postausaihetta jotenkin liittyen perheen järjestykseen ja kurinpitoon. Meillä tilanne, että minä äitinä nukun yöt lasten kanssa samassa pedissä, jotta lapset nukkuisivat läpi yön, mies sohvalla ja kärsii siitä. Välillä arki on yhtä kaaosta, lapset ovat villejä, emme saa lapsia kuriin, tappelevat keskenään, lyövät toisiaan ja meitä vanhempia sekä huutavat koko ajan. Lapset ovat päiväkodissa ja siellä käyttäytyvät hyvin ja ovat jopa arkoja. Mielestämme annamme paljon syliä ja huomiota, ei syödä ylim. sokereita, lauantaisin on karkkipäivä. Lapset ovat vielä pieniä (3v ja 4v) ja kun saamme noin kerran kuukaudessa mieheni kanssa kahdenkeskistä aikaa niin olemme niin väsyneitä, että meillä ei ole mitään puhuttavaa. Minä haluaisin olla kotiäitinä lasten kanssa, mutta meheni mielestä lapsilla on enemmän tekemistä ja kavereita päiväkodissa eikä se rahallisestikaan olisi enää oikein mahdollista. Mitä mietteitä herättää ja löytyisikö sinulta useamman lapsen äitinä ihan konkreettisia vinkkejä arkeen? Kiitos!"

Kommentissa on kaksi aihetta; perheen nukkuminen ja arjen kaaos, ja kirjoitan niistä erikseen.  Tässä on joitain ajatuksiani pikkulapsiperheen arkielämän kesyttämiseksi.  Koska en tiedä perheen tilannetta sen paremmin kuin mitä kommentissa kerrotaan, kirjoitan yleisesti ajatellen kaikkia lukijoita, joita tilanne saattaa koskettaa.  Tässä siis yhden perheenäidin vinkkejä arkeen.  

Väsyneet vanhemmat

Jotta jaksaisit olla hyvä vanhempi, sinä tarvitset riittävästi lepoa. Tämä vaatii itsekuria ja sitä, että illalla mennään ajoissa nukkumaan.  Kun olet levännyt, jaksat lapsia ja kotihommia ja töitä paljon paremmin ja sinulla on parempi mieli.  Jos sinulla on ollut iltaisin tapana katsoa telkkaria, lukea, järjestellä kotia, olla netissä, käydä harrastuksissa tms., jätä kaikki tämä muutamaksi illaksi pois ja mene sen sijaan nukkumaan kaksi tuntia aiemmin kuin yleensä menet.  Et jaksa muuttaa yhtään mitään kotona, jos olet koko ajan väsynyt. (Kirjoitan myöhemmin erikseen kommentin nukkumispuolesta).  

Siirtymävaihe kotiin päiväkodista

Meillä oli lyhyt jakso, kun opiskelin, jossa 2,5-vuotias oli päiväkodissa.  Huomasin, että vaikka lapsella meni todella hyvin päiväkodissa, hän nautti siellä olemisesta ja päiväkotiaika oli vain 6 tuntia, kotiin saapui hyvin väsynyt pieni ihminen.  Niinpä järjestin niin, että kun saavuttiin kotiin, heittäydyin lapsen tasolle ihan konkreettisesti; otimme esiin palapelin tai kivan leikin ja vietimme jonkin aikaa yhdessä lattialla. 

Teidänkin lapset ovat todennäköisesti väsyneitä päiväkodin hulinasta, kyllähän aikuinenkin saapuu työpäivän jälkeen kotiin lepoa tarvitsevana.  Siirtymävaihetta päiväkodista kotiin auttaa jokin kiva juttu, jonka yhdessä teette heti kun kotiin saavutaan.  Tämä edellyttää sitä, että iltaruoka on jo lämmitystä vaille valmis.  Toinen vaihtoehto on, että toinen vanhemmista keskittyy lapsiin ja toinen valmista ruoan.  Lapset nauttivat vanhemman antamasta huomiosta ja ovat usein todella myötämielisiä vielä jälkeenpäinkin, kun vietetään aikaa häiriöittä yhdessä.  Yhteisten touhujen aikana voi jutella siitä, miten päivä meni ja kysellä lasten kuulumisia ja kertoa heille miten ihania lapsia he ovat.

Television katseleminen ei ole hyvä siirtymävaihe, vaikka katselisitte lastenohjelmaa yhdessä.  Se voi tuntua helpolta tavalta saada lapset istumaan tyytyväisenä paikoillaan hetken aikaa, mutta ei tarvitse kuin etsiä netistä artikkeleita sanoilla ”lapsi + televisio” niin löytyy paljon tutkimuksia television haittavaikutuksista lapsen mieleen.  Rauhoittaisin arki-illat kokonaan ilman televisiota kun lapset ovat pieniä. 

Fyysisesti rauhaton lapsi

Joskus lapsen villi meno voi olla huomion hakua.  Siihenkin auttaa tämä siirtymävaihe, jossa vanhempi on antanut täydellisesti huomiota lapselle.  Mutta joskus lapset vain ovat villejä ja riehumielellä.  Silloin joku tekeminen voi kanavoida villiysenergiaa paremmin.  Pidän jemmassa esimerkiksi vesivärejä tai tarroja, jotka voi ottaa esiin kun lapsi ei osaa muuta kuin riehua tai haastaa riitaa sisarusten kanssa ja kaipaa ohjattua tekemistä.  Ulos meneminen on erinomainen keino purkaa ylimääräistä energiaa.   

Eräs ystäväni on viiden pojan äiti, ja hän sanoi, että pojille pitää antaa tilaa reuhuta ja painia ja olla fyysisiä.  Jos lapset ovat siis poikia, riehuminen on ihan normaalia poikaenergiaa, jonka pitää päästä purkautumaan.  Pallon potkiminen, pyöräily, luistelu ja kaikenlainen muu liikunta on tosi tärkeää pojille.  Ehkä isä innostuu poikien kanssa touhuamaan tai painimaan?  Tai löytyisikö lähiympäristöstä kavereita isommille lapsille?     

Roolileikit

Yhdessä vietetyt hetket on myös hyviä käytöstapojen opettamisen kannalta.  Meillä on monet roolileikit käyty lelujen kautta ja lapset ovat tykänneet niistä tosi paljon.  Teillä on varmasti kotona yhteisiä sääntöjä, esimerkiksi se, että kukaan ei lyö ketään?  Lapset eivät toisiaan eikä vanhempiaan, vanhemmat eivät toisiaan eivätkä lapsia.  Voitte leikin lomassa puhua säännöistä ja laittaa nallen ja nuken tilanteeseen, jossa toinen lyö tai haluaa lyödä toista ja näytellä miten asia voitaisiin ratkaista paremmin. 

Meillä jopa kouluikäiset lapset rakastavat isän käsinukeilla esittämiä hupsuja, mutta opettavaisia esityksiä.  Hassuttelu ja rento tunnelma on tärkeää lasten kanssa!  Pidämme muutamia käsinukkeja keittiössä ja ne saapuvat joskus vierailulle iltaruoan jälkeen.  Roolileikeissä voi myös puhua tunteista, vaikka ihan pienet eivät osaa samaistua toisten ihmisten tunteisiin.  Niistä puhumisen voi kuitenkin jo aloittaa ajoissa. 

Tottelevaisuus

Kristityssä perheessä lasten tottelevaisuuden tulee olla yhteinen arvo.  Raamatussa on useita kohtia, joissa lapsia käsketään tottelemaan vanhempiaan.  Koska lapset eivät sitä automaattisesti osaa, on vanhemman tehtävä sitä opettaa.  Meidän perheessä on ehdoton sääntö, että vanhempaa totellaan ja muitakin auktoriteettejä kunnioitetaan.  Sitä odotetaan ja vaaditaan.  Emme ole täydellisiä, ja kyllä lapset ovat meillä välillä tottelemattomia, mutta periaate pysyy.  Tottelevaisuusopetuksessa tärkein asia vanhemmalle on johdonmukaisuus ja se, että molemmat vanhemmat ovat asiassa samalla sivulla ja tukevat toisiaan. 

Aloittaisin asiaan puuttumisen tarpeeksi pienellä asialla. Odota hetkeä, jolloin sekä sinä että lapset olette levänneitä ja kylläisiä.  Kerro lapsille mitä tottelevaisuus on ja että odotat heidän tottelevan sinua.  Kerro, että tottelevaisuus on oikein ja että siitä seuraa palkinto.  Varaa vaikka pieniä karkkeja tai muita herkkuja taskuun.  Sitten anna lapsille pieniä, helppoja tehtäviä ja kun he tottelevat, anna välittömästi palkintokarkki ja kehu vuolaasti.  En alkaisi ehkä tässä vaiheessa puhumaan rangaistuksista, vaan keskittyisin siihen, että lapsen täytyy totella, tottelevaisuudesta on mukavia seuraamuksia ja äiti odottaa vaikka koko illan, että totellaan. 

Tottelevaisuudesta voi puhua lapsen kanssa eri tilanteissa.  Ulkona kävellessä voi puhua miksi on tärkeää, että lapsi kuuntelee äidin käskyjä esim. autotietä lähestyttäessä.  Kaupassa voi puhua siitä, miksi on tärkeää totella äidin käskyä pysyä lähellä.  Mitä tapahtuu leikkikentällä, jos äiti neuvoo odottamaan liukuvuoroa ja lapsi päättää lähteä liukumaan liian pian edellisen lapsen jälkeen?  Totteleminen on hyväksi sekä lapselle että hänen läheisilleen. 

Valintojen tekoa

Käytän itse tällä hetkellä vajaa kolmivuotiaani kanssa kahta sormea.  Viime viikolla pojalla oli vaikeuksia rauhoittua nukkumaan.  Sekä päiväuniaika että illalla nukkumaan meno oli yhtä huutoa ja ”Ei haula!”-kiukuttelua.  Nostin ylös molemmat etusormet ja kerroin, että nyt saat valita.  Heilutin oikeaa etusormea ja sanoin ”Tottelen äitiä ja laitan pään tyynyyn”.  Sitten heilutin vasempaa etusormea: ”Olen tottelematon ja saan rangaistuksen”.  Sormet ovat hyvin konkreettinen ja visuaalinen tapa lapselle nähdä vaihtoehdot.  Itse asiassa kaksi kertaa sinnikäs tyyppi valitsi tottelemattomuuden ja rangaistuksen, kunnes päätti, että tottelevaisuuden valitseminen olikin hänestä parempi vaihtoehto.

Valinnan opettaminen on tärkeä taito.  Me voimme jankuttaa tottelevaisuudesta ja houkutella sitä esiin palkinnoilla ja kivoilla jutuilla, mutta loppujen lopuksi jokainen ihminen tekee valintansa itse.  Kun käyt läpi Raamatun kertomuksia lasten kanssa, tuo esiin eri henkilöiden tekemiä valintoja ja niiden seuraamuksia.  ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” on oikein hyvä sananlasku opetella ulkoa.

Kerron usein isommalle lapselle, jonka käytöksessä on parantamisen varaa, että hänellä on nyt valinnan paikka.  Lapsi voi valita huonon asenteen, käytöksen jne. mutta siitä on sitten asiaankuuluvat seuraamukset.  Rangaistus on siis lapsen itse valitsemi seuraamus teolle, jotka hän tiesi vääräksi.  Toisaalta hän voi tehdä hyvän valinnan ja siitä on hyviä seuraamuksia lapselle sekä mieluisa kodin ilmapiiri meille kaikille.  

Lapsentasoisesti

Pienet lapset tarvitsevat lyhyitä ja selkeitä käskyjä.  ”Älkää jaksako riehua!” on liian epämääräistä pikkulapselle.  ”Sohvalla ei saa pomppia, lopeta heti” tai ”Sisällä ei saa juosta, mutta ulkona saa, haluaisitko mennä ulos juoksemaan?” ovat selkeitä ja helppo ymmärtää ja helppo totella. 

Kiinnittäisin huomiota myös siihen, miten asiasta lapselle sanotaan.  Henkilökohtaisuudet kuten ”Aina sinä nariset” voivat haavoittaa lapsen mieltä siinä missä aikuisenkin.  Asian voi sanoa niin monella tavalla: ”Nariseminen on rumaa, sanopa sama asia kauniilla äänellä, kun sinulla on niin suloinen ääni ja osaat hymyillä niin hienosti!”.  Itse keskeytän narisemisen usein sanomalla, että ”Äiti ei ymmärrä narinaääntä, kokeilepa uudelleen kivalla äänellä”.

”Älä ole niin ärsyttävä!” kun lapsi on ärsyttävä, voi kääntyä kohteliaammin ”Kun teet noin, se häiritsee minua, voisitko lopettaa?  Osaat käyttäytyä kauniisti, voisitko näyttää minulle kaunista käytöstä?”  Lapset myös tarvitsevat toistoa.  Huomaan itse, että toistelen samoja lauseita usein viikon, jopa päivän aikana.  Nämä on varmasti niitä lauseita, jotka jäväät sinne selkäytimeen!

Varaa aikaa

Ymmärtävätkö monet vanhemmat, miten paljon aikaa lasten kasvattaminen vie?  On tärkeää viettää rentoa yhdessäoloa perheen kesken, jolloin keneenkään ei kohdistu vaatimuksia ja odotuksia.  On myös tärkeää, että vanhemmat seuraavat, että lapsi todella tottelee ja tekee mitä pyydetään.  Tämä vie aikaa, varsinkin ensimmäisillä kerroilla. 

Olen itse viettänyt jopa kaksi tuntia keittiössä odottaen, että puolitoistavuotias kerää lattialle heittämänsä ruoan pois.  Jos olisin ollut kiireinen, en olisi ehtinyt odottaa tottelevaisuutta ja lapsi olisi oppinut, että ei äiti oikeasti tarkoita sitä kun hän sanoo: ”Jos heität ruokaa lattialle, keräät sen myös pois.”  Olisin myös ollut kärsimätön ja vihainen siitä, että lapsi estää minua siirtymästä toisiin puuhiin.  Mutta siinä hetkessä kasvattaminen oli tärkein tehtäväni ja pystyin sen tekemään kärsivällisesti, mutta jämäkästi.  Ajattelen aina vaikeissa tilanteissa, että kohtaan mieluummin taaperon kiukun ja yritykset olla tottelemattomia, kuin odotan kymmenen vuotta ja käyn tahtojen taisteluita teinin kanssa.   

Kotiäitiys

Jos olet lukenut blogiani, tiedät, että arvostan kotiäitiyttä!   (Mutta en usko sen olevan autuaaksi tekevä komponentti uskovan naisen elämässä.)  Itselleni on ollut suuri helpotus huomata, että Raamatussa arvostetaan naisten kotona tehtävää työtä, eikä heille laiteta suuria odotuksia kodin ulkopuolelle.  Usein nämä odotukset tulevat ihan muualta.  Lasten kasvattaminen ja kodin hyvä hoitaminen ovat kristityn perheen tehtäviä, jotka kommunikoivat evankeliumia muille!   

On toki tärkeää, että lapsilla on leikkitovereita, mutta päiväkotiympäristö ei ole ainoa paikka, jossa muiden kanssa voi leikkiä.  Mieti teidän perheen ympyröitä ja ystävyyssuhteita; onko siellä mahdollisuuksia viettää aikaa toisten lasten parissa?  Pienten lasten tärkein ihmissuhde on loppujen lopuksi omat vanhemmat ja ystävien merkitys korostuu sitten myöhemmin. 

Kotiäitiys vaatii äidiltä aktiivisuutta ja suunnitelmallisuutta.  Lapset nauttivat äidin kanssa tekemisestä.  Joskus tekeminen on lapsikeskeistä, kuten askartelu tai pelit.  Joskus lapset otetaan mukaan kotiaskareisiin ja asioiden hoitamiseen.  Joskus äiti tekee asioita yksin ja opettaa lapsia viihdyttämään itseään sen aikaa ilman äitiä.  Jos lapsi osaa odottaa tiettyä aktiviteettia aina samaan aikaan, se auttaa päivänä kulkua.  Lapset tykkäävät rutiineista ja siitä, että tietävät mitä milloinkin tapahtuu.  

   

Jokainen perhe tekee heille sopivat ratkaisut henkilökohtaisesti.  Taloudellinen tilanne on varmasti suurin syy siihen, miksi molemmat vanhemmat ovat työssä kodin ulkopuolella.  Kirjoitin aiheesta täällä.  Mieleeni tulee vain suuri velka, joka estäisi kotiäitiyden, jos molemmat puolisot ovat valmiita siihen sitoutumaan.  

Lapset kasvavat hyvin nopeasti.  Muutaman vuoden päästä teillä on jo koululaisia!  Lasten kasvattaminen on työtä, mutta se on tärkeää työtä.  Vaivannäkö palkitaan ja onhan siellä arkipäivien kaaoksessa myös ihaniakin hetkiä.  Toivotan jaksamista arkielämään ihan jokaiselle vanhemmalle!  Ja kirjoittakaa ihmeessä muutkin kommentteihin vinkkejä arkikaaoksen rauhoittamiseen.