4 asiaa, joita ilman et jaksa

Aloin viimein käsittellä Sananlaskujen kirjan luvun 31 (San31) naisjakeita.  Syy siihen, miksi viivyttelin niistä kirjoittamista, löytyy täältä.  Käyn siinä myös läpi jakeita 10–12.  

Olen pohtinut seuraavaa jaetta viimeisten päivien aikana:

13. Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.

San31 nainen on ahkera, hän nousee varhain ylös ja ottaa vastuuta muista ihmisistä, kotinsa hoidosta ja monenlaisista töistä.  Kaiken tämän lisäksi hän näyttää nauttivan tekemisistään. Vuoden 1992 käännös sanoo: ”hänen kätensä ahkeroivat iloisesti”.  Hän on ahkera, halukas, innokas ja iloinen vastuutehtäviensä äärellä. 

Voin myöntää helposti, että aamulla ei aina ensimmäisenä ole mielessä iloinen ahkerointi.  Siispä kaivaudun tämän jakeen innoittamana pohtimaan miten voisin olla San31 kaltainen kelpo vaimo. Kirjoitin viimeksi siitä, että ilman evankeliumia ja ilman viisauden ja lain erojen ymmärtämistä nämä jakeet voivat saada aikaan syyllisyyttä. Jos sinulla on taipumusta tähän, etsiydy Jeesuksen seuraan.  Pietari kehottaa ”pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä” (1 Piet 1:13).

1. Työ on lahja

Me kaikki tarvitsemme mielekästä tekemistä. Kuulin kerran Dubain ökyrikkaista perheistä, joissa naisilla on lastenhoitajat, kokit ja siivoojat. He eivät käy töissä eivätkä tee mitään kotitöitä. Yllätyin kuullessani miten korkeita itsemurhaluvut ovat näiden rikkaiden naisten keskuudessa. Heillä ei ole mitään tekemistä, ei mitään annettavaa, kukaan ei tarvitse heitä.

Työn tekeminen ja ahkeruus ovat hyveitä, johon löytyy useita kehoituksia Raamatussa. ”Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä.” (2 Tess 3:10-18).  

Laiskuus on syntiä, mutta en usko, että Jumalalla on työnjohtajan piiska kädessään, kun Hän käskee meitä olemaan ahkeria kuin muurahaiset. Uskon, että Hän tietää meidän tarvitsevan tekemistä. Edes paratiisissa ei elelty laiskotellen; luotuaan ihmisen Jumala antoi hänelle tehtävän. Kun saan käyttää fyysisiä tai henkisiä kykyjäni jonkun tehtävän ratkaisemiseksi, tunnen oloni todella hyväksi.  Mikään ei ole nautinnollisempaa kuin heittäytyä pitkäkseen fyysisesti raskaan työpäivän jälkeen tai kokea mielihyvää kun taitoni auttoivat jossain tehtävässä.

Mutta mistä löytyy tämä innokkuus tehdä töitä iloisesti? Kodin hoitaminen ja lasten kasvattaminen vaatii paljon, puhumattakaan työssä käymisestä kodin ulkopuolella. Osa työstä on yksitoikkoista puurtamista. Osa työstä on taas raskasta tai ikävää. Aina ei jaksa intoutua kuivuneiden puurokattiloiden tai työpöydälle kertyneiden kansioiden äärellä.

2. Oikea mielenlaatu

Ihmisen sydämessä olevat arvot tulevat esiin hänen sanojensa ja tekojensa kautta. Kelpo vaimo tekee työnsä halukkaasti, joten mitä hänen sydämestään löytyy? 

Uuden Testamentin puolella kristittyjä kehoitetaan: ”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; te palvelette Herraa Kristusta” Kol 3:23-24.

Evankeliumi muuttaa sydämen. Kristitty vaimo tekee kaiken työnsä tietoisena siitä, että ennen kaikkea hän palvelee Herraa Kristusta. Hänen motiivinsa on rakkaus. Se on vastarakkautta Jeesusta kohtaan, ja se on rakkautta aviomiestä ja lapsia kohtaan. Kun luemme lukua pitemmälle, näemme, että tämä nainen välittää myös palvelijoistaan ja auttaa köyhiä ja apua tarvitsevia. Ihmiset ovat hänelle tärkeitä.

Rakkaus tekee kovastakin työstä miellyttävää.  Jaakob oli valmis paimentamaan lampaita 7 vuoden ajan saadakseen vaimokseen Raakelin, ”ja ne tuntuivat hänestä muutamilta päiviltä; niin hän rakasti häntä.” (1 Moos 29:20).  Jokainen arkinen työ kotona on perheen rakastamista. Kun käyn ostoksilla, teen ruokaa, pesen pyykkiä ja siivoan, huolehdin kodistani ja perheestäni.

Vaimon ja äidin mielenlaatu vaikuttaa kodin ilmapiiriin ratkaisevasti. Voin olla täydellinen kodinhoitaja, mutta jos olen katkera tai vihainen, perheeni ei ole onnellinen.  Voin tehdä kotitöitä valittaen muiden sotkuista ja puhisten kiukkuisesti tahrojen yllä.  Toisaalta vaatimattominkin koti on onnellinen koti, kun äiti on iloinen ja lempeä. Samat työt voi hoitaa hyräillen ja lapset mukaan kotitöihin ottaen. 

Haluan painottaa, että tekemisessä motiivina ei pidä olla pelkkä käskyjen noudattaminen, hyväksynnän hakeminen, ihmisten kiitoksen odottaminen ja taivaspaikan varaaminen.  Vain rakkaus kelpaa motiiviksi ja vain rakkaudella tehty on pysyvää. 

3. Levon kautta

Vaikka San31 nainen on ahkera, hän ei ole yli-ihminen.  Hän vietti varmasti lepopäivää, koska se on yksi Kymmenestä Käskystä. Jumala ei tuomitse lepoa, mutta Hän tuomitsee laiskuuden. Työ on lahja ja lepo samalla lailla on lahja.  Viisautta on löytää tasapaino ahkeruuden ja levon välillä.  

Naisina meille on helppoa olla kiireisiä ja touhuta montaa asiaa yhtä aikaa.  Mutta todellinen identiteettimme ei pidä löytyä tekemisestä. Sen pitää olla perustettuna evankeliumille: Jumala rakasti minua niin paljon, että antoi Jeesuksen kuolemaan minun puolestani.  Olen arvokas, koska Jumala sanoo niin. En siksi, että saan niin paljon aikaan.  Siksi pystyn lepäämään ilman syyllisyyttä, vaikka voisinkin saada muutaman jutun hoidettua lepopäivänkin aikana. 

4. Päämäärä mielessä

San31 vaimon työssä näkyy myös määrätietoisuus. Hän käyttää aikansa hyvin. Hän valmistelee tulevaisuutta varten. Hän pitää huolta perheensä tarpeista ajoissa. Tällainen pitkällä tähtäimellä tehtävä työ on arvostettavaa. Erityisesti äitinä tarvitsen tämän kaltaisia muistutuksia: ”Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.” Gal 6:9.

Viimeksi kirjoitin, että San31 nainen tekee miehelleen hyvää joka päivä. Tiituksen kirjeessä nuoria naisia käsketään olemaan hyviä. Hyvä ihminen tekee tekoja, jotka tekevät toiset onnellisiksi. Hän siis keskittyy muihin, ei itseensä.

Väsyn joskus arkielämään. Tuntuu, että opetan samoja asioita lapsille, teen samoja keittiöhommia, samaa pyykkiä pyörii koneessa. Mutta tiedän, että tämä ei tule jatkumaan ikuisesti. Lapset oppivat vastuuta ja jopa auttavat kotona ilman pyytämistä (käskemistä). Se tuntuu tässä vaiheessa ihmeeltä, mutta jos en väsy, saan ajan tullen niittää kaunista satoa.

Kun löydän itseni sanomasta ”en jaksa”, tiedän, että nyt olen saapunut omien kykyjeni loppuun. Nyt en enää pysty puristamaan yhden yhtäkään Hengen hedelmää toisten nautittavaksi. En ole kärsivällinen, en ole lempeä, en ole ystävällinen. Ja sitten huomaankin, että nämähän ovatkin Hengen hedelmiä. Pyhän Hengen. Ei minun. Niin kauan kuin yritän omista varastoistani näitä tarjoilla, esiin tulee vain näivettyneitä versioita. Mutta kun myönnän olevani täysin kykenemätön rakastamaan ja olemaan hyvä ja pyydän Pyhää Henkeä täyttämään varastoni, näen ihmeen.  Olen rauhallinen ja iloinen ja hillitsen itseni. Jaksan uskollisesti tehdä hyvää miehelleni, lapsilleni, ystävilleni.

Nämä periaatteet auttavat minua huomaamaan, että ei ole mahdoton ajatus tehdä työtä iloiten. Työ on minulle annettu lahja, jota teen rakkauden motivoimana, Pyhän Hengen avulla. Minulla on myös lupa levätä ja saan nauttia työni tuloksista kun en väsy sitä tekemään.  

Oletko löytänyt muita asioita, jotka auttavat sinua ahkeroimaan halullisin käsin?