Viikko neljä alkoi tänään. Matkalla kohti terveellisempiä elämäntapoja. Ja kohti kesävaatteita :)
En tietenkään voi tehdä yhtään mitään lukematta kirjaa, en edes muuttaa elämäntapojani. Muistatteko kun Nalle Puh jää kiinni Kanin koloon ahmittuaan kaikki Kanin hunajat vierailunsa aikana? Ja kuinka Risto Reipas kertoo hänelle, että paras tapa päästä irti on odottaa, että Puh laihtuisi. Puh ei tietenkään pidä ajatuksesta, mutta eipä hänellä oikein vaihtoehtojakaan ole. Niinpä Puh pyytää Risto Reipasta lukemaan hänelle "voimaa antavaa kirjallisuutta" kun he odottelevat Nallen laihtumista.
Minullakin on voimaa antavaa kirjallisuuttaa tässä muutosta odotellessa. Terveellisten elämäntapojen tielle matkalukemiseksi valitsin blogin Peak313 and sähköisen kirjan 42 Days to Fit. Kirjan olin ostanut joskus aikaisemmin jonkun tarjouksen yhteydessä ja sitä vähän matkaa luettuani päätin noudattaa sitä. Ajatuksena on, että tämä 42 päivää eli kuusi viikkoa on alku muutoksille, joista tulee pysyviä osia uutta elämää. Ei siis mikään kaalisoppadieetti tai orgaaninen raakaravintopuhdistus, vaan jotain jota pystyy noudattamaan koko loppuelämän ajan.
Joka viikolle annetaan yksi tai kaksi muutosta. Koen helpompana muuttaa elämäntapojani asia kerrallaan kuin laittaa kaiken yhdessä yössä uusiksi. Kirjassa on myös liikuntaohjeet. Niistä kohta lisää.
Sokeri
Ensimmäinen ruokamuutos tuntui tällaiselle sokerirotalle aika vaikealta. Ei enää sokeria teehen eikä kahviin. Ei sokerijuomia muutenkaan. Ei jälkiruokia. Mutta olin tilanteessa, jossa oikeasti päätin muuttaa elämäntapojani ja muuttua, joten ruokavaliomuutokset hyväksyisin suomalaisella sisulla. Vaikka hampaat irvessä.
Rakastan mustaa teetä sokerin ja maidon kera. Juon sitä monta kuppia päivässä. Jos juon kahvia, laitan sekaan aina sokeria ja maitoa. Olen tässä pikkuhiljaa (miehen painostuksesta) vähentänyt sokerin 1,5 teelusikallisesta yhteen lusikalliseen, mutta nyt tuli nollalinja. En ole sen jälkeen sokeria juomiini laittanut. Rehellisesti sanottuna tee ja kahvi maistuu pahalle. Mauttomalle. Kaipaan entistä makua. Olen siis vähentänyt kuumien juomien juomista puoleen, koska en välitä enää niistä, ilman sokeria. Piti oikein pysähtyä miettimään, että sokerinko takia minä näitä juomia olen lipittänyt? Sokeriaddikti!
Mutta olen pysynyt lujana ja juon sen sijaan monta kupillista vettä päivässä. Olenko huomannut eroa? Kirjassa annetaan ensimmäisen viikon nollalinjan jälkeen lupa yhteen jälkiruokaan viikossa, jos osaa hillitä itsensä siihen yhteen. Ystävänpäivä oli hyvä päivä herkutella. Suklaata, lasten leipomia leivoksia ja vähän vielä suklaata. Yöllä heräsin todella pahaan oloon, luulin oksentavani ja piti hakea ämpäri sängyn vierelle. Voi olla että tämä johtui yhden päivän vatsataudista, mutta en voinut olla miettimättä sokeripiikin osuutta pahoinvointiini. Vannoin, ettei enää ikinä tuommoista herkuttelua. Olo oli todella huono.
Seuraava perjantai oli jälleen lupa herkkuun. Odotin iltaan, jolloin tiesin kyläpaikassa olevan tarjoiltavaa. Söin yhden palan kakkua ja yhden munkin. Voi, miten ne tuntuivatkin ylimakeilta. Yhtään ei tehnyt mieli lisää. Ei tullut yhtään entisenkaltainen mukava sokerihumala. On kiva maistaa, mutta se riittää. Eli siis näin lyhyessä ajassa makunystyrät ehtivät tottua vähäsokeriseen ruokavalioon. Viime viikolla tein hapanimelää kanaa ja kastikkeen makeus ei enää tunnu mukavalta...se oli ennen yksi lempiruoistani.
Uutta ajateltavaa sokerisyömiseen toi myös tiedemies John Yudkinin tarina. Hän kirjoitti 1972 kirjan Pure, White and Deadly sokerin vaaroista ja paljasti sen yhteydet sydäntauteihin, ylipainoon ja diabetekseen. Sokeriteollisuus ei pitänyt löydöistä. Yudkinin varoitukset sokerin vaarallisuudesta hiljennettiin, hän joutui tiedemaailman mustalle listalle ja sokeriteollisuuden omat profeetat julistivat Yudkinin höpsöksi hulluksi, jolla ei ole tilaa tieteen parissa. Artikkelin lukeminen oli aika karu herätys siihen, että kun meille annetaan "terveellisen ruokavalion" nimessä ohjeita, on hyvä kaivaa vähän syvemmälle ja katsoa kuka onkaan tukemassa näitä ruokia ja tätä ohjetta. Rahalla on ällistyttävän suuri valta. Sen himossa monet ovat valmiita tukemaan valheita ja hautaamaan totuuden. Vähärasvaista ruokaa liukuhihnalta syytävät teollisuudet lisäävät huoletta sokeria dieettiruokiin, jotta ne maistuisivat ihmisille ja piilottelevat tutkimuksia, joissa varoitetaan ihmisiä sokerinsyönnistä.
Ja vieläkin, vanhasta tottumuksesta, katson maidon ja jugurttien rasvaprosentin. Nyt päätin, että katsotaan myös sokereita. Meille kotiin saa tulla enää vain sokerittomat jugurtit, myös lapsille. Vaihtelua ja makeutta saa hedelmillä ja marjoilla. Niin pitkään ja pitkälle kuin vain pystyn, aion lapsiani varjella ylenmääräiseltä sokerisyömiseltä. Kyläpaikoissa ja juhlissa saa tietenkin herkkuja, mutta ne ovatkin erityistapauksia. Minulla ja pojallani on vaikeaa hillitä makeansyöntiä, joten on parempi, että sitä rajoitetaan näin selkeästi. Tytöillä se on helpompaa, erityisesti esikoinen sanoo usein "ei kiitos" suklaalle ja karkeille!
Aamupala
Viikolla kaksi kiinnitetään huomiota aamupalaan. Aamulla minulle on aina helppoa valita terveellinen ja tasapainoinen kokonaisuus. Jotain viljaa, jotain proteiinia, jotain hedelmää/kasvista. Mutta tämä voi olla iso muutos henkilölle, joka jättää aamupalan kokonaan välistä ja nappaisee aamupäivän verensokerinlaskuun pullakahvit klo 10.30. Ainoa muutos aamupalaani on se, että lisään hedelmän aamiaiselle ja yritän syödä tarpeeksi proteiinipitoista ruokaa. Pärjään ilman välipalaa lounaaseen saakka.
Iltasyönti
Ajattelin kolmannen viikon muutoksen olevan vaikeimman. Siinä laitetaan jääkaappi lukkoon 3 tuntia ennen nukkumaan menoa. Ei siis mitään naposteltavaa iltaisin. Mietin, että tämä voi olla jopa aviokriisin paikka, koska meistä on miehen kanssa mukava syödä iltapalaa yhdessä lasten nukkuessa! Ehkä minä sitten juon sitä mautonta teetäni kun mies syö herkkuja. Mutta viikko sujahti ohi niin joutuisaan, että en ehtinyt kaipailemaan iltapaloja ollenkaan. Meillä oli vieraita parina iltana ja vietimme illat heidän kanssaan jutellen, ilman naposteltavia. Hyvän iltaruoan jälkeen ei mulla oikeasti ole nälkäkään iltaisin. Olenko syönyt siis vain seuran vuoksi?
Punnerrukset ja vatsalihakset
Sitten tuosta liikuntapuolesta. Olen iloinen, että tässä haasteessa riittää kävely/juoksulenkit ja kotijumppa. Olen vihdoin päässyt tavoitteeseen, että jumppaan kolme kertaa viikossa kotona. Siihen löytyy aina aikaa, joskus aikaisin aamulla, joskus illalla, miten milloinkin. Mutta kävelylle en ole ehtinyt niin usein kuin pitäisi (2-3 kertaa viikossa). Siinä on harjoitettava itsekuria ja delegointia lastenhoidon kanssa.
Haasteita minulle on nuo vatsalihakset ja punnerrukset. Vatsalihaksia en ole synnytysten jälkeen tykännyt tehdä ollenkaan! Ja ensimmäisestä synnytyksestä on kohta jo 10 vuotta aikaa. Syyt, jotka voivat olla selviä teille muille synnyttäneille, jätetään nyt sanomatta, mutta olen tehokkaasti vältellyt vaativampia vatsalihasliikkeitä ja kyllähän sen huomaa. Noudatan Youtubesta löytyvää ohjelmaa ja hiki nousee pintaa, mutta päättänyt olen seurata ohjelmaa. No pain, no gain!
Hitaasti mutta varmasti. Mutta nyt täytyy löytää joku hyvänmakuinen tee entisen sokeriteen tilalle, vaikka joku yrttitee. Onko ehdotuksia?
Kuvat
Free Digital Photos
stockimages
Hei. Kiitos blogistasi, tykkään todella. Itekin oon huomannut just tuon,kuinka rahalla on valta. Hyvin sanoitkin, että totuus ollaan valmiita hautaamaan rahan edestä. Sokerittomista tuotteista.. Ite oon huomannu, että usein sokerittomiin tuotteisiin laitetaan sitten kaikenlaisia makeutusaineita, jotka ei oo yhtään sen parempi asia. Niistäkin tehdyt tutkimukset koitetaan teilata kumoon kokonaan. No, onneks on myös maustamattomia tuotteita olemassa :)
VastaaPoistaKiitos kommentista Laura! Eikö ole aika hätkähdyttävää, kuinka suuri valta rahalla on? Varmasti löytyy Suomesta myös vastaavia esimerkkejä elintarviketeollisuuden ja kaupan piireistä... Olen myös siirtynyt ihan maustamattomiin jugurtteihin ja karkkipäivää meillä ei ole ollenkaan. Joskus ostamme tikkarit tai saavat karkkia, mutta onneksi purkkakin kelpaa! Eihän sitä voi ihan täysin ilman sokeria varmaan elääkään nykyaikana, koska sitä nyt vaan on niin joka paikassa, mutta ei sitä silti tarvi itse lisätä ruokavalioon.
Poista