...and that's who I am

Kiitos kuuluu "Tänään on kaunis päivä" blogin Merille, joka jakoi And that's who I am-haasteen minulle. Saan valita  That's who I am-sivuilta kuvia, jotka kuvailevat minua.  Tämä oli kiva ja helppo juttu.  Lasten harrastukset, sairastelut, vieraat ja muut menot ovat tehneet viime viiko(i)sta niin kiireisiä, etten ole ehtinyt syvällisempiin kirjoitteluihin.  

Huomasin, että listassa, jossa on ainakin 1370 erilaista kuvaa oli yllättävän vähän sellaisia toteamuksia, jotka minua kuvaavat.  Aika moni liittyi johonkin julkisuuden henkilöön, enkä ole koskaan ollut kenenkään laulajan, näyttelijän tms. fani, en koskaan.  Moni lause sopisi varmasti paremmin nuoremmalle ikäpolvelle, liittyen perhehaaveisiin tai ollen muuten vain herttaisen lapsellisia.  Moni lause oli myös liian ehdoton, en tykkää käyttää sanoja ei koskaan tai aina, koska monessa asiassa pystyn joustamaan ja muuttumaan (rakastan lihaa, mutta pystyisin olemaan kasvissyöjäkin, jos se siihen menee).  Lopulta löysin reilut parikymmentä kuvaa ja karsin niistä tämän joukkion teille uteliaille.  Sillä täytyy myöntää, käyn mielelläni katsomassa muiden blogeissa millaisia kuvia he ovat valinneet itseään kuvaamaan, joten uskon että tämänkin blogin lukijoidenkin joukossa on pari uteliasta.   

Tässä siis yhdenlainen otos minusta! 

Olisin voinut valita jokaisen kirjoihin liittyvän kuvan.  Olen lukutoukka, rakastan kirjoja, luen mielelläni ja paljon ja usein, luen rentoutuakseni, oppiakseni ja viihteeksi ja ostan kirjoja itselleni, koska hyvän kirjan haluan lukea monta kertaa.  Vietin tänään lepopäivän, koska viikonloppuna oli liikaa menoa ja käytin sen lukemalla Anne of Green Gables eli Vihervaaran Annan englannin kielellä.  Tytär kärkkyi vieressä ja sieppasi kirjan heti kun olin sen käsistäni laskenut.  Siinä on yksi klassikko, johon en väsy aikuisenakaan! 

Meillä ei ole takkaa.  Kerroin miehelleni, että talo ilman takkaa on kuin tee ilman sokeria.  Siihen tottuu, mutta yhtä nautinnollista se ei ole.  Nyt kun olen jättänyt sokerin pois teestä, väitteellä on entistä suurempi merkitys.  Saisikohan tuon olohuoneen seinään reiän takkaa varten?  

Yksi unelmieni taloon liittyvä kuva on ollut mielessäni jo vuosien ajan.  Kuvittelen talon alakertaan suuren, matalahkon ja pitkän huoneen.  Se on hämyisä ja kodikas, ei liian siisti ja säntillinen.  Vasemmalla olevalla pitkällä seinällä on suuri takka, jonka edessä on upottava sohva sekä pari kolme mukavaa nojatuolia.  Huoneen oikealla seinällä on ikkunarivi, joka jatkuu koko seinän pituudelta.  Ikkunan alla on pehmustettu penkkirivi sekä matalia kirjahyllyjä.  Kirjahyllyjä on itse asiassa joka seinällä, minne vain mahtuu.  Se on huone, jossa perheenä vietämme paljon aikaa ja jonka takan ääreen istumme ystävien kanssa keskustelemaan syvällisiä myöhään yöhön.  In my dreams...

Halusin jakaa tämän kuvan täällä, koska minulla on haavoja, joista olen parantunut tai parantumassa.  Vaikkei elämässäni olekaan tapahtunut mitään todella traagista ja kamalaa, olen silti haavoitettu.  Ja tiedän, että moni meistä kantaa sisällään asioita, jotka tuottavat meille kipua ja jotka purskahtavat tunnemyrskynä esiin vaikeissa tilanteissa.  Ei ole olemassa täydellisen eheää ihmistä, joten en odotakaan sitä tapaamiltani henkilöiltä.  Samalla kun olen oppinut olemaan armollinen itseäni kohtaan, olen saanut katsella muitakin armollisin ja hyväksyvin silmin.   

Luonnon kauneus, oli se sitten henkeäsalpaava maisema tai uljaat eläimet, saa aikaan ihanaa kipua sisimmässäni.  Rakastan luontoa ja sen parissa olemista.  

Ehkä se on yksi lahjoistani.  Toisten auttaminen tuottaa minulle mielihyvää.  Rakastan ihmisiä.  

Taas on yksi diy-suunnitelma makuuhuonetta varten.  Kunhan saisi miehen mukaan muutoksiin ja nikkaroimaan :) Mutta ennen rakentamisia vaativia muutoksia sisustelen ja koristelen muilla, pienemmillä tavoilla.  

Ah, ihana hiljaisuus!  Nykyään huomaan, että liika meno ja meteli saa pääni särkemään ja niskat jumiin.  Korvani nauttivat hiljaisuudesta, en laita oikeastaan koskaan taustamusiikkia tai radiota itselleni päälle.  

Minusta on ihanaa houkutella esiin hymy ja nauru!  Tykkään jutella lasten kanssa ja huomioin heitä mielelläni ihan joka paikassa, missä liikun.  Lapset alkavat niin avoimesti kertoa juttujaan kiinnostuneelle aikuiselle.  

  

Introvertit saavat energiaa yksinolosta ja ihmisten parissa oleminen väsyttää heitä.  Vaikka rakastan ihmisiä, en voi viettää kaikkea aikaani muiden kanssa.  Lataan patterini yksin ja olen taas valmis kohtaamaan muut.  

Meillä on ensimmäistä ja viimeistä kautta lukuunottamatta jokainen csi (Las Vegas) kausi.  Tuo kuva tuossa on jo ihan vanha, ainakin kolme näyttelijää on jo vaihtunut/poistunut.  Csi:ssa minua kiehtoo totuuden löytäminen hinnalla millä hyvänsä.  Tämän vuoden csi:t katsomme ensi kesänä tai kunhan hinta vähän halpenee.  Katsomme tv-sarjat mieluiten dvd:ltä, koska silloin saamme katsoa ne ilman mainoksia ja ihan mihin aikaan vain meille sopii.  Inhoan myös cliffhangereita ja silloin voimme heti jatkaa seuraavaan jaksoon näkemään mitä tapahtuu.  

kts. edellinen. 

Päätin valita ainakin yhden kuvan, joka on vähän vaikeampi jakaa, henkilökohtainen tai heikko kohta minussa.  En pidä itseäni mielenkiintoisena.  Mies on täysin eri mieltä, mikä on tosi hyvä juttu :)  Jos joku osoittaa mielenkiintoa ajatuksiani tai yleensäkin minua kohtaan, ilahdun.   

Haasteen saa nappaista mukaan ihan kuka haluaa.  Kerro meille kommenteissa, jos teit niin, ja laita linkki blogiisi!