Lohduttaja

Matka jatkuu Vanhan Testamentin pienten profeettojen maailmoja tutkaillessa.  Näistä satoja vuosia vanhoista kirjoituksista löytyy sanomaa tämänkin päivän kristityille.  Kirjoitan erityisesti naisena, vaimona ja vanhempana niistä löydöistä, joita pienten profeettojen parissa olen saanut tehdä.  Täältä (kliks) löytyvät aiemmat postaukset.  

Naahum - lohdutuksen profeetta

Nimellä on merkitystä.  Profeettojen omat nimet usein kuvastivat heidän ominaisuuksiansa tai sanomaansa: Hoosea merkitsee pelastusta ja Hoosean kirjan yksi pääsanomista on Jumalan tarjoama pelastus.   Jooel merkitsee ”Herra on Jumala” ja kaksi kertaa lause mainitaan Jooelin kirjassa (2:27, 3:17).  Uskon, että profeettojen vanhemmat saivat olla Jumalan johdatuksessa, kun he valitsivat nimiä pojilleen, joille Jumala oli jo valinnut elämäntehtävän. 

Vuorossa on Naahum, joka tarkoittaa lohduttajaa.   Kirjassaan ”Pienten profeettojen suuri sanoma” Juhani Kuosmanen kertoo, että Naahum esittelee aikalaisilleen profetioidensa kautta Jumalan ominaisuuksia ja luonnetta.  Jumala on pyhä ja vanhurskas.  Hänen täytyy tuomita jumalattomuus ja synti pyhyytensä vuoksi ja Hän on aina oikeudenmukainen tuomioissaan.  Kukaan ei tule tuomituksi väärin perustein tai saa vääriä rangaistuksia Jumalan tuomioistuimessa.  Hän ei tee virheitä.  Hän ei ole puolueellinen.  

Naahumin kirjassa esitellään myös Jumalan hyvä, laupias ja armahtavainen puoli.  Hän on hyvä kansalleen ja Naahumin lohduttava sanoma Israelille olikin se, että pakanoiden heille tekemät vääryydet on nähty ja paha, tässä tapauksessa Assyria, tulee saamaan palkkansa.   

Naahumin kirja näyttää meille, kuinka Jumala voi ja saa yksinvaltiaasti käyttää kansoja, hallitsijoita sekä luonnonvoimia omien tarkoitusperiensä toteuttamiseen.  Hänhän on Kaikkivaltias ja suvereeni teoissaan.  Niin oli myös Assyrian kansan kohdalla.  Profeetta Jesaja oli aikoinaan ilmoittanut, että Jumala käytti Assyriaa vihansa vitsana rangaistakseen kansoja, mutta hävitysvimmassaan Assyria kääntyikin käyttäjäänsä vastaan (Jes 10:5-16).  Sen vuoksi Jumalan piti sallia Assyrian rankaiseminen (Jes 30:32). 

Assyrian pääkaupunki oli Niinive, joka 150 vuotta aikaisemmin säästyi tuholta katumuksensa tähden (Joonan kirja).  Mutta pian oli pahoilta teiltä kääntyminen unohdettu.  Naahumin aikana Assyria oli turmeltunut uudestaan.  Sitä kutsuttiin raatelevaksi leijonaksi, portoksi ja ovelaksi velhoksi.  Niinive oli ryöstösaalista täynnä oleva verivelkojen kaupunki.  Naahumin profetia toi tuhon Niinivelle, mutta lohdutuksen kansoille, joita assyrialaiset olivat riistäneet.  

Rangaistuksia ja lohdutuksia

Kun mietin Jumalan ilmoitusta itsestään Naahumin kirjan kautta, en voinut olla ajattelematta meidän vanhempien merkitystä lastemme elämässä ja kasvatuksessa.  Rangaistus ja lohdutus.  Pikaisesti ajateltuna nämä sanat tuntuvat kuuluvan hyvin erilaisiin kategorioihin. Voivatko nämä sanat kuulua yhteen lasten kasvatuksessa?  Kristityn elämässä?    

Lohdutan lapsiani monta kertaa päivässä.  Lohdutan heitä, kun he satuttavat itseään leikin temmellyksessä.  Lohdutan heitä, kun heillä on riitaa ja tulee paha mieli sisarusten tai ystävien kanssa kinastellessa.  Lohdutan heitä, kun joku toinen loukkaa heitä.  Kun osoitan lastani kohtaan lempeyttä, hyvyyttä ja armahtavaisuutta, opetan häntä myös samalla näistä Jumalan ominaisuuksista. 

Lohdutan heitä myös silloin, kun he ovat valinneet tottelemattomuuden asiassa, jonka tietävät vääräksi ja meidän on täytynyt rangaista heitä.  Rankaiseminen ei ole pahan ja julman vanhemman merkki.  Se on merkki siitä, että tiedän mikä on oikein ja väärin ja välitän siitä, millaiseksi ihmiseksi lapseni kasvaa.  Jumala rankaisee, koska oikealla ja väärällä on merkitystä, koska oikean ja väärän ero on ero elämän ja kuoleman välillä.  Vanhempana tehtäväni on muistuttaa lapsiani siitä, että heillä on iankaikkinen sielu, jonka on opittava valitsemaan oikein.      

Vanhempi: auktoriteetista kanssamatkaajaksi

Vanhemman työkuva muuttuu lapsen kasvaessa.  Erityisesti pienen, vastasyntyneen vauvan elämässä olen miltei Jumalan asemassa: olen elämän antaja ja ylläpitäjä ensin raskausajan, sitten imetysajan.  Olen turvallinen kasvupaikka syntymättömälle, ruokin ja suojelen vauvaa ruumiillani ja teoillani synnytyksen jälkeen.  Vauvan silmissä olen kaikkivaltias, hyvä ja aina läsnä.     

Taaperon kanssa opetellaan tottelevaisuutta.  Meillä on yksivuotias, joka on oppinut sanan ”ei!” merkityksen esimerkiksi keittiön hellan äärellä; lieden nappuloihin ei saa koskea.  Syitä ja seuraamuksia yksivuotiaalle ei kuitenkaan vielä pysty selittämään ja sanaa ”ei” seuraava tottelevaisuus on sekin paljolti vanhempien vastuulla; usein hänet kannetaan pois hellan luota.  Nyt olen raja ja este taaperon elämässä. 

Leikki-ikäinen osallistuu perheenjäsenenä perheen yhteiseen elämään, johon kuuluu yhteiset säännöt.  Leikki-ikäinen pystyy jo tekemään päätöksiä oikean ja väärän välillä.  Häntä opetetaan tuntemaan myös Jumalan Sanassaan antamia käskyjä ja ohjeita.  Leikki-ikäisen vanhempana selitän sääntöjä uudelleen ja uudelleen; ihan kaikkeen ei tämänikäisen logiikka vielä riitä, mutta tottelevaisuutta häneltäkin odotetaan. 

Kouluikäinen ymmärtää valinnat ja seuraamukset; vääristä valinnoista johtuu huonot seuraamukset, oikeat valinnat tuovat hyviä seuraamuksia.   Vaihe vaiheelta lapsen silmissä vanhempi siirtyy erehtymättömästä auktoriteetista kohti kanssamatkaajaa.  Vanhempi on opetuslapsi, esimerkki vajavaisesta ihmisestä, joka tekee virheitä ja lankeaa syntiin, mutta joka on löytänyt hyväksynnän ja anteeksiannon Ristin juurelta.  Erehtymätön auktoriteetti löytyykin vanhemman ulkopuolelta, Kaikkivaltiaasta.    

Rakkaus ensin, rangaistus sitten

Kaikissa näissä vaiheissa vanhemmuuden punaisena lankana on rakkauden, armon ja lohdutuksen osoittaminen lapselle.  Vauva lukee minua ja muodostaa minäkuvaansa katsomalla kasvojeni peiliin; pehmeä kosketus, hymy ja lohduttava ääni hädän keskellä asettaa tasapainon loppuelämälle.  Kun kannan kiukusta kirkuvan yksivuotiaan pois hellan luota, suukottelen pehmeitä poskia ja juttelen hänelle innostuneella äänellä jostain muusta, johon hän saa koko yksivuotiaan olemuksensa loppumattomalla uteliaisuudella  ja tarmolla turvallisesti tutustua.  Leikki-ikäisen pettymyksen kyyneleet kuivataan ja kerrotaan lempeästi, että äiti ei ilkeyttään kiellä tämän asian tekemistä, mutta nyt häneltä odotetaan tottelevaisuutta.  Koululainen voi päättää valita väärin ja silloin minun vanhempana täytyy antaa seuraamuksia.  

Jos vääräksi opetetusta asiasta ei seuraa rangaistusta, olen vanhempana unohtanut yhden tärkeimmistä oppitunneista, joita minun tulee lapsilleni opettaa: kylvön ja niiton laki, syiden ja seurausten maailma.  Välinpitämättömyys ei ole välittämistä!  Haluan opettaa, että samoin kun vanhempina odotamme tietynlaista käytöstä lapsiltamme, myös Jumala odottaa meidän noudattavan Hänen ohjeitaan ja Hänen täytyy antaa meille rangaistus, jos me valitsemme väärin.    

Vanhempana olen opetellut Jumalan Isänsydämen taipuneisuutta hellyyteen, rakkauteen ja anteeksiantoon.  Jumala ei odota silmä kovana jotta Hän pääsisi rankaisemaan virheistäni.  Ei, Taivaallinen Isä, saadakseen meidät kuuntelemaan ja katumaan, käyttää ensin rakkautta, sanotaanhan Raamatussa Jumalan hyvyyden vetävän meitä parannukseen (Room 2:4).  Pyhä Henki vaikuttaa sydämessämme syyllisyyttä, ystävät voivat nuhdella, papin saarna herättää, Kirjoitukset puhua ja luonnonkin kautta Jumala puhuu.  Sitten kun vastustamme tällaista puhetta ja varoitusta, me saamme kokea kuritusta.    

Samalla tavoin opettelemme vanhempina rakkaudella pyytäen lapsiamme valitsemaan oikein.  Mutta jos pieni sydän päättää kovana valita väärin, ehkä testaten vanhempien sanaa, on rangaistus annettava.  Rangaistuksen pitää sopia rikokseen; vahingosta ei voi lasta rangaista, toisin kuin tahallisesta tottelemattomuudesta ja väärinteosta.  Useimmissa tapauksissa meillä on jo valmiina sääntönä tietty seuraamus tietyistä teoista.  Jos näin ei ole, lasta varoitetaan hyvin selkeästi ennenkuin tuomio langetetaan.  Rangaistuksen antaminen ei ole vanhemman kiva tehtävä, mutta niin välttämätön elämän koulussa.  Sitten tuo tärkeä lohdutus; sinä olet rakas ja tärkeä meille.  Vanhempana joudun antamaan rangaistuksen sinulle, jos päätät tehdä väärin, mutta saat aina myös lohdutusta.  

Kuka rankaisee vanhempia? 

Tänään koululainen totesi, että eihän vanhemmille kukaan anna rangaistuksia.  Siitä aukesi erinomaiset keskustelut perheenjäsenten välille.  Rankaiseeko kukaan minua, aikuista, jos teen väärin, jos rikon Jumalan tahtoa vastaan?

Tässä paikkoja Raamatussa, joissa verrataan myös kristityn elämässä kokemia rangaistuksia isän lapselleen antamiin rangaistuksiin:  

Älä torju, poikani, Herran kuritusta, älä katkeroidu, kun hän ojentaa sinua -- jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa niin kuin isä omaa lastaan. (Sananlaskut 3:11-12)

Vielä te ette ole joutuneet vuodattamaan vertanne taistelussa syntiä vastaan.  Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan: -- Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua --  jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa.  Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi?  Jos te siis olette jääneet vaille kuritusta, josta kaikki muut ovat osansa saaneet, te olette äpäriä, ette laillisia lapsia. Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän.  Isämme kurittivat meitä vain lyhyttä aikaa varten ja niin kuin heistä näytti hyvältä, mutta Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään.  Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden. (Hebr 12:4-11) 

Jumala on kuin hyvä isä, joka välittää lapsistaan.  Kasvatustyöhön kuuluu myös lasten rankaiseminen.  Taivaan Isän tavoitteena on antaa meille elämä ja siitä pääsee nauttimaan kun alistuu Isän tahtoon.  Tämä on huono uutinen vain tottelemattomille; kun valitsen vastoin Jumalan tahtoa, siitä seuraa kuritus.  Aikuisen ihmisen valintoihin eivät vanhemmat enää ole vaikuttamassa.  Silloin on siirrytty Jumalan tuomiopiiriin ja Hebrealaiskirjeen kirjoittajan sanat muistuttavat, että kenenkään teot tässä maailmassa eivät jää huomiotta.  

Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin (Hebr. 10:31).

Jumalan käsiin joutuminen on lohdutuksen viesti niille, jotka tottelevat Jumalaa.  Kärsiessäni toisten pahojen tekojen tähden tuo lohdutusta se tosiasia, että Jumala näkee ja Hän tulee toimimaan oikeudenmukaisen luonteensa vuoksi.  Ehkä joudun syyttömänä kärsimään, mutta se ei tapahdu Jumalan huomaamatta eikä se tapahdu ilman, että syylliset saavat rangaistuksensa.    

Jumala antaa rangaistuksia, mutta Hän myös lohduttaa.  Toivon, että kasvatustapani saa olla oikeudenmukainen lasta kohtaan.  Ennen kaikkea toivon kuitenkin, että lapseni saavat vastaanottaa lohdutusta, rakkautta ja lempeyttä...myös silloin, kun olemme joutuneet antamaan heille rangaistuksen.  Niin että päällimmäinen muisto ja kokemus lapsuudesta saa olla armollinen rajojen asettaminen ja aidon opetuslapsen esimerkin välittäminen.  Ei kuritus koskaan tunnu iloiselta asialta tietää hebrealaiskirjeen kirjoittajakin, mutta sen hedelmä on rauha ja vanhurskaus.  Ihan tavoittelemisen arvoisia asioita!  

Ja ihan lopuksi vielä kiehtova taulukko, jossa verrataan Niiniven kaupungin saamia ennustuksia keskenään:  

Joona	Naahum
Jumalan armo	Jumalan tuomio
Profetoi n. 760 eKr.	Profetoi noin 660 eKr.
Painottaa profeettaa – kirjassa vain yksi profetia.	Painottaa profetiaa – profeetasta tiedetään vain kotikaupunki.
Profeetan tottelemattomuus	Profeetan kuuliaisuus
Kansan kuuliaisuus	Kansan tottelemattomuus
Vedestä pelastuminen	Veden kautta tuho
Kertoo Niiniven parannuksesta	Kertoo Niiniven kapinasta
Suuri kala	Suuri täyttymys

Itseäni kiinnosti tällainen vertailu.  Tämä löytyi Kuosmasen kirjasta, mutta myös lyhyempänä versiona Bible.org-sivuilta.  

Myös mielenkiintoinen historiallinen fakta on se, että liberaaliteologit aikoinaan epäilivät koko Niiniven kaupungin olemassaoloa, koska siitä ei vuosisatojen kuluessa löytynyt kivenmurikkaakaan.  Vasta vuonna 1842 löytyi sattumalta osia tästä ennen niin valtavan suuresta kaupungista ja nyt Niiniven historiallinen olemassaolo on tosiasia.  Naahumin profetoima tuho oli täydellinen eikä Niinive koskaan toipunut tästä hyökkäyksestä.  

Innostuin Vanhan Testamentin ns. pienistä profeetoista luettuani Juhani Kuosmasen kirjan “Pienten profeettojen suuri sanoma” (Aikamedia Oy).  Vaikka nämä 12 profeettaa julistivat sanomaansa yli tuhat vuotta sitten sen ajan ihmisille ja sen ajan ongelmiin, löytyy sieltä ajankohtaisuutta vielä tämänkin päivän ihmiselle.  Käytän kirjoituksissani lähteenä pikku profeettoja, Kuosmasen kirjaa, NIV Study Bible:a ja Eugene Petersonin Message-Raamatunkäännöstä sekä netistä löytyviä kommentaareja, artikkeleita ja kirjoituksia, mm. Bible.org.  

kuva: 

Freedigitalphotos.net

Phaitoon