Sinä tarvitset lapsia

Viime postauksessa kirjoitin aiheesta ”Pitäisikö kristityn naisen haluta lapsia”.  Kirjoitin siitä, mitä Raamattu sanoo lapsista.  Kuten sanoin, alusta loppuun saakka on Raamatussa laitettu erittäin suuri arvo lasten saamiselle, kasvattamiselle ja siunaamiselle.  Aikana, jolloin ehkäisykeinot olivat harvassa, oli lasten syntyminen avioliittoon normaali ja odotettu tapahtuma. 

Free Digital Photos / Vlado

Avioliitto ja vanhemmuus ovat Jumalan alkuperäinen suunnitelma ja Hänen tahtonsa.  Mutta tässä langenneessa maailmassa avioliitto ja lasten saaminen ei ole ehdoton kutsumus jokaiselle ihmiselle ja avioparille.  Se on normaalia, valtavaa, hyvää, kivuliasta, mutta ei vaatimus.

Päätös jäädä lapsettomaksi ansaitsee yhtä paljon harkintaa ja rukousta kuin päätös jäädä naimattomaksi.  Tätä päätöstä ei nimittäin aja sen luonnollisuus, vaan mikä kirkastaa ja koroittaa Vapahtajaamme, Jeesusta Kristusta. 

Kävin lukemassa muutamaa keskusteluketjua, joissa aiheena oli vapaaehtoinen lapsettomuus.  Yritin löytää syitä lapsettomuudelle.  Löysin myös kristittyjen lapsettomien avioparien kirjoituksia ja mielenkiinnolla luin syitä siihen, miksi ja miten he päätyivät ratkaisuunsa.       

Ei kai ole yllätys sanoa, että syitä jäädä lapsettomaksi on useita.  En halua lapsia, en ole äidillinen, olen liian lapsellinen, ei ole rahaa/resursseja, pelko sairaasta lapsesta, pelko synnytyksestä, maailman (huono) tila, oman lapsuudenkodin (huonot) kokemukset, halu olla vapaa ja matkustella, pelko siitä ettei selviä vanhemmuudesta, pelko siitä, että jää yksin tai ettei kestä stressiä ja vaateita, joita lasten kasvattaminen tuo.

Kun katson monia syitä lapsettomuuteen Raamattua tuntevana kristittynä, ymmärrän sen miksi kristityt ovat usein valmiimpia vanhemmuuden haasteeseen.  Meillä on Jumala ja Hänen valtavat lupauksensa.  En pelkää puutetta, en maailman tai Suomen poliittista tai ekonomista tilannetta, en pelkää edes, että saisin sairaan lapsen.  Vaikka jäisin yksin lapsen kanssa, tiedän, etten ole kuitenkaan todella yksin.  Olen oppinut ottamaan vastaan kärsimyksiä sen sijaan, että tekisin kaikkeni niitä paetakseni.  Tämän kaltaiset Raamatunlauseet lujittavat uskoani Jumalaan, jonka tahto minua kohtaan on hyvä:

”Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.” Psalmi 37:25

Toisaalta, olen saanut viettää hyvän lapsuuden.  En voi puhua lasten hankkimisen ihanuudesta ihmisille, jotka ovat kärsineet lapsuudessaan vanhempien tai muiden aikuisten kohdalta laiminlyöntiä,  kaltoinkohtelua, hyväksikäyttöä tai väkivaltaa.  Tunnekylmä, alkoholisoitunut tai mieleltään sairas vanhempi ei usein voi antaa lapselleen perusturvaa ja elämäniloa.  Sisäiset haavat ovat todellisia.  Pelot, turvattomuudet ja ahdistukset ovat todellisuutta monen rikkinäisen kodin lapsen sisimmässä.  Vaikka Jumalan rakkaus, Jeesuksen läsnäolo ja rakastavien lähimmäisten yhteisö voi tehdä ihmeitä (todellakin) ihmissydämessä, lapsettomuus voi olla heidän ratkaisunsa.  Jumalan armo riittää siihenkin. 

Toisaalta löysin syitä lapsettomuudelle, jotka olivat selkeästi lapsivihamielisiä:  en kestä lapsia, en pidä lapsista, en tarvitse elämääni kirkuvaa lasta jne.  Tällainen asenne ei voi olla hänellä, joka kutsuu Jeesusta Herrakseen ja pyrkii elämällään palvelemaan Häntä.  Sillä Jeesus rakastaa lapsia.  

Lainasin viimeksi tätä Raamatunpaikkaa:

Markus 10: 13 Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. 14. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. 15. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." 16. Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä. 

Jeesus kertoo opetuslapsille miksi lapsia ei saa estää tulemasta Hänen luokseen: ”senkaltaisten on Jumalan valtakunta”.  Lapset edustavat sellaisia ihmisiä, jotka pääsevät Jumalan valtakuntaan ja joille se kuuluu.  John Piper puhuu eräässä saarnassaan tästä aiheesta ja jatkaa kysymällä ”Miksi Jumala määräsi että on lapsia?”

”Oletko koskaan kysynyt miksi Jumala suunnitteli maailman niin, että ihmisrotu moninkertaistuu vauvojen saamisen kautta, niin että vie vuosia ennenkuin saamme aikuisia?  Miksi Jumala ei suunnitellut ihmisrotua niin, että moninkertaistuisimme niinkuin kastemadot: yksi aikuinen jakautuu tullakseen toiseksi? Hän olisi voinut tehdä sen niin tai monilla muilla tavoilla.  Miksi Jumala sääti lasten olemassaolon?  Ei vain aikuisten?

Vastauksen sisin on tämä: lapset merkitsevät jotain.  He osoittavat johonkin.  He edustavat jotakin.  He merkitsevät jotain suurempaa kuin he itse.  He edustavat sellaista riippuvuutta ja avuttomuutta ja tarvetta ja riittämättömyyttä ja uskoa, jota vaaditaan aikuisilta, jotta he pääsisivät Jumalan valtakuntaan.  ”Senkaltaisille” kuuluu valtakunta.  Tämä on heidän ainutlaatuisen olemisensa tarkoitus.  He viitoittavat tietä pelastukseen: senkaltaisten on Jumalan valtakunta.

…Lapset ovat Jumalan tekoa ja saavat tarkoituksensa Jumalalta, nimittäin,  riippuvuudellaan he näyttävät tien Jumalan valtakuntaan – senkaltaiset pääsevät sisälle valtakuntaan."

Todellakin, oletko pysähtynyt miettimään miksi lasten saaminen ja aikuisuuteen kasvattaminen kestää niin kauan?  Jumalalla on siihen oma, ihmeellinen tarkoituksensa.  Ja koska kaikki Hänen tarkoituksensa ja luomansa asiat ovat aina hyviä, todella hyviä, uskon että vanhemmuuden myötä elämäämme saapuu uusia ulottuvuuksia.  Voimme oppia siitä, mitä Jumalan valtakuntaan pääsemiseen tarvitaan.  Voimme oppia mitä tarkoittaa ehdoton rakkaus ja hyväksyntä.  Voimme oppia sitä, mikä elämässä on todella tärkeää.  Voimme oppia myös sen, miten paljon me tarvitsemme Jumalan apua ja armoa.

Lasten saaminen on syvempää kuin vain biologisessa lisääntymisketjussa mukana olemista.  Äitiys ja isyys ovat Jumalan lahja!  Samoin kuin avioliittokin edustaa jotain muuta tässä maailmassa kuin vain romanttista rakkautta, myös lapsi edustaa Jumalan suuria totuuksia.  Me tarvitsemme pientä lasta osoittamaan meille minkäkaltaiseksi meidän on tultava päästäksemme Jumalan valtakuntaan.     

Nyt, jos olet lapseton ihminen (syystä tai toisesta), kutsun sinut olemaan osallisena lasten kasvattamisessa.  Sinulla ei ole omia biologisia lapsia, mutta se ei tarkoita ettetkö voisi ja etteikö sinun pitäisi olla mukana tässä opetuslapseutustyössä.  Uskovana tiedät,  että lastenkaltaisille avautuu valtakunnan ovet.  Jos itse yrität päästä sisälle Jumalan valtakuntaan jollain muulla tavalla, et ole sopiva johdattamaan lapsiakaan sinne; olet este.  Mutta jos olet lapsenkaltainen uskossasi Jumalaan, et kohtele lapsia jotenkin alempina olioina, jotka eivät ansaitse sinun aikaasi. Ei, sinä rakastat heitä ja hyväksyt heidän sellaisina kuin he ovat – lapsina – äänekkäinä, aitoina, avoimina, lahjomattomina, lapsenkaltaisina!  Ylpeys estää sinua pääsemästä Jumalan valtakuntaan ja olemasta lasten parissa.  Nöyrille, lastenkaltaisille, Jumala antaa armonsa. 

Kesä on täällä ja on helppoa liikkua ulkona ja tavata ihmisiä.  Ota tänä kesänä haasteeksi oppia tuntemaan naapurustosi lapset.  Tervehdi heitä, kysy mitä kuuluu.  Jo hetkisen aikaa vievä juttelu voi olla iso juttu pienen naapurisi elämässä.  Voit viettää aikaa lasten parissa myös pihalla tai leikkikentällä,  antaisiko vanhempi lapsiaan mukaan pikku retkille lähipuistoon tai rannalle?  Ja tottakai kesä on suurta leiriaikaa seurakuntien elämässä.  Jos lapsityö on uusi juttu, ei sinun tarvitse lähteä opettajaksi tai esiintyjäksi.  Mene leirikeittiöön ja ota muutama lapsi leipomaan sämpylöitä kanssasi.  Tai mene saunanlämmittäjäksi ja uimavahdiksi ja ohimennessäsi kysele lapsista miten leiri on mennyt ja onko vesi kylmää. 

Rakkaus on luovaa – saakoon Jumala täyttää sydämesi rakkaudella lapsia kohtaan.  Sinä tarvitset heitä!

p.s. tässä saarnassa oli myös hyviä ajatuksia herättäviä opetuksia lapsista. 

p.s. tuo linkittämäni John Piperin saarna puhuu lasten lisäksi myös avioliiton tarkoituksesta, hyvä luku sekin!