Hyvinvoinnin lähde ~ Miksi moni nainen laiminlyö itsensä

“Voisitko tehdä postauksen äidin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista? Vaikka lapset olisivat viimeisen päälle hoidettu, voi äiti olla rönsyinen, väsynyt ja nälkäinen.” Blogin lukija

Hyvinvointi on moniulotteinen käsite ja subjektiivisuutensa vuoksi vaikea määritellä. Kun luin kommentin ja aloin miettiä vastausta, mieleeni tuli hiljattain lukemani kirjan ajatus: 

Huolehdi itsestäsi yhtä hyvin kuin huolehdit niistä, joista olet vastuussa.    

Äiti, huolehditko itsestäsi yhtä hyvin kuin huolehdit lapsistasi? 

Tai, jos sinulla ei ole lapsia: huolehditko itsestäsi yhtä hyvin kuin läheisistäsi tai lemmikistäsi?

Uskolliset vanhemmat huolehtivat lapsistaan.  He ostavat ja laittavat terveellistä ja monipuolista ruokaa.  He varmistavat levon ja leikin tasapainon.  He vievät sairaan lapsen lääkäriin, ostavat lääkkeet ja hoitavat kuntoon.  He eivät osta ainoastaan käytännöllisiä, vaan myös kauniita vaatteita. He pitävät huolen lapsen sosiaalisista tarpeista, koulunkäynnistä, harrastuksista.  

Mutta samat vanhemmat laiminlyövät itseltään samankaltaisen huolenpidon.  Viaton lapsi tai luontokappale ansaitsee parhaan mahdollisen hoidon, mutta kun kyse on heistä itsestään, he käyttäytyvät kuin he eivät olisi hyvinvoinnin arvoisia. Mikä on vienyt heiltä itsekunnioituksen? 

Vahva häpeä

Vastaus moneen kysymykseen löytyy, kun palaa alkuun. Raamatun ensimmäisessä kirjassa kerrotaan ihmiskunnan "nousu ja tuho", upea alku ja kaiken muuttava lankeemus. Tämä ikivanha kertomus elää yhä sisällämme, se on muokannut meitä ja antaa selityksen tämän päivän kokemuksillemme.

Siitä lähtien kun syntiinlankeemus toi paratiisin tilalle kaaoksen, olemme kamppailleet peittääksemme oman lankeemustilamme. Aadamin ja Eevan “silmät aukesivat” kielletyn hedelmän syömisen jälkeen ja he huomasivat olevansa alasti.  

Alastomuus merkitsee haavoittuvaisuutta, sitä että vahingoitumme helposti.  Alastonta voi verrata toisiin ja tuomita huonommaksi, rumemmaksi. Alastomalla ei ole aseita, ei puolustusta toisia vastaan.  Aadam ja Eeva näkivät itsensä ja toinen toisensa näytteillä, suojaamattomana ja he kokivat häpeää.     

     

Aadam ja Eeva peittivät alastomuutensa lehdillä ja piileskelivät Jumalalta.  Heidän haavoittuvaisuutensa teki heidät arvottomaksi seisomaan elävän Jumalan silmien edessä.  He näkivät asioita, joita eivät ennen huomanneet. Vahva häpäisee heikomman, kauneus rumuuden, täydellisyys vajavaisen.  Niinpä he oman vajavaisuutensa tajutessaan torjuvat Täydellisen.   

Me olemme Aadamin ja Eevan lapsia.  Peittelemme haavoittuvaisuuttamme ja pakenemme Jumalaa, koska emme koe olevamme Hänen läsnäolonsa ja huomionsa arvoisia.  Jumalasta on tullut pelottava tuomari, ankara isä, jota on mahdotonta miellyttää.  Puhumme kuin Aadam: "Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin."

Langennut ihminen ajettiin ulos paratiisista kirousten saattelemana.  Paratiisin portteja varjelee kerubi ja Elämän Puuta liekehtivä miekka.  Paluu on mahdotonta. Ikuinen elämä Elämän Puun hedelmästä ei tule koskaan olemaan ulottuvillamme. 

Pahan palkka 

Paluu alkuperäiseen kysymykseen:  Miksi on äitejä, jotka huolehtivat lapsistaan ja jättävät itsensä heitteille?  Miksi toiset huolehtivat muista uhrautumiseen saakka, mutta hylkäävät itsensä?  Miksi lemmikkien omistajat pitävät lemmikeistään parempaa huolta kuin itsestään?  

Ovatko he liian tietoisia alastomuudestaan, rumuudestaan, häpeästään, peloistaan, arvottomuudestaan, pelkuruudestaan, syytöksistään?  

Sillä jokainen, joka kohtaa rehellisesti itsensä, tietää kykynsä pahaan ja väärään. Kyllä, lähimmäisesi tuntevat sinut ja ovat nähneet sinut huonoilla hetkillä.  Mutta kukaan ei tunne syvintä olemustasi, sisimpiä tuntojasi, salaisia syntejäsi ja epäonnistumisiasi yhtä tuskallisen tarkasti kuin sinä itse.  

Tunnet ruumiisi ja mielesi virheellisyyden paremmin kuin kukaan muu.  Tiedät, kuinka säälittävä ja arvoton todella olet - ja niinpä epäämällä itseltäsi jotain hyvää, voit rangaista itseäsi kaikista epäonnistumisistasi. Jopa koira, harmiton, viaton koira ansaitsee parempaa kuin sinä. 

(Sillä vaikka eläin voi olla "paha", se toimii vaistojensa varassa, se ei valitse pahaa).  

Miten nousta itsetuntemuksen tuoman itseinhon syövereistä?  Mistä löytää itsekunnioitus, joka sallii ansaitsemattoman hyvän?  Kuka valtuuttaa pitämään hyvänä omaa itseään, vaikka tämä itse olisi täysin epäkunnioitettava?   

Paluu Hyvään

Hyvän ja Pahan tiedon puun hedelmästä syöminen toi tietoisuuden hyvästä ja pahasta ensimmäisen ihmisparin elämään.  Ihminen kykenee nyt sekä hyvään että pahaan.  Pahasta tietoisena oleminen aiheuttaa häpeää, piileskelyä, peittelemistä.  Voiko hyvyyden tiedostaminen pelastaa meidät? 

Genesiksen luomiskertomuksessa toistetaan Jumalan pitävän luomaansa maailmaa hyvänä.  Kun ihminen on luotu Jumalan Kuvaksi, kerrotaan “Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.” (1 Moos 1:31).  

Aadam ja Eeva elivät paratiisissa yhteydessä Jumalan kanssa, mutta he olivat myös tilassa, jossa he eivät olleet tietoisia hyvästä ja pahasta.  Heillä ei ollut itsetietoisuutta.  Heidän silmänsä eivät olleet auenneet.  Hyvyys oli heidän osansa ilman, että he olivat valinneet sen.  

Lankeemuksen jälkeen Aadam ja Eeva kohtaavat valintoja.  He eivät enää elää ymmärtämättöminä, ikuisen viattomina.  He näkevät ensimmäistä kertaa, eivät vain oman arvottomuutensa ja kykynsä pahaan, vaan myös eron itsensä ja Jumalan välillä.

Käärme oli luvannut: “..te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan" (1 Moos 3:5).  Tämä tietoisuus sai heidät piiloutumaan häpeissään Jumalalta, joka on puhtaasti hyvä. 

Ihminen ei ole enää viaton, mutta nyt hänellä on mahdollisuus tietoisesti valita hyvä, palata Jumalan Kuvaksi.  Raamatun kertomukset viittaavat kotimatkaan, jolla me kaikki olemme.  Voimme palata kotiin Hyvän Isän luokse, tulla Hänen kaltaisekseen, elää totuudessa, kävellä jälleen Jumalan kanssa.

Sen sijaan, että tuomitsisimme itsemme kuolemaan pahuutemme vuoksi, saamme uskoa, että kuoleman vaatimus on jo sovitettu.  Rangaistus on jo kärsitty.  Olemme vapaita kunnioittamaan ja rakastamaan itseämme, lähimmäisiä, maailmaa. 

Häpeämme ei enää vaadi uhria, itsemme unohtamista toisten hyväksi.  Tilalla on vapaus palvella toisia Kristuksen tähden.  Tämä sama rakkaus ja kunnioitus kuuluu myös meille, naisille, tyttärille, äideille.   

14. Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; 

15. ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. 

16. Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. 

17. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. 

18. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. 

19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. 

20. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

21. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

6:1. Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. (2 Kor 5:14-21, 6:1).

   

      

Äiti, joka ei pidä huolta itsestään, kommunikoi lapsilleen häpeää, vankeutta ja valhetta.  Lapset kaipaavat nähdä onnellisen äidin, äidin, joka on vapaa ja iloinen ja tyytyväinen. Ha haluavat äidin, joka kunnioittaa itseään. Tällainen äiti ei elä lapsilleen, vaan hän elää Jeesukselle.  Hienoin esikuva, jonka äiti voi lapsilleen antaa on nainen, joka elää evankeliumia todeksi arkipäivässä (Roomalaiskirjeen upeaa sanomaa): 

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä... Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen... Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita. Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi. (Room 5, korostukset minun)

Totuus ja armo palauttaa kunnian ja ilon naisen elämään.  Kun lakkaamme piiloutumasta Jumalalta, voimme kävellä Hänen kanssaan.  Voimme elää rakastettuina ja kunnioitettuina ja pitää itsestämme huolta.  Sitten voimme tuoda taivasta maan päälle elämämme kautta. 

Kokonaisvaltainen hyvinvointi voi näyttää erilaiselta eri ihmisten elämässä, mutta todellinen hyvinvointi perustuu sisäiseen hyvyyden ymmärtämiseen: Jumala on hyvä ja on julistanut minut hyväksi Jeesuksen tähden. Tämä on Evankeliumi, hyviä uutisia.  

Kuva: "Beautiful Woman Holding A Green Apple" from FreeDigitalPhotos.net

Kirjalähde: Jordan B. Peterson: 12 Rules for Life - An Antidote to Chaos