Joulun miespäähenkilö

Jouluevankeliumi on monisyinen kertomus, siitä löytyy aina jotain pohdittavaa.  Tänä vuonna kiinnitin huomiota joulukertomuksen miespäähenkilöön, Joosefiin.  Hänestä kerrotaan vain muutamissa Raamatunkohdissa, mutta jakeista paljastuu rehellinen, oikeudenmukainen ja lempeä mies.

Joosef oli kihloissa nuoren Marian kanssa.  Kihlaus sen ajan kulttuurissa oli sitova lupaus avioliitosta.  Yleensä kihlatut olivat hyvin nuoria ja naimisiinmeno tapahtui vasta jopa muutaman vuoden kuluttua kihlauksesta.  Joosefin elämässä oli asiat hyvin.  Hänellä oli ammatti ja vaimo valittuna.  Juutalaisperinteissä naimisiinmeno oli hyvin tärkeä velvollisuus – juuri kukaan ei jäänyt poikamieheksi.

Joosefista kerrotaan, että hän oli hurskas, siis oikeamielinen ja hyveellinen.  Joosef totteli Jumalan käskyjä koko sydämestään ja eli elämäänsä parhaansa mukaan Jumalaa miellyttäen.  Hän oli valinnut kihlatukseen tytön, jolla oli samat arvot.  Maria eli Jumalaa kunnioittavaa elämää. 

Mutta sitten tapahtui Joosefin elämän suuri shokki, joka uhkasi tuhota hänen tulevaisuudensuunnitelmansa.  Maria kertoi olevansa raskaana.  Ei kai ole mitään, joka loukkaisi nuorta sulhasta pahemmin.  Miten Maria oli voinut pettää häntä?  Joosef nimittäin tiesi, ettei itse ollut lapsen isä. 

En syytä Joosefia siitä, ettei hän uskonut Marian selitystä raskaudestaan.  Enkeli?  Neitsyen raskaus?  Miten se voi edes olla mahdollista!  Ehkä Joosef oli unohtanut profeettojen lupauksen neitsyen raskaaksi tulemisesta, tai hän ei vain suostunut uskomaan, että juuri hänen morsiamensa oli tämä valittu nainen.

Joosefin mielen täytti häpeä, jonka Maria aiheutti itselleen ja hänelle.  Kyllä nyt naapurit saisivat juorunaihetta, joko syyttäen heitä yhdessä synnistä, tai syyttäen Mariaa sulhasensa pettämisestä.  Ei hyveellistä miestä, joka oli koko elämänsä ajan tehnyt oikein, voisi tämän pahemmin loukata. 

Joosef tekee valintansa.  Hän aikoi jättää Marian kaikessa hiljaisuudessa.  Tästä paljastuu, että hänen uskonnollisuutensa oli syvempää kuin vain sääntöjen noudattamista.  Lakihenkinen ihminen noudattaisi Jumalan lakia loppuun saakka, ihmisistä välittämättä.  Joosefilla oli oikeus, tai velvollisuus, kertoa Marian synnistä yhteisön uskonnollisille johtajille.  Jos Joosef olisi ollut huolissaan vain omasta maineestaan, hän olisi raahannut Marian tuomioistuimen eteen.  Häntä olisi uskottu, olihan hän mies. 

Mutta Joosef ajatteli myös Mariaa, pettäjää.  Hän ei halunnut häpäistä Mariaa julkisesti.  Hän ei toivonut Marialle kohtalokasta rangaistusta, vaikka tämä olikin ihmisten silmissä avionrikkoja.  Niinpä hän päätti purkaa kihlauksen salassa. 

Kihlauksen purkaminen oli yhtä suuri asia kuin avioero.  Joosef olisi nyt merkitty mies.  Olisiko hänellä enää mahdollisuutta löytää uutta vaimoa?  Haluaisiko kukaan kunnon tyttö miestä, jonka edellinen kihlaus päättyi niinkin epämääräisissä olosuhteissa?  

Emme tiedä keskusteliko Joosef näistä asioista kenenkään kanssa vai painiskeliko hän ajatustensa kanssa yksin rakennustöidensä lomassa.  Mutta Joosef ei ollut yksin!  Jumala tiesi hänen pelkonsa ja ahdistuksensa ja lähetti enkelinsä puhumaan Joosefille unessa. 

"Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.  Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä."  Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel", mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme.

Herättyään unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa tykönsä eikä yhtynyt häneen, ennenkuin hän oli synnyttänyt pojan. Ja hän antoi hänelle nimen Jeesus.” Matteus 1:20-25.

Joosefin teot puhuvat hänen luonteestaan.  Hän totteli Jumalaa, vaikka koko tapahtuma oli varmasti ollut nöyryyttävä kokemus.  Joosefin vahvat periaatteet eivät tehneet hänestä ylpeää, vaan hän oli herkkä Jumalan äänelle.  Hän totteli Jumalan käskyä välittömästi ja otti vastuun Mariasta, syntymättömästä lapsesta ja heidän yhteisestä tulevaisuudestaan. 

Miten onnellinen yhteen tuleminen se olikaan!  Maria ei ollutkaan pettänyt miehensä luottamusta, vaan hän oli Jumalan valittu!  Vaikka ihmiset voisivat aina puhua siitä, miten raskaus alkoi ennen heidän virallista yhteentuloaan, tiesivät Joosef ja Maria, että tässä ei ollut mitään epäpyhää.  Päinvastoin, Jumala oli erityisesti pyhittänyt tämän raskauden.

Kun vauva syntyi, Joosef oli se, joka antoi pienokaiselle nimen: Jeesus.  Voin kuvitella, kuinka tuoreet vanhemmat ihastelivat lastaan tallin hämärässä.  Innostuneiden paimenten ja pitkän matkan tehneiden tietäjien tulo vahvisti Jumalan ilmoitusta.  Tämä lapsi todellakin on Immanuel, Jumala meidän kanssamme. 

Vanhemmuus on suuri vastuu.  Kokonainen elämä on minun käsissäni.  Miten tulen selviytymään, ja vielä tätäkin suurempi kysymys: miten lapseni tule selviytymään uutuudesta epävarmoissa käsissäni?  Olen usein lohduttautunut ajatuksella, että Jumala antoi meille juuri tämän lapsen.  Me olemme täydellisen sopivat vanhemmat juuri tälle pienokaiselle. 

Kokiko Joosef epävarmuutta ajatellessaan tätä tehtäväänsä?  Hänhän oli vaatimattomissa oloissa kasvanut rakentaja, eikä vaikutusvaltaisen hallitsijasuvun jäsen.  Miten hän osaisi kasvattaa kuninkaan, jolle koko maailma tulee notkistamaan polvensa?  Miten olla isä Jumalan Pojalle?!

Kaikesta huomaa, että Jeesuksen syntymä oli tarkoin suunniteltu tapahtuma.  Jokainen yksityiskohta oli huolella valmisteltu.  Jumala oli valinnut juuri tämän nuoren naisen ja juuri tämän miehen kasvattamaan oman Poikansa.  Jumala halusi Jeesuksen kasvavan sekä äidin että isän huolenpidossa.  Ehkä Maria ja Joosef vahvistivat itseään näillä ajatuksilla.  Jumala antaisi heille viisautta kasvatustehtävään. 

Joosefin luonteen jalous tulee esiin kasvatti-isän roolissa.  Hän otti pojan omakseen ja teki kaikkensa suojellakseen häntä.  Ja Jeesus kasvoi kutsuen häntä isäksi.  Itse kasvatti-isän kasvattamana lapsena tiedän, miten tärkeää on olla täydellisesti osa perhettä, jossa biologisen siteen puuttuminen ei koskaan vaikuta perheen sisäisiin suhteisiin.   

  

Kun enkeli jälleen unessa varoitti Joosefia murhanhimoisesta kuningas Herodeksesta, Joosef pakeni keskellä yötä Egyptiin pienen perheensä kanssa.  Maria, Joosef ja Jeesus elivät vuosia pakolaisena vieraassa maassa ja kulttuurissa.  Jeesuksen turvallisuus oli tärkeämpää kuin oma yritys, perhe, suku ja isänmaa.   

Joosefille ei kerrottu kuinka pitkä pakolaismatkasta tulisi, mutta Jumala lupasi ilmoittaa, kunnes olisi turvallista palata takaisin Israelin maahan.  Jumala oli varustanut heidät matkalle tietäjien lahjojen kautta.  Jumalan huolenpito saa lohduttaa myös meitä vanhempina, kun joudumme kohtaamaan elatuksen murheet ja haasteet lapsiperheenä.

Kun Jumala oli jälleen unien kautta johdattanut Joosefin perheineen Nasaretiin, he asettuivat elämään tavallista lapsiperhearkea.  Joosef opetti lapsilleen Jumalan käskyt ja säädökset ja vei perheensä joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlaan (Joosef ja Maria saivat useita lapsia yhdessä).  

Jeesuksen ollessa 12-vuotias vanhemmat huomasivat, että Jeesus olikin jäänyt Jerusalemiin ja he löysivät hänet kolmen päivän kuluttua temppelistä keskustelemassa lainoppineiden kanssa.  Tämä on viimeinen kerta, kun Joosef mainitaan Raamatussa. 

Jeesus totesi huolestuneille vanhemmilleen: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?" Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille puhui.  Ja hän lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Ja hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä.  Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.” Luukas 2:41-52. 

On hyvin todennäköistä, että Joosef ei koskaan nähnyt Jeesuksen ihmeitä eikä kuullut hänen opetuksiaan.  Hän oli uskollinen juuri siinä tehtävässä, johon Jumala oli Hänet valinnut.  Joosef kasvatti maailman tunnetuimman opettajan, ihmeidentekijän, Vapahtajan.  Hän oli maallinen isä Jeesuksen elämässä.  Hän laittoi vaimonsa ja lapsensa tarpeet omiensa edelle, jopa uhrasi maineensa ottaakseen paikkansa Jumalan pelastussuunnitelmassa.  Hänen uskollisuutensa oli hänen hienoin ominaisuutensa.  

Vaikka jouluna juhlimme Jeesusta, on joulukertomuksen miespääosa jättänyt meille suuret saappaat täytettäväksi.  Saakoon jokainen lapsi kokea elämässään samankaltaista itsensä uhraavaa isän rakkautta, ja saakoon jokainen isä kokea samaa Jumalan yliluonnollista huolenpitoa ja johdatusta kasvatustehtävässään.   

Upea laulu Joosefista: Michael Card, Joseph’s song.  Kertosäe:

Father show me where I fit into this plan of yours

How can a man be father to the Son of God

Lord for all my life I've been a simple carpenter

How can I raise a king, How can I raise a king

Toivotan Jumalan siunaamaa joulua jokaiselle lukijalle!