Harvinaista minulle on se, että kaikki kolme kirjaa luin Kindle-versiona. Olen yleensä kirjojen suhteen perinteinen eli paperikirja viehättää. Hyvät kirjat ostetaan omaan hyllyyn ja niitä pitää saada selailla ja laavata helposti käsin. En oikein tykkää noista e-kirjoista juuri sen vuoksi, että selaaminen ja jo luetun hyvän kohdan uudelleen löytäminen on niin vaikeaa. Ja ei saa kirjahyllyynkään esille näitä. Kirjahyllyhän on lukutoukan käyntikortti, niistä on mukava saada kuvaa lukijasta ja yleensä vilkuilen kirjahyllyt läpi kun käyn kylässä.
No, virtuaalisessa kirjahyllyssä nämä kirjat on kuitenkin hyvin esillä.
1. Cain, Susan: Quiet - The Power of Introverts in a World That Cannot Stop Talking.
Suomeksi ilmestynyt vuona 2012 nimellä Hiljaiset: Introverttien manifesti. Helsinki:Avain.
Heti kun näin tämän kirjan otsikon ja lukaisin siitä muutaman arvion, ostin sen ja vietin jokaisen vapaan hetken kirjaa lukien. Kuten olen joskus jo sanonut, olen introvertti. Introvertti saa energiaa yksinolosta ja toisten kanssa seurusteleminen vie sitä. Ekstrovertit toisaalta saavat energiaa muiden ihmisten kanssa olemisesta. Introvertit ovat hiljaisempia, ajattelevat ennenkuin puhuvat, harkitsevat päätöksiä tehdessä ja nauttivat yksinolosta. Ekstrovertit nauttivat ihmispaljoudesta, huomion keskipisteenä olemisesta, ovat spontaaneja ja puhuvat ja nauravat kovalla äänellä. Introvertit ovat syvällisten keskustelujen tähtiä ja ekstrovertit viihdyttävät hauskoilla puheillaan ja esiintymiskyvyillään juhlissa. Introverttien sivuilla olevan testin mukaan olen 16/20-pistein introvertti.
Kirjan anteja olivat erityisesti:
- Introverttien voima ja vaikutusvalta on erilaista kuin äänekkäiden extroverttien. Se ei ole kuitenkaan huonompaa - itse asiassa introverttien ominaisuudet ovat usein valtavia vahvuuksia työelämässä ja rikastuttavaia ystävyyssuhteissa. Maailman kuuluisimpien introverttien joukossa on useita menestyjiä, säveltäjiä, johtajia, keksijöitä ja luovia ihmisiä. Hiljaisuudessa on hedelmällinen maaperä ja rauhan ilmapiirissä on aikaa luoda, ajatella, tutkia ja tehdä. Tarvitsemme molempia ihmistyyppejä.
- Oppilaitokset eivät välttämättä ymmärrä, että on ihan ookoo, jos lapsi on hiljainen, vetäytyy eikä tykkää ryhmätöistä. Esiintymiseen ja tiimityöhön painottuva malli ei ole vastaus kaikkiin maailman ongelmiin. Miten antaa introverttioppilaille tilaisuus loistaa luokassa ilman, että heitä pakotetaan olemaan ekstroverttejä?
- Työpaikkojen avoimet mallit ja kaiken yhdessä tekeminen ryöstävät introverteilta juuri sen, mitä he tarvitsevat tehdäkseen työnsä hvyin: rauhaa, hiljaisuutta, aikaa, tilaa.
- Introvertti-vauvat regoivat ympäristön ärsykkeisiin itkemällä. Ekstroverttivauvat ovat rauhallisempia vilkkaassa ympäristössä.
Tämä osio oli minusta erityisen mielenkiintoinen. Minusta on ihan kiva tutustua uusiin ihmisiin ja olla aktiivinen Jumalanpalveluksessa. Mutta rehellisesti kun mietin tapoja, joilla ylistän Jumalaa ja milloin koen olevani Häntä erityisen lähellä, ne ovat usein yksin vietettyjä hetkiä tai sellaisia Jumalanpalveluksia, joissa saa vain olla ja vastaanottaa. Jumalanpalvelukset, joissa on hiljaisuutta ja aikaa mietiskelyyn ja joissa ei keskitytä kanssapalvojiin vaan Jumalaan, antavat varmasti enemmän mahdollisuuksia Pyhän kokemiseen introverteille. Tämä jakso auttoi minua myös ymmärtämään paremmin ystäviä, jotka ovat vieläkin introvertimpiä kuin minä ja jotka saapuvat aina vähän myöhässä kokouksiin ja kiiruhtavat sieltä ensimmäisinä pois. Me emme voi laittaa yhtä tapaa palvella Jumalaa kaikille malliksi, koska olemme niin kovin erilaisia.
Kirjassa mainittiin myös suomalaiset yhtenä maailman introverteimpänä kansana. Siellä oli myös suomalaisvitsi: "Mistä tietää, että suomalainen tykkää sinusta?" "Kun hän alkaa tuijottaa sinun kenkiäsi omiensa sijasta." Hah hah.
Mutta tässä on pohdittavaa tämän ajan suomalaiskristikunnalle. Hiljainen, syvällinen ja harkittu usko ja sen esiintuominen on ominaisempaa introverteille, joita Suomestakin "muutama" löytyy. Villit ja vapaat ylistystanssit ja äänekäs, jopa viihteellinen tilaisuus ei tarkoita sitä, että nyt ollaan jotenkin hengellisempiä tai aidompia. Voisiko olla jopa niin, että tietyt kirkkokunnat houkuttelevat introvertteja puoleensa juuri tällaisella meluvapaalla Jumalan palvelemisella?
Kirjan lukemisen jälkeen aloin miettimään, että nyt pitää perustaa tukiverkko introverteille äideille! Kun lapsiakin on vähän enemmän, alkaa oma rauha ja hiljaisuus olla kortilla. Pelastakaa introvertit äidit - rauhaa ja hiljaisuutta! Tätäkin postausta naputtelen lukkojen takana ja kerroin miehelle, että nyt "en ole kotona".
Suom. Sekasyöjän pulma: neljän aterian luonnonhistoria.
Onko tämä kirja ilmestynyt suomeksi? Muita Pollanin kirjoja on julkaissut Jyväskylä: Atena.
Miksi kirja teki minuun vaikutuksen? Olen aina ollut luonnon- ja eläintensuojelutyyppiä. Lapsuudenkodin pesuainekaapin seinässä on vieläkin kirjoittamani, nyt jo haalistunut lista ekopesuaineista, joissa ei ole luonnolle haitallisia aineosia. Halusin rakentaa pihalle luonnollisen kivimuurin, koska se tarjoaisi kodin monille puutarhaa rikastuttaville ötököille (ja se viehätti myös esteettisesti). Kettutytöksi en kuitenkaan alkanut/alkaisi, koska siihen liittyy rikolliset toimet. Luonnon-ja eläintensuojelu kumpuaa minulle Genesiksen toisen luvun sanoista, joissa Jumala antaa ihmisille tehtävän viljellä ja varjella. Kaipauksenani on hyvinvointi; luonnon, eläinten ja niiden myötä myös ihmisen hyvinvointi. Sillä jos luonto ja eläimet eivät voi hyvin, ihminen ei voi hyvin. Pollan on tehnyt samoja havaintoja: meidän hyvinvointimme on hyvin voimakkaasti sidoksissa ruoan eli eläinten ja kasvien, hyvinvointiin.
Pollan kirjoittaa välillä hyvin filosofisestikin ruoasta ja sen matkasta pellolta ruokapöytään. Hän kuvailee jenkkilän ruokakulttuuria ja ruoantuotantojärjestelmää vertaamalla teollista ruoantuotantoa, orgaanista ruoantuotantoa, esiteollisia omavaraisia viljelysmenetelmiä hyödyntävää pientilatuotantoa sekä metsästäjä-keräilijäkulttuuria. Näillä ruoantuotannon osilla on meihin ja ympäristöön hyvin suuria vaikutuksia. Niinpä kirjan pääsanoma ei olekaan ruoka itsessään, vaan se mikä on vialla maan hallituksessa, liiketaloudessa, poliitiikassa ja muissa tahoissa, joissa tehdään päätöksiä ruokatalouden suhteen.
Kirjan ensimmäisessä osassa (Industrial) kirjailija vierailee teollisen ruoan alkulähteillä: valtion tukemilla maatalouden tehopelloilla tarkkailemassa maissintuotantoa, eläinten ruokintapisteissä selvittämässä lihakarjan vointia ja syö teollista ruokaa eli nauttii perheensä kanssa McDonaldsin pika-ateriat autossa.
Toisessa osassa (Pastoral) keskitytään pientilalta löytyviin ruokiin. Hän viettää viikon Joel Salatin-nimisen maanviljelijän tilalla osallistuen tilan töihin perheen kanssa ja kuvailee maatilan mallia nerokkaaksi. Eläinten annetaan elää miten ne on tarkoitettu: nautakarja syö pelloilla ruohoa (teollisessa mallissa naudat lihotetaan sisätiloissa ylituotetulla, halvalla maissilla, joka ei kuitenkaan sovi niiden ruoaksi, joten eläimiä lääkitään systemaattisesti, jotta ne kestäisivät maissin), kanat rapsuttelevat pelloilta ruokaa ja tuottavat uskomattoman maistuvia munia (vrt. häkkikanalan kalpeat ja vetiset munat sekä broilerien jalostaminen niin, että ne eivät pysy itse pystyssä, koska rintapalat painavat liikaa) ja siat saavat temmeltää tapojensa mukaan onnellisena ja pitää saparonsa (joka suurlaitoksissa leikataan pois etteivät liian aikaisin emakosta vieroitetut siat purisi toisiaan saparoista) ennenkuin päätyvät ruoaksi.
Viljelijä Salatin kieltäytyy myymästä tuotteitaan lähipaikkoja kauemmaksi. Lähellä tuotettu ruoka, jonka lyhyitä ketjuja kuluttajat pääsevät halutessaan tarkkailemaan, on kaikille parempi vaihtoehto.
Tässä jaksossa Pollan purkaa sanan "orgaaninen" myyttiä. Onko orgaaninen parempaa? Parempaa kenelle? Missä sen hyöty piilee? Nykyään myös orgaaninen ruoka on usein teollisesti tuotettua. Ja vaikka onkin kiva, että Argentiina, Hollanti tai Israel ei enää tuhoa maitaan lannotteilla ja kemikaaleilla, onko orgaanisen ruoan rahtaamisessa maailman ympäri mitään järkeä (ellet ole öljyntuottomaa, niin ei ole)?
Tässä jaksossa Pollan purkaa sanan "orgaaninen" myyttiä. Onko orgaaninen parempaa? Parempaa kenelle? Missä sen hyöty piilee? Nykyään myös orgaaninen ruoka on usein teollisesti tuotettua. Ja vaikka onkin kiva, että Argentiina, Hollanti tai Israel ei enää tuhoa maitaan lannotteilla ja kemikaaleilla, onko orgaanisen ruoan rahtaamisessa maailman ympäri mitään järkeä (ellet ole öljyntuottomaa, niin ei ole)?
Pollen valmistaa kirjan toisen aterian orgaanisista aineksista ja kolmannen aterian Salatinin tilalta lähtöisin olevasta lähiruoasta. Hän puhuu tutkimuksista, jotka todistavat sen, että luonnonmukaisesti kasvaneet eläimet ja vihannekset eivät vain maistu paremmilta vaan ovat myös parempia vitamiinien ja hivenaineiden lähteitä. Miksiköhän meidän täytyy nykyään syödä omega-3-kapseleita?
Kolmannessa osassa (Personal) Pollan metsästää villisian ja kerää sieniä ja valmistaa ruoan aineksista, jotka on itse joko metsästänyt, kerännyt tai kasvattanut. Menussa on edustaja jokaisesta kasvikunnasta, eläinkunnasta ja sienistä (joka onkin aika mielenkiintoinen kasvi, Pollen kirjoittaa siitä kymmeniä sivuja!) sekä syötävistä mineraaleista (suola). Ruoka on sesonginmukaista ja tuoretta.
Pollenin viihdyttävän, asiantuntevan ja hyvin kirjoitetun kirjan luettuani tulen jälleen siihen tulokseen, että kun yritämme olla mahdollisimman tehokkaita, tuotteliaita ja säästää rahaa, saamme aikaan vain stressiä ja pahoinvointia. Eläinten ja ihmisten. Kun luonnonmukainen pienviljely tehdään mahdottomaksi, on pakko laittaa massiiviset pellot ja navetat...mutta kuka niitä jaksaa käsivoimin tai perheen kesken hoitaa? Koneita ja tehtaita ja pian onkin ruoka täysin teollistettua tavaraa. Tämä vaikuttaa myös ruokaketjun huipulle eli ihmiseen.
Aloin myös miettimään ruokapolitiikkaa. Mikä on se Suomessa valtion tukema ruoka, jota pursuaa joka tuutista? Yhdysvalloissa se on maissi, mutta en edes tiedä miten Suomen maataloussektori toimii? Kenellä on rahaa, kenellä päätösvaltaa? Kotimaisten maataloustukien vastaanottajia ei kerrota, EU-tukien vastaanottajat ovat julkista tietoa. Päästetäänkö tavallista kansaa näkemään teurastamojen ja häkkikanaloiden totuutta? Miksi meillä on niin paljon laktoosi-intoleranssia? Miksi ruoantuotannossa ensimmäisenä ajatellaan ruokakauppojen, ei kuluttajien tarpeita?
Aloin myös miettimään ruokapolitiikkaa. Mikä on se Suomessa valtion tukema ruoka, jota pursuaa joka tuutista? Yhdysvalloissa se on maissi, mutta en edes tiedä miten Suomen maataloussektori toimii? Kenellä on rahaa, kenellä päätösvaltaa? Kotimaisten maataloustukien vastaanottajia ei kerrota, EU-tukien vastaanottajat ovat julkista tietoa. Päästetäänkö tavallista kansaa näkemään teurastamojen ja häkkikanaloiden totuutta? Miksi meillä on niin paljon laktoosi-intoleranssia? Miksi ruoantuotannossa ensimmäisenä ajatellaan ruokakauppojen, ei kuluttajien tarpeita?
Tämän kirjan lukemisen jälkeen ei tee mieli syödä pakastekanaa ja päätin muuttaa maalle maatilan emännäksi (joka oli toiveammattini lapsena). Mies toppuuttelee, mutta onhan se itsekin kasvanut pientilalla, jossa lapsetkin näkivät mistä liha tulee, kun isoisän härkä teurastettiin pellonreunassa. Mitäs suositteli tätä kirjaa! Olen nyt suositellut tätä itsekin oikealle ja vasemmalle ja lukenut netistä lampaidenkasvattajien elämästä.
3. Dr. Larry Crabb: Fully Alive - A Biblical Vision of Gender That Frees Men and Women to Live Beyond Stereotypes
"Mikä tekee naisesta syvästi feminiinisen tavalla, joka paljastaa jotain ihmeellisen ainutlaatuista siitä, miten Jumala on vuorovaikutuksessa toisiin henkilöihin? Onko tämä uusi kysymys? Herättääkö se mielenkiintosi? Näetkö sinä, nainen, itsesi feminiinisenä? Milloin? Miksi?"
Dr. Crabb aloittaa alusta ja käy läpi Genesiksessä ihmisistä käytetyt hepreankieliset sanat adam, ish, ishah, neqebah ja zakar. Miksi näin monta sanaa? Missä vaiheessa nämä sanat otettiin käyttöön? Mitä ne tarkoittavat? Mitä ominaisuuksia ne tuovat esiin ihmisistä, miehistä, naisista?
Jos Jumala on luonut ihmiset kuvakseen (image), meidän täytyy ymmärtää kuka Jumala on ja kysyä: "Miten naiset kuvastavat Jumalaa ja miten miehet kuvastavat Jumalaa?" Jumala on kolmiyhteinen ja kolminaisuuden persoonat suhtautuvat toisiinsa tietyillä tavoilla.
Neqebah (jota käytetään naisesta) tarkoittaa henkilöä, joka on avoin vastaanottamaan, jolla on kutsuva tapa suhtautua toiseen ihmiseen. Zakar (jota käytetään miehestä) tarkoittaa henkilöä, joka muistaa tai huomaa jotain tärkeää ja tekee sen. Dr. Crabbin mukaan se, miten me suhtaudumme toisiin ihmisiin on ydinkysymys, ei se, että saanko minä tehdä jotain ja mikä minun roolini on. Tuoko nainen - mitä vain hän sitten tekeekään - tuoko hän esille Jumalan kutsuvaa, vastaanottavaa luonnetta? Ja mies, tuoko hän esille päivittäisissä ihmissuhteissaan Jumalan liikkuvaa, näkevää ja tekevää luonnetta?
Minulla kesti aika monta lukua ennenkuin ymmärsin, mitä nämä "kutsuvat" ja "liikkuvat" luonteenpiirteet oikein tarkoittivat. Ehkä negatiivien kautta ymmärsin ne parhaiten. Naisellinen nainen ei kontrolloi eikä pelkää jäävänsä näkymättömäksi. "Hän suhtautuu toisiin ihmisin kutsuvasti, ei kontrolloivasti; rohkeasti muttei puolustelevasti; ja vapaasti, ei itseään suojellen."
Samoin maskuliininen mies ei passiivisesti seuraa vierestä kun tilanne, joka vaatii väliintuloa, kehittyy. Hän ei myöskään ota aggressiivista, pomottelevaa asemaa ja alista muita. Hän liikkuu lempeästi ja tarkoituksenmukaisesti tilanteisiin ja ihmissuhteisiin.
Fully Alive-kirjalla on paljon annettavaa niille, jotka haluavat selvittää sukupuoliasioiden alkuperäisen järjestyksen ja merkityksen, ei vain asettaa lakeja ja säädöksiä ja ei-saa - listoja toisilleen. Dr. Crabb käy läpi mitä tarkoittaa alistuminen, selittää sex ja gender-sanojen eron, paljastaa naisten ja miesten suurimmat pelot, kuvailee, miten kielenkäytön synnit tekevät suurta hallaa ihmissuhteissamme ja rohkaisee meitä aloittamaan matkan kohti jumalallista naisellisuutta ja miehisyyttä. Hän myös haluaa käyttää sanan "rooli" tilalla sanaa "mahdollisuus". Ei enää naisten rooleja ja miesten rooleja, vaan naisten mahdollisuuksia ja miesten mahdollisuuksia. Tykkään tästä!
Istuin kerran tämän kirjan lukemisen jälkeen iltaa erään ystävän kanssa. Hän kertoi vaikeista hetkistään elämässään, kuinka hän oli joutunut petetyksi ja huijatuksi hyvin suurissa asioissa, ihmissuhteissa. Hänen elämäänsä seuranneena tulen vihaiseksi siitä, miten kurjasti ihmiset voivat kohdella toisiaan, pilata toisen elämän omien itsekkäiden tarpeidensa vuoksi. Kuuntelin, kuinka hän nyt miettii, että on parempi sulkea sydämensä, koska ei enää pysty elämään näin suurten pettymysten ja haavojen kanssa. Että olisi parempi, kun ei odota mitään toisilta eikä luota enää ihmisiin, ihmisyyteen.
Hän ei ole itse kristitty ja tunsin häntä kohtaan hyvin suurta myötätuntoa. En minäkään jaksaisi ilman Kristuksen apua. En osaisi olla naisellinen nainen, vaan sulkisin sydämeni, suojelisin sisintäni. En jaksaisi kutsua ihmisiä yhteyteen, en pystyisi avaamaan paikkaa, jossa ei kilpailla eikä vertailla. En osaisi rohkaista toisia kasvamaan jumalisuudessa, ei minulla olisi mitään, millä ruokkia toista elämää. Voimani menisivät itsestäni huolehtimiseen, itseni suojelemiseen.
Kristittynä naisena minulla on mahdollisuus kasvaa ja muuttua. En ole sidottu entisiin tapoihin toimia ja olla ihmissuhteissa. Kristuksen vuoksi voin jättää itse-keskeisyyden ja tulla muut-keskeiseksi. Niin ettei tarvitse elää elämää vain omat tarpeet mielessä, vaan pystyy vapaasti huolehtimaan toisten tarpeista.
Ja ehkä suurin ihme kaikista, pystyn oman naisellisuuteni kautta tuomaan ilmi Jumalan kauneutta ja ihmellisyyttä, ihan niinkuin jumalalliset, miehekkäät miehet voivat tuoda esiin Jumalan kauneutta ja ihmeellisyyttä. Tällaisista täydellisesti elossa olevista ihme-naisista ja ihme-miehistä on maailmassa pula.
~~~
Millaisia kirjoja olet lukenut tänä vuonna? Jäikö joku kirjoista erityisesti puhuttelemaan sinua? Oletko lukenut joitain näistä kirjoista?
Oli erityisen mukava lukea arvostelusi tuosta introvertti-kirjasta. Tavallista luterilaista sunnuntaijumalanpalvelusta arvostellaan usein harmaaksi ja luotaantyöntäväksi, mutta minusta se on aivan parasta. Olen kuulunut 10 vuotta helluntaiseurakuntaan ja käynyt erilaisissa karismaattisissa tilaisuuksissa. En ole koskaan viihtynyt siellä, missä saarnataan huutaen ja heilutetaan lippuja. Kaiken jälkeen rauhallinen, syvällinen, satoja vuosia aikaa kestäneitä ja yhä ajankohtaisia virsiä ja raamatunlukua sisältävä messu tuntuu kaikkein omimmalta. Silti ei tosiaankaan ole tullut jäädyksi kirkkokahveille. On hyvä että introverteillekin on omat paikkansa :)
VastaaPoistaEikö ole mukavaa vaan rauhassa nauttia hengellisestä annista! En ole ikinä kokenut itseäni epä-hengelliseksi, kun en halua seisoa ja heilua, mutta nyt ymmärrän vielä paremmin, että tämä ei ole hengellisyyden mittari ja uskon kysymys. Se on luonnekysymys.
PoistaRakastan myös virsiä. Laulan mielelläni ylistyslauluja, mutta niissä virsissä vasta sanat ovat! Oikeita minisaarnoja kaikki :)