Mietiskelin ja maistelin hetken. Onhan niitä kauniita sanoja muitakin? Mutta sanassa äiti on niin paljon tunnetta ja kokemusta mukana, että se on todella ihmisen suussa se kaikista kaunein sana. Äiti. Äiti. Äiti.
Jumalanpalveluksessa oli sunnuntaina teemana palveleminen. Se ei ollut varsinaisesti äitienpäivän jumalanpalvelus, vaan kyseessä oli monenlainen palveleminen ja meitä rohkaistiin käyttämään juuri tällä hetkellä omistamiamme lahjoja ja kykyjä toisten ihmisten palvelemiseen. Eräs aviomies ja isä kertoi hauskasti ja avoimesti siitä, miten hän oli ennen usein vihainen perheenjäseniään kohtaan. Vihaisuus nousi usein siitä, että toiset perheenjäsenet eivät tehneet mitä hän 'odotti' heidän tekevän. Pienet arkipäivän jutut, kuten tyhjän vessapaperirullan jättäminen telineeseen alkoivat rassata, ja tästä seurasi se, että perheen keskeinen kommunikaatio oli yli 90 prosenttisesti negatiivista: et tehnyt sitä, miksi teit näin, etkö voi jo uskoa, jne. Asian ratkaisi palvelijan asenne: teen kotona sen, minkä näen tarpeelliseksi tehdä ja teen sen rakkaudesta muita perheenjäseniä kohtaan.
Miltä kuulostaa palvelijana tai jopa orjana oleminen? Raamatussahan meitä kehoitetaan olemaan niinkuin Jeesus, joka päätti ottaa orjan muodon ja olla kaikkien palvelija. Monet kauhistuvat ajatusta; menetät mahdollisuuden toteuttaa itseäsi ja tehdä mitä oikeasti haluat! Mutta Jumalan valtakunnassa palvelijan kutsumus on kaikista korkein kutsu. Siinä vastataan Kaikkivaltiaan Jumalan kutsuun: oletko valmis unohtamaan omat toiveesi ja suunnitelmasi elämääsi varten ja lähtemään palvelemaan minua siellä, minne sinut kutsun? Uskon, että jokaisen kristityn elämässä tulee hetki, jolloin on vastattava tähän kutsuun. Se tulee tavalla tai toisella, mutta se tulee vahvana ja selkeänä. Kutsu heittäytymään tuntemattomaan. Kutsu luottamaan näkemättä. Kutsu kuolemaan.
Erinomaisessa blogipostauksessaan Motherhood Is a Calling (And Where Your Children Rank) Rachel Jankovic kirjoittaa, että äitiys ei ole harrastus, se on kutsumus. Kristitty äiti arvostaa ja rakastaa lapsia, koska Jumala arvostaa ja rakastaa lapsia. Se voi aiheuttaa voimakkaita reaktioita ympäristössä. Hän jatkaa:
"Sinä edustat kaikkea, mitä kulttuurimme vihaa, koska edustat oman elämäsi antamista toisten hyväksi - ja oman elämän antaminen toisten hyväksi edustaa evankeliumia. Kulttuurimme yksinkertaisesti pelkää kuolemaa. Oman elämänsä antaminen, millään tavalla, on kauhistuttavaa. Omituista kyllä, tämä on se pelko, joka ohjaa abortteja: pelko, että unelmasi kuolevat, tulevaisuutesi kuolee, vapautesi kuolee - ja yrittäessään paeta tätä kuolemaa juostaan kuoleman käsivarsille."
Mutta kristityn elämä on kuolemaa. Laitamme ristin juureen toiveemme, tulevaisuuden suunnitelmamme, halumme olla tärkeitä ja tunnettuja. Äitinä uhraamme kaipuumme hiljaiseen, siistiin kotiin, omaan rauhaan ja moitteettomasti käyttäytyviin lapsiin. Arkielämä on täynnä pyyntöjä ja tarpeita; pieniä ääniä, jotka huutelevat Äitiii, Äitiii, Äitiii joka asiaan. Tule katsomaan! Tule auttamaan! Tule pyyhkimään! Tule!
Äitinä sinä uhraat paljon, ja monia näistä uhrauksista ei näe kukaan muu kuin sinä. Olet luopunut omasta elämästäsi näiden lasten tähden. Kun Jumalanpalveluksen lopussa pyydettiin äitejä nousemaan ylös ja meidän puolestamme rukoiltiin, esirukoilija sanoi, että äitiys on varmaan maailman vaikein tehtävä. Samalla hän kiitti jokaista äitiä kaikesta työstä ja monesta uhrauksesta. Tämä rukous oli minulle hyvin koskettava ja arvokas. Jo se, että siitä annettiin julkinen tunnustus ja sitä julkisesti arvostettiin oli tärkeää.
Kävin lukemassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilta tämän vuoden palkittujen äitien pienoiselämänkerrat. Presidenttihän antaa vuosittain Valkoisen Ruusun Ritarikunnan mitalin äideille, jotka ovat ansioituneet lasten ja nuorten esimerkillisenä kasvattajana, kantaneet yhteisvastuuta sekä tukeneet perhe-elämää ja vanhemmuutta. Äitejä oli ympäri Suomea ja monenlaisista perheistä ja elämäntilanteista. Yksi tuttu nimikin oli mukana: Paula Ranssi, joka miehensä Heikin kanssa on tehnyt vuosia avioliitto-ja perhetyötä HNMKYn piirissä. Hyvin moni palkituista äideistä oli huolehtinut sairaasta tai vammaisesta perheenjäsenestä ja tehnyt kovasti työtä kotona, esimerkiksi maatilan emäntinä. Muutama oli adoptoinut tai hoitanut sijaislapsia kodissaan. Tehneet niitä ihan tavallisia äiti-töitä.
Antaessaan nämä 33 mitalia yhteiskunta julistaa arvostavansa äitien merkittävää työtä, ainakin äitienpäivänä. Vaikka et koskaan saisikaan tätä mitalia, tiedä, että sinun työsi on merkittävää ja maailmaa muuttavaa. Lapsesi tulevat muistamaan sinut. Äidinrakkautta kalliimpaa asiaa ei voi lapselle antaa.
Onnea jokaiselle Äidille!
Kuva
Freedigitalphotos.net
David Castillo Dominici
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!