7.5.2012

Feminismi kristinuskon näkökulmasta

Naiseus Vedenjakajalla – Kristillinen näkökulma feminismiin.

Koska kirjoitan ja pohdin raamatullista naiskuvaa tämä Pirjo Alajoen kirja oli oikein tervetullut lukemistooni. Pirjo (voinko käyttää etunimeä? :) ) on filosofian ja psykologian maisteri, sielunhoitotyön konkari, lähetystyöntekijä, kirjailija ja kouluttaja.  Elämänsä aikana Pirjo on viettäny lähes 16 vuotta kotiäitinä.  


Kirja alkaa vertailemalla naiseuden määritelmää ’ennen’ eli ennen 60-lukua ja nykyaikana, kun feminismin aloitteesta perinteinen naiskuva on haastettu ja hylätty. Naisten elämä on totisesti muuttunut hurjasti tässä viimeisen 50-vuoden aikana. Oma Mummuni eli puulla lämmitettävässä rintamamiestalossa, hoiti 8 lasta, kasvimaan ja navetan, vesi tuli kaivosta ja talon takana oli huussi. Pappa toi leivän pöytään, jos ei ollut työttömänä ja paljon tehtiin kotoisin avuin. Isäni jakoi sisaruksineen pienet huoneet ja yhden pyörän. Siihen verrattuna minun elämäni on todella helppoa, jopa tylsää. Silti ihailen naisia, jotka ovat eläneet tällaisissa haasteissa ja selvinneet. Jopa jollain oudolla tavalla kadehdin tällaista rauhallista ja yksinkertaista elämäntyyliä, äitiemona, kodin haltijattarena olemista.

Nykyajan naiseus on kaikesta vapauden vakuuttelusta huolimatta tiukassa muotissa. Pirjo kirjoittaa kirjassaan hyvin monipuolisesti siitä, että vaikka feminismi ajaa naisten oikeuksia, keskustelu jumii tasa-arvo-asiassa – feminismi ei ole osannut pohtia syvällisesti naisten ja miesten biologista ja emotionaalista erilaisuutta, naisellisuuden sisältöä, merkitystä ja ilmenemismuotoja eikä naisen velvollisuuksia. Feminismin tavoitteena näkyy olevan miehinen nainen, joka kieltää naiseutensa ja muuttuu androgyyniseksi, sukupuolettomaksi (kirjassa mainitaan usein tämä androgyyninen nainen). Tällä tavoin nainen siis todistaa olevansa tasa-arvoinen, miehen veroinen...hylkäämällä naiselliset ominaisuutensa ja piirteensä, jopa häveten niitä. Älä ole nainen – ole miehen veroinen! 

Pirjo kuvailee raamatullista naiskuvaa ja Jumalan luomisessa esiintuomia valintoja miehen ja naisen roolien osalle. Luin tyytyväisenä Genesiksen analysointia, koska kuten olen jo monta kertaa sanonut, se on minusta yksi mielenkiintoisimmista Raamatun kirjoista. Läpi kirjan verrataan feminististä maailmankuvaa ja raamatullista maailmakuvaa naiseuden eri osa-alueilla. 

Päinvastoin kuin feministit, Pirjo keskittyy selittämään naiseuden olemusta. Niiltä sivuilta löytyi tuttujen asioiden joukosta minulle uusi oivallus: ihmissuhteet ovat naiselle tärkeitä, jopa niin tärkeitä, että nainen usein esittelee itsensä ja kuvailee identiteettiään suhteessa toisiin ihmisiin: tuleva äiti, nykyinen vaimo, adoptoitu lapsi, entinen rakastettu – kaikki suhteessa johonkin toiseen ihmiseen. Mieleeni tuli naisten pitämien blogien esittelylaatikot: miltei jokainen nainen mainitsee siellä olevansa tytär, vaimo, äiti, sisar...ihmissuhteet ovat meille tärkeitä! Miehet toisaalta voivat helposti esitellä itsensä puhtaasti koulutuksen, työn ja saavutusten kuvailemana, ja ehkä sitten lopussa heittää ”Niin ja meinasi unohtua, onhan sitä vaimo ja lapsikin”. Jopa korkeasti koulutetut ja urallaan menestyneet naiset jättivät meriittien kuvailut pois kun he määrittelivät itseään. ”He jopa arvelivat ammatillisen toimintansa vaarantavan heidän itsensä tiedostamista.” (s.55) Työpaikallakin nainen astuu ihmissuhdeverkostoon, ei niinkään saavuttamaan jotain merkittävää.

Koska en ole itse feministi enkä ole feministien kirjoittamia kirjoja lukenut, luvut, joissa selitettiin feminismin juuret (humanismi) ja tavoitteet oli avartava kokemus. Siellä myös kerrottiin kahden suuren uranuurtajafeministin, Simone de Beauvoirin ja Betty Friedanin elämänkerrat. Ei voi kun todeta, että hedelmistään puu tunnetaan.

Kun Pirjo kuvaili naisten välistä ’sanatonta sopimusta’ ja sen rikkoontumista, tarkkaavaisuuteni heräsi. Hän sanoo, että aikaisemmin naisten erilaisten elämäntapavalintojen perusteella heidät voitiin jakaa tiettyihin ryhmiin. ”Näiden ryhmien välillä vallitsi sanaton sopimus, minkä sisällön ’jokainen nainen tiesi’. Se tarkoitti sitä, että kukin ryhmä antoi toisensa elää rauhassa arvostelematta toistensa päätöksiä valitsemastaan elämäntavasta...naiset olivat pidättäytyneet julkisesti ja yksitysesti arvostelemasta toistensa ratkaisuja. Vaikka sanaton sopimus herätti joskus kiusaantuneisuutta, sitä ei ravisteltu voimaperäisesti ennen kuin 1960-luvulla, jolloin Betty Friedan rikkoi sen ottaessaan kotiäitiyden hyökkäyksen kohteekseen.” (s.135-137). Kirjassa paljastetaan miten systemaattisesti feminismin kannattajat ovat tehneet parhaansa, jotta kotiäitiys elämäurana ja naisen valintana on poljettu lattianrakoon; se kuvaillaan laiskojen, tyhmien ja alistettujen naisten loiselämisenä ja lahjojen ja koulutuksen haaskaamisena. Niinpä kotiäitien piti hyökkäyksen kohteena ollessaan valita joko feminismin riveihin siirtyminen tai kotiäityden puolustaminen, minkä jälkeen ei olekaan ollut rauhallista hetkeä minkäänlaisessa naiskeskustelussa kun erilaisen elämänvalinnan tehneet naiset joutuvat julkisesti puolustamaan omaansa ja mollaamaan vastaajansa valintaa. Naisten välinen sanaton sopimus oli tuulen viemää.

Hätkähdyttävää kyllä, feministit eivät niinkään sotineet miehiä vastaan: miehisyys ja miehiset ominaisuudet, maskuliinisuus oli ihailtavaa. "Miehiseen maailmaan kuuluvat valinnat ovat tavoiteltavia, kuten yhteiskunnallinen valta ja osallistuminen päätöksentekoon, aggressiivinen pyrkiminen eteenpäin uralla ja muissa suorituksissa" (s. 138). Mutta kotiäitejä vastaan on käyty kamppailua kaikin mahdollisin tavoin...ja valitettavasti menestys on ollut suurta. Kuinka moni tämän päivän nuorista naisista tietoisesti valitsee kotiäitinä olemisen? Paineet ovat suuria, pitäisi tähdätä korkealle, saavuttaa paljon.

Pirjo käyttää ilahduttavan paljon tilaa raamatullisen naiseuden pohtimiseen ja käsittelyyn. Raamatusta on valittu useita naisia, mm. Eeva, Abigail, Raahab, Maria, joiden elämästä voimme oppia paljon naiseudesta. Päinvastoin kuin feminismi, Raamattu opettaa, että mies ja nainen ovat erilaisia, ei sen vuoksi, että yhteiskunta ja kulttuuri ovat muokanneet heidät erilaisiksi, vaan koska heidät on luotu erilaisiksi. Kromosomeista ja hormoneista lähtien miehet ja naiset ovat erilaisia ja sekin on vasta alkua. ”Raamattu nostaa esiin naisen arvon naisena, elämän synnyttäjänä, ylläpitäjänä ja kannattelijana sekä miehen tasavertaisena kumppanina” (s.203). Oli oikein virkistävää lukea, että on ihan normaalia, että nainen haluaa saada miehen, lapsia, hoitaa niitä ja pitää huolta kodistaan. Feministit ovat uskotelleet meille, että teemme niin, koska meillä ei ole vaihtoehtoja. Että meitä halutaan estää löytämästä jotain merkityksellistä, joka löytyy vain kodin ulkopuolelta. Todellisuudessa moni nainen tekee näitä hyvin naisellisia töitä, koska haluaa tehdä niitä ja jopa nauttii saadessaan ilmaista itseään kotiäidin roolissa. 

Feminismissä on monia haaroja, jotka kiistelevät keskenään eri asioista, ollen jopa ristiriidassa keskenään. Mutta mikään suunta ei ole luopunut näistä tavoitteista: tasa-arvo miesten kanssa, kotiäitiyden marginalisointi elämänurana, vapaa seksuaalisuus, vapaa abortti ja juridisesti helppo ja syyllisyyden poistava avioero. Feminismi on autoritaarinen näkemys, joka julistaa ainoana tietävänsä mikä parasta kaikille naisille ja myös miehille. Kirjassa kuvataan kuinka näiden tavotteiden nimissä on muutettu yhteiskunnallisia säännöksiä ja lakeja seuraamaan feminismin tavotteita, naisten etujen nimessä. Kaiken keskuksena on nainen, jonka pitää olla täysin vapaa ja itsellinen, miehestä riippumaton.
Täältä

Kirjan viimeisen osan nimi on 'Naisellisuus kunniaan'. Olin juuri lukenut tätä kirjaa monen päivän aikana kun menimme eräänä iltana syömään jäätelöä puistoon. Oli kaunis ilma, puistossa oli paljon ihmisiä viettämässä leppoisaa lauantai-iltaa. Kiinnitin kirjan erään kommentin perusteella huomiota naisten pukeutumiseen. Joka ikisellä naisella oli joko farkut ja pusero tai shortsit ja t-paita päällä. Minun lisäkseni mekkoon oli pukeutunut vain yksi selkeästi ulkomaalaistaustainen nainen. Ja mikä vielä silmiinpistävämpää, hyvin usean naisen, nuorista lähtien, tiukahko paita paljasti vyötärörenkaan. Nykyajan länsimaalaiset naiset ovat tasapaksuja, tanakoita. Naiselliset muodot (kapea vyötärö) ja naisellinen pukeutuminen ovat kadonneet. Olen jostain lukenut, että suomalaiset naiset ovat sellaisia tarjahalosia: lyhyt (punasävyiseksi) värjätty tukka, voimakkaat silmälasit ja matalakantaiset kengät. Naiselliset kutrit ja korkeat korot vaihtuvat lasten synnyttyä helppoon lyhyeen tukkaan ja käytännöllisiin kenkiin. Tässä on suuri ero ns. kolmannen maailman naisiin ja heidän pukeutumiseensa. Siellä korostuu värit, koristeet ja kimalteet; naisten ja miesten pukeutumisen välillä on huimaava ero ja pientenkin lasten äidit meikkaavat ja pukeutuvat huolellisesti. 
 
Kirjassa puhutaan myös siitä, miten feminismin aallon vaikutuksen myötä miehisyys on pehmentynyt ja naisellistunut, mutta ei siitä sen enempää tällä kerralla. Miinuspuolena mainitsen sen, että olisin joissakin asioissa toivonut vieläkin syvällisempää kirjoittamista...esimerkiksi Pirjo mainitsee pari kertaa särön tai halkeaman naisen psyykessä, mutta ei selitä sitä sen tarkemmin. Muutamassa muussakin kohdassa jäin kaipaamaan lisäselvitystä ja asiaan paremmin pureutumista. Mutta hyvin nousi esille naiskeskustelun monet puolet ja jäi se tunne, että tästä tulee oppia lisää! Suosittelen niille, jotka haluavat ymmärtää feminismiä ja miten se eroaa kristinuskon naisopista. 
 
Pirjo Alajoen oman luennon aiheesta voit lukea täältä

Täältä löytyi myös yksi kirja-arvostelu.

Täällä on englanninkielellä useita artikkeleita feminismistä kristillisestä näkökulmasta. Mm. eräs entinen feministi Carolyn McCulley kirjoittaa omasta elämästään, ja hänen bloginsa Radical Womanhood löytyy myös tuolta blogini sivupalkista.

11 kommenttia:

  1. Ihana teksti taas. Olisi kiva lukea tuo koko kirja. Tämä feminismi/kristinuskon naiskuva puhututtaa nyt paljon, kun saa valita kotiäitinäolon ja työelämän välillä. Tärkeä asia ja haluan tietoa asiasta lisää;)!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Tämä oli minullekin ensimmäinen feminismiä käsittelevä kirja. Siitä saa hyvän kuvan ja varsinkin verrattuna kristilliseen naiskuvaan. Täytyy lisätä se tuonne kirjasuosituksiin...

    VastaaPoista
  3. Entä, jos itsensä esitteleminen suhteessa muihin ei olekaan naiselle sisäsyntyistä vaan opittu tapa? Patriarkaalisessa yhteiskunnassa naisella ei perinteisesti ole ollut arvoa muuten kuin jonkun äitinä, vaimona tai tyttärenä.

    Toisekseen puhut siitä, kuinka kolmannessa maailmassa naiset pukeutuvat naisellisesti, meikkaavat ja laittautuvat. Tekevätö he niin - jos oletuksesi on ylipäätään totta - niin siksi, että itse haluavat vai siksi, että heiän on pakko mellyttää miestä, jotta elanto olisi turvattu? Täällä Pohjolassa nainen on vapaampi valitsemaan esimerkiksi mainitsemasi tarjahalos-lookin, koska hänen elantonsa ei ole riippuvainen siitä, miellyttääkö ulkonäkö miestä vai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Tervetuloa silmailijä tännekin silmäilemään, ja kommentoimaan!
      Raamatun aikainen yhteiskunta oli patriarkaalinen, mutta en voi sanoa, etteikö se olisi ollut Jumalan suunnitelma. Läpi Raamatun kuultaa se periaate, että vaikka mies ja nainen ovat Jumalan kuvana samanarvoisia ihmisenä, miehellä on pääasiallinen vastuu johtaa, suojella ja elättää ihmisrotua. Sen vuoksi heillä on myös erityisrooli olla vastuussa (perheestään) Jumalan edessä (Genesis 3:9, Roomalaiskirje 5:12-14). Tätä vastuuta kuulutetaan Uudessa Testamentissakin kutsumalla miehiä uhrautuvaan rakastamiseen ja palvelevaan johtajuuteen, ei koskaan dominoivaan vallankäyttöön. Tällaisessa järjestyksessä myös naisella on oma roolinsa ja tärkeä tehtävänsä perheen ja yhteisön keskellä. Naisen arvo ei tullut/tule siitä, että hän oli tytär, vaimo tai äiti, vaan naisen arvo tuli/tulee siitä, että hän on Jumalan luoma, itsessään arvokas ihminen. Nainen on ihan samalla tavalla Jumalan kuvaksi luotu kuin mieskin. Jumala on määritellyt naiseuden ja miehisyyden; sen vuoksi yritän löytää Raamatusta nämä Jumalan meille antamat määritelmät; arkkityypit. Ihmisellä, luotuna, ei ole oikeutta määritellä. Jumalalla, Luojalla, on.

      Minulla ei ole maailmankattavaa kokemusta eri kulttuureista, mutta sen mitä olen nähnyt ja kokenut eri maanosissa tukee näkemystäni siitä, että monissa kulttuureissa naiset pukeutuvat paljon naisellisemmin kimalteisiin, röyhelöihiin, koristeisiin ja korkokenkiin kuin Suomessa. En tietenkään voi kaikenkattavaa motivaatiota tälle laittautumiselle laittaa. Jos nainen laittautuu sen vuoksi, että pääsisi naimisiin ja miellyttäisi miestä, hän on yhtä paljon harhateillä kuin nainen, joka uhmakkaasti ajattelee olevansa itsenäinen ja ei kenestäkään (varsinkaan miehistä) riippuvainen. Me emme löydä onnea ja elantoa miehestä, vaan todellinen elämä tulee Jumalalta. Me emme myöskään löydä onnea ja tyytyväisyyttä kun olemme täysin itsellisiä, vaan tarvitsemme toisia ihmisiä ja vastakkaista sukupuolta, jotta voimme heijastaa täydellisesti Kristuksen kunniaa. Tämä on ollut Jumalan suunnitelma aikojen alusta asti:
      Efesolaiskirje 5: 31-32 "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."
      32. Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.

      Korostan vielä, että kirjoitan näkemyksiäni ja ajatuksiani aina kristillisestä maailmankuvasta käsin. Minulla ei ole kaikkia vastauksia ja opin koko ajan lisää aiheesta...mutta haluan pysyä kykyjeni mukaan Raamatun opetuksessa. Toivonkin, että lukijat itsekin etsivät Raamatusta vastauksia myös kysymyksiinsä naiseudesta ja miehisyydestä. Etsivä löytää!

      Poista
  4. Hei! :-) Löysin blogisi googlettaessani kyseistä kirjaa, ja innostuin lukemaan mielenkiintoista tekstiäsi! Pakko on myös jättää jotain kommenttia (pahoitteluni mahdollisesta epäselkeydestä, suomi ei valitettavasti enää kuulu vahvuuksiini), vaikka tämä teksti on reipas vuosi sitten julkaistukin :-)

    Perustietona sellainen, että itse olen myös uskovainen ollut pitkään (kymmenisen vuotta), mutta oma näkökulmani Raamattuun (esimerkiksi tässä aiheessa) on hieman erilainen. Pidän Raamattua kyllä totuutena, mutta osittain myös kyseenalaistan vaikkapa juuri näitä miesten ja naisten absoluuttisia totuuksia -ihan jo siksikin, että Raamatun aikaiset käsitykset esimerkiksi sukupuolirooleista ovat eittämättä kytköksissä myös sen ajan yhteiskunnallisiin käsityksiin ja normeihin.

    Itse, uskovaisena äitinä & puolisona, kokisin äärimmäisen ahdistavaksi OMALLA kohdallani jäädä kotiäidiksi sen sijaan, että toteuttaisin niitä hartaimpia unelmiani, jotka edellyttävät korkeakoulututkintoa ja mahdollisesti pitkiä päiviä. Valmistautuessani minä tulen olemaan myös se, joka perheemme elättää. Ja se on valinta, joka ei ole millään tasolla kytköksissä esimerkiksi yhteiskunnan painostukseen, feminismiin tmv. vaan ihan puhtaasti minun unelmiini, joita minulla on taivaan lisäksi täällä maanpäällä.
    Koen, että jokaisella on oikeus valita oma paikkansa tässä maailmassa, ja koska jokainen meistä on yksilö niin on myös hyvin yksilöllistä, että viihtyykö kotiäitinä vai uraäitinä -eikä kumpainenkaan ole toistaan parempi tai väärempi vaan kummankin valintoja tulee kunnioittaa.
    Mitä tulee pukeutumiseen, niin itse en koe pakkelia/laittautumista kovinkaan omakseni vaan juurikin päinvastaiseksi -silloin tällöin saatan huulipunaa laittaa omaksi ilokseni. Tosin pukeutuminen on sellainen, mihin panostan aina enkä ole esimerkiksi housuihmisiä sitten lainkaan (ellei treenaamista lasketa) eli mekkotyyppiä olen viimeisen päälle mutta siinäkin asiassa pätee naisten erilaisuus.

    Se pääpointti, mitä yritän kertoa on se, että meistä jokainen on naisena ainutlaatuinen ja erilainen -juuri sellainen kuin miksi meidät on Jumala luonut. Ei ole olemassa absoluuttista totuutta siitä, että missä on naisen tai miehen paikka -kumpaisellakin, kun on enemmän kuin oikeus valita paikkansa vaikkapa uraohjuksena tai koti-isänä/kotiäitinä. Mielestäni se on rikkaus, joka ei millään tavalla sodi Jumalan suunnitelmaa vastaan -aivan kuten ei sekään, jos nainen/mies on luonteeltaan kova/herkkä tai tykkää panostaa ulkonäköönsä/kokee sen ahdistavaksi. Lisäksi uskon siihen, että meistä jokaisella on velvollisuus päättää elämästään ja, että ne meidän unelmatkin ovat Jumalan johdatusta tulevaisuuteen -että löytäisimme sen oman paikkamme tässä maailmassa.

    Siunausta sinne, ja kiitos vielä mielenkiintoisesta tekstistäsi! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Elizabeth! Tervetuloa sivuilleni ja kiitos pitkästä kommentistasi!

      Kotiäitiys ja työ on varmasti aiheita, jotka eniten aiheuttavat kysymyksiä tämän päivän naisen elämässä. Ne eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia elämänvalintoja, koska monella naisella on jaksoja sekä kotona että työmaailmassa. Onhan kirjan kirjoittanut Pirjo Alajokikin opiskellut maisteriksi asti. Jumalan Sanassa kuitenkin selkeästi sanotaan, että koti on naisen pääasiallinen vaikutusalue ( Tiitus 2:3-5, 1 Tim 5:14, San 31).

      Itse olen löytänyt hyviä kysymyksiä, joiden valossa itse, ja rohkaisen muitakin, voi miettiä syvimpiä motiiveita valintojensa suhteen. Niistä voit lukea täällä:
      http://annaminunollanainen.blogspot.de/2012/01/kotiin-vai-toihin.html

      Naisen roolit ja naiseus erityisesti Raamatun valossa voivat olla vaikeita asioita ymmärtää...itsekin mietiskelen niitä jatkuvasti ja kirjoittelen niistä täällä blogissani. Tervetuloa kommentoimaan ja haastamaan! Ei aina tarvitse olla samaa mieltä, ja koenkin eri mieltä olevien kommentit ja ajatukset terveenä mahdollisuutena kritisoida ajatuksiani ja kirjoituksiani.

      Minusta on tärkeää, että naisella on unelmia ja tavotteita. Mutta haasteena itselläni on aina tasapaino good thing-God thing-alueella...Tämä voi olla hyvää, mutta onko se Jumalan tahto minun, puolisoni ja perheeni kohdalla, tässä elämänvaiheessa. Myönnettävä on myös se, että jos sanon tälle asialle kyllä, joku muu alue saa vastaukseksi ei:n. Samoin jos sanon nyt tälle asialle ei, joku muu asia saa minulta myöntävän vastauksen.

      Uskon siihen, että jos unelma on Jumalalta, se toteutuu Hänen aikataulussaan. Tärkeintä on antaa elämän ohjakset Jeesuksen käsiin ja oppia Hänestä. Tulin ihan uteliaaksi unelmasi ja opiskelujesi suhteen, jos haluat, voit laittaa sähköpostiakin :)

      Poista
    2. Hei taas! :-)

      Tosiaan, en ole lukijasi sillä blogisi ei kuulu sellaisiin vaan, kuten kerroinkin, piipahdin tänne etsiessäni tietoa kyseisestä kirjasta. Blogisi koin kuitenkin sen verran mielenkiintoiseksi, että halusin jotenkin kommentoida ajattelevaa tekstiäsi ja samalla jättää jäljen vierailustani! :-)

      Nyt piipahdin katsomaan vastaustasi, ja alkuun ennen kommentointiani toteankin, että meitä uskovaisiakin ja mielipiteitämme löytyy moneen lähtöön -olemmehan me ihmisinäkin luotu ihan erilaisiksi. Ja se on siunaus -ei kirous.

      Alkuun totean, että mielestäni tasa-arvo on kaiken a ja o perheessäkin. Toisin sanoen: mielestäni koti on niin miehen ja naisen kuin isän ja äidinkin ensisijalla oleva vaikutusalue.
      En tiedä muista perheistä, mutta meidän perheessämme tuota tasa-arvoa ollaan kunnioitettu alkutaipaleelta lähtien. Eikä se muuttunut perheenlisäyksen myötäkään, vaan oikeastaan vain vahvistui; olemme molemmat päättäneet, että lapsenkin kannalta on parempi niin, että hänellä on aidosti kaksi ykkösvanhempaa. Ja eittämättä tämä näkyy myös meissä puolisoissakin; voisin kuvitella, ettemme olisi onnellisia mikäli toinen saisi rukoilla kaupassakäynnin ajaksi "lapsenvahtia" toisesta. Koska vanhemmuus on ennen kaikkea siunaus; tasa-arvoinen sellainen, ei vain 40-60 juttu. Ja kyllähän se välittyy lapsestakin; puolisollani ja pienokaisellamme on aidosti yhtä syvä suhde kuin mitä minulla äitinäkin, ja sitä katsoessa vasta onnelliseksi tuleekin. Tietää, että jos minulle kävisi jotakin niin pienokaisestamme ei tarvitisi huolehtia; onhan hänellä vielä yhtä tärkeä isäkin läsnä. Aidosti läsnä.
      Lisäksi meillä huolletaan kotia yhdessä, ja se on mielestäni täysin normaalikin käytäntö; näkisin epänormaalina olla se tyyppi, joka huoltaa kaiken vain koska satun olemaan nainen.
      Mielestäni hieman sovinistinen perustelu, ja valitettavasti se myös nähdään historian kirjoistakin (Raamatunkin voisi sellaiseksi lukea, sillä sieltä näkee automaattisesti sen aikakauden normitkin sekä tapahtumat).

      Kuten yllä olevassa kommentissani jo kerroinkin; Raamattu on itselleni pyhä kirja, mutta eittämättä myös tietyissä aihepiireissä kytköksissä myös sen ajan sukupuolirooleihin ja muihin normeihin, ja sitä ei tulisi sulkea sitä lukiessa poiskaan. Ajatteleviksi ihmisiksi kun olemme luotuja, ja luulisin meistä jokaisen käsittävän sen, ettemme enää elä samassa maailmassa, jossa pätisi täsmälleen samat oikeudet ja velvollisuudet, sukupuoliroolit ja muut normit. Usko toki pysyy samana ja Raamattu pyhänä, mutta me ihmiset olemme kehittyneet. Ja mielestäni parempaan suuntaan; on siunaus, että pappina voi olla niin nainen kuin mieskin, kotona lasten kanssa joko äiti taikka isä jne.

      Mielestäni meistä jokainen on kuitenkin luotuja ennen kaikkea omiksi itseikseen. Ja juuri sen vuoksi Jumala on luonut meille järjen ja sydämenkin; sen, että muistamme kuunnella sydäntämme ja järkeämme. Teemme, minkä koemme parhaiksi niin itsellemme, uskolle ja arvoillemme kuin perheillemmekin. Ja koska jokainen meistä on ennen kaikkea yksilö, niin sitä vapautta ei tulisi rajata esimerkiksi juurikin tässä tasa-arvo asiasssa.

      Lisäksi meidän jokaisen elämä on arvaamattoman lyhyt. Ihan liian lyhyt turhien asioiden miettimiseen. Tällä haen takaa sitä, että kun kuuntelee sydäntään ja järkeään niin ei voi mennä väärille poluille, joita Jumala ei olisi suunnitellut. Loihan hän meidät, ja tietää mitä sydämemme halajaa. Tällä haen takaa myös sitä, että meistä jokainen on erilainen niin perheenä kuin yksilöinäkin; se mikä toimii toisella, ei todellakaan toimi toisella. Ja sitä kuuluu kunnioittaa, koska meistä yksikään ei ole tilivelvollinen muille kuin Jumalalle.

      En tiedä saiko tästä pääpointtini selväksi, mutta toivottavasti edes jotain sain huonolla suomen kielellä ja kertomistaidoilla sanotuksi tajuttavaan muotoon :-)

      Ja viimeiseen kysymykseesi, täältä taidat löytää kaiken olennaisen: www.elizabethrinne.com :-)

      Poista
    3. Hei vaan Elizabeth! Tervetuloa takaisin!

      En tiedä kuinka paljon olet lukenut muita kirjoituksiani. Tämä blogitekstihän on kommentointia Pirjo Alajoen kirjaan sen luettuani. Koin itse kirjasta nousevan naiskuvan hyvin vapauttavana. Kerron blogini alussa, kuinka minulla oli vaikea kausi, jossa aloin etsiä vastauksia kysymyksiini naiseudesta ja naisen roolista. Tästä etsinnästä kasvoi intohimo ja harrastus; blogi on osa näitä löytöjäni ja ajatusteni esilletuomisen paikka. Naiseus vedenjakajalla jatkoi samalla linjalla, jonka olin jo löytänyt vuosien aikana: on normaalia, että nainen haluaa naimisiin, haluaa lapsia ja haluaa hoitaa kotiaan hyvin. Se ei ole joku nykyajan orjuuden muoto, josta pitäisi taistella vapaaksi kaikin hinnoin, vaan normaali ja vapauttava osa naiseutta. Löydän siihen Raamatustakin monta kohtaa, jossa arvostetaan äitiyttä ja kodin hoitamista. Tähän ei niinkään kuulu kotitöiden 50-50, 40-60 tai 20-80 jako eikä meilläkään ole kotona mitään listaa, jonka mukaan elämme. Tähän kuuluu sen tosiasian tunnustaminen, että kotiäitinä tai kotirouvana tai perheen ykkössijalle asettaminen oleminen voi olla jonkun naisen valinta ja tätä valintaa arvostetaan Raamatussa.

      Hienoa, että olette puolisoina löytäneet toimivan arjen! Arkielämän töistä ja tehtävistä riiteleminen on yksi avioeroon johtavista asioista ja sitä en toivoisi yhdellekään perheelle. Lapset tarvitsevat molempia vanhempia ja vaikka äidin rooli ja työosuus voi olla suurempi pikkulapsi-iässä, niin isän tarve korostuu entisestään lasten varttuessa.

      Olen eri mieltä tuosta ihmisten kehittymisestä. Olemme toki onnistuneet kehittämään tekniikkaa ja tapoja, jotka ovat muuttaneet elinympäristöämme suurella tavalla, mutta ihmisen perusluonto on sama. Olemme itsekeskeisiä, ylpeitä ja epäuskoisia. Aatamista alkaen jokainen ihminen on langennut syntiin ja tarvitsee Vapahtajaa...emme pysty elämään todellista, vapaata elämää ilman Jumalan apua. Kiitos ja kunnia Jeesukselle, että meille on annettu mahdollisuus elää Jumalan yhteydessä ja Pyhän Hengen johdatuksessa!

      Tuli tuosta kirjoituksestasi mieleen humanistinen ihmiskuva. Humanismihan on maailmankatsomus, joka perustuu ihmiseen ja uskoo, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Voit tietenkin selittää olevasi kristillisen humanismin edustaja, mutta ongelma tässä on se, että kaiken keskuksena ja tärkeimpänä olentona humanismissa on ihminen, joka voi itse vapaasti määrittää itsensä ja käyttää kykyjään oman onnensa rakentamiseen. Näen siinä ristiriidan Raamatun maailmankatsomuksen kanssa, jossa Jumala on kaiken keskus ja ihmisen tarkoitus on tuoda kunniaa Jumalalle.

      Olen täysin samaa mieltä siitä, että elämä on lyhyt ja että olemme vastuussa myös ajankäytöstämme Jumalan edessä. Elämässäni mikään ei ole niin tärkeää kuin Jeesuksen tunteminen. Niinpä käytän paljon aikaa Raamatun lukemiseen, opiskelemiseen ja sen oppien käytäntöön laittamiseen. Me olemme ottaneet avioparina tavoitteeksi, että evankeliumin tulee toimia jokapäiväisessä arkielämässä...emme halua olla sunnuntai-uskovia!

      Armoa ja rauhaa toivottaen,
      Henna Maria

      Poista
    4. Kuten tuossa jo kerroinkin, löysin tänne tieni googlaillessani kyseistä kirjaa -sen koommin en ole blogiisi perehtynyt. On upeaa, että olet löytänyt jotain, mihin koet aitoa intohimoa ja ennen kaikkea vapautumisen tunnetta, pidä kiinni siitä! :-)

      En tiedä, millä silmillä luit kommenttini, mutta sen pääpointtina oli juurikin se, että jokaisella on se oma tehtävänsä tässä elämässä, ja toiselle voi olla vapauttavaa se, että saa olla kotirouvana/herrana ja toiselle taas juurikin päinvastainen -kumpainenkaan ei ole väärin. Mielestäni naiseus on upea lahja, joka jokaisen tulisi käyttää omalla tavallansa; toinen nauttii kotoilusta ja toinen päinvastaisesta eikä kummassakaan ole kyse orjuudesta tai hampain ja kynsin taistelemisesta vapauteen vaan kummassakin on kysymys oman itsensä toteuttamisesta niin, että se mitä tekee tuntuu aidosti omalta ja hyvältä -ei muiden tai tekopyhyyden vuoksi.

      Tuo on aivan totta! Olen kiitollinen siitä, että vierelläni on puoliso, jonka suhdetta pienokaiseemme olen saanut ihailla vastasyntyneestä pitäen; tasapuolinen tarve niin isään kuin äitiinkin on korostunut pienokaisellamme alusta lähtien (sitä tosin edesauttoi se, että hekin ovat laatuaikailleet syntymästä lähtien, mihin valitettavan monilla ei ole mahdollisuuttakaan).

      On valitettavan totta, että liian moni kokee vapaudekseen olla itsekeskeinen, mikä valitettavasti näkyy maailman menossakin. Mutta täytyy myös muistaa se, että meitä kehittyneimpiä on yhtä moneen lähtöön kuin maapallolla ihmisiäkin; erona vain se, että jotkut valitsevat hyvän ja jotkut pahat; toiset palvelevat sanoillaan ja teoillaan pahuutta ja toiset hyvyyttä. Ja se on vapaus, joka meille on annettu. Mutta samalla kirous.

      Ja maailmankatsomuksenani on kylläkin ihan perinteinen kristinusko -aivan kuten sinullakin. Uskon siihen, että meille jokaiselle on luotu oma järki ja omat valinnat; toinen käyttää ne pahaan ja toinen hyvään. Lisäksi elän elämääni uskon ja arvojeni mukaan sekä olemalla läsnä läheisteni elämässä; ne kun ovat ne omat työkaluni oman onneni rakentamiseen, ja ne ovat ne kaikki mitä tässä elämässä tarvitsen.

      Uskon myös siihen, että Jumala on luonut meidät; omine heikkouksimme, vahvuuksimme ja unelminemme. Sekä siihen, että kun seuraa rukoillen niitä unelmiaan, niin mikään ei voi mennä pieleen. Lisäksi on utopistista ajatella, että uskovaisilla ei olisi keskenään erilaisia mielipiteitä taikka unelmia vaikkakin prioriteettina numero 1 Jumala olisikin.
      Koska meistä jokainen on kuitenkin omanlaisensa persoona, ja se on mielestäni rikkaus; sillä jos jokainen uskova omaisi täsmälleen samat ajatukset ja unelmat niin emmehän me silloin olisi yksilöitä vaan kopioita toisistamme. Ja se, ettei satu ajattelemaan samalla tavalla ei tee kenestäkään toisesta sunnuntai-uskovaista (uskovuutta kun ei mielestäni määritä päivittäin vietetyt tunnit sanan parissa, vaan ennen kaikkea sen uskon vahvuus siellä sydämessä sekä ne muut sisäiset asiat sekä se, että miten ne sisäiset asiat välittyvät ulkopuolisille; palvelenko hyvää vai pahaa sanoillani ja teoillani, sillä ne ovat juurikin ne asiat, jotka välittyvät myös ei-uskoville saakka ja ovat niitä nk. todisteitamme hyvyydestä). Meillä jokaisella kun on ne omat tehtävämme siinä Jumalan seurakunnassa eikä ilman ketään meistä päästäisi nk. päämäärään.

      Valitan, etten osaa pukea sanoiksi sitä, mitä haluan sanoa -näistä olisi paljon helpompaa keskustella naamatusten niin huomaisi toisen eleet ja ilmeet sekä saisi paremmin selitettyä kuin näin pikapikaa kirjoittamalla vastauksen -vältettäisiin mahdolliset väärinkäsitykset sun muut! :-)

      Kaikkea hyvää teidän elämään ja siunausta! :-)

      Poista
    5. Painovirhe paholainen lopussa eli *ovat niitä nk. todisteitamme JUMALAN hyvyydestä. Meillä jokaiselle...

      :-)

      Poista
    6. Elizabeth,
      en lukenut kommenttiasi millään erityisellä silmällä, mutta huomiota erityisesti kiinnitti muutama mainitsemasi asia.

      Suosittelen tuota Pirjo Alajoen kirjaa, se on erinomainen perusteos naiseudesta ja vertaa silmiäavaavasti kristinuskon naiskuvaa (joka on ikuinen ja muuttumaton, Sanasta löydettävä aarre) ja feminismin suuntien naiskuvaa.

      En halua muodostaa mielipidettä s i n u s t a tämän kommenttikeskustelun perusteella (josta kyllä nautin), vaan yritän ymmärtää näkemystäsi naiseudesta, äitiydestä ja naisen rooleista. Niinkuin sanoit, kirjoittamalla kommentteja blogiteksteihin ei ole paras tapa tulla täysin ymmärretyksi...sen vuoksi kirjoitan pitkiä postauksia näistä aiheista ;)

      En kirjoittanut sanaa sunnuntaiuskova niinkään viittaamaan sinuun, koska en sinua tunne. Halusin painottaa sitä, että meidän elämässä on tärkeää, että evankeliumi toimii arkipäivässä. Ei vain pään tietona ja sydämen tunteena, vaan käytännön tekoina, painottaen kielenkäyttöä.

      Kirjoitan sinulle henkilökohtaisesta vastaten muihin kysymyksiisi ja kommentteihisi, ettei kommenttilaatikko huku tähän sanatulvaan!

      Poista

Tervetuloa keskustelemaan!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...