Habakuk – Profeetta, joka ei profetoinut. Profeetta, joka valitti ääneen Jumalalle.
Profeetta, joka oli eri mieltä Jumalan kanssa. Selvästi Jeremian aikalainen Habakuk on mielenkiintonen persoona. Tästä pienestä kirjasta löytyy myös Uuden Testamentin pelastusopin perusta.
Kun elämä sujuu hyvin ja kaikki on niin kuin pitääkin, on helppoa uskoa ja luottaa Jumalan hyvyyteen ja huolenpitoon. Sitten tapahtuu jotain, joka saa minut kyseenalaistamaan Jumalan hyvyyden ja huolenpidon. Eikö Jumala varjelekaan minua kaikelta pahalta?
Samoin huolettaa, kun paha kukoistaa ja viattomat kärsivät, kuten viime vuosien sotaisat uutiset erityisesti Syyrian alueelta. Mutta ei tarvitse mennä edes näin äärimmäisiin esimerkkeihin, vaan vilkaista ihan ympäröivää yhteiskuntaa. Tuntuu, että julkijumalattomat menestyvät, on hyväksyttyä valehdella, varastaa ja unohtaa köyhien oikeudet, elää täysin omaa hyvää etsien. Miksi tällaiset ihmiset saavat elää helppoa elämää? Kannattaako nipottaa Jumalan käskyjen äärellä ja joutua sen tähden kärsimään?
Raamatussa on esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat kokeneet samoin.
Habakuk on yksi heistä. Habakukin kirja on kirjoitettu kuudennella vuosisadalla eKr. (arviot vaihtelevat 620-605 eKr välillä). Vaikka Habakuk on profeetta, kirjaan ei ole kirjoitettu sanomaa Jumalalta Habakukin aikalaisille. Sen sijaan Habakuk nostaa esiin ikivanhan kysymyksen: Miksi hyvä Jumala voi sallia niin paljon pahaa?
”Kuinka kauan, Herra, minun täytyy apua huutaa, ja sinä et kuule, parkua sinulle: ”Väkivaltaa!” ja sinä et auta? Minkätähden sinä annat minun nähdä vääryyttä ja itse katselet turmiota? Minun edessäni on hävitys ja väkivalta; on syntynyt riita, ja on noussut tora. Sen tähden on laki heikko, ja oikeus ei tule milloinkaan voimaan. Sillä jumalaton saartaa vanhurskaan; sentähden oikeus vääristetään.”
Tarina ei ole uusi: kuningas Joosian uudistuksen jälkeen kansa on pikkuhiljaa lipsunut törkeään syntielämään. Habakuk nostaa valituksessaan esiin kuusi erilaista ongelmaa: synti, pahuus, tuho ja väkivalta, epäoikeudenmukaisuus tuomioistuimissa, ja väärien lukumäärän kasvaminen niin, että heitä on enemmän kuin vanhurskaita. Miksi Jumala ei tee mitään?
Habakuk on rukoillut, hän on varoittanut ihmisiä. Hän on etsinyt Jumalan kasvoja. Nyt hän epäilee Jumalan kuuntelevan, tai jos Hän kuuntelee, Hän on välinpitämätön. Habakuk on hyvä esimerkki siitä, että uskon miehilläkin on aikoja, jolloin he kyseenalaistavat Jumalan. Elämä on vaikeaa, ongelmia riittää omista ympyröistä maailmanlaajuisiin katastrofeihin. Uskovat voivat esittää vaikeita kysymyksiä. Onko Jumala hyljännyt meidät?
Jumala vastaa Habakukille. Kyllä, Habakuk, olen kuullut ja nähnyt kaiken, ja oikeus on tulossa. Olen jo nostattamassa kaldealaisia teitä vastaan. Ongelmanne ei ole se, että en tee mitään, vaan se, että se mitä aion tehdä on niin uskomatonta, että jos ette sitä omin silmin näkisi, ette uskoisi. Aion käyttää julkijumalatonta, ylpeää ja väkivaltaista Babylonin sotajoukkoa tuomaan tuomion Juudalle, joka on hylännyt Jumalan käskyt:
”Katsokaa kansoja, katsokaa, kauhistukaa ja ihmetelkää,
sillä minä teen teidän päivinänne teon, jota ette uskoisi, jos ette itse näkisi.
Minä kutsun kaldealaiset, rajun ja pelottavan kansan,
joka kulkee maan ääriin ja ottaa haltuunsa toisten asuinsijat.
Se on julma ja armoton kansa. Itse se päättää, mikä on oikein
ja mitä se saa tehdä.
Nopeampia kuin pantterit ovat heidän hevosensa, ne juoksevat nopeammin
kuin hämärässä saalistavat sudet.
Heidän ratsunsa kiitävät, ne tulevat kaukaa, ne lentävät.
Niin kuin kotka syöksyy saaliin kimppuun, niin kaldealaiset rientävät ryöstämään.
Heidän joukkonsa vyöryvät suoraan eteenpäin, heillä on vankeja kuin meressä hiekkaa.
Kuninkaita he pitävät pilkkanaan, ruhtinaita he ilkkuvat.
He nauravat linnoituksille, kasaavat vallin ja valtaavat ne.
Sitten he kiitävät eteenpäin kuin tuuli, rientävät kohti uusia rikoksia. Omaa voimaansa he pitävät jumalana.”
Jumalan vastaus ei ole Habakukin odotusten mukainen ja hän ei pelkää valittaa ääneen. Hän esittää kolme vasta-argumenttia Jumalalle. Tässä Habakukin Miksi Jumalan Ei Tule Käyttää Kaldealaisia Rankaisemaan Juudaa:
1. Koska Jumala on ikuinen, Hänen valittu kansansa on tuhoutumaton. Habakuk muistuttaa Jumalaa Hänen lupauksistaan kansaansa kohtaan (1 Moos 12:1-3, 2 Sam 7:14). Juudaa ei sen tähden voida pyyhkäistä olemattomiin. Habakuk unohtaa, että Jumala on luvannut säästää kansastaan osan (Jes 1:9, 10:20-22, Jer 23:3, Miika 2:12, Sef 2:7).
2. Koska Jumala on vanhurskas, ja vihaa pahaa, Hän ei voi antaa pahan ja jumalattoman kansan tuhota omaa kansaansa. Babylonian käyttäminen on Habakukin mielestä ristiriidassa Jumalan luonteen kanssa. Habakukin logiikka on väärä. Jumala oli kertonut jo Mooseksen aikoina tulevansa käyttämään vieraita kansoja opetuksena (5 Moos 28:36-37, 49-50, Tuom 2:13-14, Ps 76:10, Room 9:17). Sen lisäksi Habakuk väittää, että Juuda on vanhurskaampi kuin kaldealaiset. Tämä on vaarallinen asenne, joka on tuonut tuomion Jumalan kansalle aikaisemminkin. Synti on syntiä ja väärin tekeminen on väärin tekemistä. Jumalan kansan vastuu on suurempi, koska he tiesivät paremmin ja silti rikkoivat Jumalan käskyjä vastaan (2 Kun 21:7-12).
3. Koska Jumala vihaa epäjumalanpalvelusta, Hänen ei missään nimessä pitäisi sallia epäjumalia palvovan kansan hyökätä Juudaa vastaan, voittaa ja uhrata kiitosta omille jumalilleen menestyksen johdosta. Habakuk jättää mainitsematta, että Juuda on ollut ihan yhtä julma ja palvonut epäjumalia kuten Babyloniakin. Israel on jo joutunut pakkosiirtolaisuuteen syntiensä vuoksi. Jos Babylonian kansa voidaan tuomita pahuudesta ja julmuudesta, niin voidaan Juudakin (Miika 3:1-4, 9-12).
Habakuk jää odottamaan vastausta:
”Profeetta sanoi:
-- Minä seison vartiopaikallani,
asetun tähystämään, saadakseni tietää, mitä Herra puhuu minulle,
mitä hän vastaa valituksiini.” (2:1)
Nyt tulee tunnustusta jakeen asiayhteydestä irrottamisesta. Olen aina tykännyt näistä seuraavista jakeista:
"Herra vastasi minulle:
-- Kirjoita näky niin selvästi tauluihin,
että sen voi vaivatta lukea.
Näky odottaa vielä toteutumistaan,
mutta määräaika lähestyy joka hetki,
se hetki tulee vääjäämättä.
Jos se viipyy, odota,
näky toteutuu varmasti ja ajallaan." (2:4-5)
Olen yhdistänyt sen mielessäni siihen, että esim. seurakunnan näyn tulisi olla selkeästi mielessä kaikkea toimintaa suunnitellessa (eli jos näkynä on tehdä opetuslapsia, niin ei käytetä kaikkia varoja eläkeläiskuoron toimintaan), tai lähetystyössä näkyyn pohjautuvassa lähettämisessä ja työssä. Siis bisnes-tyylillä näky seinään ja kaikki näkyä toteuttamaan.
Mutta kun lukee jakeet asiayhteydessään (niin kuin Raamattua lukiessa pitäisi!) nämä ”näky-jakeet” näyttävät tarkoittavan seuraavaa:
Habakuk, protesteistasi huolimatta minä teen mitä olen sanonut tekeväni. Babylonialaiset tulevat tuomitsemaan Juudan ja se ei ole kaunis näky. Aika on täysi, tuomio on tulossa ja siltä ei pääse pakoon. Kun Babylonia on tehnyt tehtävänsä, minä tulen rankaisemaan heitä heidän jumalattomista ja pahoista teoistaan. Julista tätä suuren ääneen, laita isot mainokset tienvarsiin.
Jumalalla on vielä viimeinen sana sanomatta. Vaikka Jumala käytti kaldealaisia rangaistakseen Juudaa, he eivät voi paeta omaa rangaistustaan. Kaldealaiset eivät nöyrtyneet taivaan Jumalalle, vaan luulivat olevansa voittamattomia. Jakeessa 2:11 sanotaan, että heidän oma voimansa oli heidän jumalansa. Tällainen asenne ei tule jäämään ilman tuomiota. Seuraavassa jakeessa tulee ilmi kaksi ihmistyyppiä:
”Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora;
mutta vanhurskas on elävä uskostansa.” (2:4).
On ihmisiä, jotka ovat ylpeitä, ja joiden sielu on väärä. Ja on ihmisiä, jotka ovat vanhurskaita ja jotka elävät uskosta. Loppujen lopuksi tässä ovat ne kaksi joukkoa, joihin maailman kaikki ihmiset voidaan lukea.
Ylpeät ja vääräsieluiset luottavat pelastukseen omien tekojen kautta. Heille armo on turhia armopaloja, joita he eivät tarvitse eivätkä halua. Uskosta elävät sen sijaan eivät luota itseensä, omaan hyvyyteensä ja tai hyviin töihinsä. He luottavat Jumalaan, he tietävät, että vain Jumala voi pelastaa heidät synneistänsä. He hyväksyvät nöyrästi Jumalan pelastuslahjan ja elävät luottaen Häneen ja totellen Hänen sanaansa. He pelastuvat uskon kautta ja siinä uskollisesti pysyen.
Tämä jae on Uuden Testamentin pelastusopin perusta (Room 1:17, Gal 3:11, Heb 10:37-39). Kukaan ei pelastu yhden yhdelläkään oikealla teolla. Ihminen pelastuu synneistänsä ja niiden palkasta, kuolemasta, uskomalla Jeesukseen Kristukseen, synnittömään Jumalan Poikaan, joka kärsi syntisten rangaistuksen kuolemalla Golgatan ristillä ja nousi kuolleista.
Kirjoitukset ovat jännä juttu. Toisaalta ne puhuvat historiallisista tapahtumista ja tarjoavat vastauksen sen ajan ongelmiin. Toisaalta sen sanoma on aina ajankohtainen ja tämän päivän ihmisille varteenotettava.
Jumala varoitti kansaansa rangaistuksesta, joka kohtaisi heitä, jos he unohtavat Jumalan sanan ja lain. Ja tämä varoitus/rangaistus toteutui monta kertaa Vanhan Testamentin kuvaamissa historian tapahtumissa. Samalla aikaa varoitus on voimassa vielä tänäkin päivänä: jos et noudata Jumalan sanaa ja lakia, olet Jumalan vihan alainen, Hänen rangaistuksensa kohteena. Synnillä on seuraamuksia jo elämän aikana, mutta suurin rangaistus on kadotustuomio, joka on niille, jotka kieltäytyvät uskomasta Jumalaa. Jokainen kirjoitus on sanoma sekä omalle ajalleen, että meille tänä päivänä:
”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.” (2 Tim 3:16)
Kuosmanen kirjoittaa: Vanhassa Testamentissa puhutaan näystä, mutta Uusi Testamentti osoittaa, että näky sisälsi persoonan tulemisen. Heprealaiskirje lainaa Habakukia tulkiten samalla: ”Niin tulee hän, joka tuleva on”. Kun asetetaan rinnakkain Habakukin ja Heprealaiskirjeen tekstit, saadaan parempi kuva:
Habakuk 2:3 Heprealaiskirje 10:37-38
”Näky odottaa vielä aikaansa” ”Vähän, aivan vähän aikaa vielä”
”Mutta se rientää määränsä päähän” ”Niin tulee hän, joka tuleva on”
”Jos se viipyy, odota sitä;
sillä varmasti se toteutuu,
eikä myöhästy”. ”Niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele”.
Maailmassa on paljon pahaa ja vääryyttä ja joskus tuntuu siltä, että kukaan ei laita sille rajoja, ei edes Jumala. Mutta suurin vääryys on ihmissydän, joka kieltäytyy nöyrtymästä ja tunnustamasta, että tarvitsee Jumalan tarjoamaa pelastusta. On helppoa osoitella muiden syntejä ja vaatia kovaan ääneen oikeutta. On ihan eri asia huomata itse olevansa syntinen ja etsiä armoa oikeudesta. Ongelma ei ole niinkään se, että mitä Jumala tulee tekemään pahoille, vaan mitä Hän tulee tekemään minulle ja minun pahuudelleni.
Näky rientää määränsä päähän. Jeesus on tuleva ja tuomitseva kansat.
Mitkä ovat Jumalan rangaistuksen alaisia tekoja? Luvussa 2 kuvaillaan kuutta tekoa:
- Voi sille, joka on ylpeä (2:4-5).
- Voi sille, joka on ahne (2:6-8).
- Voi sille, joka on epärehellinen (2:9-11).
- Voi sille, joka on väkivaltainen (2:12-14).
- Voi sille, joka on sensuelli (15-17).
- Voi, sille, joka palvoo epäjumalia (18-19).
Ajatteletko sinä,
että ansaitset parempaa? Oletko itsesäälin vallassa? Silloin olet ylpeä ja se
on vakava synti.
Haluatko enemmän? Käytätkö lahjojasi saamaan lisää materiaa, vaurautta ja hyötyä? Olet ahne ja se on vakava synti.
Valkoiset valheet, puolitotuudet, liioittelu, vähättely, mielistely ja imartelu ovat kaikki valheita. Jos käytät kieltäsi väärin, olet epärehellinen ja se on synti.
Viha ja väkivalta nousevat sydämestä. Se voi olla pelon tai jonkun muun tunteen naamiontia, mutta sen tarkoitus on satuttaa toista ihmistä. Jopa pelkkä vihaaminen ilman näkyviä väkivallan tekoja on synti.
Sensuelli etsii täyttymystä lihallisten kokemusten, erityisesti seksuaalisten kokemusten kautta. Voit olla sensuelli myös ajatusmaailmassasi ja näin ollen tehdä syntiä.
Epäjumala ei välttämättä ole pikku patsas olohuoneessa. Onko elämässäsi jotain, jonka menetys romahduttaisi sinut? Arvostatko terveyttä, omaisuutta, perhettä, matkoja, mainetta enemmän kuin Jumalaa? Mikä on yleisin puheenaiheesi, minkä ajatteluun käytät eniten aikaa? Minkä varaan perustat identiteettisi? Se voi olla elämäsi epäjumala.
Nämä teot ovat sydänsairauden merkkejä. Sydän, joka on keskittynyt kaikkeen muuhun paitsi Jumalaan on synnistä sairas.
Habakuk aloitti kirjansa masentuneena. Pahuus oli vallannut hänen kansansa. Toisessa luvussa Habakuk odottaa Jumalan vastausta hänen vastalauseisiinsa. Kolmannessa luvussa on ihan eri tunnelma: se on kaunis laulu Jumalan kunniaksi. Mikä muuttui?
”Herra on pyhässä temppelissään, hänen edessään vaietkoon koko maa!” (2:20).
Habakuk näkee Jumalan pyhyyden. Se muuttaa hänen asenteensa, vaikka olosuhteet säilyvät samana. Habakukin reaktio Jumalan pyhyyteen ja valtasuuruuteen on samankaltainen kuin Jobilla (Ps 73:15-24), Jesajalla (Jes 6:1-5) ja Nebukadnessarilla (Dan 4:29-37), kun he kohtasivat Jumalan.
Ympäristössä ei välttämättä muutu mikään, mutta kun näen Jumalan valtasuuruuden, hyvyyden ja kauneuden, en voi olla ylistämättä häntä. Habakuk sai painia vaikeuden kysymysten äärellä, sai vastauksen Jumalalta ja sai nousta hengellisesti olosuhteiden yläpuolelle. Jumalalla on kaikki valta, Hän on hyvä ja oikeudenmukainen.
Habakukin kirja päättyy sanoihin:
"Vielä ei viikunapuu ole kukassa,
viiniköynnöksissä ei ole rypäleitä,
vielä ei oliivipuu kanna hedelmää
eikä pelloilla kypsy vilja,
vielä ei aitauksessa ole lampaita
eikä karjaa tarhassa.
Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta,
iloitsen Jumalastani, joka pelastaa.
Herra, minun Jumalani, on voimani. Hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille." (3:17-19).
Voiko Habakukin kokemus auttaa sinua elämään vaikeiden elämäntilanteiden läpi seurakunnassa, avioliitossa, ihmissuhteissa, työpaikalla? Jumala kunnioittaa uskollisuutta. Mikään epäoikeudenmukaisuus ei jää Häneltä näkemättä eikä rankaisematta. Nämä totuudet auttavat minua olemaan kärsivällinen. Mutta rukoilen itselleni asennetta, joka kavahtaa ennenkaikkea syntiä ja vääryyttä omassa sydämessäni sen sijaan, että keskittyisin toisten tekemiin vääryyksiin. Samalla voin lohduttautua Kaikkivaltiaan lupauksilla ja viettää aikani kutsuen muitakin olemaan Jumalan puolella, kun tuomion aika tulee.
Innostuin Vanhan Testamentin ns. pienistä profeetoista luettuani Juhani Kuosmasen kirjan “Pienten profeettojen suuri sanoma” (Aikamedia Oy). Vaikka nämä 12 profeettaa julistivat sanomaansa yli tuhat vuotta sitten sen ajan ihmisille ja sen ajan ongelmiin, löytyy sieltä ajankohtaisuutta vielä tämänkin päivän ihmiselle. Käytän kirjoituksissani lähteenä pikku profeettoja, Kuosmasen kirjaa, NIV Study Bible:a ja Eugene Petersonin Message-Raamatunkäännöstä sekä netistä löytyviä kommentaareja, artikkeleita ja kirjoituksia, mm. www.Bible.org.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!